Tähtien tähyilyn

poikanen

Lyhyt oppimäärä.

Syksyn pitkät pimeät yöt ennen lumien
valkoisuuden laskeutumista maan peitteeksi
tarjoavat oivan tilaisuuden tutustua omin silmin
tähtitaivaan ihmeisiin. Pilvet tosin joskus
häiritsevät harrastukseen paneutumista, mutta
pilvetöntäkin on silloin tällöin.

Aloitetaan oppitunnit aivan aloittelijoiden
tasolta.

Valmistautuminen tähtien näkemiseen: Totea ensin
ympäristön valaistustaso. Jos on asutuksen ja
katuvalojen huikaisevaa häikäisyä maailma
pullollaan, kannattaa paikallistuntemuksen ja
kartan avulla etsiä pimeä paikka ja suunnitella
kulkeutuminen sinne jalkoja, busseja tai muita
sopivaksi katsottuja kulkuneuvoja hyväksikäyttäen.

Lisävalmistautumisena tähtikartan hankkiminen.
Sellaisen voi hankkia vaikkapa kirjaston
tähtialan kirjasta ( muista, kopiokoneella ei
repäisten!) Pohjoinen tähtitaivas, mahdollisimman
laajasti pohjantähden ympäriltä. Ja sitten
taskulamppu sopivasti himmentäen vaikka
teippaamalla värillistä muovikalvoa lasin eteen.
(kirkas valo häiritsee silmien pimeään
mukautumista)

Käyttöä on syytä hieman harjoitella valaistuissa
oloissa. Tähtikarttaa pidetään yläpuolella,
taivasta kohti, jolloin tähdet näkyvät samoissa
asennoissa kartassa kuin taivaallakin.


Ja sitten ei muuta kuin pimentoon !!


Ensimmäiseksi taivaalta voisi yrittää löytää
Otavan, eli Ison karhun tähdistön. Se on
seitsemän tähden muodostama "iso kauha"
pohjoisella taivaalla näin marraskuisina iltoina.
Kauhan kahden oikeanpuoleisimman tähden suuntaan
kun vetää mielessään viivan ja laskee siihen noin
viisi näiden tähtien välimatkaa, törmää
Pohjantähteen, joka on taivaan napa ja on aina
suoraan karttapohjoisesessa leveysastetta
vastaavalla korkeudella horisontista (Helsingissä
60 astetta, Utsjoella 70 astetta, Pariisissa noin
50 astetta ja "maailman navassa" Jerusalemissa
noin 30 astetta korkealla)

Tähtikartan ja taivaantähyilyn yhdilmä alkaa pian
tuottaa tulosta ja keskitaivaalta löytyy
Kassiopeian tupla-W ja etelätaivaalta joutsen ja
paljon muuta.

Kirkkain tähti idässä on planeetta Jupiter ja
siitä vaaksan verran yläoikealle vähän himmeämpi
Saturnus (kuun polikas möllöttää siellä Jupiterin
luona nyt)

Muuta mahdollista nähtävää lähiöinä: Revontulia
ja lisääntyviä tähdenlentoja.

sarja jatkuu...

10

833

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Arethusa

      kuu möllöttää, suoraan ulos ikkunasta katsottuna,
      ja kaipa se on sitten Jupiter tuolla melkein
      alapuolella.

      Ulos en kyllä lähde näitä katsomaan, on tämä
      kaupunginosa liian rauhaton naisihmiselle öiseen
      aikaan. Ei tässä parane selitellä huumehörhöille
      ym. muille vastaantulijoille, että taivasta tässä
      vaan katselee.

      • poikanen

        sitä kuuta. Ne kraatterit pääsevät parhaiten
        oikeuksiinsa puolikuussa tai sirpissä siinä valon
        ja varjon rajalla.

        Jupiterin kuiden näkeminen niin pienellä
        suurennuksella on juuri siinä näkemisen rajoilla.
        Kokeile vaikka paremmalla silmällä (jos eroa on)
        ja yhdellä putkella ja ...hengittämättä... Voi
        näkyä ihan vieressä, (ainakin kuvitelmissa)
        Galileilla oli heikompi kaukoputki ja hänkin näki
        ne.


      • Jokeri
        poikanen kirjoitti:

        sitä kuuta. Ne kraatterit pääsevät parhaiten
        oikeuksiinsa puolikuussa tai sirpissä siinä valon
        ja varjon rajalla.

        Jupiterin kuiden näkeminen niin pienellä
        suurennuksella on juuri siinä näkemisen rajoilla.
        Kokeile vaikka paremmalla silmällä (jos eroa on)
        ja yhdellä putkella ja ...hengittämättä... Voi
        näkyä ihan vieressä, (ainakin kuvitelmissa)
        Galileilla oli heikompi kaukoputki ja hänkin näki
        ne.

        Työpäivä,jolloin ei oikein voi valvoa yökausia.
        Sitten tuulee niin kovaa,ettei näekun silmät ovat
        vesissä.
        Tähtiä kyllä näkee,kun jaksaa(=viitsii) tarpoa
        tarpeeksi kauas valoista.Yksi hyvä paikka olisi
        silta,mutta se on tehokkaasti valaistu,että häi-
        ritsee näkyvyyttä.Muuten olisi hieno näkyvyys
        joka ilmansuuntaan!
        Nyt tuli loskaa,joka toivoakseni sulaa eikä jäädy
        inhottavaksi iljanteeksi.Kunnon pakkasyö,kuten
        joskus vuosikymmen(-iä) sitten olisi
        ihanteellinen.
        Sään muutos tuntuu olevan tämän sumuinen ja kostea
        merellinen ilmasto.Johtuneeko kuitenkin jonkin as-
        teisesta yleisestä lämpenemisilmiöstä.


      • luonnollinenpentu

        >>Ulos en kyllä lähde näitä katsomaan, on tämä
        kaupunginosa liian rauhaton naisihmiselle öiseen
        aikaan<<

        Näin marraskuussa aurinko laskee iltapäivällä
        neljältä ja pimeys saapuu maisemaan vajaassa
        parissa tunnissa. Jos auringonlaskun aikaan
        näyttää erinomaisen selkeältä, voi maisemaan
        poistua "hyvän sään" aikana.

        Seuraavassa vähän vinkkejä hyvistä
        taivaantähyilypaikoista niiltä ajoilta, jolloin
        itse asuin Helsingissä:

        Ursan kalliot Kaivopuistossa (lienee tosin
        vaarallisinta maisemaa hörhöjen suhteen), siellä
        on paljon sopivia kallionkoloja, joihin voi
        majoittautua liki huomaamattomasti tähyilemään
        kohti korkeuksia. Siellä on myös se Ursan
        tähtitorni, jossa näytetään iltaisin (ilmaiseksi
        jäsenille ja kympillä muille) (klo 19-21, ei
        maanaantaisin) tähtiä halukkaille kunnon
        kaukoputkella.

        Suomenlinnan eteläisempi saari on niin kaukana
        keskustan valoista, että siellä on melkein kuin
        maaseudun pimeydessä.

        Seurasaari on hyvin vähäisesti valaistu pläntti.
        Vietin joskus siellä myöhäiskevään lyhyen yön
        kuvaillen taivaan valaistussävyjä.

        Lauttasaaren lounaiskärki. Sinne rynnistin joskus
        tammikuussa 80 tai 81 yöksi ihailemaan
        luonnonilmiöitä (se oli myrskybongausretki, 30
        sekuntimetriä etelästä ja elämyksiä
        myrskyaallokon riepottamilla jäälautoilla, jotka
        muussasivat sinä yönä sen rantalaiturinkin
        säpäleiksi)


    • poikanen

      Nyt, kun kaikki innokkaimmat ovat opiskelleet
      silmämääräisesti kevyin välinein tähtikuvioiden
      muodot, hahmot ja olinpaikat (luulen niin), on
      aika ottaa seuraava askel väline"urheilun" ja
      uuden harrastuksen taloudellisten uhrausten
      suuntaan.

      Ensimmäinen hankinta on valovoimainen
      peruskiikari ja apukirjallisuutta.

      Kiikarin lukemat voisivat olla 7*50, 10*50 tai
      12*50. Ensimmäinen luku on suurennuksen määrä ja
      toinen on objektiivin läpimitta milleinä.
      Tuollainen kiikari kasvattaa näkyvien tähtien
      määrää muutaman kertaluokan. Kun normaalisilmillä
      kuuttomassa pimeässä yössä hyvissä oloissa näkee
      noin kuutosmagnitudiin asti, niin kiikarilla
      näkee jonnekin kahdeksaan asti.

      Katselun vakaannuttamiseksi kiikari kannattaa
      tukea johonkin tai kiinnittää kamerajalustaan
      (sopivia liitinkappaleita alan liikkeistä tai
      Ursasta)

      Sopivaa kirjallisuutta kevyemmästä alkaen:
      tavallinen tradiditionaalinen almanakka, josta
      selviää auringon ja kuun nousu- ja laskuajat,
      planeettojen näkyminen ja muuta yleistä.
      Seuraavaksi voisi tilata "Tähdet ja avaruus"-
      lehden vuosikerran: Ajankohtaista asiaa
      avaruudesta ja taivaan tutkimisesta, kuukauden
      tähtitaivaan kuulumiset ja näkymiset ynnä muuta
      mielenkiintoista. Kaupanpäällisiksi saa
      jäsenyyden, minkä nojalla pääsee katselemaan
      ilmaiseksi kunnon putkella Ursan tähtitorniin
      (pääkaupunkiseutulaisille) (paikallisia
      harrastuspiirejä ympäri maata myös).

      Lisäkirjallisuutta: esimerkiksi Tähdet-
      vuosikirja, missä on almanakan tietoja kasvatettu
      joka suuntaan.
      Tähtikarttakirja, missä on tähtikarttojen ja
      tähtikuviokarttojen lisäksi selitelty
      mielenkiintoisia juttuja, mitä kannattaisi
      katsella.
      -Tähtitaivas
      -Tähtitaivaan opas
      -Messierin kohteet, missä on esitelty 110
      kohdetta hakuohjeineen (avoimia ja pallomaisia
      tähtijoukkoja, galakseja) (pimeimpiin
      ympäristöihin)
      Jatkuu joskus seuraavalla tasolla...

    • poikanen

      Keskustelukumppanimme avaruuskulkuri luovutti ystävällisesti löytämänsä kuukartaston käyttöömme. Liitetään se tänne avaruusopiskelun liitemateriaaliksi. Ehkäpä tänne pitäisi littää joitakin tähtikarttaohjelmiakin opastukseksi taivaiden salaisuuksiin, mitä joitakin saattaa ollakin muutama sivu ylempänä olevissa tiedelinkeissa

      http://www.lpi.usra.edu/research/lunar_orbiter/index.html

    • poikanen
    • Kp.

      Kuun synty ja maavaikutukset

      Suosituimman nykyteorian mukaan alkumaahan (joskus yli 4 miljardia vuotta sitten) törmäsi loivalla viisto/hipomistörmäyksellä (kahdesti) noin Marsin kokoinen protoplaneetta. Törmäyksissä planeettojen raskaat nikkelirautaytimet yhdistyivät ja muodostivat Maalle suhteellisesti ylisuuren ytimen. Samalla Maa sai yliannoksen radioaktiivisia raskaita alkuaineita, joiden hajoamisenergia pitää maan ulkoytimen sulana, mikä aikaansaa muita kiviplaneettoja voimakkaamman magneettikentän, mikä puolestaan suojelee elämää Auringon hiukkassäteilyltä ja kosmiselta säteilyltä.

      Sama Maan ytimen lämpölähde pitää Maan sisäisen konvektion käynnissä ja siten myös mannerliikunnat, mikä on välttämätön suuren hiilikierron kannalta. Elämälle välttämätön hiili poistuisi sedimentaation vuoksi pois elämän käytöstä, ellei mannerliikuntojen alityöntökohtien tulivuoritoiminta palauttaisi sitä kiertoon.

      Kuu on hidastanut Maan varhaisen huikean pyörimisnopeuden nykyiseksi siedettäväksi (nykytilanteesta arvioiden, esimerkiksi alle kymmentuntinen vuorokausi tuntuisi häiritsevän lyhykäiseltä, kun kaksnelosen vuorokausikin meinaa loppua usein kesken).

      Kuu nykyetäisyydellään lukitsee Maan prekessioheilahdukset 23-24 asteen välille. Prekessio ja Maan akselin kaltevuus aikaansaavat Maalle vuodenajat ja muiden kiertorataparametrien kanssa yhdessä jääkausiajat, mitkä toisaalta tasaavat Maan lämpötilaa ja toisaalta ovat nykytietämyksen mukaan olleet edistämässä elämän ja ihmisten evoluutioharppauksia.

      Ilman Kuuta Maan prekessioheilahdukset kasvaisivat ajoittain jopa yhdeksäänkymmeneen asteeseen, eli Auringon vuotuinen liike vaeltaisi kohtisuorasta navan päältä kohtisuorasta toiselle navalle vastaavaan asemaan, mikä vaihtelu olisi niin rajua, että vain nykyistä huomattavasti alkeellisempi elämä olisi mahdollista Maassa. Napa-alueiden ilmasto vaihtelisi vuoden mittaan Saharaakin kuumemmasta Antarktistakin kylmempään.

      Kuujutun jälkiseuraamukset voivat olla jopa itse elämä. Nykytulkintaisesti elämänpensaan varhaisimmat haarat ovat kaikki kuumansuosijoita (ja jäävät jäljelle viimeisiksi) ja hypoteesi ehdottaa, että se elämä olisi lähtenyt käyntiin jossakin mustien savuttajien kaltaisissa elinympäristöissä. Paineisen kuuman meriveden liuottamissa ravinnepuuroissa magmakonvektion murentaman merenpohjan kallioiden halkeamissa olisi alkanut elämään johtava prosessi ja kuusta johtuvissa rannikoiden vuorovesivyöhykkeissä olisi tapahtunut sitten myöhemmin merellisen elämän monimuotoistuminen, mistä kielii monilla elämänmuodoilla oleva voimakas kuurytmitys.

      Täytejuttuna Iso Attraktori

      The Great Attractor, suomeksi suunnilleen Suuri Puoleensavetäjä, kiskoo massiivisella painovoimallaan kaikkia lähimaiseman galaksiryppäitä luokseen. TGA:ta ei näy ainakaan näkyvän valon aallonpituudella, mutta sen olemassaolo päätellään siitä, että lähimaiseman (Local Group = Linnunrata ja Andromeda ja parikymmentä pientä) liikesuunta ei kohdistu suoraan Virgon Superjoukon (n. 45 miljoonan valovuoden päässä) keskustan M87:ää kohti vaan vähän sen ohi. Virgon suhteen vauhti on n. 600 km/s. TGA:n etäisyys arvioidaan kymmenkunta kertaa kauemmas (punasiirtymäetäisyydelle n. 5000 km/s).

      (jatkan juttua, sikäli kuin ehdin ja aiheesta löytyy lisää kiintoisaa)

      17°57'S 8°16'W-03
      Tuo kosmisten nopeuksien mittaaminen vaatinee joltisenkinverran tietokonekapasiteettia neutraloimaan eri liikkeiden aiheuttamia mittausongelmia:

      Maapallon pinta pyörii ekvaattorilla vajaa puoli kilometriä sekunnissa (ja navoilla 0).
      Satelliitit kiemurtelevat pitkin geoidipintoja kiihdytellen ja jarrutellen.
      Maa kietää aurinkoa n. 30 km/s.
      Aurinko kiertää Linnunrataa suunnilleen 220 km/s

      Kaikki liikkeet ovat ympyrä- tai ellipsimuotoisia, joten "paikallaan pysyvän" ulkopuolisen kiintopisteen suhteen nopeus muuttuu jatkuvasti.

      Lisäksi tulee pienempiä liikkeitä maan ja kuun paritanssahtelusta, vuodenaikaiskiihdytyksiä ja -jarrutuksia ja -keikutuksia, Linnunradan paikallismaiseman painovoimamuutosten töykkiminen ja vanuttelu ja lähigalaksiryppään keskinäinen liikehdintä.

      Ja kaikki "kiintopisteet" avaruudessa vaeltavat painovoiman komennossa.

      Esimerkiksi Seti-kuuntelussa kuunneltava kuvitteellinen lähettävä planeetta liikkuu vastaavanlukuisilla eri tavoilla kuin Arecibon vastaanottimen maakin ja kuviteltavan radiosignaalin tajuus "elää" koko ajan.

      « Viimeksi muokattu: 29.01.03 15:27 Lähettäjä: Korpinpoikanen » >Lyhyehkösti muistelmia Urantian ääreltä.

      Olin törmännyt mainintoihin Urantiasta monien vuosien aikana Ja odottelin innolla että löytäisin sen jostain käsiini.

      Sitten kun löysin, aloin paneutua suurella kiinnostuksella kirjan kosmologia-kohtiin, mitkä itse hallitsen parhaiten. Pettymys oli suuri, kun kaikki täsmällisesti nykytietämyksen valossa tarkastettavat tiedot olivat auttamattoman vanhanaikaisia jostain viime vuosisadan alkupuolelta.

      Seuraavaksi vertasin kristinuskon ydinkohtia Raamatusta ja vastaavia Urantian kohtia ja niissä oli selvä tendenssi. Raamatun ydintotuudet oli järjestelmällisesti vesitetty ja käännetty esimerkiksi Jeesus-Saatana "taistelukohtaukset" juuri vastakohdakseen.

      Urantian alkuperästä muistelen jostain lukeneeni, että tuntemattomaksi jäänyt henkilö New Yorkista olisi kirjoittanut kirjan automaattikirjoituksella joskus 1930-luvulla.

      Kiinnostukseni lopahti siihen. Automaattikirjoituksella ei saada esiin mitään vallitsevan ihmistietouden ylittäviä tietoja. Terapiavälineenäkin automaattikirjoitus on tehoton, koska se ei kaiva alitajunnasta esiin unohtunatta, vaan sepittää todellisuuden takaista mielikuvituksellisuutta, mikä usein alkaa vielä hekumoida sadistisella satanismilla.

      19°24'S 104°37'W-03
      lainaus K.A.T:lta >>Me paikallisine galakseinemme menemme sinisen suuntaan. Ehkä siellä on jokin
      voimakas gravitaationaiheuttava galaksijoukko tms.>Suuri atraktori on galaksien liikkeiden perusteella estimoitu
      massakeskittymä joka painovoimallaan kiskoo puoleensa galaksiamme ja
      vieläpä naapurigalaksejammekin. Koko havaitsemamme maailmankaikkeus ei
      toki ole matkalla sen suuntaan. Suuren atraktorin oletetaan olevan
      massiivisista galakseista muodostunut superjoukko jossain reilun
      parinsadan miljoonan valovuoden päässä, joten ihan heti ei törmäys
      vielä uhkaa. Atraktorin massa on myöskin sen verran suuri, että
      ns. "pimeää ainetta" olisi siitä suunnasta syytä löytyä, koska
      atraktorin suunnassa olevat galaksit eivät vielä yksin ole riittävän
      massiivisia.

      Galaksien on havaittu usein ryhmittyvän isommiksi rakenteiksi niin
      että toisaalla galakseja on tiheämmässä kuin toisaalla. Suuren seinän
      nimellä tunnettu iso galaksien tihentymä sijaitsee 300-500 miljoonan
      valovuoden päässä meistä.

      Seuraavasta en oikein ole varma, mutta muistaisin kuulleeni, että on
      ehdotettu suuren atraktorin suunnassa paljon kauempana olevan vielä
      todella paljon suurempi massa, jonka suuntaan koko höskä (meidän
      galaksimme ja naapurimme ja jopa itse suuri atraktorikin) menee.

      • naamataulujen arpisuutta

        Tutkimusryhmä (Rodney Gomes, Harold Levison, Alessandro Morbidelli, Kleomenis Tsiganis) on simuloinut alkuaurinkokuntaa erilaislla malleilla ja havaittavan kanssa yksiin menee sellainen, jossa isot kaasujättiläiset Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus syntyivät liki samoissa maisemissa nyky-Jupiter-Saturnus-maisemassa.

        Iso jengi linkoili sisä- ja ulkopuolella olevia pienempiä kimpaleita sisään- ja ulospäin ja samalla hajautuui itsekin liki nykymaisemiinsa.

        N. 700 miljoona vuotta planeettakunnan synnyn jälkeen Saturnuksen kiertoaika oli tuplaten Jupiterin vastaava ja resonanssilukittuminen väänsi radat vaimakkaan elliptisiksi ja jatkoreaktiona myöskin Uranuksen ja Neptunuksen, jolloin läpi asteroidivyöhykkeiden seilaavat jättiläiset painovoimalinkoilivat paljon rojua aurinkokunnan sisäosiin ja sisäkivet saivat niitä kuonoonsa.

        Kun radat vakiintuivat liki ympyröiksi, rauhakin palasi maisemiin.

        Linkkejä alkuteksteihin:
        http://www2.cnrs.fr/en/341.htm
        http://www.spaceguarduk.com/news.htm
        http://www.scienceticker.info/news/EEEZEpEFAyfQdTrADG.shtml


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu

      Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)
      Sinkut
      73
      5196
    2. Haistoin ensin tuoksusi

      Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu
      Ikävä
      17
      2376
    3. Olet sä kyllä

      ihme nainen. Mikä on tuo sun viehätysvoiman salaisuus?
      Ikävä
      26
      1897
    4. Teuvo Hakkaraisesta tulee eurovaalien ääniharava

      Persuissa harmitellaan omaa tyhmyyttä
      Maailman menoa
      44
      1588
    5. Hiljaiset hyvästit?

      Vai mikä on :( oonko sanonut jotain vai mitä?
      Ikävä
      12
      1561
    6. Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?

      Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais
      Särkynyt sydän
      5
      1358
    7. Turha mun on yrittää saada yhteyttä

      Oot mikä oot ja se siitä
      Suhteet
      9
      1277
    8. Kyllä poisto toimii

      Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa
      80 plus
      4
      1216
    9. "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..

      "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla
      Yhteiskunta
      7
      1197
    10. Näkymätöntä porukkaa vai ei

      Mon asuu yksin. Mitas mieltä ootte ?
      Ikävä
      14
      1173
    Aihe