Hei,
mistä erottaa alakulon masennuksesta läheisen kuoleman jälkeen?
Nyt nelisen kuukautta läheisen sukulaisen poismenosta, ja nyt viikko mennyt itkiessä ja kotona peiton alla. Suruaikahan ei tietenkään ole ohi, mutta välissä oli parempiakin hetkiä. Nyt ei huvita mikään, väsyttää ja itkettää koko ajan.
Hädin tuskin jaksaa kaupassa käydä, ja vähän syödäkin vaikkei mikään oikein maistuisikaan.
Vähän karttelen lääkkeitä, mutta nyt tuntuu jo että tarvitsisi apua, että jaksaisi normielämää.
Mitä neuvoisit?
mistä erottaa alakulon masennuksesta läheisen kuoleman jälkeen?
Nyt nelisen kuukautta läheisen sukulaisen poismenosta, ja nyt viikko mennyt itkiessä ja kotona peiton alla. Suruaikahan ei tietenkään ole ohi, mutta välissä oli parempiakin hetkiä. Nyt ei huvita mikään, väsyttää ja itkettää koko ajan.
Hädin tuskin jaksaa kaupassa käydä, ja vähän syödäkin vaikkei mikään oikein maistuisikaan.
Vähän karttelen lääkkeitä, mutta nyt tuntuu jo että tarvitsisi apua, että jaksaisi normielämää.
Mitä neuvoisit?
Vastaukset 3
Vanhimmat
jos sinusta itsestäsikin tuolta tuntuu, Suruhan voi kestää puoli vuottakin tai pietmpään, mutta jos noita masennusoireitakin on niin ei varmaan ainakaan
pahitteeksi olisi jos etsisit jonkun hyvän terapeutin. Vaikea täällä on neuvoa,
mutta niin minä tekisin jos tuolta tuntuisi. Tärkeintä on ettet jää yksin tunteesi
kanssa.
Minä en olisi huolissaan jos surua ja itkua tulee kunnolla. Anna tulla vain. Enemmän olisin huolissaan, jos olisi vain huono olo eikä jaksaisi mitään, mutta osaat kuitenkin surra, niin se tärkeää. Kuinka kauan sureminen jatkuu, niin sitä ei varmasti kukaan osaa ennustaa. Anna surun tulla, se sen pahan olon purkaa ajan kanssa. Jos arkea ei jaksa, niin apua voi hommata arjen pyörittämiseen. Jos kaipaa jutteluseuraa, niin ammattilainenkin voi auttaa, mutta ei hänkään saa pahaa oloa pois sinusta. Surun saa surtua vain itse.
Lääkkeillä voi saada hengähdystauon mutta ne ei vie pahaa oloa pois.
Kannattaa tehdä masennustesti netissä, se antaa suuntaa tilanteeseen, kokemuksesta voin sanoa, että on todella normaalia surra, mutta jos se on jo niin lamaannuttavaa, ettei selviä arkisista normaaleista rutiineista, ruokahalu menee, tulee unettomuus tms, on syytä hakeutua lääkärin juttusille.