Valkeat yöt Dostojevski, mitä ihmeellistä tuon kirjan

Itse olen lukenut kirjan alkuperäiskielellä. En nyt tiedä, mikä siinä on niin ihmeellistä. Se on sellainen nuoren aikuisen miehen epäonnekas rakkaustarina. Juuri kun alkaa onnistua heila karkaa entisen jätkänsä pariin kun tulee taas vastaan. Mitään poikkeavaa tai paheksuttavaa siinä ei ole. Sanoisin ihan normaali hyvä romppu.

Kyseinen kirja on pelkkä keskinkertaisuus, melkeimpä huono tekele kuten kaikki Dostiksen kirjoitelmat ennen Siperian vankilareissuaan (poikkeuksena ehkä kirjailijan esikoisromaani Köyhää väkeä, varsinkin jos lukee Martti Anhavan käännöstä eikä Ida Pekarin). Vuoden 1860 jälkeen kirjoitetuissa kirjoissa sitten onkin potkua ja kunnolla.

Rikos ja rangaistus on tunnetusti hyvä, itse pidän eniten Riivaajista (varsinkin aikoinaan poisjätetty luku jossa Stavrogin keskustelee munkki Tihonin luona on niin jäätävä, että melkein omassakin sielussa rupeaa soimaan pari viulua väärällä nuotilla).

Karamazovin veljekset myös tosi hyvä jos vain jaksaa kahlata läpi ne ropiat 1100 sivua.

Meikä myös diggaa "Riivaajia". Dostojevskin tuotanto hakkaa kyllä mennen tullen Tolstoin suuret romaanit, Turgenevistä nyt puhumattakaan.

Tolstoin uskonnollis-filosofiset tekstit on kyllä tosi mielenkiintoisia, harmi ettei niitä ole juuri suomennettu, lukuunottamatta "Tunnustuksia" ja joskus sata vuotta sitten painettua "Mikä on uskoni".