Narsistin romahtaminen

8+1

Onko kokemuksia, mitä tapahtui? Narsistin raivosta tiedän tarpeeksi sitä nähneenä.

75

4314

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • toivoton tapaus

      Sellaisen olen nähnyt että narsisti asui kahden naisen kanssa vuorotellen, sai nämä ennen narsistia normaaleilta vaikuttaneet naiset ihan sekaisin, sai heidät ruokkimaan narsistin (vieläpä kilpailemaan siitä kumpi osasi tehdä parhaiten narsistin mieliruokia) ja homma pelasi niin ettei narsisti osallistunut edes asumiskuluihinsa. Kummallekin narsisti uskotteli, että tämä on narsistin todellinen rakkaus ja tämä toinen juoksee perässä ja saa höynäytettyä narsistin luokseen. Alussa naiset tappelivat narsistin suosiosta ja haukkuivat toisiaan perässä juoksevaksi h*uoraksi yms. Näiden lisäksi narsistilla oli satunnaisia seksisuhteita suhteellisen usein. Kummankaan kanssa ei narsistilla kuitenkaan mennyt hyvin, aina oli riitoja, rajujakin, ja kun maa alkoi poltella toisen luona narsisti siirtyi asumaan toisen luokse. Kuvaan tuli myös fyysinen väkivalta ja vaikeudet narsistin kanssa olivat jatkuvia. Narsisti ei ottanut mistään taloudellista vastuuta vaan oli melkoinen kulu molemmille naisille, narsisti ei ottanut mitään vastuuta mistään muustakaan tekemisistään vaan selitti aina syyn olevan jossain muualla kuin hänessä itsessään.

      Siinä kävi muutaman vuoden jälkeen niin että molemmat naiset olivat henkisesti ihan hajalla ja molemmat jättivät narsistin suunnilleen samaan aikaan. Narsisti alkoi ryyppäämään rajusti, ei mennyt töihin, makasi miespuolisen kaverinsa lattialla monta viikkoa. Laihtui, oli ihan apaattinen, ei syönyt juuri mitään, vain ryyppäsi rajusti. Sairastui vakavasti ja oli monta viikkoa sairaalassa, eloonjäämismahdollisuudet olivat jossain vaiheessa tosi pienet. Narsisti kuitenkin selvisi siitä hengissä ja toipui vähitellen. Lopetti juomisen. Jossakin vaiheessa elämäänsä oli "lämmitellyt" erästä naista, joka oli siihen ihastunut, koska mies oli hänen mielestään niin "rock" ja en tiedä mikä kaikki tähän ihastumiseen vaikutti, ehkä seksi? Kuitenkin siinä kävi niin että nopealla aikataululla narsisti muutti tämän naisen luokse asumaan ja samanlainen ralli jatkuu edelleen, vieraita naisia, valheita, rahallista hyväksikäyttöä jne.

      • kgkghkhjk

        Miten voit tietää mitä miehen ja naisten välillä on oikeasti tapahtunut, vai oletko ollut kärpäsenä katossa?


      • ikävä kyllä

        Ei tuo ole vielä mikään romahdus vaan ohimenevä masennus, jos siitä noinkin helposti eteenpäin pääsee.


      • rakas numero 8

        tuntuu tutulta mies jonka kanssa olin on naimisissa ja naisia monia vaimon lisäksi tekee kaupankäyntiä vie rahat puhuu ympäri häipyy kun ei saa tahtoansa läpi seksi. miehellä aviovaimo joka tietää miehensä tavat ja hyvksyy ne. meitä naisia uhreja hakee karaokepaareista ja esittää fiksua miestä valehtelee manipuloi tekee vaikka mitä että saa tahtonsa läpi, häipyy välillä joko vaimon tai jonkun muun luokse tulee taas ja hakee seksiä häipyyolen rakas numero 8 mies on numeroinut meidät naiset numeroilla


      • M.B.
        rakas numero 8 kirjoitti:

        tuntuu tutulta mies jonka kanssa olin on naimisissa ja naisia monia vaimon lisäksi tekee kaupankäyntiä vie rahat puhuu ympäri häipyy kun ei saa tahtoansa läpi seksi. miehellä aviovaimo joka tietää miehensä tavat ja hyvksyy ne. meitä naisia uhreja hakee karaokepaareista ja esittää fiksua miestä valehtelee manipuloi tekee vaikka mitä että saa tahtonsa läpi, häipyy välillä joko vaimon tai jonkun muun luokse tulee taas ja hakee seksiä häipyyolen rakas numero 8 mies on numeroinut meidät naiset numeroilla

        Näppärää :)


      • dizel
        rakas numero 8 kirjoitti:

        tuntuu tutulta mies jonka kanssa olin on naimisissa ja naisia monia vaimon lisäksi tekee kaupankäyntiä vie rahat puhuu ympäri häipyy kun ei saa tahtoansa läpi seksi. miehellä aviovaimo joka tietää miehensä tavat ja hyvksyy ne. meitä naisia uhreja hakee karaokepaareista ja esittää fiksua miestä valehtelee manipuloi tekee vaikka mitä että saa tahtonsa läpi, häipyy välillä joko vaimon tai jonkun muun luokse tulee taas ja hakee seksiä häipyyolen rakas numero 8 mies on numeroinut meidät naiset numeroilla

        Itse olen numeroinut eksäni, että pysyy laskuissa mukana. ;D


      • zuumattu

        Onko narsistilla mieliruokiakin? Tuntemani narsisti ei pidä mistään mitä muut tekevät, mutta ei osaa itsekkään yhtään enempää kuin 4-5 vuotias lapsi.
        Vaikka narsisti olisi juuri äsken jotain, vaikka ruokalajia, pyytänyt on heti perään haukut tulossa ja mahdollisesti sapuska jää syömättä kun hänen vatsansa yllättäen onkin ihan täynnä.
        Ihan sama mitä juhla-aterioita valmistat, aina samaa sontaa saat niskaasi.

        Niin, mitään tai ketään niin uskollista ihmistä ei ole olemassakaan kuin narsisti. Olemattomia seksuaalisia tarpeitaan hän korostaa kumppanilleen pihtaamalla kotonaan niin paljon kuin vain mahdollista ja vaikka kuinka epäloogisilla paasauksillaan tahansa.


      • parmi11

        Tosi hieno juttu sinulta. Olen ollut naimisissa 18 vuotta narsistin kanssa ja tutulta kuulostaa. Ihanaa olla nyt ilman häntä jo 10 vuotta. Nyt olen itse saanut itsetuntoni takaisin. Onneksi narsistin tunnistaa oman kokemuksen vuoksi melko nopeasti. Kiitos sinulle kirjoituksestasi.
        Riitta


      • 76761234743734724376

        mie näin harakan lentävän talon yli. aamulla satoi vettä. sen se harakka tiesi. toisen kerran heinäsirkka siritti ja kohta paistoi aurinko. etana näytti ja kohta satoi vettä. joo-o usotko. näin on. syssyllä oli kylmä ja sitten satoi lunta.


      • kasperkoijari

        olipa ihanaa luettavaa,aivan oikein,IHANAA...itse elin narsisti naisen kanssa yhdeksän vuotta,nyt ero,hyvä vaan että on noita narsisti miehiä jotka kyykyttäää naisia,kuitenkin varmaan useammin on niin että nainen kyykyttäää miehiä....toivotaampa että kaksi narsistia kohtaa toisensa ja kyykyttävät toisiaan


    • kaikkea nähnyt

      Mistä tiedät että oli narsisti?

      • toivoton tapaus

        Se mitä asiantuntijat sanovat narsistista sopii häneen täydellisesti.

        Tämän ketjun aihe on narsistin romahtaminen, ei esimerkiksi keskustelun kääntäminen siihen voiko maallikko diagnosoida tai tuollainen voi olla muukin kuin narsisti tms.


      • mitenkähän

        Siinäpä se, mistä sen tietää ja jos uhri tietää, miten todistaa? Miten narsisti yleensä jää kiinni, sillä sehän osaa laittaa kaikki tekemisensä toisten syyksi? Tosi näppärää!


    • 8+1

      Hyvä kirjoitus, jotain tällaista tapahtuu silloin kun narsisti "tulee tiensä päähän". Yleensä edestään löytää sen mitä on taakseen jättänyt, tämä voi olla narsistille kova paikka.

      • toivoton tapaus

        Tästä narsistista näkee selvästi, ettei se muuttanut häntä loppujen lopuksi sisimmältään paljoakaan, toimii ehkä nykyisin peitellymmin narsistisesti (läheltä seurannut, joten on lukemattomia asioita mitkä sen osoittaa selvästi edelleenkin). En tiedä miten olisi käynyt jos ei olisi pian löytänyt uutta lohduttajaa, joka kävi pyydykseensä ja tyyppi tietenkin esitti maailmanmurjomaa ja naisten kaltoinkohtelemaa ja toinen uskoi. Nyt sitten taistelee sekin samassa koukussa kuin lukemattomat aikaisemmatkin siipat.


      • 8+1
        toivoton tapaus kirjoitti:

        Tästä narsistista näkee selvästi, ettei se muuttanut häntä loppujen lopuksi sisimmältään paljoakaan, toimii ehkä nykyisin peitellymmin narsistisesti (läheltä seurannut, joten on lukemattomia asioita mitkä sen osoittaa selvästi edelleenkin). En tiedä miten olisi käynyt jos ei olisi pian löytänyt uutta lohduttajaa, joka kävi pyydykseensä ja tyyppi tietenkin esitti maailmanmurjomaa ja naisten kaltoinkohtelemaa ja toinen uskoi. Nyt sitten taistelee sekin samassa koukussa kuin lukemattomat aikaisemmatkin siipat.

        Totta on, että narsistit eivät muutu (ainakaan ilman hoitoa ja sekin on erittäin epätodennäköistä, että edes hoidossa). Narsisti pakenee tai häviää joksikin aikaa (narsistinen romahdus), koska ei pysy läjässä. Psyyke ei kestä.


      • YAK-42
        8+1 kirjoitti:

        Totta on, että narsistit eivät muutu (ainakaan ilman hoitoa ja sekin on erittäin epätodennäköistä, että edes hoidossa). Narsisti pakenee tai häviää joksikin aikaa (narsistinen romahdus), koska ei pysy läjässä. Psyyke ei kestä.

        Juuri näin. Ainoat romahtaneet narsistit, jotka minä tiedän, ovat olleet sellaisia tapauksia, jotka ovat ainakin tuottamuksellisesti aiheuttaneet jonkun ihmisen kuoleman. Heistä yksikään ei ole parantunut hoidossa eikä ainakaan yhdelle heistä ole suostuttu antamaan terapiaa, koska hän voisi oppia siitä uusia manipulointikeinoja.

        Ainut parantunut narsisti, jonka minä tunnen, romahti sairastaessaan syöpää. Kuoleman pelko ajoi hänet niin koviin pelkotiloihin, että hän alkoi tapailla sairaalapappia, pyysi pahoja tekojaan anteeksi sekä Jumalalta että läheisiltään ja parani.


      • Minni25
        YAK-42 kirjoitti:

        Juuri näin. Ainoat romahtaneet narsistit, jotka minä tiedän, ovat olleet sellaisia tapauksia, jotka ovat ainakin tuottamuksellisesti aiheuttaneet jonkun ihmisen kuoleman. Heistä yksikään ei ole parantunut hoidossa eikä ainakaan yhdelle heistä ole suostuttu antamaan terapiaa, koska hän voisi oppia siitä uusia manipulointikeinoja.

        Ainut parantunut narsisti, jonka minä tunnen, romahti sairastaessaan syöpää. Kuoleman pelko ajoi hänet niin koviin pelkotiloihin, että hän alkoi tapailla sairaalapappia, pyysi pahoja tekojaan anteeksi sekä Jumalalta että läheisiltään ja parani.

        mun äiti sanon nykyään vaan"sukulaiseksi"yritti tappaa mut tahallisesti 2-3 kertaa.Ei yrittänyt muuta kuin livistää äkkiä paikalta,Kävi meillä varkaissa vei paljon arvotonta krääsää(mulle oli kyllä tärkeitä)ja 2000 € arvonen Bismarck kaukaketju ,kultainen ym..Kävi täällä omiin nimiin kun oltiin pois oli ottanut salaa avaimesta kopion.,Miyen saan takasin edes osan koruista,


    • xcch

      Narsistin romahdus on läheisen kannalta huono asia, koska se ei johda narsistin muutokseen, vaan narsisti nousee romahduksesta ja kostaa myöhemmin läheiselle sen pohjattoman häpeän jota kokee romahduksen hetkellä.

      Tästä on henkilökohtaista kokemusta.

      • .¨.

        Akkako möksähti ku opetit hälle miten niit likasii sukkiasi pestään?


      • 8+1

        Kostoon on varauduttu, sitä varten on poliisit ja rikosilmoitus. Tässä tapauksessa narsisti tulee ehkä kostamaan OMAN alhaisen tekonsa. Hänen kaikkivoipaisuutensa on kyseenalaistettu ja teot toteen näytetty. Eli edelleen, narsistin psyyke ei kestä tätä "nöyryytystä". Kertoo jotakin narsistin sairaasta pääkopasta.


      • kk kk kk
        8+1 kirjoitti:

        Kostoon on varauduttu, sitä varten on poliisit ja rikosilmoitus. Tässä tapauksessa narsisti tulee ehkä kostamaan OMAN alhaisen tekonsa. Hänen kaikkivoipaisuutensa on kyseenalaistettu ja teot toteen näytetty. Eli edelleen, narsistin psyyke ei kestä tätä "nöyryytystä". Kertoo jotakin narsistin sairaasta pääkopasta.

        Tuosta tuli mieleen sellainen, että kun olin narsistin kanssa niin aina kun hän jäi kiinni jostakin, mitä oli itse tehnyt ja siihen kiinnijäämiseen oli oleellisesti vaikuttanut joku muu ihminen joka esimerkiksi kertoi narsistilla olevasta seksisuhteesta jonkun muun kanssa, niin narsisti oli aivan raivona tälle asian minulle paljastaneelle henkilölle, syytti raivokkaana häntä "hänen käräyttämisestään" mutta ohitti OMAT tekonsa täysin, niistä ei saanut edes puhua.


      • Pellejä luusereita
        8+1 kirjoitti:

        Kostoon on varauduttu, sitä varten on poliisit ja rikosilmoitus. Tässä tapauksessa narsisti tulee ehkä kostamaan OMAN alhaisen tekonsa. Hänen kaikkivoipaisuutensa on kyseenalaistettu ja teot toteen näytetty. Eli edelleen, narsistin psyyke ei kestä tätä "nöyryytystä". Kertoo jotakin narsistin sairaasta pääkopasta.

        Niin eli olet levitellyt omaa versiotasi tapahtuneista asioista selän takana ja ajatellut että siitä ei saa loukkaantua? Siihen reagointi on OMAN alhaisen tekonsa kostamista?

        :P Näin näitä "uhreja" ihmiset itsestään rakentelevat.


    • 8+1

      Juu kokemusta on narsistista, hyvä että ei henki lähtenyt. Pirullisen teon teki, hänen kohdallaan teko tuli päivän valoon. Ei olisi varmaan ikinä uskonut, että joutuu kohtaamaan tämän asian ja löytää sen edestänsä. Voin vain kuvitella kuinka narsistin silmissä musteni. Esitti kuulemma kuitenkin aivan jotain muuta. Uskon sisimmässäni, että nyt hänellä on pelko perseessä siitä teenkö asiasta rikosilmoituksen.

    • raivon nähnyt

      on kokemusta yritti työntää minut ajavasta autosta ulos hakkasi jätti monet kerrat autosta kävelemään pitkiä matkoja henkistä ja ruumiilista väkivaltaa vainoamista pelottelua kun suuttui vaahto lensi suupielistä

      • Impulssi kk

        Saattaa olla vähän enemmänkin pielessä henkilöllä. Impulsiivisuus, tunteiden hallitsemattomuus jne eivät yleensä ole narsistin ominaisuuksia. Kannattaa vähän laajentaa hakua väkivaltaisiin persoonallisuuksiin ja heidän yleisiin ongelmiinsa.


    • OMG oumaigaad

      Taidan tuntea ihan henk.kohtaisesti tuon narskun, joka pyöritteli kahta naista yhtäaikaa, toinen naisystävä ja toinen ex-vaimo. Seurusteli yhtäaikaa molempien kanssa ja nämä naiset hyväksyivät sen (idiootteja)! Olen saman hullun uhri. En tosin viimeisin, jälkeeni ollut useampikin ja sitä ennen kymmeniä huiputettavia ja mikä tyypillistä, elätti itsensä aina näillä naisilla.

    • 1+2=5

      Yhdessä tapauksessa juopottelun (lapset keskenään) ja irtosekstailun ja varastelun lisääntyminen. Tietysti ympäristön uhkailua, kiristämistä ja uhoamista. Ylipäätään elämä sekaisin. Kaikki tyypin ikävät tavat moninkertaistuivat. Juu ja vikahan tietysti oli muissa, vaikka tämä pikku-notkahdus oli oikeasti vääjäämätön seuraus naisen omista valinnoista.

      • M.B.

        Lapset juopottelivat keskenään?? Lopputuloksena narsistiselle romahdukselle??


    • päivyri paljasti

      MIes näytti minulle pari miestä joiden väitti numeroivan naiset, Heillä tahtona vain kaataa niin monta kuin mahollista. Itse ei koskaan tekisi sellaista. Miten olikaan numero 9 käytössä juuri nyt. Löysin vanhan päivyrin.

    • Markku Ahdeoja

      Narsisti voi romahtaa hetkellisesti. Meidän tapauksessa se kesti muutaman kuukauden, mutta pelastavat naiset saivat hänet jaloileen.

      Narsistimme itse kuvasi sitä hermoromahdukseksi. Minä aiheutin sen. Narsisti kokee omantunnon ja pelon kiinnijäämisestä. Luultavasti enempi pelkona kiinnijäämisestä.

      Minä tein sen hänelle vahingossa. Sain selville kavalluksen, jota narsisti oli tehnyt vuosia. Hän soitti minulle epätoivoissaan jättävän kaiken ja pakenevansa maasta rahoineen Espanjaan sen hetkisen naisystävän kanssa.

      Jos olisin tajunnut niin olisin pistänyt poliisit heti perään ja napannut kiinni kavalluksesta. Tilanne kesti maksimissaan 2 kuukautta jolloin narsisti oli haavoittuvainen. Mutta useampikin nainen tuli siinä lohduttamaan ja mies otti lohdun kaikilta vastaan ja oli taas entisellään ja jopa ilkeämpi.

      Kiitos näille kolmelle naiselle, jotka riensivät narsistin avuksi. Narsisti on romahduksen jälkeen aika säälittävä ja saa sympatiaa osakseen helposti.

      Minä itsekkin menin lankaan, kun en silloin vielä tiennyt mihin narsisti kykenee. Tunsin sääliä narsistia kohtaan ja selitin kuinka voimme asiasta keskustella. Olin tosi tyhmä. Ei mitään keskustelu vaan poliisit paikalle ja mies tunnustaa kaiken. Tilaisuus oli ja meni. Enkä juuri silloin tiennyt kavalluksen laajuudesta vaan kyse oli minun ensi tietojen mukaan pienistä epäselvyyksistä.

      Sen jälkeen vasta aloin tutkimaan ja meidän narsisti onnistui kavaltamaan yli 2 miljoonaa euroa nenämme alta. Siinä oli huijattu pankkia. Kun pankki huomasi menneensä lankaan niin heidän oli maineensa takia suojeltava narsistia. Poliisi meni narsistin verkkoon ja sitten poliisin oli suojeltava narsistia ette joudu itse virkarikossyytteisiin ja narsisti onnistui kehittämään melkoisen sopan.

      • 12+12=24

        Mitä jos seuraavan kerran kun narsisti romahtaa jättäisit käyttämättä tilaisuuden hyökätä häntä vastaan, kun hän on heikoilla ja sen sijaan yrittäisit saada hänet keskustelemaan asiantuntijan(et sinä) kanssa siitä miten hänen käytöksensä vaikuttaa kanssaihmisiin..

        Tämä toki vain siinä tapauksessa jos narsisti oikeasti romahtaa...on masentunut ja suisidaalinen...

        eikä tuossa vaiheessa kannata keskustella rahoista ja muusta mammonasta vaan niistä TUNTEISTA, viha, suru, pelko, epätoivo, kauna,katkeruus yms. joita narsisti sinulle tuottaa...

        vasta sitten kun narsisti ymmärtää käytöksensä tuhoisuuden kanssaihmisiä kohtaan...niin saattaa aueta tilaisuus puhua niistä konkreettisista väärinkäytöksistä...

        Kun kuitenkin ihmisen hyvinvointi ja mielenterveys(sinunkin) ovat kuitenkin tärkeämpiä kuin raha...kääriliinoissa ei ole taskuja...

        narsisti ongelmasi jotenkin kytketyy vain rahaan...vaikka narsismi ilmenee tunne elämän sairautena...

        Sinunkin olisi hyvä pohtia, mitä kaikkea nuo asiat ovat aiheuttaneet sinun henkiselle hyvinvoinnillesi...


      • dizel
        12+12=24 kirjoitti:

        Mitä jos seuraavan kerran kun narsisti romahtaa jättäisit käyttämättä tilaisuuden hyökätä häntä vastaan, kun hän on heikoilla ja sen sijaan yrittäisit saada hänet keskustelemaan asiantuntijan(et sinä) kanssa siitä miten hänen käytöksensä vaikuttaa kanssaihmisiin..

        Tämä toki vain siinä tapauksessa jos narsisti oikeasti romahtaa...on masentunut ja suisidaalinen...

        eikä tuossa vaiheessa kannata keskustella rahoista ja muusta mammonasta vaan niistä TUNTEISTA, viha, suru, pelko, epätoivo, kauna,katkeruus yms. joita narsisti sinulle tuottaa...

        vasta sitten kun narsisti ymmärtää käytöksensä tuhoisuuden kanssaihmisiä kohtaan...niin saattaa aueta tilaisuus puhua niistä konkreettisista väärinkäytöksistä...

        Kun kuitenkin ihmisen hyvinvointi ja mielenterveys(sinunkin) ovat kuitenkin tärkeämpiä kuin raha...kääriliinoissa ei ole taskuja...

        narsisti ongelmasi jotenkin kytketyy vain rahaan...vaikka narsismi ilmenee tunne elämän sairautena...

        Sinunkin olisi hyvä pohtia, mitä kaikkea nuo asiat ovat aiheuttaneet sinun henkiselle hyvinvoinnillesi...

        No en nyt tiedä auttaako tuo tunteistakaan puhuminen...Se on sama kun joku alkaisi puhumaan narsistille hepreaa. On aivan turha odottaa, vaikka kuinka narsistisen romahduksen partaalla, tai pohjalla olisi, että se narsisti alkaisi ymmärtämään toista...kaikista vähiten toisen painostuksesta. Saattaa kyllä nähdä ne virheet, mitä on elämässään tehnyt ja mitkä ovat johtaneet siihen hänen sen hetkiseen tilaansa...mutta ymmärrystä, anteeksipyyntöä ja muuttumista sen vuoksi, mitä TOISELLE on tehnyt, on aivan turha odottaa...

        Itse ainakin ymmärrän paremmin noita konkreettisia tekoja ja puhun mieluummin niistä, kuin että kiinnostaisi kuulla, miltä siitä toisesta nyt tuntuu.

        Ehkä kannattaisi kehoittaa narsistia enemmänkin pohtimaan sitä, miltä HÄNESTÄ tuntuu...ei ehkä niillä sanoilla, vaan ylipäänsä, tuntuuko huonolta/ikävältä ja miksiköhän näin. Voisikohan se johtua mahdollisesti jostain, mitä hän on itse tehnyt...itselleen. Ei aina niistä muista...

        Sitten vasta, kun narsisti tiedostaa omat tekonsa voi ottaa puheeksi nuo asiat, ja tunteet mitä hänen käytöksensä muissa herättää...Mutta siihen voi kulua vuosia, ennenkuin tuollaista tilaisuutta tulee, ( jos tulee ) että noita asioita kannattaisi ottaa puheeksi ja sittenkin olisi hyvin epätodennäköistä, että narsisti ottaisi noita tietoja vastaan/ymmärtäisi lähes puuttuvan empatiakykynsä vuoksi...


      • dizel
        dizel kirjoitti:

        No en nyt tiedä auttaako tuo tunteistakaan puhuminen...Se on sama kun joku alkaisi puhumaan narsistille hepreaa. On aivan turha odottaa, vaikka kuinka narsistisen romahduksen partaalla, tai pohjalla olisi, että se narsisti alkaisi ymmärtämään toista...kaikista vähiten toisen painostuksesta. Saattaa kyllä nähdä ne virheet, mitä on elämässään tehnyt ja mitkä ovat johtaneet siihen hänen sen hetkiseen tilaansa...mutta ymmärrystä, anteeksipyyntöä ja muuttumista sen vuoksi, mitä TOISELLE on tehnyt, on aivan turha odottaa...

        Itse ainakin ymmärrän paremmin noita konkreettisia tekoja ja puhun mieluummin niistä, kuin että kiinnostaisi kuulla, miltä siitä toisesta nyt tuntuu.

        Ehkä kannattaisi kehoittaa narsistia enemmänkin pohtimaan sitä, miltä HÄNESTÄ tuntuu...ei ehkä niillä sanoilla, vaan ylipäänsä, tuntuuko huonolta/ikävältä ja miksiköhän näin. Voisikohan se johtua mahdollisesti jostain, mitä hän on itse tehnyt...itselleen. Ei aina niistä muista...

        Sitten vasta, kun narsisti tiedostaa omat tekonsa voi ottaa puheeksi nuo asiat, ja tunteet mitä hänen käytöksensä muissa herättää...Mutta siihen voi kulua vuosia, ennenkuin tuollaista tilaisuutta tulee, ( jos tulee ) että noita asioita kannattaisi ottaa puheeksi ja sittenkin olisi hyvin epätodennäköistä, että narsisti ottaisi noita tietoja vastaan/ymmärtäisi lähes puuttuvan empatiakykynsä vuoksi...

        Mutta hyvä pointti oli kyllä tuo, ettei tuota raha-asiaa nyt välttämättä ensimmäisenä kannattaisi tuoda esille...Vasta viimeisenä. Ensin pitäisi saada narsku myöntämään tehneensä väärin, ennenkuin tuosta asiasta puhumisesta edes voisi olla mitään hyötyä...


      • 3+4=7
        dizel kirjoitti:

        No en nyt tiedä auttaako tuo tunteistakaan puhuminen...Se on sama kun joku alkaisi puhumaan narsistille hepreaa. On aivan turha odottaa, vaikka kuinka narsistisen romahduksen partaalla, tai pohjalla olisi, että se narsisti alkaisi ymmärtämään toista...kaikista vähiten toisen painostuksesta. Saattaa kyllä nähdä ne virheet, mitä on elämässään tehnyt ja mitkä ovat johtaneet siihen hänen sen hetkiseen tilaansa...mutta ymmärrystä, anteeksipyyntöä ja muuttumista sen vuoksi, mitä TOISELLE on tehnyt, on aivan turha odottaa...

        Itse ainakin ymmärrän paremmin noita konkreettisia tekoja ja puhun mieluummin niistä, kuin että kiinnostaisi kuulla, miltä siitä toisesta nyt tuntuu.

        Ehkä kannattaisi kehoittaa narsistia enemmänkin pohtimaan sitä, miltä HÄNESTÄ tuntuu...ei ehkä niillä sanoilla, vaan ylipäänsä, tuntuuko huonolta/ikävältä ja miksiköhän näin. Voisikohan se johtua mahdollisesti jostain, mitä hän on itse tehnyt...itselleen. Ei aina niistä muista...

        Sitten vasta, kun narsisti tiedostaa omat tekonsa voi ottaa puheeksi nuo asiat, ja tunteet mitä hänen käytöksensä muissa herättää...Mutta siihen voi kulua vuosia, ennenkuin tuollaista tilaisuutta tulee, ( jos tulee ) että noita asioita kannattaisi ottaa puheeksi ja sittenkin olisi hyvin epätodennäköistä, että narsisti ottaisi noita tietoja vastaan/ymmärtäisi lähes puuttuvan empatiakykynsä vuoksi...

        Nyt sinä ikäänkuin käänsit takkisi, eilen yritit todistella, että narsistillakin on tunteita samoin kuin ns. normaaleillakin ihmisillä...

        Mutta no...tuon kirjoittajan ongelmat ovat osin hänessä itsessään...taidan harrastaa sitä käänteisviestintää...kun ei ihan suoraan voi sanoa, kun ei ole varma...

        viha, suru, pelko, epätoivo, kauna,katkeruus...nuo tunteet kyllä huokuvat tuosta kirjoittajasta, niitäkin pitäisi itsessään käsitellä...ja pohtia tosiaan mitä kaikkea tuo vuosien sota hänen omalla terveydelleen aiheuttaa...

        Jos hakee apua itselleen...niin pitäisi keskittyä enimmäkseen itseensä...kun se vastapuolta ei saa muuttumaan...jos hän ei itse halua...


      • dizel
        3+4=7 kirjoitti:

        Nyt sinä ikäänkuin käänsit takkisi, eilen yritit todistella, että narsistillakin on tunteita samoin kuin ns. normaaleillakin ihmisillä...

        Mutta no...tuon kirjoittajan ongelmat ovat osin hänessä itsessään...taidan harrastaa sitä käänteisviestintää...kun ei ihan suoraan voi sanoa, kun ei ole varma...

        viha, suru, pelko, epätoivo, kauna,katkeruus...nuo tunteet kyllä huokuvat tuosta kirjoittajasta, niitäkin pitäisi itsessään käsitellä...ja pohtia tosiaan mitä kaikkea tuo vuosien sota hänen omalla terveydelleen aiheuttaa...

        Jos hakee apua itselleen...niin pitäisi keskittyä enimmäkseen itseensä...kun se vastapuolta ei saa muuttumaan...jos hän ei itse halua...

        "Nyt sinä ikäänkuin käänsit takkisi, eilen yritit todistella, että narsistillakin on tunteita samoin kuin ns. normaaleillakin ihmisillä..."

        Kuinka niin, eihän se, ettei ymmärrä tunteitaan, tunnista niitä ( vielä vähemmän muiden tunteita ) tarkoita sitä, ettei niitä tunteita olisi ollenkaan?

        Kuten jossain sanottiinkin, "narsisteille tunteista puhuminen on samaa, kuin keskustelisi ateismista kiihkouskovaisen kanssa..."


      • 2+5=7
        dizel kirjoitti:

        "Nyt sinä ikäänkuin käänsit takkisi, eilen yritit todistella, että narsistillakin on tunteita samoin kuin ns. normaaleillakin ihmisillä..."

        Kuinka niin, eihän se, ettei ymmärrä tunteitaan, tunnista niitä ( vielä vähemmän muiden tunteita ) tarkoita sitä, ettei niitä tunteita olisi ollenkaan?

        Kuten jossain sanottiinkin, "narsisteille tunteista puhuminen on samaa, kuin keskustelisi ateismista kiihkouskovaisen kanssa..."

        No nyt sinä lainasit ajatuksiesi tueksi tuon ...""narsisteille tunteista puhuminen on samaa, kuin keskustelisi ateismista kiihkouskovaisen kanssa..."

        yleensä olet vastannut omista kokemuksistasi käsin...

        pitääkö minun nyt sitten päätellä ettet sinäkään ymmärrä tunteitasi ja sen vuoksi vielä vähemmän ymmärrät että toisilla niitä voisi olla...


      • 10+11=21
        2+5=7 kirjoitti:

        No nyt sinä lainasit ajatuksiesi tueksi tuon ...""narsisteille tunteista puhuminen on samaa, kuin keskustelisi ateismista kiihkouskovaisen kanssa..."

        yleensä olet vastannut omista kokemuksistasi käsin...

        pitääkö minun nyt sitten päätellä ettet sinäkään ymmärrä tunteitasi ja sen vuoksi vielä vähemmän ymmärrät että toisilla niitä voisi olla...

        Tarkennan vielä...että jos joku sanoo, että tuntuu pahalta...etkö voi millään ymmärtää sitä, miltä hänestä tuntuu...

        itketkö/suretko sinä koskaan...
        oletko sinä onnellinen...miltä se tuntuu...


      • 16+4=20
        10+11=21 kirjoitti:

        Tarkennan vielä...että jos joku sanoo, että tuntuu pahalta...etkö voi millään ymmärtää sitä, miltä hänestä tuntuu...

        itketkö/suretko sinä koskaan...
        oletko sinä onnellinen...miltä se tuntuu...

        Minun on hyvin vaikea uskoa, että narsistikaan on vailla tunteita...

        otetaan esimerkiski nyt vaikka mustasukkaisuus...hyvin monet narsistit ovat sitä...

        senkin taustalla on tunteita...joko menettämisen pelkoa...tai sitten oman arvottomuuden tunteita, pelkää ettei riitä toiselle...ja muut ovat parempia...

        Millään muulla tavalla en voi tuota käsittää jos kerran kaikki tuolit ovat yhtä mukavia istua ja niitä saa aina uusia...niin miksi tuntea mustasukkaisuutta pelkästä tuolista...ihmisestä joka ei merkitse mitään...

        jos puhutaan halusta omistaa...niin en käsitä mitä hyötyä narsistinkaan on haalia "omaisuutta" (=ihmisiä)...jolla ei ole mitään merkitystä...pitäis olla aivan sama...onko niitä vai ei...kun niitä tuoleja (ihmisiä) on maailma pullollaan...


      • dizel
        16+4=20 kirjoitti:

        Minun on hyvin vaikea uskoa, että narsistikaan on vailla tunteita...

        otetaan esimerkiski nyt vaikka mustasukkaisuus...hyvin monet narsistit ovat sitä...

        senkin taustalla on tunteita...joko menettämisen pelkoa...tai sitten oman arvottomuuden tunteita, pelkää ettei riitä toiselle...ja muut ovat parempia...

        Millään muulla tavalla en voi tuota käsittää jos kerran kaikki tuolit ovat yhtä mukavia istua ja niitä saa aina uusia...niin miksi tuntea mustasukkaisuutta pelkästä tuolista...ihmisestä joka ei merkitse mitään...

        jos puhutaan halusta omistaa...niin en käsitä mitä hyötyä narsistinkaan on haalia "omaisuutta" (=ihmisiä)...jolla ei ole mitään merkitystä...pitäis olla aivan sama...onko niitä vai ei...kun niitä tuoleja (ihmisiä) on maailma pullollaan...

        Itse en nykyään välitä olla edes mustasukkainen, mutta joskus olin...Enemmmän se liittyi johonkin "omistamansa" menettämiseen...raivoon siitä, että joku toinen ottaisi luvatta jotain, "mikä on minun". Tunkeutuisi "reviirilleni. " Noin minä sen ajattelisin...

        "Tarkennan vielä...että jos joku sanoo, että tuntuu pahalta...etkö voi millään ymmärtää sitä, miltä hänestä tuntuu...

        itketkö/suretko sinä koskaan...
        oletko sinä onnellinen...miltä se tuntuu..."

        Äääh...
        Jos joku sanoo, että tuntuu pahalta...No...tiedän kyllä, tai osaan kuvitella, miltä se tuntuu, mutta en mitenkään samaistu siihen. Ei se herätä toisinsanoen mitään tunteita...Ensimmäinen ajatus on vain, että "Ok, vai niin...ja mitä minun tuolla tiedolla pitäisi muka tehdä? "

        Muut kysymykset menikin sitten siihen kategoriaan, etten oikein osaa ajatuksiani pukea sanoiksi... ;P
        Mutta kyllä niitä tunteita on...en vain osaa eritellä niitä mitenkään...


      • dizel
        dizel kirjoitti:

        Itse en nykyään välitä olla edes mustasukkainen, mutta joskus olin...Enemmmän se liittyi johonkin "omistamansa" menettämiseen...raivoon siitä, että joku toinen ottaisi luvatta jotain, "mikä on minun". Tunkeutuisi "reviirilleni. " Noin minä sen ajattelisin...

        "Tarkennan vielä...että jos joku sanoo, että tuntuu pahalta...etkö voi millään ymmärtää sitä, miltä hänestä tuntuu...

        itketkö/suretko sinä koskaan...
        oletko sinä onnellinen...miltä se tuntuu..."

        Äääh...
        Jos joku sanoo, että tuntuu pahalta...No...tiedän kyllä, tai osaan kuvitella, miltä se tuntuu, mutta en mitenkään samaistu siihen. Ei se herätä toisinsanoen mitään tunteita...Ensimmäinen ajatus on vain, että "Ok, vai niin...ja mitä minun tuolla tiedolla pitäisi muka tehdä? "

        Muut kysymykset menikin sitten siihen kategoriaan, etten oikein osaa ajatuksiani pukea sanoiksi... ;P
        Mutta kyllä niitä tunteita on...en vain osaa eritellä niitä mitenkään...

        Mitä suruun tulee...Niin jonkunlainen "haikea tunne" on kyllä tuttu seuralainen. Surua muiden puolesta, sitä en muista tunteneeni ja jos läheisiäkin on kuollut, niin enemmänkin se on ollut hyvin hetkellistä ( 5 min. ) itsesääliä, mitä siinä tilanteessa olen tuntenut, jos mitään...( riippuen, miten läheisestä ihmisestä kyse. ) Muutenkin tunne-elämääni elän pitkälti musiikin kautta...Ei varmaan ole montaakaan biisiä, mitkä ei saisi oloani "haikeaksi", ( tai iloiseksi ) mutta oikeastaan vain nautin sellaisesta melankolisesta fiiliksestä, mikä niistä tulee.
        Onnellisuus taas...liiallisena tekee vain masentuneeksi, mistä johtuu, en tiedä...ehkä se tieto siitä, että se on vain hetkellistä sitten aiheuttaa sen.
        Mulla se vaihtuu sellaisesta euforisesta tunteesta, nopeasti "tyhjäksi oloksi" ja siitä lopulta "masentuneeksi" tai oikeastaan sellaiseksi mitäänsanomattomaksi oloksi...mutta hetkellisesti ja harvoin koen sitä kyllä.
        Jonkun verran voin myös siihen itse vaikuttaa, vaikka mukavintahan se on silloin, kun se tunne tulee ikäänkuin itsestään.
        Joskus vuosia, vuosia sitten kyllä itkinkin joskus, mutta se tuntui lähinnä turhalta, nimittäin en sitäkään oloa saanut "pidettyä" yllä varmaan viittä minuuttia kauempaa...tai se ikäänkuin loppui seinään. Yhtäkkiä. Ja sama tyhjä olo taas siihen perään. Lapsena se tuntui oudolta ja jotenkin typerältä ja muistan miettineenikin, että onkohan tämä aivan normaalia. Pystyin myös samantien olemaan, kuin mitään ei olisi ollutkaan, vaikka hymyilemään ja vitsailemaan asiasta...kuten usein teinkin. Muistin ajatelleeni, että se oli ikäänkuin jonkunlainen "taikatemppu", mihin kukaan muu ei pystynyt, siksi ylpeilinkin sillä "kyvylläni" usein. :D Se mikä ihmetytti tuolloin, niin se, ettei kukaan näyttänyt oikein ilahtuneelta asiasta. Ohittivat vain sen ja sitä kautta minut kokonaan, mikä sai olon tuntumaan jotenkin vialliselta ja vääränlaiselta, mikä varmaan osaltaan sitten aiheutti lapsuuden aikaisen masennukseni erilaisine itsetuhoajatuksineen. Tunne, ettei ymmärretä ja että on ulkopuolinen.
        Mutta tämänkin nyt luulisi olevan enemmän minun, kuin kenenkään muun ongelma. Minullehan tämä enemmän tuottaa "harmia"...
        Mutta, kun ei ole oikein mitään mihin vertailla, niin vaikeapa sitä on tietää, onko tämä nyt kauhean epänormaalia...Ilmeisesti kaikesta päätellen sitten on. :)


      • dizel
        dizel kirjoitti:

        Mitä suruun tulee...Niin jonkunlainen "haikea tunne" on kyllä tuttu seuralainen. Surua muiden puolesta, sitä en muista tunteneeni ja jos läheisiäkin on kuollut, niin enemmänkin se on ollut hyvin hetkellistä ( 5 min. ) itsesääliä, mitä siinä tilanteessa olen tuntenut, jos mitään...( riippuen, miten läheisestä ihmisestä kyse. ) Muutenkin tunne-elämääni elän pitkälti musiikin kautta...Ei varmaan ole montaakaan biisiä, mitkä ei saisi oloani "haikeaksi", ( tai iloiseksi ) mutta oikeastaan vain nautin sellaisesta melankolisesta fiiliksestä, mikä niistä tulee.
        Onnellisuus taas...liiallisena tekee vain masentuneeksi, mistä johtuu, en tiedä...ehkä se tieto siitä, että se on vain hetkellistä sitten aiheuttaa sen.
        Mulla se vaihtuu sellaisesta euforisesta tunteesta, nopeasti "tyhjäksi oloksi" ja siitä lopulta "masentuneeksi" tai oikeastaan sellaiseksi mitäänsanomattomaksi oloksi...mutta hetkellisesti ja harvoin koen sitä kyllä.
        Jonkun verran voin myös siihen itse vaikuttaa, vaikka mukavintahan se on silloin, kun se tunne tulee ikäänkuin itsestään.
        Joskus vuosia, vuosia sitten kyllä itkinkin joskus, mutta se tuntui lähinnä turhalta, nimittäin en sitäkään oloa saanut "pidettyä" yllä varmaan viittä minuuttia kauempaa...tai se ikäänkuin loppui seinään. Yhtäkkiä. Ja sama tyhjä olo taas siihen perään. Lapsena se tuntui oudolta ja jotenkin typerältä ja muistan miettineenikin, että onkohan tämä aivan normaalia. Pystyin myös samantien olemaan, kuin mitään ei olisi ollutkaan, vaikka hymyilemään ja vitsailemaan asiasta...kuten usein teinkin. Muistin ajatelleeni, että se oli ikäänkuin jonkunlainen "taikatemppu", mihin kukaan muu ei pystynyt, siksi ylpeilinkin sillä "kyvylläni" usein. :D Se mikä ihmetytti tuolloin, niin se, ettei kukaan näyttänyt oikein ilahtuneelta asiasta. Ohittivat vain sen ja sitä kautta minut kokonaan, mikä sai olon tuntumaan jotenkin vialliselta ja vääränlaiselta, mikä varmaan osaltaan sitten aiheutti lapsuuden aikaisen masennukseni erilaisine itsetuhoajatuksineen. Tunne, ettei ymmärretä ja että on ulkopuolinen.
        Mutta tämänkin nyt luulisi olevan enemmän minun, kuin kenenkään muun ongelma. Minullehan tämä enemmän tuottaa "harmia"...
        Mutta, kun ei ole oikein mitään mihin vertailla, niin vaikeapa sitä on tietää, onko tämä nyt kauhean epänormaalia...Ilmeisesti kaikesta päätellen sitten on. :)

        Vähän surullista piano/viulu vingutusmusiikkia vielä perään...ihan asiaa dramatisoidakseni. :D

        http://www.youtube.com/watch?v=a_Am4cHMBKM

        mutta on kyllä hieno biisi...


      • 5+6=11
        dizel kirjoitti:

        Mitä suruun tulee...Niin jonkunlainen "haikea tunne" on kyllä tuttu seuralainen. Surua muiden puolesta, sitä en muista tunteneeni ja jos läheisiäkin on kuollut, niin enemmänkin se on ollut hyvin hetkellistä ( 5 min. ) itsesääliä, mitä siinä tilanteessa olen tuntenut, jos mitään...( riippuen, miten läheisestä ihmisestä kyse. ) Muutenkin tunne-elämääni elän pitkälti musiikin kautta...Ei varmaan ole montaakaan biisiä, mitkä ei saisi oloani "haikeaksi", ( tai iloiseksi ) mutta oikeastaan vain nautin sellaisesta melankolisesta fiiliksestä, mikä niistä tulee.
        Onnellisuus taas...liiallisena tekee vain masentuneeksi, mistä johtuu, en tiedä...ehkä se tieto siitä, että se on vain hetkellistä sitten aiheuttaa sen.
        Mulla se vaihtuu sellaisesta euforisesta tunteesta, nopeasti "tyhjäksi oloksi" ja siitä lopulta "masentuneeksi" tai oikeastaan sellaiseksi mitäänsanomattomaksi oloksi...mutta hetkellisesti ja harvoin koen sitä kyllä.
        Jonkun verran voin myös siihen itse vaikuttaa, vaikka mukavintahan se on silloin, kun se tunne tulee ikäänkuin itsestään.
        Joskus vuosia, vuosia sitten kyllä itkinkin joskus, mutta se tuntui lähinnä turhalta, nimittäin en sitäkään oloa saanut "pidettyä" yllä varmaan viittä minuuttia kauempaa...tai se ikäänkuin loppui seinään. Yhtäkkiä. Ja sama tyhjä olo taas siihen perään. Lapsena se tuntui oudolta ja jotenkin typerältä ja muistan miettineenikin, että onkohan tämä aivan normaalia. Pystyin myös samantien olemaan, kuin mitään ei olisi ollutkaan, vaikka hymyilemään ja vitsailemaan asiasta...kuten usein teinkin. Muistin ajatelleeni, että se oli ikäänkuin jonkunlainen "taikatemppu", mihin kukaan muu ei pystynyt, siksi ylpeilinkin sillä "kyvylläni" usein. :D Se mikä ihmetytti tuolloin, niin se, ettei kukaan näyttänyt oikein ilahtuneelta asiasta. Ohittivat vain sen ja sitä kautta minut kokonaan, mikä sai olon tuntumaan jotenkin vialliselta ja vääränlaiselta, mikä varmaan osaltaan sitten aiheutti lapsuuden aikaisen masennukseni erilaisine itsetuhoajatuksineen. Tunne, ettei ymmärretä ja että on ulkopuolinen.
        Mutta tämänkin nyt luulisi olevan enemmän minun, kuin kenenkään muun ongelma. Minullehan tämä enemmän tuottaa "harmia"...
        Mutta, kun ei ole oikein mitään mihin vertailla, niin vaikeapa sitä on tietää, onko tämä nyt kauhean epänormaalia...Ilmeisesti kaikesta päätellen sitten on. :)

        Niin..tässä tuo musiikki ja sen kautta tunteiden eläminen...

        Ah, tulipas taas sitä kosketuspintaa...
        tuo "minun" narsistini lähetteli minulle usein musiikkia, rakkauslaulujakin...

        Minä otin ne yritykseksi hujata minua, kun tietyllä lailla koko suhteen ajan tiesin kuitenkin, ettei se rakkautta ollut...

        Nyt jälkeenpäinkin on jonkin verran musiikkia tullut, niissä teemana ikävä ja kaipuuu...

        Sitä manipulointiako?

        itsekin käytän musiikkia voisko sanoa mielentilojen muuttamiseen, tai ns. tsemppimusiikkina, ennen baariin lähtöä tietyntyyppistä musiikkia tyyliin kaikki on mahdollista...

        ja sitten minulla on joitain ns. voimalauluja, joihin voin samaistua, esim. popedan kakskytä centtiä tai ikivanha, harva meistä on rautaa...

        Mutta minulle tärkeimpiä ovat sanat...ja mieluusti kielellä jonka parhaiten osaan...

        Mutta aina silläkään väliä, rytmikin vie mennessään...ja tykkään tanssia, ihan diskoakin vaikka vanha tätsy olenkin...

        Tuosta itkemisestä...itkeä voi niin surusta kuin ilostakin..
        "naurua silmät vesissä"...joku joskus sanonut kyyneleiden puhdistavan sielua...

        monestihan ilo ja suru ovat hyvin lähellä toisiaan...ja onnellisuuteenkin liittyy jonkinlaista haikeaa, kipeyden tuntua..."kuristaa kurkkua"

        en tiedä, en ole koskaan ollut niin masentunut, että kaikki tuntuisi tasaisen harmaalta...tai tyhjältä...vaikka on ollut päiviä jolloin mikään ei huvita/kiinnosta, mutta olen antanut itselleni luvan siihenkin...

        Mutta tänäänkin kun kävin kaupassa, keväinen auringonpaiste, tintin laulu, sininen taivas...niin tuli se sieltä...ohikiitävä onnellisuuden/keveyden tunne, minä elän, josta jäi jäljelle hymy ja hyväntuulisuus...


      • dizel
        5+6=11 kirjoitti:

        Niin..tässä tuo musiikki ja sen kautta tunteiden eläminen...

        Ah, tulipas taas sitä kosketuspintaa...
        tuo "minun" narsistini lähetteli minulle usein musiikkia, rakkauslaulujakin...

        Minä otin ne yritykseksi hujata minua, kun tietyllä lailla koko suhteen ajan tiesin kuitenkin, ettei se rakkautta ollut...

        Nyt jälkeenpäinkin on jonkin verran musiikkia tullut, niissä teemana ikävä ja kaipuuu...

        Sitä manipulointiako?

        itsekin käytän musiikkia voisko sanoa mielentilojen muuttamiseen, tai ns. tsemppimusiikkina, ennen baariin lähtöä tietyntyyppistä musiikkia tyyliin kaikki on mahdollista...

        ja sitten minulla on joitain ns. voimalauluja, joihin voin samaistua, esim. popedan kakskytä centtiä tai ikivanha, harva meistä on rautaa...

        Mutta minulle tärkeimpiä ovat sanat...ja mieluusti kielellä jonka parhaiten osaan...

        Mutta aina silläkään väliä, rytmikin vie mennessään...ja tykkään tanssia, ihan diskoakin vaikka vanha tätsy olenkin...

        Tuosta itkemisestä...itkeä voi niin surusta kuin ilostakin..
        "naurua silmät vesissä"...joku joskus sanonut kyyneleiden puhdistavan sielua...

        monestihan ilo ja suru ovat hyvin lähellä toisiaan...ja onnellisuuteenkin liittyy jonkinlaista haikeaa, kipeyden tuntua..."kuristaa kurkkua"

        en tiedä, en ole koskaan ollut niin masentunut, että kaikki tuntuisi tasaisen harmaalta...tai tyhjältä...vaikka on ollut päiviä jolloin mikään ei huvita/kiinnosta, mutta olen antanut itselleni luvan siihenkin...

        Mutta tänäänkin kun kävin kaupassa, keväinen auringonpaiste, tintin laulu, sininen taivas...niin tuli se sieltä...ohikiitävä onnellisuuden/keveyden tunne, minä elän, josta jäi jäljelle hymy ja hyväntuulisuus...

        "monestihan ilo ja suru ovat hyvin lähellä toisiaan...ja onnellisuuteenkin liittyy jonkinlaista haikeaa, kipeyden tuntua..."kuristaa kurkkua""

        Hmm...Outoa.

        "Nyt jälkeenpäinkin on jonkin verran musiikkia tullut, niissä teemana ikävä ja kaipuuu...

        Sitä manipulointiako?"

        Voi olla tietoista manipulointia, tai sitten tiedostamatonta...Narsistin "ikävähän" on joka tapauksessa sitä, että hän kokee sillä hetkellä tarvitsevansa sitä toista, tai pikemminkin JOTAIN siltä toiselta...luulee tuon sitten ehkä olevan aitoakin ikävää, vaikka niinhän asia ei ole. Ilman suurempaa empatiaa, ei ole rakkautta ja ilman rakkautta ei kai ole ikävääkään...vaikka en nyt mikään asiantuntija olekaan tässä asiassa.
        Joka tapauksessa tuo kappaleiden lähettäminen on hyvä keino pyrkiä vaikuttamaan siihen toiseen ja narsistit kyllä tietää tämän...Onhan se aina helpompaa lähettää toiselle joku biisi, kuin yrittää sopertaa jotain ikävästä ja tunteistaan osaamatta sitä välttämättä edes tehdä...


      • 17+6=23
        dizel kirjoitti:

        "monestihan ilo ja suru ovat hyvin lähellä toisiaan...ja onnellisuuteenkin liittyy jonkinlaista haikeaa, kipeyden tuntua..."kuristaa kurkkua""

        Hmm...Outoa.

        "Nyt jälkeenpäinkin on jonkin verran musiikkia tullut, niissä teemana ikävä ja kaipuuu...

        Sitä manipulointiako?"

        Voi olla tietoista manipulointia, tai sitten tiedostamatonta...Narsistin "ikävähän" on joka tapauksessa sitä, että hän kokee sillä hetkellä tarvitsevansa sitä toista, tai pikemminkin JOTAIN siltä toiselta...luulee tuon sitten ehkä olevan aitoakin ikävää, vaikka niinhän asia ei ole. Ilman suurempaa empatiaa, ei ole rakkautta ja ilman rakkautta ei kai ole ikävääkään...vaikka en nyt mikään asiantuntija olekaan tässä asiassa.
        Joka tapauksessa tuo kappaleiden lähettäminen on hyvä keino pyrkiä vaikuttamaan siihen toiseen ja narsistit kyllä tietää tämän...Onhan se aina helpompaa lähettää toiselle joku biisi, kuin yrittää sopertaa jotain ikävästä ja tunteistaan osaamatta sitä välttämättä edes tehdä...

        "monestihan ilo ja suru ovat hyvin lähellä toisiaan...ja onnellisuuteenkin liittyy jonkinlaista haikeaa, kipeyden tuntua..."kuristaa kurkkua"

        Noh...tuota voisi ehkä kutsua liikutukseksi...

        esim. eilen katselin poikani hääkuvia, laitoin kuvien taustalle soimaan sen tilaisuuden musiikkia, lauloimme hääparille...nousee päivä, laskee päivä...kuvassa he kuuntelivat laulua seisten...Toisissa kuvissa he tanssivat...taustalla soi Tauskin...Sinä vain...joka oli heidän "häävalssinsa"

        siitä on kaksi vuotta, minä liikutuin silloin, tuli kyyneleitä, onnellisessa hetkessä...minä liikutuin eilen, piti räpytellä silmiä, kun elin hetken mielessäni uudelleen...

        Sellaista se vaan on...

        Mutta joo...
        en minä ny noista hänen lähettämistään biiseistä mitenkään liikutu...siinä kohtaa net on vaan laulun sanoja...

        Mutta en ole osannut ajatella, että biisien lähettäminen olisi tyypillistä narsistille...nyt vasta niinku tuli puheeksi tämäkin asia...

        Minä taisin jossain kohtaa pitää sitä kauniina eleenä...

        muttei tosiaan rakkautta ole...

        ihan lopussa, kun suhde oli päättynyt...kuulin häneltä tällaisenkin lauseen, että "ku mä oon mikä oon, niin ei mulla välttämättä ole aikaa mihinkään hyödyttömään..." Liittyi aiheeseen erotaan ystävinä/kysellään kuulumisia...

        Tuossakaan vaiheessa en vielä tiennyt narsismista...jälkeenpäin mietin, tuliko tuo vahingossa vai halusiko hän kertoa minulle jotakin...


      • dizel
        17+6=23 kirjoitti:

        "monestihan ilo ja suru ovat hyvin lähellä toisiaan...ja onnellisuuteenkin liittyy jonkinlaista haikeaa, kipeyden tuntua..."kuristaa kurkkua"

        Noh...tuota voisi ehkä kutsua liikutukseksi...

        esim. eilen katselin poikani hääkuvia, laitoin kuvien taustalle soimaan sen tilaisuuden musiikkia, lauloimme hääparille...nousee päivä, laskee päivä...kuvassa he kuuntelivat laulua seisten...Toisissa kuvissa he tanssivat...taustalla soi Tauskin...Sinä vain...joka oli heidän "häävalssinsa"

        siitä on kaksi vuotta, minä liikutuin silloin, tuli kyyneleitä, onnellisessa hetkessä...minä liikutuin eilen, piti räpytellä silmiä, kun elin hetken mielessäni uudelleen...

        Sellaista se vaan on...

        Mutta joo...
        en minä ny noista hänen lähettämistään biiseistä mitenkään liikutu...siinä kohtaa net on vaan laulun sanoja...

        Mutta en ole osannut ajatella, että biisien lähettäminen olisi tyypillistä narsistille...nyt vasta niinku tuli puheeksi tämäkin asia...

        Minä taisin jossain kohtaa pitää sitä kauniina eleenä...

        muttei tosiaan rakkautta ole...

        ihan lopussa, kun suhde oli päättynyt...kuulin häneltä tällaisenkin lauseen, että "ku mä oon mikä oon, niin ei mulla välttämättä ole aikaa mihinkään hyödyttömään..." Liittyi aiheeseen erotaan ystävinä/kysellään kuulumisia...

        Tuossakaan vaiheessa en vielä tiennyt narsismista...jälkeenpäin mietin, tuliko tuo vahingossa vai halusiko hän kertoa minulle jotakin...

        "ihan lopussa, kun suhde oli päättynyt...kuulin häneltä tällaisenkin lauseen, että "ku mä oon mikä oon, niin ei mulla välttämättä ole aikaa mihinkään hyödyttömään..." Liittyi aiheeseen erotaan ystävinä/kysellään kuulumisia..."

        Minun narsku-eksä vain totesi tuossa tilanteessa yksinkertaisesti:
        "Ei oo tapana."
        Itse sen sijaan olen joskus samassa tilanteessa kysynyt eräältä toiselta eksältäni, että "miks?"
        ( retorinen kysymys )

        Kyseessä lienee sellainen "viimeinen mitätöinti."
        Se on narsisteille aika tyypillistä suhteen lopussa...korostaa tavallaan sitä omaa riippumattomuuttaan ja samalla jättää se toinen miettimään, mitä väärää nyt tuli tehtyä, että ero tuli. ( vaikka ei olisi mitään tehnytkään. )
        Mutta narsisti yleensä vihaa sitä toista, kuin ruttoa eron hetkellä.
        Näyttää ehkä kylmältä ja välinpitämättömältä, saattaa jopa hymyillä, mutta siinäkin pääasia on vain se vaikutelma, mikä toiselle jää.
        Nyt kun aloin asiaa miettimään... :)


      • dizel
        dizel kirjoitti:

        "ihan lopussa, kun suhde oli päättynyt...kuulin häneltä tällaisenkin lauseen, että "ku mä oon mikä oon, niin ei mulla välttämättä ole aikaa mihinkään hyödyttömään..." Liittyi aiheeseen erotaan ystävinä/kysellään kuulumisia..."

        Minun narsku-eksä vain totesi tuossa tilanteessa yksinkertaisesti:
        "Ei oo tapana."
        Itse sen sijaan olen joskus samassa tilanteessa kysynyt eräältä toiselta eksältäni, että "miks?"
        ( retorinen kysymys )

        Kyseessä lienee sellainen "viimeinen mitätöinti."
        Se on narsisteille aika tyypillistä suhteen lopussa...korostaa tavallaan sitä omaa riippumattomuuttaan ja samalla jättää se toinen miettimään, mitä väärää nyt tuli tehtyä, että ero tuli. ( vaikka ei olisi mitään tehnytkään. )
        Mutta narsisti yleensä vihaa sitä toista, kuin ruttoa eron hetkellä.
        Näyttää ehkä kylmältä ja välinpitämättömältä, saattaa jopa hymyillä, mutta siinäkin pääasia on vain se vaikutelma, mikä toiselle jää.
        Nyt kun aloin asiaa miettimään... :)

        Mutta jos tarkoitit, tiesikö omasta narsismistaan, niin vaikea sanoa...Saattoi tuolla haluta vain korostaa, tai todistella itselleen jotain.
        Silloin jos tuntuu, että tilanne ( tai kysymys ) on liian "lähelle tunkeva",tai läheisyyttä vaativa pikemminkin, narsisti alkaa monesti toistamaan tuota "minä olen, minä sitä, minä tätä...MINÄ!" ikäänkuin selventääkseen sitä raja-aitaa hänen ja sen toisen ihmisen välissä. :)
        Läheisyys siis alkaa ahdistamaan.
        Saattoi olla sitä, tai jotain muuta.


      • 13+14=27
        dizel kirjoitti:

        "ihan lopussa, kun suhde oli päättynyt...kuulin häneltä tällaisenkin lauseen, että "ku mä oon mikä oon, niin ei mulla välttämättä ole aikaa mihinkään hyödyttömään..." Liittyi aiheeseen erotaan ystävinä/kysellään kuulumisia..."

        Minun narsku-eksä vain totesi tuossa tilanteessa yksinkertaisesti:
        "Ei oo tapana."
        Itse sen sijaan olen joskus samassa tilanteessa kysynyt eräältä toiselta eksältäni, että "miks?"
        ( retorinen kysymys )

        Kyseessä lienee sellainen "viimeinen mitätöinti."
        Se on narsisteille aika tyypillistä suhteen lopussa...korostaa tavallaan sitä omaa riippumattomuuttaan ja samalla jättää se toinen miettimään, mitä väärää nyt tuli tehtyä, että ero tuli. ( vaikka ei olisi mitään tehnytkään. )
        Mutta narsisti yleensä vihaa sitä toista, kuin ruttoa eron hetkellä.
        Näyttää ehkä kylmältä ja välinpitämättömältä, saattaa jopa hymyillä, mutta siinäkin pääasia on vain se vaikutelma, mikä toiselle jää.
        Nyt kun aloin asiaa miettimään... :)

        Niin mitätöintinä minä sen otin...
        mutta näin jälkeenpäin, kun en osannut ajatella silloin narsismia...niin mietin tuota hyöty sanaa tuossa...

        toki noidenkin sanojen jälkeen on yrittänyt tulla takaisin...

        oli paljon muutakin siihen, hyötyyn viittaavaa...kun kertoi pitkäaikaisesta suhteestaan (20v) kun kysyin miksette koskaan ole esim. muuttaneet yhteen...niin totesi, että siitä suhteesta saatavat optiot sai silläkin tavoin...

        jotensakin koomiselta tuntui, kun yritti jopa vedota muutamaan (4 kpl) minulle kopioimaansa paperiin, että mitä kaikkea hän on minun vuokseni tehnyt...että minä olin kiittämätön kun päätin suhteen...

        Mutta tosiaan sen narsisti sanan kuulin kyllä hänen suustaan useammin kerran...niiden naisten miehet, joita "auttoi" olivat narsisteja...tai ne naiset, jotka olivat hänet jättäneet...

        loppuvaiheessa sanoi sellaistakin, ettei ole oikein kertonut itsestään liittyen omaan tunnepuoleensa..

        nuo loppupelit alkoivat siitä, kun aloin kyseenalaistamaan hänen sanomisiaan, tapaansa toimia, mutta kaiken hän otti henk. koht. arvosteluksi...

        Näin jälkeenpäin mietin...tiesikö hän itse olevansa narsisti, kun sanan toi mukanaan loppupeleihin...

        josta sain itse kimmokkeen tutustua aiheeseen...kun kaikki tuntui niin mielipuoliselta, yhtäältä hän mukamas halusi minua vaikka minusta tuntui, että hän mitätöi minua...


      • dizel
        13+14=27 kirjoitti:

        Niin mitätöintinä minä sen otin...
        mutta näin jälkeenpäin, kun en osannut ajatella silloin narsismia...niin mietin tuota hyöty sanaa tuossa...

        toki noidenkin sanojen jälkeen on yrittänyt tulla takaisin...

        oli paljon muutakin siihen, hyötyyn viittaavaa...kun kertoi pitkäaikaisesta suhteestaan (20v) kun kysyin miksette koskaan ole esim. muuttaneet yhteen...niin totesi, että siitä suhteesta saatavat optiot sai silläkin tavoin...

        jotensakin koomiselta tuntui, kun yritti jopa vedota muutamaan (4 kpl) minulle kopioimaansa paperiin, että mitä kaikkea hän on minun vuokseni tehnyt...että minä olin kiittämätön kun päätin suhteen...

        Mutta tosiaan sen narsisti sanan kuulin kyllä hänen suustaan useammin kerran...niiden naisten miehet, joita "auttoi" olivat narsisteja...tai ne naiset, jotka olivat hänet jättäneet...

        loppuvaiheessa sanoi sellaistakin, ettei ole oikein kertonut itsestään liittyen omaan tunnepuoleensa..

        nuo loppupelit alkoivat siitä, kun aloin kyseenalaistamaan hänen sanomisiaan, tapaansa toimia, mutta kaiken hän otti henk. koht. arvosteluksi...

        Näin jälkeenpäin mietin...tiesikö hän itse olevansa narsisti, kun sanan toi mukanaan loppupeleihin...

        josta sain itse kimmokkeen tutustua aiheeseen...kun kaikki tuntui niin mielipuoliselta, yhtäältä hän mukamas halusi minua vaikka minusta tuntui, että hän mitätöi minua...

        Itsekin haukuin pari eksääni narsisteiksi tutulleni, ennenkuin edes itse olin ajatellut, että minussa voisi olla kyseisiä piirteitä...
        Juuri ja juuri tiesin, mitä kyseinen sana tarkoitti...En ollut tuolloin lukenut narsismista vielä mitään.
        Myös eksäni sanoi jonkun olevan narsisti, mutta en vielä tähänkään mennessä tiedä, pitikö hän itseään narsistina, psykopaattina, vaiko ihan vain kuspäänä...Jotain noista. :)

        Mitä tuohon "sinun narskuun" tulee niin vaikea sanoa. Ehkä alitajuisesti aavisteli jotain...tai sitten ei.


      • 3+15=18
        dizel kirjoitti:

        Itsekin haukuin pari eksääni narsisteiksi tutulleni, ennenkuin edes itse olin ajatellut, että minussa voisi olla kyseisiä piirteitä...
        Juuri ja juuri tiesin, mitä kyseinen sana tarkoitti...En ollut tuolloin lukenut narsismista vielä mitään.
        Myös eksäni sanoi jonkun olevan narsisti, mutta en vielä tähänkään mennessä tiedä, pitikö hän itseään narsistina, psykopaattina, vaiko ihan vain kuspäänä...Jotain noista. :)

        Mitä tuohon "sinun narskuun" tulee niin vaikea sanoa. Ehkä alitajuisesti aavisteli jotain...tai sitten ei.

        Noh...en minä kaikkeen sinulta vastausta odotakkaan...

        tietyllä lailla tämäkin keskustelu enempi omaa pohdintaani..mutta kiva kun joku joskus vastaileekin, heittää jonkun uuden näkökulman...ihan yksin pähkäillessä asia jää turhan kpeaksi...

        nytkin pohdiskelen tässä samalla, noita esimerkkejä kertoillessani, että voisko sellainen olla mahdollista, että jos ihminen tietää, että hänessä on häiritsevän paljon narsistisia pirteitä, varsinkin tuo empatian puute...

        Niin, että hän kertoisi niistä heti suhteen alussa...että toinen voisi vaikkapa aiheesta lisää lukemalla miettiä uskaltaako suhteeseen ko. henkilön kanssa.

        Ja sitten kun huuma on haihtunut, narsisti ns. kyllästyy, suhteen voisi lopettaa tyyliin, hei huomaan, että olet kyllästynyt minuun tai löytänyt uuden lähteen tms., että jätettäiskö tähän...

        näin vältettäisiin tuo mielipuolisuus ja mitätöinti...kun toinen tietäisi missä missäkin kohtaa mennään...


      • dizel
        3+15=18 kirjoitti:

        Noh...en minä kaikkeen sinulta vastausta odotakkaan...

        tietyllä lailla tämäkin keskustelu enempi omaa pohdintaani..mutta kiva kun joku joskus vastaileekin, heittää jonkun uuden näkökulman...ihan yksin pähkäillessä asia jää turhan kpeaksi...

        nytkin pohdiskelen tässä samalla, noita esimerkkejä kertoillessani, että voisko sellainen olla mahdollista, että jos ihminen tietää, että hänessä on häiritsevän paljon narsistisia pirteitä, varsinkin tuo empatian puute...

        Niin, että hän kertoisi niistä heti suhteen alussa...että toinen voisi vaikkapa aiheesta lisää lukemalla miettiä uskaltaako suhteeseen ko. henkilön kanssa.

        Ja sitten kun huuma on haihtunut, narsisti ns. kyllästyy, suhteen voisi lopettaa tyyliin, hei huomaan, että olet kyllästynyt minuun tai löytänyt uuden lähteen tms., että jätettäiskö tähän...

        näin vältettäisiin tuo mielipuolisuus ja mitätöinti...kun toinen tietäisi missä missäkin kohtaa mennään...

        Joillain narsistisilla ihmisillä on tapana varoitella suhteen alussa omista "ominaisuuksistaan", mutta ei se rakastunut koskaan mitään usko, tai kuuntele...
        Ja jos kuuntelee, niin kyllä se ero tulee heti alkuun, jos suorilta menee sanomaan heti alkuvaiheessa...ennenkuin on ehditty edes tutustumaan...Näin luulisin.

        Eksälleni kerroin parista jutusta heti alkuun, totesi vain, että ei hän halua kuulla...ja että pitääkö minun heti alussa mennä tuollaisia sanomaan...Pettyi aina, kun osoitin olevani jotain muuta, kuin mitä hän halusi minun olevan...eli AINA, kun puhuin itsestäni.
        Joko ei kuunnellut, tai sitten näytti siltä, kuin olisi raivokohtauksen partaalla.
        Mutta niin, jos kyseessä olisi "ns. normaali empaattinen ihminen" toisena osapuolena...en tiedä toimisiko...hyvin, hyvin harvoin ehkä.

        "Ja sitten kun huuma on haihtunut, narsisti ns. kyllästyy, suhteen voisi lopettaa tyyliin, hei huomaan, että olet kyllästynyt minuun tai löytänyt uuden lähteen tms., että jätettäiskö tähän..."

        Yksikään "normaali" ihminen ei pysty toteamaan tuota noin vain kylmästi...luulisin.


      • 18+19=37
        dizel kirjoitti:

        Joillain narsistisilla ihmisillä on tapana varoitella suhteen alussa omista "ominaisuuksistaan", mutta ei se rakastunut koskaan mitään usko, tai kuuntele...
        Ja jos kuuntelee, niin kyllä se ero tulee heti alkuun, jos suorilta menee sanomaan heti alkuvaiheessa...ennenkuin on ehditty edes tutustumaan...Näin luulisin.

        Eksälleni kerroin parista jutusta heti alkuun, totesi vain, että ei hän halua kuulla...ja että pitääkö minun heti alussa mennä tuollaisia sanomaan...Pettyi aina, kun osoitin olevani jotain muuta, kuin mitä hän halusi minun olevan...eli AINA, kun puhuin itsestäni.
        Joko ei kuunnellut, tai sitten näytti siltä, kuin olisi raivokohtauksen partaalla.
        Mutta niin, jos kyseessä olisi "ns. normaali empaattinen ihminen" toisena osapuolena...en tiedä toimisiko...hyvin, hyvin harvoin ehkä.

        "Ja sitten kun huuma on haihtunut, narsisti ns. kyllästyy, suhteen voisi lopettaa tyyliin, hei huomaan, että olet kyllästynyt minuun tai löytänyt uuden lähteen tms., että jätettäiskö tähän..."

        Yksikään "normaali" ihminen ei pysty toteamaan tuota noin vain kylmästi...luulisin.

        Noh...
        itsestänikin tuo kuullostaa kylmältä, enkä ihan niin tarkoittanutkaan..

        mutta kun "oireita" alkaisi tulla, niin asioista ehkä voisi keskustella "itsensä tiedostavan" narsistin kanssa, tyyliin minusta tuntuu että...

        varsinkin jos asiasta on jo suhteen alussa keskusteltu...

        Pakko kyllä lisätä tähän, että olen jo sen ikäinen nainen, asunut/elänyt itsellisesti yli kymmenen vuottta...

        etten enää varsinaisesti taida halutakkaan esim. suhdetta jossa asutaan yhdessä...minulla on ollut jo se elämä yli 20v ja perhekin, kuten tämänikäisillä yleensä...

        nuorempien ehkä voi olla vaikea ymmärtää, että joku voi haluta kahden erillisen aikuisen, itsenäisen, tasavertaisen ihmisen suhdetta...

        sitoutua tavallaan mutta ei symbioottisesti.

        taas tulin jakomieliseksi, narsistinen ajatusko...
        mutta moni ikäiseni uusiosinkku ajattelee samoin...


      • dizel
        18+19=37 kirjoitti:

        Noh...
        itsestänikin tuo kuullostaa kylmältä, enkä ihan niin tarkoittanutkaan..

        mutta kun "oireita" alkaisi tulla, niin asioista ehkä voisi keskustella "itsensä tiedostavan" narsistin kanssa, tyyliin minusta tuntuu että...

        varsinkin jos asiasta on jo suhteen alussa keskusteltu...

        Pakko kyllä lisätä tähän, että olen jo sen ikäinen nainen, asunut/elänyt itsellisesti yli kymmenen vuottta...

        etten enää varsinaisesti taida halutakkaan esim. suhdetta jossa asutaan yhdessä...minulla on ollut jo se elämä yli 20v ja perhekin, kuten tämänikäisillä yleensä...

        nuorempien ehkä voi olla vaikea ymmärtää, että joku voi haluta kahden erillisen aikuisen, itsenäisen, tasavertaisen ihmisen suhdetta...

        sitoutua tavallaan mutta ei symbioottisesti.

        taas tulin jakomieliseksi, narsistinen ajatusko...
        mutta moni ikäiseni uusiosinkku ajattelee samoin...

        "mutta kun "oireita" alkaisi tulla, niin asioista ehkä voisi keskustella "itsensä tiedostavan" narsistin kanssa, tyyliin minusta tuntuu että..."

        Hmm...
        "Tasavertainen" keskustelu, tai suhde empaattisen ihmisen kanssa...kuulostaa kyllä aika absurdilta ajatukselta, että tuo voisi toimia...
        Mutta tilanteitahan on erilaisia...Tuli tuosta ikähommasta mieleen, että ehkä tuo, jos on todella pitkä suhde takana ja molemmilla reippaasti ikää, niin voisi jossain määrin toimia, mutta en usko, että narsisti juurikaan käytökselleen mitään voi...Vaikka tokihan ymmärrys tilastaan voisikin helpottaa asioita silti huomattavasti, molempien kannalta...
        Vaikea sanoa, nimittäin itse tuskin tuollaiseen ratkaisuun suostuisin...tuntuu jonkunlaiselta alistamiselta/kahlitsemiselta ( jo se toisen kuuntelu ja se, miten pitäisi nyt yhtäkkiä ikäänkuin "kantaa vastuuta" jostain toisesta ja toisen tunteista, kun normaalisti olen viitannut niille vain kintaalla. ) enkä halua palloa jalkaani. :)


      • Markku Ahdeoja
        12+12=24 kirjoitti:

        Mitä jos seuraavan kerran kun narsisti romahtaa jättäisit käyttämättä tilaisuuden hyökätä häntä vastaan, kun hän on heikoilla ja sen sijaan yrittäisit saada hänet keskustelemaan asiantuntijan(et sinä) kanssa siitä miten hänen käytöksensä vaikuttaa kanssaihmisiin..

        Tämä toki vain siinä tapauksessa jos narsisti oikeasti romahtaa...on masentunut ja suisidaalinen...

        eikä tuossa vaiheessa kannata keskustella rahoista ja muusta mammonasta vaan niistä TUNTEISTA, viha, suru, pelko, epätoivo, kauna,katkeruus yms. joita narsisti sinulle tuottaa...

        vasta sitten kun narsisti ymmärtää käytöksensä tuhoisuuden kanssaihmisiä kohtaan...niin saattaa aueta tilaisuus puhua niistä konkreettisista väärinkäytöksistä...

        Kun kuitenkin ihmisen hyvinvointi ja mielenterveys(sinunkin) ovat kuitenkin tärkeämpiä kuin raha...kääriliinoissa ei ole taskuja...

        narsisti ongelmasi jotenkin kytketyy vain rahaan...vaikka narsismi ilmenee tunne elämän sairautena...

        Sinunkin olisi hyvä pohtia, mitä kaikkea nuo asiat ovat aiheuttaneet sinun henkiselle hyvinvoinnillesi...

        Narsisti on paha. Eikä tässä ole kyse enää rahasta vaan selviytymisestä. Narsisti on erittäin vaarallinen, jos on rahaa, koska se tarkoittaa valtaa. Narsisti lähes poikkeuksetta syyllistyy jossain elämänsä vaiheessa rikoksiin.

        Narsisti järjestää uhrilleen ansan. Se kun puhun rahasta ja kavalluksesta, niin kyse on rikoksesta. Narsisti on selviytyjä. Silloin, kun narsisti tajuaa jäävänsä kiinni narsistin kanssa voi jopa neuvotella. Mutta kyse ei ole narsistin romahtamisesta vaan selviytymisestä. Narsisti pyrkii puhtoiseen julkisivuun eikä narsisti halua jäädä kiinni. Narsistin tärkeimpiä ohjaavia toimintoja on eloonjäämisvietti. Se ohjaa myös muuta toimintaa. Kun narsistin saa selän seinää vasten voi antaa pakotien. Meidän tapauksessa narsistin saa vaarattomaksi, kun häneltä saa rahat pois. on valta pois. Silloin narsistimme on vain ilkeä vanha mies, muttei enää vaaraksi kenellekkään. Kun on riittävästi rahaa, niin sillä voi palkata kenet tahansa tekemään mitä tahansa. Sellainen narsisti on tappavan vaarallinen. Minut on yritetty tappaa jo vuosia sitten. Estin sen itse. Meidän narsisti oli rahalla palkkaamassa Venäjältä ammattiappajaa, koska minä olin rasite ja uhka. Suunnitelma paljastui eikä sitä silloin enää voitu toteuttaa. Narsisti käytti viinaa apuna ja sortui myös silloin siihen että minä sain tiedon. eräs juotetuista paljasti juonen minulle. Tapahtuma aika vuosi 2006.


    • 15+13=28

      Lisään vielä, että tässä kohtaa ajattelen, sitä narsistin romahdusta...masennustilaa...jopa itsemurhan hautomista...

      niin maallikona uskoisin, että hänestä tuntuu pahalta...ja hänellä siinä tilanteessa tulee syyllisyyden ja häpeän tunteita siitä mitä kaikkea hän on kanssaihmisilleen aiheuttanut...ja sen myötä hän käsittäisi toisellakin olevan vastaavanlaisia tunteita ja niistä voisi keskustella..

      tämä vain minun olettamukseni...en tiedä...

    • 13+14=27

      Kopioin tuosta toisesta viestiketjusta Elisaketulta...jotain olleellista liittyen tähänkin asiaan...tuo ihminen, jonka ongelmista keskustellaan...ikäänkuin koko ajan lietsoo vihaansa, kertomalla täälläkin jokaiselle vastaantulijalle kokemaansa vääryyttä...sillä tavoin kyllä antaa narsistin hallita koko loppu elämäänsä...

      "Uhreus ja siitä toipuminen riippuu täysin itsestä. Kuinka vihaa, katkeruutta tai oikeutusta haluaa jäädä tuntemaan. Mutta näin tekemällä ihminen ei koskaan uhreudestaan tulekaan pääsemään irti. Hän kantaa kaltoinkohtelijaansa aina sydämessään, ajatuksissa; joka liikkeessä ja henkäyksessä. Ei luovu hänestä. Minun aarteeni.

      Halu omistaa. Mikä tuossa on halu omistaa kaltoinkohtelijansa (ei halua menettää sitä pientä osaa, jonka voi tästä säilyttää) ja mikä osa hänestä haluaa säilyttää uhriutensa (katsokaa kuinka kaunis olen kärsimyksissäni) ?"

      • nisse..

        Juuh, eniten kertoo kirjoittajasta itsestään ;)


      • Voi liittyäkin Mutta miksi suunnata ajatelma yksittäiseen ihmiseen?

        Ajattelin juuri A:ta ja paternaali altruismia. Hän on kommentoinut ettei yksilöllä ole merkitystä.

        Tässä ketjussa on tuotu esille kuinka narsistia voisi muuttaa, esim tuon romahtamisen jälkeen. Mikä minua lähinnä kiinnostaa, on kysymys:

        Miksi se pitäisi tehdä?


      • nisse.. kirjoitti:

        Juuh, eniten kertoo kirjoittajasta itsestään ;)

        Minuako nisse tarkoitat?


      • 16+7=23
        elisakettu kirjoitti:

        Minuako nisse tarkoitat?

        Noh...itse ainakin ajattelin tuossa kohtaa tuota M A:aata..".Hän kantaa kaltoinkohtelijaansa aina sydämessään, ajatuksissa; joka liikkeessä ja henkäyksessä"


      • 15+19=34
        elisakettu kirjoitti:

        Voi liittyäkin Mutta miksi suunnata ajatelma yksittäiseen ihmiseen?

        Ajattelin juuri A:ta ja paternaali altruismia. Hän on kommentoinut ettei yksilöllä ole merkitystä.

        Tässä ketjussa on tuotu esille kuinka narsistia voisi muuttaa, esim tuon romahtamisen jälkeen. Mikä minua lähinnä kiinnostaa, on kysymys:

        Miksi se pitäisi tehdä?

        Narsistia ei varmaankaan voi muuttaa...mutta hänen käytöstään ehkä....

        tuon romahtamisen kautta hänet voisi ehkä pikkusen saada ymmärtämään, mitä hänen "vikansa/vammansa" toiselle aiheuttaa...

        En osaa ajatella, ettei hän mitenkään välitä siitä kärsimyksestä, jota hän on läheisilleen aiheuttanut jos tulee siitä tietoiseksi...

        että voisko tuo romahhdus...olla hyödynnettävissä jotenkin samoin kuin alkoholistienkin kohdalla...esim. minnesota mallissa käytetään tuota..."syyllinen" joutuu kohtaamaan...tekemiensä vääryyksien seuraukset, vaikkapa sen, että on käytöksellään aiheuttanut jopa toisen sairastumisen...

        Tässä kyllä ajattelen niitä "tavanomaisia" narsisteja, en psykopaatteja...ja ajatukseni ovat omiani, en ole asiantuntija...


      • 15+19=34 kirjoitti:

        Narsistia ei varmaankaan voi muuttaa...mutta hänen käytöstään ehkä....

        tuon romahtamisen kautta hänet voisi ehkä pikkusen saada ymmärtämään, mitä hänen "vikansa/vammansa" toiselle aiheuttaa...

        En osaa ajatella, ettei hän mitenkään välitä siitä kärsimyksestä, jota hän on läheisilleen aiheuttanut jos tulee siitä tietoiseksi...

        että voisko tuo romahhdus...olla hyödynnettävissä jotenkin samoin kuin alkoholistienkin kohdalla...esim. minnesota mallissa käytetään tuota..."syyllinen" joutuu kohtaamaan...tekemiensä vääryyksien seuraukset, vaikkapa sen, että on käytöksellään aiheuttanut jopa toisen sairastumisen...

        Tässä kyllä ajattelen niitä "tavanomaisia" narsisteja, en psykopaatteja...ja ajatukseni ovat omiani, en ole asiantuntija...

        "...romahtamisen kautta hänet voisi ehkä pikkusen saada ymmärtämään.."

        Oikeutuksen tunnelukko. Uhrin näkökulmasta.

        "..ettei hän mitenkään välitä siitä kärsimyksestä, jota hän on läheisilleen aiheuttanut jos tulee siitä tietoiseksi.."

        Kaikki ei koe kärsimystä. Se on uhrin subjektiivinen tunne.

        Meillä on halu muuttaa ihmisiä toisenlaisiksi. Muuttaa maailmaa kauniimmaksi niillä silmillä, jollaisena sen haluamme nähdä.

        Huomaatko miten samanlaisia, sekä uhri tai kaltoinkohtelija lopulta ovat?


      • 8+15=23
        elisakettu kirjoitti:

        "...romahtamisen kautta hänet voisi ehkä pikkusen saada ymmärtämään.."

        Oikeutuksen tunnelukko. Uhrin näkökulmasta.

        "..ettei hän mitenkään välitä siitä kärsimyksestä, jota hän on läheisilleen aiheuttanut jos tulee siitä tietoiseksi.."

        Kaikki ei koe kärsimystä. Se on uhrin subjektiivinen tunne.

        Meillä on halu muuttaa ihmisiä toisenlaisiksi. Muuttaa maailmaa kauniimmaksi niillä silmillä, jollaisena sen haluamme nähdä.

        Huomaatko miten samanlaisia, sekä uhri tai kaltoinkohtelija lopulta ovat?

        Kyllä minä sen huomaan...ja tiedän me kaikki katselemme maailmaa omilla silmillämme...

        kaikilla meillä on oma totuumme ja oma elämämme, omat kokemuksemme...ollaan ihmisiä...niin narsisti kuin uhrikin...

        Kärsimyksen tunne...
        "Kaikki ei koe kärsimystä. Se on uhrin subjektiivinen tunne"

        mistä sinä oletat, ettei kaikki tunne sitä...tai vain uhrit tuntevat...
        Voi puhua vain omista kokemuksistaan...


      • 14+8=22
        8+15=23 kirjoitti:

        Kyllä minä sen huomaan...ja tiedän me kaikki katselemme maailmaa omilla silmillämme...

        kaikilla meillä on oma totuumme ja oma elämämme, omat kokemuksemme...ollaan ihmisiä...niin narsisti kuin uhrikin...

        Kärsimyksen tunne...
        "Kaikki ei koe kärsimystä. Se on uhrin subjektiivinen tunne"

        mistä sinä oletat, ettei kaikki tunne sitä...tai vain uhrit tuntevat...
        Voi puhua vain omista kokemuksistaan...

        Kun puhutaan tunteista...niin voi puhua vain omista tunteistaan...

        kukaan ei voi tuntea toisen puolesta, mennä toisen pään sisään...jos joku ei koe kärsimystä...niin se on myös hänen subjektiivinen kokemuksensa...

        tunteet ovat kunkin henk. koht. kokemuksia, toisen puolesta ei voi vastata...
        voi sanoa, MINÄ en tunne kärsimystä...
        ei tarkoita ettei joku muu narsistikin voisi niitä tuntea..


      • 8+15=23 kirjoitti:

        Kyllä minä sen huomaan...ja tiedän me kaikki katselemme maailmaa omilla silmillämme...

        kaikilla meillä on oma totuumme ja oma elämämme, omat kokemuksemme...ollaan ihmisiä...niin narsisti kuin uhrikin...

        Kärsimyksen tunne...
        "Kaikki ei koe kärsimystä. Se on uhrin subjektiivinen tunne"

        mistä sinä oletat, ettei kaikki tunne sitä...tai vain uhrit tuntevat...
        Voi puhua vain omista kokemuksistaan...

        Juuri niin. Kuten toteat: voi puhua vain omista kokemuksistaan ja katselemme omilla silmillämme.

        Siksi kaikki ei koe kärsimystäkään samoin. Esim kaltoinkohdelluksi tuntenut uhri; kaltoinkohtelijaksi nimetyn muut läheisensensä eivät välttämättä tunne samoin. Sitä tarkoitan subjektiivisella tunteella.

        Esimerkkejä: mitätöinti: koskee vain kuulijaa; petetty; sattuu vain petettyyn; valehtu: kenelle valehtelee.. jne.

        Mietitäänpä: mistä sitten kärsimys muodostuu?


      • 17+8=25
        elisakettu kirjoitti:

        Juuri niin. Kuten toteat: voi puhua vain omista kokemuksistaan ja katselemme omilla silmillämme.

        Siksi kaikki ei koe kärsimystäkään samoin. Esim kaltoinkohdelluksi tuntenut uhri; kaltoinkohtelijaksi nimetyn muut läheisensensä eivät välttämättä tunne samoin. Sitä tarkoitan subjektiivisella tunteella.

        Esimerkkejä: mitätöinti: koskee vain kuulijaa; petetty; sattuu vain petettyyn; valehtu: kenelle valehtelee.. jne.

        Mietitäänpä: mistä sitten kärsimys muodostuu?

        Niin...
        myös kaltoinkohtelija voi tuntea kärsimystä..
        ihminen hänkin on...

        Hänellekkin valehdellaan, häntäkin on petetty, satutettu, mitätöity, kohdeltu kaltoin...tai ainakin kokee niin käyneen...siinä kuin uhrikin...

        Oli nyt "tekijä" ny toinen ihminen tai elämä yleensä...

        samoista asioista se muodustuu kärsimys niin kaltoin kohdellulla kuin kaltoinkohtelijallakin...

        toinen sen kärsimyksen tunnustaa, toinen ei ehkä tunnusta, mutta se ei pois sulje kärsimyksen kokemusta...niitä tunteita...


      • 17+8=25 kirjoitti:

        Niin...
        myös kaltoinkohtelija voi tuntea kärsimystä..
        ihminen hänkin on...

        Hänellekkin valehdellaan, häntäkin on petetty, satutettu, mitätöity, kohdeltu kaltoin...tai ainakin kokee niin käyneen...siinä kuin uhrikin...

        Oli nyt "tekijä" ny toinen ihminen tai elämä yleensä...

        samoista asioista se muodustuu kärsimys niin kaltoin kohdellulla kuin kaltoinkohtelijallakin...

        toinen sen kärsimyksen tunnustaa, toinen ei ehkä tunnusta, mutta se ei pois sulje kärsimyksen kokemusta...niitä tunteita...

        Muodostuuko kärsimys silloin, kun omaa arvomaailmaa horjutetaan? Kun toisen teot ja sanat sotivat omia periaatteita vastaan?

        Esimerkki: edellytän uskollisuutta parisuhteessa. Odotan sitä kumppaniltani. Kun toinen pettää, koen itseni petetyksi, satutetuksi ja kärsin.

        Mutta jos olenkin liberaali, vapaan suhteen kannalla, kumpikin saa tehdä mitä tykkää. Sattuuko se pettäminen silloin?


      • 2+1=3
        elisakettu kirjoitti:

        Muodostuuko kärsimys silloin, kun omaa arvomaailmaa horjutetaan? Kun toisen teot ja sanat sotivat omia periaatteita vastaan?

        Esimerkki: edellytän uskollisuutta parisuhteessa. Odotan sitä kumppaniltani. Kun toinen pettää, koen itseni petetyksi, satutetuksi ja kärsin.

        Mutta jos olenkin liberaali, vapaan suhteen kannalla, kumpikin saa tehdä mitä tykkää. Sattuuko se pettäminen silloin?

        Noh...ihan tähän kohtaan, en jaksa ryhtyä pohtimaan noita arvomaailma kysymyksiä sinällään...

        vaikka keskustelu niistäkin olisi mielenkiintoista ja asian arvoahan näissä monissa keskusteluissa sivutaankin, ja ihmiset puhuu asioista, jotka ovat heille tärkeitä...

        Mutta tuohon viimeiseen voin vastata...ettei se pettäminen satu...silloin kun asioista on sovittu, on "lupa" elää niin, tarkoittaa kumpaakin osapuolta...

        kyllä minäkin voin ymmärtää pettämisen joissain olosuhteissa...

        Mutta uskoisin ettei se mahdollista jos toinen on narsisti...hän kyllä katsoo tuon vapauden oikeudekseen, mutta auta armias, jos toinen erehtyy samaan...


      • nisse..
        elisakettu kirjoitti:

        Minuako nisse tarkoitat?

        No jokainen tulkitsee asioita omasta näkökulmastaan käsin ja kertoo siten aina myös itsestään vaikka puhuisikin jostain toisesta ihmisestä. Se on ihan vaan sellainen työkalu mitä voi käyttää itsetutkiskelussa ei sen kummempaa.


    • knakkeli

      Itse olen narsisti ja romahduksen sattuessa menen yleensä TK-päivystykseen :)

    • pohjoisen m

      Narsistin raivo on sanalla sanoen hirveää.
      Entinen vaimoni oli juuri sitä.Ihan sama missä oltiin.
      Jos uskoi saaneensa aiheen raivota, se raivo purkautui vaikka kirkossa.
      Ei mitään väliä minkälainen kuulijakunta.

      Kärsin ennen vaikka homon koston, kun raivoavan akan.

    • atheist1337

      Kuvittelet vain. Ei mitään jumalaa tai muutakaan yliluonnolista ole olemassakaan. Vähennä sitä LSD:n käyttöä!

    • Kokemusta_on

      Narsisti kohteli todella pahoin 2,5 vuotta. Olen saanut yli 1000 tekstaria, josa olen vain paska. Narsisti hakee kenet tahansa syypääksi, vaikka on itse se syypää. Olen elänyt syyllisyyden tuskissa aivan turhaan ja menettänyt monet yö unet. Naristi mielestäni potee pahimmillaan kaksisuuntaista mielelen häiriötä, jota hän ei hallitse. Pahalta tuntuu sanoa, mutta paras keino on hankkiutua kokonaan eroon!

    • Narsisti ei muutu

      Narsisti ei kykene myöntämään tehneensä mitään väärää, vaan kaikki on aina toisen syytä. Ovat varsinaisia "marttyyreitä". Narsistit myös ovat hyviä pyörittämään ihmisiä omassa pelissään ja saavat viranomaiset, asiamiehet, saati sitten muut ihmiset omalle puolelleen.

      Tuo narsistin kosto on kyllä hurja. Kun tulee se hetki, ettei enää suostu olemaan narsistin pyöriteltävissä, narsistille tulee selvästi halu tuhota toinen ja osoittaa oma erehtymättömyytensä, suuruutensa jne. Eli toinen pitää tuhota ja osoittaa siten "paremmuutensa".

      Minulla on takana monen vuoden liitto narsistin kanssa ja nyt eron jälkeisessä pyörittelyssä on mennyt 3 vuotta. Hän yrittää tuhota elämäni täysin kaikilta osin, viedä ja tuhota kaiken omaisuuteni, tuhota terveyteni, maineeni, viedä ystäväni ja tuhota ihmissuhteeni jne. Hän osaa pyöritellä laki- yms. asioita, tietää porsaanreikiä ja vaikutusmahdollisuuksia niin, että olen hätää kärsimässä, vaikka joka asiassa minulla on juristi auttamassa, kun pakko on, sillä yritin pärjätä ilman asianajajaa, mutta se ei vain onnistunut.
      En suostu noihin hänen järjettömiin vaatimuksiinsa, mutta juristien pakollinen palkkaaminen vie loputkin rahani ja sehän se narsistin tarkoituskin on.
      Edes syöpään sairastuminen ei ole "murtanut" häntä, vaan hän kohdistaa entistä suuremmin tarmonsa tuhotakseen minut - ikään kuin se olisi hänen elämänsä ainoa tarkoitus. Kuulemma tuo syöpäkin on minun syytäni, kun "kohtelen häntä niin huonosti" - eli kun en suostu tuhoutumaan, murtumaan, antamaan hänelle kaikkea mitä omistan, luopumaan ystävistäni ja tuttavistani, luopumaan deittailusta, luopumaan työstäni ja harrastuksistani, rikkomaan välejäni vanhempiini ja muutenkin masentumaan ja olemaan mitätön ja tuhottu ihminen. Hän on järjestänyt lukuisat ihmiset vakoilemaan minua ja se tulee ilmi noissa juridisissa tapauksissa aina välillä, kun hän on esim. vihainen, kun minulla on ollut hauskaa järjestämissäni juhlissa, tai kun joku vastakkaisen sukupuolen edustaja on ollut yötä luonani.

      En siis usko narsistin oikeaan murtumiseen ja muuttumiseen edes kriisissä. Voi olla narsistinen ihminen, joka sitten ymmärtää itsensä ja elämän toisella lailla, mutta en usko, että oikea narsisti kykenee tuohon.

    • ei lääketit.apua

      Ei narsisti romahda.
      Niin kauan kuin järki ja jalat pelaa
      jos sittenkään.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?

      Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai
      Kotimaiset julkkisjuorut
      124
      2022
    2. Stepuli itkee facessa

      Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1933
    3. Martina oli sarjassaan tänään 32.

      Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      210
      1807
    4. Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.

      Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      256
      1474
    5. Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.

      Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1394
    6. Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.

      Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii
      Maailman menoa
      531
      1103
    7. Minä menetän sinut kokonaan

      Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.
      Ikävä
      50
      980
    8. Onpas Martina valinnut sopivan laulun

      Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      115
      921
    9. Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.

      Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse
      Maailman menoa
      348
      894
    Aihe