"enties kaikkein keskeisin asia toipumisessa on, että ihminen alkaa oivaltamaan olevansa vastuussa itsestä ja omasta elämästään.
Samalla tämä on toipumisessa ja koko ihmisen elämässä varmasti eräs vaikeimpia tehtäviä jonka eteen hän voi joutua.
Meidän on niin paljon helpompaa olla vakuuttuneita siitä, että olemme elämässä ulkopuolisten voimien riepoteltavina. Olemme uhreja ja ylläpidämme uhrin elämäntapaa. Olemme ikään kuin sivustakatsojia.
Panemme merkille, miten elämä kohtelee meitä kaltoin ja kuinka muut ihmiset ovat kohdelleet meitä väärin ja riistäneet meiltä sen ja sen hyvän.
Tuudittaudumme siihen uskoonettä emme itseasiassa itse tee valintoja, joista olisimme vastuussa vaan uskomme, että meille tapahtuu asioita, joille emme mitään voi.
Tietysti on tottakin, että elämässä tapahtuu asioita, jotka ovat meidän kontrollimme ulkopuolella. Mutta se, miten me asennoidumme tapahtumiin ja kohtaamiimme asioihin, on meidän itsemme valittavissa.
Uhri on ihminen, joka makaa lattialla ja ihmettelee miksi hänen kasvonsa ovat täynnä jalanjälkiä.
Kuitenkaan hän ei tee mitään rakentavaa asioiden muuttamiseksi. Sen sijaan hän valittaa äänekkäästi ja usein. Valittaminen ja muiden syyttely on hänen lempiharrastuksiaan. Siitä hänet tunnetaan. Hän on katkera milloin millekin asialle tai ihmiselle.
Hänen elämänsä olisi muuten hyvin.
Mutta kun hänellä sattuu olemaan niin pirullinen mies, joka pilaa hänen elämänsä.
Hän on onneton, koska hän ei viihdy työssään. Hän ei ole koskaan pitänyt siitä mitä tekee. Elämä on niin raskasta, kun pitää raahautua siihen kirottuun työhön joka ikinen aamu. Hän ei voi vaihtaa työpaikkaa koska on varmaa siitä, että jäisi ilman työtä jos sanoisi itsensä irti. Hän ei myöskään voi lähteä opiskelemaan, koska hän jännittää niin paljon ihmisiä ja uusia tilanteita.
Tähän on syynä hänen kurja menneisyytensä. Hän ei voi tehdä mitään, koska hänellä on ollut onneton lapsuus. Missään nimessä ei voi hakea apua koska on vain pakko kestää.
Ei niistä kuitenkaan mitään hyötyä ole. Kyllä hän sen tietää. Hänen kätensä ovat siis sidotut eikä mitään voi tehdä.
Tässä on tyypillinen uhrin ajatusrakennelma.
Tähän rakennelmaan hän uskoo vuorenvarmasti. Jos joku tulee ja asettaa sen kyseenalaiseksi, seurauksena on yleensä, että uhri suuttuu.
Uhrin elämäntavan ympärille ja sen suojaksi on myös vuosien mittaan kutoutunut masennuskalvo.
Se pitää ihmisen turvallisen masentuneena niin että hän itse ja kaikki muut vakuuttuvat siitä, että mitään ei todellakaan voi tehdä. Ei häneltä voi vaatia mitään ,koska hänhän on masentunut.
Masennus suojaa riskien ottamiselta ja kasvulta. Siksi se on niin turvallsita ja siksi siitä ei haluaisi luopua."
Uhriutunut elämäntapa
38
362
Vastaukset
- lynett
Dippaadaa...eli...
Eli Tommy Hellsten - elämän lapsi.
"Vastuun ottamminen omasta elämästä" - xcch
"Vastuun ottamminen omasta elämästä"
Missä yhteydessä kertoi uhrista? Uhri on yleensä kaltoin kohtelun uhri, mutta tuossa ihminen oli itsensä uhri.- lynett
Tämä kertoo nimenomaan kaltoinkohtelun uhrista.
Ja uhriutuessaan hänestä tulee itse itsensä uhri.
- M.B.
Tietynlainen joustavuus takaa myös sen, että ne elämän odottamattomat tilanteet eivät, tuhotessaan valmiin käsikirjoituksen, tuhoa sitä oman elämänsä käsikirjoittajaa.
Toistuvat tuhot saattavat kyllä aiheuttaa säröjä sitkossa..- lynett
Voisiko ihmisen yksi suurimmista läksyistä olla myös se, että oppii ottamaan elämän vastaan sellaisena kuin se tulee ?
Ettei eläisi toinen jalka menneisyydessä ja toinen tulevaisuudessa, sillä hetkellä mitään tekemättä. Läsnäolematta.
Se on erittäin vaikeaa harjoitella kun maailma myrskyää eri muodoissaan ympärillä.
Kuinka kauan annoin esim lapsuuteni määritellä itseäni ? Kuinka pahasti olin uhriutunut ?
En ole mitenkään selvillä vesillä mutta olen lisännyt huomattavasti lantrinkeja.
"Jollet pidä jalanjäljistä kasvoillasi,
miksi makaat lattialla ? "
Tämä lause kopioituna itsenään toisesta ketjustasi Lyn pisti ajatteluttamaan todella. Ja tämä aloitus.
Laitoin kerran aloituksen, jossa oli tiivistettynä kokemuksiani elämästäni. Kerroin myös sen, ettei minulla ole mitään halua jäädä maahan makaamaan, vaan jättää asiat taakseni ja yrittää selviytyä. Ajattelin, että se riittäisi.
Mutta olin väärässä. Ei se ihan niin yksinkertaista ole.
Ehkä olen päässyt harjanteen yli. Mutta siinä uhriudessani olen kitunut edelleen, kuitenkaan tunnistamatta motiivejani toimia tietyin tavoin. Olen turkinkantaja, joka kuvaa minun uhrin viittaani.
Äskettäinen romahdus avasi silmäni sille, miten piehtaroin ikävien tai raskaiksi koettujen kokemusten valossa. Kaikki on ylivoimaista. Heti kun olen pääsemässä jaloilleni, tulee jokin uusi sekasorto, joka pistää aloittamaan taas alusta. Kokemukset seuraa toisiaan, enkä ole selvinnyt edellisistäkään, kun uusi tai toinenkin jo kolkuttaa selkääni.
Olenko jotenkin poikkeuksellinen ihminen, kun näin tapahtuu. Luultavasti olen, sanoo uhriutunut ja marttyyrin viittaa harteilla kantava Minäni. Olen syntynyt erityisten tähtien alla, ja kohtaamieni tapahtumien on jalostaa minusta jotain erityistä. Tietenkin. Kaikkihan tästä ovat varmaan samaa mieltä?
Tunnista toiseen elän tapahtumia, jotka estävät minua nauttimasta saamastani. Päivästä päivään jaan murheitani kanssaihmisille, jotta he varmasti ymmärtävät tämän kokemuksieni merkityksellisyyden ja oman poikkeuksellisuuteni. Vuodesta vuosiin elän uskossa, että tapahtumat seuraavat toisiaan, koska niin on tarkoitettu, enkä tule koskaan saavuttamaan rauhaa, koska olen ihminen, jonka tarkoituksena on kohdata nuo tapahtumat ja joka voi jalostaa niiden kärsimystä.
Lapsuus ja nuoruushan oli helvettiä. Aikuisiällä sattui tapahtumia, jotka olisivat saaneet jäädä tapahtumatta. Tylsän elämän vastapainoksi hankin kokemuksia, jotta pääsin takaisin kärsimystielle ja masokistisesti nauttimaan saavuttamastani pahasta. Minua on käytetty hyväksi ja käytetään; ihmissuhteissa ja työssä. Talous on kaatunut lukuisia kertoja, enkä ole voinut toteutttaa haaveitani. Minut on unohdettu ja hyljätty lukuisia kertoja. Jotkin ihmiset ovat myös satuttaneet minua.
En ole koskaan luonut mitään kaunista. Masennus on ihoni, joka on uusiutunut monta kertaa elinikni aikana. Ihoon tottuu, eikä sitä havaitse, se on osa itseä, jota kantaa mukanaan, ymmärtämättä että epiteelillä on nimi, joka syö sielua ihon alta. Kieltämällä sen. Ajoin tunnistaneena. Mutta lamaantuneena tai haluttomana tehdä sille mitään.
Ajattelin että tämä liittyisi läheisriippuvuuteeni. Mutta asiaa puntaroidessani, luulen että olen läheisesti riippuva tuohon uhriuteeni, jolla ratsastan ihmisen luota toisen luo; imien heistä lähdettä, jota kutsutaan empatiaksi. Saamalla sitä, siirryn toisen ihmisen luo, joka jaksaa antaa sitä enemmän. Ja voin säilyttää oman marttyyrin kruununi. Ei ihmisillä niinkään ole väliä. En ole heistä itsestään riippuvainen, vain siitä miten he kannattelevat minun kruunuani.- A
Hmmm ... Luulenpa että loit juuri jotakin kaunista. Sinun on nyt aika levätä arvokkaan työsi jälkeen.
A kirjoitti:
Hmmm ... Luulenpa että loit juuri jotakin kaunista. Sinun on nyt aika levätä arvokkaan työsi jälkeen.
- lynett
Ei se ole Ek yksinkertaista mutta mahdollista. Ihminen on kasvava elukka =) eikä se tapahdu hetkessä tai tovissa tai kestää koko matkan.
Mä toivon ettet koe tätä vähättelyksi, mutta kaikki se mitä koet tai varsinkin se mitä koet toistuvasti - on käsittelemättömien asioiden ja tunnejuttujen summa, jotka "ohjaavat" sinua niiden äärelle koko ajan.
Eli jos joku asia alkaa toistumaan, on jotain mikä sisällä ei anna tavallaan kohdata sitä. Kunnes on lyönyt päänsä tarpeeksi monta kertaa siihen seinään.
Näin on kaikkien INHIMILLISTEN (huudan!) kehittymisten kanssa.
Mutta mitä viimeisessä kappaleessasi kirjoitit, oli loistavaa. Tämä oli mm tämän aloitukseni tarkoitus. Muun muassa.
Ennen en huomannut sitä ja nyt en taas käsitä miksei sitä käsitetä ;)
Okei, en ole mitenkään valmis itsekään asian kanssa mutta olen siitä tietoinen ja reenaan koko ajan. Ihan koko ajan.
Se ei ole mukavaa vaan mukavuusalueelta poistumista ja sen vuoksi saattaa ajautua esim päihteitä kohti tms mutta reeniä, reeniä...you can do it!
Älä hötkyile vaikka tavoitteita pitää olla. - lynett
elisakettu kirjoitti:
LÄHE MENEE EK !!!!!
( =) ) lynett kirjoitti:
Ei se ole Ek yksinkertaista mutta mahdollista. Ihminen on kasvava elukka =) eikä se tapahdu hetkessä tai tovissa tai kestää koko matkan.
Mä toivon ettet koe tätä vähättelyksi, mutta kaikki se mitä koet tai varsinkin se mitä koet toistuvasti - on käsittelemättömien asioiden ja tunnejuttujen summa, jotka "ohjaavat" sinua niiden äärelle koko ajan.
Eli jos joku asia alkaa toistumaan, on jotain mikä sisällä ei anna tavallaan kohdata sitä. Kunnes on lyönyt päänsä tarpeeksi monta kertaa siihen seinään.
Näin on kaikkien INHIMILLISTEN (huudan!) kehittymisten kanssa.
Mutta mitä viimeisessä kappaleessasi kirjoitit, oli loistavaa. Tämä oli mm tämän aloitukseni tarkoitus. Muun muassa.
Ennen en huomannut sitä ja nyt en taas käsitä miksei sitä käsitetä ;)
Okei, en ole mitenkään valmis itsekään asian kanssa mutta olen siitä tietoinen ja reenaan koko ajan. Ihan koko ajan.
Se ei ole mukavaa vaan mukavuusalueelta poistumista ja sen vuoksi saattaa ajautua esim päihteitä kohti tms mutta reeniä, reeniä...you can do it!
Älä hötkyile vaikka tavoitteita pitää olla."...kaikki se mitä koet tai varsinkin se mitä koet toistuvasti - on käsittelemättömien asioiden ja tunnejuttujen summa, jotka "ohjaavat" sinua niiden äärelle koko ajan.
Eli jos joku asia alkaa toistumaan, on jotain mikä sisällä ei anna tavallaan kohdata sitä. Kunnes on lyönyt päänsä tarpeeksi monta kertaa siihen seinään."
Mietinkin mikä siihen sitten ajaa. En varsinaisesti halua elää uhriudessani. En edes yleensä nauti siitä, koska siitä tulee huono olo. Mutta upottaudun siihen ajoin edelleen.
Ennenkuin pohdin mikä itseni siihen ajaa, muistelen hieman kaltoinkohdeltuja lapsia. Aikuisiksi ehtineitä, toimintojaan kaavamaisesti toistavia, joihin liittyy jokin uhriksi tavoittelemisen tarve.
Henkilö, joka sairastuu jatkuvasti uusiin sairauksiin. Alkoholisoituneita tai muuten addiktoituneita. Työnarkomaani, joka vihaa työtänsä ja kokee riistoa. Väärinymmärrettyjä joilta on viety mahdollisuus. Tuli mieleen myös äitini, joka otti jatkuvasti kontaktia saadakseen syyttää kuspäistä miestään -olikohan viides vai kymmenes- joka jatkuvasti hakkaa silmät mustiksi jne. Voi luoja että vihasin niitä puheluita. Vihasin koko ihmistä. Ihmisiä, joihin ei ole kiinnesidettä, en vihaa, mutta jaksamisen kanssa voi olla niin tai näin.
Jokainen kuitenkin hakee jonkinlaista lohtua osakseen. Myötätuntoa ja välittämistä. Ja mikä onkaan näppärämpi konsti saada empatiaa osakseen, kuin uhriuttamalla itsensä? En tiedä parantaako se millään tavoin sitä todellista haavaa, mikä sisällä on, vai kiinnittääkö se syvemmin piiloon juuri tämän vaietun, tiedostamattoman syyn.
Saadessaan huomiota olettaisi että uhriutunut kokisi lohtua ja kokee saaneensa tukea. Kyllä, mutta yllätys, yllätys, se tapahtuu vain hetkellisesti. Hän tulee yhä uudelleen ja uudelleen, yhä hurjempia tarinoita kerrottavanaan, luoksesi hakemaan osanottoasi. Annat ehkä sen. Mutta hiljakseen, huomaat, ettei tämä enää riittäkään. Sinua aletaan syyllistämään, siirretään katkeruus itseesi ja yllättäen huomaat olevasi hyväksikäyttäjä (koska asiat on sinulla mielestään paremmin) ja ja jollakin tavoin uhri kokee että imet häneltä virtaa pois. Tai hän kokee saaneensa sinut jotenkin vastaasi, ehkäpä tahdot lisätä hänen tuskaansa.
Kun hän purkaa toistuvasti itseään, hän alkaa lähestyä sitä väistämäänsä kuilun reunaa ja tiedostaa sen. Se pelottaa häntä, ja hän muistaa mikä ajoi siihen. Sinä ja sinun empatiasi. Hän joutuu menemään liian lähelle jotain pelottavaa, jota ei ole valmis kohtaamaan. Ei halua edes tiedostaa sen olemassaoloa. Se on pidettävä piilossa, joten hän vain pyytää; antakaa säilytän uhriuteni (eli tuhoisan käyttäytymisensä tai sen kohteena olonsa, mikä uhriksi hänet nyt tekee).
Mitä hän tekee? Siirtyy uuden lohduttajan luokse. Ja taas uuden. Ja niin edelleen. Eli hän saattaa olla läheisriippuva, koska hän syö tavallaan ihmisiä, ja tarvitsee heitä lähelleen, mutta on ainoastaan riippuvainen heidän antamastaan tuesta - ei itselleen vaan uhriudelleen. Koska tämä on keino peittää jotain muuta.
Ylläkuvattu sopii myös erään saapasjalan profiiliin. Sanktiota alkoi tulla, kun en jaksanut enää kantaa enkä uskonut hänen kokemaansa uhreuttaan. Se sopii moniin tapaamiini, mutta myös itseeni.
Et Lynett muistuta ollenkaan liian vähän reenaamisen tärkeydestä. Mutta ei ole helpoimmasta päästä tunnistaa niitä syitä, mikä ajaa omaa uhriturkkia tai -viittaa kantamaan. Rehellisyys itselleen on lähtökohta. Ei käännetä katsetta sivuun, vaikka miten hävettäisi katsoa. Sinne syvyyteen. Ja näkyi sieltä sitten mitä tahansa.- yxex
elisakettu kirjoitti:
"...kaikki se mitä koet tai varsinkin se mitä koet toistuvasti - on käsittelemättömien asioiden ja tunnejuttujen summa, jotka "ohjaavat" sinua niiden äärelle koko ajan.
Eli jos joku asia alkaa toistumaan, on jotain mikä sisällä ei anna tavallaan kohdata sitä. Kunnes on lyönyt päänsä tarpeeksi monta kertaa siihen seinään."
Mietinkin mikä siihen sitten ajaa. En varsinaisesti halua elää uhriudessani. En edes yleensä nauti siitä, koska siitä tulee huono olo. Mutta upottaudun siihen ajoin edelleen.
Ennenkuin pohdin mikä itseni siihen ajaa, muistelen hieman kaltoinkohdeltuja lapsia. Aikuisiksi ehtineitä, toimintojaan kaavamaisesti toistavia, joihin liittyy jokin uhriksi tavoittelemisen tarve.
Henkilö, joka sairastuu jatkuvasti uusiin sairauksiin. Alkoholisoituneita tai muuten addiktoituneita. Työnarkomaani, joka vihaa työtänsä ja kokee riistoa. Väärinymmärrettyjä joilta on viety mahdollisuus. Tuli mieleen myös äitini, joka otti jatkuvasti kontaktia saadakseen syyttää kuspäistä miestään -olikohan viides vai kymmenes- joka jatkuvasti hakkaa silmät mustiksi jne. Voi luoja että vihasin niitä puheluita. Vihasin koko ihmistä. Ihmisiä, joihin ei ole kiinnesidettä, en vihaa, mutta jaksamisen kanssa voi olla niin tai näin.
Jokainen kuitenkin hakee jonkinlaista lohtua osakseen. Myötätuntoa ja välittämistä. Ja mikä onkaan näppärämpi konsti saada empatiaa osakseen, kuin uhriuttamalla itsensä? En tiedä parantaako se millään tavoin sitä todellista haavaa, mikä sisällä on, vai kiinnittääkö se syvemmin piiloon juuri tämän vaietun, tiedostamattoman syyn.
Saadessaan huomiota olettaisi että uhriutunut kokisi lohtua ja kokee saaneensa tukea. Kyllä, mutta yllätys, yllätys, se tapahtuu vain hetkellisesti. Hän tulee yhä uudelleen ja uudelleen, yhä hurjempia tarinoita kerrottavanaan, luoksesi hakemaan osanottoasi. Annat ehkä sen. Mutta hiljakseen, huomaat, ettei tämä enää riittäkään. Sinua aletaan syyllistämään, siirretään katkeruus itseesi ja yllättäen huomaat olevasi hyväksikäyttäjä (koska asiat on sinulla mielestään paremmin) ja ja jollakin tavoin uhri kokee että imet häneltä virtaa pois. Tai hän kokee saaneensa sinut jotenkin vastaasi, ehkäpä tahdot lisätä hänen tuskaansa.
Kun hän purkaa toistuvasti itseään, hän alkaa lähestyä sitä väistämäänsä kuilun reunaa ja tiedostaa sen. Se pelottaa häntä, ja hän muistaa mikä ajoi siihen. Sinä ja sinun empatiasi. Hän joutuu menemään liian lähelle jotain pelottavaa, jota ei ole valmis kohtaamaan. Ei halua edes tiedostaa sen olemassaoloa. Se on pidettävä piilossa, joten hän vain pyytää; antakaa säilytän uhriuteni (eli tuhoisan käyttäytymisensä tai sen kohteena olonsa, mikä uhriksi hänet nyt tekee).
Mitä hän tekee? Siirtyy uuden lohduttajan luokse. Ja taas uuden. Ja niin edelleen. Eli hän saattaa olla läheisriippuva, koska hän syö tavallaan ihmisiä, ja tarvitsee heitä lähelleen, mutta on ainoastaan riippuvainen heidän antamastaan tuesta - ei itselleen vaan uhriudelleen. Koska tämä on keino peittää jotain muuta.
Ylläkuvattu sopii myös erään saapasjalan profiiliin. Sanktiota alkoi tulla, kun en jaksanut enää kantaa enkä uskonut hänen kokemaansa uhreuttaan. Se sopii moniin tapaamiini, mutta myös itseeni.
Et Lynett muistuta ollenkaan liian vähän reenaamisen tärkeydestä. Mutta ei ole helpoimmasta päästä tunnistaa niitä syitä, mikä ajaa omaa uhriturkkia tai -viittaa kantamaan. Rehellisyys itselleen on lähtökohta. Ei käännetä katsetta sivuun, vaikka miten hävettäisi katsoa. Sinne syvyyteen. Ja näkyi sieltä sitten mitä tahansa.Noista takautumista mistä juttelit lynetten kanssa, tuli mieleeni että noinhan mieli todella toimii. Se säilöö tapahtumia, kipeitä ja arkoja, syvälle mielen kerroksiin, ja palauttelee niitä pintaan, tajuntaamme, sitten kun kykenemme niitä käsittelemään.
Joskus ne kipeät asiat tulevat pintaan ikäänkuin kokeeksi, ja vajoavat taas muistamattomiin jos koemme tuskaa. Näin voi käydä useita kertoja. Se on mielen yliminän hellää itsesuojelua. Kun asian lopulta pystyy käsittelemään ja hyväksymään, se katoaa (tai sen muistosta katoaa tuska) kuin saippuakupla puhkeaisi. (Itse nimitän niitä mielen meressä uiskenteleviksi traumapalloiksi)
Anteeksiantamista ja hyväksymistä.
Itsetuntemuksen tutkimusmatkalla ei pidä pelätä tai hävetä alkupisteeseen palaamista. Kun tulee umpikuja vastaan, kannattaa palata alkuun. Joka kerta alussa, näkee polun selvemmin, ja voi valita hieman erilaisen reitin. Elämä on viidakkoa mutta me olemme poluntallaajia. Jostain polultasi löydät kohdan missä puit turkin ensikertaa päällesi. Se oli silloin tarpeen, selvitäksesi. Voit valita myös paikan missä riisut sen, tai ehkä oletkin jo riisunut sen, mutta siitä on jäljellä vielä aavesärky.
*reeniä ryteikössä* - lynett
yxex kirjoitti:
Noista takautumista mistä juttelit lynetten kanssa, tuli mieleeni että noinhan mieli todella toimii. Se säilöö tapahtumia, kipeitä ja arkoja, syvälle mielen kerroksiin, ja palauttelee niitä pintaan, tajuntaamme, sitten kun kykenemme niitä käsittelemään.
Joskus ne kipeät asiat tulevat pintaan ikäänkuin kokeeksi, ja vajoavat taas muistamattomiin jos koemme tuskaa. Näin voi käydä useita kertoja. Se on mielen yliminän hellää itsesuojelua. Kun asian lopulta pystyy käsittelemään ja hyväksymään, se katoaa (tai sen muistosta katoaa tuska) kuin saippuakupla puhkeaisi. (Itse nimitän niitä mielen meressä uiskenteleviksi traumapalloiksi)
Anteeksiantamista ja hyväksymistä.
Itsetuntemuksen tutkimusmatkalla ei pidä pelätä tai hävetä alkupisteeseen palaamista. Kun tulee umpikuja vastaan, kannattaa palata alkuun. Joka kerta alussa, näkee polun selvemmin, ja voi valita hieman erilaisen reitin. Elämä on viidakkoa mutta me olemme poluntallaajia. Jostain polultasi löydät kohdan missä puit turkin ensikertaa päällesi. Se oli silloin tarpeen, selvitäksesi. Voit valita myös paikan missä riisut sen, tai ehkä oletkin jo riisunut sen, mutta siitä on jäljellä vielä aavesärky.
*reeniä ryteikössä*Ihmismieli on aikasmoinen laitos!
*terveisiä molemmille sinne pöpelikköön * - yxex
lynett kirjoitti:
Ihmismieli on aikasmoinen laitos!
*terveisiä molemmille sinne pöpelikköön * lynett kirjoitti:
Ihmismieli on aikasmoinen laitos!
*terveisiä molemmille sinne pöpelikköön *elisakettu kirjoitti:
"...kaikki se mitä koet tai varsinkin se mitä koet toistuvasti - on käsittelemättömien asioiden ja tunnejuttujen summa, jotka "ohjaavat" sinua niiden äärelle koko ajan.
Eli jos joku asia alkaa toistumaan, on jotain mikä sisällä ei anna tavallaan kohdata sitä. Kunnes on lyönyt päänsä tarpeeksi monta kertaa siihen seinään."
Mietinkin mikä siihen sitten ajaa. En varsinaisesti halua elää uhriudessani. En edes yleensä nauti siitä, koska siitä tulee huono olo. Mutta upottaudun siihen ajoin edelleen.
Ennenkuin pohdin mikä itseni siihen ajaa, muistelen hieman kaltoinkohdeltuja lapsia. Aikuisiksi ehtineitä, toimintojaan kaavamaisesti toistavia, joihin liittyy jokin uhriksi tavoittelemisen tarve.
Henkilö, joka sairastuu jatkuvasti uusiin sairauksiin. Alkoholisoituneita tai muuten addiktoituneita. Työnarkomaani, joka vihaa työtänsä ja kokee riistoa. Väärinymmärrettyjä joilta on viety mahdollisuus. Tuli mieleen myös äitini, joka otti jatkuvasti kontaktia saadakseen syyttää kuspäistä miestään -olikohan viides vai kymmenes- joka jatkuvasti hakkaa silmät mustiksi jne. Voi luoja että vihasin niitä puheluita. Vihasin koko ihmistä. Ihmisiä, joihin ei ole kiinnesidettä, en vihaa, mutta jaksamisen kanssa voi olla niin tai näin.
Jokainen kuitenkin hakee jonkinlaista lohtua osakseen. Myötätuntoa ja välittämistä. Ja mikä onkaan näppärämpi konsti saada empatiaa osakseen, kuin uhriuttamalla itsensä? En tiedä parantaako se millään tavoin sitä todellista haavaa, mikä sisällä on, vai kiinnittääkö se syvemmin piiloon juuri tämän vaietun, tiedostamattoman syyn.
Saadessaan huomiota olettaisi että uhriutunut kokisi lohtua ja kokee saaneensa tukea. Kyllä, mutta yllätys, yllätys, se tapahtuu vain hetkellisesti. Hän tulee yhä uudelleen ja uudelleen, yhä hurjempia tarinoita kerrottavanaan, luoksesi hakemaan osanottoasi. Annat ehkä sen. Mutta hiljakseen, huomaat, ettei tämä enää riittäkään. Sinua aletaan syyllistämään, siirretään katkeruus itseesi ja yllättäen huomaat olevasi hyväksikäyttäjä (koska asiat on sinulla mielestään paremmin) ja ja jollakin tavoin uhri kokee että imet häneltä virtaa pois. Tai hän kokee saaneensa sinut jotenkin vastaasi, ehkäpä tahdot lisätä hänen tuskaansa.
Kun hän purkaa toistuvasti itseään, hän alkaa lähestyä sitä väistämäänsä kuilun reunaa ja tiedostaa sen. Se pelottaa häntä, ja hän muistaa mikä ajoi siihen. Sinä ja sinun empatiasi. Hän joutuu menemään liian lähelle jotain pelottavaa, jota ei ole valmis kohtaamaan. Ei halua edes tiedostaa sen olemassaoloa. Se on pidettävä piilossa, joten hän vain pyytää; antakaa säilytän uhriuteni (eli tuhoisan käyttäytymisensä tai sen kohteena olonsa, mikä uhriksi hänet nyt tekee).
Mitä hän tekee? Siirtyy uuden lohduttajan luokse. Ja taas uuden. Ja niin edelleen. Eli hän saattaa olla läheisriippuva, koska hän syö tavallaan ihmisiä, ja tarvitsee heitä lähelleen, mutta on ainoastaan riippuvainen heidän antamastaan tuesta - ei itselleen vaan uhriudelleen. Koska tämä on keino peittää jotain muuta.
Ylläkuvattu sopii myös erään saapasjalan profiiliin. Sanktiota alkoi tulla, kun en jaksanut enää kantaa enkä uskonut hänen kokemaansa uhreuttaan. Se sopii moniin tapaamiini, mutta myös itseeni.
Et Lynett muistuta ollenkaan liian vähän reenaamisen tärkeydestä. Mutta ei ole helpoimmasta päästä tunnistaa niitä syitä, mikä ajaa omaa uhriturkkia tai -viittaa kantamaan. Rehellisyys itselleen on lähtökohta. Ei käännetä katsetta sivuun, vaikka miten hävettäisi katsoa. Sinne syvyyteen. Ja näkyi sieltä sitten mitä tahansa.Jäin vielä pohtimaan sitä, mikä siihen uhriuteen ajaa. Miksi rypeä itsesäälissä, joka on turhauttavaa ja kuluttavaa, syö energiaa?
Uhrius on helppo tekosyy monelle asialle, kuten aloituksessa kuvataan. Mietin omia pakokeinojani; suojaviitta on helppo kiskaista harteille kun pyydetään tai vaaditaan jotain sellaista, mihin on haluton. Ei vain yksinkertaisesti uskalla myöntää todellista syytä etten todellakaan halua eli tai kehtaa puhua tottakaan.
Kutsuisin tätä vaikka triangeliksi. Niiden taustalla on erilaisia syitä ja elementtejä, joka on muodostanut tuon uhriutuneen.
Minun on ollut vaikea sanoa ei. Sen takia olen kantanut hieman enemmän kuin selkäranka on kestänyt. Uuvuttuani ja havaitsemalla ongelman mietin tästä pakokeinoa. Pukemalla uhriviitan päälleni oli näppärä keino olla olematta töykeä tai odottamattoman suora. Sain pitää itseni, minun ei tarvinnut paljastaa todellisia kasvojani ja sain kaupan päälle vielä silitystäkin.
Toinen seikka on vastuun pakeneminen. Ehkä sitä joutui kantamaan jostain sellaisesta alusta saakka, milloin se ei ollut tarpeellista tai kehittämättömälle vielä suotavaa. Jokin magneetti (?) kuitenkin ajoi hakeutumaan tilanteisiin, tehtäviin ja elämäntyylliin, jossa sitä vastuuta joutui ottamaan ja myös sen kantamaan.
Mutta olen väsynyt siihen. En halua kantaa vastuuta enää mistään ylimääräisestä tai enemmästä, rinkkani on jo täysi. Jotenkin epäilen, että uuvuksissa ollessani tuo vastuu on välillä kannettu vain osittain, ei täysin voimin. Mutta toisaalta se kuuluu uupuneen kaikkivoipaisuuden harhaan ja tai perfektionismin tavoitteluun. Onneksi noista sentään olen jo irtautunut. Mutta vastuuta pakenemalla minun on jälleen hyvä piiloutua uhriviittani alle.
Kolmantena uhriutumiseen jämähtäminen on osa häiriöpiirteitäni. Sitä narsismia, joka kaltoinkohtelijassakin tavataan. Olen vain MinäMinäMinä. En kuule, en näe, enkä havaitse Muita. En jaksa olla edes kiinnostunut. Olen kiinnostuneempi itsestäni ja omasta maailmastani ja miten sitä maailmaa voisin elättää paremmin. Omilla kuvitelmillani ja ruokkimalla sitä, tarjoten maailmankuvaani muille katsottavaksi. Enks mä oo kaunis?!
Koska empatian eräänä mittarina voi olla julmuus ja kärsimys, joka kaunistaa ihmistä. Se on se ateria, millä omaa maailmankuvaa ruokitaan. Toisilla ihmisillä, jotka tarjoavat aterioita. Sitä uhriutta ravitaan ja kaunistetaan. Olkoon se uhri uhriutunut miten hyvänsä ja olkoon diagnoosi mikä hyvänsä. Kysymys on lopulta oman harhakuvan markkinoinnista ja sen kasvattamisesta.- :)
lynett kirjoitti:
LÄHE MENEE EK !!!!!
( =) ):)
- tn
elisakettu kirjoitti:
Jäin vielä pohtimaan sitä, mikä siihen uhriuteen ajaa. Miksi rypeä itsesäälissä, joka on turhauttavaa ja kuluttavaa, syö energiaa?
Uhrius on helppo tekosyy monelle asialle, kuten aloituksessa kuvataan. Mietin omia pakokeinojani; suojaviitta on helppo kiskaista harteille kun pyydetään tai vaaditaan jotain sellaista, mihin on haluton. Ei vain yksinkertaisesti uskalla myöntää todellista syytä etten todellakaan halua eli tai kehtaa puhua tottakaan.
Kutsuisin tätä vaikka triangeliksi. Niiden taustalla on erilaisia syitä ja elementtejä, joka on muodostanut tuon uhriutuneen.
Minun on ollut vaikea sanoa ei. Sen takia olen kantanut hieman enemmän kuin selkäranka on kestänyt. Uuvuttuani ja havaitsemalla ongelman mietin tästä pakokeinoa. Pukemalla uhriviitan päälleni oli näppärä keino olla olematta töykeä tai odottamattoman suora. Sain pitää itseni, minun ei tarvinnut paljastaa todellisia kasvojani ja sain kaupan päälle vielä silitystäkin.
Toinen seikka on vastuun pakeneminen. Ehkä sitä joutui kantamaan jostain sellaisesta alusta saakka, milloin se ei ollut tarpeellista tai kehittämättömälle vielä suotavaa. Jokin magneetti (?) kuitenkin ajoi hakeutumaan tilanteisiin, tehtäviin ja elämäntyylliin, jossa sitä vastuuta joutui ottamaan ja myös sen kantamaan.
Mutta olen väsynyt siihen. En halua kantaa vastuuta enää mistään ylimääräisestä tai enemmästä, rinkkani on jo täysi. Jotenkin epäilen, että uuvuksissa ollessani tuo vastuu on välillä kannettu vain osittain, ei täysin voimin. Mutta toisaalta se kuuluu uupuneen kaikkivoipaisuuden harhaan ja tai perfektionismin tavoitteluun. Onneksi noista sentään olen jo irtautunut. Mutta vastuuta pakenemalla minun on jälleen hyvä piiloutua uhriviittani alle.
Kolmantena uhriutumiseen jämähtäminen on osa häiriöpiirteitäni. Sitä narsismia, joka kaltoinkohtelijassakin tavataan. Olen vain MinäMinäMinä. En kuule, en näe, enkä havaitse Muita. En jaksa olla edes kiinnostunut. Olen kiinnostuneempi itsestäni ja omasta maailmastani ja miten sitä maailmaa voisin elättää paremmin. Omilla kuvitelmillani ja ruokkimalla sitä, tarjoten maailmankuvaani muille katsottavaksi. Enks mä oo kaunis?!
Koska empatian eräänä mittarina voi olla julmuus ja kärsimys, joka kaunistaa ihmistä. Se on se ateria, millä omaa maailmankuvaa ruokitaan. Toisilla ihmisillä, jotka tarjoavat aterioita. Sitä uhriutta ravitaan ja kaunistetaan. Olkoon se uhri uhriutunut miten hyvänsä ja olkoon diagnoosi mikä hyvänsä. Kysymys on lopulta oman harhakuvan markkinoinnista ja sen kasvattamisesta.Tunnistan itseni hyvin kirjoituksestasi. Ja, mikä ärsyttävintä, en edelleenkään tiedä täysin, miksi käyttäydyn näin.
Harmillista on myös, että olen tarvinnut viisi ja puoli vuotta elämää narsistin kanssa, tajutakseni omaa käytöstäni. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin oikeastaan kahdeksan ja puoli vuotta, sillä edellinenkin suhde oli aika samaa kavaa.. tn kirjoitti:
Tunnistan itseni hyvin kirjoituksestasi. Ja, mikä ärsyttävintä, en edelleenkään tiedä täysin, miksi käyttäydyn näin.
Harmillista on myös, että olen tarvinnut viisi ja puoli vuotta elämää narsistin kanssa, tajutakseni omaa käytöstäni. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin oikeastaan kahdeksan ja puoli vuotta, sillä edellinenkin suhde oli aika samaa kavaa..Niin. Itsetutkimusmatkalleen lähtiessään on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Lempeästi kysyn sinulta tn; oletko kiltti luonteeltasi? Mahdollisesti auttaja, suojelija, uhrautuja tai parhaillaan tai pahimmillaan kaikkien rakastama selviytyjä, joka osaa ja tietää ja on valmis antamaan itsestään sen, minkä muiden hyväksi voi?
Muunmuassa Lynett on esittänyt esimerkiksi minulle hyviä kysymyksiä siitä, mikä siihen toisintoihin ajaa? Onko toiminnoilla joku kaava?
Tuo mitä sanoit suhteesta ja sen toisinnosta. Tämä on hyvä pitää mielessä tn. Jokin laukaiseva tekijä on ehkä olemassa, sen löytäminen ei ehkä ole helppoa. Mutta päästäksesi elämässäsi helpommalla myöhemmin, olisi syytä etsiä niitä sisäisiä toimintamalleja ja tutustua tarkemmin tunnemaailmaansa löytääkseen vastauksia. Uskon että tiedät tämän jo, enkä kerro mitään uutta.
Se vaatii uskallusta. Rehellisyyttä. Anteeksiantoa. Tuomalla näkyville sisäisen kipupalleron sen saa sillä pienemmäksi. Ainakin minä koen niin. Vaikkei se aina helppoa olekaan.
Muista että aikaa on. Matkan teko ei aina ole nopeaa. Mutta sen ihmeelliset polut avartavat näkökykyä itsetuntemuksessa. Se on eräs parhaita suojatumiskeinojamme kaltoinkohtelua vastaan, mutta myös suojaa itseä kaltoinkohtelemasta muita. Onnea sinun matkallesi :)- tn
elisakettu kirjoitti:
Niin. Itsetutkimusmatkalleen lähtiessään on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Lempeästi kysyn sinulta tn; oletko kiltti luonteeltasi? Mahdollisesti auttaja, suojelija, uhrautuja tai parhaillaan tai pahimmillaan kaikkien rakastama selviytyjä, joka osaa ja tietää ja on valmis antamaan itsestään sen, minkä muiden hyväksi voi?
Muunmuassa Lynett on esittänyt esimerkiksi minulle hyviä kysymyksiä siitä, mikä siihen toisintoihin ajaa? Onko toiminnoilla joku kaava?
Tuo mitä sanoit suhteesta ja sen toisinnosta. Tämä on hyvä pitää mielessä tn. Jokin laukaiseva tekijä on ehkä olemassa, sen löytäminen ei ehkä ole helppoa. Mutta päästäksesi elämässäsi helpommalla myöhemmin, olisi syytä etsiä niitä sisäisiä toimintamalleja ja tutustua tarkemmin tunnemaailmaansa löytääkseen vastauksia. Uskon että tiedät tämän jo, enkä kerro mitään uutta.
Se vaatii uskallusta. Rehellisyyttä. Anteeksiantoa. Tuomalla näkyville sisäisen kipupalleron sen saa sillä pienemmäksi. Ainakin minä koen niin. Vaikkei se aina helppoa olekaan.
Muista että aikaa on. Matkan teko ei aina ole nopeaa. Mutta sen ihmeelliset polut avartavat näkökykyä itsetuntemuksessa. Se on eräs parhaita suojatumiskeinojamme kaltoinkohtelua vastaan, mutta myös suojaa itseä kaltoinkohtelemasta muita. Onnea sinun matkallesi :)Kyllä olen kiltti, enkä osaa sanoa ei. Itse en mielestäni ansaitse mitään, mutta toisia on pakko yrittää auttaa..
Joitain asioita olenkin miettinyt, mutta enemmän pintapuolisesti. 2007-08 kävinkin terapiasssa, mutta en osannut avautua. En ole ollut tarpeeksi kypsä selvittämään asiotani ja olen pitänyt itseni kiireisenä, ettei tarvitse ajatella asiota. Terapiankin lopetin tämän toisen osapuolen painostuksesta, kun tulin raskaaksi. En enää muista, miksi se piti lopettaa. Ilmeisesti se oli jotenkin liian sairasta käydä terapiassa, jos on lapsia, että itse täytyy selvitä.
Nyt olen 25 ja synnytänyt kaksi lasta kahdessa vuodessa ja muutaman kk:n päästä kolmas, eli kolme lasta kolmessa ja puolessa vuodessa. Siinä ohessa passanut miestä, joka ei tee mitään. Selityksiä kyllä löytyy, eli olen siis uhriutujakin :) Ymmärrän kyllä, että ellen tee jotain pian, en pääse eteenpäin. tn kirjoitti:
Kyllä olen kiltti, enkä osaa sanoa ei. Itse en mielestäni ansaitse mitään, mutta toisia on pakko yrittää auttaa..
Joitain asioita olenkin miettinyt, mutta enemmän pintapuolisesti. 2007-08 kävinkin terapiasssa, mutta en osannut avautua. En ole ollut tarpeeksi kypsä selvittämään asiotani ja olen pitänyt itseni kiireisenä, ettei tarvitse ajatella asiota. Terapiankin lopetin tämän toisen osapuolen painostuksesta, kun tulin raskaaksi. En enää muista, miksi se piti lopettaa. Ilmeisesti se oli jotenkin liian sairasta käydä terapiassa, jos on lapsia, että itse täytyy selvitä.
Nyt olen 25 ja synnytänyt kaksi lasta kahdessa vuodessa ja muutaman kk:n päästä kolmas, eli kolme lasta kolmessa ja puolessa vuodessa. Siinä ohessa passanut miestä, joka ei tee mitään. Selityksiä kyllä löytyy, eli olen siis uhriutujakin :) Ymmärrän kyllä, että ellen tee jotain pian, en pääse eteenpäin.Ainakin tiedostat asiat oivaltavasti ja hyvin.
Kilteillä on taipumus naamioitua kun uupuvat. Se tapahtuu yleensä täysin huomaamatta, usein havahtuen asiaan jopa vuosien, vuosikymmenien päästä, kun käsittelee tunnemaailmaansa jossain toisessa asiassa. Kiltit uupuvat herkemmin, masentuvat, ja kärsivät erilaisista tunne-elämän estoista.
Pahimmillaan kiltti kokee salavihaa, katkeroituu, uhriutuu kuten aloituksessakin on mainittu, kasvattaa suojakilpeä eli panssaria itsensä ympärille. Mutta kärsii, koska kilteydestä ei ole ulospääsyä, ellei sitä ensin tiedosta. Puhumattakaan niistä lukuisista suojakerroksista, jotka on ympäröinyt todellista minuutta.
Kiltteyden alle on helppo uhriutua, mutta uhriuden varjolla voi väistää myös velvoitteita, kuten aiemminkin jo mainitsin. Kiltti syyllistyy tekemättömistä ja tehdyistä asioista. Kantaa häpeää herkästi, jota valtaa haluavan on helpompi käyttää hyväksi. Mistä tiedän tämän, niin ei tarvitse kuin kurkistaa omaan menneisyyteeni ja sisimpääni.
Kiltteyden karttaaminen ei tarkoita sitä, että tarvitsee ulkoistaa itsestään myötätunnon ja välittämisen. Ei. Mutta sen ääripään, joka saa uhrautujaksi omien voimien - yleensä tarpeettoman - osalta. Se osa on etsittävä ja tarkasteltava mikä siinä on säilyttämisen arvoista oman hyvinvoinnin kannalta.
Mietittävä on myös omia rajoja. Mihin ne piirretään ja kuinka säilytetään?
Vielä eräs asia; mieti omaa riippuvaisuussuhdetta kumppaniin.
Terapiasta tai keskusteluavusta on aina hyötyä. Apukeinoina on myös lukeminen, kirjoittaminen ja vertaistuki. Anna itsellesi se hyvä mikä on mahdollista :)
- mitähän taas höpiset
UHRIUTUNUT elämäntapa?
"Panemme merkille, miten elämä kohtelee meitä kaltoin ja kuinka muut ihmiset ovat kohdelleet meitä väärin ja riistäneet meiltä sen ja sen hyvän."
Keistähän sinä kirjoitat?
Täällä kriittisesti NARSISTEISTA kirjoittavat eivät tunnu ainakaan ajattelevan niin että ELÄMÄ kohtelee heitä kaltoin ja EI MUUT IHMISET ole kohdelleet heitä väärin vaan OVAT SITÄ MIELTÄ ETTÄ SE NIMENOMAINEN NARSISTI ON KOHDELLUT HEITÄ VÄÄRIN.
Uhrit ovat olleet NARSISTIN RIEPOTELTAVANA eivät yleisesti ole olleet ULKOPUOLISTEN VOIMIEN RIEPOTELTAVANA.
Kun narsisti kohtelee uhriaan kuin kynnysmattoa niin tietenkin NARSISTIN tarkoituksena on saada uhri uskomaan, että KAIKKI JA JOPA ULKOPUOLISET VOIMAT OVAT SYYLLISIÄ, täten narsisti saa uhristaan helppoa materiaalia käsiteltäväkseen. Tähän manipulointi ja narsistin valheet tyyliin se ja sekin haukkui sinua, mutta minä puolustin, tähtää. Tähän tähtää ystävien ja sukulaisten rankka jatkuva mollaaminen, että uhri jäisi yksin.
"Tuudittaudumme siihen uskoonettä emme itseasiassa itse tee valintoja, joista olisimme vastuussa vaan uskomme, että meille tapahtuu asioita, joille emme mitään voi."
Ja siinä suhteessa uhrit ovat ihan OIKEASSA että uhri EI tee valintoja sen suhteen, miten ala-arvoisella tavalla narsisti meitä kohtelee vaan ne valinnat tekee narsisti.
"Tässä on tyypillinen uhrin ajatusrakennelma."
Ai sinulle on? Minusta tuntuu ihan vieraalta ja ihmettelen että mitä sinä taas sepustat tänne.
Jne jne jne voisin kommentoida aloitustasi paljon enemmänkin.
Mutta jääköön tähän, jotain täysin kummallista taas olet kirjoittanut kyllä.- M.B.
"Ja siinä suhteessa uhrit ovat ihan OIKEASSA että uhri EI tee valintoja sen suhteen, miten ala-arvoisella tavalla narsisti meitä kohtelee vaan ne valinnat tekee narsisti."
Jos uhrin tekemät vastavalinnat eivät vaikuta, kannattaisko vaan antaa niiden narskun tekemien valintojen antaa olla ja kävellä pois kaikesta mahdollisesta palautteesta huolimatta? - en ymmärrä sinua
M.B. kirjoitti:
"Ja siinä suhteessa uhrit ovat ihan OIKEASSA että uhri EI tee valintoja sen suhteen, miten ala-arvoisella tavalla narsisti meitä kohtelee vaan ne valinnat tekee narsisti."
Jos uhrin tekemät vastavalinnat eivät vaikuta, kannattaisko vaan antaa niiden narskun tekemien valintojen antaa olla ja kävellä pois kaikesta mahdollisesta palautteesta huolimatta?"Jos uhrin tekemät vastavalinnat eivät vaikuta, kannattaisko vaan antaa niiden narskun tekemien valintojen antaa olla ja kävellä pois kaikesta mahdollisesta palautteesta huolimatta? "
Kun uhriin tekemät vastavalinnat eivät vaikuta niin uhrihan tekeekin juuri noin, "kävelee" pois suhteesta. Saat sen vain kuulostamaan hyvin helpolta, YLEENSÄ AINA kestää uhrilta kerätä taas voimansa mitä narsistin tuhotöiden seurauksena on menettänyt, EROTA JA RIKKOA PERHE USEIN LAPSILTAKIN, narsisti kun alussa näytellessään "tavallista" haluaa nopeasti lapsia ja on myös luonnollista että uhrikin voi niitä lapsia aika pian haluta riippuen monista normaaleista seikoista, mm. iästä tms.
NARSKUN TEKEMIEN VALINTOJEN ANTAA VAIN OLLA? Narsistien toimintatapojen tekeminen muillekin tiettäväksi on kullanarvoista tietojen jakamista mutta täällä muutamat kuin riivattuna vääristelevät asiaa niin että sellainen joka tätä tietoa jakaa ja varottaa narsisteista leimataan uhriutuneeksi ym. p*skaa. Eli asiat kiepautetaan jotenkin päälaelleen ja halutaan saada näyttämään uhrit viallisilta ja narsistit terveiltä. Ei haluta nähdä sitä kaavaa, miten asiat narsistin kanssa kulkevat vaan väännellään ja käännellään asioita. Olette yleensä niin väärässä kun haukutte mm. uhriutuneeksi sellaista narsistista JO ERONNUTTA joka haluaa muidenkin vielä narsistin koukussa olevien tiedostavan sen minkälainen narsisti on tai haluatte sekoittaa sellaisen ihmisen mielen, joka on tiedostamassa puolisonsa narsismin eikä anna enää kiusata itseään. - Kaikkeasitätaas
"Keistähän sinä kirjoitat?"
No ymmärrät varmasti ketä tuossa tarkoitetaan.
Ei tällä pastalla ole kuin pari ammattiuhria. - M.B.
en ymmärrä sinua kirjoitti:
"Jos uhrin tekemät vastavalinnat eivät vaikuta, kannattaisko vaan antaa niiden narskun tekemien valintojen antaa olla ja kävellä pois kaikesta mahdollisesta palautteesta huolimatta? "
Kun uhriin tekemät vastavalinnat eivät vaikuta niin uhrihan tekeekin juuri noin, "kävelee" pois suhteesta. Saat sen vain kuulostamaan hyvin helpolta, YLEENSÄ AINA kestää uhrilta kerätä taas voimansa mitä narsistin tuhotöiden seurauksena on menettänyt, EROTA JA RIKKOA PERHE USEIN LAPSILTAKIN, narsisti kun alussa näytellessään "tavallista" haluaa nopeasti lapsia ja on myös luonnollista että uhrikin voi niitä lapsia aika pian haluta riippuen monista normaaleista seikoista, mm. iästä tms.
NARSKUN TEKEMIEN VALINTOJEN ANTAA VAIN OLLA? Narsistien toimintatapojen tekeminen muillekin tiettäväksi on kullanarvoista tietojen jakamista mutta täällä muutamat kuin riivattuna vääristelevät asiaa niin että sellainen joka tätä tietoa jakaa ja varottaa narsisteista leimataan uhriutuneeksi ym. p*skaa. Eli asiat kiepautetaan jotenkin päälaelleen ja halutaan saada näyttämään uhrit viallisilta ja narsistit terveiltä. Ei haluta nähdä sitä kaavaa, miten asiat narsistin kanssa kulkevat vaan väännellään ja käännellään asioita. Olette yleensä niin väärässä kun haukutte mm. uhriutuneeksi sellaista narsistista JO ERONNUTTA joka haluaa muidenkin vielä narsistin koukussa olevien tiedostavan sen minkälainen narsisti on tai haluatte sekoittaa sellaisen ihmisen mielen, joka on tiedostamassa puolisonsa narsismin eikä anna enää kiusata itseään.Pälä pälä.
Tiedän kyllä, että poiskäveleminen ei ole helppoa, mutta en jaksa jankuttaa samaa asiaa aina. Jos mun mielipiteisiin tarttuminen kiinnostaa niin ole hyvä ja pengo arkistohistoriaa niin kuin pahimmat perässähiihtäjät tekevätkin ja anna mun kommentoida mun hetkessä, vääristelemättä ylimittoihin kirjoitettuna.
Vaikka koko muu maailma seisois paikoillaan yhdessä kohtaa oman mielipiteensä kanssa eikä muuta tekis kuin jankkais yhtä ja samaa lausetta uudelleen ja uudelleen, mun ei tarvitse jos en halua. Ja juuri nyt ei huvita. Joten kiitos huomiosta ja katoa takavasemmalle olemaan riivattu.
Kiitos. - xcch
M.B. kirjoitti:
Pälä pälä.
Tiedän kyllä, että poiskäveleminen ei ole helppoa, mutta en jaksa jankuttaa samaa asiaa aina. Jos mun mielipiteisiin tarttuminen kiinnostaa niin ole hyvä ja pengo arkistohistoriaa niin kuin pahimmat perässähiihtäjät tekevätkin ja anna mun kommentoida mun hetkessä, vääristelemättä ylimittoihin kirjoitettuna.
Vaikka koko muu maailma seisois paikoillaan yhdessä kohtaa oman mielipiteensä kanssa eikä muuta tekis kuin jankkais yhtä ja samaa lausetta uudelleen ja uudelleen, mun ei tarvitse jos en halua. Ja juuri nyt ei huvita. Joten kiitos huomiosta ja katoa takavasemmalle olemaan riivattu.
Kiitos."Olette yleensä niin väärässä kun haukutte mm. uhriutuneeksi sellaista narsistista JO ERONNUTTA joka haluaa muidenkin vielä narsistin koukussa olevien tiedostavan sen minkälainen narsisti on tai haluatte sekoittaa sellaisen ihmisen mielen, joka on tiedostamassa puolisonsa narsismin eikä anna enää kiusata itseään."
Juuri noin, järkevää . Sen takia minäkin täällä olen :)
Mitä sinä M.B. suotta riehut? - M.B.
xcch kirjoitti:
"Olette yleensä niin väärässä kun haukutte mm. uhriutuneeksi sellaista narsistista JO ERONNUTTA joka haluaa muidenkin vielä narsistin koukussa olevien tiedostavan sen minkälainen narsisti on tai haluatte sekoittaa sellaisen ihmisen mielen, joka on tiedostamassa puolisonsa narsismin eikä anna enää kiusata itseään."
Juuri noin, järkevää . Sen takia minäkin täällä olen :)
Mitä sinä M.B. suotta riehut?Juuri siksi kun ei ole suota. Miksi kyselet?
Ja ystävällisesti määrittele riehuminen.. :D
Mun kommentoinnin äärelle EI tarvitse kenenkään kerääntyä potemaan huonoa oloa mun kommentoinneista. - yxex
M.B. kirjoitti:
Juuri siksi kun ei ole suota. Miksi kyselet?
Ja ystävällisesti määrittele riehuminen.. :D
Mun kommentoinnin äärelle EI tarvitse kenenkään kerääntyä potemaan huonoa oloa mun kommentoinneista.Hei kamu, oon sitä mieltä että vain narsku voi kirjoittaa näin päättömän vastuuttomasti:
"Ja siinä suhteessa uhrit ovat ihan OIKEASSA että uhri EI tee valintoja"
Tällaiset uhrit ovat eksyksissä. Tai näin puhumalla eksytetään.
Totuus on että uhrin tulee tehdä valintoja ja huolehtia vastuustaan. - i i i
Kaikkeasitätaas kirjoitti:
"Keistähän sinä kirjoitat?"
No ymmärrät varmasti ketä tuossa tarkoitetaan.
Ei tällä pastalla ole kuin pari ammattiuhria."Ei tällä pastalla ole kuin pari ammattiuhria. "
Jotka ovat juurikin uhriutuneita. (Itse tosin olen aika lailla varma että narsismikin on heillä aika lailla epätasapainossa.) - lynett
yxex kirjoitti:
Hei kamu, oon sitä mieltä että vain narsku voi kirjoittaa näin päättömän vastuuttomasti:
"Ja siinä suhteessa uhrit ovat ihan OIKEASSA että uhri EI tee valintoja"
Tällaiset uhrit ovat eksyksissä. Tai näin puhumalla eksytetään.
Totuus on että uhrin tulee tehdä valintoja ja huolehtia vastuustaan."Ja siinä suhteessa uhrit ovat ihan OIKEASSA että uhri EI tee valintoja sen suhteen, miten ala-arvoisella tavalla narsisti meitä kohtelee vaan ne valinnat tekee narsisti."
Joo, tossa toi alkuperäinen ajatus.
Uhriutuneessa elämäntavassa kaikki suodatetaan toisten ihmisten läpi.
Esim omien valintojen piiriin sekoitetaan ne valinnat joita toinen ihminen tekee.
Ei niin. Pitäisi koettaa muistaa että minä ja sinä olemme erillisiä olentoja.
Kaltoinkohtelija on vastuussa kaltoinkohtelusta jota harjoittaa.
Vastapuoli on vastuussa sen sallimisesta.
Tuo erillisyyden opettelu on monasti pitkä ja raskas prosessi. En mä sano että on helppoa tajuta se yksinäisyyteensä (esim kaltoinkohtelusuhteessa) tai se, että joutuukin toisen epäreilusta käytöksestä huolimatta seisomaan omilla jaloillaan, hoitamaan kaiken sen sotkun ja tekemään päätöksensä. Odottamatta esim häneltä tai lähipiiriltä neuvoja tai "lupaa".
- hölmöä parjaamista
Aloituksen kuvaus uhrista! Voi ristus.
En tunne ainoatakaan narsistin uhria, joka olisi tuollainen vaikka tunnen hyvin monta uhria koska olen joutunut heitä tapaamaan.
Eikös se narsisti ole tuollainen, aina toisten "uhri" kun on sukuvika ettei suksi luista?
Vaikka narsisti on saanut uhrin ihan rikki ja elämän hajalle, yleensä he ovat olleet ennen narsistia ihan normaalisti ja positiivisesti elämään suhtautuvia ihmisiä.- Kaikkeasitätaas
Niin no et varmaankaan ole tavannut tätä meidän palsta"uhria"...
- Kaikkeasitätaas
"yleensä he ovat olleet ennen narsistia ihan normaalisti ja positiivisesti elämään suhtautuvia ihmisiä. "
Kyllä kyllä, mutta huonoitsetuntoisia, epävarmoja, läheisriippuvaisia, helposti höynäytettävissä, alistuvia, eivät pidä kiinni omista rajoistaan, eivät puolustaudu jne.
Ei tuossa ole enää mitään tekemistä sen kanssa, onko positiivinen ja "normaalisti elämään suhtautuva"... (mitä ihmettä sekin tarkoittaa) - röyhkeitä ovat
Kaikkeasitätaas kirjoitti:
"yleensä he ovat olleet ennen narsistia ihan normaalisti ja positiivisesti elämään suhtautuvia ihmisiä. "
Kyllä kyllä, mutta huonoitsetuntoisia, epävarmoja, läheisriippuvaisia, helposti höynäytettävissä, alistuvia, eivät pidä kiinni omista rajoistaan, eivät puolustaudu jne.
Ei tuossa ole enää mitään tekemistä sen kanssa, onko positiivinen ja "normaalisti elämään suhtautuva"... (mitä ihmettä sekin tarkoittaa)Haist home sinäkin muka tietäjä, olen ollut muutaman vuoden narsistin uhri, jonka narsistin olen kyllä jo jättänyt, mutta en ollut erityisen huonoitsetuntoinen enkä epävarma, en ollut yhtään läheisriippuva enkä helposti höynäytettävissä, en erityisen alistuva vaikka narsisti saikin lopulta minut alistumaan mutta olin elänyt elämääni jo kauan ennen narsistia ja ollut pitkässä avioliitossakin ENKÄ OLLUT ALISTETTU eikä ollut VAIKEUKSIA PITÄÄ KIINNI OMISTA RAJOISTANI, puolustauduin niin p*rkeleesti pitkään alussa myös narsistin kanssa. Olin esimerkiksi työpaikoillani ollut normaalin itsevarma enkä alistuva. Samoin kaverisuhteissani ym.
Mutta niinpä narsisti sai minut lopulta alistettua ja mitätöityä täysin.
Eron jälkeen olen pikkuhiljaa palannut omaksi itsekseni eikä ole vaikeuksia tulla ihmisten kanssa toimeen.
Juttu oli niin että narsisti oli kavala, niin kiero ja manipuloiva etten sellaisia ihmispetoja luullut olevan olemassakaan. "Heikkouteni" oli hoivaava luonteeni, joka on hyvä asia normaalissa elämässä normaalien ihmisten kanssa. Hoivaava, toisia kuunteleva ja huomioiva, auttava luonne on HIENO asia, mutta valehtelevan, huijaavan narsistin kanssa se johti henkiseen musertamaan, koska narsisti oli sadisti. - röyhkeitä ovat
röyhkeitä ovat kirjoitti:
Haist home sinäkin muka tietäjä, olen ollut muutaman vuoden narsistin uhri, jonka narsistin olen kyllä jo jättänyt, mutta en ollut erityisen huonoitsetuntoinen enkä epävarma, en ollut yhtään läheisriippuva enkä helposti höynäytettävissä, en erityisen alistuva vaikka narsisti saikin lopulta minut alistumaan mutta olin elänyt elämääni jo kauan ennen narsistia ja ollut pitkässä avioliitossakin ENKÄ OLLUT ALISTETTU eikä ollut VAIKEUKSIA PITÄÄ KIINNI OMISTA RAJOISTANI, puolustauduin niin p*rkeleesti pitkään alussa myös narsistin kanssa. Olin esimerkiksi työpaikoillani ollut normaalin itsevarma enkä alistuva. Samoin kaverisuhteissani ym.
Mutta niinpä narsisti sai minut lopulta alistettua ja mitätöityä täysin.
Eron jälkeen olen pikkuhiljaa palannut omaksi itsekseni eikä ole vaikeuksia tulla ihmisten kanssa toimeen.
Juttu oli niin että narsisti oli kavala, niin kiero ja manipuloiva etten sellaisia ihmispetoja luullut olevan olemassakaan. "Heikkouteni" oli hoivaava luonteeni, joka on hyvä asia normaalissa elämässä normaalien ihmisten kanssa. Hoivaava, toisia kuunteleva ja huomioiva, auttava luonne on HIENO asia, mutta valehtelevan, huijaavan narsistin kanssa se johti henkiseen musertamaan, koska narsisti oli sadisti.Sama on käynyt monille saman narsistin uhreille, eräskin hänen uhreistaan joutui saman kokemaan, mutta narsistista eroon päästyään opiskeli niin että on nyt hyvin korkeasti koulutettu, tekee arvostettua työtä, on ollut onnellisessa parisuhteessa nykyisen miehensä kanssa jo pitkät ajat, on pidetty työympäristössään ja kaveripiirissään ja on hyväitsetuntoinen ja itseään arvostava, samoin kuin hänen nykyinen miehensäkin.
- se siitä
Kaikkeasitätaas kirjoitti:
Niin no et varmaankaan ole tavannut tätä meidän palsta"uhria"...
Luulen kyllä palstaa lukeneena tietäväni ketä tarkoitat ja hänen kirjoituksena eivät kerro mistään noista mainituista negatiivisista piirteistä vaan hän vaikuttaa hyvinkin älykkäältä ja kirjoituksensa osoittavat että tietää paljon narsisteista ja kirjoittaa niistä totuudenmukaisesti ja asiallisesti. Itse asiassa teillähän on tapana haukkua asiattomasti kahta tämän palstan uhria...
Ainoa syy teillä haukkua näitä kirjolituksia on niinkin säälittävä kuin se että teillä on hitonmoinen tarve kostaa narsisteista kertovat ikävät totuudet ja haukkua sumeilematta näiden kirjoittajia. - Haista home ite!
röyhkeitä ovat kirjoitti:
Sama on käynyt monille saman narsistin uhreille, eräskin hänen uhreistaan joutui saman kokemaan, mutta narsistista eroon päästyään opiskeli niin että on nyt hyvin korkeasti koulutettu, tekee arvostettua työtä, on ollut onnellisessa parisuhteessa nykyisen miehensä kanssa jo pitkät ajat, on pidetty työympäristössään ja kaveripiirissään ja on hyväitsetuntoinen ja itseään arvostava, samoin kuin hänen nykyinen miehensäkin.
No niin, sinä et selvästikään ole uhri millään mittarilla mitattuna. Jutuistasi päätellen sinulla on sen sijaan ollut joku uhri.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?
Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai1171897Stepuli itkee facessa
Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä1181786Martina oli sarjassaan tänään 32.
Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.2101771Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.
Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.2561446Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.
Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.1341385Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.
Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii4881026Minä menetän sinut kokonaan
Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.50966Veikkauksia milloin Venäjä hyökkää Suomeen?
Veikkaan että se tapahtuu nopeasti, ehkäpä jo kesäkuussa. Suomi 5,5 miljoonan harvaan asuttu maa. Venäjä ei tarvitse suurta joukkoa Suomeen, joten kai237913Onpas Martina valinnut sopivan laulun
Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa115911Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.
Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse347869