Länsimaisen naisen identiteettikriisi

Kun naiset 60- ja 70-luvuilla karistivat stereotyyppisen kotiäidin roolin pois ja lähtivät suurin joukoin työelämään, alkoi merkittävä muutos länsimaisen yhteiskunnan sukupuoletn roolimalleissa. Tämä kehitys loi perustan modernille feminismille.

En halua kuitenkaan keskustella feminismi-käsitteen sisällä, sen moninaisuuden ja vaikean määrittelyn puitteissa. Yritän pitää kirjoituksen käytännön tasolla, jotta keskustelu ei mene puhtaasti semanttiseksi tai turhaksi väittelyksi väärien käsitteiden takia.

Haluan myös sanoa, että en usko yleistyksiin. Uskon siihen että yhteiskunnat koostuvat erilaisista yksilöistä. Sen takia jako miehiin ja naisiin voi olla vaarallista, kun analysoidaan piirteitä, arvoja tai käytöstä. Tämän kirjoituksen osalta on kuitenkin pakko tehdä yleistyksiä ja haluankin painottaa että käsittelen tässä yleistä ilmapiiriä, joka koskee valtavirran hyväksymää naisroolia.

Modernilla länsimaisella naisella on ainakin kolme elämänaluetta, jotka asettavat merkittäviä odotuksia yksilölle: perhe, ura, ja oma aika. Pureudun nyt näihin eri osa-alueisiin.

Perheen ja parisuhteen osalta naisella on suuret odotukset. Pienestä asti prinsessa-tarinat ja Barbie-tyyliset ihanteet asettavat standardin unelmaperhe-elämän ja kumppanin suhteen. Naisten biologiset rajoitteet asettavat perheen saamisen optimiajan ennen 35 ikävuotta. Ikävuodet parinkympin lopulla ja kolmenkympin alussa ovat ns. ruuhkavuosia, koska silloin kulminoituu elämän muutkin osa-alueet; opiskelut loppuvat, työnhankinta, lasten hankkiminen, kunnosta huolehtimisen ja elämäntyylin merkitys kasvaa.

Aikaisemmin parin valinnan motivaattori oli yksinkertaisempi: taloudelliset syyt. Yhteiskunnallinen paine ajoi naista hakemaan stabiilia kumppania. Koska suhtautuminen kumppaniin keskimäärin oli funktionaalisempi, kuin nykyään, oli prosessi suoraviivaisempi. Nykyään parisuhteen merkitys on vähemmän taloudellinen ja enemmän unelmakumppanin löytäminen. Uskaltaisin myös väittää, että unelmakumppanin osalta odotukset ovat liian korkeat.

Nyky-yhteiskunnassa naisilla sekä miehillä on vaikeampaa oikeasti tutustua toisiinsa, johtuen elämän hektisyydestä ja suurista odotuksista. Väitän myös, että on vaikeampaa ja vaikeampaa tutustua ihmisten todelliseen luonteeseen, koska elämänrytmi on kovin vauhdikasta ja lyhytpinnaista.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että odotukset parisuhteelta, kumppanilta ja perhe-elämältä ovat epärealistisia. Lisäksi yhteiskunnan nopeatempoisuus ja panostus elämän muihin osa-alueisiin vaikeuttaa merkityksellisten ja kunnollisten ihmissuhteiden kehitykseen. Nykynainen ei välttämättä enää tarkalleen tiedä, minkälaisen miehen kanssa kannattaa perhe perustaa, johtuen ristiriitaisista ideaaleista, jotka media, sadut ja mainosmaailma ovat luoneet.

Uran osalta suurin vaikutus on ajankäyttö ja energia. Lienee selvää, että jos halutaan sekä unelmaperhe, että unelmaura, tulee ristiriitoja ajankäytön kanssa. Varsinkin jos kumppani haluaa myös panostaa uraansa. Jos ajatellaan perinteistä kotiäidin roolia, on tästä roolimallista poistettu ura jokseenkin kokonaan. Nykynaiselle tämä kuitenkin on melkein halveksuttava elämäntyyli. Toiseksi perheet tarvitsevat kasvavassa määrin molempien vanhempien tulot, elämäntasoa ylläpitääkseen.

Vapaa-aika käsittää harrastukset ja muun hyvinvoinnin ylläpitämisen. Modernin maailman ideaali on pysyä fyysisesti hyvässä kunnossa, mutta me kaikki tarvitsemme myös merkityksellisiä ihmissuhteita ja harrastuksia henkisen hyvinvoinnin takaamiseksi. Kaikki jotka treenaavat, tietävät että hyvä fyysinen kunto yli kolmekymppisenä vaatii ajankäyttöä lenkkipoluilla ja salilla.

Kenenkään ei kannata tähdätä perfektionismiin kaikilla näillä elämän osa-alueilla. Muuten kohtalona on tyytymättömyys, stressi ja pahimmillaan masennus. Toiseksi on todennäköistä, ettei saavuta mitään tavoitetta kunnolla.

En väitä, että perinteiset naisen roolimallit pitäisi kaivaa naftaliinista ja palata 40-luvulle. Mutta mielestäni olisi meidän kaikkien hyvinvoinnin kannalta hyödyllistä, jos me kaikki arvioisimme odotuksemme, ideaalimme ja arvomme uudelleen. Mietitään mikä on parhainta ja tärkeintä meille itsellemme, joten voimme yksilöinä raivata tarvittavan tilan omalle elämällemme ja niille asioille jotka oikeasti tekevät meidät onnelliseksi.

Hyvää uutta vuotta!