Siivoojat, Kunnia ja Ylistys

Voi teitä rakkaat siskot , tunnen ikävää ja muistan kaipauksella Teitä, jotka siivositte lattiat ja loukot ja niin puhdasta kaikkialla.
Minuutin tai kaksi, puhdistitte jätkien mielet ohimennessänne ja paikalla ollessanne.
Maanantaiaamuisin lohdutitte heitä, joita morkkis riivasi ja työ oli kesken.
Näitte ja vaistositte jätkien surulliset ilmeet, jotka viikonlopun ilot ja riemut, vihat ja murheet, olivat vallanneet.
Voi teitä rakkaat siskot, eikä yksikään lohduttava lausahdus ollut turha, vaikka jätkä ne sieluunsa kätkikin.

Vain omiin murheisiinne, ei kellään ollut aikaa, ei kellään.
Vasta nyt sen ymmärrän, mutta se on jo myöhäistä.
Anteeksi siskot, muittenkin puolesta.

Jos olisi voimaa ja valtaa, nostaisin palkkaanne ylemmäs varmaan.
Mutta nöyrästi hommanne hoidatte nytkin, jätkien keskellä vakain käsityksin.
Kunnia teille.