Isäni kuoli noin kaksi kuukautta sitten vatsasyöpään. se oltiin leikattu kaksi kertaa, mutta tuloksetta. minulla on isää ihan mieletön ikävä. minä, kaksi veljeäni, koiramme ja äiti jäimme kaipaamaan isää. kun äiti kertoi, että isä oli kuollut rupesin itkemään.itkin olohuoneen sohvalla. hautajaisissa olin niin surullinen, etten melkein pystynyt puhumaan. en tiedä kuka meistä oli surullisin. koirakin ¨ikävöi¨. se oli isän koira. runo isälle:
Sä tulit mun luo kun kaipasin seuraa.
Aina leikit kanssani rannalla ja kotona.
Hauskaa yhdessä oli, mutta nyt sua kaipaan:(
Ikäväni on suuri, hyvän ystävän menetin.
ikiunta nukut.et koskaan herätä voi.
itken päivin ja öin, et takaisin tulla voi.
niin paljon sain sulta, isä kulta.
nyt kyynelist kastuu sun kumpusi multa.
äiti itkee joka paikassa, mutta ymmärrän sen. veljenikin surevat, mutta eivät kehtaa itkeä. joka sunnuntai menemme isän haudalle. siellä purskahdan itkuun väkisinkin.tuntuu, ettei synkällä pilvellä olekkaan hopeareunusta. onkohan isä jumalan luona? tunteekohan hän kipuja? kuolikohan hän kivuliaasti? noihin kysymyksiin en saa vastausta. en oikein vielä ymmärrä isän poislähtöä, koska olen niin nuori.
Sä tulit mun luo kun kaipasin seuraa.
Aina leikit kanssani rannalla ja kotona.
Hauskaa yhdessä oli, mutta nyt sua kaipaan:(
Ikäväni on suuri, hyvän ystävän menetin.
ikiunta nukut.et koskaan herätä voi.
itken päivin ja öin, et takaisin tulla voi.
niin paljon sain sulta, isä kulta.
nyt kyynelist kastuu sun kumpusi multa.
äiti itkee joka paikassa, mutta ymmärrän sen. veljenikin surevat, mutta eivät kehtaa itkeä. joka sunnuntai menemme isän haudalle. siellä purskahdan itkuun väkisinkin.tuntuu, ettei synkällä pilvellä olekkaan hopeareunusta. onkohan isä jumalan luona? tunteekohan hän kipuja? kuolikohan hän kivuliaasti? noihin kysymyksiin en saa vastausta. en oikein vielä ymmärrä isän poislähtöä, koska olen niin nuori.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voi ei! Tuli tippa silmään, kun luin tota sun viestiäsi.
Voisinpa sanoa, että tiedän miltä susta tuntuu, mutta kun en ole itse kokenut tuollaista niin en tiedä. Voin vain kuvitella. Oletko perheesi kanssa käyneet jonkun ammattiauttajan luona puhumassa. Siitä voisi oikeasti olla apua. Siskoni kaveri kuoli auto-onnettomuudessa ja hänelle ja hänen kavereilleen oli valtavasti apua, kun sai puhua jollekkin täysin tuntemattomalle.
No, mutta jokatapauksessa voimia sinulle ja yritä jaksaa ponnistella eteenpäin elämässäsi.
Mä aloin itkemään ja mietin, että miten joskus itse tulen kestämään vanhempieni kuolemat. isäni on kans ollut lähellä kuolemaa ja mua pelottaa. Otan todella osaa suruusi ja toivon, että jaksat. Olen varma, että isälläsi on erittäin hyvä olla nyt. Juttele ystäviesi kanssa tai jonkun muu kaa. Voimia perheellesi!
Mun isä kuoli sydäninfarktiin 3 ja puoli vuotta sitten.. Olin itse tuolloin 15 vuotias. Ymmärrän hyvin ettet vielä voi käsittää tapahtunutta, mullaki on kestäny se tähän päivään. Toivon sulle voimia jaksaa eteenpäin, toivon sitä kaikille teille jotka joudutte luopumaan läheisestänne. Suosittelen käymään asiaa läpi perheen kesken, niin ettei asia jää vaivaamaan ketään. Itse en aikoinani voinut puhua isän kuolemasta kenenkään kanssa ja sen vuoksi käyn tänä päivänä terapiassa. Mutta. Koeta kestää. Elä jokainen päivä kuin hän olisi kanssasi.
kiitos kaikille ketkä vastasitte viestiini.
Hyvää ja lämmintä kesää teille.
Ajan kanssa.. Varmasti nytkin jos menisin veljeni haudalle purskahtaisin itkuun. Veljeni teki itsemurhan kolme vuotta sitten. Se sattui, en tiedä milloin olisin ollut niin masentunut. Sen jälkeen on elämä mennyt huonompaan suuntaan, oon stressanut ja masentunutkin oon ollut. Mutta kyllä se helpottaa..
Muistan aina ekan kerran kun menin haudalle, sillon tajusin et veljeni on poissa, purskahdin itkuun, kummatkin sisareni kietoivat kätensä ympärilleni ja siinä me siskokset itkettiin.
Kyllä se ajan kanssa.
Minun isäni kuoli, kun olin 11v, eli reilut 12 vuotta sitten. Hän kuoli äkillisesti aivoverenvuotoon. Ensimmäiset vuodet olivat hirveitä. Välillä asia unohtui, mutta sitten se taas palasi muistiin. Nyt monen vuoden jälkeen ikävä on jo helpottunut. Suru laantuu ajan kanssa, mutta rakkaus ei koskaan katoa. Itse aina mietin mitä isä olisi mieltä tästä tai tuosta asiasta tai mitä hän sanoisi ratkaisuista, mitä olen elämässäni tehnyt. Erityisesti nyt tämä asia on noussut pintaan, koska äidilläni on todettu paksusuolessa kasvain ja pelkään hänenkin menettämistään. Olen kuitenkin vielä aika nuori ja elämä on edessä. En kestä, jos äitinikin nukkuu pois.
Jaksamista sinulle ja perheellesi. Kyllä suru lopulta helpottaa.