Jumalan olemuksesta

Mietitään Jumalaa ja luomakuntaa nyt ihan kylmän objektiivisesti.

Ennen kuin mitään oli luotu oli vain Jumala. Sitten ollessaan olemassa jo äärettömän ajan hänelle välähti päähän luoda avaruus ja tähtiä sekä yhdelle tähden kiertolaiselle olento joka muistuttaisi häntä itseään.

Miksi hän loi ihmisen? Omaksi huvikseen. Jumalalla oli tylsää , mitään muuta tarkoitusta ei ihmisellä ole.

Sitten hän loi säännöt olennolle. Tätä saa tehdä tuota ei... Ja koska hän on kykenevä liikkumaan ajassa tai ainakin näkemään tulevaisuuden, hän näki että olento ei tule tottelemaan sääntöjä.

Niimpä hän kehitteli valtaisan draaman. Välillä tuhoten olennot melkein sukupuuttoon välillä auttaen heitä. Sitten Jumalalle tuli mieleen että olentojen tottelemattomuutta täytyisi voida katsoa läpi sormien, sillä he olivat koko ajan tottelemattomia. Tottelevaisuus vaatimusta ei voi perua vaan on keksittävä joku juttu mikä hyvittää tottelemattomuuden." Hmm. Taidanpa tapattaa oman poikani tuolla kehittelemässäni maailmassa ja se voisi jollain käsittämättömällä tavalla se keino jolla tottelemattomuus hyvitetään. Poika hei tuus käymää täällä olis yksi juttu..."

Jumala kertoi siis ihmisille pelisäännöt ja ne jotka tottelevat pääsevät ikuiseen elämään. Kaikille ei suinkaan kerrottu sääntöjä vaan muutamalle vain. Ja niillekin hyvin monitulkintaisesti. Olennot olivat hiukan pihalla sillä he eivät ymmärtäneet mikä tulkinta on oikea.

Kristinuskon Jumala vaikuttaa vähintäänkin samanluontoiselta kuin Kreikkalaiset jumalat jotka pelasivat ja vehkeilivät ihmisten kustannuksella Olympos vuorella. Kristinuskon Jumalalla on vain se haittapuoli että hän näkee tulevan. Ihmisten vapaa tahto on illuusio jota ei oikeasti ole. Kaikki menee niinkuin Jumala tahtoo. On vaikea hakea jännitystä tällaisesta näytelmästä jonka loppuloksen ja draamankaaren tietää etukäteen.