Hurmahengestä

HURMOS JA HURMAHENKISYYS
Olavi Peltola


Kristillisen uskon ydin on Jeesuksen Kristuksen sisällisessä tuntemisessa. Jos se puuttuu, minulta puuttuu kaikki. Todellinen kasvu kristittynä on kasvua Herramme ja Vapahtajamme armossa ja tuntemisessa (2 Piet 3:18). Se on tavallista arkista elämää luottamuksessa Jeesuksen lupauksiin iankaikkisesta elämästä. Se on päivittäistä elämää syntien anteeksiantamuksessa. Se on kamppailua uskon säilyttämiseksi loppuun asti.

Mitä sitten tarkoittaa hurmos ja hurmahenkisyys? Vaikka emme tietäisi kovin tarkasti, mistä siinä on kysymys, todennäköisesti koemme asian jotenkin kielteisenä, ehkä pelottavanakin emmekä itse haluaisi olla hurmahenkisiä.

Raamatussa kerrotaan kuningas Saulista kuinka Herran henki tuli häneen ja hän joutui hurmoksiin (1 Sam 10:10,13). Myöhemminkin hän joutui hurmoksiin sillä tavoin, että hän riisui vaatteensa, kaatui maahan ja makasi alastonna (1 Sam 19:23-24). Hurmoskokemus ei millään tavoin koskettanut hänen omaatuntoaan. Myös Baalin profeetat joutuivat hurmoksiin huutamalla yhä kovemmin (1 Kun 18:29). Samoin Bileamista sanotaan, että Jumalan henki tuli häneen ja hän näki näkyjä, lankesi loveen ja silmät avattiin (4 Moos 24:4). Myös Uuden testamentin puolella kerrotaan kuinka Pietari joutui hurmoksiin ja näki näyn (Apt 10:10). Samaa kerrotaan Paavalista (Apt 22:17).

Hurmos on voimakas kokemus. Se tempaa ihmisen mukaansa. Se ei ole ilmiönä vain raamatulliseen uskoon kuuluvaa. Kohtaamme hurmosta kaikissa maailmanuskonnoissa. Aina kielilläpuhumiseen, profetoimiseen, rukouksella parantamiseen ja kaatumiseen liittyy hurmosta. Kaikkia näitä ilmiöitä esiintyy myös eri uskonnoissa.

Hurmos on kuin työkalu, väline. Sitä voi käyttää Jumalan henki, ihmisen oma henki (Hes 13:17) tai demooniset henget. Usein se tarttuu toisista kuten Saulin kohdalla. Se voidaan saavuttaa myös määrätyllä menetelmällä.

Oikea hurmoksellisuus on aina oltava alistetussa ja palvelevassa asemassa. Sitä ei tule tavoitella. Jos sellainen kokemus tulee, niin tulkoon. Se ei nosta kokemuksen saanutta Raamatun sanan yläpuolelle. Jokainen hurmoskokemus pitää arvostella Raamatulla. Jos ihminen ei suostu kokemustensa arvosteluun, hänestä tulee hurmahenkinen ja hän eksyy.

Ratkaisevaa on hurmoskokemuksen sisältö, se, minkä asian se tuo esille, ei itse kokemus. Saatan olla epävarma hurmoskokemuksen luonteesta. Silloin eräs testi on: "Kun se, mitä hän on puhunut, ei tapahdu eikä käy toteen, niin sitä sanaa Herra ei ole puhunut; julkeuttaan se profeetta on niin puhunut; älä pelkää häntä" (5 Moos 18:21-22).

Älä etsi hurmoskokemuksia. Etsi Kristuksen todellista tuntemista. Hurmoksen avulla et sitä saavuta. Kristuksen tunteminen on nimenomaan hänen ristinsä tuntemista, osallisuutta hänen sovituskuolemaansa ja hänen kärsimyksiinsä.

Miksi tuota ihmettelet? Onhan ennalta jo ilmoitettu:

"Valtaistuimella istuva lausui: "Uudeksi minä teen kaiken." Hän sanoi: "Kirjoita nämä sanat muistiin. Ne ovat luotettavat ja todet."

Kun sinulta paukut loppuvat, kuten ovat loppuneet jo monta kertaa, antaa Saatana sinulle turvaksesi aina uuden ihmisen, jonka siivellä taas pääset osalliseksi Jumalan kiroudesta.

Nyt on helluntailaiseksi kastettu Semper. Fidelis vaihtunut luterilaisen porton viidennen lahkoryppään guruun, Olavi Peltolaan, turvautumiseen:

"Näin sanoo Herra: - Kirottu on se mies (ja nainenkin), joka turvaa ihmisiin, katoavaisten ihmisten voimaan, mies (ja nainenkin), jonka sydän luopuu Herrasta.

Hän on kuin piikkipensas, joka yksin kituu aavikolla, kasvaa kivierämaassa, suolaisella kamaralla, missä kukaan ei asu."

Toisenlainen tie avautuu niille, jotka panevat turvansa Jeesuksn Kristuksen opetuksiin:

"Siunattu on se mies (ja nainenkin), joka luottaa Herraa ja panee turvansa häneen! Hän on kuin puron partaalle istutettu puu, joka kurottaa juurensa veteen. Ei se pelkää helteen tuloa, sen lehvät pysyvät aina vihreinä. Vaikka tulee kuiva vuosi, ei sillä ole mitään hätää, silloinkin se kantaa hedelmää.

Petollinen on ihmissydän, paha ja parantumaton vailla vertaa! Kuka sen tuntee? Minä, Herra, tutkin sydämet, tiedän salaisimmatkin ajatukset. Minä annan kullekin sen mukaan, miten hän elää ja millaisia ovat hänen tekojensa hedelmät."

Sinut on todella pahat henget lumonneet= hurmanneet Teuvo. Et voi olla tietämätön totuudesta joka Raamatussa on, että ilman Sovitusta ja Sovitusverta ei olisi syntien anteeksiantoa, piste.

Ymmärrän toimintasi kun olethan moneen kertaan kertonut minulle olevasi henkien kristysotteessa ja että sinulle käy huonosti jos et mene pahuudessasi yhä vain pidemmälle. Mutta takuulla sinun käy huonosti tuollakin tiellä. en enää kehoita sinua kääntymään pahoilta poluiltasi, kun pahoin pelkään ettei syntisi edestä enää uhria ole.

Turhaan sinä ulkopuolisia soimaat kun muistutan että ole riivaajahenkien vallassa

Henkesi mukaan olet täysin oikeassa, sillä käytössäsi olevaa Saatanan valheen vakaa ei ole totuudella vaaittu.

Tämä on niin tyypillinen esimerkki siitä, että Teuvolla ei ole nöyryyttä myöntää virhettä, jonka julkisesti tekee. SE juuri on pahempi erehdys ja synti, kuin se, että hän kompastuu äidinkielessä. Narsistihan ei kykene myöntämään virheitään.

Aamen

Kyllä Teuvo on oikeassa tässäkin asiassa. Hurme eli verenvuodatus johtaa ihmisen hurmokseen ja eli hurmoshengen vaikutuksen alaisuuteen. Kaltaisesi epäjumalien ja kotijumalien palvojat viiltelivät itseään veren vuodatuksen johdosta he joutuivat hurmoksiin.

" Hurme eli verenvuodatus johtaa ihmisen hurmokseen ja eli hurmoshengen vaikutuksen alaisuuteen."
Aloittaja on oivallinen esimerkki kyseisetä asiasta

Esille