Täällä on vaadittu perusteluja sille, miten joku voi uskoa Jumalaan. Tässä muutamia ajatuksia Jaakko Hämeen-Anttilan kirjoittamasta kirjasta "USKO". Hämeen-Anttila on kristitty islamin tutkija.
"Kun vertaa uskoa ja järkeä, ei saa erehtyä laskemaan havaintoja ja kokeellista tietoa yksinomaa järjen puolelle. Intuitiivinen tieto, usko, kohdistuu nimenomaa välittömään oivallukseen todellisuuden luonteesta.
Tältä kannalta usko on empiirinen tiedonlaji; Näen todellisuuden edessäni ja uskon sen.
Usko ja järki tavallaan asettavat erilaisia kysymyksiä samalle aineistolle.
Usko liittyy kokonaisvaltaisiin havaintoihin, järki yksityiskohtiin ja analysoituun tietoon. Usko ei ole järjestä riippuvainen eikä järki uskosta. Kumpikin on tapa asennoitua, tapa katsella todellisuutta.
Kun etsii Raamatusta vastausta lajien kehitykseen tai biologiasta vastausta pahan ongelmaan, vaatii mahdottomia.
Pyhät kirjoitukset eivät ole uskonnon ydin, eikä niitäkään pidä lähteä lukemaan tietokirjallisuutena. Raamatun arvoa ja auktoriteettia ei vähennä se, ettei sitä ole kirjoitettu sen enempää historian, biologian kuin dogmatiikankaan käsikirjaksi.
On helppoa kuvitella, miten Raamatun tekstit olisivat muuttuneet lähinnä huvittaviksi, jos ne edustaisivat parin vuosituhannen takaista tiedettä - tai miten käsittämättömiä ne olisivat olleet aikalaisille, jos Jumala kaikessa kaukonäköisyydessään vaikkapa Jeesuksen aikana kokenut hyväksi inspiroida jonkun kirjoittamaan molekyylibiologian käsikirjan.
Tietokirjallisuus on aina sidottu aikaansa ja altis vanhentumaan. On järjetöntä ajatella, että jokin nykyaikainen tieteellinen peruskirja sisältäisi kaiken alalta saatavissa olevan tiedon tai että edes siihen sisältyvä tieto olisi totta.
Tulevat vuosisadat kehittävät tiedettä eteenpäin, eikä tälle prosessille ole nähtävissä loppua, jolloin kaikki jo tietettäisiin. Pyhää kirjaa ei ole tarkoitettu historiallisiksi näköiskuviksi, vaan välineiksi huomion keskittämiselle uskonnolliseen kokemukseen.
On pohjimmiltaa yhdentekevää, mielletäänkö Raamatun ensimmäinen ihmispari, Aadam ja Eeva, pitkän evoluution tulokseksi vai ei, sillä asialla ei ole mitään merkitystä uskon kannalta. Usko on ajassa vaikuttava, ja ei historiallinen. Usko liittyy tämänhetkiseen todellisuuteen, aivan kuten se sata tai satatuhatta vuotta sitten liittyi silloiseen todellisuuteen.
Usko ei siis ole järjen vihollinen eikä järjestä erillinen todellisuus, vaan usko ja järki täydentävät toisiaan.
Toinen tuo laajuutta ja kokonaisnäkemystä, toinen tarkkuutta ja detaljitietoutta. Molempia tarvitaan täysipainoiseen ihmisen elämään.
Järjen kyky tuottaa käyttökelpoista tietoa on arvostettavaa ja tärkeää, mutta sillä on taipumus työntää uskon tuoma varmuus syrjään, ja tätä järjen ylivaltaa uskoon tulee rajoittaa.
Mystikot ovat kautta aikojen pyrkineet ravistelemaan ihmisiä irti järjen kaikkivaltiudesta, muistuttamaan, että vaikka järki on mainio renki, se on huono isäntä. Mystikkojen absurdien lauseiden ja tarinoiden tarkoitus on havahduttaa, herättää ihminen huomaamaan se, kuinka järki äärimmilleen vietynä johtaa järjettömyyteen.
Uskominen ei ole absurdia siinä mielessä, että se olisi järjenvastaista. Sen sijaan uskominen asettaa järjen omalle alueelleen, analyyttisen ja yksityiskohtaisen, sanoiksi puetun tiedon alueelle.
Intuitiivinen, kokonaisuuteen kohdistuva varma tieto on ohjausjärjestelmä, analyyttinen todellisuuden osasiinsa jakava tieto on työväline.
Usko kattaa laajemman kokonaisuuden kuin tieto, mutta se ei anna yksityiskohtaista tietoa tästä kokonaisuudesta. Se ei selitä eikä analysoi.
Järki on kuin suurennuslasi, joka näyttää meille tarkemman osan - mutta vain osan - uskon avulla saatavasta tiedosta."
"Kun vertaa uskoa ja järkeä, ei saa erehtyä laskemaan havaintoja ja kokeellista tietoa yksinomaa järjen puolelle. Intuitiivinen tieto, usko, kohdistuu nimenomaa välittömään oivallukseen todellisuuden luonteesta.
Tältä kannalta usko on empiirinen tiedonlaji; Näen todellisuuden edessäni ja uskon sen.
Usko ja järki tavallaan asettavat erilaisia kysymyksiä samalle aineistolle.
Usko liittyy kokonaisvaltaisiin havaintoihin, järki yksityiskohtiin ja analysoituun tietoon. Usko ei ole järjestä riippuvainen eikä järki uskosta. Kumpikin on tapa asennoitua, tapa katsella todellisuutta.
Kun etsii Raamatusta vastausta lajien kehitykseen tai biologiasta vastausta pahan ongelmaan, vaatii mahdottomia.
Pyhät kirjoitukset eivät ole uskonnon ydin, eikä niitäkään pidä lähteä lukemaan tietokirjallisuutena. Raamatun arvoa ja auktoriteettia ei vähennä se, ettei sitä ole kirjoitettu sen enempää historian, biologian kuin dogmatiikankaan käsikirjaksi.
On helppoa kuvitella, miten Raamatun tekstit olisivat muuttuneet lähinnä huvittaviksi, jos ne edustaisivat parin vuosituhannen takaista tiedettä - tai miten käsittämättömiä ne olisivat olleet aikalaisille, jos Jumala kaikessa kaukonäköisyydessään vaikkapa Jeesuksen aikana kokenut hyväksi inspiroida jonkun kirjoittamaan molekyylibiologian käsikirjan.
Tietokirjallisuus on aina sidottu aikaansa ja altis vanhentumaan. On järjetöntä ajatella, että jokin nykyaikainen tieteellinen peruskirja sisältäisi kaiken alalta saatavissa olevan tiedon tai että edes siihen sisältyvä tieto olisi totta.
Tulevat vuosisadat kehittävät tiedettä eteenpäin, eikä tälle prosessille ole nähtävissä loppua, jolloin kaikki jo tietettäisiin. Pyhää kirjaa ei ole tarkoitettu historiallisiksi näköiskuviksi, vaan välineiksi huomion keskittämiselle uskonnolliseen kokemukseen.
On pohjimmiltaa yhdentekevää, mielletäänkö Raamatun ensimmäinen ihmispari, Aadam ja Eeva, pitkän evoluution tulokseksi vai ei, sillä asialla ei ole mitään merkitystä uskon kannalta. Usko on ajassa vaikuttava, ja ei historiallinen. Usko liittyy tämänhetkiseen todellisuuteen, aivan kuten se sata tai satatuhatta vuotta sitten liittyi silloiseen todellisuuteen.
Usko ei siis ole järjen vihollinen eikä järjestä erillinen todellisuus, vaan usko ja järki täydentävät toisiaan.
Toinen tuo laajuutta ja kokonaisnäkemystä, toinen tarkkuutta ja detaljitietoutta. Molempia tarvitaan täysipainoiseen ihmisen elämään.
Järjen kyky tuottaa käyttökelpoista tietoa on arvostettavaa ja tärkeää, mutta sillä on taipumus työntää uskon tuoma varmuus syrjään, ja tätä järjen ylivaltaa uskoon tulee rajoittaa.
Mystikot ovat kautta aikojen pyrkineet ravistelemaan ihmisiä irti järjen kaikkivaltiudesta, muistuttamaan, että vaikka järki on mainio renki, se on huono isäntä. Mystikkojen absurdien lauseiden ja tarinoiden tarkoitus on havahduttaa, herättää ihminen huomaamaan se, kuinka järki äärimmilleen vietynä johtaa järjettömyyteen.
Uskominen ei ole absurdia siinä mielessä, että se olisi järjenvastaista. Sen sijaan uskominen asettaa järjen omalle alueelleen, analyyttisen ja yksityiskohtaisen, sanoiksi puetun tiedon alueelle.
Intuitiivinen, kokonaisuuteen kohdistuva varma tieto on ohjausjärjestelmä, analyyttinen todellisuuden osasiinsa jakava tieto on työväline.
Usko kattaa laajemman kokonaisuuden kuin tieto, mutta se ei anna yksityiskohtaista tietoa tästä kokonaisuudesta. Se ei selitä eikä analysoi.
Järki on kuin suurennuslasi, joka näyttää meille tarkemman osan - mutta vain osan - uskon avulla saatavasta tiedosta."
Vastaukset 3
Vanhimmat
*On pohjimmiltaa yhdentekevää, mielletäänkö Raamatun ensimmäinen ihmispari, Aadam ja Eeva, pitkän evoluution tulokseksi vai ei,*
Väärin.
Siis jos ei kirjaimellista syntiinlankeemusta ollutkaan,
ei tietenkään tar-vi-ta myöskään Kristuksen, Jeesuksen lunnaita,
johon taas kristinusko pe-rus-tuu...
Joten:goodbye,kristinusko!
Ihmisen kehityshistoriassa on kyllä ollut tieteenkin mukaan "pullonkaula", joten nämä eivät sulje toisiaan pois. http://fi.wikipedia.org/wiki/Mitokondrio-Eeva.
Pointti tässä on se, että Raamatun sanoman peruskysymys ei ole "uskotko kehitysoppiin vai etkö". Raamatun tärkein sanoma on Kristus ja Kristuksen ylösnousemus (Joh.11:25).
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible
"Raamatun tärkein sanoma on Kristus ja Kristuksen ylösnousemus (Joh.11:25)."
Itse asiassa tämä on kyllä kristittyjen näkemys raamatusta, juutalaiset ovat varmaankin eri mieltä vanhan testamentin osalta.