Minulla ei ole uskonnonvapautta ?

Eipä olisi helluntailaisten taholta minullakaan.

Sain juuri äsken puhelun, jossa tekemisiäni taas pyrittiin hallitsemaan ja kun vastasin suoraan, kuulemma "uhmasin", eikä vastauksiani haluttukaan kuulla. Tätä on jatkunut koko ikäni, vuosikymmeniä.

Olet vielä nuori.
"Uhmaa" rohkeasti ja ole oma itsesi!
Elä oma elämäsi, älä anna heidän tuhota sitä.

Kun itse olin sinun ikäisesi ja jopa nuorempikin, minulla oli päinvastainen ongelma: äiti oli ateisti ja isä välinpitämätön. Mutsi pilkkasi ja halvensi minua koko ajan kun en toisten nuorten lailla halunut käydä diskoissa ja elää kuin monet ikäiseni. Hä n halveksi ja nälvi minua uskoni vuoksi. voi että se tuntui pahalata, mutta minä pidin pääni ja pidin vakaumukseni. Kyllä sinun iässä pitää uskaltaa ilmaista oma tahto, tuli mitä tuli. Jos vanhempasi eivät ymmärrä, ongelma on heidän, ei sinun.

Ensinnäkin, olet selvästi omilla aivoillasi ajatteleva nuori mies. Itse taas uskoin lapsena ja sitten uudestaan teini-iässä tutustuin Raamattuun ja Jumalaan, ensin helluntaiseurakunnan kautta ja sitten liityin evankelis-lutherilaiseen kirkkoon - josta tosi olen nyt eronnut. Vanhempani eivät koskaan uskoneet ja ovat aina nauraneet tälle "sinisilmäisyydelleni", jopa pilkanneet minua.En ole elänyt kovin uskonnollisesti koskaan, mutta olen kuitenkin tehnyt paljon ratkaisuja elämässäni sen pohjalta. Jos ne eivät ole onnistuneet, olen usein tuntenut hirvittävää syyllisyyttä ja rukoillut anteeksiantoa, ja joskus taas olen tuntenut itseni todella "hyväksi ihmiseksi", kun olen kestänyt esim ex-mieheni väkivaltaa ja alkoholismia. Kuin olisin tehnyt Jumalan silmissä oikein ja odottanut hänen apuaan, jotta hän "muuttaisi myös miehen sydämen" tms. jJa tähän painostettiin tietyiltä tahoilta. Olen todella tenhyt virheitä ja kokeillut itsekin päihteet aikanaan jne, eli en varsinaisesti ole elämääni elänyt minkään uskonnollisen yhteisön -ainakaan kovin arvostettuna - jäsenenä. Sittemmin tutustuin myös Jehovan Todistajiin ja tutkin heidän kanssaan Raamattua. Sain paljon vastauksia kysymyksiini ja ajattelin sen olevan minun uskontoni. Minusta ei kuitenkaan ollut siihenkään, ja nyt paria vuotta vaille 30-vuoden ikää olen antanut itselleni luvan olla täysin vakaumukseton.En siis ole sen enempää ateisti kuin kristittykään.

Tee vain itse omat ratkaisusi ja ole rohkea. Olethan jo rohkea kun uskallat avautua täällä. Toivottavasti löydät ihmisiä keiden kanssa keskustella asioista. On todella ahdistavaa, kun jokainen toisin ajatteleva leimataan saatanan "kätyriksi" tai vaikka "tahattomaksi välikappaleeksi". Uskovaisen ihmisen tämä saa pelkäämään, ettei hän vain itse olisi sellainen. Tiedän sen kokemuksesta, sillä olen ollut itsekin joskus hyvin mustavalkoinen näissä asioissa. Sellainen toisen hallitseminen ja manipulointi liittyy aina jotain kautta pelkoon, vaikka ei olisi tarkoitus hallita tai manipuolidakaan. Itse kävin todella suuret sisäiset kamppailut näiden asioiden tiimoilta, ihan vuoden sisällä, kun halusin tehdä oikein pieniä lapsiani kohtaan. Tiedän että myös uskovaiset vanhemmat haluaisivat tehdä oikein, ja ajattelevat toki että heidän uskontonsa näkemys on oikea - että juuri se olisi Jumalan näkemys.

Puhu asioista ihmisten kanssa ja kirjoittele ja ajattele. Mutta muista myös elää. Olet nuori. Anna itsellesi aikaa ja mielipiteillesi aikaa. Vanhempasi varmasti rakastavat sinua. Kaikkea hyvää sinulle!

Sinä vakaumukseton: on hyvä varmaan että sinäkin olet nyt paikoillasi ja mietit. Luettua läpi stoorisi tuli mieleen, että olet helposti toisten manipuloitavissa ja mieluinen nakki esim. narsistin uhriksi. Olet lähtenyt helposti rekeen kuin rekeen.
Itse olen syntynyt perheessä, jossa uskonasiat eivät olleet täreällä sijalla, varsinkin äitini ole jopa lievästi agteisti. Nyt olen kuulunut helluntaiseurakuntaan vuosikymmeniä.

Olen uskovainen, niin kuin jo aikaisemmin sanoin ja olen saanut elämääni valtavan voiman ja tarkoituken terveestä uskosta Jumalaan. Olöen hellari, mutta en mitenkään orjallisesti sitoutunut tuohon yhteisöön, vaikka meillä ei mitään autoritaarisia patriarkkoja olekkaan. Osallistun myös toisten kristillisten yhteisöjen toimintaan ja käyn tilaisuuksissa. Ei ainakaan Jumalan tahto ole, että joku yhteisö tai yksittäinen henkiö orjuuttaa lähimmäistänä Hänen piikkkiin.
Luettuasi tekstin tuli heti mieleen, että ongelmasi ei ole oikeastaan uskonnollinen vaan enemmän tuo persoonallinen taipumus jotua toisten tai toisen mielivallan ja manipuloinnin pauloihin. Meitä on moneksi toinen voi pahoin kontrolloimalla toista ja toinen alistumalla siihen. Yleensä tämä alistuja on paremmassa asemassa, koska hän on usein joka hoksaa ja ymmärtää ongelman ja alkaa etsimään apua. Narsisti ja kontrolloija ei useinkaan näe itsessään mitään korjattavaa vaan on sokea käytökselleen.

Noita persoonaltaan häiriintyneitä itsekkäitä narsisteja löytyy kaikkialta; yheisöistä, työpaikoilta, serakunnista ja riittää myös tarjolle parisuhteisiin. Jotenkin he haistaa ja vaistoaa uhrinsa ja heille uhreiksi sopivillakin on kummallinen taipumus heidän seuraansa ja porukoihin.
Onneksi nykyään on paljon kirjallisuutta, veraistukea. Ymmärretään enemmän erilaisista luonne- ja persoonallisuushäiriöistä ja läheisriippuvaisuudesta.
Toivottavasti saat eheytyä menneisyyden painolastistasi ja löydät sitten terveitä ihmissuhteita ja vaikka terveen hengellisenkin yhteisön, missä voit kasvaa rakentavassa vuorovaikutussuhteessa lähimmäistesi kanssa.
Todellakin oppia tämä elämä on.