Vanhoillislestadiolaisuus on oikea usko!

Meikä ainakin :)

se on ainoa tosiuskonto maan päällä.



BUUUAAAAAAAHHH!!!!!

Jopa viime torstain South Park sanoi vain
mormonien pääsevän taivaaseen.. :D

..ON!
Ne vasta osaavatkin uskoa!!
Samahan se on mihin uskoo, kunhan usko on vahva!
Kun usko on heikko, niin kyllä uskonveljet ja
-sisaret hulehtivat, ettei usko unohdu!!

".......... 1800-luvun puolivälissä elämä meillä
Lapissa oli vähintäänkin yhtä kurjassa jamassa
kuin Pohjanmaallakin. Porovarkaudet, jatkuvat
tappelut, jopa miestapot olivat enemmänkin sääntö
kuin poikkeus. Samoin jokaisessa kylässä oli oma
viinaporvari, joka piti huolen siitä, että kansan
rahat menivät kurkusta alas ja lapset olivat
lähes alastomia, suuressa puutteessa ja
kurjuudessa. Mutta myös tämän kurjuuden keskelle
koitti "aamunkoitto korkeudesta".

Karesuvannon kirkkoherra Lars Leevi Laestadius
kävi vaikean sairauden myötä läpi myös syvällisen
hengellisen murroksen ja lähti uudessa voimassa
saarnaaman voimallista sanaa kansalle, kuin
Jeesus omana aikanaan. Samaan aikaan Lainion
lähetyskoulussa kadekeettana toiminut Juhani
Raattama koki kutsua Jumalan valtakunnan työhön
ja piti iltaisin voimallisia seuroja
lähetyskoululla. Raattaman saarnojen
vaikutuksesta monet kuulijoista joutuivat suureen
hätään omasta iankaikkisuuskohtalostaan ja
Raattama oli jo huolissaan syntyneestä
tilanteesta kunnes eräänä iltana oli lukenut
Lutherin kirkkopostillaa ja löytänyt sieltä
ehdottoman synninpäästön opin. Nyt seuraavissa
seuroissa oli taas joku nuori nainen joutunut
suureen synninhätään jonka johdosta Raattama oli
mennyt hänen luokseen, laskenut kätensä hänen
päälleen ja julistanut Jeesuksen nimessä ja
veressä kaikki synnit anteeksi iloon, rauhaan ja
vapauteen asti. Välitön seuraus tästä oli ollut,
että naisen koko olemus oli muuttunut. Hänen
kasvonsa olivat olleet kuin enkelin kasvot ja
koko hänen olemuksensa oli säteillyt syvää rauhaa
ja vapautta. Nyt Juhani Raattama oli taas ollut
ymmällä tilanteesta ja kun Laestadius oli
seuraavan kerran tullut lähetyskoululle
tarkastusmatkallaan, oli Raattama kautta rantain
varovasti selittänyt mitä lähetyskoulun seuroissa
oli tapahtunut ja kun he olivat yhdessä tutkineet
Lutherin kirkkopostillaa, he olivat todenneet,
että siinä oli Raamatullinen synninpäästöoppi.

Ja sinä talvisena yönä, piisivalkean ääressä
Laestadius oli julistanut Raattamalle
synninpäästön ja Raattama vuorostaan
Laestadiukselle ja tätä keskiyön hetkeä,
tammikuussa 1846, voidaan pitää lestadiolaisen
herätysliikkeen syntyhetkenä ja täältä Lainion
lähetyskoululta lähti tuli, joka kulovalkean
tavoin levisi monien voimallisten
sananpalvelijoiden, kuten Pietari Antinpoika –
Antin-Pieti, Pietari Hanhivaara – Hanhi-Pieti,
Posti-Heikki, Fredrik Paksuniemi, Heikki Aikio
jne. saattamana kaikkialle Suomen, Ruotsin ja
Norjan Lappiin aina Pietaria ja Amerikkaa myöten
ja seuraus tästä hengen tulesta oli se, että
kokonaisia yläkuntia tuli täysin raittiiksi.
Viinaporvarit kaatoivat viinansa maahan,
porovarkaat menivät ja tunnustivat itse omat
rikoksensa, jopa haitarit - "pirunkeuhkot" -
poltettiin pirtinuunissa ja täysin uusi elämä
virisi Lapin kylissä ja ihmisten sydämissä aivan
samoin kuin Savossa ja Pohjanmaalla oli
tapahtunut. (Kirj. Hjalmar Westeson: Lapin
profeetan oppilaita).............."

Vanhoillislestadiolaisuus on oikea usko
vanhoillislestadiolaisten itsensä mielestä, mutta
ei minun mielestäni.

Tämähän on juuri vanhoillislestadiolaisuuden A ja
O, ilman tätä näkemystä ei kukaan siinä uskossa
vaivautuisi pysymään sekuntia pidempään.

Jokaisen oma usko on uskovan mielestä juuri se
ainoa oikea ja näin kuuluu ollakin. Mutta onko se
sitten oikeata uskoa, että noudattaa juuri niitä
annettuja ohjeita ja se on muka sitten sitä
uskossa olemista? Vanhoillislestadiolaisuus on
tällaisen sivustaseuraajan silmään vaikuttanut
suurimmaksi osaksi herätysliikkeeltä, joka
sanelee ihmisille kaikki elämänohjeet valmiiksi
ja pyrkii holhoamaan ihmisiä myös sellaisilla
asioilla, joilla ei ole mitään tekemistä Jumalan
ja uskon kanssa(esim. televisio).

Muutamat(itse asiassa aika moni ) tuntemani
vanhoillislestadiolaiset kokevat uskon
ahdistavaksi ja tukahduttavaksi, mutta pysyvät
mukana esim.vanhempien tai ystävien(menetyksen)
takia. Ryhmäkuri kun on niin tiukkaa... Jonkun
mielestä se on ainoa tapa uskoa, jonkun mielestä
ei. Mielestäni usko on jokaisen sydämessä, eikä
missään tiettyjen odotusten ja
sääntöjen "vaatimusten" täyttämisessä.