olen kasvanut kristittyyn perheeseen, vanhempani
ovat uskovaisia. pienenä uskoin, rukoilin joka
ilta äidin tai isän kanssa. se tuntui
turvalliselta, ilman rukousta en voinut mennä
nukkumaan.
nyt olen kadottanut uskoni, enkä usko että sitä
koskaan saan takaisin. olen liian vaikeasti
höynäytettävissä - anteeksi, uskovaiset, tuo
kuulosti varmaan aika jyrkältä.
mutta niin se vain on. en VOI uskoa, en voi uskoa
jumalaan, joka on luonut ihmiset ilman syytä ja
jättänyt meidät tänne harhailemaan. yhdestä
omenanpuraistustako kaikki johtui, vai? kylläpä
on kiivas ja kostonhimoinen jumala, kyllähän sen
huomaa jo kun selaileekin vanhaa testamenttia.
joka toisen luvun otsikkona on jotain
tyyliin 'jumala kostaa israelin kansalle' tms.
kun katson uskovia ihmisiä, näen usein ihmisiä,
jotka ovat tyytyväisiä. heillä on vahva usko,
olen heille kateellinen. minä en voi löytää
sellaista uskoa, tiedän sen. olen yrittänyt, olen
tahtonut. voin jo arvata uskovaisten kommentit
tähän - kyllä se jeesus tulee kun avaat sydämesi
jne. jne.
mutta ei se voi tulla, en pysty uskomaan. on
merkillistä, että joku VOI uskoa. vaikka
kuulenkin juttuja enkeleistä ja ihmeistä ym,
ei "uskoni uskottomuuteen" horju. en voi sille
mitään, olen liian rationaalinen. ja kuitenkin
aivan mukiinmenevä ihminen. jos taivas on
olemassa, enkö tosiaan pääse sinne, kun en vain
rehellisesti osaa uskoa mihinkään noin
kummalliseen... on se surullista. no, nähdään
helvetissä, ateistit yms.
ovat uskovaisia. pienenä uskoin, rukoilin joka
ilta äidin tai isän kanssa. se tuntui
turvalliselta, ilman rukousta en voinut mennä
nukkumaan.
nyt olen kadottanut uskoni, enkä usko että sitä
koskaan saan takaisin. olen liian vaikeasti
höynäytettävissä - anteeksi, uskovaiset, tuo
kuulosti varmaan aika jyrkältä.
mutta niin se vain on. en VOI uskoa, en voi uskoa
jumalaan, joka on luonut ihmiset ilman syytä ja
jättänyt meidät tänne harhailemaan. yhdestä
omenanpuraistustako kaikki johtui, vai? kylläpä
on kiivas ja kostonhimoinen jumala, kyllähän sen
huomaa jo kun selaileekin vanhaa testamenttia.
joka toisen luvun otsikkona on jotain
tyyliin 'jumala kostaa israelin kansalle' tms.
kun katson uskovia ihmisiä, näen usein ihmisiä,
jotka ovat tyytyväisiä. heillä on vahva usko,
olen heille kateellinen. minä en voi löytää
sellaista uskoa, tiedän sen. olen yrittänyt, olen
tahtonut. voin jo arvata uskovaisten kommentit
tähän - kyllä se jeesus tulee kun avaat sydämesi
jne. jne.
mutta ei se voi tulla, en pysty uskomaan. on
merkillistä, että joku VOI uskoa. vaikka
kuulenkin juttuja enkeleistä ja ihmeistä ym,
ei "uskoni uskottomuuteen" horju. en voi sille
mitään, olen liian rationaalinen. ja kuitenkin
aivan mukiinmenevä ihminen. jos taivas on
olemassa, enkö tosiaan pääse sinne, kun en vain
rehellisesti osaa uskoa mihinkään noin
kummalliseen... on se surullista. no, nähdään
helvetissä, ateistit yms.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kyllä uskon voi menettää.. mutta sen voi myös
saada takaisin.. sinun on vain itse todella
haluttava sitä.. jos sinä et halua ei se uskokaan
sinussa synny, meille nimittäin on annettu vapaa
tahto, ei Jumala meille mitään väkisin tuputa.
Neuvoisin sinua; ala lukemaan raamattua,
rukoilemaan.. muista se ettemme ole täällä ilman
tarkoitusta (eikö tunnu miltään? -ei pelastus ole
tunteesta kiinni). Älä usko niitä valheita mitä
paholainen päähäsi jatkuvalla syötöllä syöttää.
Pistän tähän linkit muutamaan saarnaan..
toivottavasti niisä on hyötyä:
http://www.netmission.fi/aanet/wilkerson/wilkerson
3.ram
http://www.netmission.fi/aanet/wilkerson/wilkerson
2.ram
http://www.netmission.fi/aanet/heraa_suomi/hill28_
7_10.ram
http://www.netmission.fi/aanet/heraa_suomi/hill27_
7_19.ram
On jo jonkin aikaa kun kuuntelin puheet, joten en
muista tarkalleen mitä ne piti sisällään -mutta
ainakin sillon kun kuulin ne oli mielestäni
erittäin hyviä.
mutta apua niistä on uskonmenettäjälle todella
vähän apua. joissain tapauksissa kun nimenomaan
raamattu, uskovaiset, saarnamiehet jne. ovat yksi
vaikuttavista uskonmenetyksen syistä. ainoa, joka
auttaa on: jos tuntuu siltä, että ihminen on vain
harhaileva olento jumalan luomassa tai
luomattomassa maailmassa, niin koittaa löytää
oman paikkansa ja itsensä siinä maailmassa. sen
paikan löytämiseen auttaa toki lukeminen, mutta
kirjatieto ei ole kaikki.
että kun oikein kovasti uskottelee itselleen,
että uskoo (tai haluu uskoo), niin alkaa luulla,
että uskoo. Ja sitten näkeekin kaiken värillisten
lasien läpi. Mutta minä uskon, että se voi
sitten olla vähän vaarallista, jos pelkää
uskonmenetystä, ja alitajuisesti kieltäytyy
menettämästä uskoa, siis takertuu uskoon. Mun
mielestä elämä vaan on hiukan kaltevalla
alustalla, jos sitä mihin uskoo ei uskalla
järkeillä loppuun asti. No, ei siinä mitään, ei
mulla mitään oo uskovia vastaan, ja jos joku
uskoo johonkin, vaikka kuolemaansa asti ja se mun
mielestä on virheellinen usko, niin ihan sama
mulle, jos se tyyppi vaan saa itselleen sillä
onnellisen ja hyväksi kokemansa elämän. Kaikille
se ei vaan sovi. Jos luulee uskovansa, niin
vahvasti, että tosiaan uskoo, ja jos myöhemmin
sitten tuleekin toisiin ajatuksiin, voi järkytys
olla suuri, kun se, minkä varaan elämänsä on
rakentanut ei enää olekaan tosi. Toivon, että
kaikki, joilla edes on pienimpiäkin epäilyksiä
uskonsa suhteen, kelailee sitä ja etsii
tosiaan 'totuutta', eikä vaan heittäydy siihen
mukaan. Ja loput, joiden usko on järkkymätön,
hyvä, uskokaa. Mutta kaikki: rakastan teitä
kaikkia. Toivotan teille hyvää elämää.
...mutta ei välttämättä uskoa.
Hyvin sanottu! Toiset, luulisin että suurin osa uskovaisista takertuu uskoon koska eivät uskalla olla uskomatta. Pelkäävät joutuvansa helvettiin jos eivät ole uskovaisia=>usko olevansa uskossa=>nimitä itseään uskovaisiksi=>"tunnusta" uskoaan ääneen.
Mielenkiintoista kyllä, raamatussa sanotaan että joka kadottaa uskonsa, löytää sen. Että luultavasti, aiheen aloittaja, olet menossa ihan oikeaan suuntaan. Raamatussa sanotaan että etsikää, niin te löydätte. Miten voisit löytää mitään, jos et saa etsiä? Sinullehan on annettu kaikki vastaukset valmiiksi.
Juttuhan on niin, ettet voi koskaan löytää mitään aitoa jos et ole 100% rehellinen itsellesi.
Siis tarkoitin tuolla "Hyvin sanottu!" nimim. 'Huh huh mikä saarnan' edellistä kommenttia, en omaani!
:)
>>olen kasvanut kristittyyn perheeseen,
vanhempani
ovat uskovaisia. pienenä uskoin, rukoilin joka
ilta äidin tai isän kanssa. se tuntui
turvalliselta, ilman rukousta en voinut mennä
nukkumaan.
nyt olen kadottanut uskoni, enkä usko että sitä
koskaan saan takaisin. olen liian vaikeasti
höynäytettävissä - anteeksi, uskovaiset, tuo
kuulosti varmaan aika jyrkältä.<<
K.
Ei minua kukaan ole höynäyttänyt. Ei ihmistä voi
höynäyttää ja jos voi, niin se ei pysy.
>>mutta niin se vain on. en VOI uskoa, en voi
uskoa
jumalaan, joka on luonut ihmiset ilman syytä ja
jättänyt meidät tänne harhailemaan. yhdestä
omenanpuraistustako kaikki johtui, vai?<<
K.
Mutta ystäväni, joka kertahan ihminen tekee
tietoisuutensa herättyä samat virheet. Ei siihen
tarvita Adamia, eikä Eevaa, kun ollaan pahaa
tekemässä.
>> kylläpä
on kiivas ja kostonhimoinen jumala, kyllähän sen
huomaa jo kun selaileekin vanhaa testamenttia.
joka toisen luvun otsikkona on jotain
tyyliin 'jumala kostaa israelin kansalle' tms.
kun katson uskovia ihmisiä, näen usein ihmisiä,
jotka ovat tyytyväisiä. heillä on vahva usko,
olen heille kateellinen. minä en voi löytää
sellaista uskoa, tiedän sen. olen yrittänyt, olen
tahtonut. voin jo arvata uskovaisten kommentit
tähän - kyllä se jeesus tulee kun avaat sydämesi
jne. jne.
mutta ei se voi tulla, en pysty uskomaan. on
merkillistä, että joku VOI uskoa. vaikka
kuulenkin juttuja enkeleistä ja ihmeistä ym,
ei "uskoni uskottomuuteen" horju. en voi sille
mitään, olen liian rationaalinen. ja kuitenkin
aivan mukiinmenevä ihminen. jos taivas on
olemassa, enkö tosiaan pääse sinne, kun en vain
rehellisesti osaa uskoa mihinkään noin
kummalliseen... on se surullista. no, nähdään
helvetissä, ateistit yms.<<
K.
Jos siis välttämättä haluat helvettiin mennä,
niin sinne vie valtatie.
Ei sinun kannatakaan ihmetellä, että et voi
uskoa, kun ihmisellä ei ole uskoa omasta takaa,
vaan usko on lahja Jumalalta. Jos siis haluat
uskoa, mutta et voi, niin pyydä uskoa.
"Anokaa, niin teille annetaan"
Mihin sitten uskot?
Miten maailma ja elämä on syntyneet?
Miten mitään voi syntyä itsestään?
"Jos siis haluat uskoa, mutta et voi, niin pyydä
uskoa."
Siis pyydä keneltä? Jos Jumalaa tarkoitat, eikö
ole aika mahdotonta pyytää mitään olennolta,
jonka olemassaoloon ei usko?
Kun ihminen on riittävän sekaisin huumeista,
alkoholista tai muuten vaan, on otollinen hetki
muistuttaa häntä jeesuksen olemassaolosta.
mihin sun pitäis työntää se hiippalakki
K: "Anokaa, niin teille annetaan"
V: Sitä saa mitä tilaa
K: Mihin sitten uskot?
V: Mitä sitten tiedät?
K: Miten maailma ja elämä on syntyneet?
V: Niin, miten? Mulle kyllä aivan yhdentekevää.
K: Miten mitään voi syntyä itsestään?
V: Ai niinku Jesse? Se on IHME!!! Ei, toi oli
vaan pilaa. Miten mitään ylipäätään syntyy, onko
välii? Muuten aika laaja kysymys, mutta kaikki
olosuhteiden synnyttämä häviää, kun olosuhteet
muuttuvat (riittävästi), luulen.
mutta tämä ei ole itselleni ongelma. Päin
vastoin, olen erittäin ylpeä
rationaalisuudestani. Silti ymmärrän uskovaisia,
sillä uskominen on helppoa, jos asioita ei
ajattele tarpeeksi.
Hyvän ja tasapainoisen elämän voi elää uskomatta
jumaliinkin, ja mikäli kuollessani kuitenkin
joudun ikuiseen kärsimykseen, menen sinne hyvällä
omatunnolla.
Uskonnollisuuden voi ymmärtää jonkinlaisena
itsepetoksena - kuoleman hetkellä tulee kuulemma
äiti mieleen.
Asko lähti illalla baariin, ja lupasi tulla
kotiin ennen kymmentä, mutta ei ole tullut.
älä nyt syylistä ittees jos et uskoiskaan.sul on
nyky maailmassa oikeus valita.ja anja asko sammu
jo puol tuntii sitte mun sohvalle...et täällä se
on.ei vaan...
en usko laisinkaan, että olisit menettänyt
uskosi. pikemmin olet menettänyt sen uskonnon,
joihin vanhempasi uskovat. sinulla on ihan oma,
henkilökohtainen uskosi nyt, mutta siitä uskosta,
johon on ikänsä uskonut voi olla hyvinkin jyrkkä
pudotus. kolauksia tulee, mutta se kuuluu elämän
luonteeseen.
olet kyseenalaistanut ja sen johdosta uskosi on
mennyt. on hyvä huomata, ettet ainakaan vaikuta
mitenkään katkeralta tai vihaiselta, koska
sellaiseen ei tarvitse mennä. koeta löytää oma
paikkasi maailmasi ja koeta jatkaa sillä tiellä
millä olet. älä pakota itseäsi lukemaan mitään
uskonnonkirjoja vähään aikaan, jos et mielestäsi
niistä löydä sisältöä. aikanaann on ihan
yleissivistyksen kannalta hyvä lukea eri
uskonnoista, kulttuureista ja ehkä hiukan
historiaa. parempi omaksua löyhä käsitys
kokonaisuudesta kuin tiukka käsitys
yhdestä 'totuudesta', joka sekin voi olla väärä.
ja mitä tulee siihen, että tavattaisiin
helvetissä... epäilen sitä :-) luulen, että
rauhanomaiset ateistit löytävät tiensä
taivaaseen, niin muutamat kristityt uskovat myös
ja kun näin uskoo itsekin, pakko sen on niin
olla, sanovat kaizut, hevoiset yms. mitä vaan :-)
vaikka taitaa käydä niin, ettemme mene
kumpaankaan :-(
älä nyt rupee tollasta suree...
Mitä tääl on taas käynyt, puolet vastauksista/kommenteista on kadonnut...?! outoa.
Aivan hölmöks on muutettu tää homma.
NOPEESTI TAKAS ENNALLEEN!!!
Joo mä oon ihan samaa mieltä, ett Vanhasta testamentista nousee esille paremminkin kiivas Jumala. Mutta entäs Uusi testamentti, lue sitä.
Mä olen kans kasvanu uskovassa perheessä. Meill on kaikki uskossa. Herra on ollu tosi hyvä meille ja tehnyt suuria.
Tietsä, että Jeesus rakastaa sua niin paljo, ett mä uskon ett tulee päivä jollon se viä ilmasee ittensä sulle. Raamatuss sanotaan, ett "Kateuteen asti Hän halajaa sitä henkeä, jonka on pannut heihin asumaan", suhunki.
Mä oon vähän samanlainen kuin sinä siinä mieless, ett en voisi noin vaan uskoa johionkin, mitä ei todella voi tietää onko sitä, sen verran mä on realistinen ihminen. Mutta mull on vanhat näytöt ja todisteet, ett Jeesus elää ja mä toivon, ett sä etit kans, niin kauan, ett löydät.
Tää on parasta elämää Jeesuksen kaa. Mä olen ainaki onnellinen kanssa Herran!
Älä anna periks, usko on Jumalan lahja, ja sä tulet sen viä löytään, Jeesuksesta se ei oo kiinni, se täytti kaiken jo ristillä ja ketää joka hänen luokseen tulee Hän ei heitä ulos. Etsi, ja muista Jeesus rakastaa sua.