Eivät eläimetkään toisistaan paljoa huolta pidä. Käpälänsä loukannut saukko jätettiin yksin ja se lähtie vielä uimaan väärään suuntaan, kun muut menivät perheen jäsenet menivät kalaan, liekö tuokin raukka kuollut oman onnensa nojaan.
Eivät siis ihmiset ole ainoita itsekkäitä olentoja täällä maan päällä, eläimetkin ovat itsekkäitä ja julmia, eivät he paljoa odota, jos joku on luokkaantunut. Ei se heitä kiinnosta.
Eivät siis ihmiset ole ainoita itsekkäitä olentoja täällä maan päällä, eläimetkin ovat itsekkäitä ja julmia, eivät he paljoa odota, jos joku on luokkaantunut. Ei se heitä kiinnosta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
selvisi hengissä, tämä pelasti päiväni :)
Vain kehnoissa lastenelokuvissa saukon poikaset pelastuvat jämerästi englantia puhuvan leijonan tai sympaattisen niukuvan monitäpläkoiran avulla ja lopuksi nauretaan yhdessä. Porokin mukamas lentää! Niuku niukuu, ja nauku naukuu! Aku-setä sanoo kääk!
KARU TOTUUS on, ETTEI luonnossa tunneta armoa. Heikot sortuvat elontiellä, vanhat ja sairaat häädetään armotta laumasta.
Eloonjäämiskamppailussa ei ole sijaa heikoille. Ihminen on luomakunnassa AINOA, joka tuntee myös sääliä, joskin osaa olla myös mitä julmin.
Ihminen pyrkii lopettamaan riistan nopeasti ja kivuttomasti kun taas esim. leijona alkaa syödä saaliin takapäätä, vaikka tämä on vielä elossa. Sudet ajavat esim. hirveä takaa ja tavoitellessansen repii(näykkien) kupeen auki, jolloin sisukset valuvat ulos, ei siis pure heti kurkkuun. Saadakseen pakenevan saaliin pysähtymään susi puree akillesjänteet poikki. Ei mikään armelias tapa toimia. .
Taitaa olla niin, että pääasiassa vain yhteisölliset/lauma -eläimet pitävät huolta "läheisistään" jossain määrin. Norsut, muut kädelliset, hevoset jne.