TALLITYTÖT!! MIKSI OLETTE ILKEITÄ UUSILLE!!!

on kyllä, että tuo esittämäsi käsite tallityttöjen -tai siis hevostenhoitajien ilkeydestä on totta. Vasta lopetettuani ratsastuksesn tajusin miten ahdistavaa oli aina pelätä tekevänsä jotain väärin. Hoitajat olivat oikeasti nokkavia ja ilmeisen täynnä itseään.

Teille hoitajat, miettikää että jo pienikin ilkeässä sävyssä lausuttu kommentti on sitä ilkeyttä!

Tämähän on oravanpyörä: hoitajat osaavat hoitaa hevosia oikein (jossain määrin) ja siksi päähän käy kun joku onkin mennyt ja laittanut satulavyön väärin satulaan kiinni. MUTTA ilman virheitä ei opi, ja ilman niitä uusia ja kokemattomampia ei tulisi lainkaan hyviä tallityttöjä tulevaisuudessakaan. Että ehkäpä on myös niitä aidosti ÄÄLIÖITÄ tallityttöjä (selkeä viittaus inhoamiini "kollegoihin",joita ette tunne) mutta sanotaanko, että hevosten omistajana raivostuttaa korjailla talityttöjen jälkiä. ja jos huomautan, että riimunlukko kiinnitetään pois päin poskesta, heti niiskutetaan muille, kun kaikesta homautellaan ilkeästi. Se vain käy nyppimään. Että niin.

mun mielestä vikaa on vähän molemmissa (ei tietenkään kaikissa, mutta monisssa...)siis hoitajissa ja alottelijoissa. itselläni ei ole kokemusta tästä, sillä käyn yksäritallilla, jossa pidetään myös silloin tällöin tunteja... hoitajat saattavat olla ehkä nokkavia vain suojeluvaistonsa tähden, sillä jos aloittelija tekee jotain väärin, hoitaja saa syyt niskoilleen... mutta eihän aloittelijatkaan opi tyhjästä... puhumalla selviää... kärsivällisyyttä molemmille!

Mullakin on ollu tollasia ongelmia joskus, ku aloin käydä yhdellä tallilla. Kukaan ei puhunu mulle mitään ja mulla oli tosi kurja olo. Sitte mä menin sinne seuraavalla viikolla, koska mulla oli ratsastustunti. Siellä oli yx tosi kiva tyttö, joka jutteli mulle ja talutti mua tunnilla. Nykyään käyn yhdellä ravitallilla, mutta en ole muuttunut koppavaksi, vaikka saan hoitaa periaatteessa 20 hevosta.

Ihan kuule vaan sun kiusakses, räkänokka!