Mikä ateisteja häiritsee

Jumala tietenkin.. Sehän se häiritsee, kun yrittävät pitää hänet poissa.

se se on kirjoitti:

Jumala tietenkin.. Sehän se häiritsee, kun yrittävät pitää hänet poissa.

Siis oliko tuo vastaus kysymykseen mistä syyllisyys? Tai vastaus siihen, mihin sinä olet syyllinen? Olet syyllinen... Jumalaan?

tarkentava kysymys kirjoitti:

Siis oliko tuo vastaus kysymykseen mistä syyllisyys? Tai vastaus siihen, mihin sinä olet syyllinen? Olet syyllinen... Jumalaan?

Ei ollut vain ap: kyssäriin.

Syyllinen , jokainen kai nyt johonkin on syyllinen, Kasvatinko lapseni oikein vaikka omasta mielestä kasvatin.
Teinkö kaikkeni jnk. asian eteen.?
Teenkö työni hyvin , omasta mielestä teen työnantajan..?
Ilman Jeesusta Jumalan edessä jokainen on syyllinen.

Nuo nyt tuli mieleen yleisellä tasolla.

JOB 9
Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.

Evankeliumi Johanneksen mukaan 8
Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti;

ed. kirjoitti:

Ei ollut vain ap: kyssäriin.

Syyllinen , jokainen kai nyt johonkin on syyllinen, Kasvatinko lapseni oikein vaikka omasta mielestä kasvatin.
Teinkö kaikkeni jnk. asian eteen.?
Teenkö työni hyvin , omasta mielestä teen työnantajan..?
Ilman Jeesusta Jumalan edessä jokainen on syyllinen.

Nuo nyt tuli mieleen yleisellä tasolla.

JOB 9
Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.

Evankeliumi Johanneksen mukaan 8
Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti;

Lue lisää

Kai jokainen joskus tuntee syyllisyyttä tuollaisista. Vaikkei pitäisi, ei syyllisyys mitään auta. Tapojensa parantaminen auttaa, jos tuntuu, että siihen on tarvetta. Mutta ei tuo edellytä kristinuskon merkityksessä syyllisyyden olemassaoloa tai että siihen olisi perustetta.

Siis uudestaan ja ehkäpä ap. vaivautuu nyt itse vastaamaan. Mistä syyllisyyttä, mihin hän on syyllinen?

tarkentava kysymys kirjoitti:

Kai jokainen joskus tuntee syyllisyyttä tuollaisista. Vaikkei pitäisi, ei syyllisyys mitään auta. Tapojensa parantaminen auttaa, jos tuntuu, että siihen on tarvetta. Mutta ei tuo edellytä kristinuskon merkityksessä syyllisyyden olemassaoloa tai että siihen olisi perustetta.

Siis uudestaan ja ehkäpä ap. vaivautuu nyt itse vastaamaan. Mistä syyllisyyttä, mihin hän on syyllinen?

Lue lisää

Mitä enemmän ihminen tietää, sitä enemmän hän tuntee myös syyllisyyttä. Hän tietää, että sellainen ja sellainen pitäisi olla, ja niin ja niin pitäisi toimia ja elää, jotta saisi aikaan hyvää eikä vahinkoa. Tuota ideaalia hän ei kuitenkaan pysty toteuttamaan lähellekään ja saa siitä syyllisyydentunteita.
Tuo kaikki on syntiinlankeemuksen seurausta. Ihminen halusi tietää, ja haluaa tietää yhä enemmän ja enemmän, ja mitä enemmän hän tietää, sitä selvemmin hän tajuaa oman kehnoutensa ja riittämättömyytensä.Tuon syyllisyydentunteen hän yrittää sitten selittää pois esim. psykologialla, mutta eihän se sillä lähde, vaan naamioituu vain muuksi.

Kristinuskon kielellä sanotaan, että ihminen ei kestä synteineen Jumalan pyhyyden edessä, koska sille pyhyydelle ei kelpaa muu kuin yhtä pyhä kuin se itse on.
Kristinusko on realistinen. Se ottaa huomioon ihmisyyteen väistämättä kuuluvan toivottoman syyllisyyden eikä yritä selittää sitä pois. Se uskaltaa ottaa sen huomioon, koska sillä on siihen tarjottavana pätevä apu.

aco kirjoitti:

Mitä enemmän ihminen tietää, sitä enemmän hän tuntee myös syyllisyyttä. Hän tietää, että sellainen ja sellainen pitäisi olla, ja niin ja niin pitäisi toimia ja elää, jotta saisi aikaan hyvää eikä vahinkoa. Tuota ideaalia hän ei kuitenkaan pysty toteuttamaan lähellekään ja saa siitä syyllisyydentunteita.
Tuo kaikki on syntiinlankeemuksen seurausta. Ihminen halusi tietää, ja haluaa tietää yhä enemmän ja enemmän, ja mitä enemmän hän tietää, sitä selvemmin hän tajuaa oman kehnoutensa ja riittämättömyytensä.Tuon syyllisyydentunteen hän yrittää sitten selittää pois esim. psykologialla, mutta eihän se sillä lähde, vaan naamioituu vain muuksi.

Kristinuskon kielellä sanotaan, että ihminen ei kestä synteineen Jumalan pyhyyden edessä, koska sille pyhyydelle ei kelpaa muu kuin yhtä pyhä kuin se itse on.
Kristinusko on realistinen. Se ottaa huomioon ihmisyyteen väistämättä kuuluvan toivottoman syyllisyyden eikä yritä selittää sitä pois. Se uskaltaa ottaa sen huomioon, koska sillä on siihen tarjottavana pätevä apu.

Lue lisää

Puhut ilmeisesti jostain olemassaolon syyllisyydestä "mitä enemmän tietää". Tiedoksesi kuitenkin, etteivät kaikki tunne sellaista. On ihmisiä, jotka tuntevat pääasiassa hyvää fiilistä olemisestaan. Ja niistä tunteista, että miten pitäisi olla jne., niihin pätee se, että tekee jotain eikä vaan fiilistele.

Syyllisyys on näppärä automaatti. Kun tunnet syyllisyyttä, koet tekeväsi jotain. Tosiasiassa vain märehdit omaa tuntemustasi, ja mahdollisesti jatkat syyllisyydentunnetta aiheuttavaa toimintaasi aivan kuten ennenkin. Mutta olet sentään hyvä ihminen, sinä tunnet syyllisyyttä! Toisaalta voisit myös valita sen, että muutat syyllisyydentunnetta aiheuttavaa käytöstäsi ja lakkaisit palkitsemasta itseäsi hyödyttömillä syyllisyydentunteilla, mutta se vasta olisi vaikeaa. Siksi sitä ei suosita ja siksi kristinusko tosiaan on realistinen. Tarjoillaan ihmisille syyllisyydentunto ja armahdusautomaatti.

Mutta saas nähdä löytyykö ap:stä miestä tai naista vastaamaan aloituksensa avaamiin kysymyksiin.

tarkentava kysymys kirjoitti:

Puhut ilmeisesti jostain olemassaolon syyllisyydestä "mitä enemmän tietää". Tiedoksesi kuitenkin, etteivät kaikki tunne sellaista. On ihmisiä, jotka tuntevat pääasiassa hyvää fiilistä olemisestaan. Ja niistä tunteista, että miten pitäisi olla jne., niihin pätee se, että tekee jotain eikä vaan fiilistele.

Syyllisyys on näppärä automaatti. Kun tunnet syyllisyyttä, koet tekeväsi jotain. Tosiasiassa vain märehdit omaa tuntemustasi, ja mahdollisesti jatkat syyllisyydentunnetta aiheuttavaa toimintaasi aivan kuten ennenkin. Mutta olet sentään hyvä ihminen, sinä tunnet syyllisyyttä! Toisaalta voisit myös valita sen, että muutat syyllisyydentunnetta aiheuttavaa käytöstäsi ja lakkaisit palkitsemasta itseäsi hyödyttömillä syyllisyydentunteilla, mutta se vasta olisi vaikeaa. Siksi sitä ei suosita ja siksi kristinusko tosiaan on realistinen. Tarjoillaan ihmisille syyllisyydentunto ja armahdusautomaatti.

Mutta saas nähdä löytyykö ap:stä miestä tai naista vastaamaan aloituksensa avaamiin kysymyksiin.

Lue lisää

En puhunut mistään "olemassaolon syyllisyydestä" Mistä kummasta tuollaista repäisit? Puhuin siitä, että ihminen ei pysty teoillaan ja elämällään toteuttamaan sitä, minkä tietää hyväksi ja oikeaksi. Jossain määrin tietysti pystyy, mutta mitä enemmän hän tietää, sitä selvemmin hän tajuaa, kuinka vähän siihen pystyy.
Mitä yksinkertaisempi ja tietämättömämpi ihminen on, sitä tyytyväisempi hän on "olemassaoloonsa". Tieto ei ole tullut sitä häiritsemään. Hän ei ole joutunut ulos paratiisistaan

Et nähtävästi tunne edes kristinuskon alkeita, kun luulet, että se saa aikaan syyllisyydentunteilla fiilistelyn tai niissä kärvistelyn. Sellaisissa ihmisissä se tietysti saakin sen aikaan, jotka eivät halua tai pysty ottamaan vastaan sen tarjoamaa lääkettä, syntien sovitusta. Heillä ei sitten ole oikein muuta mahdollisuutta kuin kieltää syyllisyydentunteitten olemassaolo tai merkitys. Suomeksi sanottuna he panevat pään pensaaseen ja pettävät itseään. Sitten he kärsivät ahdistuksista, joita projisoivat ties minne tai naamioivat ties miksi.
Tyypillinen nykyihminen ei uskalla kohdata syyllisyydentunteitaan, vaan haluaa härkäpäisesti uskoa uskoa olevansa edelleen paratiisissaan, vaikka sisimmässään tietää, ettei ole. Tuo tosiasian kieltäminen saa aikaan vääristynyttä elämää.

Kehotan tutustumaan kristinuskon sanomaan, niin ettet luule, että syyllisyytensä sovitetuksi uskominen saa aikaan passiivisen lillimisen sovitustyön varassa. Jos se jollakulla saa sen aikaan, hän ei ole ymmärtänyt koko asiasta mitään. Se saa päinvastoin aikaan sen, että ihminen vapautuu elämään aktiivisesti todellisuudessa ja ottamaan siitä vastuuta, koska oma syyllisyydentunne ei ole rakentamassa esteitä tuon todellisuuden näkemiselle ja hyväksymiselle sellaisena kuin se on.

aco kirjoitti:

En puhunut mistään "olemassaolon syyllisyydestä" Mistä kummasta tuollaista repäisit? Puhuin siitä, että ihminen ei pysty teoillaan ja elämällään toteuttamaan sitä, minkä tietää hyväksi ja oikeaksi. Jossain määrin tietysti pystyy, mutta mitä enemmän hän tietää, sitä selvemmin hän tajuaa, kuinka vähän siihen pystyy.
Mitä yksinkertaisempi ja tietämättömämpi ihminen on, sitä tyytyväisempi hän on "olemassaoloonsa". Tieto ei ole tullut sitä häiritsemään. Hän ei ole joutunut ulos paratiisistaan

Et nähtävästi tunne edes kristinuskon alkeita, kun luulet, että se saa aikaan syyllisyydentunteilla fiilistelyn tai niissä kärvistelyn. Sellaisissa ihmisissä se tietysti saakin sen aikaan, jotka eivät halua tai pysty ottamaan vastaan sen tarjoamaa lääkettä, syntien sovitusta. Heillä ei sitten ole oikein muuta mahdollisuutta kuin kieltää syyllisyydentunteitten olemassaolo tai merkitys. Suomeksi sanottuna he panevat pään pensaaseen ja pettävät itseään. Sitten he kärsivät ahdistuksista, joita projisoivat ties minne tai naamioivat ties miksi.
Tyypillinen nykyihminen ei uskalla kohdata syyllisyydentunteitaan, vaan haluaa härkäpäisesti uskoa uskoa olevansa edelleen paratiisissaan, vaikka sisimmässään tietää, ettei ole. Tuo tosiasian kieltäminen saa aikaan vääristynyttä elämää.

Kehotan tutustumaan kristinuskon sanomaan, niin ettet luule, että syyllisyytensä sovitetuksi uskominen saa aikaan passiivisen lillimisen sovitustyön varassa. Jos se jollakulla saa sen aikaan, hän ei ole ymmärtänyt koko asiasta mitään. Se saa päinvastoin aikaan sen, että ihminen vapautuu elämään aktiivisesti todellisuudessa ja ottamaan siitä vastuuta, koska oma syyllisyydentunne ei ole rakentamassa esteitä tuon todellisuuden näkemiselle ja hyväksymiselle sellaisena kuin se on.

Lue lisää

"ihminen ei pysty teoillaan ja elämällään toteuttamaan"

Tuo on sitä mitä tarkoitin. Tunnetaan niin hillittömästi syyllisyyttä ja haetaan lääkettä vuosituhantisista kirjoituksista. Sen sijaan, että tehtäis jotain tosi vaikeaa ja muutettais sitä syyllisyyden aiheuttavaa käytöstä.

"Et nähtävästi tunne edes kristinuskon alkeita, kun luulet"

Aina yhtä pätevä väite, jos joku kirjoittaa eri tavalla kuin itse ajattelee. Sen toisen täytyy olla kerrassaan tietämätön. Pois se mahdollisuus, että oma tulkinta olisi väärin. Koska niin ei voi olla, toisen täytyy olla perusteitakin osaamaton.

"luulet, että se saa aikaan syyllisyydentunteilla fiilistelyn tai niissä kärvistelyn"

Tällaistakin olen havainnut. Ehkä ne kärvistelijät ovat olleet vääränlaisia kristittyjä. Niitä tuntuu maailmassa riittävän "Jos se jollakulla saa sen aikaan, hän ei ole ymmärtänyt koko asiasta mitään".

"ihminen vapautuu elämään aktiivisesti todellisuudessa ja ottamaan siitä vastuuta"

Tällaisiakin olen havainnut. Sellaisia, jotka elävät aktiivisesti ja vastuullisesti ilman, että haaskaisivat aikaansa kuviteltuihin syyllisyyksiin. Tuo ap. taitaa olla loppiaislomilla kun häntä ei kuulu vastailemaan. Joten kerro sinä, millaisia syyllisyyksiä sinulla on ja miten suhtaudut niihin nyt, kun asiasi ovat ilmeisesti sovituksen lääkkeen myötä toisin. Miten todellisuutesi eroaa niistä, jotka sinun mukaasi laittavat samanlaisessa tilanteessa pään pensaaseen?

tarkentava kysymys kirjoitti:

"ihminen ei pysty teoillaan ja elämällään toteuttamaan"

Tuo on sitä mitä tarkoitin. Tunnetaan niin hillittömästi syyllisyyttä ja haetaan lääkettä vuosituhantisista kirjoituksista. Sen sijaan, että tehtäis jotain tosi vaikeaa ja muutettais sitä syyllisyyden aiheuttavaa käytöstä.

"Et nähtävästi tunne edes kristinuskon alkeita, kun luulet"

Aina yhtä pätevä väite, jos joku kirjoittaa eri tavalla kuin itse ajattelee. Sen toisen täytyy olla kerrassaan tietämätön. Pois se mahdollisuus, että oma tulkinta olisi väärin. Koska niin ei voi olla, toisen täytyy olla perusteitakin osaamaton.

"luulet, että se saa aikaan syyllisyydentunteilla fiilistelyn tai niissä kärvistelyn"

Tällaistakin olen havainnut. Ehkä ne kärvistelijät ovat olleet vääränlaisia kristittyjä. Niitä tuntuu maailmassa riittävän "Jos se jollakulla saa sen aikaan, hän ei ole ymmärtänyt koko asiasta mitään".

"ihminen vapautuu elämään aktiivisesti todellisuudessa ja ottamaan siitä vastuuta"

Tällaisiakin olen havainnut. Sellaisia, jotka elävät aktiivisesti ja vastuullisesti ilman, että haaskaisivat aikaansa kuviteltuihin syyllisyyksiin. Tuo ap. taitaa olla loppiaislomilla kun häntä ei kuulu vastailemaan. Joten kerro sinä, millaisia syyllisyyksiä sinulla on ja miten suhtaudut niihin nyt, kun asiasi ovat ilmeisesti sovituksen lääkkeen myötä toisin. Miten todellisuutesi eroaa niistä, jotka sinun mukaasi laittavat samanlaisessa tilanteessa pään pensaaseen?

Lue lisää

Et nähtävästikään tunne ihmismielen dynamiikkaa, kun et käsitä tätä asiaa. Puhut vain, että "tehtäis jotain tosi vaikeaa ja muutettais sitä syyllisyyden aiheuttavaa käytöstä". Tuo on yhtä tyhmää puhetta kuin jos sanoisi masentuneelle, että ota itseäsi niskasta kiinni, niin kaikki hoituu sillä. Tai fyysisen elämän puolella sanottaisiin ihmiselle, jolla on jalka poikki, että mene kunnon kävelylenkille, niin olosi parantuu.

Vahva syyllisyydentunne juuri estää ihmistä tekemästä sitä, mitä pitäisi, koska asian kohtaaminen räväyttää ihmisen eteen kaiken sen vahingon, mitä hän on saanut sen tiimoilta aikaan, ja mitä ei voi enää korjata kuin ehkä osittain. Jos siihen ei ole tarjolla rakastavaa anteeksiantoa, ihminen jää tietoisesti syyllisyytensä vangiksi. Sitä hän pelkää, eikä suotta, kun karttelee asiaa.

Kristinusko auttaa ihmisiä näkemään tekojensa seurauksia sellaisina kuin ne ovat. Niitä ei tarvitse kaataa muiden syyksi eikä pakoilla muutenkaan.
Kristinusko on realistinen, koska, kuten sanoin, se auttaa ihmisiä kohtaamaan todellisuuden ja ottamaan siitä vastuuta. Se vie ihmisen rakkauden yhteyteen, koska rakkaus iloitsee yhdessä totuuden kanssa.

aco kirjoitti:

Et nähtävästikään tunne ihmismielen dynamiikkaa, kun et käsitä tätä asiaa. Puhut vain, että "tehtäis jotain tosi vaikeaa ja muutettais sitä syyllisyyden aiheuttavaa käytöstä". Tuo on yhtä tyhmää puhetta kuin jos sanoisi masentuneelle, että ota itseäsi niskasta kiinni, niin kaikki hoituu sillä. Tai fyysisen elämän puolella sanottaisiin ihmiselle, jolla on jalka poikki, että mene kunnon kävelylenkille, niin olosi parantuu.

Vahva syyllisyydentunne juuri estää ihmistä tekemästä sitä, mitä pitäisi, koska asian kohtaaminen räväyttää ihmisen eteen kaiken sen vahingon, mitä hän on saanut sen tiimoilta aikaan, ja mitä ei voi enää korjata kuin ehkä osittain. Jos siihen ei ole tarjolla rakastavaa anteeksiantoa, ihminen jää tietoisesti syyllisyytensä vangiksi. Sitä hän pelkää, eikä suotta, kun karttelee asiaa.

Kristinusko auttaa ihmisiä näkemään tekojensa seurauksia sellaisina kuin ne ovat. Niitä ei tarvitse kaataa muiden syyksi eikä pakoilla muutenkaan.
Kristinusko on realistinen, koska, kuten sanoin, se auttaa ihmisiä kohtaamaan todellisuuden ja ottamaan siitä vastuuta. Se vie ihmisen rakkauden yhteyteen, koska rakkaus iloitsee yhdessä totuuden kanssa.

Lue lisää

"Et nähtävästikään tunne ihmismielen dynamiikkaa"

Ensin en tunne kristinuskon perusteita ja sitten "ihmismielen dynamiikkaa". Pääasia, että jos sanon jotain, mikä ei miellytä, se johtuu tietämättömyydestäni. Vastakohtana sinä tiedät. Onnitteluni, että sinulla on tietoa. Yritän silti vajavaisessa ihmisyydessäni roikkua keskustelussa mukana.

Vakavammin puhuen tiedän jotain ihmismielestä. Se kaikkine hyvine ja huonoine puolineen on itselläkin ja sitä olen tarkkaillut jo hetken aikaa ihmisillä ympärilläni. Tahtoo sanoa, en syntynyt eilen. Ja sillä kokemuksella sanon, että piiloutumisesi varsin yleisen masentuneen ihmisen esimerkin taakse ei vakuuta. Masentunutta ei kukaan muu voi auttaa kuin hän itse. Se ei tosin ole naps-juttu, siihen menee aikaa. Mutta jos masentunut ei itse jossain välissä, kuukausien tai vuosien prosessin jälkeen, itse pysty nostamaan itseään suosta, kuka mielestäsi pystyy? Oletetaan, että sinulla on masentunut puoliso. Hän saa kaiken tarvittavan avun ja hoidon ja tuet häntä niin hyvin kuin inhimillisesti sinun on mahdollista. Hän ei kuitenkaan parane vuosien jälkeenkään. Oliko vika lääkkeissä, lääkäreissä vai sinussa hänen puolisonaan? Varmaan myönnät, että jossain vaiheessa masentuneen on tehtävä jotain myös itse oman mielenterveytensä eteen, jos mielii parantua. Se ei tapahdu hetkessä kuten muutos ei yleensäkään tapahdu, vaikka sitä huonolla kärjistyksellä edellytit.

Sama yhtä kömpelön jalankatkeamisesimerkkisi kanssa. Sekään ei parane hetkessä. Mutta jossain vaiheessa jalkansa katkaisseen on alettava kävelemään, ellei halua jäädä loppuiäkseen kävelykyvyttömäksi.

"Vahva syyllisyydentunne juuri estää ihmistä tekemästä sitä, mitä pitäisi"

Syyllisyydentunne on länsimaisessa kulttuurissa opittu asia. Todennäköisesti se voi hyvin pitkälle johtua juuri syyllisyyttä tarjoilevasta kristinuskosta, joka vaikuttaa kaiken länsimaisen kulttuurin taustalla. Mutta syyllisyys, niin äidinmaidossa opittua kuin onkin, on vain tunne, josta on mahdollista oppia pois. Siten, että tuntiessaan aihetta syyllisyyteen ihminen toteaa tilanteen ja päättää korjata toimintaansa. Jos syyllisyyttä aiheuttava toiminta on sellaista, jonka voi korjata, hän tekee niin. Jos sitä ei enää voi korjata, hän päättää vastaisuudessa toimia paremmin. Syyllisyys on siis täysin tarpeeton tunne sellaisena kuin kristinuskon värittämä kulttuuri sen meille tarjoilee. Mutta se on kätevä veruke, jolla voimme jatkossakin toimia yhtä hullusti kuin tähän asti. Meillähän on rakastava anteeksianto kristinuskossa. Eikä meidän siten tarvitse tehdä mitään tosi vaikeaa kuten muuttaa käytöstämme vastaisuudessa paremmaksi.

Jätit kokonaan kommentoimatta pyytämäni esimerkit.

tarkentava kysymys kirjoitti:

"Et nähtävästikään tunne ihmismielen dynamiikkaa"

Ensin en tunne kristinuskon perusteita ja sitten "ihmismielen dynamiikkaa". Pääasia, että jos sanon jotain, mikä ei miellytä, se johtuu tietämättömyydestäni. Vastakohtana sinä tiedät. Onnitteluni, että sinulla on tietoa. Yritän silti vajavaisessa ihmisyydessäni roikkua keskustelussa mukana.

Vakavammin puhuen tiedän jotain ihmismielestä. Se kaikkine hyvine ja huonoine puolineen on itselläkin ja sitä olen tarkkaillut jo hetken aikaa ihmisillä ympärilläni. Tahtoo sanoa, en syntynyt eilen. Ja sillä kokemuksella sanon, että piiloutumisesi varsin yleisen masentuneen ihmisen esimerkin taakse ei vakuuta. Masentunutta ei kukaan muu voi auttaa kuin hän itse. Se ei tosin ole naps-juttu, siihen menee aikaa. Mutta jos masentunut ei itse jossain välissä, kuukausien tai vuosien prosessin jälkeen, itse pysty nostamaan itseään suosta, kuka mielestäsi pystyy? Oletetaan, että sinulla on masentunut puoliso. Hän saa kaiken tarvittavan avun ja hoidon ja tuet häntä niin hyvin kuin inhimillisesti sinun on mahdollista. Hän ei kuitenkaan parane vuosien jälkeenkään. Oliko vika lääkkeissä, lääkäreissä vai sinussa hänen puolisonaan? Varmaan myönnät, että jossain vaiheessa masentuneen on tehtävä jotain myös itse oman mielenterveytensä eteen, jos mielii parantua. Se ei tapahdu hetkessä kuten muutos ei yleensäkään tapahdu, vaikka sitä huonolla kärjistyksellä edellytit.

Sama yhtä kömpelön jalankatkeamisesimerkkisi kanssa. Sekään ei parane hetkessä. Mutta jossain vaiheessa jalkansa katkaisseen on alettava kävelemään, ellei halua jäädä loppuiäkseen kävelykyvyttömäksi.

"Vahva syyllisyydentunne juuri estää ihmistä tekemästä sitä, mitä pitäisi"

Syyllisyydentunne on länsimaisessa kulttuurissa opittu asia. Todennäköisesti se voi hyvin pitkälle johtua juuri syyllisyyttä tarjoilevasta kristinuskosta, joka vaikuttaa kaiken länsimaisen kulttuurin taustalla. Mutta syyllisyys, niin äidinmaidossa opittua kuin onkin, on vain tunne, josta on mahdollista oppia pois. Siten, että tuntiessaan aihetta syyllisyyteen ihminen toteaa tilanteen ja päättää korjata toimintaansa. Jos syyllisyyttä aiheuttava toiminta on sellaista, jonka voi korjata, hän tekee niin. Jos sitä ei enää voi korjata, hän päättää vastaisuudessa toimia paremmin. Syyllisyys on siis täysin tarpeeton tunne sellaisena kuin kristinuskon värittämä kulttuuri sen meille tarjoilee. Mutta se on kätevä veruke, jolla voimme jatkossakin toimia yhtä hullusti kuin tähän asti. Meillähän on rakastava anteeksianto kristinuskossa. Eikä meidän siten tarvitse tehdä mitään tosi vaikeaa kuten muuttaa käytöstämme vastaisuudessa paremmaksi.

Jätit kokonaan kommentoimatta pyytämäni esimerkit.

Lue lisää

No sillehän en mahda mitään, että kirjoituksesi tihkuvat mielestäni tietämättömyyttä. Niinkuin tämäkin viestisi. Siksi et ymmärrä, mistä kristinuskossa on kysymys, ja vaikka sinulle yrittää kertoa, et kykene ottamaan sitä tietoa vastaan.

Noissa esimerkeissä masentuneesta ja jalkavammaisesta taas sivuutit sen, mistä on kysymys. Jätit kertomatta, mistä masentunut saa voiman ja luottamuksen tehdäkseen jotain itse, ja mikä parantaa jalan (paitsi ihmisten antama hoito) kävelykuntoon.
Tuo näkemyksesi masentuneesta on tyypillinen. Kun tullaan ytimeen eli siihen, mistä ihminen saa tarvittavan voiman ja luottamuksen, siinä sitten yhtäkkiä sanotaankin vain, että omasta itsestään hän sen ottaa. Mistä se sinne on tullut, kun juuri sen puutteesta hän on sairastanut? Kun tähän ydinasiaan ei ole tarjottavana vastausta, tarjotaan tyhjää.

Länsimainen kulttuuri pääsi kehittymään muita kulttuureita korkeammalle juuri kristinuskon ansiosta. Sillä oli nimittäin relevantti vastaus ihmisen syyllisyyden ongelmaan. Siltä pohjalta oli helppo ponnistaa. Kun syyllisyydentunteen merkitystä on alettu vähätellä, länsimaat ovat alkaneet mennä alamäkeä.

"Jätit kokonaan kommentoimatta pyytämäni esimerkit."
En ole tässä kertomassa yksityiselämästäni. Toivottavasti osaat keskustella asioista asioina menemättä mauttomuuksiin.
Tässä asiassa ei ole merkitystä sillä, millaiset asiat aiheuttavat itse kullekin syyllisyydentunteita. Ne asiat voivat olla melkein mitä tahansa, riippuen ihmisestä ja hänen olosuhteistaan.

aco kirjoitti:

No sillehän en mahda mitään, että kirjoituksesi tihkuvat mielestäni tietämättömyyttä. Niinkuin tämäkin viestisi. Siksi et ymmärrä, mistä kristinuskossa on kysymys, ja vaikka sinulle yrittää kertoa, et kykene ottamaan sitä tietoa vastaan.

Noissa esimerkeissä masentuneesta ja jalkavammaisesta taas sivuutit sen, mistä on kysymys. Jätit kertomatta, mistä masentunut saa voiman ja luottamuksen tehdäkseen jotain itse, ja mikä parantaa jalan (paitsi ihmisten antama hoito) kävelykuntoon.
Tuo näkemyksesi masentuneesta on tyypillinen. Kun tullaan ytimeen eli siihen, mistä ihminen saa tarvittavan voiman ja luottamuksen, siinä sitten yhtäkkiä sanotaankin vain, että omasta itsestään hän sen ottaa. Mistä se sinne on tullut, kun juuri sen puutteesta hän on sairastanut? Kun tähän ydinasiaan ei ole tarjottavana vastausta, tarjotaan tyhjää.

Länsimainen kulttuuri pääsi kehittymään muita kulttuureita korkeammalle juuri kristinuskon ansiosta. Sillä oli nimittäin relevantti vastaus ihmisen syyllisyyden ongelmaan. Siltä pohjalta oli helppo ponnistaa. Kun syyllisyydentunteen merkitystä on alettu vähätellä, länsimaat ovat alkaneet mennä alamäkeä.

"Jätit kokonaan kommentoimatta pyytämäni esimerkit."
En ole tässä kertomassa yksityiselämästäni. Toivottavasti osaat keskustella asioista asioina menemättä mauttomuuksiin.
Tässä asiassa ei ole merkitystä sillä, millaiset asiat aiheuttavat itse kullekin syyllisyydentunteita. Ne asiat voivat olla melkein mitä tahansa, riippuen ihmisestä ja hänen olosuhteistaan.

Lue lisää

on se jännä, miten 'länsimainen korkeakulttuuri' otetaan aina esimerkiksi kun halutaan korostaa kristinuskon ensiarvoisen tärkeää roolia yhteiskunnan kehittymisessä.

ja kun samalla unohdetaan, että kaukoidässä eivät tienneet kristuksista mitään ja silti olivat isoilla alueilla menossa aika pirun hyvin mukana.

sillä on eittämäti ollut vaikutusta tässä osassa maapalloa, mutta ei se nyt sentään mikään edellytys millekään kehitykselle ole.

propsit takas metsää kirjoitti:

on se jännä, miten 'länsimainen korkeakulttuuri' otetaan aina esimerkiksi kun halutaan korostaa kristinuskon ensiarvoisen tärkeää roolia yhteiskunnan kehittymisessä.

ja kun samalla unohdetaan, että kaukoidässä eivät tienneet kristuksista mitään ja silti olivat isoilla alueilla menossa aika pirun hyvin mukana.

sillä on eittämäti ollut vaikutusta tässä osassa maapalloa, mutta ei se nyt sentään mikään edellytys millekään kehitykselle ole.

Lue lisää

Et tainnut huomata, että vastasin siihen, mitä edellinen kirjoitti syyllisyydentunteesta länsimaisessa kultuurissa.

aco kirjoitti:

No sillehän en mahda mitään, että kirjoituksesi tihkuvat mielestäni tietämättömyyttä. Niinkuin tämäkin viestisi. Siksi et ymmärrä, mistä kristinuskossa on kysymys, ja vaikka sinulle yrittää kertoa, et kykene ottamaan sitä tietoa vastaan.

Noissa esimerkeissä masentuneesta ja jalkavammaisesta taas sivuutit sen, mistä on kysymys. Jätit kertomatta, mistä masentunut saa voiman ja luottamuksen tehdäkseen jotain itse, ja mikä parantaa jalan (paitsi ihmisten antama hoito) kävelykuntoon.
Tuo näkemyksesi masentuneesta on tyypillinen. Kun tullaan ytimeen eli siihen, mistä ihminen saa tarvittavan voiman ja luottamuksen, siinä sitten yhtäkkiä sanotaankin vain, että omasta itsestään hän sen ottaa. Mistä se sinne on tullut, kun juuri sen puutteesta hän on sairastanut? Kun tähän ydinasiaan ei ole tarjottavana vastausta, tarjotaan tyhjää.

Länsimainen kulttuuri pääsi kehittymään muita kulttuureita korkeammalle juuri kristinuskon ansiosta. Sillä oli nimittäin relevantti vastaus ihmisen syyllisyyden ongelmaan. Siltä pohjalta oli helppo ponnistaa. Kun syyllisyydentunteen merkitystä on alettu vähätellä, länsimaat ovat alkaneet mennä alamäkeä.

"Jätit kokonaan kommentoimatta pyytämäni esimerkit."
En ole tässä kertomassa yksityiselämästäni. Toivottavasti osaat keskustella asioista asioina menemättä mauttomuuksiin.
Tässä asiassa ei ole merkitystä sillä, millaiset asiat aiheuttavat itse kullekin syyllisyydentunteita. Ne asiat voivat olla melkein mitä tahansa, riippuen ihmisestä ja hänen olosuhteistaan.

Lue lisää

Nyt jo tihkun tietämättömyyttä. Jos en ajattele kristinuskosta kuten sinä, vika ei voi olla kristinuskossa eikä sinun versiossasi siitä. Vian täytyy olla minussa.

"mistä ihminen saa tarvittavan voiman ja luottamuksen, siinä sitten yhtäkkiä sanotaankin vain, että omasta itsestään hän sen ottaa. Mistä se sinne on tullut, kun juuri sen puutteesta hän on sairastanut"

Se tulee eri ihmisillä eri asioista. Joku saa sen pelkästään itsestään, joku toinen tunteesta, että muut välittävät. Kolmas ehkä luonnosta, neljäs ajan kulumisesta eli aikaa myöten haavoilla on tapana parantua, viides uskosta, kuudes huomiosta, että joku tarvitsee häntä. Oleellista on, että jos ihminen ei itse muutu, mikään ei häntä voi pakolla muuttaa. Ei lääkärit, ei lääkkeet etkä sinä, jos puhumme oletetusta masentuneesta puolisostasi.

Sinun vastauksesi on standardi kaikkeen, syyllisyys. Länsimaisen kulttuurin historiaan voit perehtyä paremmin ja todeta, että teknisessä kehityksesssä se on viimeiset vuosisadat varmaan ollut muita edellä. Aikaansa nähden paljon korkeatasoisempia kulttuureja on ollut ilman hajuakaan kristinuskosta. Ajattele pelkästään egyptiläisiä. He eivät tarvinneet kulttuurinsa luomiseen kristinuskoa tai sen syyllisyysautomaattia ja loivat kulttuurin, jonka saavutuksia vieläkin ihmettelemme. Ja nyt väität, että jos emme tunne syyllisyyttä, menemme alamäkeä.

"En ole tässä kertomassa yksityiselämästäni. Toivottavasti osaat keskustella asioista asioina menemättä mauttomuuksiin"

Kyselin esimerkkejä sinulta ja alunperin ap:lta, kosta sinun ja hänen standardivastaus on syyllisyys. Kuitenkaan sisältöä ette pysty esittämään väitteelle muuta kuin jotain yleisluontoista ja epämääräistä. Koska Aatami söi omenan, me tunnemme nyt syyllisyyttä. Siksi kyselin jotain hiukan relevantimpaa, kaikki eivät nimittäin tunne tuon vuoksi syyllisyyttä. Kyselyni ovat johtaneet tietomääräni vähättelyyn, sinun käsityksesi hyvänmaunmukaisesta keskustelusta?

tarkentava kysymys kirjoitti:

Nyt jo tihkun tietämättömyyttä. Jos en ajattele kristinuskosta kuten sinä, vika ei voi olla kristinuskossa eikä sinun versiossasi siitä. Vian täytyy olla minussa.

"mistä ihminen saa tarvittavan voiman ja luottamuksen, siinä sitten yhtäkkiä sanotaankin vain, että omasta itsestään hän sen ottaa. Mistä se sinne on tullut, kun juuri sen puutteesta hän on sairastanut"

Se tulee eri ihmisillä eri asioista. Joku saa sen pelkästään itsestään, joku toinen tunteesta, että muut välittävät. Kolmas ehkä luonnosta, neljäs ajan kulumisesta eli aikaa myöten haavoilla on tapana parantua, viides uskosta, kuudes huomiosta, että joku tarvitsee häntä. Oleellista on, että jos ihminen ei itse muutu, mikään ei häntä voi pakolla muuttaa. Ei lääkärit, ei lääkkeet etkä sinä, jos puhumme oletetusta masentuneesta puolisostasi.

Sinun vastauksesi on standardi kaikkeen, syyllisyys. Länsimaisen kulttuurin historiaan voit perehtyä paremmin ja todeta, että teknisessä kehityksesssä se on viimeiset vuosisadat varmaan ollut muita edellä. Aikaansa nähden paljon korkeatasoisempia kulttuureja on ollut ilman hajuakaan kristinuskosta. Ajattele pelkästään egyptiläisiä. He eivät tarvinneet kulttuurinsa luomiseen kristinuskoa tai sen syyllisyysautomaattia ja loivat kulttuurin, jonka saavutuksia vieläkin ihmettelemme. Ja nyt väität, että jos emme tunne syyllisyyttä, menemme alamäkeä.

"En ole tässä kertomassa yksityiselämästäni. Toivottavasti osaat keskustella asioista asioina menemättä mauttomuuksiin"

Kyselin esimerkkejä sinulta ja alunperin ap:lta, kosta sinun ja hänen standardivastaus on syyllisyys. Kuitenkaan sisältöä ette pysty esittämään väitteelle muuta kuin jotain yleisluontoista ja epämääräistä. Koska Aatami söi omenan, me tunnemme nyt syyllisyyttä. Siksi kyselin jotain hiukan relevantimpaa, kaikki eivät nimittäin tunne tuon vuoksi syyllisyyttä. Kyselyni ovat johtaneet tietomääräni vähättelyyn, sinun käsityksesi hyvänmaunmukaisesta keskustelusta?

Lue lisää

Ihminen saa voiman elää ihmisenä ihmisten maailmassa vain yhdestä asiasta, luottamuksesta siihen, että hän on rakastettu. Jos sitä ei ole, hän masentuu tai alkaa elää kieroutuneen moraalin turvin.
Ihminen ei pysty muuttumaan ilman tunnetta siitä, että on rakastettu (=armahdettu). Kun tuota tunnetta vailla olevalle ihmiselle sanotaan, että sinun täytyy tehdä itse tai muuttua itse, se on julmaa ja barbaarista. Barbaarisuus on se, mikä kiusaa minua psykologiassa eniten, rakkauden puute. Ihmistä ei haluta nähdä sellaisena kuin hän on, syyllisyytensä painamana, koska siinä asiassa häntä ei osata auttaa.

Jos ihminen on mieleltään aikuinen ja itsenäinen, hänellä on se häntä rakastava "voima" omassa sisimmässään. Se on ollut ehkä alunperin oma vanhempi, silloin, kun tuo vanhempi oli lapselle vielä jumala. Joillakin se on muuttunut tietoisuudeksi rakastavasta Jumalasta, ja jotkut eivät ole siitä tietoisia, vaan elävät vain tietämättään sen varassa. Joillakin sitä ei ole. Kun heille sanotaan, että sinun täytyy löytää voima itsestäsi, he eivät löydä, koska heissä ei tuota "rakastajaa" ole. Sen löytäminen on kuitenkin heillekin mahdollista. He voivat löytää rakastavan Jumalan.
Jos ihmiseltä puuttuu tuo "rakastaja" sisimmästään, hän tukeutuu toisiin ihmisiin ja on heistä täysin riippuvainen, tai sitten hän alkaa "rakastaa itseään" ja väännellä moraaliaan sen mukaan, mikä sopii parhaiten omiin etuihin.

Kulttuureista sen verran, että mikään kulttuuri ei ole kehittynyt niin korkealle ihmisarvon kunnioituksessa kuin länsimainen kulttuuri kristinuskon pohjalta ponnistaessaan kehittyi, kunnes alkoi vaihtaa ihmisarvon rahanarvoon.

Näissä puheena olleissa asioissa viestisi kertovat mielestäni tietämättömyydestä, ja niinkuin sanoin, sille en mahda mitään että noin on. Saatat tietää kristinuskosta ja ihmismielestä paljonkin, mutta juuri näitten asioitten kohdalla on tyhjää. Näissä kun on kysymys syyllisyyden ongelmasta, ja sen sinä kierrät.

Jos et halua keskustella yleisellä tasolla vaan käytännön esimerkein, sinun täytyy etsiä muita keskustelukavereita. Itse en ainakaan tällä haavaa sellaiseen ryhdy, enkä voi tässä muutenkaan nyt enää paljoa käydä.

aco kirjoitti:

Ihminen saa voiman elää ihmisenä ihmisten maailmassa vain yhdestä asiasta, luottamuksesta siihen, että hän on rakastettu. Jos sitä ei ole, hän masentuu tai alkaa elää kieroutuneen moraalin turvin.
Ihminen ei pysty muuttumaan ilman tunnetta siitä, että on rakastettu (=armahdettu). Kun tuota tunnetta vailla olevalle ihmiselle sanotaan, että sinun täytyy tehdä itse tai muuttua itse, se on julmaa ja barbaarista. Barbaarisuus on se, mikä kiusaa minua psykologiassa eniten, rakkauden puute. Ihmistä ei haluta nähdä sellaisena kuin hän on, syyllisyytensä painamana, koska siinä asiassa häntä ei osata auttaa.

Jos ihminen on mieleltään aikuinen ja itsenäinen, hänellä on se häntä rakastava "voima" omassa sisimmässään. Se on ollut ehkä alunperin oma vanhempi, silloin, kun tuo vanhempi oli lapselle vielä jumala. Joillakin se on muuttunut tietoisuudeksi rakastavasta Jumalasta, ja jotkut eivät ole siitä tietoisia, vaan elävät vain tietämättään sen varassa. Joillakin sitä ei ole. Kun heille sanotaan, että sinun täytyy löytää voima itsestäsi, he eivät löydä, koska heissä ei tuota "rakastajaa" ole. Sen löytäminen on kuitenkin heillekin mahdollista. He voivat löytää rakastavan Jumalan.
Jos ihmiseltä puuttuu tuo "rakastaja" sisimmästään, hän tukeutuu toisiin ihmisiin ja on heistä täysin riippuvainen, tai sitten hän alkaa "rakastaa itseään" ja väännellä moraaliaan sen mukaan, mikä sopii parhaiten omiin etuihin.

Kulttuureista sen verran, että mikään kulttuuri ei ole kehittynyt niin korkealle ihmisarvon kunnioituksessa kuin länsimainen kulttuuri kristinuskon pohjalta ponnistaessaan kehittyi, kunnes alkoi vaihtaa ihmisarvon rahanarvoon.

Näissä puheena olleissa asioissa viestisi kertovat mielestäni tietämättömyydestä, ja niinkuin sanoin, sille en mahda mitään että noin on. Saatat tietää kristinuskosta ja ihmismielestä paljonkin, mutta juuri näitten asioitten kohdalla on tyhjää. Näissä kun on kysymys syyllisyyden ongelmasta, ja sen sinä kierrät.

Jos et halua keskustella yleisellä tasolla vaan käytännön esimerkein, sinun täytyy etsiä muita keskustelukavereita. Itse en ainakaan tällä haavaa sellaiseen ryhdy, enkä voi tässä muutenkaan nyt enää paljoa käydä.

Lue lisää

"Ihminen saa voiman elää ihmisenä ihmisten maailmassa vain yhdestä asiasta, luottamuksesta siihen, että hän on rakastettu"

Tämä ei edellytä, että häntä rakastava olento olisi yliluonnollinen.

"Ihminen ei pysty muuttumaan ilman tunnetta siitä, että on rakastettu (=armahdettu)"

Tässä olet väärässä, joko tietämättömyyttäsi tai tahallisesti asioita mieleiselläsi tavalla tulkiten. Ihminen pystyy muuttumaan ja oikeastaan muuttuukin vain, jos hän itse niin haluaa. Moni on muuttunut, vaikkei olisi erityistä rakastetuksi tulemisen tunnetta kokenut. Ja missään tapauksessa muuttuminen ei edellytä tunneta armahdetuksi tulemisesta.

"Ihmistä ei haluta nähdä sellaisena kuin hän on, syyllisyytensä painamana"

Tai ne, jotka haluavat nähdä ihmisen nimenomaisesti syyllisyyden painamana, ovat väärässä.

"Kun heille sanotaan, että sinun täytyy löytää voima itsestäsi"

Puhut useammassa viestissä ulkokohtaisesta sanelusta. Tiedät varmasti, ettei kannettu vesi pysy kaivossa. Mutta kun oppilas on valmis, ilmestyy opettaja.

"korkealle ihmisarvon kunnioituksessa kuin länsimainen kulttuuri kristinuskon pohjalta ponnistaessaan kehittyi"

Esimerkkinä noitavainot ja muu inkvisitio, alentuva suhtautuminen erilaisiin heikompiin osapuoliin kuten vuorollaan orjiin, naisiin, muihin kuin valkoiseen rotuun jne. Nykyään ei ole juuri muita syrjittäviä jäljellä kuin seksuaalivähemmistöt. Älä viitsi, länsimainen kristillisyys on joka välissä pistänyt kaikkien mahdollisten ihmisarvoa kohottavien uudistusten osalta hanttiin, kunnes on ollut pakko antaa periksi.

"kun on kysymys syyllisyyden ongelmasta, ja sen sinä kierrät"

Tai syyllisyyden ongelmaa ei ilman kristinuskoa olisi ja sinun on vaikea sitä syystä tai toisesta myöntää. Kuten sitäkin, että ihminen pystyy elämään varsin sekä itselleen miellyttävää että ympäristönsä kannalta rikastuttavaa elämää, kun unohtaa turhan syyllisyysmärehdinnän ja sen sijaan toimii enemmän.

"Jos et halua keskustella yleisellä tasolla vaan käytännön esimerkein, sinun täytyy etsiä muita keskustelukavereita"

Keskustelu on lähtenyt siitä, että kyselin aloittajalta esimerkkejä hänen lataamaansa syyllisyysratkaisuun. Hän häipyi ja sitten pari muuta sinä mukaanlukien ovat yrittäneet vastailla pääsemättä yleistä juttua syvemmälle. Joten ilmeisesti sinuakin jollain tavalla kiinnostivat kysymykseni ja nyt olet harmistunut, kun yleiset aatamilla ei ole kivaa -vastauksesi eivät ole automaattivastaus kaikkeen.

tarkentava kysymys kirjoitti:

"Ihminen saa voiman elää ihmisenä ihmisten maailmassa vain yhdestä asiasta, luottamuksesta siihen, että hän on rakastettu"

Tämä ei edellytä, että häntä rakastava olento olisi yliluonnollinen.

"Ihminen ei pysty muuttumaan ilman tunnetta siitä, että on rakastettu (=armahdettu)"

Tässä olet väärässä, joko tietämättömyyttäsi tai tahallisesti asioita mieleiselläsi tavalla tulkiten. Ihminen pystyy muuttumaan ja oikeastaan muuttuukin vain, jos hän itse niin haluaa. Moni on muuttunut, vaikkei olisi erityistä rakastetuksi tulemisen tunnetta kokenut. Ja missään tapauksessa muuttuminen ei edellytä tunneta armahdetuksi tulemisesta.

"Ihmistä ei haluta nähdä sellaisena kuin hän on, syyllisyytensä painamana"

Tai ne, jotka haluavat nähdä ihmisen nimenomaisesti syyllisyyden painamana, ovat väärässä.

"Kun heille sanotaan, että sinun täytyy löytää voima itsestäsi"

Puhut useammassa viestissä ulkokohtaisesta sanelusta. Tiedät varmasti, ettei kannettu vesi pysy kaivossa. Mutta kun oppilas on valmis, ilmestyy opettaja.

"korkealle ihmisarvon kunnioituksessa kuin länsimainen kulttuuri kristinuskon pohjalta ponnistaessaan kehittyi"

Esimerkkinä noitavainot ja muu inkvisitio, alentuva suhtautuminen erilaisiin heikompiin osapuoliin kuten vuorollaan orjiin, naisiin, muihin kuin valkoiseen rotuun jne. Nykyään ei ole juuri muita syrjittäviä jäljellä kuin seksuaalivähemmistöt. Älä viitsi, länsimainen kristillisyys on joka välissä pistänyt kaikkien mahdollisten ihmisarvoa kohottavien uudistusten osalta hanttiin, kunnes on ollut pakko antaa periksi.

"kun on kysymys syyllisyyden ongelmasta, ja sen sinä kierrät"

Tai syyllisyyden ongelmaa ei ilman kristinuskoa olisi ja sinun on vaikea sitä syystä tai toisesta myöntää. Kuten sitäkin, että ihminen pystyy elämään varsin sekä itselleen miellyttävää että ympäristönsä kannalta rikastuttavaa elämää, kun unohtaa turhan syyllisyysmärehdinnän ja sen sijaan toimii enemmän.

"Jos et halua keskustella yleisellä tasolla vaan käytännön esimerkein, sinun täytyy etsiä muita keskustelukavereita"

Keskustelu on lähtenyt siitä, että kyselin aloittajalta esimerkkejä hänen lataamaansa syyllisyysratkaisuun. Hän häipyi ja sitten pari muuta sinä mukaanlukien ovat yrittäneet vastailla pääsemättä yleistä juttua syvemmälle. Joten ilmeisesti sinuakin jollain tavalla kiinnostivat kysymykseni ja nyt olet harmistunut, kun yleiset aatamilla ei ole kivaa -vastauksesi eivät ole automaattivastaus kaikkeen.

Lue lisää

"Tämä ei edellytä, että häntä rakastava olento olisi yliluonnollinen."

Aloitko vastata yhden lauseen luettuasi, vai luitko ensin koko viestini?
Jos ihmiseltä puuttuu "rakastaja" sisimmästään, hän on ihmissuhteessaan epäitsenäinen ja tukeutuva. Se, että toinen "kantaa" tuollaista tukeutujaa, ei ole hänen rakastamistaan, koska se ei auta häntä löytämään sitä mitä hän tarvitsisi (=sisäistä "rakastajaa", joka ei ole kukaan toinen ihminen, koska ihmisen rakkaus siihen liian vajavaista).

"Tässä olet väärässä, joko tietämättömyyttäsi tai tahallisesti asioita mieleiselläsi tavalla tulkiten. Ihminen pystyy muuttumaan ja oikeastaan muuttuukin vain, jos hän itse niin haluaa. Moni on muuttunut, vaikkei olisi erityistä rakastetuksi tulemisen tunnetta kokenut. Ja missään tapauksessa muuttuminen ei edellytä tunneta armahdetuksi tulemisesta."

Et näytä ymmärtävän, mitä kirjoitan. Katsot asioita pintapuolisesti ja näet vain sen, mikä näkyy ulospäin.
Ihminen ei pysty muuttumaan ilman tunnetta armahdettuna olemisesta. Pelko omasta syyllisyydestä estää sen. Tuo armahdettuna olemisen tunne ei läheskään aina ole hänellä tietoinen, ja hänellä voi olla sitä mielessään "varastossa" elämänhistoriansa ansiosta.
Kaikilla tuota tunnetta ei ole, ja heillä ei ole voimaa muuttua, vaikka oma halu olisi suuri. Kun heitä vaaditaan muuttumaan vedoten siihen, että "ihminen pystyy sen tekemään, koska monet muutkin ovat sen tehneet", ollaan raakalaisia. Ei oteta huomioon sitä, että kaikilla tuota tunnetta ei itsessään ole.

"Tai ne, jotka haluavat nähdä ihmisen nimenomaisesti syyllisyyden painamana, ovat väärässä."

Jos ihmisen pitäisi muuttua voidakseen elää tarpeeksi hyvin, eikä hän kykene sitä tekemään, esteenä tiellä on aina syyllisyydentunne.

"Mutta kun oppilas on valmis, ilmestyy opettaja."

Kun ilmestyisikin, mutta liian usein ilmestyy näennäisopettaja, joka ei pysty todella auttamaan. Psykologia näkee jo itsekin, että terapioista on harvoille todellista apua. Kun kielletään ratkaisevan tärkeä osa ihmistä, auttaminen jää puolinaiseksi.

Noitavainoista ym. Olin melko varma, että tuot tähän noita esimerkkejä.;-)
Nyt oli kuitenkin kyse kulttuureista kokonaisuuksina ja niiden vertailuista, ja jos muista kulttuureista aletaan tuoda esimerkkejä niiden ihmisarvoa vastaan rikkomisista, niin niitä vasta riittääkin ja todella kammottavia. Lisäksi pyrkimys yleisellä tasolla toteutuvaan ihmisarvoiseen elämään on ollut niissä länsimaihin verrattuna heikko.
Unohdit tai "unohdit", että puhuin kulttuurien kehityksestä. Länsimainen kulttuuri kehittyi aika lailla esim. 1500-luvulta 1900-luvulle ja juuri kristinusko ratkaisevasti pohjanaan. Tasa-arvon aatteetkin nousivat kristinuskon maaperästä.

"Tai syyllisyyden ongelmaa ei ilman kristinuskoa olisi ja sinun on vaikea sitä syystä tai toisesta myöntää."

Syyllisyyden ongelma on yleisinhimillinen ja esiintyy kaikissa kulttuureissa. Luulin sinun tietävän sentään tämän.

"Kuten sitäkin, että ihminen pystyy elämään varsin sekä itselleen miellyttävää että ympäristönsä kannalta rikastuttavaa elämää, kun unohtaa turhan syyllisyysmärehdinnän ja sen sijaan toimii enemmän."

Olen kertonut, että kristinusko nimenomaan vapauttaa syyllisyysmärehdinnöistä toimintaan. Olen sanonut myös, että eihän se tietenkään sellaista ihmistä vapauta, joka ei usko, että hänen syyllisyytensä on sovitettu. Hänelle yksi selviytymiskeino on sitten syyllisyydentunteittensa kieltäminen, mutta eivät ne siten häviä, vaan saavat vääristyneitä muotoja.

Vastausta viimeiseen kappaleeseesi.
Minua kiinnosti se, mitä puhuit yleisellä tasolla syyllisyydestä ja kristinuskosta, ja siihen viestiisi vastasin.
Mielestäni tämä yleisellä tasolla puhuminen on syvintä tasoa, koska se näyttää asioitten pohjakuvion. Käytännön esimerkit sijoittuvat sitten siihen kuvioon. Siksi ne tuntuvat toisarvoisemmilta, enkä jaksanut ruveta niitä vatvomaan. Mutta jos sinua kiinnostaa, niin mikä estää sinua kirjoittamasta esimerkkejä niistä.

aco kirjoitti:

"Tämä ei edellytä, että häntä rakastava olento olisi yliluonnollinen."

Aloitko vastata yhden lauseen luettuasi, vai luitko ensin koko viestini?
Jos ihmiseltä puuttuu "rakastaja" sisimmästään, hän on ihmissuhteessaan epäitsenäinen ja tukeutuva. Se, että toinen "kantaa" tuollaista tukeutujaa, ei ole hänen rakastamistaan, koska se ei auta häntä löytämään sitä mitä hän tarvitsisi (=sisäistä "rakastajaa", joka ei ole kukaan toinen ihminen, koska ihmisen rakkaus siihen liian vajavaista).

"Tässä olet väärässä, joko tietämättömyyttäsi tai tahallisesti asioita mieleiselläsi tavalla tulkiten. Ihminen pystyy muuttumaan ja oikeastaan muuttuukin vain, jos hän itse niin haluaa. Moni on muuttunut, vaikkei olisi erityistä rakastetuksi tulemisen tunnetta kokenut. Ja missään tapauksessa muuttuminen ei edellytä tunneta armahdetuksi tulemisesta."

Et näytä ymmärtävän, mitä kirjoitan. Katsot asioita pintapuolisesti ja näet vain sen, mikä näkyy ulospäin.
Ihminen ei pysty muuttumaan ilman tunnetta armahdettuna olemisesta. Pelko omasta syyllisyydestä estää sen. Tuo armahdettuna olemisen tunne ei läheskään aina ole hänellä tietoinen, ja hänellä voi olla sitä mielessään "varastossa" elämänhistoriansa ansiosta.
Kaikilla tuota tunnetta ei ole, ja heillä ei ole voimaa muuttua, vaikka oma halu olisi suuri. Kun heitä vaaditaan muuttumaan vedoten siihen, että "ihminen pystyy sen tekemään, koska monet muutkin ovat sen tehneet", ollaan raakalaisia. Ei oteta huomioon sitä, että kaikilla tuota tunnetta ei itsessään ole.

"Tai ne, jotka haluavat nähdä ihmisen nimenomaisesti syyllisyyden painamana, ovat väärässä."

Jos ihmisen pitäisi muuttua voidakseen elää tarpeeksi hyvin, eikä hän kykene sitä tekemään, esteenä tiellä on aina syyllisyydentunne.

"Mutta kun oppilas on valmis, ilmestyy opettaja."

Kun ilmestyisikin, mutta liian usein ilmestyy näennäisopettaja, joka ei pysty todella auttamaan. Psykologia näkee jo itsekin, että terapioista on harvoille todellista apua. Kun kielletään ratkaisevan tärkeä osa ihmistä, auttaminen jää puolinaiseksi.

Noitavainoista ym. Olin melko varma, että tuot tähän noita esimerkkejä.;-)
Nyt oli kuitenkin kyse kulttuureista kokonaisuuksina ja niiden vertailuista, ja jos muista kulttuureista aletaan tuoda esimerkkejä niiden ihmisarvoa vastaan rikkomisista, niin niitä vasta riittääkin ja todella kammottavia. Lisäksi pyrkimys yleisellä tasolla toteutuvaan ihmisarvoiseen elämään on ollut niissä länsimaihin verrattuna heikko.
Unohdit tai "unohdit", että puhuin kulttuurien kehityksestä. Länsimainen kulttuuri kehittyi aika lailla esim. 1500-luvulta 1900-luvulle ja juuri kristinusko ratkaisevasti pohjanaan. Tasa-arvon aatteetkin nousivat kristinuskon maaperästä.

"Tai syyllisyyden ongelmaa ei ilman kristinuskoa olisi ja sinun on vaikea sitä syystä tai toisesta myöntää."

Syyllisyyden ongelma on yleisinhimillinen ja esiintyy kaikissa kulttuureissa. Luulin sinun tietävän sentään tämän.

"Kuten sitäkin, että ihminen pystyy elämään varsin sekä itselleen miellyttävää että ympäristönsä kannalta rikastuttavaa elämää, kun unohtaa turhan syyllisyysmärehdinnän ja sen sijaan toimii enemmän."

Olen kertonut, että kristinusko nimenomaan vapauttaa syyllisyysmärehdinnöistä toimintaan. Olen sanonut myös, että eihän se tietenkään sellaista ihmistä vapauta, joka ei usko, että hänen syyllisyytensä on sovitettu. Hänelle yksi selviytymiskeino on sitten syyllisyydentunteittensa kieltäminen, mutta eivät ne siten häviä, vaan saavat vääristyneitä muotoja.

Vastausta viimeiseen kappaleeseesi.
Minua kiinnosti se, mitä puhuit yleisellä tasolla syyllisyydestä ja kristinuskosta, ja siihen viestiisi vastasin.
Mielestäni tämä yleisellä tasolla puhuminen on syvintä tasoa, koska se näyttää asioitten pohjakuvion. Käytännön esimerkit sijoittuvat sitten siihen kuvioon. Siksi ne tuntuvat toisarvoisemmilta, enkä jaksanut ruveta niitä vatvomaan. Mutta jos sinua kiinnostaa, niin mikä estää sinua kirjoittamasta esimerkkejä niistä.

Lue lisää

"Ihminen ei pysty muuttumaan ilman tunnetta armahdettuna olemisesta"

Olet väärässä.

"Kaikilla tuota tunnetta ei ole, ja heillä ei ole voimaa muuttua"

Kuin myös tässä.

"Kun heitä vaaditaan muuttumaan vedoten "

Aiemmin sanoin, että puhut paljon ulkokohtaisesti. Sanot "kun sanotaan" tai "kun vaaditaan". Kuten totesin "kun oppilas on valmis, ilmestyy opettaja", ja vaikka sinä et tunnu tätä ilmiötä tuntevan, se on olemassa. Muuttuminen on ihmisen sisäistä eikä sitä tapahdu vaatimisilla tai sanomisilla. Niihin vetoaminen on kummallista, ihan kuin pakonomaista toistelua, ettei ihminen voi muuttua ilman syyllisyyttä, ei voi, ei voi, ei voi...

"jos muista kulttuureista aletaan tuoda esimerkkejä"

Ei ole tarvetta, koska nyt on kysymys länsimaisen yhteiskunnan kehityksestä kristinuskon kotkansiipien varjossa. Sitä ei voi vähätellä pois sanomalla, että kyllä muutkin.

"Länsimainen kulttuuri kehittyi aika lailla esim. 1500-luvulta 1900-luvulle "

Ja juuri tuona aikana erityisesti tunnetaan länsimaisen kulttuurin ihmisoikeusongelmia.

"Syyllisyyden ongelma on yleisinhimillinen ja esiintyy kaikissa kulttuureissa"

Tietääkseni missään se ei ole niin korostunut kuin kristinuskon pitkään hallitsemissa kulttuureissa. Olen myös kuullut esitettävän, että länsimaisten syyllisyyskulttuurien sijaan idässä vallitsee enemmänkin häpeäkulttuuri. Ottamatta siihen sen kummemmin kantaa, syyllisyys perisynnillisenä taakkana on länsimaille tyypillistä. Sinäkin markkinoit sitä asiana, jota ilman ihminen suurinpiirtein ei ole ihminen.

"Olen kertonut, että kristinusko nimenomaan vapauttaa syyllisyysmärehdinnöistä toimintaan. Olen sanonut "

Ja ne, joille näin ei käy, ovat ymmärtäneet koko jutun väärin, kuten jo aiemmin totesit. Niin tai näin, sinun versiosi ei voi olla väärä. Vai voiko?

"yksi selviytymiskeino on sitten syyllisyydentunteittensa kieltäminen"

Tämä olisi yksi syy, minkä vuoksi ihan konkreettisten esimerkkien saaminen olisi oleellista. Jos ei kuvaamaasi yleissyyllisyydentunnetta ole, sinun mukaasi sen kieltää. Mutta jos sitä todellakaan ei ole, mistä sen edes tunnistaisi kieltävänsä ilman esimerkkejä?

"mikä estää sinua kirjoittamasta esimerkkejä niistä"

Siis minun pitäisi esittää esimerkkejä syyllisyydestä, jota en tunne, koska sinun mukaasi kaikki ja siten myös minä tuntevat sitä? Huomaat varmaan ajatuksesi absurdiuden?

tarkentava kysymys kirjoitti:

"Ihminen ei pysty muuttumaan ilman tunnetta armahdettuna olemisesta"

Olet väärässä.

"Kaikilla tuota tunnetta ei ole, ja heillä ei ole voimaa muuttua"

Kuin myös tässä.

"Kun heitä vaaditaan muuttumaan vedoten "

Aiemmin sanoin, että puhut paljon ulkokohtaisesti. Sanot "kun sanotaan" tai "kun vaaditaan". Kuten totesin "kun oppilas on valmis, ilmestyy opettaja", ja vaikka sinä et tunnu tätä ilmiötä tuntevan, se on olemassa. Muuttuminen on ihmisen sisäistä eikä sitä tapahdu vaatimisilla tai sanomisilla. Niihin vetoaminen on kummallista, ihan kuin pakonomaista toistelua, ettei ihminen voi muuttua ilman syyllisyyttä, ei voi, ei voi, ei voi...

"jos muista kulttuureista aletaan tuoda esimerkkejä"

Ei ole tarvetta, koska nyt on kysymys länsimaisen yhteiskunnan kehityksestä kristinuskon kotkansiipien varjossa. Sitä ei voi vähätellä pois sanomalla, että kyllä muutkin.

"Länsimainen kulttuuri kehittyi aika lailla esim. 1500-luvulta 1900-luvulle "

Ja juuri tuona aikana erityisesti tunnetaan länsimaisen kulttuurin ihmisoikeusongelmia.

"Syyllisyyden ongelma on yleisinhimillinen ja esiintyy kaikissa kulttuureissa"

Tietääkseni missään se ei ole niin korostunut kuin kristinuskon pitkään hallitsemissa kulttuureissa. Olen myös kuullut esitettävän, että länsimaisten syyllisyyskulttuurien sijaan idässä vallitsee enemmänkin häpeäkulttuuri. Ottamatta siihen sen kummemmin kantaa, syyllisyys perisynnillisenä taakkana on länsimaille tyypillistä. Sinäkin markkinoit sitä asiana, jota ilman ihminen suurinpiirtein ei ole ihminen.

"Olen kertonut, että kristinusko nimenomaan vapauttaa syyllisyysmärehdinnöistä toimintaan. Olen sanonut "

Ja ne, joille näin ei käy, ovat ymmärtäneet koko jutun väärin, kuten jo aiemmin totesit. Niin tai näin, sinun versiosi ei voi olla väärä. Vai voiko?

"yksi selviytymiskeino on sitten syyllisyydentunteittensa kieltäminen"

Tämä olisi yksi syy, minkä vuoksi ihan konkreettisten esimerkkien saaminen olisi oleellista. Jos ei kuvaamaasi yleissyyllisyydentunnetta ole, sinun mukaasi sen kieltää. Mutta jos sitä todellakaan ei ole, mistä sen edes tunnistaisi kieltävänsä ilman esimerkkejä?

"mikä estää sinua kirjoittamasta esimerkkejä niistä"

Siis minun pitäisi esittää esimerkkejä syyllisyydestä, jota en tunne, koska sinun mukaasi kaikki ja siten myös minä tuntevat sitä? Huomaat varmaan ajatuksesi absurdiuden?

Lue lisää

"Olet väärässä." "Kuin myös tässä."

Hih.Vahvoja olivat perustelut.

"Aiemmin sanoin, että puhut paljon ulkokohtaisesti. Sanot "kun sanotaan" tai "kun vaaditaan"."

Kuulehan, kun sinä itse alunperin paasasit tuolla, että ihmisen täytyy tehdä itse ja muuttua itse. Paasasit masentuneesta ja jalkavammaisesta, että jos eivät he itse blaa blaa blaa. Se oli vaatimista. Siihen aloin vastailla, että mitenkäs ihminen tyhjästä nyhjäisee. Sitä samaa vaativaa puhetta pidit edelleen, mutta nyt olet kummasti pehmentänyt linjaasi.

"Ei ole tarvetta, koska nyt on kysymys länsimaisen yhteiskunnan kehityksestä kristinuskon kotkansiipien varjossa. Sitä ei voi vähätellä pois sanomalla, että kyllä muutkin."

Älähän vääristele. Puhuit alunperin syyllisyydentunteesta kristinuskossa. Siihen vastasin, että juuri sen ansiosta länsimainen kulttuuri kehittyi muita korkeammalle. Sinä sanoit, että on niitä ollut muitakin kehittyneitä kulttuureita. Minä sanoin, että ne eivät ole yltäneet länsimaisen kulttuurin tasolle ihmisarvon kunnioituksessa. Sinä vastasit tuomalla noitavainot ym. Minä puolestani vastasin, että kun katsotaan kulttuureja kokonaisuuksina, länsimainen kulttuuri näkyy selvästi muita kehittyneempänä ihmisarvon kunnioittamisessa.
Tässä on siis koko ajan ollut länsimainen kulttuuri vertailtavana muihin kulttuureihin. Nyt yhtäkkiä haluat kiistää sen, kun ei ole enää mitään sanottavaa, vai miksi?

"Ja juuri tuona aikana erityisesti tunnetaan länsimaisen kulttuurin ihmisoikeusongelmia."

Niinpä, koska niitä alettiin nähdä yhä selvemmin ongelmina, mikä kertoo vahvasta kehityksestä. Muualla heidän omia rikkomuksiaan ei nähty ihmisarvon loukkauksina, koska sellainen asia kuin ihmisarvo oli tuntematon

"Tietääkseni missään se (syyllisyyden ongelma) ei ole niin korostunut kuin kristinuskon pitkään hallitsemissa kulttuureissa. Olen myös kuullut esitettävän, että länsimaisten syyllisyyskulttuurien sijaan idässä vallitsee enemmänkin häpeäkulttuuri."

Kaikilla uskonnolloilla ja kulttuureilla on ollut omat keinonsa käsitellä syyllisyydentunteita. On pelätty henkien tai jumalien vihastuvan ihmisiin ja uhrattu näille tai käytetty muita keinoja. On pelätty hierarkiassa ylempänä olevien ihmisten vihastuvan minulle huonosta toiminnastani ja yritetty olla mieliksi näille. On pelätty yhteisön hylkäävän, jos joudun sen silmissä häpeään, ja yritetty toimia kunnioitusta ansaitsevasti.
Syyllisyydentunne on pohjimmiltaan pelkoa tulla hylätyksi.

Vasta kristinusko varsinaisesti "nosti kissan pöydälle". Se puhui syyllisyydestä sen oikealla nimellä ja toi selvästi päivänvaloon sen olemassaolon. Se antoi syyllisyys- ja sovitusopillaan ihmiselle eväät kasvaa henkisesti itsenäiseksi. Se on yksilöuskonto. Siksi juuri kristinuskon pitkään hallisemat kulttuurit ovat olleet niitä kehittyneimpiä. Niiden kulttuuri pohjaa yksilön vastuuseen, ja vastuuta ihminen ei tunne ilman tunnistamaansa syyllisyydentunnetta; ne kulkevat käsi kädessä.
Nyt, kun syyllisyydentunteita ei saisi enää olla, ei ole vastuuntunnettakaan, ja sitten kauhistellaan, miten ihmisistä on tullut itsekkäitä ja välinpitämättömiä muita kohtaan.

" "Olen kertonut, että kristinusko nimenomaan vapauttaa syyllisyysmärehdinnöistä toimintaan. Olen sanonut "
Ja ne, joille näin ei käy, ovat ymmärtäneet koko jutun väärin, kuten jo aiemmin totesit. Niin tai näin, sinun versiosi ei voi olla väärä. Vai voiko?"

Sinä aloitit uuden rundin. Esitit uudelleen samat väitteet, joihin olin jo vastannut.

Mistä minä nyt esimerkin syyllisyydentunteen kieltämisestä sinulle repäisen, kun kysymys voi olla melkein millaisesta asiasta tahansa? No esimerkiksi olet rikkonut jotakin ihmistä vastaan, mutta et halua nähdä omaa syyllisyyttäsi, vaan alat sen sijaan nähdä kaikenlaisia vikoja tuossa ihmisessä.

aco kirjoitti:

"Olet väärässä." "Kuin myös tässä."

Hih.Vahvoja olivat perustelut.

"Aiemmin sanoin, että puhut paljon ulkokohtaisesti. Sanot "kun sanotaan" tai "kun vaaditaan"."

Kuulehan, kun sinä itse alunperin paasasit tuolla, että ihmisen täytyy tehdä itse ja muuttua itse. Paasasit masentuneesta ja jalkavammaisesta, että jos eivät he itse blaa blaa blaa. Se oli vaatimista. Siihen aloin vastailla, että mitenkäs ihminen tyhjästä nyhjäisee. Sitä samaa vaativaa puhetta pidit edelleen, mutta nyt olet kummasti pehmentänyt linjaasi.

"Ei ole tarvetta, koska nyt on kysymys länsimaisen yhteiskunnan kehityksestä kristinuskon kotkansiipien varjossa. Sitä ei voi vähätellä pois sanomalla, että kyllä muutkin."

Älähän vääristele. Puhuit alunperin syyllisyydentunteesta kristinuskossa. Siihen vastasin, että juuri sen ansiosta länsimainen kulttuuri kehittyi muita korkeammalle. Sinä sanoit, että on niitä ollut muitakin kehittyneitä kulttuureita. Minä sanoin, että ne eivät ole yltäneet länsimaisen kulttuurin tasolle ihmisarvon kunnioituksessa. Sinä vastasit tuomalla noitavainot ym. Minä puolestani vastasin, että kun katsotaan kulttuureja kokonaisuuksina, länsimainen kulttuuri näkyy selvästi muita kehittyneempänä ihmisarvon kunnioittamisessa.
Tässä on siis koko ajan ollut länsimainen kulttuuri vertailtavana muihin kulttuureihin. Nyt yhtäkkiä haluat kiistää sen, kun ei ole enää mitään sanottavaa, vai miksi?

"Ja juuri tuona aikana erityisesti tunnetaan länsimaisen kulttuurin ihmisoikeusongelmia."

Niinpä, koska niitä alettiin nähdä yhä selvemmin ongelmina, mikä kertoo vahvasta kehityksestä. Muualla heidän omia rikkomuksiaan ei nähty ihmisarvon loukkauksina, koska sellainen asia kuin ihmisarvo oli tuntematon

"Tietääkseni missään se (syyllisyyden ongelma) ei ole niin korostunut kuin kristinuskon pitkään hallitsemissa kulttuureissa. Olen myös kuullut esitettävän, että länsimaisten syyllisyyskulttuurien sijaan idässä vallitsee enemmänkin häpeäkulttuuri."

Kaikilla uskonnolloilla ja kulttuureilla on ollut omat keinonsa käsitellä syyllisyydentunteita. On pelätty henkien tai jumalien vihastuvan ihmisiin ja uhrattu näille tai käytetty muita keinoja. On pelätty hierarkiassa ylempänä olevien ihmisten vihastuvan minulle huonosta toiminnastani ja yritetty olla mieliksi näille. On pelätty yhteisön hylkäävän, jos joudun sen silmissä häpeään, ja yritetty toimia kunnioitusta ansaitsevasti.
Syyllisyydentunne on pohjimmiltaan pelkoa tulla hylätyksi.

Vasta kristinusko varsinaisesti "nosti kissan pöydälle". Se puhui syyllisyydestä sen oikealla nimellä ja toi selvästi päivänvaloon sen olemassaolon. Se antoi syyllisyys- ja sovitusopillaan ihmiselle eväät kasvaa henkisesti itsenäiseksi. Se on yksilöuskonto. Siksi juuri kristinuskon pitkään hallisemat kulttuurit ovat olleet niitä kehittyneimpiä. Niiden kulttuuri pohjaa yksilön vastuuseen, ja vastuuta ihminen ei tunne ilman tunnistamaansa syyllisyydentunnetta; ne kulkevat käsi kädessä.
Nyt, kun syyllisyydentunteita ei saisi enää olla, ei ole vastuuntunnettakaan, ja sitten kauhistellaan, miten ihmisistä on tullut itsekkäitä ja välinpitämättömiä muita kohtaan.

" "Olen kertonut, että kristinusko nimenomaan vapauttaa syyllisyysmärehdinnöistä toimintaan. Olen sanonut "
Ja ne, joille näin ei käy, ovat ymmärtäneet koko jutun väärin, kuten jo aiemmin totesit. Niin tai näin, sinun versiosi ei voi olla väärä. Vai voiko?"

Sinä aloitit uuden rundin. Esitit uudelleen samat väitteet, joihin olin jo vastannut.

Mistä minä nyt esimerkin syyllisyydentunteen kieltämisestä sinulle repäisen, kun kysymys voi olla melkein millaisesta asiasta tahansa? No esimerkiksi olet rikkonut jotakin ihmistä vastaan, mutta et halua nähdä omaa syyllisyyttäsi, vaan alat sen sijaan nähdä kaikenlaisia vikoja tuossa ihmisessä.

Lue lisää

"itse alunperin paasasit tuolla"

En ole paasannut, samalla tavalla keskustellut kuin sinäkin. Tosin esittänyt vähemmän kommentteja keskustelukumppanin tietomäärästä.

"nyt olet kummasti pehmentänyt linjaasi"

Ei vaan kyse on siitä, ettet ole lukenut tai halunnut ymmärtää lukemaasi. Jalkansa katkaissut saa kävelykykynsä takaisin, kun alkaa aikaa myöten treenata kävelyä. Hän ei saa sitä, ellei treenaa. Istumalla vain tuolissa hän ei enää kävele. Muutos tapahtuu hänessä itsessään, tai ei tapahdu. Että häneltä vaadittaisiin kävelyn aloittamista, siitä olet puhunut vain sinä.

"länsimainen kulttuuri vertailtavana muihin kulttuureihin"

Olen puhunut syyllisyyden korostamisesta länsimaiselle kristillisperäiselle kulttuurille erityisenä. Kaikissa kulttuureissa on vikansa, mutta aloittajan syyllisyyskontekstissa, missään muussa kulttuurissa syyllisyydessä ei ole niin paljon piehtaroitu. Ja edelleen 2000-luvulla länsimaisella kulttuurilla on tekemistä ihmisarvon hyväksymisen kanssa, vaikka siinä taatusti on tekemistä muissakin kulttuureissa. Syyllisyys ei ole asiaa edistänyt vaan heikentänyt.

"syyllisyydentunteita ei saisi enää olla, ei ole vastuuntunnettakaan"

Perustelematon väite. Vastuuta voi tuntea ilman häivääkään kristinuskon syyllisyysmässäilystä. Ja voi saada paljon enemmän vastuullista aikaan, kun ei ole syyllisyysarmahdusautomaattia, jonka selän taakse juosta piiloon.

"esimerkiksi olet rikkonut jotakin ihmistä vastaan, mutta et halua nähdä omaa syyllisyyttäsi, vaan alat sen sijaan nähdä kaikenlaisia vikoja tuossa ihmisessä"

Ja tähän auttaa syyllisyysteesisi miten? Minä näen, että ihminen voi tuossa tilanteessa todeta tehneensä typerästi, mahdollisuuksiensa mukaan korjata rikkomuksensa ja ainakin välttää samaa typeryyttä jatkossa. Ja se on se vaikeampi, ja tuloksellisempi tapa. Ihminen voi toisaalta myös todeta tuntevansa syyllisyyttä ja saaneensa armahduksen jo etukäteen, ja sillä verukkeella onkin helppo jatkaa rikkovaa toimintaa tulevaisuudessakin. Silloinhan tekee koko ajan jotain, tuntee syyllisyyttä, ja saa armahduksen!

tarkentava kysymys kirjoitti:

"itse alunperin paasasit tuolla"

En ole paasannut, samalla tavalla keskustellut kuin sinäkin. Tosin esittänyt vähemmän kommentteja keskustelukumppanin tietomäärästä.

"nyt olet kummasti pehmentänyt linjaasi"

Ei vaan kyse on siitä, ettet ole lukenut tai halunnut ymmärtää lukemaasi. Jalkansa katkaissut saa kävelykykynsä takaisin, kun alkaa aikaa myöten treenata kävelyä. Hän ei saa sitä, ellei treenaa. Istumalla vain tuolissa hän ei enää kävele. Muutos tapahtuu hänessä itsessään, tai ei tapahdu. Että häneltä vaadittaisiin kävelyn aloittamista, siitä olet puhunut vain sinä.

"länsimainen kulttuuri vertailtavana muihin kulttuureihin"

Olen puhunut syyllisyyden korostamisesta länsimaiselle kristillisperäiselle kulttuurille erityisenä. Kaikissa kulttuureissa on vikansa, mutta aloittajan syyllisyyskontekstissa, missään muussa kulttuurissa syyllisyydessä ei ole niin paljon piehtaroitu. Ja edelleen 2000-luvulla länsimaisella kulttuurilla on tekemistä ihmisarvon hyväksymisen kanssa, vaikka siinä taatusti on tekemistä muissakin kulttuureissa. Syyllisyys ei ole asiaa edistänyt vaan heikentänyt.

"syyllisyydentunteita ei saisi enää olla, ei ole vastuuntunnettakaan"

Perustelematon väite. Vastuuta voi tuntea ilman häivääkään kristinuskon syyllisyysmässäilystä. Ja voi saada paljon enemmän vastuullista aikaan, kun ei ole syyllisyysarmahdusautomaattia, jonka selän taakse juosta piiloon.

"esimerkiksi olet rikkonut jotakin ihmistä vastaan, mutta et halua nähdä omaa syyllisyyttäsi, vaan alat sen sijaan nähdä kaikenlaisia vikoja tuossa ihmisessä"

Ja tähän auttaa syyllisyysteesisi miten? Minä näen, että ihminen voi tuossa tilanteessa todeta tehneensä typerästi, mahdollisuuksiensa mukaan korjata rikkomuksensa ja ainakin välttää samaa typeryyttä jatkossa. Ja se on se vaikeampi, ja tuloksellisempi tapa. Ihminen voi toisaalta myös todeta tuntevansa syyllisyyttä ja saaneensa armahduksen jo etukäteen, ja sillä verukkeella onkin helppo jatkaa rikkovaa toimintaa tulevaisuudessakin. Silloinhan tekee koko ajan jotain, tuntee syyllisyyttä, ja saa armahduksen!

Lue lisää

"Ja edelleen 2000-luvulla länsimaisella kulttuurilla on tekemistä ihmisarvon hyväksymisen kanssa, vaikka siinä taatusti on tekemistä muissakin kulttuureissa. Syyllisyys ei ole asiaa edistänyt vaan heikentänyt."

Ajatuksesi on kauniistikin sanottuna mieletön. Jotta olisit oikeassa - ja siitähän lähdetään - eivät syyt ja seurauksetkaan edistäisi mitään positiivista.

Syyllisyys pohjautuu johonkin syyhyn, aiheellisen tai aiheettomaan. Piehtarointia voi olla se, että jollekin asialle laitetaan tarpeettoman suuri painoarvo, mutta mitä aiheelliseen ja aitoon syyllisyyteen tulee, niin eihän sellaista voi jättää käsittelemättä, ellei sormien läpi katsominen ole perusteltua. Muussa tapauksessa, millaista moraalista linjaa se edistäisi? Moraalittomuus muuttuisi ainoaksi moraaliksi, jos se olisi keino saavuttaa haluamansa. Juuri sitähän sinä olet tässä käytännössä selittänytkin eri tavoin.

"voi saada paljon enemmän vastuullista aikaan"

Sitten tämä:

"Esimerkkinä noitavainot ja muu inkvisitio, alentuva suhtautuminen erilaisiin heikompiin osapuoliin kuten vuorollaan orjiin, naisiin, muihin kuin valkoiseen rotuun jne. Nykyään ei ole juuri muita syrjittäviä jäljellä kuin seksuaalivähemmistöt. Älä viitsi, länsimainen kristillisyys on joka välissä pistänyt kaikkien mahdollisten ihmisarvoa kohottavien uudistusten osalta hanttiin, kunnes on ollut pakko antaa periksi."

Kirkko ei tarkoita samaa kuin kristillisyys. Näytät tarkoitushakuisesti sotkevan käsitteitä, jotta pääset vääntelemään totuutta.



Ihan totta hei, tytöt ja pojat, löytyykö täältä yhtä ainoata rehellistä ja suoraselkäistä ateistia? Moni on kyllä mainostanut itseänsä osallistumisestansa humanitaarisen avun antamiseen, tai toiminnastaan kastematojen hyväksi, mutta silti tekstinne suorastaan tursuavat epärehellistä retoriikkaa.

Katsokaapa vain tämäkin älynväläys:
"Ihminen voi toisaalta myös todeta tuntevansa syyllisyyttä ja saaneensa armahduksen jo etukäteen, ja sillä verukkeella onkin helppo jatkaa rikkovaa toimintaa tulevaisuudessakin."

Missä kohtaa Raamatussa kehotetaan tuollaiseen taktikointiin, tai oikeutetaan se, tai katsotaan sitä hyvällä, tai edes vihjaistaan, että armoa voi käyttää vilpillisesti, kyllähän Jumala senkin armahtaa ja syntiä tukee? Luterilaisen kirkon käsityksestä en ole kyllä aivan varma, ihan tosi ja valitettavasti.

edesauttamus kirjoitti:

"Ja edelleen 2000-luvulla länsimaisella kulttuurilla on tekemistä ihmisarvon hyväksymisen kanssa, vaikka siinä taatusti on tekemistä muissakin kulttuureissa. Syyllisyys ei ole asiaa edistänyt vaan heikentänyt."

Ajatuksesi on kauniistikin sanottuna mieletön. Jotta olisit oikeassa - ja siitähän lähdetään - eivät syyt ja seurauksetkaan edistäisi mitään positiivista.

Syyllisyys pohjautuu johonkin syyhyn, aiheellisen tai aiheettomaan. Piehtarointia voi olla se, että jollekin asialle laitetaan tarpeettoman suuri painoarvo, mutta mitä aiheelliseen ja aitoon syyllisyyteen tulee, niin eihän sellaista voi jättää käsittelemättä, ellei sormien läpi katsominen ole perusteltua. Muussa tapauksessa, millaista moraalista linjaa se edistäisi? Moraalittomuus muuttuisi ainoaksi moraaliksi, jos se olisi keino saavuttaa haluamansa. Juuri sitähän sinä olet tässä käytännössä selittänytkin eri tavoin.

"voi saada paljon enemmän vastuullista aikaan"

Sitten tämä:

"Esimerkkinä noitavainot ja muu inkvisitio, alentuva suhtautuminen erilaisiin heikompiin osapuoliin kuten vuorollaan orjiin, naisiin, muihin kuin valkoiseen rotuun jne. Nykyään ei ole juuri muita syrjittäviä jäljellä kuin seksuaalivähemmistöt. Älä viitsi, länsimainen kristillisyys on joka välissä pistänyt kaikkien mahdollisten ihmisarvoa kohottavien uudistusten osalta hanttiin, kunnes on ollut pakko antaa periksi."

Kirkko ei tarkoita samaa kuin kristillisyys. Näytät tarkoitushakuisesti sotkevan käsitteitä, jotta pääset vääntelemään totuutta.



Ihan totta hei, tytöt ja pojat, löytyykö täältä yhtä ainoata rehellistä ja suoraselkäistä ateistia? Moni on kyllä mainostanut itseänsä osallistumisestansa humanitaarisen avun antamiseen, tai toiminnastaan kastematojen hyväksi, mutta silti tekstinne suorastaan tursuavat epärehellistä retoriikkaa.

Katsokaapa vain tämäkin älynväläys:
"Ihminen voi toisaalta myös todeta tuntevansa syyllisyyttä ja saaneensa armahduksen jo etukäteen, ja sillä verukkeella onkin helppo jatkaa rikkovaa toimintaa tulevaisuudessakin."

Missä kohtaa Raamatussa kehotetaan tuollaiseen taktikointiin, tai oikeutetaan se, tai katsotaan sitä hyvällä, tai edes vihjaistaan, että armoa voi käyttää vilpillisesti, kyllähän Jumala senkin armahtaa ja syntiä tukee? Luterilaisen kirkon käsityksestä en ole kyllä aivan varma, ihan tosi ja valitettavasti.

Lue lisää

"Kirkko ei tarkoita samaa kuin kristillisyys"

Kirkko on yhtä kuin kulloinenkin vallitseva kristillisyys. Kaikki se paha kuin myös hyvä, mitä kirkko on tehnyt tai saanut aikaan, on aikalaistensa kristittyjen tekemää.

"tekstinne suorastaan tursuavat epärehellistä retoriikkaa"

Eri mieltä oleminen sinun kanssasi on epärehellisyyttä?

"Luterilaisen kirkon käsityksestä en ole kyllä aivan varma"

Ja tässä kuuluisa argumentti, jonka mukaan ne, jotka toimivat eri tavoin kuin puhuja itse, ovat väärässä. Joko tietämättömyyttään, ymmärtämättömyyttään tai peräti tahallisesti vääristellen. Argumentti, jonka mukaan islaminuskoinen terroristi edustaa islaminuskoa yleisesti, mutta kristitty terroristi on yksittäinen mielenvikainen eikä kristitty ollenkaan. Peräänkuulutit rehellisyyttä. Aina, ihan aina ja kaikessa, on hyvä aloittaa katsomalla peiliin muutenkin kuin partaa ajaakseen tai meikkiä tupsuttaakseen.

edesauttamus kirjoitti:

"Ja edelleen 2000-luvulla länsimaisella kulttuurilla on tekemistä ihmisarvon hyväksymisen kanssa, vaikka siinä taatusti on tekemistä muissakin kulttuureissa. Syyllisyys ei ole asiaa edistänyt vaan heikentänyt."

Ajatuksesi on kauniistikin sanottuna mieletön. Jotta olisit oikeassa - ja siitähän lähdetään - eivät syyt ja seurauksetkaan edistäisi mitään positiivista.

Syyllisyys pohjautuu johonkin syyhyn, aiheellisen tai aiheettomaan. Piehtarointia voi olla se, että jollekin asialle laitetaan tarpeettoman suuri painoarvo, mutta mitä aiheelliseen ja aitoon syyllisyyteen tulee, niin eihän sellaista voi jättää käsittelemättä, ellei sormien läpi katsominen ole perusteltua. Muussa tapauksessa, millaista moraalista linjaa se edistäisi? Moraalittomuus muuttuisi ainoaksi moraaliksi, jos se olisi keino saavuttaa haluamansa. Juuri sitähän sinä olet tässä käytännössä selittänytkin eri tavoin.

"voi saada paljon enemmän vastuullista aikaan"

Sitten tämä:

"Esimerkkinä noitavainot ja muu inkvisitio, alentuva suhtautuminen erilaisiin heikompiin osapuoliin kuten vuorollaan orjiin, naisiin, muihin kuin valkoiseen rotuun jne. Nykyään ei ole juuri muita syrjittäviä jäljellä kuin seksuaalivähemmistöt. Älä viitsi, länsimainen kristillisyys on joka välissä pistänyt kaikkien mahdollisten ihmisarvoa kohottavien uudistusten osalta hanttiin, kunnes on ollut pakko antaa periksi."

Kirkko ei tarkoita samaa kuin kristillisyys. Näytät tarkoitushakuisesti sotkevan käsitteitä, jotta pääset vääntelemään totuutta.



Ihan totta hei, tytöt ja pojat, löytyykö täältä yhtä ainoata rehellistä ja suoraselkäistä ateistia? Moni on kyllä mainostanut itseänsä osallistumisestansa humanitaarisen avun antamiseen, tai toiminnastaan kastematojen hyväksi, mutta silti tekstinne suorastaan tursuavat epärehellistä retoriikkaa.

Katsokaapa vain tämäkin älynväläys:
"Ihminen voi toisaalta myös todeta tuntevansa syyllisyyttä ja saaneensa armahduksen jo etukäteen, ja sillä verukkeella onkin helppo jatkaa rikkovaa toimintaa tulevaisuudessakin."

Missä kohtaa Raamatussa kehotetaan tuollaiseen taktikointiin, tai oikeutetaan se, tai katsotaan sitä hyvällä, tai edes vihjaistaan, että armoa voi käyttää vilpillisesti, kyllähän Jumala senkin armahtaa ja syntiä tukee? Luterilaisen kirkon käsityksestä en ole kyllä aivan varma, ihan tosi ja valitettavasti.

Lue lisää

Unohtui kysyä, onko sinulla syyllisyyden autuaaksitekevästä vaikutuksesta esimerkkejä, joita olen pitkin keskustelua yrittänyt kysyä? Mitä hyötyä on kristillisestä syyllisyysarmahdusautomaatista verrattuna siihen, että ihminen ottaa vastuun teoistaan ja jättää syyllisyydenmärehtimisen vähemmälle?

tarkentava kysymys kirjoitti:

"Kirkko ei tarkoita samaa kuin kristillisyys"

Kirkko on yhtä kuin kulloinenkin vallitseva kristillisyys. Kaikki se paha kuin myös hyvä, mitä kirkko on tehnyt tai saanut aikaan, on aikalaistensa kristittyjen tekemää.

"tekstinne suorastaan tursuavat epärehellistä retoriikkaa"

Eri mieltä oleminen sinun kanssasi on epärehellisyyttä?

"Luterilaisen kirkon käsityksestä en ole kyllä aivan varma"

Ja tässä kuuluisa argumentti, jonka mukaan ne, jotka toimivat eri tavoin kuin puhuja itse, ovat väärässä. Joko tietämättömyyttään, ymmärtämättömyyttään tai peräti tahallisesti vääristellen. Argumentti, jonka mukaan islaminuskoinen terroristi edustaa islaminuskoa yleisesti, mutta kristitty terroristi on yksittäinen mielenvikainen eikä kristitty ollenkaan. Peräänkuulutit rehellisyyttä. Aina, ihan aina ja kaikessa, on hyvä aloittaa katsomalla peiliin muutenkin kuin partaa ajaakseen tai meikkiä tupsuttaakseen.

Lue lisää

"Eri mieltä oleminen sinun kanssasi on epärehellisyyttä?"

Niin, noinhan en missään väittänyt, vaan kirjoitin mm. näin:
"Näytät tarkoitushakuisesti sotkevan käsitteitä, jotta pääset vääntelemään totuutta. "

Jatkanet venkoilua, mutta miksi?

tarkentava kysymys kirjoitti:

Unohtui kysyä, onko sinulla syyllisyyden autuaaksitekevästä vaikutuksesta esimerkkejä, joita olen pitkin keskustelua yrittänyt kysyä? Mitä hyötyä on kristillisestä syyllisyysarmahdusautomaatista verrattuna siihen, että ihminen ottaa vastuun teoistaan ja jättää syyllisyydenmärehtimisen vähemmälle?

Lue lisää

"Mitä hyötyä on kristillisestä syyllisyysarmahdusautomaatista"

Kolmas kerta:
"Näytät tarkoitushakuisesti sotkevan käsitteitä, jotta pääset vääntelemään totuutta."

Miksi sisällytät kysymykseesi oletuksen, joka pitäisi hyväksyä, jollaista ei edes voi hyväksyä? Kristinuskossa ei ole moista automaattia, joten kysyn sinulta toisen kerran:

"Jatkanet venkoilua, mutta miksi?"

edesauttamus kirjoitti:

"Mitä hyötyä on kristillisestä syyllisyysarmahdusautomaatista"

Kolmas kerta:
"Näytät tarkoitushakuisesti sotkevan käsitteitä, jotta pääset vääntelemään totuutta."

Miksi sisällytät kysymykseesi oletuksen, joka pitäisi hyväksyä, jollaista ei edes voi hyväksyä? Kristinuskossa ei ole moista automaattia, joten kysyn sinulta toisen kerran:

"Jatkanet venkoilua, mutta miksi?"

Lue lisää

Sinulla ei siis ole konkreettisia arkielämän esimerkkejä syyllisyyden armahduksen erinomaisuudesta verrattuna kristillisperäisen syyllisyydentunnon väliinjättävään vastuunottoon tekosistaan?

tarkentava kysymys kirjoitti:

"itse alunperin paasasit tuolla"

En ole paasannut, samalla tavalla keskustellut kuin sinäkin. Tosin esittänyt vähemmän kommentteja keskustelukumppanin tietomäärästä.

"nyt olet kummasti pehmentänyt linjaasi"

Ei vaan kyse on siitä, ettet ole lukenut tai halunnut ymmärtää lukemaasi. Jalkansa katkaissut saa kävelykykynsä takaisin, kun alkaa aikaa myöten treenata kävelyä. Hän ei saa sitä, ellei treenaa. Istumalla vain tuolissa hän ei enää kävele. Muutos tapahtuu hänessä itsessään, tai ei tapahdu. Että häneltä vaadittaisiin kävelyn aloittamista, siitä olet puhunut vain sinä.

"länsimainen kulttuuri vertailtavana muihin kulttuureihin"

Olen puhunut syyllisyyden korostamisesta länsimaiselle kristillisperäiselle kulttuurille erityisenä. Kaikissa kulttuureissa on vikansa, mutta aloittajan syyllisyyskontekstissa, missään muussa kulttuurissa syyllisyydessä ei ole niin paljon piehtaroitu. Ja edelleen 2000-luvulla länsimaisella kulttuurilla on tekemistä ihmisarvon hyväksymisen kanssa, vaikka siinä taatusti on tekemistä muissakin kulttuureissa. Syyllisyys ei ole asiaa edistänyt vaan heikentänyt.

"syyllisyydentunteita ei saisi enää olla, ei ole vastuuntunnettakaan"

Perustelematon väite. Vastuuta voi tuntea ilman häivääkään kristinuskon syyllisyysmässäilystä. Ja voi saada paljon enemmän vastuullista aikaan, kun ei ole syyllisyysarmahdusautomaattia, jonka selän taakse juosta piiloon.

"esimerkiksi olet rikkonut jotakin ihmistä vastaan, mutta et halua nähdä omaa syyllisyyttäsi, vaan alat sen sijaan nähdä kaikenlaisia vikoja tuossa ihmisessä"

Ja tähän auttaa syyllisyysteesisi miten? Minä näen, että ihminen voi tuossa tilanteessa todeta tehneensä typerästi, mahdollisuuksiensa mukaan korjata rikkomuksensa ja ainakin välttää samaa typeryyttä jatkossa. Ja se on se vaikeampi, ja tuloksellisempi tapa. Ihminen voi toisaalta myös todeta tuntevansa syyllisyyttä ja saaneensa armahduksen jo etukäteen, ja sillä verukkeella onkin helppo jatkaa rikkovaa toimintaa tulevaisuudessakin. Silloinhan tekee koko ajan jotain, tuntee syyllisyyttä, ja saa armahduksen!

Lue lisää

Se on paasaamista, jos julistaa, että ihmisen täytyy tehdä jotain, mihin hän ei kykene. Siinä sivuutetaan kokonaan se, ettei hän kykene. Se sivuutetaan silloin, kun ei haluta nähdä sitä syytä, minkä takia hän ei kykene.

Kylläpä tietomäärästäsi sanominen oli paha juttu, kun vatvot sitä yhä uudestaan. Kun mielestäni et tiedä, niin mielestäni et tiedä. Ei se muuksi muutu.
Jos mattoni on ruskea, ja naapurini sitä näkemättä väittää sen olevan vihreä, sanon hänelle, ettei hän tiedä.

Jalkavamman otin esimerkkinä aineellisesta todellisuudesta, koska sellainen on helpompi ymmärtää kuin henkistä todellisuutta koskeva. Jokainen käsittää, että jos ihmiseltä on jalka poikki, hän ei pysty kävelemään.
Sinä väänsit sen esimerkiksi henkisestä vammasta, mikä se ei ollut. Tämä jalkapotilas oli mielenterveydeltään normaali eli lähti kyllä treenaamaan kävelyä heti, kun se oli ajankohtaista. Hänet esti kävelemästä vain fyysinen vamma. Samalla tavalla henkinen vamma voi estää ihmisen toimimasta, vaikka halua olisi paljon. Jos siihen ei saa pätevää apua, se ei parane.
Jos ihminen on saanut pätevän avun henkiseen vammaansa, hän on löytänyt tarvittavan voiman ja alkaa luonnostaan toimia. Elämä kutsuu häntä, eikä hänessä ole enää esteitä vastata siihen kutsuun. Se on luonnollinen seuraus. Jos tuota seurausta ei tule, on turha moralisoida, että kyllä hänen täytyy itse. Rehellisempää olisi todeta, että emme tunne keinoa hänen auttamisekseen. Valitettavasti useinkaan noin ei tehdä, vaan syyllisyydentunne omasta kykenemättömyydestä kaadetaan tuon ihmisen päälle ja moititaan häntä siitä, ettei hän itse.

Olen puhunut tässä aika paljon syyllisyydentunteen avoimesta myöntämisestä kehityksen moottorina länsimaisessa kulttuurissa. Siihen et ole osannut vastata muuta kuin samoja ylimalkaisia ja paljolti tahallisen vääristeltyjä väittämiäsi.

Vastuuta ei voi tuntea tuntematta syyllisyyttä. Tätä ei luulisi kiistävän kenenkään, joka pysähtyy ajattelemaan asiaa. Monissa asioissa syyllisyys-armahdus -systeemi on kuitenkin ihmisen mielessä niin automatisoitunut, ettei hänen tarvitse ajatella sitä, vaan hän voi vain toimia suoraan. Hän luottaa siihen, että rikkeistään ja ymmärtämättömyydestään huolimatta hän on rakastettu, ja uskaltaa ottaa vastuun.
Näkemyksesi ihmismielestä ovat olleet tässä järkiään merkillisen pinnallisia. Näet vain pintatason etkä sitä, mikä on syvemmällä piilossa.

Pyysit käytännön esimerkin syyllisyydentunteen kieltämisestä. Annoin sen. Käsittelepäs nyt sitten sitä asiaa sellaisena kuin sen pyysit eli syyllisyydentunteen kieltämisenä. Nyt kielsit syyllisyydentunteen kieltämisen, vaikka nimenomaan sitä esimerkiksi pyysit.

aco kirjoitti:

Se on paasaamista, jos julistaa, että ihmisen täytyy tehdä jotain, mihin hän ei kykene. Siinä sivuutetaan kokonaan se, ettei hän kykene. Se sivuutetaan silloin, kun ei haluta nähdä sitä syytä, minkä takia hän ei kykene.

Kylläpä tietomäärästäsi sanominen oli paha juttu, kun vatvot sitä yhä uudestaan. Kun mielestäni et tiedä, niin mielestäni et tiedä. Ei se muuksi muutu.
Jos mattoni on ruskea, ja naapurini sitä näkemättä väittää sen olevan vihreä, sanon hänelle, ettei hän tiedä.

Jalkavamman otin esimerkkinä aineellisesta todellisuudesta, koska sellainen on helpompi ymmärtää kuin henkistä todellisuutta koskeva. Jokainen käsittää, että jos ihmiseltä on jalka poikki, hän ei pysty kävelemään.
Sinä väänsit sen esimerkiksi henkisestä vammasta, mikä se ei ollut. Tämä jalkapotilas oli mielenterveydeltään normaali eli lähti kyllä treenaamaan kävelyä heti, kun se oli ajankohtaista. Hänet esti kävelemästä vain fyysinen vamma. Samalla tavalla henkinen vamma voi estää ihmisen toimimasta, vaikka halua olisi paljon. Jos siihen ei saa pätevää apua, se ei parane.
Jos ihminen on saanut pätevän avun henkiseen vammaansa, hän on löytänyt tarvittavan voiman ja alkaa luonnostaan toimia. Elämä kutsuu häntä, eikä hänessä ole enää esteitä vastata siihen kutsuun. Se on luonnollinen seuraus. Jos tuota seurausta ei tule, on turha moralisoida, että kyllä hänen täytyy itse. Rehellisempää olisi todeta, että emme tunne keinoa hänen auttamisekseen. Valitettavasti useinkaan noin ei tehdä, vaan syyllisyydentunne omasta kykenemättömyydestä kaadetaan tuon ihmisen päälle ja moititaan häntä siitä, ettei hän itse.

Olen puhunut tässä aika paljon syyllisyydentunteen avoimesta myöntämisestä kehityksen moottorina länsimaisessa kulttuurissa. Siihen et ole osannut vastata muuta kuin samoja ylimalkaisia ja paljolti tahallisen vääristeltyjä väittämiäsi.

Vastuuta ei voi tuntea tuntematta syyllisyyttä. Tätä ei luulisi kiistävän kenenkään, joka pysähtyy ajattelemaan asiaa. Monissa asioissa syyllisyys-armahdus -systeemi on kuitenkin ihmisen mielessä niin automatisoitunut, ettei hänen tarvitse ajatella sitä, vaan hän voi vain toimia suoraan. Hän luottaa siihen, että rikkeistään ja ymmärtämättömyydestään huolimatta hän on rakastettu, ja uskaltaa ottaa vastuun.
Näkemyksesi ihmismielestä ovat olleet tässä järkiään merkillisen pinnallisia. Näet vain pintatason etkä sitä, mikä on syvemmällä piilossa.

Pyysit käytännön esimerkin syyllisyydentunteen kieltämisestä. Annoin sen. Käsittelepäs nyt sitten sitä asiaa sellaisena kuin sen pyysit eli syyllisyydentunteen kieltämisenä. Nyt kielsit syyllisyydentunteen kieltämisen, vaikka nimenomaan sitä esimerkiksi pyysit.

Lue lisää

Selvennys: Edellinen oli vastaus "tarkentavalle kysymykselle" hänen viestiinsä 2itse alunperin paasasit tuolla".

aco kirjoitti:

Se on paasaamista, jos julistaa, että ihmisen täytyy tehdä jotain, mihin hän ei kykene. Siinä sivuutetaan kokonaan se, ettei hän kykene. Se sivuutetaan silloin, kun ei haluta nähdä sitä syytä, minkä takia hän ei kykene.

Kylläpä tietomäärästäsi sanominen oli paha juttu, kun vatvot sitä yhä uudestaan. Kun mielestäni et tiedä, niin mielestäni et tiedä. Ei se muuksi muutu.
Jos mattoni on ruskea, ja naapurini sitä näkemättä väittää sen olevan vihreä, sanon hänelle, ettei hän tiedä.

Jalkavamman otin esimerkkinä aineellisesta todellisuudesta, koska sellainen on helpompi ymmärtää kuin henkistä todellisuutta koskeva. Jokainen käsittää, että jos ihmiseltä on jalka poikki, hän ei pysty kävelemään.
Sinä väänsit sen esimerkiksi henkisestä vammasta, mikä se ei ollut. Tämä jalkapotilas oli mielenterveydeltään normaali eli lähti kyllä treenaamaan kävelyä heti, kun se oli ajankohtaista. Hänet esti kävelemästä vain fyysinen vamma. Samalla tavalla henkinen vamma voi estää ihmisen toimimasta, vaikka halua olisi paljon. Jos siihen ei saa pätevää apua, se ei parane.
Jos ihminen on saanut pätevän avun henkiseen vammaansa, hän on löytänyt tarvittavan voiman ja alkaa luonnostaan toimia. Elämä kutsuu häntä, eikä hänessä ole enää esteitä vastata siihen kutsuun. Se on luonnollinen seuraus. Jos tuota seurausta ei tule, on turha moralisoida, että kyllä hänen täytyy itse. Rehellisempää olisi todeta, että emme tunne keinoa hänen auttamisekseen. Valitettavasti useinkaan noin ei tehdä, vaan syyllisyydentunne omasta kykenemättömyydestä kaadetaan tuon ihmisen päälle ja moititaan häntä siitä, ettei hän itse.

Olen puhunut tässä aika paljon syyllisyydentunteen avoimesta myöntämisestä kehityksen moottorina länsimaisessa kulttuurissa. Siihen et ole osannut vastata muuta kuin samoja ylimalkaisia ja paljolti tahallisen vääristeltyjä väittämiäsi.

Vastuuta ei voi tuntea tuntematta syyllisyyttä. Tätä ei luulisi kiistävän kenenkään, joka pysähtyy ajattelemaan asiaa. Monissa asioissa syyllisyys-armahdus -systeemi on kuitenkin ihmisen mielessä niin automatisoitunut, ettei hänen tarvitse ajatella sitä, vaan hän voi vain toimia suoraan. Hän luottaa siihen, että rikkeistään ja ymmärtämättömyydestään huolimatta hän on rakastettu, ja uskaltaa ottaa vastuun.
Näkemyksesi ihmismielestä ovat olleet tässä järkiään merkillisen pinnallisia. Näet vain pintatason etkä sitä, mikä on syvemmällä piilossa.

Pyysit käytännön esimerkin syyllisyydentunteen kieltämisestä. Annoin sen. Käsittelepäs nyt sitten sitä asiaa sellaisena kuin sen pyysit eli syyllisyydentunteen kieltämisenä. Nyt kielsit syyllisyydentunteen kieltämisen, vaikka nimenomaan sitä esimerkiksi pyysit.

Lue lisää

"Se on paasaamista, jos julistaa"

En julista, keskustelen. Samalla perusteella sinun syyllisyysjuttusi on joko keskustelua tai paasaamista. Senkun valitset.

"Kylläpä tietomäärästäsi sanominen oli paha juttu"

Tuli todettua, ettei toisen arvosteleminen ole hyvää keskustelua, ei muuta. Oman tietomääräni tiedän ja sinun ei sitä tarvitse tietää. Erona meillä näyttää olevan, että minä pystyn keskustelemaan ilman tuollaisia heittoja.

Jalkapotilaasta sanoin, että hän paranee treenamalla, kun siihen otollinen aika on. Jos ei treenaa, ei parane. Kaikki muu selityksesi siitä, mitä minä muka olen sanonut, on vain omaa nyt jo varsin pahansisuista tulkintaasi. Samaa olen sanonut henkisistä ongelmista, haluat vain sen unohtaa, koska se ei sovi teeseihisi.

"Käsittelepäs nyt sitten sitä asiaa"

En tiedä enää kaikkien pyörittelyjesi jälkeen, mihin viittaat. Jos viittaat aamuyön juttuusi vikojen näkemisestä toisessa ihmisessä, niin olen jo kysynyt, miten syyllisyysarmahdusteemasi siinä auttaa. Verrattuna siihen, että jättäisi syyllisyydessä rypemisen ja vain korjaisi virheensä ja välttäisi jatkossa samaa mokaa. Siihen kysymykseen et ole vastannut, en ainakaan enää kaikkien pitkien selitystesi joukosta sellaista löydä. Pääosan selityksistäsi kun tällä hetkellä vie jo runsaanpuoleinen määrä sinä-viestejä, joiden pointti on siinä, miten väärin, typerästi, näköalattomasti jne. minä ajattelen. Hyvää keskustelua?

Mutta ethän sinä minusta ateisti ole. Olet ihminen, joka kipuilet uskosi kanssa. Toivot kuitenkin omien sanojesi mukaan Jumalan kohtaamista. Ei mitenkään epätavallista. Itseään uskoviksi kutsuvissa liene monia kaltaisiasi.

Oikeudentunto. Minusta taas oikeudentunnolle ei ole mitään perustetta ilman Jumalaa. Pelkällä materialla ei ole mitään oikeudentuntoa. Mistä se tulisi.

Miksi muuten olisit mielissäsi, mikäli Jumala yhtäkkiä todistuisikin sinulle.

Voithan sinä pienessä mielessäsi sanoa, ettei Jumalaa muka olisi, mutta ei se silti tee tyhjäksi sitä , että hän on.

Jos Jumala ei vastaa haluamallasi tavalla, ei se tee häntä olemattomaksi.

Mitä tulee oikeudenmukaisuuteen, missä se loppupeleissä olisi ? Jos Jumala ei tuomitsisi jokaista oikeudenmukaisesti.

Juudaksenkirje 1

14. Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen: "Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä

15. tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistansa, joita he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikesta julkeasta, mitä nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet".

16. He ovat napisijoita, kohtalonsa nurkujia ja vaeltavat himojensa mukaan; heidän suunsa puhuu pöyhkeitä, ja he mielistelevät ihmisiä oman etunsa tähden.

17. Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet,

18. sanoen teille: "Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan".
19. Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole.

#aloittaja# kirjoitti:

Mutta ethän sinä minusta ateisti ole. Olet ihminen, joka kipuilet uskosi kanssa. Toivot kuitenkin omien sanojesi mukaan Jumalan kohtaamista. Ei mitenkään epätavallista. Itseään uskoviksi kutsuvissa liene monia kaltaisiasi.

Oikeudentunto. Minusta taas oikeudentunnolle ei ole mitään perustetta ilman Jumalaa. Pelkällä materialla ei ole mitään oikeudentuntoa. Mistä se tulisi.

Miksi muuten olisit mielissäsi, mikäli Jumala yhtäkkiä todistuisikin sinulle.

Lue lisää

"Mutta ethän sinä minusta ateisti ole. Olet ihminen, joka kipuilet uskosi kanssa. Toivot kuitenkin omien sanojesi mukaan Jumalan kohtaamista"

Kyllä olen ateisti täysin. Aikoinaan kun tulin epäuskoon oli jakso jolloin olin hieman epävarma ja mielessä oli usein kysymys "mitä jos kuitenkin". Nykyisin voin olla rauhassa itseni kanssa sen suhteen etten usko missään tapauksessa yhdenkään uskonnon edustavan jumalaa, tai yhdenkään kirjan. Pidän Jumalan olemassaoloa myös hyvin epätodennäköisenä.

Omalla tavallaan suututtaa ajatus että Jumala olisi olemassa koska se merkitsisi samalla sitä, että kyseinen Jumala on piittaamaton koska loi tietyt ikävät lainalaisuudet maailmaan.

Sanot että oikeudentunnolle ei ole mitään perusteita ilman Jumalaa. Minusta oikeudentunto on entistä tärkeämpää silloin. Emme voi rajata moraalia palkinnon odotteeseen tai rangaistuksen pelkoon. Hyvään pyrkivät ihminen ei tee hyvää palkinnon toivossa.

Olisin mielissäni jos olisi olemassa kaikille läsnäoleva välittävä Jumala. Valitettavasti sellaista ei ole ja siihen on tyytyminen jos haluaa olla rehellinen

Moi.
Olen sivusta nähnyt veljeni perheineen selviytyneen kiinteästä suhteesta mormooniseurakunnasta vapaaseen elämään.
Kirjoituksestasikin näkyy, kuinka paljon olet joutunut käymään läpi keskustelua itsesi kanssa syvimmistä tunnoista itsesi kanssa.
Oikeudenmukaisuuden tarve, humanistinen ajattelutapa ja oman itsensä tutkiskelu näkyvät kirjoituksessasi.
Ne ovat minustakin hienoja asioita, mukaanlukien anteeksianto ja huumorintaju.

Äppeltred kirjoitti:

Moi.
Olen sivusta nähnyt veljeni perheineen selviytyneen kiinteästä suhteesta mormooniseurakunnasta vapaaseen elämään.
Kirjoituksestasikin näkyy, kuinka paljon olet joutunut käymään läpi keskustelua itsesi kanssa syvimmistä tunnoista itsesi kanssa.
Oikeudenmukaisuuden tarve, humanistinen ajattelutapa ja oman itsensä tutkiskelu näkyvät kirjoituksessasi.
Ne ovat minustakin hienoja asioita, mukaanlukien anteeksianto ja huumorintaju.

Lue lisää

Mormoonit on täys harhaoppi, siitä on hyväkin päästä irti.

-.- kirjoitti:

Mormoonit on täys harhaoppi, siitä on hyväkin päästä irti.

En ole niin yksinkertainen, ettenkö tietäisi sitä eurooppalaisesta kristinuskosta eroavana mormoonien mielestä uutena totuutena.
Veljeni perheen mielestä aikoinaan olivat kristinuskon huippu Adam Smithin löytämät uudet lainkirjat.
Harhaoppisuus on mielenkiintoinen selitysoppi kaikilla fundamentalikristitillisillä, oma usko on täydellinen.

Harhaoppinen kirjoitti:

En ole niin yksinkertainen, ettenkö tietäisi sitä eurooppalaisesta kristinuskosta eroavana mormoonien mielestä uutena totuutena.
Veljeni perheen mielestä aikoinaan olivat kristinuskon huippu Adam Smithin löytämät uudet lainkirjat.
Harhaoppisuus on mielenkiintoinen selitysoppi kaikilla fundamentalikristitillisillä, oma usko on täydellinen.

Lue lisää

Oma usko ei varmaan ole täydellinen, mutta Moormonien oppi ei perustu Raamattuun vaan heillä on muut kirjat ja opit.

Joseph Smithin perustamasta kirkosta on saanut alkunsa joukko erilaisia kirkkoja ja uskonnollisia yhteisöjä. Niille yhteistä on se, että ne kaikki tunnustavat Smithin Jumalan profeetaksi ja Mormonin kirjan Jumalan sanaksi. Samoin niiden uskontulkinta rakentuu ainakin osittain Smithin kirkon alkuaikoinsa saamille ilmoituksille ja profetioille.

-.- kirjoitti:

Oma usko ei varmaan ole täydellinen, mutta Moormonien oppi ei perustu Raamattuun vaan heillä on muut kirjat ja opit.

Joseph Smithin perustamasta kirkosta on saanut alkunsa joukko erilaisia kirkkoja ja uskonnollisia yhteisöjä. Niille yhteistä on se, että ne kaikki tunnustavat Smithin Jumalan profeetaksi ja Mormonin kirjan Jumalan sanaksi. Samoin niiden uskontulkinta rakentuu ainakin osittain Smithin kirkon alkuaikoinsa saamille ilmoituksille ja profetioille.

Lue lisää

Kiitos asiantuntemuksestasi.
Kirjoitin asiantuntemattomasti.

?? kirjoitti:

Voithan sinä pienessä mielessäsi sanoa, ettei Jumalaa muka olisi, mutta ei se silti tee tyhjäksi sitä , että hän on.

Jos Jumala ei vastaa haluamallasi tavalla, ei se tee häntä olemattomaksi.

Mitä tulee oikeudenmukaisuuteen, missä se loppupeleissä olisi ? Jos Jumala ei tuomitsisi jokaista oikeudenmukaisesti.

Juudaksenkirje 1

14. Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen: "Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä

15. tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistansa, joita he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikesta julkeasta, mitä nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet".

16. He ovat napisijoita, kohtalonsa nurkujia ja vaeltavat himojensa mukaan; heidän suunsa puhuu pöyhkeitä, ja he mielistelevät ihmisiä oman etunsa tähden.

17. Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet,

18. sanoen teille: "Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan".
19. Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole.

Lue lisää

missä se jumala sitten on?

?? kirjoitti:

Voithan sinä pienessä mielessäsi sanoa, ettei Jumalaa muka olisi, mutta ei se silti tee tyhjäksi sitä , että hän on.

Jos Jumala ei vastaa haluamallasi tavalla, ei se tee häntä olemattomaksi.

Mitä tulee oikeudenmukaisuuteen, missä se loppupeleissä olisi ? Jos Jumala ei tuomitsisi jokaista oikeudenmukaisesti.

Juudaksenkirje 1

14. Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen: "Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä

15. tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistansa, joita he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikesta julkeasta, mitä nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet".

16. He ovat napisijoita, kohtalonsa nurkujia ja vaeltavat himojensa mukaan; heidän suunsa puhuu pöyhkeitä, ja he mielistelevät ihmisiä oman etunsa tähden.

17. Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet,

18. sanoen teille: "Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan".
19. Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole.

Lue lisää

miksi oletat että mahdollinen jumaluus olisi nimenomaan raamatun jumala?

"On suuri joukko tekijöitä miksi Jumalaan uskominen on itselleni mahdotonta. Voin sanoa että asioiden katsominen rehellisesti tuotti epäuskon ja samalla pettymyksen. En voi uskoa Jumalaan kuitenkaan itseäni miellyttääkseni, pitäisi olla jotain syitä miksi uskoa. Jotain todisteita. Lähes kaikki argumentit puhuvat JUmalan olemassaoloa vastaan."

mua jotenkin ihmetyttää että jos sulla on ollut sydämen usko,miten sitä ei nyt enää olekkaan? ite en pystyisi koskaan luopumaan uskosta,koska se merkitsee mulle henkee ja elämää. haluisin tietää miten sä sit päädyit uskosta luopumiseen? oliko sulle kaikki vaan uskontoa tai kotoa opittua?

Jo toinen "ateisti", joka toivoo Jumalan olevan :)
Tämä on mielenkiintoista.

Tai oikeastaan vain sitä, mitä oletankin sen olevan.

#aloittaja# kirjoitti:

Jo toinen "ateisti", joka toivoo Jumalan olevan :)
Tämä on mielenkiintoista.

Tai oikeastaan vain sitä, mitä oletankin sen olevan.

No, en mä myöskään sun lainausmerkkiesi väliin sovittaudu. En vain ole antiteisti, ja siinä se.

#aloittaja# kirjoitti:

Jo toinen "ateisti", joka toivoo Jumalan olevan :)
Tämä on mielenkiintoista.

Tai oikeastaan vain sitä, mitä oletankin sen olevan.

Ei ole ihme jos ateisti toivoo että sellainen ylempi olento olisi joka olisi rakastava, oikeudenmukainen, jne. olisi olemassa koska yhteiskunta ei ole, kiitos kristittyjen.
Mutta tuo Jumalahan ei ole se kristinuskon Jumala.

Jos teidän Jumalanne olisi olemassa olisin kauhuissani ja ihmiskunnan tulisi
yhdistää voimavaransa jotta keksisimme tavan jolla hirviöstä päästäisiin eroon.
Silloin te kristityt olisitte tapanne mukaan maanpettureita (tässä maa siis maapallo)
Eli vaikka jumala olisikin ja se olisi kristittyjen jumala olisin edelleen antiteisti nyt vain en enää olisi ateisti.

#aloittaja# kirjoitti:

Jo toinen "ateisti", joka toivoo Jumalan olevan :)
Tämä on mielenkiintoista.

Tai oikeastaan vain sitä, mitä oletankin sen olevan.

Minusta siinä ei ole mitään outoa että ateisti toivoisi että jumala on olemassa. useimmat ihmiset toivovat ettei maanjäristyksiä tai onnettomuuksia tapahtuisi koskaan. se on toive, mutta olisi itselleen valehtelua uskotella että se on totta.

Voih.
Sinulla on kyllä hassuimmat perustelut - anteeksi nyt vain - mitä olen ikinä nähnyt kristillisen vakaumuksen perusteeksi.
Kyseessä ei käsittääkseni ole puolustustaistelu kumminkaan puolin, vaan avoin debatti siitä, mihin asti me voimme olla oikeutettuja rajaamaan toisten ihmisten elämää ja arvovalintoja.
Kyllä me elämme maallistuneessa Pohjoismaassa, joka kehittää yhteiskuntaa tasa-arvoiseksi, moniarvoiseksi ja suvaitsevaksi. Kristilliset arvot voivat olla osa sitä, kuten myös ateismi. Uskonasiat eivät ole mielestäni todellakaan yksityisasioita, ovathan kristilliset koko ajan vaikuttamassa politiikassa.

Vai vielä vapaaehtoistyönä!
Itse jouduin työvoimatoimiston kautta töihin uskonnolliseen yhdistykseen, jolla oli kuntani kanssa maksusopimus sosiaalialan töistä. En käynyt töissä kirjoittajan mukaisesti "vapaaehtoistyössä" vaan vastentahtoisesti hihhuliyhteisössä töissä.
Jotain rajaa mielikuvituksessa, kiitos. Ollakseen sosiaalialan työnantaja, yhdistys ei kyennyt noudattamaan yleisiä sosiaalialan arvoja ja lainsäädäntöä.
Toiminta ei ollut ammatillista.
Lisäksi oli erimielisyyttä palkkasaatavista, joista en jaksanut taistella luottamusmieheni kautta rantain pyynnöstä huolimatta.

No saatiinhan se sieltä.

;; kirjoitti:

No saatiinhan se sieltä.

Siis mikä?

Ja väkivaltaiset hihhulit myös. Kuten nyt on tullut melkein joka päivä taas uudesta ja uudesta islamin uskolla perustellusta murhasta, vähemmästin rupeaa vituttamaan.
Ja kuten me ateistit, niin teistitkin ovat tietenkin ihan samaa porukkaa kaikki :D

Eikö tää ollut keskustelupalsta?
Ketä sinä pyörittelet ja millä arvoilla? Mikä sinua ahdistaa? Mistä lähtee keskustelu, vai onko sinulla kaikkeen valmiit vastaukset?
Onko toiset ihmiset vähempiä kuin sinä?

Ylimielisyys kirjoitti:

Eikö tää ollut keskustelupalsta?
Ketä sinä pyörittelet ja millä arvoilla? Mikä sinua ahdistaa? Mistä lähtee keskustelu, vai onko sinulla kaikkeen valmiit vastaukset?
Onko toiset ihmiset vähempiä kuin sinä?

Lue lisää

Mistä hermostuit. Totesin vain huomaamani asian.

Siksi kansa juokseekin joka sunnuntai kirkkoihin todistamaan ahdasmielistä kristinuskoa sankoin joukoin.

oumen kirjoitti:

Siksi kansa juokseekin joka sunnuntai kirkkoihin todistamaan ahdasmielistä kristinuskoa sankoin joukoin.

Mikä ihmeen neljäsosa?
Pysytään totuudessa.
Elämme pohjoismaalaisessa yhteiskunnassa, jonka uskonnollinen kriisi alkoi jo Kustaa Vaasan aloittamasta uskonpuhdistuksessa yhdessä euroopan uskonnollisen revoluution ja uskon sotien kanssa. Ateismin juuret ovat kaukana historiassamme. Samaan aikaan alkoi yleisesti euroopassa vaikuttamaan vahvemmin tiede.

yhteiskulttuuri kirjoitti:

Mikä ihmeen neljäsosa?
Pysytään totuudessa.
Elämme pohjoismaalaisessa yhteiskunnassa, jonka uskonnollinen kriisi alkoi jo Kustaa Vaasan aloittamasta uskonpuhdistuksessa yhdessä euroopan uskonnollisen revoluution ja uskon sotien kanssa. Ateismin juuret ovat kaukana historiassamme. Samaan aikaan alkoi yleisesti euroopassa vaikuttamaan vahvemmin tiede.

Lue lisää

"Mikä ihmeen neljäsosa?"
- No noin neljäsosa...

"Elämme pohjoismaalaisessa... "
- Hitot siitä, noin neljäsosa uskoo tiettyyn jumalaan. Siitä oli puhe.

"Ateismin juuret ovat kaukana historiassamme"
- Ateismi oli kaiketi ennen ensimmäistäkään jumalaa :)

"Samaan aikaan alkoi yleisesti euroopassa vaikuttamaan vahvemmin tiede. "
- Tie totuuteen.