Kuollut usko
Hieman kritiikkiä, kasteen armo opista:
Uskonnollisilla ihmisillä on erilaisia painotuksia. On väitteitä esim. että kasteen armo kantaa, rippikouluun asti, vaikka nyt ei elää hyvää uskovaisen elämää. Jotkut kastetut ja rippikoulun käyneet uskonnolliset ihmiset ovat taas sanoneet, kun heidän uskoaan on kysytty, että en minä nyt niin uskovainen, mutta kastettu olen ja käynyt rippikoulun. Sitten on sellaisia ihmisiä, jotka turvaavat kasteen armoon, mutta hyviä tekoja ei näy ja ollaan passiivisia, sekä tyytyväisiä omaan tilaansa. Syntielämääkin jossain määrin sallitaan ja puhutaan, jopa myöntyvään sävyyn. Uskosta ei saisi puhua mitään.
Lakihenkinen usko
Sitten on uskonnollisia ihmisiä taas aivan toisessa suunnassa, nimittäin lain alla. Tähän on syynä lihan teot, nimittäin ”synergismi” ja tästä usein versio ns. ”henkikaste”. Ihmiset yrittävät esim. entistä syntielämäänsä hyvittää Jumalalle, nyt kun ovat uskonnollisia. Tekevät elämässään paljon uskon ratkaisuja ja tekoja, omalla lakiuskollaan. Sitten henkikaste oppi, laittaa ihmiselle suorituspaineita, että saisi olla Jumalan käytetty profeetta ja tehdä, vaikkapa ihmeen omaisia merkkejä, että ihmisiä kääntyisi sankoin joukoin uskoon. Näiden ihmeiden hakemine kiihottaa myös lihaa, eikä ole vaaratonta puuhastelua, vaan niissä liikkuu sielunvihollisen voimia.
Elävä Usko
Jaak.2:24. Niin te siis näette, että ihminen töistä vanhurskautetuksi osoitetaan ja ei ainoastansa uskosta.
26. Sillä niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko on ilman töitä kuollut.
Usko ei ole toimetonta, vaan seurausta: Room.1:17. Sillä siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitää elämän uskosta.
Ef.2:8. Sillä armosta te olette autuaiksi tulleet, uskon kautta, ja ette itse teissänne: Jumalan lahja se on: 9. Ei töistä, ettei yksikään kerskaisi. 10. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jesuksessa hyviin töihin, joihin Jumala meidät on jo ennen vaeltamaan valmistanut.
Kun Jumalanlapsi on uskomassa, hän ahkeroitsee kilvoitella ”synnin pois panijana ja Jeesuksen veren korjaajana”. Vain Jeesuksen sovintoveri voi vapauttaa meidät synnistä. ”Sillä kuolema on synnin palkka, mutta iankaikkinen elämä on Jumalan lahja Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme” (Room.6:23).
Luther kirjoittaa vähässä katekismuksessa: ”Mitä merkitsee tällainen kastaminen? Se merkitsee, että vanhaihminen meissä on jokapäiväisen katumuksen ja parannuksen kautta upotettava ja syntien ja pahojen himojen kanssa kuoletettava, ja että sen sijaan on joka päivä nousta uusi ihminen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä”
Jumala toivoo, että säilyisimme kasteen armoliitossa koko elämän ajan.
Hieman kritiikkiä, kasteen armo opista:
Uskonnollisilla ihmisillä on erilaisia painotuksia. On väitteitä esim. että kasteen armo kantaa, rippikouluun asti, vaikka nyt ei elää hyvää uskovaisen elämää. Jotkut kastetut ja rippikoulun käyneet uskonnolliset ihmiset ovat taas sanoneet, kun heidän uskoaan on kysytty, että en minä nyt niin uskovainen, mutta kastettu olen ja käynyt rippikoulun. Sitten on sellaisia ihmisiä, jotka turvaavat kasteen armoon, mutta hyviä tekoja ei näy ja ollaan passiivisia, sekä tyytyväisiä omaan tilaansa. Syntielämääkin jossain määrin sallitaan ja puhutaan, jopa myöntyvään sävyyn. Uskosta ei saisi puhua mitään.
Lakihenkinen usko
Sitten on uskonnollisia ihmisiä taas aivan toisessa suunnassa, nimittäin lain alla. Tähän on syynä lihan teot, nimittäin ”synergismi” ja tästä usein versio ns. ”henkikaste”. Ihmiset yrittävät esim. entistä syntielämäänsä hyvittää Jumalalle, nyt kun ovat uskonnollisia. Tekevät elämässään paljon uskon ratkaisuja ja tekoja, omalla lakiuskollaan. Sitten henkikaste oppi, laittaa ihmiselle suorituspaineita, että saisi olla Jumalan käytetty profeetta ja tehdä, vaikkapa ihmeen omaisia merkkejä, että ihmisiä kääntyisi sankoin joukoin uskoon. Näiden ihmeiden hakemine kiihottaa myös lihaa, eikä ole vaaratonta puuhastelua, vaan niissä liikkuu sielunvihollisen voimia.
Elävä Usko
Jaak.2:24. Niin te siis näette, että ihminen töistä vanhurskautetuksi osoitetaan ja ei ainoastansa uskosta.
26. Sillä niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko on ilman töitä kuollut.
Usko ei ole toimetonta, vaan seurausta: Room.1:17. Sillä siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitää elämän uskosta.
Ef.2:8. Sillä armosta te olette autuaiksi tulleet, uskon kautta, ja ette itse teissänne: Jumalan lahja se on: 9. Ei töistä, ettei yksikään kerskaisi. 10. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jesuksessa hyviin töihin, joihin Jumala meidät on jo ennen vaeltamaan valmistanut.
Kun Jumalanlapsi on uskomassa, hän ahkeroitsee kilvoitella ”synnin pois panijana ja Jeesuksen veren korjaajana”. Vain Jeesuksen sovintoveri voi vapauttaa meidät synnistä. ”Sillä kuolema on synnin palkka, mutta iankaikkinen elämä on Jumalan lahja Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme” (Room.6:23).
Luther kirjoittaa vähässä katekismuksessa: ”Mitä merkitsee tällainen kastaminen? Se merkitsee, että vanhaihminen meissä on jokapäiväisen katumuksen ja parannuksen kautta upotettava ja syntien ja pahojen himojen kanssa kuoletettava, ja että sen sijaan on joka päivä nousta uusi ihminen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä”
Jumala toivoo, että säilyisimme kasteen armoliitossa koko elämän ajan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Raamatun mukaan se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen (Jeesukseen), jonka Jumala on lähettänyt maan päälle. Usko on Jumalan lahja.
Raamatun mukaan myös uskoa on eri ihmisillä eri määrä. Sen uskon määrän mukaan, jonka kukin on saanut uskoa.
Kellään ei taida olla vuoria siirtävää uskoa?
Mikä sitten on uskon armolahja, josta Kor.kirje puhuu? Tarkoittaako se samaa uskoa, jonka Jumala antaa kenelle antaa? Jos jollakin on erityinen uskon armolahja, niin mitä se käytännössä on?
Raamattu ei varsinaisesti puhu mistään uskonratkaisusta, jota helluntalaiset markkinoivat. Siinä sanonnassa halutaan ottaa osa kunniasta uskosta ihmiselle, eikä anneta kunniaa uskosta kokonaan Jumalalle, Jumalan armotekona.?
minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven..."
Minun kohdallani on nimenomaan kyse uskonratkaisusta, jonka löysin raamatusta. Tein ratkaisuni, avasin sydämeni oven Hänen astuakseen sisälle.
Eikä tästä tapahtumasta kukaan ota kunniaa itselleen, kuten sinä olet tyypilliseen tapaan asian "ymmärtänyt". Kaiken kunnian annan Jumalalle, joka antoi ainokaisen Poikansa, etten minäkään hukkuisi...
Me ihmiset helposti korostamme omia uskonnollisia kokemuksiamme ja tuntemuksiamme ja kiinnitämme huomiomme niihin asettaen omat tekomme Jumalan tekojen edelle? Kuitenkin vain sanassa on totuus esim. uskon syntymisestä yksin Herran tekona. Oikea usko johti kastamiseen perhekunnittain.
Lyydian tapauksessa Lyydia ei itse avannut sydämensä ovea, vaan Herra!
Apt.2
14. Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista, jumalaapelkääväinen nainen. oli kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali puhui.
15. Ja kun hänet ja hänen perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen: Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä. Ja hän vaati meitä.
P.S. ihminen voi avata sydämensä myös väärälle hengelle ja opille ja tulla väärään uskoon. Esim. Islamilaiset ovat palavassa uskossa, mutta eri hengen vaikutuksesta, kuin kristityt.
enkä tuu koskaan tekemänkään...Tämän voin hyvällä omallatunnolla Jumalan edessä tunnustaa...
helluntaiopissa, taitanee mennä laki ja evankeliumi sekaisin ja pahemman kerran.
Kuka ylipäänsä kuulee Jeesuksen äänen? Uskovainen tietysti ja avaa oven ja aterioitsee Jeesuksen kanssa.
Se on Jumalan teko, kun sydän synnistä hätääntyy ja etsii armoa.
"Henki on se, joka eläväksi tekee, ei liha mitään hyödytä" (Joh.6:63).
Kirjoitit: Mitä merkitsee tälläinen kastaminen? Se merkitsee, että vanhaihminen meissä on jokapäiväisen katumuksen ja parannuksen kautta upotettava ja syntien ja pahojen himojen kanssa kuoletettava... Tämä taas vaatii tekoja ja kun tekoja vaaditaan niin silloin mennään lain alle. Minä ymmärrän uudestisyntyneenä, että Pyhä Henki tekee minussa työtään, minähän vajavaisena ihmisenä olen siihen voimaton.