On väite oikea tai väärä, jos suhtautuu siihen niin kuin kuulisi sen ensimmäistä kertaa elämässään, se on hämmästyttävä. Väite on että Venäjä tai joku kaukaisempi maa saattaa joskus 30 vuoden sisällä hyökätä Suomeen ja että riski on niin merkittävä ainakin ilman hyökkäykseen varautumista, että hyökkäykseen varautumiseen kannattaa laittaa valtion rahaa ja muita resursseja miljardien arvosta.
Kummallinen ajatus että Venäjä edes ehkä hyökkäisi Suomeen jos Suomi ei varaudu hyökkäykseen, 30 vuoden sisällä. Toisaalta, maailmassa tapahtuu silloin tällöin kaikenlaista kummallista.
Ei pidä kysyä onko hyökkäyksen riski täsmälleen nolla myös vaikka hyökkäykseen ei varauduta, vaan onko riski sen verran pieni että hyökkäykseen varautumiseen suunnatut resurssit on tehokkaampaa suunnata johonkin muuhun tarkoitukseen. Elämässä ja budjetissa on normaalia että joskus lopetetaan sellaiseenkin riskiin varautuminen joka ei ole nolla.
Pitääkö todistaa ja argumentoida, että hyökkäyksen riski on merkittävä vai että hyökkäyksen riski varautumisella tai ilman varautumista on riittävän pieni jotta varautuminen kannattaa lopettaa? Kummalla puolella on todistustaakka? Yleensä sen pitää todistella joka ehdottaa resursseja johonkin riskiin varautumiseen, eikä sen joka ehdottaa sen riskiin varautumisen lopettamista.
Jos hyökkäykseen varautumisesta luopumista ehdottavat ottavat haasteen vastaan ja todistelevat perusteellisesti ja yksitellen miksi Venäjä ja luettelo muita maailman maita, esim. Brasilia mukaan luettuna, ei hyökkää Suomeen, niin varautumista kannattavien on keskityttävä todisteisiin. Upseerien, joidenkin muiden virkamiesten ja joidenkin poliitikkojen kanssa on niin, että toimeentulo ja luontaisedut riippuvat siitä ettei ymmärrä niitä perusteluja, riippumatta niiden toimivuudesta, joten voiko luottaa että perusteluihin keskitytään jos ne annetaan?
(Luontaisedut ovat esim. helikopterilla kulkeminen, ihmeellisen tekniikan näpelöinti, komentelu, coctail-kutsut, käynti eksoottisissa paikoissa (Afganistan jne.)... Kuka pitää mistäkin ja kuka saa mitäkin, edut ja pitämiset eivät ole kaikilla virkamiehillä ja poliitikoilla samat.) No ei pidä epäillä motiiveja liikaa, mutta vähän ainakin. Itse en pidä todennäköisenä että väärät motiivit olisivat syy Suomen varautumiseen Venäjän ym. hyökkäykseen, mutta voi sitä harkita.
Kummallinen ajatus että Venäjä edes ehkä hyökkäisi Suomeen jos Suomi ei varaudu hyökkäykseen, 30 vuoden sisällä. Toisaalta, maailmassa tapahtuu silloin tällöin kaikenlaista kummallista.
Ei pidä kysyä onko hyökkäyksen riski täsmälleen nolla myös vaikka hyökkäykseen ei varauduta, vaan onko riski sen verran pieni että hyökkäykseen varautumiseen suunnatut resurssit on tehokkaampaa suunnata johonkin muuhun tarkoitukseen. Elämässä ja budjetissa on normaalia että joskus lopetetaan sellaiseenkin riskiin varautuminen joka ei ole nolla.
Pitääkö todistaa ja argumentoida, että hyökkäyksen riski on merkittävä vai että hyökkäyksen riski varautumisella tai ilman varautumista on riittävän pieni jotta varautuminen kannattaa lopettaa? Kummalla puolella on todistustaakka? Yleensä sen pitää todistella joka ehdottaa resursseja johonkin riskiin varautumiseen, eikä sen joka ehdottaa sen riskiin varautumisen lopettamista.
Jos hyökkäykseen varautumisesta luopumista ehdottavat ottavat haasteen vastaan ja todistelevat perusteellisesti ja yksitellen miksi Venäjä ja luettelo muita maailman maita, esim. Brasilia mukaan luettuna, ei hyökkää Suomeen, niin varautumista kannattavien on keskityttävä todisteisiin. Upseerien, joidenkin muiden virkamiesten ja joidenkin poliitikkojen kanssa on niin, että toimeentulo ja luontaisedut riippuvat siitä ettei ymmärrä niitä perusteluja, riippumatta niiden toimivuudesta, joten voiko luottaa että perusteluihin keskitytään jos ne annetaan?
(Luontaisedut ovat esim. helikopterilla kulkeminen, ihmeellisen tekniikan näpelöinti, komentelu, coctail-kutsut, käynti eksoottisissa paikoissa (Afganistan jne.)... Kuka pitää mistäkin ja kuka saa mitäkin, edut ja pitämiset eivät ole kaikilla virkamiehillä ja poliitikoilla samat.) No ei pidä epäillä motiiveja liikaa, mutta vähän ainakin. Itse en pidä todennäköisenä että väärät motiivit olisivat syy Suomen varautumiseen Venäjän ym. hyökkäykseen, mutta voi sitä harkita.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.