Miten kotikäyntiopetus eroaa lähetyssaarnaajien käynneistä?
Voiko tuollaista kotikäyntiopetusta saada ilman että lähetyssaarnaajat käyvät?
Voiko tuollaista kotikäyntiopetusta saada ilman että lähetyssaarnaajat käyvät?
Kotikäyntiopetus
kyselyikäinen
2378
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kotiopetus on tarkoitettu jäsenille. Veljet käyvät pareittain kaikkien jäsenten luona mikäli mahdollista kerran kuussa. Sisaret käyvät sisarten luona. Veljien opetusta sanotaan kotiopetukseksi ja sisarten opetusta kotikäynneiksi. Liahonassa on kullekin kuulle tarkoitetut kotiopetus- ja kotikäyntisanomat, joita käytetään, mikäli joku muu ei ole ajankohtaisempaa.
Lähetyssaarnaajilla on omat oppiaiheensa, jotka ovat "Saarnatkaa minun evankeliumiani" -julkaisussa. Niiden runko on viidessä oppiaiheessa, joita sovelletaan ajan ja tutkijan tilanteen mukaan.
Kotikäyntiopetus on osa kirkon järjestäytynyttä jäsenten valvontaa ja kotiopettajat raportoivat käynneistään seurakunnan johdolle kuukausittain. Kuten Tapani totesi nämä käynnit ovat vain jäsenille.
Tyypillistä mustamaalausta, että käytät valvonta -sanaa! Raportointi koskee lähinnä sitä montako käyntiä on tehty. Käyntien tarkoitus on olla apuna tarvittaessa ja antaa hengellinen sanoma.
Hupaisaa kuinka myönnät, että valvontaa on ja kuinka raportteja asiasta tehdään, mutta yritä kieltää ettei se olisi valvontaa.
Joo, joo, mutta ei se ole kyttäämistä, joksi haluat sen leimata vaan auttamista.
Miten ne raportit auttavat ketään?
Ne auttavat pappeusjohtajia huolehtimaan seurakuntalaisten hengellisestä ja tarvittaessa maallisesta hyvinvoinnista esim. sairauden sattuessa.
"Ne auttavat pappeusjohtajia huolehtimaan seurakuntalaisten hengellisestä ja tarvittaessa maallisesta hyvinvoinnista esim. sairauden sattuessa."
Jos raporteissa kartoitetaan seurakuntalaisten "hengellistä hyvinvointia", mutta se ei ole kyttäämistä, niin mikä sitten sinun mielestäsi on kyttäämistä?
Lisäksi tässä raportoinnissa on myös toinenkin valvonta aspekti ts. itse kotiopettajien valvonta. Seurakunnan pappeusjohtajat määrittelevät näille kotiopettajille piirit, joita he sitten "hoitavat" omalla vapaa-ajallaan, vapaa-ajalla jota kiireisessä nyky-yhteiskunnassa nyt ei muutenkaan liiaksi ole tarjolla, ja sen jälkeen velvoittavat raportoimaan tästä vapaa-ajan velvoitteesta ja valvovat, että jäsenet toteuttavat ja priorisoivat kirkon määrittelevät aktiviteetit. MAP-kirkko siis valvoo ja pitää jäsenensä kiireisinä erinäisillä aktiviteeteilla sunnuntaijumalanpalvelusten ulkopuolellakin kuten mikä tahansa muukin kultti.
Mormonit ovat varsin aktiivisia ihan omasta halustaan, koska meillä useimmilla on omakohtainen vakaumus siitä, että kuulumme palautettuun Jeesuksen Kristuksen kirkkoon.
... ja miten tämä mielestäsi vastasi yhtään mihinkään? Toki olen tietoinen kuinka kirkko kehottaa jäseniään valehtelemaan kun eteen tulee "väärä kysymys" ja ohjeistaa vastaamaan johonkin toiseen kysymykseen. Mitä siis oikeastaan kuvittelit minun kysyneen kun vastasit näin: "Mormonit ovat varsin aktiivisia ihan omasta halustaan, koska meillä useimmilla on omakohtainen vakaumus siitä, että kuulumme palautettuun Jeesuksen Kristuksen kirkkoon.", olisi näet kiva tietää mitä kuvittelin minun kysyneen, että osaisin yhdistää vastauksen oikeaan kysymykseen.
No tuo asia on ainakin jäänyt sinulle päälle,yhtä kysytään ja toiseen vastaat.
Mitä ihmettelet, onko sinullakin niska kipeänä?
Katos, apu Sitia heräsi :-))
Kotikäynnit ovat oiva keino perehtyä kiinnostuneen ihmisen yksityiselämään ja elinilosuhteisiin. Niistähän tehdään Map-kirkolle raportit ja strategia miten jatkossa 'käsitellä' potentiaalista mormonia huomaavaisesti ja vastaanottavaiseksi mormoniksi.
Potentiaalista mormonia opettavat lähetyssaarnaajat. Muu jäsen voi olla mukana opetustilanteissa, mutta sitä ei raportoida kotiopetuksena.
Map-kirkolla kova hinku pitää vastakäännytettyä kontrollissaan , joten jatkuva huolenpito on ensiarvoisen tärkeätä, jotta tuore mormoni saataan aktiiviseksi mukaan kirkon toimintaan.
No ainakin se olisi toista kun luterilaisessa kirkossa. Siihen kun ilmoitat liittyväsi niin lähettävät kahvipussin postitse kiitokseksi ja sen jälkeen et kuule kirkosta yhtikäs mitään. Ja kirkkoonhan ei pääse kun julkiset bussit ei kulje pyhäisin. Että siihen nähden mormonien tapa pitää yhteyttä seurakuntalaisiin kuullostaa jopa inhimilliseltä.
Mitä trolli, jolla tulee helposti niska kipeäksi?
Joissain pienemmissä luterilaisissa seurakunnissa ajatelitiin että uusia alueelle muuttaneita seurakunnan jäseniä voisi kirkon papit tai muut työntekijät käydä tervehtimässä, pian tuosta sinänsä hyvästä ajatuksesta luovuttiin kun jäsenet eivät pitäneet siitä että kirkon jonka jäseniä ovat on joku missään yhteydessä heihin..todella omituista,sanoisin.
Tuli mieleeni kuinka eräs rakas sisar haki joka sunnuntai minut ja pienen tyttäreni kirkkoon kun muuten olisimme joutuneet kävelemään parikilometriä juna-asemalle. Ajattelen lämmöllä tuota perhettä.
Kotiopettajat ja kotikäyntisisaret eivät koskaan tule kenenkään kotiin arvostelun ja kontrollin hengessä. Ja tulevat ainoastaan, kun heidän halutaan tulevan. Ei suinkaan väkisin kenenkään luo työnnytä!
Aina on korostettu "kohteen" ehdoilla toimimista ja korostettu ottamaan huomioon kunkin yksilölliset mahdolliset avuntarpeet ja mahdollisuuksien mukaan tarjota apua niihin.
Koska juuri muutimme seurakuntaa niin emme vielä oel saaneet kotikäyti piirejamme tai piiriämme. Meillä on jotkut avioparit yhdessä kuten aiemmin olimme, mieheni ja minä. Ajomatkaa kertyi 150 km. Kävimme yhden erittäin aktiivin perheen luona ja yhden jonka mies ei ollut jäsen, mutta joka toivoo käyntejä ja nauttii käynneistä erittäin paljon. Kävimme myös erään miehen luona joka papereissa kuului toiseen seurakuntaan, mutta asusteli yleensä matkareitimme varrella. Minä kerroin sisarille apparin vietin ja mieheni pappeuskoorumin viestin jotka molemmat on Liahonassa ja sitten keskustelimme niistä. Mikäli perheellä oli avuntarve jossakin asiassa ja he toivoivat apua RAPORTOIMME tuon tarpeen pappeusjohtajalle tai apparin johtajalle riippuen siitä, mikä tarve oli ja sitä kautta apu järjestyi nopeastikin. Sitten raportoimme tietenkin sen että kävimme tai että emme käyneet.
Emme nykyään mene kuin kaksikertaa vuodessa käymään niiden oven takana jotka eivät toivo vierailua; viemässä Joulu ja jonkin muun terveisen.
Monet ovat kiitollisia näistä käynneistä itse pidän niistä kovasti, on tosi kiva saada joku kylään. On kiva oppia tuntemaan kirkon jäseniä se tekee heistä läheisempiä ja rakkaampia.
Sairauden aikana sisaret ovat järjestäneet sairaalavierailuja jopa niin että jos jonkun luona pitää istua koko ajan, niin omaiset pääsevät hieman nukkumaan välillä.
"Ajomatkaa kertyi 150 km."
..jos mennään viimevuoden taksojen mukaan niin kilometrikorvaus lain mukaan on 0,46€/km ainakin täällä Suomessa. Kai kirkko maksoi kilometrikorvaukset? Kysehän on selkeästi työajoon rinnastettavasta kulusta, koska kirkko velvoittaa tekemään tällaista kotiopetustyötä, joten siitä ei luonnollisestikaan ole perusteltua säilyyttää taloudellista vastuuta tekijälle.
"Emme nykyään mene kuin kaksikertaa vuodessa käymään niiden oven takana jotka eivät toivo vierailua; viemässä Joulu ja jonkin muun terveisen."
Siis menette, vaikka eivät toivo teidän käyvän? Tuollainen on ahdistelua, josta jotkut ovat rapakon takana suivaantuneet niin, että ovat pyytäneet poliisit paikalle kun toiminta on jatkunut senkin jälkeen kun asianomaiset olivat toimittaneet lainvoimaiset eropaperit kirkolle.