Hallitus käyttää natsi Joseph Göbbelsin oppeja

Pääministeri Katainen on vähä väliä puhunut tyyliin, että työpahoinvointi on poistettava.
Mikäli hän olisi oikeasti tosissaan, hän ei silloin tuntisi työelämän pahoinvoinnin
todellisia tekijöitä. Näin ei ole asian laita. Ei, koska kokoomuksen Harri Holkeri suostui presidentti Mauno Koiviston tahtoon muodostaa hallitus. M. Koivisto ja H. Holkeri ohittivat kokoomuksen puoluejohtaja Ilkka Suomisen.
Vaalitulosta ja parlamentaarista toimintatapaa ei kunnioitettu.

Hallituksen muodostettua Holkeri vei hallituksen Korpilammelle, jossa syntyi kuuluisa Korpilammen henki
Kuuluisan hengen mukaisesti maamme talouspolitiikka avattiin täysin holtittomasti maailmalle ja halpa dollarivirta alkoi kukoistaa Katteeton velkakierre alkoi syöstä nopeasti maata lamaan. Työpahoinvoinnin ydin ei ole kuitenkaan tässä.

Vuosien 1969- 1971 tuponeuvotteluissa demarit myi salaa kansandemokraattien nahkan kokoomukselle. Tämä tapahtui työnantajajärjestön ja SAK kautta. Kommunistien nahan myynnissä demarit sitoutuivat kommunismin kitkemiseen maasta
ja saivat palkkioksi järjestäytyneessä kentässä työpaikkojen välijohdon ja työnjohdon tehtäviä ja korkeaa palkkaa ja myöhemmin myös ylempiä johtajuuksia. Salasopimuksella keitettiin kerralla loputon k a t k e r a k a l k k i, jota juodaan tänäkin päivänä.

P. Lipposen hallitusten aikana toimi erityinen, työpaikoilla kirjoittamaton demari-jäsenkirja laki, joka syleili kokoomuslaisia mutta myös rkp:a. Kommunistit olivat tuolloin jo toimintakyvyttömiä tässä mielessä. He olivat ns. hyyssättäviä. Kommunistit saivat erityisesti SAK:n ylemmissä tehtävissä erityistä arvostusta ja heidät saatiin siten toimimaan työpaikka röttelöitsijöinä.

Kommunismin vaikutuksen väheneminen ja puolueen sekasorto antoi intoa P. Lipposen ja Sauli Niinistön
(sak-demari-kok ja rkp) nujertaa maamme vahva ei sosialistinen työvoima puolustuskyvyttömäksi. Tämä on näkynyt ja kuulunut erityisen hyvin valtion ja valtioyhtiöiden sekä kuntien työyhteisöissä. Myös sähköyhtiöt ja vesi-ja viemärilaitokset sekä palokunnat
kuuluvat samaan sarjaan. Jokainen varmasti muistaa P. Lipposen uhon ja sakramentit, joista sen enempää kokoomus kuin Sauli Niinistökään ei sanoutunut irti. Ei sanoutunut, koska jakoivat samaa myrkkyä.

Hyvä lukija, jos olet jaksanut tähän saakka lukea, niin ajattelet varmaa, että onpahan tuossakin jokin höpöttäjä.
Kerron kuitenkin sinulle, että olen käynyt läpi suomalaisen työelämän työpaikkaorganisaatiot moneen kertaan ja haastatellut
ja keskustellut tuhansien ja taas tuhansien ihmisten kanssa heidän työssään lähes kolmenkymmenen vuoden ajan.
Tuona aikana olen monesti tuntenut voimattomuutta sen suhteen, miten auttaa. Miten auttaa työntekijöitä heidän surussaan, kun he ovat kokeneet tulleensa, sorretuksi, syrjityksi, halveksituksi, sosiaalisesti eristetyksi, kun ovat saaneet kokea öistä kotirauhan rikkomista jne, jne listaa voisi jatkaa.

Joku voinee ajatella, että mitä tekemistä politiikalla on tämän asian kanssa. Joku voi ajatella, että tuollainen asia on työmarkkinajärjestöjen hoidettava asia tai työnantajien hoidettava asia. Tosiasia kuitenkin on, että vain vaalit voi ratkaista tällaisen asian ja toiseksi asian ratkaisemista helpottaisi ja nopeuttaisi, jos kokoomus sanoutuisi irti tuollaisesta pahanteosta työväestölle. Tunnen pahoinvointia sen suhteen, kun Sauli Niinistö on mainostanut itseään jopa työväen presidenttinä. Uskooko hän, ettei kansa tiedä hänen tekojaan yhdessä demarien kanssa. Katainenkin kulkee samoilla linjoilla. Viime vaaleissa näkyi jo kansan tietämys asiasta, mutta tämä kirjoitus ei palvele sitä, vaikka kansa on oikealla tiellä.