Olen ollut lahkolaispalstoilla ja kukin niistä tai ihan kaikki esittää omia näkemyksiä Jumalista ja elämästä ja oikeassaolemisesta - mistä saan vilpitöntä tietoa maailmankaikkeudesta ?
Kuka keksii parhaan ratkaisun olemassaoloon, ilman faktoja.
mistä tiedän, että vastauksena on tiede, eikä luomisoppi ?
Vai onko niillä eroa ?
Kuka keksii parhaan ratkaisun olemassaoloon, ilman faktoja.
mistä tiedän, että vastauksena on tiede, eikä luomisoppi ?
Vai onko niillä eroa ?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oraakkelia lainaten: ehdottomasti ehkä.
Olisi hauskaa nähdä lahkolaisten edustajat "vaalitentissä".
Eikös ole ihan samantekevää onko tieto fundamentalismista tai kreationismista tai jostain muusta -ismistä peräisin, kunhan se vain on totta. Maailman olemaasaolon, mahdollisen jumaluuden ja ihmisen olemisen selitys täytyy olla itsessään ristiriidaton. Ei ole väliä onko se filosofiaa, uskontoa tai jonkinlaista tiedettä, mutta maailman selityksen täytyy tyydyttää ainakin ihmisen psykologisia ja ymmärrykseen liittyviä tarpeita. Tiedekin on vain ihmisen ajattelua, ja asioista tullaan tieteellisen ajattelun ja tutkimuksen kautta eri aikoina eri tuloksiin. Tiede ei pysty luomaan sellaista faktaa, joka pysyy samana kautta aikain. Tästä esimerkkeinä ovat avaruuden tutkimus, maapallon tutkimus ja vaikka lääketiede ja psykologia.
Sitä onko mikään selitys silti perimmiltään täydellisesti totta, ei varmaankaan kukaan ihmiskunnassa osaa sanoa, jos ollaan rehellisiä. Omasta mielestäni on siis tyydyttävä vain sellaisiin selityksiin, jotka ainakaan itsessään eivät ole ristiriitaisia.
Oma maailmanselityksen mallini on, jos se kiinnostaa, filosofis-uskonnollinen, jopa kristinuskopohjainen. Se koostuu osin tiedosta, kokemuksesta ja osin tulevaisuuden toivoa luovasta uskosta.
Siihen kuuluu, että on hyvä Jumala, joka ei kuitenkaan vielä ole kaikkivaltias. Maailma toimii luonnonlakien ja luonnonvoimien mukaisesti itsenäisesti. Sitten on jumaluuden vastavoima pahuuden henki, jota kristinuskossa kutsutaan saatanaksi. Jumalan tarkoitus on luoda hyvä taivas. Usko on sitä, että luotan sen onnistuvan, ja itsekin haluan päästä sinne elämään ikuisesti hyvyyden ympäröimänä.
Nykyhetkessä ja ajassa on ihmisen kannalta paljon pahuutta, luonnonvoimien aiheuttamaa ja ihmisten toisilleen aiheuttamaa, sekä saatanallisten voimien vaikuttamaa. Suuri osa ihmiskunnasta kärsii. Siksi en usko Jumalan nykyiseen kaikkivaltiuteen, sillä Jumala on hyvä luonnoltaan. Ihmislle välttämätön tulevaisuuden toivo vaikuttaa, että luotan Jumalan pystyvän perustamaan sellaisen olotilan, jossa ihmisillä on erikoisen hyvä olla.
Tämä filosofia on toivon ja uskon filosofia, eikä se ole ristiriidassa tunnettujen tosiasioiden kanssa, eikä se ole ristiriidassa kokemamme todellisuuden kanssa.
>>Ei ole väliä onko se filosofiaa, uskontoa tai jonkinlaista tiedettä, mutta maailman selityksen täytyy tyydyttää ainakin ihmisen psykologisia ja ymmärrykseen liittyviä tarpeita.
Tiede edistyy, koska on itsekriittinen ja itseään korjaava. Se on ainoa tie kasvattaa tieomäärää. Keskeistä on toimiva prosessi tiedon keräämiseksi ja jalostamiseksi.
Uskonnot ovat perusteettomia arvauksia. "Näin on kirjoitettu" on tyypillinen fraasi ns. kirjauskonnoissa. Selkosuomella se ei tarkoita mitään muuta kuin että kyseessä ei ole minun villi arvaukseni, vaan jonkun tuntemattoman kauan sitten eläneen villi arvaus. Senkö pitäisi olla vakuuttavampaa kuin omat arvaukset?
"Senkö pitäisi olla vakuuttavampaa kuin omat arvaukset?"
Tieteen asioissa vakuuttavimpia eivät ole kummatkaan arvaukset, vaan tutkittu tieto. Kuitenkaaan "kaikki mitä tiedetään ei ole kaikki, mitä on" (Valtaoja). Muussa kuin tiedetyssä kannattaa käyttää sekä omia että toisten villejä arvauksia.
Villit arvaukset ? Lähes kaikkien alojen tieteellisissä tutkimuksissa tehdään jatkuvasti tohtorinväitöskirjoja, joissa kumotaan kulloinkin kyseistä asiaa aikaisemmin tutkineiden väitöskirjojen tulokset. Tiede on siis itseään korjaava. Se taas sisältää sen totuuden, ettei mikään tieteellinen tieto ehkä olekaan lopullista vaan se muuttuu aina uusien seikkojen esiintullessa.
Tiede ei anna lopullista faktaa mihinkään kysymykseen. Tieteissä on erilaisia koulukuntia kuten uskonnoissa, politiikassa tai vaikka taiteissa. Tiede ei eroa näistä yhtään kun tarkoitetaan viisauden lähteitä.
Kannatta etsiä tyydytystä antavaa elämän ja olemisen selitystä.
"..mikään tieteellinen tieto ehkä olekaan lopullista vaan se muuttuu aina uusien seikkojen esiintullessa."
Periaatteessa näin. Todellisuudessa uudet seikat harvoin kokonaan kumoavat aikaisempaa tietoa, vaan yleensä täydentävät sitä. Jos tieto jostakin asiasta on pitkän aikaa säilynyt muuttumattomana tässä prosessissa, sitä voi pitää varsin luotettavana.
Arkijärkeen ja aihetta tuntemattoman ihmisen aistihavaintoihin perustuva tieto tieteen alaan kuuluvista asioista on enää harvoin villiä arvausta kummempaa.
Jaa, mitkä asiat sitten kuuluvat vain tieteen piiriin?
Ihan kaikki, joista voi saada objektiivisia havaintoja.
Rajaus on toisinpäin; on ihmisille tärkeitä asioita, joiden kaikin puolin tieteellä tutkimiseen ei ole objektiivisia havaintoja. Uskomukset ja uskonnot ovat yksi ryhmä niistä.