Tähtien tähyilyn

kuu möllöttää, suoraan ulos ikkunasta katsottuna,
ja kaipa se on sitten Jupiter tuolla melkein
alapuolella.

Ulos en kyllä lähde näitä katsomaan, on tämä
kaupunginosa liian rauhaton naisihmiselle öiseen
aikaan. Ei tässä parane selitellä huumehörhöille
ym. muille vastaantulijoille, että taivasta tässä
vaan katselee.

Nyt, kun kaikki innokkaimmat ovat opiskelleet
silmämääräisesti kevyin välinein tähtikuvioiden
muodot, hahmot ja olinpaikat (luulen niin), on
aika ottaa seuraava askel väline"urheilun" ja
uuden harrastuksen taloudellisten uhrausten
suuntaan.

Ensimmäinen hankinta on valovoimainen
peruskiikari ja apukirjallisuutta.

Kiikarin lukemat voisivat olla 7*50, 10*50 tai
12*50. Ensimmäinen luku on suurennuksen määrä ja
toinen on objektiivin läpimitta milleinä.
Tuollainen kiikari kasvattaa näkyvien tähtien
määrää muutaman kertaluokan. Kun normaalisilmillä
kuuttomassa pimeässä yössä hyvissä oloissa näkee
noin kuutosmagnitudiin asti, niin kiikarilla
näkee jonnekin kahdeksaan asti.

Katselun vakaannuttamiseksi kiikari kannattaa
tukea johonkin tai kiinnittää kamerajalustaan
(sopivia liitinkappaleita alan liikkeistä tai
Ursasta)

Sopivaa kirjallisuutta kevyemmästä alkaen:
tavallinen tradiditionaalinen almanakka, josta
selviää auringon ja kuun nousu- ja laskuajat,
planeettojen näkyminen ja muuta yleistä.
Seuraavaksi voisi tilata "Tähdet ja avaruus"-
lehden vuosikerran: Ajankohtaista asiaa
avaruudesta ja taivaan tutkimisesta, kuukauden
tähtitaivaan kuulumiset ja näkymiset ynnä muuta
mielenkiintoista. Kaupanpäällisiksi saa
jäsenyyden, minkä nojalla pääsee katselemaan
ilmaiseksi kunnon putkella Ursan tähtitorniin
(pääkaupunkiseutulaisille) (paikallisia
harrastuspiirejä ympäri maata myös).

Lisäkirjallisuutta: esimerkiksi Tähdet-
vuosikirja, missä on almanakan tietoja kasvatettu
joka suuntaan.
Tähtikarttakirja, missä on tähtikarttojen ja
tähtikuviokarttojen lisäksi selitelty
mielenkiintoisia juttuja, mitä kannattaisi
katsella.
-Tähtitaivas
-Tähtitaivaan opas
-Messierin kohteet, missä on esitelty 110
kohdetta hakuohjeineen (avoimia ja pallomaisia
tähtijoukkoja, galakseja) (pimeimpiin
ympäristöihin)
Jatkuu joskus seuraavalla tasolla...

Keskustelukumppanimme avaruuskulkuri luovutti ystävällisesti löytämänsä kuukartaston käyttöömme. Liitetään se tänne avaruusopiskelun liitemateriaaliksi. Ehkäpä tänne pitäisi littää joitakin tähtikarttaohjelmiakin opastukseksi taivaiden salaisuuksiin, mitä joitakin saattaa ollakin muutama sivu ylempänä olevissa tiedelinkeissa

http://www.lpi.usra.edu/research/lunar_orbiter/index.html

Isojen kiikareiden sivu
http://www.cloudynights.com/breviews/binorev.htm
ja jatko-opintoihin teleskoopeista samaa
http://www.cloudynights.com/reviews.htm
ja jänniä venäläisiä zoomikiikareita
http://www.rubi.ru/cgi-bin/csearch.cgi?manufacturer=BRESSER&page=0

Kuun synty ja maavaikutukset

Suosituimman nykyteorian mukaan alkumaahan (joskus yli 4 miljardia vuotta sitten) törmäsi loivalla viisto/hipomistörmäyksellä (kahdesti) noin Marsin kokoinen protoplaneetta. Törmäyksissä planeettojen raskaat nikkelirautaytimet yhdistyivät ja muodostivat Maalle suhteellisesti ylisuuren ytimen. Samalla Maa sai yliannoksen radioaktiivisia raskaita alkuaineita, joiden hajoamisenergia pitää maan ulkoytimen sulana, mikä aikaansaa muita kiviplaneettoja voimakkaamman magneettikentän, mikä puolestaan suojelee elämää Auringon hiukkassäteilyltä ja kosmiselta säteilyltä.

Sama Maan ytimen lämpölähde pitää Maan sisäisen konvektion käynnissä ja siten myös mannerliikunnat, mikä on välttämätön suuren hiilikierron kannalta. Elämälle välttämätön hiili poistuisi sedimentaation vuoksi pois elämän käytöstä, ellei mannerliikuntojen alityöntökohtien tulivuoritoiminta palauttaisi sitä kiertoon.

Kuu on hidastanut Maan varhaisen huikean pyörimisnopeuden nykyiseksi siedettäväksi (nykytilanteesta arvioiden, esimerkiksi alle kymmentuntinen vuorokausi tuntuisi häiritsevän lyhykäiseltä, kun kaksnelosen vuorokausikin meinaa loppua usein kesken).

Kuu nykyetäisyydellään lukitsee Maan prekessioheilahdukset 23-24 asteen välille. Prekessio ja Maan akselin kaltevuus aikaansaavat Maalle vuodenajat ja muiden kiertorataparametrien kanssa yhdessä jääkausiajat, mitkä toisaalta tasaavat Maan lämpötilaa ja toisaalta ovat nykytietämyksen mukaan olleet edistämässä elämän ja ihmisten evoluutioharppauksia.

Ilman Kuuta Maan prekessioheilahdukset kasvaisivat ajoittain jopa yhdeksäänkymmeneen asteeseen, eli Auringon vuotuinen liike vaeltaisi kohtisuorasta navan päältä kohtisuorasta toiselle navalle vastaavaan asemaan, mikä vaihtelu olisi niin rajua, että vain nykyistä huomattavasti alkeellisempi elämä olisi mahdollista Maassa. Napa-alueiden ilmasto vaihtelisi vuoden mittaan Saharaakin kuumemmasta Antarktistakin kylmempään.

Kuujutun jälkiseuraamukset voivat olla jopa itse elämä. Nykytulkintaisesti elämänpensaan varhaisimmat haarat ovat kaikki kuumansuosijoita (ja jäävät jäljelle viimeisiksi) ja hypoteesi ehdottaa, että se elämä olisi lähtenyt käyntiin jossakin mustien savuttajien kaltaisissa elinympäristöissä. Paineisen kuuman meriveden liuottamissa ravinnepuuroissa magmakonvektion murentaman merenpohjan kallioiden halkeamissa olisi alkanut elämään johtava prosessi ja kuusta johtuvissa rannikoiden vuorovesivyöhykkeissä olisi tapahtunut sitten myöhemmin merellisen elämän monimuotoistuminen, mistä kielii monilla elämänmuodoilla oleva voimakas kuurytmitys.

Täytejuttuna Iso Attraktori

The Great Attractor, suomeksi suunnilleen Suuri Puoleensavetäjä, kiskoo massiivisella painovoimallaan kaikkia lähimaiseman galaksiryppäitä luokseen. TGA:ta ei näy ainakaan näkyvän valon aallonpituudella, mutta sen olemassaolo päätellään siitä, että lähimaiseman (Local Group = Linnunrata ja Andromeda ja parikymmentä pientä) liikesuunta ei kohdistu suoraan Virgon Superjoukon (n. 45 miljoonan valovuoden päässä) keskustan M87:ää kohti vaan vähän sen ohi. Virgon suhteen vauhti on n. 600 km/s. TGA:n etäisyys arvioidaan kymmenkunta kertaa kauemmas (punasiirtymäetäisyydelle n. 5000 km/s).

(jatkan juttua, sikäli kuin ehdin ja aiheesta löytyy lisää kiintoisaa)

17°57'S 8°16'W-03
Tuo kosmisten nopeuksien mittaaminen vaatinee joltisenkinverran tietokonekapasiteettia neutraloimaan eri liikkeiden aiheuttamia mittausongelmia:

Maapallon pinta pyörii ekvaattorilla vajaa puoli kilometriä sekunnissa (ja navoilla 0).
Satelliitit kiemurtelevat pitkin geoidipintoja kiihdytellen ja jarrutellen.
Maa kietää aurinkoa n. 30 km/s.
Aurinko kiertää Linnunrataa suunnilleen 220 km/s

Kaikki liikkeet ovat ympyrä- tai ellipsimuotoisia, joten "paikallaan pysyvän" ulkopuolisen kiintopisteen suhteen nopeus muuttuu jatkuvasti.

Lisäksi tulee pienempiä liikkeitä maan ja kuun paritanssahtelusta, vuodenaikaiskiihdytyksiä ja -jarrutuksia ja -keikutuksia, Linnunradan paikallismaiseman painovoimamuutosten töykkiminen ja vanuttelu ja lähigalaksiryppään keskinäinen liikehdintä.

Ja kaikki "kiintopisteet" avaruudessa vaeltavat painovoiman komennossa.

Esimerkiksi Seti-kuuntelussa kuunneltava kuvitteellinen lähettävä planeetta liikkuu vastaavanlukuisilla eri tavoilla kuin Arecibon vastaanottimen maakin ja kuviteltavan radiosignaalin tajuus "elää" koko ajan.

« Viimeksi muokattu: 29.01.03 15:27 Lähettäjä: Korpinpoikanen » >Lyhyehkösti muistelmia Urantian ääreltä.

Olin törmännyt mainintoihin Urantiasta monien vuosien aikana Ja odottelin innolla että löytäisin sen jostain käsiini.

Sitten kun löysin, aloin paneutua suurella kiinnostuksella kirjan kosmologia-kohtiin, mitkä itse hallitsen parhaiten. Pettymys oli suuri, kun kaikki täsmällisesti nykytietämyksen valossa tarkastettavat tiedot olivat auttamattoman vanhanaikaisia jostain viime vuosisadan alkupuolelta.

Seuraavaksi vertasin kristinuskon ydinkohtia Raamatusta ja vastaavia Urantian kohtia ja niissä oli selvä tendenssi. Raamatun ydintotuudet oli järjestelmällisesti vesitetty ja käännetty esimerkiksi Jeesus-Saatana "taistelukohtaukset" juuri vastakohdakseen.

Urantian alkuperästä muistelen jostain lukeneeni, että tuntemattomaksi jäänyt henkilö New Yorkista olisi kirjoittanut kirjan automaattikirjoituksella joskus 1930-luvulla.

Kiinnostukseni lopahti siihen. Automaattikirjoituksella ei saada esiin mitään vallitsevan ihmistietouden ylittäviä tietoja. Terapiavälineenäkin automaattikirjoitus on tehoton, koska se ei kaiva alitajunnasta esiin unohtunatta, vaan sepittää todellisuuden takaista mielikuvituksellisuutta, mikä usein alkaa vielä hekumoida sadistisella satanismilla.

19°24'S 104°37'W-03
lainaus K.A.T:lta >>Me paikallisine galakseinemme menemme sinisen suuntaan. Ehkä siellä on jokin
voimakas gravitaationaiheuttava galaksijoukko tms.>Suuri atraktori on galaksien liikkeiden perusteella estimoitu
massakeskittymä joka painovoimallaan kiskoo puoleensa galaksiamme ja
vieläpä naapurigalaksejammekin. Koko havaitsemamme maailmankaikkeus ei
toki ole matkalla sen suuntaan. Suuren atraktorin oletetaan olevan
massiivisista galakseista muodostunut superjoukko jossain reilun
parinsadan miljoonan valovuoden päässä, joten ihan heti ei törmäys
vielä uhkaa. Atraktorin massa on myöskin sen verran suuri, että
ns. "pimeää ainetta" olisi siitä suunnasta syytä löytyä, koska
atraktorin suunnassa olevat galaksit eivät vielä yksin ole riittävän
massiivisia.

Galaksien on havaittu usein ryhmittyvän isommiksi rakenteiksi niin
että toisaalla galakseja on tiheämmässä kuin toisaalla. Suuren seinän
nimellä tunnettu iso galaksien tihentymä sijaitsee 300-500 miljoonan
valovuoden päässä meistä.

Seuraavasta en oikein ole varma, mutta muistaisin kuulleeni, että on
ehdotettu suuren atraktorin suunnassa paljon kauempana olevan vielä
todella paljon suurempi massa, jonka suuntaan koko höskä (meidän
galaksimme ja naapurimme ja jopa itse suuri atraktorikin) menee.

Maahan törmänneelle protoplaneetalle on jo keksitty jonkinlainen nimikin, Theia.
http://www.avaruus.fi/uutiset/maa-ja-lahiavaruus/maan-ja-protoplanetta-theian-muinainen-tormays-varmistui.html
http://phys.org/news/2014-06-isotopic-evidence-moon-formation-earth.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Giant_impact_hypothesis