Tämä viesti ei varsinaisesti kuulu tälle alueelle, mutta tulkoon nyt kuitenkin julkaistua ikään kuin tiedotusluonteisena asiana, sillä uskostahan on väitelty tälläkin palstalla.
1/3: Usko, niin paranet. Useat tutkimukset osoittavat, että usko paranemiseen merkitsee jopa enemmän kuin annettu hoito. Jopa lumeleikkaus voi toimia. Ihmismieleen kätkeytyy toisaalta myös pelottavia ja tuhoavia voimia.
1/3: Usko, niin paranet. Useat tutkimukset osoittavat, että usko paranemiseen merkitsee jopa enemmän kuin annettu hoito. Jopa lumeleikkaus voi toimia. Ihmismieleen kätkeytyy toisaalta myös pelottavia ja tuhoavia voimia.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos usko auttaaa noin paljon, että jopa kolmanneksen paranemisprosessissa niin miksi ateistit eivät ota tätä ilmaista luontaisetua siten omaksi hyödykseen.
No, harjoitellaanpa nyt tuota luetun ymmärtämistä.
"Useat tutkimukset osoittavat, että usko paranemiseen merkitsee jopa enemmän kuin annettu hoito."
Tässä lauseessa sanat - usko paranemiseen - ovat pääosassa, eivät - usko jumalaan.
Ei ole mitään perustetta ajatella, etteikö ateisti voisi aivan hyvin uskoa paranemiseen. Siihenhän ei liity minkäänlaisia yliluonnollisuuksia tai jumalia.
Sinä et nyt tainnut ollenkaan käsittää koko jutun pointtia. Tuossa ei tarkoiteta (vain) uskonnollista uskoa, vaan mitä tahansa uskoa omaan paranemiseensa. Jos ihminen siis uskoo paranevansa, hänen paranemismahdollisuutensa luultavasti paranevat.
Ateisti voi uskoa paranemiseensa ihan samoin kuin uskovakin ja mielen mekanismit toimivat samalla tavalla. Onhan se aika luultavaakin, että masentunut ihminen joka ei usko mahdollisuuksiinsa toipuisi huonommin, kun taas positiivisesti suhtautuva joka jaksaa vankasti luottaa paranemiseensa toipuisi paremmin. Eikä siihen uskoon ja luottamukseen tarvita mitään uskonnollista uskoa.
Tiedetään myös että vakava masennus aiheuttaa ihmisille selviä fyysisiä oireita ja lisää riskiä sairastua erilaisiin vakaviin sairauksiin. Joten jos ihminen on masentunut eikä usko mahdallisuuksiinsa, niin silloin myös hänen kehonsa sairastaa ja on normaalia heikompi, eikä jaksa samalla tavalla toipua kuin ihmisellä, jolla ei ole masennusta vaan positiivisen toiveikas olo. Onhan vakava masennus eli depressio jo itsessäänkin diagnosoitu sairaudeksi.
En nähnyt kuin lopun, mutta minusta se ainakin näytti siltä, että yksikään tutkijoista ei nähnyt mielikuvaharjoitusten ja meditaation olevan yliluonnollista tai jumalallista perää.
Ihmiskeho ja -mieli se vasta ihmeellinen juttu onkin. On todella typerää uskoa johonkin jumaliin, kun ihmismieli ja -ruumis on niin paljon hämmästyttävämpi, kun sitä funtsii ihan ittenään.
Lumelääke effekti on tehokas, mutta vain lääketieteellisen tai "asiantuntevan" hoidon lisänä, mutta yksinään se ei välttämättä toimi tai voi olla jopa vaarallista.
http://www.skepdic.com/placebo.html
http://www.psychologytoday.com/node/84141/antidepressant-talk-therapy-fail-beat-placebo-really
Kyllähän tosiasia on se, että osa "sairauksista", joita lääkkeillä hoidetaan, johtuu vääristä elämäntavoista ja liiallisesta stressistä. Lääkkeet ovat sellaisessa tapauksessa täysin väärä ratkaisu. Samantyylinen ajatusmalli kuin vakuutusyhtiön mainoksessa, jossa kaveri örveltää kuin viimeistä päivää, ilman huolta - koska sillä on vakuutukset kunnossa...
Länsimainen ihminen nyt vaan on sellainen, jonka on saatava lääkäriltä lääke, jolla oireet on lähdettävä. Se mikä oireet on aiheuttanut ei tunnu kiinnostavan sen enempää potilasta kuin lääkäriäkään :o(
Uskoa omaan paranemiseen. Ei vielä itsessään ole uskonnollinen asia. Vaan asia jonka etenemisen hyvään tai huonoon suuntaan voi havannoida. Ja siksi ennakoida.
Se perustuu siis suoraan havaittuun tietoon asioista.
Eikä siihen että sinulla on uskoon perustuva intuitio tulla sairaaksi jostakin joka ei välttämättä ole totta, kuten demonin hyökkäyksen kohteeksi joutuminen. Ja siitä paraneminen papin ja humpuuki uskomusten avulla.