Haavistolla on poliittista neuvottleukokoemusta ulkopolitiiksta sekä Eduskunnan ulko- ja turvallisuuspoliittisesta valiokunnasta että YK:n valtuuttamana rauhanneuvottleijana ja sittemmin EU.n rauhanneuvottelijan tehtävistä. Tällaista kokemusta ei laadultaan ole kenelläkään muista ehdokkaista. Haaviston persoonalliset taidot siinä miten hän nostaa asioita esiin ja keskustleuun ovat vakuuttaneet minut hänen kyvyistään.
Niinistöllä on varmaan vahvuutensa, mutta hän ei osaa ilmaista itseään niin etät kuulija sen ymmärtäisi eikä hän ota vastapuolta, keksustleijaa, lainkaan huomioon. Hän on persoonallisuutena sisäänpäin kääntynyt, kun Haavisto on ulospäin suuntautunut. Nämä ovat persoonallisuus- ja luonnekysymyksiä.
Niinistöllä on varmaan vahvuutensa, mutta hän ei osaa ilmaista itseään niin etät kuulija sen ymmärtäisi eikä hän ota vastapuolta, keksustleijaa, lainkaan huomioon. Hän on persoonallisuutena sisäänpäin kääntynyt, kun Haavisto on ulospäin suuntautunut. Nämä ovat persoonallisuus- ja luonnekysymyksiä.
Vastaukset 69
Vanhimmat
...kukaan. Paitsi pankki-ihmiset
Niinistö on varmaan ihan ookoo pankinjohtajana mutta hän on semmosta kampreerityyppiä. Ei näkemystä. Kapea-alainen, piirikunnallista tasoa. Laajemmat visiot puuttuvat.
Haavistolla on selvästi visio somalaisen yhteiskunnan kehitätmisestä koknaisuutena, ja hän on neuvottelutaitoinen, kommunikoiva moderni ulkopolitiikan osaaja.
Haavisto on Suomelle todellinen aarre presidentiksi. Pätevin ja osaavin, ja omaa loistavat kommunikointi- ja neuvottelutaidot.
Ei ole hyvä jos presidentti toimii niin pöljästi että loukkaa ja itsettää neuvottelukumppaneitaan kuten Niinistöllä on tapana tehdä.
Toimittajat voittivat eka erän! Toimittajat muistuttivat keskustelijoita ongelmien ratkaisemista, niiden kuvaillun sijaan. Hyvä huomio.
Varmanpäälle peesaaminen hieman latisti keskustelua. Niinistön perusteellisesti peilinedessä harjoitellut lauseet pyörivät niin kuin Teflonpannussa makkarat.
Haavisto on rauhallinen, mutta asiantunteva. Kotiläksyt on tehty huolella. Haaviston sitkeys tuotti lievän voiton ensi erässä!
Itselleni tärkeitä ovat Haaviston painottamat ihmisoikeudet ja ympäristöasiat. Ulkopolitiikassa Haavisto oli vahvempi. Hänellä oli laajempi näkemys Iranin tilanteeseen, sillä hän ymmärsi USA:n olevan punainen vaate Iranille, joten olisi etsittävä sellaisia kumppaneita, joita Iran olisi valmis kuuntelemaan. Hän myös muisti USA:n tekaistut todisteet Irakia vastaan ja oli viisaasti varovainen ja harkitsevainen. Lisäksi Haavistoa on helppo kuunnella, hän puhuu selkeitä lauseita ja menee suoraan asiaan. Kuulijan ei tarvitse Haavistoa kuunnellessaan koko ajan pinnistää ymmärtääkseen mitä hän sanoo. Minusta se on aika hyvä kyky myös ulkopolitiikan johtajalla ja ulkomaiden edustajien kanssa keskusteltaessa.
Mielestäni ilta ei tuonut mitään uutta tai erikoista esille. Kumpikaan ei loistanut, mutta väittäisin, että Niinistö vei ensimmäisen mittelön. Haaviston ongelmana on se, että hänen olisi haastajana hyökättävä ja haastettava Niiinistö. Se ei vain ole hänen luonteessa. Kun hän sitten haastamista hieman yrittää ja Niinistö antaa takaisin, niin Haavisto diplomaattina alkaa jo saman tien myötäilemään. Toinen Haaviston ongelma on se, että vaikka hän onnistuisi jatkossa olemaan hyökkäävämpi, niin Niinistön perusominaisuus on ollut vuosien varrella nähdyissä keskusteluissa se, että hän vain lämpenee lisää tiukoissa paikossa ja on entistä parempi.
Nyt kun täällä kysellään Haaviston Darfur-meriiteistä, haluaisin tietää, mitkä ovat ne Sauli Niinistön meriitit, jotka hän on saavuttanut vuosina 2003-2007 vice presidentina EIB:ssa ja vuodesta 2008 eteenpäin Viisaiden ryhmässä? Mihin suuntaan hän on pyrkinyt omalla toiminnallaan ohjaamaan investointipankin toimintaa? Onko EIB mahdollisesti omalla toiminnallaan ollut myötävaikuttamassa nykyisen talouskriisin muodostumiseen? Niinistön omat lausunnot eivät nyt riitä, vaan vaadin faktoja pöytään.
Ensimmäinen viikko ei ole tuottanut juuri mitään olennaista uutta ehdokkaista, kampanjoista eikä gallupeista, mutta riippuu ilmeisesti hieman siitä, mitä medioita seuraa, missä porukoissa liikkuu ja millaisia vahvistuksia tai vasta-argumentteja hakee omille kannoilleen.
Kaksi fiksua ehdokasta, joista Niinistö on ollut pitkään ja monen odottama voittajasuosikki. Haavisto sensijaan on tullut komeettana toiselle kierrokselle ja mielestäni hän on ennen kaikkea poliittisen kulttuurin muutoksen airut. Yllätys on monille ollut se, miten paljon suomalaisissa löytyy vastaanottavuutta Haaviston edustamille arvoille ja työskentelytyylille.
Muita ”itsestäänselvyyksiä” oli, ettei Paavo Väyrysestä olisi mihinkään, kun ei Keskustan johto häneen tikullakaan olisi koskenut, mutta Väyrynen teki kampanjassaan komean ja kunnioitettavan työn.
Paavo Lipponen puolestaan vaikutti kuin ei olisi (mielessään) päässyt valtiomies-roolistaan ja toivotusta presidenttiydestä koskaan ehdokkaan asemaan ja joukkoon, eikä SDP:kään vaikuttanut kampanjoivan tosissaan. Ja nyt, totta kai äänestämättä jättäminen on vaihtoehto, mutta kun sen sanoo Lipponen, niin samalla hän suomalaisessa demokratiassa, komean uransa jälkeen, allekirjoittaa sopimattomuutensa presidentin tehtävään.
Soini kaikkine taitavuuksineen ja ansioineen ei pysynytkään aallonharjalla, mihin ”itsestäänselvyyteen” ek-vaaleissa yllätetyt kansalaiset ehtivät jo henkisesti varautua. Nyt Soini näyttäytyy joidenkin kommenttaattorien mukaan takinkääntäjänä – olisiko hän presidenttinä ollut käyttäytymiseltään arvaamaton?
Enää ei ole myöskään itsestäänselvää, että nuoret eivät äänestä. Tulevaisuus ja pallo on nuorten; mitä tapahtuukaan, kun voimme Suomessa siirtyä sähköiseen äänestämiseen?
Täältä maaseudun kulmilta kun katsoo asioita, niin mittasuhteet näyttävät todella valtavilta. Vaaleistakaan ei tietäisi mitään, jos ei aukaisisi TV:tä tai nettiä. Kirkonkylälle kun kauppaan ajelee, on keskellä toria vain yksi mainosteline, jossa on ehdokkaiden kuvat. Itse vaalista puhutaan hyvin vähän. Ei edes ensikierroksella ollut suuria intohimoja ns. torikeskusteluissa. Pakko tunnustaa, että kaupunkilaisten vaalistahan tässä on kyse. Mutta voisiko nykyaikana presidentiksi enää edes nousta ei kaupunkilainen?
Presidentinvaalin asetelma kahden ehdokkaan välillä näyttää lisäävän kansalaisten äänestysaktiivisuutta.
Vaikka toisen kierroksen ennakkoäänestys jatkui lauantaina kipakassa pakkasessa melko vaisuna, se ylitti aiemmat tulokset.
Lauantaina neljäntenä ennakkoäänestyspäivänä uurnilla oli käynyt lähes miljoona kansalaista. Se on hieman enemmän kuin kaksissa edellisissä vaaleissa.
Kun nyt äänestämässä on käynyt kansalaista noin 23 prosenttia, kuusi vuotta sitten vastaavana päivänä luku oli alle 20 prosenttia.
Tuolloin vastakkain olivat nykyinen presidentti Tarja Halonen ja kokoomuksen ehdokas Sauli Niinistö.
Satuin kuulemaan menneellä viikolla Helsingissä kaksi kansalaiskeskustelua: 60-70 vuotiaat rouvat bussissa ja keski-ikäiset duunarimiehet lounasravintolassa. Rouvat kehuivat molempia ehdokkaita, mutta äänestävät Niinistöä vaimon vuoksi. Rakennusmiehet voimakkain sanakääntein vastustivat Haavistoa, syytä en tässä mainitse.
Eräs johtopäätös ensimmäisen viikon jälkeen voi olla toteamus, miten voimakkaasti TV:n katsojan ennakkokäsitys määrää kumman ehdokkaista katsoo onnistuneen esiintymisissään paremmin. Tunnustan heti, että syyllistyn varmuudella tähän itsekin.
Siten TV-väittelyillä kantansa jo ottaneisiin vaikutus on ilmeisesti vähäinen, jos sitä on ollenkaan. On ymmärrettävää, että huomio tällöin suunnataan kannastaan epävarmoihin. Tosin ilman tutkimustietoa oletan, että suurin osa heistäkin itse asiassa hakee ja löytää vahvistusta ennakkoon tekemälleen valinnalle. Siten television vaikutus vaalien lopputulokseen ei tässä vaiheessa ehkä enää olekaan niin merkittävä kuin usein esitetään.
Ennakkoäänestys on ollut toisella kierroksellakin kohtuullisen vilkasta. Mistään kaupunkilaisten vaalista ei siis ole kyllä kyse. Ehdokkaat eivät tietenkään edes teoriassa pysty nyt kahdessa viikossa jakaantumaan joka paikkaan – siinä ei tässä ajassa onnistuisi edes Väyrysen Paavo. Hän kyllä saattaisi yrittää. Siksi heidän kiertueensa on joissain kaupungeissa käyntejä sisältävä nyt toisella kierroksella. Mutta kyllä kampanjointiakin on myös maaseudulla.
Vihreiden presidenttiehdokas Pekka Haavisto suostuttelisi kuntia liitoksiin kannustusrahan avulla. Haavisto kannattaa kannustusrahaa siinäkin tapauksessa, että sen maksaminen tarkoittaisi määrärahaleikkauksia muualla.
Kokoomuksen presidenttiehdokas Sauli Niinistö katsoo puolestaan, että liitokset voivat perustua vain kuntien vapaaehtoisuuteen.
Presidenttiehdokkaiden näkemykset ovat Helsingin Sanomien vaalikoneelta, jota sunnuntaina päivitettiin kolmella uudella kysymyksellä.
Kuntaliitosnäkemystään Haavisto täsmentää muun muassa sillä, että hänen mielestään kuntien väliseen kasvavaan eriarvoisuuteen tulee puuttua.
Myös kysely siitä, ketä koneen käyttäjä aikoo oikeasti äänestää, on nollattu ja valittavissa on luonnolisesti vain Niinistö tai Haavisto.
Toiselle kierrokselle lisätyt kysymykset:
1. EU valmistelee kuripakettia, jossa laitetaan rajat esimerkiksi sille, ettei Suomen julkinen talous mene liikaa miinukselle. Pääministeri Jyrki Katainen kannattaa EU:n tiukentuvaa talouskuria, ulkoministeri Erkki Tuomioja pitää sopimusta tarpeettomana ja jopa haitallisena. Miten mieltä olet EU:n talouskuripaketista?
2. Hallitus on tekemässä isoa kuntauudistusta, jossa kuntia on tarkoitus yhdistää nykyistä isommiksi ja vahvemmiksi. Kuinka paljon hallituksen pitäisi käyttää voimaa kuntaliitosten saattamiseksi aikaan?
3. Kannatatko Guggenheimin taidemuseon rakentamista Helsinkiin?
Ensimmäisen viikon tasapeli
Mielestäni viikon saldo on tasapeli. Haastateltavat ovat olleet tasapaksuja tai tasaohuita ja kilttejä ja kohteliaita miehiä vastauksissaan ja toisilleen. Se miten Haavisto ei saanut välillä käsiään pysymään paikallaan vastasi Niinistön kulmien kutristelua ja ilmeen tiukkenemista. Hermostumista. Se ulkoisesta kuvasta.
Toimittajien kysymykset ovat olleet niin pehmoja kuin opettajalla: oletko tänään lukenut läksysi. Kolmosen vaalitentti oli suorastaan ikävystyttävä. Ovatko toimittajatkin väsyneet vaalitentteihin? Eikö löydy enää mielenkiintoisia aiheita kysyttäväksi älykkäiltä maan johtoon pyrkiviltä miehiltä? Kaipauksella muistelen Leif Salmenin aikoja.
Monet kommentaattorit ennustavat pelin jo ratkenneen. En usko, se on nyt tasan ja toinen viikko näyttää voittajan.
Odotan mielenkiinnolla, kuinka tasapuolisesti ja objektiivisesti Hesari pystyy käsittelemään tämänkertaisia loppusuoran presidenttiehdokkaita.
Viime kerralla näet meinasi käydä niin, että Hesari olisi pelannut ”väärää hevosta” johon se oli sijoittanut suuren osan pelipanoksistaan…
Miten käy tällä kertaa?
Siinä missä Niinistöä on tentattu kaikenlaisista vanhoista kannoista ja mielipiteistä (mukaanlukien 80-luvun siviilipalveluskanta ja Suomen EMUun vieminen 90-luvulla), niin Haavistolta on mielestäni yllättävän vähän kyselty hänen vihreän ideologian mukaisista kannoistaan ja toiminnastaan historian saatossa. Tämä on outoa, varsinkin kun Haavisto näyttää yrittävän pitää erittäin matalaa profiilia eko-asioiden suhteen — ja osittain jopa pyörtävän näitä kantojaan, samalla kun puhuu vapaakaupan ja jopa talouskasvun ja teollisuuden intressien puolesta. (Taikka maaseudun pitäminen (haja-)asuttuna vs. ekologisuuden vaatima tiiviimpi yhdyskuntarakenne?)
Näistä sekundäärisistä puoliso/perhetekijöistä on taas mietityttänyt kummankin kandidaatin kannat perheenlisäysasioihin. Tällaisia asioitahan ei normaalissa rekrytointiprosessissa saisikaan tiedustella — mutta kun tässä arvojohtajavaalissa kaikki muutkin puolisoon ja perheeseen kohdistuvat asiat tuntuvat olevan ”julkista omaisuutta”, niin mikseivät sitten myös perheenlisäyskannat.
Olisiko esimerkiksi perhetilanteiden muuttuessa mahdollista, että Niinistöstä kenties tulisi presidenttinä lapsiperheiden asioiden puolestapuhuja taikka Haavistosta adoptio-asioiden mielipidevaikuttaja?
Vaikka pidänkin vaalien voittajaa jo varmana, niin suoran kansanvaalin toisella kierroksella on hyvin tyypillistä, että ehdokkaiden kannatuserot kapenevat. Niin käy varmaan nytkin.
Seuraavassa mielipidetutkimuksessa tilanne saattaa hyvinkin olla 60 – 40 Niinistön hyväksi, mikä luonnolliseti otsikoidaan ”Niinistön kannatus romahti”. Itse vaalitulos voi hyvinkin olla 58 – 42 Niinistön hyväksi. Toinen kierros tuli Haaviston tukijoukkojen kannalta parisen viikkoa liian aikaisin eli periaatteessa sama tilanne kuin Niinistön tukitiimillä kuusi vuotta sitten. Silloin tosin Niinistön kannatus pompahti 47%:iin heti toisen kierroksen alussa tehdyissä kannatuskyselyissä, kun Haaviston tuki on nyt ollut 34-35%:ssa.
http://www.youtube.com/watch?v=jaKko3VGAnY
Haavisto itse muotoili Ylen Ajankohtaiselle kakkoselle äskettäin, että hänellä oli "hyvä alku" valtiotieteellisessä tiedekunnassa.
- Tulin sellaisen taistolaisvaiheen loppuaaltoihin. Tilastotieteen luennolla muistaakseni Paavo Joensuu -niminen henkilö piti vallankumouksen tilannekatsauksen. Alkoi tuntua, että olenkohan ihan oikeassa paikassa, Haavisto kertasi tuntemuksiaan Ylelle.
Yliopiston äärivasemmistolaista ilmapiiriä vieroksunut Haavisto siirtyi tekemään vaihtoehtolehtiä ja kehittämään nousevaa ympäristöliikettä.
- Minusta tuli pienyrittäjä, Haavisto summasi Ylelle.
Arvostukseni Haavistoa kohtaan on noussut aivan uudelle tasolle. Jos hän ei presidenttivaaleissa tule valituksi, kyllä häntä pitäisi kaikin keinoin tukea johtaviin kansainvälisiin
tehtäviin. Ei Suomestakaan kovin usein nouse henkilöitä, joilla selkeästi olisi annettavaa maailmalle. En tiedä olenko ainoa, mutta on alkanut tuntua siltä, että hänen lahjansa menisivät hukkaan Suomen keulakuvana. Suomi on nyt mikä on, eikä kuva ole kovin ruusuinen. Turha on myöskään odottaa kovin nopeata muutosta siihen riippumatta siitä kuka on presidentti.
Sekä demarien vasen että oikea laita päättivät kertoa presidenttisuosikkinsa.
Haavisto vaaleanvihreänä on lähempänä vasemmistoa kuin patamusta porvariehdokas.
http://www.iltalehti.fi/presidentinvaalit/2012013015145309_pd.shtml
http://www.iltalehti.fi/presidentinvaalit/2012013015145214_pd.shtml
Sanoohan sen järkikin: 2=1.
”Herraonni”-käsitteen käyttäminen edustaa jonkinlaista kohtalonuskoa siihen, että suomalaiset valitsevat itselleen kuhunkin tilanteeseen parhaiten sopivat johtajat. Nyt pitäisi vain valinnan pohjaksi arvioida se tilanne, joka kuuden vuoden ajan vallitsee. Vetää sanattomaksi.
Sauli Niinistön ja Pekka Haaviston välillä vallitsee mielestäni jonkinlainen tasoero. Se ei tällä kertaa ole laadullista paremmuutta tai huonommuutta, vaan liittyy työskentelytapoihin ja näkökulmiin. Niinistö on helppo kuvitella valtiovieraaksi kristallien alle ja kunniakomppaniaa tervehtimään, ja Haavisto puolestaan aistimaan ja tulkitsemaan ns. heikkoja signaaleja yhteiskuntien pohjavirroista ja kokonaisista kehityssuunnista.
Presidentti Halonen toivoi pari viikkoa sitten, että presidenttiehdokkaat esiintyisivät mahdollisimman rehellisesti. Halonen peräsi ehdokkailta kansalaisten kuluttajansuojan kunnioittamista. Äänestäjillä pitäisi olla mahdollisuus valita aito tuote. Nyt olisi perinteisellä medialla paikka näyttää ammattitaitonsa ja huolehtia äänestäjien kuluttajansuojasta.
Onko Suomessa johtajia, siis arvovaltaisia poliittisia johtajia? Joskus tuntuu, että Suomessa vietetään ikuista väärän kuninkaan päivää, kun poliitikot esiintyvät yhtä usein niin politiikan- kuin viihdeuutisissakin. Ilmeisesti Paavo Väyrynen olisi ainoa, jonka äänestäjäkunta kuuntelisi äänestyssuositusta ja tämäkin sen takia, että Väyrynen alkaa olla omiensa joukossa kulttihahmo.
Puoluejohtajien sana varmaan painaisi, tai ainakin saisi huomiota, jos johtaja äänestäisi vastoin odotuksia. Esimerkiksi jos Räsänen äänestäisikin Haavistoa, moni kristillisdemokraatti voisi ihmetellä, että missä mennään.
HS:n gallupin luvut ovat tylyt tai yllättävät riippuen näkökulmasta. Elokuussa Haaviston kannatus oli viiden prosentin luokkaa. Nyt hän olisi saamassa ainakin miljoona ääntä. Mitä tehdä vaalin kakkoskierroksen hävinneellä ehdokkaalla, jolla on takanaan miljoonan kansalaisen kannatus. Mikä tehtävä täyttäisi kannatuksen mitat?
Ainakin osin on tulossa vastajytkyn vastajytky. Alkuperäisen jytkyn tekijät eivät halua antaa punavihreille joukoille toisen vastajytkyn glooriaa, vaikka voivatkin pitää Haavistoa fiksuna tyyppinä. He äänestävät Niinistöä ihan vaan sen takia, etteivät samaista itseään kiihkeästi Haavistoa somettavaan joukkoon. Sama toimii toki myös toisin päin. Pienituloinen eläkeläinen voi jättää äänestämättä Niinistöä vaikka arvomaailmat kohtaisivatkin. Perusteluna: ”kun en minä ole niitä rikkaita”.
Niitä, jotka haluavat samaistua Niinistön keskiluokkaiseen kannattajajoukkoon on kuitenkin tuplamäärä verrattuna niihin, jotka kokevat Haaviston liberaalit taiteilijajoukot omikseen. Näin vaikuttaisi olevan ainakin galluppien perusteella.
Dalai Laman suhteen molemmat ehdokkaat sekoilivat kuin saksalaiset hipit aikanaan Katmandussa, joskin silminnähden eri syistä. Niinistön mukaan suomettuminen ei lisäänny Dalai Laman tapaamattomuuden myötä, koska sehän on Suomen valtiojohdon normaali olotila eikä mikään muutos. Esimerkiksi puoluetoveri Angela Merkel on tavannut Dalai Laman 2007. Haavisto olisi valmis tapaamaan Dalai Laman hengellisenä vaan ei poliittisena johtajana. Varmaan asianomainen itsekin, koska Dalai Lamahan luopui viime vuonna roolistaan tiibetiläisen pakolaisliikkeen poliittisena johtajana. Tiibetin pakolaishallituksen johtoon valittiin Harvardissa opiskellut juristi Lobsang Sangay.
Punavihreät/vihervasemmisto kohkaavat tohkeissaan Pekka Haaviston presidenttiyden tai edes kannatuksen tuomasta muutoksesta Suomelle ja sen kansainväliselle imagolle. Halloo! Tarja Halonen on ollu presidenttimme viimeiset kaksitoista (12) vuotta. Minkä parannuksen Haavisto toisi?
Minun ikäpolveni vanhemmille eli ns. sodan ja pulan sukupolville, oli tärkeää, että lapset saisivat paremman koulutuksen ja sitä kautta paremman elämän, kuin he itse olivat saaneet. Tämä koulutuksen puute on monen mielestä iso miinus Haavistossa, samoin kuin tietenkin ateismi ja aseista kieltäytyminen. On turha vedota, etteihän Halonenkaan ollut käynyt sotaväkeä, sillä siinä on erona, että hän on nainen, jolle se ei olisi edes ollut mahdollista.
Toisaalla Haavisto vetää oikealta ohi. Viime viikolla Seiskan haastattelussa Haavisto arvioi, että ”(…) nyt joudutaan tämän vuoden aikana noin viisi miljardia lisää säästöjä tekemään”.
Haaviston leikkausinto on kaksinkertainen vaikkapa Sailakseen verrattuna: hallitusohjelmaan on kirjattu, että mahdollinen lisäsopeutus jakautuu tasan veronkorotusten ja menosäästöjen kesken. Viiden miljardin leikkauksia ensi vuonna ei kai ole Haaviston lisäksi esittänyt kukaan muu kuin Kokoomusnuoret.
Haavisto on siis haastajan asemassa. Miten tämä näkyi HS:n ja Nelosen tentissä? Minusta ei mitenkään. Saulinsinisten linssien läpi näytti siltä, että Niinistö oli kahdesta keskustelijasta aktiivisempi ja aloitteellisempi.
Suuria linjaeroja ehdokkaiden välillä ei ole. Ehdokkaat osasivat tentin lopussa oikein nimetä pienet erimielisyyden kohteet: talouskysymykset ja suhtautuminen Dalai Laman tapaamiseen.
Ovatko he koulutuksensa myötä saaneet paremman elämän? Kuuluakseen kokoomukselle hyväksyttyyn elämäntapaan, on pitänyt rakentaa ylisuuret omakotitalot, tehdä miljoonaan yltävät velat, matkustaa kaksi kertaa vuodessa ulkomaille perheen kanssa, vaikka velaksi ja kaiken tämän johdosta on raadettava aamusta iltaan tuskin omia lapsiaan nähden. Kun tulee työpaikalla yt-neuvottelut, on sikana ja sumeilematta kampitettava heikommat pois tieltä, että voittokulku jatkuu.
Ihmetyttää kyllä että vaikka Niinistö oli vuosikausia siellä Luxemburgissa, niin ei häntä ole kutsuttu mihinkään EU:n talosukriisi asioita purkamaan. Eikä ole edes kyselty häneltä. Mitä hän oikein teki siellä keskellä Eurooppaa?
Ainakaan minuun ei puoluejohtajien tai muidenkaan johtavien poliitikkojen sanat voi vaikuttaa, koska päätin jo vuoden 2006 presidentinvaalien aikana ja jälkeen, että Niinistöä en koskaan äänestä.
Tähän vaikutti sekä Niinistön oma hyvin läpinäkyvä luonteen itsekeskeisyys ja – jos saa sanoa – v-mäisyys, myös hänen taustajoukkojensa erittäin ruma törkykampanja Halosta vastaan, jota osa toimittajista ”kiitettävällä” aktiivisuudella jatkoi koko Halosen toisen virkakauden ajan. (Mielenkiintoista on muuten nähdä, miten media suhtautuu Niinistöön, jos tämä tulee valituksi; onko luvassa 6 vuotta silkkaa ylistystä Pohjois-Korean tyyliin…)
Siis: olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka ovat todenneet tämän olevan korostetusti henkilövaali; juuri sen vuoksi äänestän Niinistöä v a s t a a n !
Olisiko Suomen tehtävä aloite, että YK:n turvallisuusneuvostossa voivat toimia pysyvinä jäseninä ainoastaan sellaiset maat, jotka noudattavat tinkimättä ihmisoikeusjulistusta omassa maassaan eivätkä myy aseita diktatuurimaihin?
Olisiko Suomen luettava antamaansa kehitysapuun suomalaisten yritysten köyhiin maihin tekemät investoinnit? Näillähän parannetaan oikeasti ihmisten elinoloja kohdemaassa. Esimerkiksi Nokian Intian kännykkätehtaan työntekijät saavat tiettävästi parempaa palkkaa, kuin opettajat tai poliisit.
Vaalikeskustelut on pian taputeltu, kuten urheilutoimittaja Antero Mertaranta tapaa sanoa. Siksi lintsasin ja urheilutoimittaja Petteri Sihvosen esiintyminen meni ohi korvien, silmien¨. Vahinko sillä jääkiekkokiihkoilija Petteri on aivan ainutlaatuinen ilmiö. Häneen pitää tottua ensin.
Haavisto on parempi ihmisen puolustajana, Niinistö ymmärtää
paremmin talouden realiteetit. Tämä asetelma on säilynyt koko ajan. Päälle 40, selvästi, tulee olemaan Haaviston prosenntti.
Vaalikeskustelut on pian taputeltu, kuten urheilutoimittaja Antero Mertaranta tapaa sanoa. Siksi lintsasin ja urheilutoimittaja Petteri Sihvosen esiintyminen meni ohi korvien, silmien¨. Vahinko sillä jääkiekkokiihkoilija Petteri on aivan ainutlaatuinen ilmiö. Häneen pitää tottua ensin.
Haavisto on parempi ihmisen puolustajana, Niinistö ymmärtää
paremmin talouden realiteetit. Tämä asetelma on säilynyt koko ajan. Päälle 40, selvästi, tulee olemaan Haaviston prosenntti.
Ulkomailla käytti äänioikeuttaan presidentinvaalin toisella kierroksella ennätykselliset yli 50 000 äänestäjää.
Äänestäjämäärä ylittää lähes kuudella prosentilla ensimmäisen kierroksen äänestäneiden määrän noin 48 000, joka oli aiempi kaikkien aikojen ennätys.
Ulkomailla vakinaisesti asuvia äänioikeutettuja oli tänä vuonna yli 230 000, mutta äänestäjien joukossa oli myös matkailijoita.
Eniten äänestäjiä eli 11 949 oli jälleen Ruotsissa. Toiseksi eniten äänestäjiä oli Espanjassa, 8 308.
Seuraavaksi vilkkaimmin äänestettiin Yhdysvalloissa, 3 568 äänestäjää, Britanniassa, 3 239 äänestäjää, Saksassa, 3 096 äänestäjää, Thaimaassa, 2 676 ja Belgiassa, 1 536 äänestäjää.
Mielestäni on kuitenkin ristiriitasta, että toisaalta ostamme tuotteita Kiinasta koska voimme kuluttaa enemmän ja halvemmalla, mutta toistaalta kannamme huolta Suomen ja Euroopan hyvinvoinnista – eritoten kun emme ole valmiita luopumaan viikonlopuista, lomista, eläkkeistä, puhtaista järvistä, ja lähettämään lapsiamme töihin. Toisaalta alempien tuotantokriteerien hyväksyntä rapauttaa meidän töypaikojamme, ja toisaalta (kun velkaantumisestakin on puhuttu) negatiivinen kauppatase on rahoitettava – Kiinallahan varoja riittää millä sitten ostaa Euroopan velkaa ja varallisuutta. Samalla myös siiräämme innovaatioita ja teknolgogiaa, kun voimme kilpailla vain laadulla tai tietotaidolla. Saabin tilanne on tässä suhteessa hyvä muistaa. Mielestäni nämä laatukriteerit eivät ole tyhmää puhetta: työntekijöiden tai ympäristön riistolla hankittu kilpailuetu ei ole pidemmän päälle hyvä asia meillekään.
Tässä kaksivaiheisessa kansanvaalissa on se ominaispiirre, että on pakko ylittää keskiviiva, piirretään se minkä asian suhteen tahansa. Tämän tietävät molemmat ehdokkaat ja ovatkin hyvin kotiläksynsä tehneet. Ainakin tähän asti molempien voi katsoa onnistuneen. Mutta miten onnistuu kolmas kierros, joka koitui aikanaan Esko Aholle kohtalokkaaksi?
Jos kampanja olisi jatkunut vielä viikon, olisivat ehdokkaat olleetkin kaikista asioista ilmeisesti samaa mieltä tai peräti vaihtaneet paikkaa. Mutta kannattajat pitävät omansa puolta, tapahtui mitä tapahtui. Kun Niinistö kertoi antavansa rahaa romanikerjäläiselle aina sellaisen tavatessaan, mutta Haavisto ei, keksittiin ainakin somen keskustelussa se, että Haavisto on tehnyt hyviä asuntokauppoja niin, että hän onkin parivaljakosta se ahne miljonääri eikä Niinistö, joka hyvyyttään antaa pyytäjälle vähästäänkin. Jälleen kerran mielikuvat heittivät kuperkeikkaa.
Ehdokkaat ovatkin kuin herkkulautasia, joista jokainen äänestäjä ottaa sen oman namupalansa ja korostaa sen maukkuutta samalla kun karvastellaan kilpailevan lautasen tarjontaa. Lopullisen äänestyspäätöksen saattaakin ratkaista se paljon puhuttu pullan rusina.
Jos Väyrynen halauaisi historiaan hän astuisi huomenna lauantaina julkisuuteen vaimonsa kanssa, kehoittaisi keskustalaisia äänestämään ja kertoisi itse päätyneensä äänestämään Pekka Haavistoa. Sanoisi selväsanaisesti, että on eri asia olla Nato-johtoisissa rauhanturvatehtävissä YK-mandaatilla kuin hivuttaa Suomea Naton täysjäseneksi sotimaan USA:n sotia ja puolustamaan USA:n intressejä.
Sehän ehdokkaiden ero Nato-kannoissa on?
Väyrynen voisi myös kertoa, että myös maaseudun "asuttuna pitäminen" tuli Haaviston suusta, vaikka Niinistö sitä heti lähtikin myötäilemään. Kokoomuslainen sanelupolitiikka, maaseudun unohtaminen ja kuntien pakkoliitokset painavat kuitenkin vaa´assa karulla tavalla.
Jos Paavo Väyrynen haluaisi historiaan tuhoamalla Sauli Niinistön kuningastien ja Kokoomuksen tulevan elvistelyn ja ylimielisyyden alkuunsa, hän astuisi esiin ja vielä kerran komentaisi joukkonsa yhteen. Se olisi myös palvelus puolueelle, joka loistavasta kampanjasta huolimatta ei aio käyttää miestä vaan siirtää kunniapuheenjohtajaksi muistojen alhoon. Onnistuessaan manööveri olisi Paavolta nerokas.
Kuka kertoisi tämän Paavolle? Suomi tarvitsee Sinua vielä.
Suhtaudun suurella varauksella presidenttiehdokkaiden tyypittelyihin demokraatti/republikaaniksi tai liberaali/konservatiiviksi. Tiedän esimerkiksi, että kannattamani Sauli Niinistö on huomattavasti monipuolisempi ja moniarvoisempi kuin ”republikaani” tai ”konservatiivi”. Uskon saman koskevan myös Pekka Haavistoa. Ei hänkään ole vain ”demokraatti” tai ”liberaali”. Itsenäisesti ajattelevia ihmisiä on ylipäätään turha yrittää maalata nurkkiin, joihin he itse eivät halua tai luontevasti sovi.
TIPUTA NIINISTÖ, SIINÄ ON PROTESTIA.
EI ÄÄNESTÄMÄTTÄ JÄTTÄMISESSÄ TAI TYHJÄSSÄ LAPUSSA.
---pekka tunnetaan.
Saulin ainoa ulkopoliittinen "näyttö" on oman europuolueryhmänsä puheenjohtajuus. Tämän hän muistaa aina mainita, kun muita näyttöjä ei ole. Olhan Haavistokoin samassa tehtävässä Vihreiden europuolueen pj:na mutta kuuluu sijalle ynnämuut hänen kv. luottamustehtäviensä rinnalla.
Niinistö on Salon Osuuspankin luottamushenkilö?
...minun ääneni. Ilman muuta Pekka.
Sauli Niinistö (kok) oli samaa mieltä. Häntä keskustelu puolisoista hämmentää.
- Minun kannaltani se on erityisen hämmentävää, kun 6 vuotta sitten ne eivät olleet esillä, kun minulla ei ollut puolisoa, Niinistö sanoi.
Väitteeseen, että Niinistö olisi päässyt helpommalla puolisoasiassa hän ei uskonut.
- Kyllä sitä annosta on tullut ikäerosta reippaan puoleisesti minullekin. Ei nyt, mutta aikaisemmin. Ihmiset ovat nykyään aika herkkiä reagoimaan.
Ultra Bra esiintyy alkuperäisessä kokoonpanossaan paluukeikalla presidenttiehdokas Pekka Haaviston (vihr) tukikonsertissa maanantaina.
"Kaikki ovat mukana, myös Anna Tulusto", kertoo tapahtuman järjestäjän Fullsteamin promoottori Juha Kyyrö.
Tulusto on kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäen (vas) erityisavustaja.
Yhtye esiintyi viimeksi vuonna 2001. Maanantaina se esiintyy Helsingin jäähallissa järjestettävän tukikonsertin loppupuolella.
"He soittavat vähintään puoli tuntia", Kyyrö kertoo.
Minäkin haluaisin sanoa sanasen tästä puheen sujuvuudesta, silläkin uhalla että menee hieman aiheen sivuun. Eihän kyse ole pelkästään viestinnän tavan miellyttävyydestä, vaan siitä, että ainakin itse haluan kuulla presidenttiehdokkailta (ja poliitikoilta ylipäätään) myös mielipiteitä. Usein esitetään monet poliittiset päätökset välttämättömyytenä, vaikka Humen giljotiininsa ymmärtänyt tietää, että päätöksissä on aina myös arvovalintoja taustalla. Minusta tekee demokratialle vain hyvää, mitä selkeämmin näitä valintoja (ja arvoja) tuodaan esiin ja myös perustellaan. Kiertely ja vetoaminen esim. perustettaviin työryhmiin ei ole todellista demokratiaa, vaan byrokratiaa. Tässä olisi monella (tai kutakuinkin kaikilla) johtavalla poliitikolla parantamisen varaa. Voisi äänestäjäkin paremmin arvioida, miten poliitikko on onnistunut pitämään puheensa, kun siitä puheesta saisi alkujaankin selvää.
Eräs johtopäätös ensimmäisen viikon jälkeen voi olla toteamus, miten voimakkaasti TV:n katsojan ennakkokäsitys määrää kumman ehdokkaista katsoo onnistuneen esiintymisissään paremmin. Tunnustan heti, että syyllistyn varmuudella tähän itsekin.
Siten TV-väittelyillä kantansa jo ottaneisiin vaikutus on ilmeisesti vähäinen, jos sitä on ollenkaan. On ymmärrettävää, että huomio tällöin suunnataan kannastaan epävarmoihin. Tosin ilman tutkimustietoa oletan, että suurin osa heistäkin itse asiassa hakee ja löytää vahvistusta ennakkoon tekemälleen valinnalle. Siten television vaikutus vaalien lopputulokseen ei tässä vaiheessa ehkä enää olekaan niin merkittävä kuin usein esitetään.
Tämä voi päteä laajemminkin ja huoli painetunkin sanan toimittajien “puolueellisuudesta” ei ole polttava.
Vertaaminen USA:n vaalitaisteluun ei ole kovin relevantti, siellä valitaan nyt ehdokasta saman puolueen sisältä, ja koko traditio on erilainen kuin meillä.
Eräs johtopäätös ensimmäisen viikon jälkeen voi olla toteamus, miten voimakkaasti TV:n katsojan ennakkokäsitys määrää kumman ehdokkaista katsoo onnistuneen esiintymisissään paremmin. Tunnustan heti, että syyllistyn varmuudella tähän itsekin.
Siten TV-väittelyillä kantansa jo ottaneisiin vaikutus on ilmeisesti vähäinen, jos sitä on ollenkaan. On ymmärrettävää, että huomio tällöin suunnataan kannastaan epävarmoihin. Tosin ilman tutkimustietoa oletan, että suurin osa heistäkin itse asiassa hakee ja löytää vahvistusta ennakkoon tekemälleen valinnalle. Siten television vaikutus vaalien lopputulokseen ei tässä vaiheessa ehkä enää olekaan niin merkittävä kuin usein esitetään.
Tämä voi päteä laajemminkin ja huoli painetunkin sanan toimittajien “puolueellisuudesta” ei ole polttava.
Vertaaminen USA:n vaalitaisteluun ei ole kovin relevantti, siellä valitaan nyt ehdokasta saman puolueen sisältä, ja koko traditio on erilainen kuin meillä.
YK on pelkkä huuhaa kerho, jossa kakkonen oli ojia koukkimassa.
EU:ssa hän tutki viemäreitä.
Ei tietenkään ole ollenkaan merkityksetöntä, miten tasavallan presidentiksi valittava henkilö ajatuksensa esittää. Tavattoman paljon tärkeämpää on kuitenkin se, mitä ja miten hän ajattelee. Toimittajat ja mainosmiehet ovat kiteyttämisen ammattilaisia, presidentin pitää olla ajattelun ammattilainen. Moni asia on pakko esittää aika polveilevastikin, jotta sen eri ulottuvuudet on mahdollista tuoda avoimesti esiin. Ihan jalan asennosta riippumatta.
Tunnen Pekka Haaviston hyvin ja Sauli Niinistön niin hyvin kun hänet saattaa tuntea, jos ei ole siinä henkilöautossa, johon mahtuvat hänen parhaat ystävänsä. Itse asiassa Pekka Haavisto ja Sauli Niinistö ovat tässä asiassa hyvin samanlaisia, molemmat pitävät sisimmät ajatuksensa hyvin tiukasti itsellään. Kenties juuri siksi molemmiat ovat myös lahjakkaita kirjailijoita, ajatukset eivät karkaa keskeneräisinä, niitä on maltettu muhittaa.
Niinistö on kokeneempi. Haaviston aika tulee ehkä myöhemmin, nyt ääni menee Niinistölle.
Ei pidä perusteettomasti kehua, mutta kyllä Haavistolla on paljon enemmän valmiuksia presidentiksi kuin Niinistöllä.
Haaviston ulko- ja turvallisuuspolitiikan tuntemus ja perehtyneisyys kansainvälisiin asioihin on laaja-alaista.
Niinistöllä on oma pankkialan tuntemuksensa mutta se on kapea-alainen alue - eikä talouspolitiikka edes kuulu presidentin tehtäviin. Niinistö on enemmän sellainen kirjanpitäjä-tyyppi.
Pekka on luotettavien lähteiden mukaan ollut näissä neuvotteluissa lähinnä apupojan roolissa.
tässäkin tapauksessa....
MGR -October : "Fun-loving gentle giant, feminist, atheist and a leftist lawyer".
Noilla avustajilla kun tuppaa olemaan joskus ihan oma agenda.
http://www.faceplantstatus.com/faceplant-56 LOOOOL :DDD
Haavisto puhuttaa jo ulkomaillakin! http://www.faceplantstatus.com/faceplant-117-finnish-presidential-election-2012
Pekka loi vähän hyviä kaverillisia suhteita terroristisiin järjestöihin ulkoministerinä.
Pekkaa nostetaan Saulin yläpuolelle - maailmanloppu lähellä .
En tiedä ottavatko ihan tosissaan kun pitäisi lähteä puristelemaan kättä ja kumartamaan Moskovaan . Ei vielä mutta pitäisi miettiä kun sota loppuu ja välejä pitäis elvyttää.
Presidenttiehdokas valehtelee Suomi -kuvasta maailmalla. Suomella on erinomainen maine maailmalla ja oikeistohallituksen tulon myötä se entisestään paranee. Suomi palauttaa maineensa yritys- ja yrittäjämyönteisenä maana. Laitonta lakkoilua tullaan hillitsemään. Toisten veronmaksajien verovaroilla luimuilijat potkitaan töihin. Suomi tullaan entistä enemmän tunnistamaan ahkerana kansakuntana, joka ei elä yli varojensa sekä pistää valtiontalouden kuntoon.
Ehkä Haavisto ei kuitenkaan pysty henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi keskusteleman kaikkien valtiojohtajien kanssa. Monet kansat ja kultturit ovat vanhoilisia ja suvaitsemattomia. Haavistolle löytyisi muitakin virkoja jossa voisi päteä niin paljon kuin ihminen elämässään kykenee.
En muuten ole kuullut Haaviston puolustavan sosiaaliturvaa ja työtömiäkään. Ja vaikka hän on vihreän kansanliikkeen edustaja, en usko että poimii koskaan hilloja tai pitää onkivapaa kädessään.
Miksi se mässyttelee suuta aina sen avatessa?