Miksi helluntaiseurakunnissa on paljon tälläisiä jotka esittää jotain amerikan suomalaista vaikka on suomalaisia? Onks se jotenkin vaan hienompaa puhua amörikän suomalaisittain laittaa jotain englanninkielisiä lauseita väliin. Mikä tämä tällänen Rauno Helppi on? On niitä muitakin.
Semmosta se on kun vähän ollaan enempi kierretty maata tuodaan tuliaisena huono suomenkieli Matti Amörikan suomalainen puhetapa.
Think about that!
Semmosta se on kun vähän ollaan enempi kierretty maata tuodaan tuliaisena huono suomenkieli Matti Amörikan suomalainen puhetapa.
Think about that!
Vastaukset 3
Vanhimmat
No tuo mainittu Rauno Helppi ainakin asuu tietääkseni vakituisesti Kanadassa, joten kieleen varmaan jää väkisinkin vaikutteita.
Minulla on Yhdysvalloissa sukulaisia, jotka ovat siellä syntyneet eivätkä olleet koskaan aikaisemmin edes käyneet Suomessa. He olivat täysin englanninkielisiä, opiskelleet englanniksi ja eläneet elämänsä siinä kulttuurissa, mutta säilyttäneet suomalaisilta vanhemmiltaan lapsina oppimansa suomen kielen.
Kun he ensimmäistä kertaa tulivat luokseni Suomeen, he puhuivat erittäin hyvää suomen kieltä. Paljon parempaa kuin suomalaiset keskimäärin. Seurueeseen kuuluneet amerikkalaispuolisot puhuivat tietenkin englantia.
Muita vaikutteita puheessa ei ollut kuin pari hivenen vanhahtavaa sanaa, jotka nekin vaihtuivat välittömästi nykysuomen mukaisiksi. Suomen kielen intonaatio ja ääntäminen olivat täysin tallella. Tuttavani pitivät heitä aluksi suomalaisina eivätkä tahtoneet millään uskoa, etteivät sukulaiseni ole koskaan edes käyneet Suomessa eivätkä liioin olleet missään tekemisissä suomalaisyhteisöjen kanssa Amerikassa.
Ihminen voi halutessaan säilyttää kielen, jonka on lapsena oppinut vanhemmiltaan. On niitäkin, jotka "unohtavat" äidinkielensä jo Helsinki-Vantaan lentokentällä, kun on niin kiire amerikkalaistua.
Helluntailaisista en tiedä. Joskus olen kuullut jonkun amerikansuomalaisen puhujan ikään kuin etsivän sanoja, ja voihan joku ihan aidostikin unohtaa, jos on koko ajan puhunut vain "amerikkaa". Lyhyessä ajassa ei äidinkieli kuitenkaan unohdu niin, että puheeseen tulisi vieras korostus.
Aktiivinen muistaja muistaa ja osaa; aktiivinen unohtaja unohtaa eikä osaa - tai ei ole osaavinaan.
Taitaa olla joku meriitti näissä lösseissä teeskennellä joko ameriiikkalaista tai wannabee-messiaanis-fanituslössiläistä.
Meikäläinen kun astuu seurakuntaan, on päässä reilusti arafatliina ja jäessä PLA:n lippu!