Olen aivan puhki.... Meidän 1v poika on ihan mahdoton. Voiko näin pienellä jo olla uhma?? Tuntuu että mikään ei ole hyvä, mikään ei kelpaa. En saa mennä yksin vessaankaan ilman että huutaa oven takana. Ei saa pukea, ei saa vaihtaa vaippaa, ei saa pestä hampaita. Tuntuu että olen huono äiti kun vaan komennan ja päivät kuluu lapsen huutoa kuunnellen vaikka mitä yrittäisi tehdä..
1v poika ja hirvittävä uhma
ei jaksa yhtään
33
4946
Vastaukset
- mami86
Tutulta kuulostaa.. ja voi varmaan olla uhmaa, meidänkin 1,5-vuotiaalla ollut 1-vuotiaasta asti eikä loppua näy.. onhan se raskasta mutta ei siihen kai auta kuin aika.. kyllä täälläkin kärsivällisyyttä koetellaan.. voimia!!
- täällä myös
Juu sama täällä. Tyttö on nyt pikkaista vaille vuoden. Ja kaikki pvän asiat tehdään uhman ja huudon kera... mikään ei tunnu olevan koskaan hyvin. Pvä on jatkuvaa kieltoa ja eieieieieieieie-hokemista :(
- mami86
Juu ja yrittääpä mennä kaverin luo kylään lapsen kanssa! Varsinkaan sellaisen kaverin jolla ei oo lapsia tai sitten on vasta niin pieni vauva ettei kotia ole tehty vielä lapsiystävälliseksi.. mukavan rupattelun sijaan aika menee siihen kun täytyy juosta muksun perässä ympäri kämppää ja hokea EI, EI.. EI, EI.. ja sydän kurkussa pelätä että kohta jotain menee rikki..
- ...
Jotain postiivistakin varhaisessa uhmassa: lapsi ei osaa vielä olla tottelematon.
Meillä noin vuoden iässä aloitti affektikohtaukset, joita ollut siis aiemminkin, mutta silloin aloitti pidättämään hengitystä tajuttomuuteen saakka. Eli vaikken muutenkaan halua missään nimessä kotiini negatiivista tunnelmaa, eli en käyttäisi ei-sanaa kasvatuksessa, ne harvat lipsahdus kerratkin (säikähdän ja en kerkeä ajatella, kun jo karjaisen ei) karsiutuu pois nopeasti, kun lapsi menee tajuttomaksi kun häntä kieltää. Meillä siis ei ole kieltoja joita vastaan uhmata, meillä on kuitenkin lapsella paljon haluja tehdä asioita joiden tekeminen ei ole järkevää.
Palataan siihen positiiviseen puoleen, lapsi ei osaa vielä olla tottelematon, näin uhmasta selviää huomattavasti helpommalla. Kun lapsi ottaa lasimaljakon käteen, hän ei osaa olla tottelematta kehoitustani laittaa maljakko takaisin paikoilleen. Kun hän aukaisee suun purrakseen minua, hän ei osaa olla tottelematta kehoitustani antaa äidille suukko. Kun lapsi haluaa koiralta puruluun, hän ei voi olla tottelematta kehoitustani tulla äidin luokse.
Nyt ikää on lähemmäs kaksi vuotta ja nyt lapsi osaa jo sitten olla tottelematonkin ja kehoituksiani ei aina totella, mutta helpompaa on kun lapsi jo on saanut kokeilla kaikkea ja teitää jo valmiiksi saako koiralta viedä luun, voiko maljakkoa heittää jne. Jos uhma alkaisi nyt, niin nyt sitä vasta helisemässä olisi uhmakas ja totelematon lapsi... - aha, nii just!!
ompa outoa.. meen 1v kun ottaa jotain on ihan sama pyydänkö laittaa takas tai tulemaan äidin luo hän tutkii kyllä sitä ottamaansa tasan niin kauan ku annan ja kun otan pois alkaa huuto ja yritys saada se takas. mistä oikein oot tuollaisen "ei osaa olla tottelematta" soopan keksinyt???
- ...
Oletko koskaan miettinyt, että et anna 1-vuotiaalle sopivia ohjeita, jos lapsesis ei tottele kehoituksiasi, se viittaisi siihen,e ttei lapsi ymmärrä mitä toivot hänen tekevän. Jos sanot. laitappa se iittalan sadan euron vaasi nyt takaisin siihen ikean kahden kympin pöydän pinnalle", menee se varmasti alspelta kuin lapselta ohi. Mutta jos sanot "Laita pöydälle" 1-vuotias aivan taatusti tuntee molemmat sanat ja tietää kuinka toimia.
Jos tuossa ei teillä ole ongelmaa, eli annat tarpeeksi yksinkertaiset ohjeet, mutta 1-vuotiaasi ei silti tottele, saattaa vika olla motivoinnissa. Lapsi ei ehkä ole oppinut, että totteleminen kannattaa, koska sillä saa niin mieluista sosiaalista palkkioita. 1-vuotias on vielä täysin riippuvainen vanhemman tunnetiloista ja hyväksynnästä, jos läsnä oleva vanhempi on samanlainen ilmeetön neutraali teki lapsi sitten hyvin tai huonosti, niin toki lapsi etsii virikkeitä itselleen sitten vaikka maljakosta, joka sentään kimaltelee joistakin kulmista katsottuna, eli antaa jotain mieluista kokijalleen. - Ei ummarra
Mä en kyllä kanssa tajunnut tota kirjoitusta? Ei mun yksi vuotias kyllä useinkaan tee mitä kehoitan tekemään? Ehkä ei sitten tajua mitä tarkoitan... Jos esim. lapsi ottaa jotain mitä ei saisi ja sanon, että anna se äidille niin ei anna vaan lähtee karkuun... Ja jos otan sen alkaa huuto. Sama vaipan vaihdossa aina venkoilee vaikka pyydän pysymään paikallaan tms. Ehkä se ei ole uhmaa, mutta omaa tahtoa kuitenkin mielestäni?
En kyllä ymmärrä myöskään sitä miksi lapsi menee tajuttomaksi, jos kielletään, jos ei kerta osaa olla tottelematon. Miksi "EI" sana saa niin voimakaan reaktion aikaan? - ...
Ei ummarra kirjoitti:
Mä en kyllä kanssa tajunnut tota kirjoitusta? Ei mun yksi vuotias kyllä useinkaan tee mitä kehoitan tekemään? Ehkä ei sitten tajua mitä tarkoitan... Jos esim. lapsi ottaa jotain mitä ei saisi ja sanon, että anna se äidille niin ei anna vaan lähtee karkuun... Ja jos otan sen alkaa huuto. Sama vaipan vaihdossa aina venkoilee vaikka pyydän pysymään paikallaan tms. Ehkä se ei ole uhmaa, mutta omaa tahtoa kuitenkin mielestäni?
En kyllä ymmärrä myöskään sitä miksi lapsi menee tajuttomaksi, jos kielletään, jos ei kerta osaa olla tottelematon. Miksi "EI" sana saa niin voimakaan reaktion aikaan?" Jos esim. lapsi ottaa jotain mitä ei saisi ja sanon, että anna se äidille niin ei anna vaan lähtee karkuun..."
Aivan taatusti yksi vuotias jo tietää mitä "anna" ja "äidille" tarkoittaa. Eli ongelma motivoinnissa... Onko lapsesi saanut niitä kokemuksia,e ttä antaminen kannattaa tai vaipanvaihdossa paikoillaan pysyminen kannattaa; eli oeltko kiitellyt tarpeeksi? Miksiköhän ihmeessä jollekin oli tullut koiran koulutus mieleen teksteistäni?
"En kyllä ymmärrä myöskään sitä miksi lapsi menee tajuttomaksi, jos kielletään, jos ei kerta osaa olla tottelematon. Miksi "EI" sana saa niin voimakaan reaktion aikaan?"
Koska ei tarkoittaa, että hänen tekemänsä puuha loppuu. Ja se saa suuttumaan, koska tekee yleensä vain sellaisia juttuja joita haluaa tehdä.
- voi just
"saattaa vika olla motivoinnissa."
Enpä nyt mene allekirjoittamaan tuota lausetta mitenkään päin.
Lapsen kanssa tehdään,touhutaan ja ollaan yhdessä. Siltikin kaikki mieleenkiintoinen mikä olisi kiellettyä koskea kiinnostaa. Tuskin vielä 1 v. ajattelee että nyt kun minun kanssa näin leikitään,enpä koske mihinkään tai tee mitään kiellettyä.
Mistä näitä pätejiä tänne oikein ilmestyy?- ...
" Tuskin vielä 1 v. ajattelee että nyt kun minun kanssa näin leikitään,enpä koske mihinkään tai tee mitään kiellettyä."
Tuskinpa todellakaan,v aan hän ajattelee, ettätuon maailman tärkeimmän ihmisen antamat palautteet tekemisitäni ovat tärkeintä elämässäni.
Jos vika ei ole motivoinnissa, niin ehkä siis lapsesi ei vielä ymmärrä kehotiituksiasi ja siksi ei voi miellyttää sinua?
Vastustaakseen vanhemman neuvoja lapselle pitää olla jo kertynyt kokemuksia siitä, että elämällä on tarjota jotain miellyttävämpääkin kuin huoltajan hyväksyntä. Siksi kaksivuotias siis osaa jo olla tottelematon, jos toisen lapsen kanssa on hyvät riehumiset kesken, äitiä joka uhkaa pukea vaatteet päälle viedäkseen pois osataan juosta karkuun. Mutta yksi vuotiaalla ei vielä ole kykyä tuollaiseen ajatteluun, vaan vanhemman hyväksyntä määrittää kaikkea tekemistä. - 19+7
... kirjoitti:
" Tuskin vielä 1 v. ajattelee että nyt kun minun kanssa näin leikitään,enpä koske mihinkään tai tee mitään kiellettyä."
Tuskinpa todellakaan,v aan hän ajattelee, ettätuon maailman tärkeimmän ihmisen antamat palautteet tekemisitäni ovat tärkeintä elämässäni.
Jos vika ei ole motivoinnissa, niin ehkä siis lapsesi ei vielä ymmärrä kehotiituksiasi ja siksi ei voi miellyttää sinua?
Vastustaakseen vanhemman neuvoja lapselle pitää olla jo kertynyt kokemuksia siitä, että elämällä on tarjota jotain miellyttävämpääkin kuin huoltajan hyväksyntä. Siksi kaksivuotias siis osaa jo olla tottelematon, jos toisen lapsen kanssa on hyvät riehumiset kesken, äitiä joka uhkaa pukea vaatteet päälle viedäkseen pois osataan juosta karkuun. Mutta yksi vuotiaalla ei vielä ole kykyä tuollaiseen ajatteluun, vaan vanhemman hyväksyntä määrittää kaikkea tekemistä.Jospa lapsi vain kokee, että maljakko (ja se että hän aivan itse ylettyy ottamaan sen!)on niin erikoinen, uusi ja jännä juttu, että se voittaa äidin kehut siitä hyvästä, että maljakko on palautettu pöydälle. Ja jos lähtee huterasti vaappumaan eteenpäin sen hienon maljakon kanssa, saattaa saada äidin juoksemaan perään, mikä on myöskin hauska juttu. Hauskempaa ainakin, kuin laittaa maljakko takaisin pöydälle. Pitänee kokeilla toisekin...
Mitenkäs muuten lapsen motivointi on onnistunut tilanteessa, jossa äiti uhkaa pukea vaatteet päälle ja lapsi kokee mielekkäämpänä juosta karkuun? - ...
19+7 kirjoitti:
Jospa lapsi vain kokee, että maljakko (ja se että hän aivan itse ylettyy ottamaan sen!)on niin erikoinen, uusi ja jännä juttu, että se voittaa äidin kehut siitä hyvästä, että maljakko on palautettu pöydälle. Ja jos lähtee huterasti vaappumaan eteenpäin sen hienon maljakon kanssa, saattaa saada äidin juoksemaan perään, mikä on myöskin hauska juttu. Hauskempaa ainakin, kuin laittaa maljakko takaisin pöydälle. Pitänee kokeilla toisekin...
Mitenkäs muuten lapsen motivointi on onnistunut tilanteessa, jossa äiti uhkaa pukea vaatteet päälle ja lapsi kokee mielekkäämpänä juosta karkuun?Jotenkin tuntuu rankalta lapsen kohtalo, jos maljakon antama palaute on sille oleellisempaa kuin vanhemman antama...
Entä jos kokeilet vaikka jutella lapselle vähän enemmän kuin se maljakko? Olla kaikenkaikkiaan lapsen silmissä kiinnostavampi kuin eloton esine? - 19+7
... kirjoitti:
Jotenkin tuntuu rankalta lapsen kohtalo, jos maljakon antama palaute on sille oleellisempaa kuin vanhemman antama...
Entä jos kokeilet vaikka jutella lapselle vähän enemmän kuin se maljakko? Olla kaikenkaikkiaan lapsen silmissä kiinnostavampi kuin eloton esine?Eihän se maljakko tietenkään mitään palautetta anna. Se on vain kiinnostava, uusi esine, jota on kiva tutkia, koska se on lapsen ainoa tapa tutustua maailmaan.
Ihan kiva, että pidät minua yhden kommentin perusteella niin huonona vanhempana, etten koskaan kommunikoi millään tavalla lapseni kanssa. Osaisitkohan kirjoittaa vielä hiukan alentuvammin? Kohtahan se varmasti nähdään. - ...
19+7 kirjoitti:
Eihän se maljakko tietenkään mitään palautetta anna. Se on vain kiinnostava, uusi esine, jota on kiva tutkia, koska se on lapsen ainoa tapa tutustua maailmaan.
Ihan kiva, että pidät minua yhden kommentin perusteella niin huonona vanhempana, etten koskaan kommunikoi millään tavalla lapseni kanssa. Osaisitkohan kirjoittaa vielä hiukan alentuvammin? Kohtahan se varmasti nähdään.Ja kun uusiin asioihin tutustutaan se tehdään turvallisessa ympäristössä, kasvattajien ohjaamana. Kasvattaja siis antaa ohjetta mitä tämän uuden ja ihmeellisen asian kanssa tehdään... Ei siis kielletä tutustumasta, koska se todellakin on ainut tapa tutustua maailmaan, vaan annetaan ohjetta siitä kuinka tutustutaan.
Ei siis: "Maljakkoon ei saa koskea" koska silloin lapselta kielletään kiinnostuminen uusiin ja ihmeellisiin asioihin, jää oppimatta esimerkiksi lasin antamat aistiärsykkeet.
Vaan: "Otit maljakon, maljakko on painava ja se kimaltelee nätisti. maljakko laitetaan takaisin pöydälle, jottei se mene rikki.." Sanomaa yksinkertaistetaan lapsen kehitystason mukaisesti.
- jepjep
Ihan kuin olisit kuvaillut minun 1 v 2 kk ikäisen pojan. Lisäksi haluaa koko ajan jotain ja ilmaisee sen osoittamalla ja ähkimällä vinkumalla, ja saa kilareita, kun ei anneta.
- iughfhbnjkyhugf
Pikkulasta voi ohjailla niin, ettei monestakaan asiasta tarvitse kieltää. Tottakai lapsonen kokeilee jatkuvasti niitä ei-juttuja, kun niillä saa vanhemmasta kivan reaktion irti. Jos pieni ei tunnu ymmärtävän yksinkertaisia rauhallisia kehoituksia, hänen sanavarastonsa ei vielä riitä esim pöytä-sanan ymmärtämiseen. Tällaisia helppoja sanoja voi opettaa lapselle jatkuvasti toistelemalla aina niitä sanoja mitä/mihin lapsi katsoo, vähitellen hän alkaa kyllä ymmärtää mitä tarkoitetaan. Koti kannattaa järjestellä niin ettei rikkuvia tai kielletyjä arvoesineitä ole ulottuvilla, kylässä on tietenkin hankalampaa.
Lapsen perään ei kannata kertaakaan lähteä juoksemaan tai siitä alkaa kiva leikki. Kylässä lasta tietenkin pidetään tarkasti silmällä ja opastetaan jo ennen esineeseen koskemista ihan rauhallisella ja normaalilla äänellä. Itse teen niin, että jos lapsi on jostain napannut kielletyn esineen, pyydän häntä tuomaan sen minulle ja odotan käsi ojossa. Jos lapsi juoksee pois, käännän selkäni ja sanon rauhallisella normaalilla äänellä, että "ok, nyt voit tuoda sen kun olet katsonut sitä". Pikkuinen useimmiten palauttaa tavaran heti, kun hoksaa, että siitä saa kiitokset ja hymyn ja tulee kiva olo. Jos tavara lentää kädestä, en reagoi vaan pyydän uudelleen antamaan sen käteeni koko ajan lasta katsoen, en vilkaisekaan lattialla olevaa tavaraa. Lapsi nostaa aina _itse_ heittämänsä tavaran ja niin kauan ohjataan että näin käy. Opastan jo pieniäkin tavaroiden keräämisessä ja usein esim "kielletyt" esineet viedään lapsen toimesta omalle paikalleen. Meillä ei lapset tiedä, että kiellettyjä esineitä edes on! Kun homma toimii kotona, toimii se samalla tavalla kylässäkin, eikä mikään mene rikki ellei aleta hosua ja huutaa.- ...
Hienoa!
Meillä lapsi tietää mitä ei tarkoittaa. On "ei ole" ja on "ei saa".
En tietenkään välttele "ei ole":n käyttöä kasvatuksessa, karkkia ei ole niin karkkia ei ole...Olen miettinyt mistä ei saa on lapselle tarttunut, varmasti omista lipsahduksista ja siitä, ettei hän tynnyrissä elä, eli päiväkodista, mummoilta jne. Itse korjaan kuitenkin aina lapselle kun hän sanoo -komentaa itseään- "ei saa", että "Kyllä saa, muttei kannata".
Pääasia on, että lapsi oppii, että tässä elämässä ei ole mitään mitä ei saa tehdä, koska esimerkiksi toiselta henkilöltä aivan taatusti saa hengen pois jos tahtoo, turha siinä kenekään on valehdella, että toista ei saa tappaa... Vaan lapsen pitää oppia miettimään omin pikkuaivoinsa se, että kannattaako hänen tehdä kaikki se mikä olisi käden ulottuvilla ja vapaalle ihmiselle täysin mahdollista. Maljakon saa ihan taatusti heittää, eihän sitä kukaan enää pysty estämään siinä vaiheessa kun se on kädestä irtoamassa, on silkkaa paskapuhetta, että sitä ei saisi lentämään... - Samoilla linjoilla
... kirjoitti:
Hienoa!
Meillä lapsi tietää mitä ei tarkoittaa. On "ei ole" ja on "ei saa".
En tietenkään välttele "ei ole":n käyttöä kasvatuksessa, karkkia ei ole niin karkkia ei ole...Olen miettinyt mistä ei saa on lapselle tarttunut, varmasti omista lipsahduksista ja siitä, ettei hän tynnyrissä elä, eli päiväkodista, mummoilta jne. Itse korjaan kuitenkin aina lapselle kun hän sanoo -komentaa itseään- "ei saa", että "Kyllä saa, muttei kannata".
Pääasia on, että lapsi oppii, että tässä elämässä ei ole mitään mitä ei saa tehdä, koska esimerkiksi toiselta henkilöltä aivan taatusti saa hengen pois jos tahtoo, turha siinä kenekään on valehdella, että toista ei saa tappaa... Vaan lapsen pitää oppia miettimään omin pikkuaivoinsa se, että kannattaako hänen tehdä kaikki se mikä olisi käden ulottuvilla ja vapaalle ihmiselle täysin mahdollista. Maljakon saa ihan taatusti heittää, eihän sitä kukaan enää pysty estämään siinä vaiheessa kun se on kädestä irtoamassa, on silkkaa paskapuhetta, että sitä ei saisi lentämään...mutta hiukan eri mieltä kuitenkin...
Esimerkkeihisi viitaten sanoisin, että "ei saa" on kuitenkin hiukan eri asia kuin "ei voi". Toisen ihmisen voi/pystyy kyllä ottamaan hengiltä (jos oikein äärilaidan esimerkkiä haetaan), varastaakin voi, samoin lyödä toista, rikkoa tavaroita ja viedä niitä toisten kädestä jne., mutta ymmärtääkö esim. taaperoikäinen todella, ettei niin KANNATA tehdä - ja miksei kannata? Minä ainakin opetan omalle lapselleni (1v 9kk), ettei esim. saa lyödä (koska äidille tulee pipi, silitä mieluummin) tai ettei toisen kädestä saa ottaa (koska tulee paha mieli, katsopa mitä muita leluja löytyy). Uskon, että vaikka jotkut asiat olisivat jossain vaiheessa vain yksinkertaisesti kiellettyjä, lapsi oppii silti kypsyessään ymmärtämään MIKSI näin on. - ...
Samoilla linjoilla kirjoitti:
mutta hiukan eri mieltä kuitenkin...
Esimerkkeihisi viitaten sanoisin, että "ei saa" on kuitenkin hiukan eri asia kuin "ei voi". Toisen ihmisen voi/pystyy kyllä ottamaan hengiltä (jos oikein äärilaidan esimerkkiä haetaan), varastaakin voi, samoin lyödä toista, rikkoa tavaroita ja viedä niitä toisten kädestä jne., mutta ymmärtääkö esim. taaperoikäinen todella, ettei niin KANNATA tehdä - ja miksei kannata? Minä ainakin opetan omalle lapselleni (1v 9kk), ettei esim. saa lyödä (koska äidille tulee pipi, silitä mieluummin) tai ettei toisen kädestä saa ottaa (koska tulee paha mieli, katsopa mitä muita leluja löytyy). Uskon, että vaikka jotkut asiat olisivat jossain vaiheessa vain yksinkertaisesti kiellettyjä, lapsi oppii silti kypsyessään ymmärtämään MIKSI näin on.Niin, ei saa on tavallaan myös lupa; ei ole lupaa tehdä, tuo mitäs inä hait ilmeisesti.
Minä taas en kasvata lapsestani nöyristelijää, eli lupaa keneltäkään tekemisiin ei tarvita, vaan lapsen omasta sisäisestä arvomaailmasta kimpoaa se, että äitiä ei kannata lyödä - koska äitiin sattuu, toisen kädestä ei kannata ottaa- koska toiselle tulee paha mieli. on lapsen oma valinta haluaako tuottaa äidille kipua tai toiselle pahaa mieltä, kasvatuksella häntä tietysti ohjataan tiettyyn suuntaan; empaattiseksi toiset huomioonottavaksi ihmiseksi.
Metodit siis on hyvin samat kuin teilläkin, ainut ero siis, että lapseltani mikään ei ole kiellettyä, koska joku sanoo niin.
Ymmärtääkö lapsi "ettei kannata" sanoja? jaa, aivan yhtä hyvin kuin ymmärtää ei saa -sanoja, jos ei halua että äidille tulee paha mieli, silloin ei kannata lyödä. Kokeilemalla lapsi oppii sen mitä se tarkoittaa, aivan samoin kun muissakin asioissa. - Samoilla linjoilla
... kirjoitti:
Niin, ei saa on tavallaan myös lupa; ei ole lupaa tehdä, tuo mitäs inä hait ilmeisesti.
Minä taas en kasvata lapsestani nöyristelijää, eli lupaa keneltäkään tekemisiin ei tarvita, vaan lapsen omasta sisäisestä arvomaailmasta kimpoaa se, että äitiä ei kannata lyödä - koska äitiin sattuu, toisen kädestä ei kannata ottaa- koska toiselle tulee paha mieli. on lapsen oma valinta haluaako tuottaa äidille kipua tai toiselle pahaa mieltä, kasvatuksella häntä tietysti ohjataan tiettyyn suuntaan; empaattiseksi toiset huomioonottavaksi ihmiseksi.
Metodit siis on hyvin samat kuin teilläkin, ainut ero siis, että lapseltani mikään ei ole kiellettyä, koska joku sanoo niin.
Ymmärtääkö lapsi "ettei kannata" sanoja? jaa, aivan yhtä hyvin kuin ymmärtää ei saa -sanoja, jos ei halua että äidille tulee paha mieli, silloin ei kannata lyödä. Kokeilemalla lapsi oppii sen mitä se tarkoittaa, aivan samoin kun muissakin asioissa.Minäkin ajattelin kasvattaa lapsestani muut huomioon ottavan, empaattisen lapsen. Tämä tarkoittaa minun maailmassani sitä, että moneenkin tekemiseen kysytään lupa, esim. saanko leikkiä tällä lelulla, vaikka se onkin sinun. Samoin jotkin asiat ovat kiellettyjä, koska joku (esim. laki) sanoo niin. On minun vastuullani huolehtia lapsen terveydestä ja turvallisudesta, joten en uskalla enkä halua katsoa, kun lapsi oppii kantapään kautta kannattaako ottaa riski vaikkapa halkaista kallonsa kiipeämällä liian korkealle. Kasvatus ei perustu kieltoihin ja rajoituksiin, mutta niitäkin lapsen on opittava sietämään ja uskomaan, koska ei vielä osaa ennakoida toimintansa seurauksia ja vaikutuksia muihin tai arvioida riskejä samalla tavalla kuin aikuinen. Koska lapsen sisäinen arvomaailma (empatia ja oikeudentaju) kypsyy ja kehittyy hiljalleen iän myötä ei kaikkia "kannattaako" kysymyksiä voi jättää pienen lapsen yksin ratkaistavaksi vaan aikuisen on ohjattava lasta oikeaan suuntaan. Lapsen mielestä voi hyvinkin olla kannattavaa viedä lelu toisen kädestä, koska hän ei vielä ymmärrä miltä se toisesta tuntuu. Aikuisen tehtävä on silloin opettaa, ettei niin saa tehdä, perustella kieltonsa ja ajan ja omien kokemustensa kautta lapsi itsekin ymmärtää miksi ei.
- ...
Samoilla linjoilla kirjoitti:
Minäkin ajattelin kasvattaa lapsestani muut huomioon ottavan, empaattisen lapsen. Tämä tarkoittaa minun maailmassani sitä, että moneenkin tekemiseen kysytään lupa, esim. saanko leikkiä tällä lelulla, vaikka se onkin sinun. Samoin jotkin asiat ovat kiellettyjä, koska joku (esim. laki) sanoo niin. On minun vastuullani huolehtia lapsen terveydestä ja turvallisudesta, joten en uskalla enkä halua katsoa, kun lapsi oppii kantapään kautta kannattaako ottaa riski vaikkapa halkaista kallonsa kiipeämällä liian korkealle. Kasvatus ei perustu kieltoihin ja rajoituksiin, mutta niitäkin lapsen on opittava sietämään ja uskomaan, koska ei vielä osaa ennakoida toimintansa seurauksia ja vaikutuksia muihin tai arvioida riskejä samalla tavalla kuin aikuinen. Koska lapsen sisäinen arvomaailma (empatia ja oikeudentaju) kypsyy ja kehittyy hiljalleen iän myötä ei kaikkia "kannattaako" kysymyksiä voi jättää pienen lapsen yksin ratkaistavaksi vaan aikuisen on ohjattava lasta oikeaan suuntaan. Lapsen mielestä voi hyvinkin olla kannattavaa viedä lelu toisen kädestä, koska hän ei vielä ymmärrä miltä se toisesta tuntuu. Aikuisen tehtävä on silloin opettaa, ettei niin saa tehdä, perustella kieltonsa ja ajan ja omien kokemustensa kautta lapsi itsekin ymmärtää miksi ei.
Juuri hieno kohta jälleen tekstissäsi: "Koska lapsen sisäinen arvomaailma (empatia ja oikeudentaju) kypsyy ja kehittyy hiljalleen iän myötä ei kaikkia "kannattaako" kysymyksiä voi jättää pienen lapsen yksin ratkaistavaksi vaan aikuisen on ohjattava lasta oikeaan suuntaan."
Toisin sanoen ilamsituna: ei-sanaa ei tarvita kasvatuksessa, koska ei ole mitään järkeä ohjata lasta siihen mitä ei saa tehdä, vaan ohjata toiminta aina sellaiseen jota saa tehdä.
Lapsi kiiinnostuu maljakosta annetaan ohjetta siitä mitä majakon kanssa voi tehdä, maljakkoon voi hakea kukan, maljakon voi asettaa takisin pödälle... Turha sanoa, että maljakkoa ei saa nostaa, koska lapsi on jo nostanut ja ihmettelee miksi helkutissa ei saa nostaa, kun nostinhan minä sen juuri... Lapsi kiinnostuu kiipeilytelineestä: Miksei muka saa kiivetä, nouseehan minulla jalka koko ajan korkeammalle? Mielumin hienoa, osat kiivetä, osaatko tulla alaspäin? Laskeudu alas, ole varovainen. Kiipeilyyn ikäisesi tarvitsee aina äidin mukaan, kiivetään yhdessä...
- vikkelävakkela
En ikinä ole kuullut moista soopaa! Olen sentään neljän lapsen äiti ja vieläpä lastenhoitaja päiväkodissa. NO, kunhan sinäkin saat hieman elämänkokemusta ja lisää lapsia niin naurat varmaan itsekkin jo omille jutuillesi.
- 6+6
No kylläpä on lapsen kehitykseen kuuluvasta tahto-iästä tehty varsinaista salatiedettä.Ei-sanaa en ole välttänyt,1,2v alkanut tuhma-ikä on alkanut helpottamaan,kun lapsi on oppinut puhumaan nyt 2,5 vuotiaana.Yritän myös järjestää,että lapsi saa ITE tehdä asioita.Esim.nyt on huippua,kun voi itse vatkata sähkövatkaimella kakkutaikinaa,äiti vain huomaamatta avustaa.Joskus kun on kiire,niin puen ulkovaatteet vastalauseista huolimatta,sitten kun on aikaa mennään pitkän kaavan mukaan.Jos ruokaillessa tulee kohtaus,lapsi saa mennä jäähylle makkariin,näkee muut oven raosta ja perheellä on ruokarauha.Joskus huutaa vartin lattialla,kun ei auta edes sylittely.Se nyt kuuluu asiaan,että välillä myrskyää ja sitten paistaa aurinko.Murkkuikää odotellessa.....
- 6+6
Lisäyksenä vielä:meillä on toisinaan auttanut,että kerron noin 10 min.etukäteen ja vaikka useamman kerran,että kohta lähdetään,tai kohta vaihdetaan vaippa tai kohta syödään,alkaa lapsi virittyä asiaan,eikä niin helposti ole eri mieltä.
- LovingCaring
Kuulostaa siltä että tajuttomaksi menevän lapsen äiti hapettaa lasta- kyllähän siihen huuto loppuukin sitten. Joko pahoinpitelet lastasi tai sitten lapsellasi on joku häiriö sillä ei todellakaan ole normaalia. Terveisiä sotealan korkeakouluopiskelijalta. (ei sossu todellakaan)
Oma 1v7kk on niin uhmauuno ettei ole todellistakaan. Se on ihan sama kuinka läsnä ja lämmin tai toruva on kun pyytää ensin nätisti monta kertaa vaikka muksua olemaan kaatamasta maitoa lattialle niin tekee kai pieni varmasti täysin päinvastoin. Aamut alkavat usein väärällä jalalla ja heittäytymisiä lattialle selkä edellä, kauhea huuto kuin heittäytyminen olisi ollut jonkun muun vika :D On alkanut nirsoilla ruoasta, itkee ja huutaa huoh. Ränttätänttäpäällä ei halua tulla ulkoa vesisateesta tai tuiskulumesta huolimatta sisälle ja ulkona huutaa jos tuulee. Sisällä saa ihan pienistäkin asioista huutomaakarikohtauksia. Juuri kun muutettiin isosta omakotitalosta pieneen kerrostaloon eikä ainakaan ennen syksyä päästä muuttamaan isompaan että terve vaan naapurit!- 10+18
Kai nyt sotealan korkeakouluopiskelija sentään affektikohtauksista on kuullut?
- ...
Mitä tarkoittaa lapsen hapettaminen?
Affekti kohtaukset ovat hyvinkin normaaleja voimakastahtoisilla lapsilla, kyllähän sinä sellaisen äitinä sen tiedät itsekin, hupsu... - feikki
Se, että lapsi huutaa itsensä tajuttomaksi on täysin normaalia joillekin lapsille.. Luulisi sotealan korkeakouluopiskelijan tuollainen PERUSASIA tietää.. Jopa minä tiedän vaikka ei ole vastaavaa koulutusta edes ammattikoulupohjaisena.. Saati tuosta kärsivää lasta..
- LovingCaring
Jep mutta aikamoista paskaa tulla selittämään tänne aloittajan puheenvuoroon kommentteja tiettyjen sanojen käytöstä ja uhmasta, selitellä tajuttomuuskohtauksia topicissa niin laittaa kyllä miettimään. Ilmeisesti kaikilla ei hälytyskellot soi, mikä ei ole ihme että Suomessakin on tällainen kulttuuri että lapset joutuvat pahoinpitelyn kohteeksi. On monia vanhempia jotka valitettavasti tekevät itse väkivaltaa lapsille ja selittelevät niitä täällä itseään tyynnytelläkseen.
- jäkäjäkä viistoista
... 'n tekstit kuulostaa "positive reinforcement" - koulutusmetodilta.
- ...
Koirien kouultus on vapaa-ajan intohimoni, huomaako sen muka?
- TAhtooTAhtooTAhtoo
Hmm.. skipataan nää turhat pulinat tästä pois ja ihan aloittajalle vaan, että täälläkin hyvin voimakas tahtoinen neiti. Kyse on juuri tuosta tahto-iästä!! Ja muutenkin on hyvin määrätietoisen oloinen :)) Äidillä on kyllä pinna välillä niin kireällä. Käyn purkamassa sitä lenkillä :D Tyttö isälle hetkeksi!
- Tottelevaisen isä
Ei jumalauta täytyy kyllä sanoa että miten ihmeessä joku luulee pystyvänsä kasvattamaan lapsen yhteiskunnan normeihin, tasapainoiseksi aikuiseksi ilman selkeitä kieltoja ja kuria?! Aivan käsittämätöntä! Taitaa sen maljakkokasvattajan lapsesta tulla sen verran tärähtänyt kaveri että voi olla jopa seuraava kouluampuja! Nyt vähän jäitä hattuun!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miksei voitaisi vaan puhua asiat selväksi?
Minulla on ollut niin kova ikävä sinua, etten oikein edes löydä sanoja kuvaamaan sitä. Tuntuu kuin jokainen hetki ilman491506Sunnuntai terveiset kaivatulle
Maa on vielä valkoinen vaikka vappu lähestyy, otetaan pitkästä aikaa pyhä terveiset kaivatullesi tähän ketjuun !!761335Olen päivä päivältä vain varmempi siitä että rakastan sinua
Onhan se tällä tuntemisen asteella jokseenkin outoa, mutta olen outo ja tunne on tunne. 😊86993- 14957
- 86926
Ai miehillä ei ole varaa maksaa
Treffejä naiselle johon on ihastunut? Ihanko totta dusty miehet? Tekosyy. Haluatko laittaa 50/50 kaikki kulut parisuhtee186868Olet mielessäni
viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla. Ihastuin sinuun enkä voi tunteilleni mitään. Jos uskaltaisin, tunnustaisin s20831- 82801
Verovähennysten poisto syö veronkevennykset pieni- ja keskituloisilta
Kokoomuslaiset ja perussuomalaiset kansanedustajat jakavat kilvan postauksia, jossa kerrotaan miten kaikkien työssäkäyvi82775Kaipaan seuraasi niin
monella eri tavalla ja tasolla. En tiedä mitä tapahtui, mutta niin vain kävi että ihastuin sinuun.17740