Kysymykseni on ehkä vähän hölmö, mutta toivoisin teidän tietäväisempien kertovan millä viisteen henki ja sielu eroavat toisistaan? Raamatussahan puhutaan sielusta sekä hengestä joka palaa Jumalan luo, joka on sen antanut. Miten nämä eroavat? Sitten on vielä ruumis: henki, sielu ja ruumis. Kuinka tämä 'kolminaisuus' rakentuu? Kiitti vastauksista!!
Valaiskaa minua kristityt!
Kysyjä
30858
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Aika usein henkeä ja sielua pidetään kait samana juttuna, elikkä ihmisen henkipersoonana, joka ei kuole vaikka ruumis viimenään kuoleekin.
Jumala teki ruumiin maan tomusta, se on siis lihaa, luuta, jänteitä, verta jne...ja hajoaa haudassa
Sielu on "minä" joka ajattelen, tunnen tunteita, muistan, jne... siis ihmisen näkymätön osa
Jumala puhalsi ihmiseen henkensä ja niin ihmisestä tuli elävä sielu...Henki on sielua ja
ruumista yhdistävä tekijä ...usein ajatelellaan
sen olevan sama kuin hengitys...Kun henki poistuu eli hengitys lakkaa, sielu erkanee ruumiista...Ruumis haudataan, henki palaa Jumalan tykö ja sielu menee tuonelaan. Siellä sielu odottaa ruumiin ylösnousemista eli vaikka ruumis
on haudassa hajonnut maaksi, Jumala kutsuu sen uudestaan kokoon joko elämän ylösnousemukseen tai kuoleman ylösnousemukseen...viimeisellä tuomiolla ovat kaikki maan päällä kerran eläneet ihmiset...toiset samanlaisessa ruumiissa kuin kuollessaan ja uskovaiset uudenlaisessa eli Jeesuksen ylösnousemusruumiin kaltaisessa ruumiissa. Tuonelassa on kaksi paikkaa, toisessa on hyvä ja levollinen olo, siis niillä, jotka ovat uskoneet Jeesukseen maan päällä tai pelastuneet "ryövärin armolla" ja toisilla on jano ja tuska liekeissä "kuilun" takana, jota ei voi ylittää----
Tuo jo selvittikin paljon! Mutta.... enpäs vaan vieläkään tajua miksi on sielu sekä henki. Tuntuu että ne on sama asia, en oikein käsitä tuota että henki olisi 'sielua ja ruumista yhdistävä tekijä'.
Se on Raamatun ilmoittama kokonaisuus: ruumis, sielu , henki....taitaa olla niin ettei kukaan ihminen sitä oikein käsitä, mutta oleellisinta lienee, että me olemme ikuisia...mutta ikuisuus
jatkuu kuoleman jälkeen joko pelastettuna tai kadotettuna ja siksi pitäisi löytää Vapahtaja, ettemme joutuisi vaivaan ja kadotukseen.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Henki kuuluu tuohon kolminaiseen kuvaan.
Syntiinlankeamuksessa ihminen karkoitettiin Jumalan yhteydestä pois ja Jumala otti henkensä pois. Täällä vaeltavia jälkeläisiään Jumalan Poika Jeesus kutsuukiin tästä syystä kuolleiksi: "Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Seuraa sinä minua, ja anna kuolleitten haudata kuolleensa." Matt.8
Jumalaa vailla "kaksinainen" ihminen on pelkkä sielukas ruumis tyydyttäen vain omia itsekkäitä himojaan.
Kaikille täällä vaeltaville tarjotaan tuota Jumalan Henkeä. Kun Jumalan Henki annetaan sitä anovalle, ihminen syntyy uudesti ylhäältä ja hänestä tulee jälleen eheä kolminaisuus. Ei silti vielä Pyhä, sillä sielu ja ruumis teettävät edelleen temppujaan. Tälle uudelle tielle Jumala antaa alun, kasvun ja vie päätökseen.
Vajaa sielu himoaa ja etsii tänne karkoitettuna ruumiilleen iäisesti tyydytystä, sillä se tietää että jotain puuttuu, Taivas, Jumalan Henki. Vain Jumalan Hengen kautta sielu saa vastauksen kaipaukseensa. Ihmiset rakentavat uskontoja peittääkseen alastomuutensa ja sielunsa kaipuun, mutta on vain yksi tie: Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. Joh.14
'Kaikille täällä vaeltaville tarjotaan tuota Jumalan Henkeä....', kerrot, mutta mitäs se meinaa kun Raamatun alussa sanotaan että 'Jumala puhalsi henkensä Asamin sieraimiin' kun herätti Adamin eloon. Eikös tällöin kaikki saa Jumalan henkeä jo hedelmöittymisen hetkellä, herätessään eloon? Kiitti jos viitsit vielä vastata, asia askarruttaa.
'....henkensä Asamin sieraimiin', naputtelin, vaikka tietty olisi pitänyt olla 'Adamin sieraimiin'..
Näin oli alussa: ihminen oli täydellinen kolminainen olento. Sitten tapahtui lankeemus ja ihminen turmeltui.
Ihminen heitettiin ulos Paratiisin Jumalan Hengen yhteydestä vankilaan nimeltä maa: ...Ja Aadamille hän sanoi: "Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: 'Älä syö siitä', niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi;
18. orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä.
19. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman."
...22. Ja Herra Jumala sanoi: "Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!"
23. Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu.
24. Ja hän karkoitti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä. 1Moos.3
Uuden liiton aikana (=Jeesuksen veren kautta tullut kaikkien syntien sovitus) tuo Henki, eli uudestisyntymä annetaan jokaiselle yksilölle joka Jumalan Poikaa avukseen huutaa. Ihminen pääsee pois tuosta kuoleman tilasta johon Jeesus viittaa, sielu-ruumis saa levon ja alkaa eheytymisen taival Jumalan yhteydessä.
On meillä kuitenkin oma henkemme, emmehän muuten sanoisi kuolemantapauksessa, että hän "menetti henkensä"...tottakait ihminen on langennut pois Jumalasta kuten Raamattu ilmoittaa, mutta senpä vuoksi juuri Pyhän Henki voi palauttaa meidät jumalan yhteyteen...Minulla oli ruumis, sielu ja henki äidistäni synnyttyä, mutta parannuksen kautta v.1977 sain uudestisyntyä Pyhästä Hengestä, mikä tarkoittaa sisäistä ihmistä eli uskoa eli Jeesusta meissä..
Valaisen sinua hiukan, vaikka se onkin vastoin yleistä käsitystä jota kirjoitan, joten sanon seuraavasti; Sielu = elävät vedet jotka ihmisessä virtaa, eli elinnesteet. Ja Henki tekee ihmisestä
elävän ja sielu pitää ihmistä elossa/elävänä yhdessä ruumin ravinnon ja hengenravinnon kanssa.
Siis Henki, mieli, sielu ja keho, nämä neljä ovat ne, jotka tekevät elävän olennon/ihmisen/eläimen.
Ja kun elävä olento/ihminen tahi eläin kuolee, niin sielu pitäisi laskea ulos, eli nesteet päästää maahan, ja henki on se, joka palajaa ylös antajan, Luojan tykö.
Mikä sielu on?
Sielu on se, mikä kieltää kehon, esimerkiksi kieltäytyy juoksemasta kun keho vapisee, lyömästä kun keho on vihainen, tai juomasta kun keho on janoinen. - Alain
Sielu on tavallaan sentimentaalinen vaimo, joka rukoilee ja uikuttaa korkeamman elämän perään. -- Richard Le Gallienne
Sielu sijaitsee siinä, missä sisäinen ja ulkoinen maailma kohtaavat. -- Joseph Campbell
Jokainen sielu on melodia, joka tarvitsee uusiutumista. - Stephane Mallarme
Sielu on vaivalloinen omaisuus, ja kun ihminen kehitti sen, hän menetti Eedenin puutarhan. - W. Somerset Maugham
Sana sielu esiintyy 1992 vuoden Uudessa Testamentissa 23 kertaa, 1938 yli 40 kertaa.
Jumalan vastaanotin meissä. Sielunsa voi myydä esim. pahoilaiselle tai mammonalle. Mutta pelastuakin voi.
Ihmisen näkymätön, engellinen osa joka säilyy myös ruumiin kuolemisen jälkeen.
Sielussa on ihmisen järki, tunteet ja tahto. Sielu on kuolematon
Sielu on osa inhimillistä kokonaisuutta. Se on persoonallisuutta määrittelevä tekijä.
Sielu on Jumalan meihin luoma määrittelemätön tila, joka tuntee, aistii ja kokee sen mikä ei ruummilta onnistu. Sielu vaikuttaa huomattavasti siihen, mihin elämämme suuntautuu.
Sielu on fyysisen vastakohta. Sielukin voi tosin sairastua
Sielu on ihmisen henkinen kapasiteetti, omatunto ja luonne.
Sielussa asuu ihmisen ihmisen persoonallisuuden ydin. Sielu varastoi erilaisia kokemuksia.
Yleinen käsitys sielusta on, että minän ydin on jossain näkymättömän valon kipinässä, jossain joka piileskelee kehon ja mielen ulkopuolella ja jota ei silmin voi nähdä. ... Hyveen etsiminen tuollaisista ajatuksista näyttää yhtä väärin suuntautuneelta kuin etsiä taidetta maalauksen kankaasta raaputtamalla siitä pois maalari.
Sielu ja keho
Houkuttele mieltäni ja saat kehoni; löydä sieluni ja olen ikuisesti sinun. - Tuntematon
Sielu on sijoitettu kehoon kuin hiomaton timantti ja se on kiillotettava tai sen loisto ei koskaan näy. -- Daniel Defoe
Sielu ei ole kehossa, mutta keho on sielussa ja siitä riippuvainen, sillä sielu on ennen kehoa ja elää sen jälkeen, ja sielun voima antaa muodon ja järjestää ainesosat, joista keho muodostuu. - C.J. Ducasse
Jumala siunatkoon juuria! Keho ja sielu ovat yhtä. - Theodore Roethke
Mikään ei niin koske sieluun kuin kehon voimakkain huokaus. - George Santayana
Sielu on kehon tarpeiden ääni. - George Santayana
Kehon halut ja ahneus loukkaavat Sielua, mutta sen on seurattava niitä. - Logan Pearsall Smith
Se mikä on hyväksi keholle, on kehon työtä, se mikä on hyväksi sielulle, on sielun työtä; ja hyväksi kummallekin on toisen työ. - Henry David Thoreau
Toki inhimillistä, mutta peräti itsekästä ajatella meillä jokaisella olevan oma henkilökohtainen sielu.
Tuollainen itsekeskeinen ajattelu perustuu Raamatun virheelliseen tulkintaan. Ajattelkaapa edes vähän kaaosta. Nyt jo olisi kymmeniä miljardeja yksittäisiä sieluja ja Jumala puhaltaisi niitä kiihtyvällä tahdilla yhä lisää ja jokaisesta pidettäisiin erillistä kirjanpitoa?
Ei rakkaat lapseni sieluja ei tule liukuhihnalta. Taivaassa ei ole sekavaa yksittäisten sielujen edestakaisin vaeltelua. Taivaan paratiisissa vallitsee rauha ja Jumalan järjestys.
Kyllä meidän on vähäisilläkin ja rajallisilla lahjoillamme ymmärrettävä luomiskertomuksen yksiselitteisen selvä kirjoitus yhdestä sielusta.
Esiksikin täytyy ottaa huomioon ajattomuus. Aika on puhtaasti ihmisen itsekkäisiin tarpeisiin syntynyt keksintö. Ei Jumalalla ollut ihmistä luodessaa sen paremmin kelloa kuin kalenteriakaan. Esimerkiksi nykyinen ajanlaskumme on otettu käyttöön vasta noin 500 vuotta sitten. Luuletteko taivaan toimivan tuollaisen ajanlaskun mukaan.
Ei rakkaat ystäväni uskossa, meillä poloisilla maan matosilla on ainoastaan yksi sielu jota meistä kunkin tulee tulee parhaansa mukaan huolehtia. Ajattomuudessa ei tuolla sielulla ole pienintäkään kiirettä ehtiäkseen olemaan meissä kaikissa.
Tuomiopäivän aamun koitossa Herramme taivaassa punnitsee tuon ainoan sielumme kelvollisuuden aivan kuten Sodoma ja Gomora kertomuksissa Raamatussa on kerrottu.
Tuolloin punnitataan sielumme kelvollisuus jos sielumme yhteinen hyvyys Herrallemme on riittäva pääsee sielumme Paratiisin kirkkauteen.
Jos taas pahuus on vallalla sielumme joutuu kadotukseen eli se kadotetaan.
Kuinkahan moni jaksoi lukea kaikki viisaat sitaatit, viittaukset Raamatun teksteihin yms. kunnes pääsit asiaan, kuvaukseen ihmiskunnan kollektiivisestä sielusta ?
>> Tuolloin punnitataan sielumme kelvollisuus jos sielumme yhteinen hyvyys Herrallemme on riittäva pääsee sielumme Paratiisin kirkkauteen.
Jos taas pahuus on vallalla sielumme joutuu kadotukseen eli se kadotetaan. >>
Mitä luulisit paratiisissa puuhasteltavan ikuisuuksien ajan jos sielumme ei ole sinne kelvollinen ?
Onko universu-missa/meissa muitakin sieluja, toisissa maailmoissa, kukin omaa viimeistä tuomiotaan odottelemassa ?
ja se katoaa, silloin tilanne on på Åbu svenska förttis ströpö. Eikö tämä ole täysin selvä asia?
Selvä mikä selvä.
Kysyinkin mitä käyttöä paratiisille keksitään siinä tapauksessa, vai onko hukkainvestointi ?
>> ..förttis ströpö ?? >> Nu dj....r klarar jag inte av ens svenskan längre, suomea en ole koskaan osannutkaan asiantuntijoiden mielestä.
näin käy niin Paratiisi jää kokonaisuudeessaan jumalten käyttöön.
Minun lienee parempi yrittää kirjoittaa jonkilaista puutteellistakin suomea. Mikäli rupean kirjoittamaan obu svenskaa sitä ei varmuudella kukaan ymmärrä, jollei paljon ymmärrä nytkään.
Älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua, peljätkää enemmin Jumalaa, joka voi ruumiin ja sielun hukuttaa helvettiin..kadotukseen joutuvilla ihmisillä on sama ruumis kuin kuollessaankin, mutta Jumala herättää sen esiin...Uskovaisilla ei ole samaa ruumiista taivaassa kuin nyt, koska me muutumme
Hänen kirkkautensa ruumiin kaltaisiksi Hänen ilmestyessään.
Mietittävää piisaa. Kyllä vastauksenne vähän selvittivät asiaa kumminkin. Kiitos.
Meillä on Jumalan Sana ja Pyhä Henki oppaana.Luomisessa Jumala puhalsi elämän hengen ihmiseen ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.Se on ennen lankeemusta. Ymmärtääkseni ihminen on kuollut synteihin ja rikoksiin ja eläväksi tehty jälleen uskomalla Jeesukseen.
Raamatussa sanotaan että pysyköön teidän sielunne, ruumiinne ja henkenne nuhteettomana.Tämä sanotaan kehoitukseksi uskoville, jotka on eläväksi tehty Kristuksessa.
Jumala varoitti ihmistä syömästä hyvän ja pahantiedon puusta ettei kuolisi. Ihminen lankesi ja paha pääsi sisälle ihmisolemukseen ja periytyi jälkipolville.
Jokatapauksessa näkyvät ovat ajallisia ja näkymättömät iankaikkisia. Jeesus haluaa tämän iankaikkisen osan meissä pelastaa.
Eikö 'pelastaminen' olisi käynyt kätevämmin jos olisi kaatanut "hyvän ja pahantiedon puun" jo ennen ihmisen luomista, ja hakannut metrin haloiksi ? Siitä olisi tullut oivallinen juhannuskokko, kun olisi antanut jonkun aikaa kuivahtaa !
Sielu = ruumis henki
Henki on Jumalan henkilapsi. Olemme kaikki sisaria ja veljiä tällä tasolla. Kun ihminen syntyy fysisesti, hänestä tulee elävä mutta kuolevainen sielu. Kun ihminen kuolee, hänen henkensä menee henkimaailmaan ja sielu lakkaa olemasta. Henki odottaa henkimaailmassa ruumiin ylösnousemista. Kun niin tapahtuu, ihmisestä tulee kuolematon sielu.
Olen tästä kirjoittanut monesti ennenkin näillä palstoilla. Käsitykseni perustuu myöhempien aikojen ilmoituksiin, joihin voi tutustua esim. www.mormonit.fi sivuilla.
on vain yksi joka ei yhtä ruumista kaipaa.
Tämä ihan selvyyden vuoksi. Yhteinen sielumme on ja pysyy ajattomuudessa, ellei sitä pahuutemme tähden tuomiopäivän aamunkoitossa lopullisesti kadoteta.
mutta en ihan ymmärrä ajatustasi. Meillä on kyllä jokin yhteinen ominaisuus, joka on luomatonta ja ikuista. Sanomme sitä älyksi. Ihmisestä tulee henki, kun tuo äly pukeutuu tai tulee Jumalan henkilapseksi. Sanomme tuota olotilaa henkenä olemiseksi. Sielu meistä tulee vasta fyysisessä syntymässä, kun henki ja ruumis alkavat elää yhdessä.
Kaikilla asioilla jotka ovat ihmiselle tarkoitettuja pitää olla ymmarrettävä logiikka. Miten sinä saisit tuon kirjanpidon toimimaan jos jokaisella olisi kirjoihin merkitty oma sielu.
Kyllä tässä joko minä tai vaihtoehtosesti joku/jotkut muu(t) ovat ymmärtäneet pahemmankerran väärin. Jokin selkeä yhteys, kuten sinäkin totesit, meillä pitää olla.
Ainakin ajattomuuden tajuamisessa ihmisellä on yleisesti ottaen selviä puutteita. Ihmisen elämä fyysisen syntymän ja kuoleman välillä ei ajattomuudessa riitä edes häivähdykseksi. Yhden ihmisen elämällä ei voi olla juurikaan merkitystä.
Ihmiskunta yhdessä voi olla jotenkin huomioitava taivaalisessa kirjanpidossa. Yksin olemme merkityksettömiä.
Vai ajattelenko nyt liian suuria?
Pyhistä kirjoituksista ilmenee, että uskollisista pidetään myös taivaassa kirjaa, jossa on heidän nimensä ja jossa kerrotaan heidän vanhurskaista teoistaan:
2. Moos. 32:33
Ilm. 3:5
Ilm. 20:12
Herralle kaikki ovat luettuja. Elämän kirjassa ovat vanhurskaat. Kukin meistä kirjoittaa lisäksi omaa kirjaamme elämälläme. Siitä ilmenee kaikki mitä ajattelemme ja teemme. Ihmisen aivot ovat yhä ylivoimainen "tietokone", jolla on vastaavuutensa henkisessä olemuksessamme. Ihminen tuomitaaan tai paremminkin ihminen tuomitsee itse itsensä tekojensa mukaan.
hyvästä vastauksesta.
hengellis-teoreettinen käsite.
Siksi sitä ei voi yksilöidä, mutta tietysti tulkintoja ja väitteitä siitä on paljon, kuten aina vastaavissa uskonvaraisissa käsitteissä on kuten huomaat täälläkin, toinen toistaan järjettömiämpiä.
Se on hyvinkin kokretiaan kuuluva ilmiö eikä pelkkä käsite. Sielu on hengen ja ruumiin muodostama kokonaisuus. Psykologia tutkii sielun ilmiöitä, uskonto hengen ja lääketiede kohdistuu lähinnä ruumiin toimintaan, mutta ottaa huomioon myös sielun eli ihmisen kokonaisuutena.
sielu ja henki eroavat? Ihmisen minuus, minä, on se sieluksi/hengeksi kutsuttu mutta miten ne erovat toisistaan jos nyt uskotaan että ne ovat erillisiä?
Kuten olen sanonut, sielu on hengen ja ruumiin muodostama kokonaisuus. Siksi ei ole mielekästä kysyä, miten sielu henki eroavat toisistaan. Henkisenä olemuksena ihmisen on mahdollista kohota tämän aineellisen yläpuolelle ainakin hetkittäin. Se on lähellä sitä, mitä sanotaan objektiivisuudeksi. Voimme joskus tuntea sen myös varsinaiseksi minuudeksemme. Professori Erik Ahlmän käytti paljon tätä käsitettä ja siihen littyviä ilmiöitä filosofisessa atropologiassaan.
Ruumis ilman henkeä on kuollut sanotaan raamatussa.