Kun aikakautemme oli nuori, uskoimme kuten lapset
uskovat. Nyt
olemme aikuisia, ja on aika
panna lapselliset asiat pois. On aika löytää
uskonto, joka koskettaa
avaruus-aikakautta, ja joka tukee rakkauttamme
luontoon ja pyrkimyksiimme
säilyttää maailma. Kyseinen uskonto on
panteismi.
Kun sanomme kosmoksen olevan jumalallinen, sanomme
sen aivan samalla
vakaumuksella, tunteella ja
sitoumuksella, kuin uskovat sanovat, että heidän
jumalansa
on Jumala. Me emme
kuitenkaan ole tekemässä epämääräistä lausuntoa
näkymättömästä
olennosta, joka on
todistamisen tuolla puolella. Puhumme meidän
omista
tunnereaktioistamme
todelliseen maailmankaikkeuteen ja luonnolliseen
maahan.
Kun sanomme, että: "tuo puu
on kaunis," emme sano mitään siitä mitä kyseisestä
puusta
itsestään, vaan siitä mitä
tunnemme kyseistä puuta kohtaan. Puhumme suhteesta
itsemme
ja puun välillä. Samalla
tavoin sanoessamme, että maailmankaikkeus on
jumalallinen,
ilmaisemme sitä, miten
aistimme ja tunteemme pakottavat meidät reagoimaan
siihen
suunnattomaan mystisyyteen
ja voimaan, joka meitä ympäröi. Tämän me sanomme:
Me olemme osa
universumia. Maapallo on luotu muusta
universumista ja
jonain päivänä se
jälleen sulautuu muuhun universumiin.
Meidät on rakennettu
samasta materiasta, kuin mitä universumi on. Me
emme ole täällä vain
pakolaisina: olemme täällä kotona. Se on täällä,
eikä
missään muualla, jossa
voimme kohdata jumalallisuuden kasvotusten. Jos
pystytämme muureja
mielikuvitukseemme - jos kuvittelemme, että
kotimme
ei ole täällä, vaan
maassa joka sijaitsee kuoleman tuolla puolen - jos
kuvittelemme, että
jumalallisuus on löydettävissä vain vanhoista
kirjoista, tai
vanhoista
rakennuksista, tai päämme sisältä - silloin näemme
tämän
todellisen, eloisan,
valoisan maailman kuin hämärtyneenä ikkunan läpi.
Universumi luo meidät,
elättää meidät, tuhoaa meidät. Se on syvempi ja
vanhempi, kuin mitä
pystymme aistiemme kyvyillä havaitsemaan. Se on
kauniimpi, kuin mitä
kykymme kuvata sanoin pystyy kuvaamaan. Se on
monimutkaisempi, kuin
mitä voimme tieteen keinoin käsitellä. Meidän
tulee
suhtautua universumiin
nöyrästi ja kunnioituksella, juhlistaen ja etsien
syvempää ymmärrystä -
toisin sanoin monilla tavoilla, joilla uskovat
rakentavat suhdettaan
Jumalaansa.
Kun sanomme, että maa on
pyhä, sanomme sen yhtä suurella sitoumuksella ja
kunnioituksella, kuin mitä
uskovat puhuessaan kirkostaan, moskeijastaan, tai
pyhäinjäännöksistään. Emme
kuitenkaan tällöin tee lausuntoa
yliluonnollisesta. Tämän me
sanomme:
Me olemme osa luontoa.
Luonto teki meidät, ja kuollessamme palaamme
takaisin luontoon.
Olemme kotonamme luonnossa ja ruumiissamme. Tämä
on se, mihin me
kuulumme; tämä on se paikka, josta meidän tulee
löytää ja
rakentaa paratiisimme,
ei missään henkimaailmassa haudan tuolla puolella.
Jos luonto on ainoa
paratiisi, eroittaminen luonnosta on ainoa
helvetti. Kun
tuhoamme luonnon,
luomme itsellemme ja muille lajeille maanpäällisen
helvetin.
Luonto on meidän
äitimme, meidän kotimme, meidän turvamme, meidän
rauhamme, meidän
menneisyytemme ja meidän tulevaisuutemme. Meidän
tulisi kohdella
luonnollisia olentoja ja asuinsijoja siten kuin
uskovat
kohtelevat
temppelejään ja pyhättöjään. Pyhinä, joita tulee
kunnioittaa ja
pyrkiä säilyttämään
kaikessa niiden vahingoittuvassa ja herkässä
kauneudessaan.
Hallitsevat uskonnot
kuvaavat jumaliaan monilla tavoilla: mysteerisinä,
hämmästyttävinä,
kaikkivoipaisina,
kaikkialla olevina, transkendentteina,
äärettöminä, ikuisina. Nämä
kuvaukset eivät ole vain
inhimillisten ominaisuuksien projektioita. Jumalan
perinteiset
ominaisuudet perustuvat
universumin todellisille ominaisuuksille.
Kun teistit palvovat
jumaliaan, he tietämättään palvovat kosmosta. Jos
he myös uskovat,
että Jumala on läsnä myös
luonnossa ja universumissa, he näkevät osan
Olemassaolon
loistosta. Silti he antavat
tämä loiston jonkin Olemassaolon tuonpuolisen
ominaisuudeksi.
Silti he eivät pysty
yhtymään luontoon ja universumiin yhtä
voimakkaasti, kuin minkä
panteismi tekee
mahdolliseksi.
Teistit, jotka uskovat,
että Jumala on erillinen maailmankaikkeudesta,
erottavat itsensä
Todellisuudesta. He
kääntävät katseensä silmiensä edessä olevasta
todellisesta
jumalallisuudesta, kohti
kuviteltua jumalallisuutta heidän päänsä sisällä.
Se kietoo
Todellisuuden kuin paksu
usva. Se tekee uskovista unissakävelijöitä.
uskovat. Nyt
olemme aikuisia, ja on aika
panna lapselliset asiat pois. On aika löytää
uskonto, joka koskettaa
avaruus-aikakautta, ja joka tukee rakkauttamme
luontoon ja pyrkimyksiimme
säilyttää maailma. Kyseinen uskonto on
panteismi.
Kun sanomme kosmoksen olevan jumalallinen, sanomme
sen aivan samalla
vakaumuksella, tunteella ja
sitoumuksella, kuin uskovat sanovat, että heidän
jumalansa
on Jumala. Me emme
kuitenkaan ole tekemässä epämääräistä lausuntoa
näkymättömästä
olennosta, joka on
todistamisen tuolla puolella. Puhumme meidän
omista
tunnereaktioistamme
todelliseen maailmankaikkeuteen ja luonnolliseen
maahan.
Kun sanomme, että: "tuo puu
on kaunis," emme sano mitään siitä mitä kyseisestä
puusta
itsestään, vaan siitä mitä
tunnemme kyseistä puuta kohtaan. Puhumme suhteesta
itsemme
ja puun välillä. Samalla
tavoin sanoessamme, että maailmankaikkeus on
jumalallinen,
ilmaisemme sitä, miten
aistimme ja tunteemme pakottavat meidät reagoimaan
siihen
suunnattomaan mystisyyteen
ja voimaan, joka meitä ympäröi. Tämän me sanomme:
Me olemme osa
universumia. Maapallo on luotu muusta
universumista ja
jonain päivänä se
jälleen sulautuu muuhun universumiin.
Meidät on rakennettu
samasta materiasta, kuin mitä universumi on. Me
emme ole täällä vain
pakolaisina: olemme täällä kotona. Se on täällä,
eikä
missään muualla, jossa
voimme kohdata jumalallisuuden kasvotusten. Jos
pystytämme muureja
mielikuvitukseemme - jos kuvittelemme, että
kotimme
ei ole täällä, vaan
maassa joka sijaitsee kuoleman tuolla puolen - jos
kuvittelemme, että
jumalallisuus on löydettävissä vain vanhoista
kirjoista, tai
vanhoista
rakennuksista, tai päämme sisältä - silloin näemme
tämän
todellisen, eloisan,
valoisan maailman kuin hämärtyneenä ikkunan läpi.
Universumi luo meidät,
elättää meidät, tuhoaa meidät. Se on syvempi ja
vanhempi, kuin mitä
pystymme aistiemme kyvyillä havaitsemaan. Se on
kauniimpi, kuin mitä
kykymme kuvata sanoin pystyy kuvaamaan. Se on
monimutkaisempi, kuin
mitä voimme tieteen keinoin käsitellä. Meidän
tulee
suhtautua universumiin
nöyrästi ja kunnioituksella, juhlistaen ja etsien
syvempää ymmärrystä -
toisin sanoin monilla tavoilla, joilla uskovat
rakentavat suhdettaan
Jumalaansa.
Kun sanomme, että maa on
pyhä, sanomme sen yhtä suurella sitoumuksella ja
kunnioituksella, kuin mitä
uskovat puhuessaan kirkostaan, moskeijastaan, tai
pyhäinjäännöksistään. Emme
kuitenkaan tällöin tee lausuntoa
yliluonnollisesta. Tämän me
sanomme:
Me olemme osa luontoa.
Luonto teki meidät, ja kuollessamme palaamme
takaisin luontoon.
Olemme kotonamme luonnossa ja ruumiissamme. Tämä
on se, mihin me
kuulumme; tämä on se paikka, josta meidän tulee
löytää ja
rakentaa paratiisimme,
ei missään henkimaailmassa haudan tuolla puolella.
Jos luonto on ainoa
paratiisi, eroittaminen luonnosta on ainoa
helvetti. Kun
tuhoamme luonnon,
luomme itsellemme ja muille lajeille maanpäällisen
helvetin.
Luonto on meidän
äitimme, meidän kotimme, meidän turvamme, meidän
rauhamme, meidän
menneisyytemme ja meidän tulevaisuutemme. Meidän
tulisi kohdella
luonnollisia olentoja ja asuinsijoja siten kuin
uskovat
kohtelevat
temppelejään ja pyhättöjään. Pyhinä, joita tulee
kunnioittaa ja
pyrkiä säilyttämään
kaikessa niiden vahingoittuvassa ja herkässä
kauneudessaan.
Hallitsevat uskonnot
kuvaavat jumaliaan monilla tavoilla: mysteerisinä,
hämmästyttävinä,
kaikkivoipaisina,
kaikkialla olevina, transkendentteina,
äärettöminä, ikuisina. Nämä
kuvaukset eivät ole vain
inhimillisten ominaisuuksien projektioita. Jumalan
perinteiset
ominaisuudet perustuvat
universumin todellisille ominaisuuksille.
Kun teistit palvovat
jumaliaan, he tietämättään palvovat kosmosta. Jos
he myös uskovat,
että Jumala on läsnä myös
luonnossa ja universumissa, he näkevät osan
Olemassaolon
loistosta. Silti he antavat
tämä loiston jonkin Olemassaolon tuonpuolisen
ominaisuudeksi.
Silti he eivät pysty
yhtymään luontoon ja universumiin yhtä
voimakkaasti, kuin minkä
panteismi tekee
mahdolliseksi.
Teistit, jotka uskovat,
että Jumala on erillinen maailmankaikkeudesta,
erottavat itsensä
Todellisuudesta. He
kääntävät katseensä silmiensä edessä olevasta
todellisesta
jumalallisuudesta, kohti
kuviteltua jumalallisuutta heidän päänsä sisällä.
Se kietoo
Todellisuuden kuin paksu
usva. Se tekee uskovista unissakävelijöitä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Allekirjoitan täysin!
Kun noin riemuitset, niin sinäkö se olit, joka
copy/pastasit tämän osoitteesta
www.funet.fi/~magi/metsola/arkisto/panteismi/scipa
n-perusteet.html
Muistutukseksi: kopioidessa olisi mainittava
lähde.
Sitä paitsi, tämä on keskustelupalsta.
Mutta hieno teksti silti.
"Teistit, jotka uskovat, että Jumala on erillinen maailmankaikkeudesta, erottavat itsensä Todellisuudesta."
Kuka teisti uskoo muka että Jumala on erillinen maailmankaikkeudesta? Suoraan sanoen, naurettava väite. Muiden puolesta en voi sanoa, mutta kristinuskon pääideoita on juuri se että Jumala on maailmankaikkeudessa, paremminkin itse maailmankaikkeus.
Jos tämä maailma ja ruumis on minun kotoni, niin kylläpä synnyin köyhään perheeseen.
Juttusi kuulostavat kauniilta ja varmasti toimivat omassa mielessäsi, mutta katsoppa vaikka uutisia, tai mene edes kaupungille, ja kerro tuntuuko sinusta siltä että tekee mieli sanoa "oma koti kullan kallis". Minun ei tee mieli, mutta jos sinä pystyt siihen, hyvä sinulle.
Minä sanon vasta sitten kun maailmassa vallitsee rauha ja rakkaus ja lammas ja susi käyvät yhdessä laitumella. Kunnes niin, pyrin parempaan.
tuhonnut maapallon, turha syyttää universumia tai
jumalia! Maapallo ja maailmankaukkeus ovat
kauniita, ihminen julma peto.
Ehdottomasti tekee mieli sanoa "oma koti kullan
kallis."
Kaikki mikä on rumaa tai väärin, on ihmisen
tekemää ja aiheuttamaa.
Se, että täällä asutaan aivan uskomattoman
typerästi ei ole paikan vika.
Universumi on siisti paikka, ihmiset on perseestä.
Ja tämä yksi elämä on kaikki mitä on, keskity
sinäkin siihen äläkä haikaile autuasta kuolemaa.
eli onkohan ton pantehomman mukasta erottaa
ihmistä muusta sälästä. Eksseollu että samassa
veneessä tässä ollaan koko helevetin universumi.
Joopa,joo.Maailman kaikkeutta jumalana tietenkään
ei voi syyttää ihmisten pahoista teoista mutta
heti kun Jumalala vaihtuu kristinuskon Jumalaksi
niin hyökätään heti kimppuun että miksi Jumala
sallii tällaista kurjuutta maailmassa!!
Ei ole pantehomman mukaista, eikä kukaan niin
teekään. Mistä sinä oikein puhut? Kuka on
erottanut ihmisen muusta sälästä?
ota raamattu käteen niin sun kuvitelmat katoaa.
Jeesus ei saarnannut puussa vaan pyhäkössä.
Mees poika runoileen sinne runon vääntäjien
pariin, täällä on aiheena jeesus eikä mitkään
astraalipyörykät.
Näytä minullekin missä lukee, että tämä on vain
jeesuspalsta ? Keskustele uskonnosta 2000-luvun
maailmassa.
Tietääkseni ei ole määritetty mistä uskonnosta
pitäisi keskustella, olkootkin valtaosa
rivijeesustelijoita. Vaikka enemmistö olisikin
ristiriipuntaa harrastavan pitkätukka hipin
palvojia, ei se sitä tarkoita, että vain ja
ainoastaan tästä yhdestä ainoasta
maailmanparatajasta pitäisi koko ajan höpistä.
Muiden uskontojen, filosofien, ajatusten
tutkimatta jättäminen on ahdasmielisyyttä tai
suoranaista typeryyttä. Vaikkakin kaiken maailman
pelastusoppeja, puunhalaus kursseja ei
kerkeäisikään tutkimaan,on hyvä tietää edes, että
sellaisia on olemassa ja niiden seuraajia löytyy.
Juoskaa alasti metsässä, palvokaa kirnupiimää,
hypätkää vaikka kaivoon, sama se minulle, kunhan
teette itsenne onnelliseksi, sillä siitähän
ihmiselämässä on kysymys. Onnistuu se sitten
jumalan, jumalan kieltämisen, jeesuksen, budhan,
Ukon, saatanan, korkkiruuvin palvomisella niin
siitä vain.
Onnellisuus on ovi, ovi on lukittu, avainta
käytätte itse.
Ja jokaisella on omat avaimensa, ei ole yhtä
universaalia yleisavainta.
...toi "ristiriipuntaa harrastavan pitkätukka
hipin palvojia", oli metkasti sanottu...heko :-)
Tais se jeesuskin tosiaan olla sen hemmetin
taitava fakiiri,kun osas haudastakin nousta !?!
Pan teisti, otappas Pan huilu kouraan ja kiipeä
kuusen nokkaan saarnaamaan noita lurituksias koko
luojakunnalle.
Jeesus saattaa sut siältä pelastaa, kunhan pääsee
saatanan kanssa ensin sopimukseen.
Ei muuta sulle.
kun lainaat niin laita nyt hyvä ihminen lähde
näkyviin. Yksi aikaisemmista vastaajista oli
näköjään oikeassa, että metsolasta teksti oli...
Kyllä panteismi (kuten myös mm. uuspakanuus)
näyttäisi olevan lähempänä tätäkin sydäntä kuin
esim. krisinusko. Pitänee tutustua lähemmin.
Jumankauta että oli saarnaaja-ainesta tämän
kirjoittajassa :)
Hienosti kirjoittu juttu. Ne pyhyydet ja
jumaluudet siellä seassa vähän hämää mutta hieno
juttu yhtäkaikki.
alku kyllä muistutti kuin scientologien
mainoslausetta, mutta muuten kyllä ihan hauska
teksti :)
...nasevasti lausuttu !?! Oli asiaa !?!