Lapualaista uskon asiaa

Oon miättiny monesti, että miksi meille Jumala kuulemma antaa niin palion aineellista hyvää ja on meidän länsimaalaisten puolella, vaikka muu maailma kärsii ja on riiston kohteena? Uskoon tuleminenko oikeuttaa meidät parempiosaiseksi tässä epäoikeurenmukaisessa maailmassa?
Me ei osata olla tässä elintasoähkyssämme mistään kiitollisia, vaan käret ristis ja suu auki pyyrämme ylhäältä lisää hunajaa ja mannaa jakamatta mitään vähempiosaisten kanssa.
Elämisen onni on paljon yksinkertaisempaa kuin päästä putkessa maailman toiselle pualen Thaimaaseen viikoksi pariksi kärtsäämään rannalle itteään.

"Noviisi-uskovainen; ei todellista uskoa Jumalaan. Jumalaa käytetään eräänlaisena joulupukkina hoitamaan meidän kärsimykset pois, tai täyttämään aineellisia toiveitamme. Materialistinen uskovainen tarkoittaa että laittaa Jumalan palvelemaan itseään, eli rakkaus puuttuu.

Keskitason uskovainen; Syvempi usko Jumalaan. On huomannut että Jumalan käyttäminen omien asioiden ajamiseen ei ole rakkautta, ja pyrkii näinollen kehittämään epäitsekästä suhdetta Korkeimpaan Hänen palvelijanaan. Tällä tasolla oleva on innokas "saarnaamaan" eli jakamaan rakkauden ilosanomaa muille.

Korkean tason uskovainen. Rakkautta Jumalaa kohtaan on jo kehittynyt sydämessä. Suhteessa tämän rakkauden kehittymiseen vähenee kyltymätön himo, pelko, ylpeys, kateus, viha, ahneus, harha ja hulluus. Näkee kaikki elävät olennot saman arvoisina, koska vaikka elävät olennot asuvat erilaisissa kehoissa, ovat he muuten identtisiä sisäisesti. Mm. kasvissyönti on luonnollinen seuraus tällaisen pyyteettömän Jumalan rakkauden kehittymisestä.

Näitä eri tasoisia uskovaisia löytyy mitä todennäköisimmin miltei kaikista uskonryhmistä, koska polku kohti Korkeinta on yksilöllinen, henkilökohtainen."