Kun Haavistoa ja Niinistöä vertailee poliitikkoina ja henkilöinä, niin yksi ero ja jakolinja on mielestäni se, että kun Niinistö on leimallisesti talousmies ja aikoisi omien sanojensa mukaan myös presidenttinä pitää talousasioita esillä, niin Pekka Haavisto on avarakatseinen älykkö; tämän vuoksi varmaankin Haavisto on alusta asti saanut taakseen paljon kulttuuriväkeä; kirjailijoita ja musiikintekijöitä, joista monet, mm. sanoittaja-kirjailija Vexi Salmi, tukivat kaksissa aikaisemmissa vaaleissa Tarja Halosta.
Haavisto tuntee mielestäni myös laajemmalta skaalalta erilaisia suomalaisia kuin Niinistö. Kun Niinistö on toiminut koko elämänsä hallinnon ja talouden parissa juristina, kansanedustajana, valtiovarainministerinä ja pankkiirina, on Haavistolla kokemusta myös kansalaisjärjestöissä toimimisesta ja toimittajan töistä. Lisäksi Haaviston toiminta maailmalla YK-tehtävissä on arvokas kokemuslisä, joka on hyödyksi presidentin viranhoidossa, joka on juuri ulkopolitiikan ja kansainvälisten suhteiden hoitoa.
Itselleni – ja uskoisin että myös monelle muulle Väyrystä äänestäneelle – on tärkeää myös se, että Haavisto ymmärtää sen, ettei jatkuvan talouskasvun politiikka on pitkän päälle luonnon kannalta kestämätöntä ja että tuloeroja on kavennettava nimenomaan yläpäästä, jakamalla kakkua tasaisemmin myös köyhille. Turhaa kerskakulutusta on rajoitettava, kuten Paavo Väyrynen Finlandia-talon vaalijuhlassaan juuri ennen vaaleja totesi. Molemmat, sekä Väyrynen että Haavisto, korostavat kestävän kehityksen tärkeyttä. Niinistön en ole kuullut pitävän näitä asioita esillä, hän kun on nimenomaan ”rahamies”, kuten ilmenee myös hänen tukijoukostaan.
Haavisto tuntee mielestäni myös laajemmalta skaalalta erilaisia suomalaisia kuin Niinistö. Kun Niinistö on toiminut koko elämänsä hallinnon ja talouden parissa juristina, kansanedustajana, valtiovarainministerinä ja pankkiirina, on Haavistolla kokemusta myös kansalaisjärjestöissä toimimisesta ja toimittajan töistä. Lisäksi Haaviston toiminta maailmalla YK-tehtävissä on arvokas kokemuslisä, joka on hyödyksi presidentin viranhoidossa, joka on juuri ulkopolitiikan ja kansainvälisten suhteiden hoitoa.
Itselleni – ja uskoisin että myös monelle muulle Väyrystä äänestäneelle – on tärkeää myös se, että Haavisto ymmärtää sen, ettei jatkuvan talouskasvun politiikka on pitkän päälle luonnon kannalta kestämätöntä ja että tuloeroja on kavennettava nimenomaan yläpäästä, jakamalla kakkua tasaisemmin myös köyhille. Turhaa kerskakulutusta on rajoitettava, kuten Paavo Väyrynen Finlandia-talon vaalijuhlassaan juuri ennen vaaleja totesi. Molemmat, sekä Väyrynen että Haavisto, korostavat kestävän kehityksen tärkeyttä. Niinistön en ole kuullut pitävän näitä asioita esillä, hän kun on nimenomaan ”rahamies”, kuten ilmenee myös hänen tukijoukostaan.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Hyvät pohdinnat sinulla.
...samoilla linjoilla.
Haluan antaa ääneni Pekka Haavistolle toisella kierroksella, vaikka äänestinkin Nahkuri-Lipposta vastaan 1. kierroksella ja annoin ääneni silloin Niinistölle. Luulin Lipposen olevan vastaehdokas, koska heillä ex-presidentti ja valtiovarainministeri.
Tunnen Pekka Haaviston hyvin ja Sauli Niinistön niin hyvin kun hänet saattaa tuntea, jos ei ole siinä henkilöautossa, johon mahtuvat hänen parhaat ystävänsä. Itse asiassa Pekka Haavisto ja Sauli Niinistö ovat tässä asiassa hyvin samanlaisia, molemmat pitävät sisimmät ajatuksensa hyvin tiukasti itsellään. Kenties juuri siksi molemmiat ovat myös lahjakkaita kirjailijoita, ajatukset eivät karkaa keskeneräisinä, niitä on maltettu muhittaa.
...minun ääneni. Ilman muuta Pekka.
Sauli Niinistö (kok) oli samaa mieltä. Häntä keskustelu puolisoista hämmentää.
- Minun kannaltani se on erityisen hämmentävää, kun 6 vuotta sitten ne eivät olleet esillä, kun minulla ei ollut puolisoa, Niinistö sanoi.
Väitteeseen, että Niinistö olisi päässyt helpommalla puolisoasiassa hän ei uskonut.
- Kyllä sitä annosta on tullut ikäerosta reippaan puoleisesti minullekin. Ei nyt, mutta aikaisemmin. Ihmiset ovat nykyään aika herkkiä reagoimaan.
..funtsailtu.
Mietin itse mielluummin ehdokkaiden historiaa ja sidosryhmiä.
Sitten kurkkaan pankkitiliäni, lasken optiot ja arvopaperit.
Mietin vielä hetken eettiselta ja moraaliselta kannalta onko oikein, että johtajien palkat nousi 2000-luvulla 70%, sijoittajat lihoi ja tehtaat siirtyy halvemman työvoiman toivossa kehitysmaihin...
Sitten onkin helppo tehdä valinta.
Se on kaksi.
Ainakaan minuun ei puoluejohtajien tai muidenkaan johtavien poliitikkojen sanat voi vaikuttaa, koska päätin jo vuoden 2006 presidentinvaalien aikana ja jälkeen, että Niinistöä en koskaan äänestä.
Tähän vaikutti sekä Niinistön oma hyvin läpinäkyvä luonteen itsekeskeisyys ja – jos saa sanoa – v-mäisyys, myös hänen taustajoukkojensa erittäin ruma törkykampanja Halosta vastaan, jota osa toimittajista ”kiitettävällä” aktiivisuudella jatkoi koko Halosen toisen virkakauden ajan. (Mielenkiintoista on muuten nähdä, miten media suhtautuu Niinistöön, jos tämä tulee valituksi; onko luvassa 6 vuotta silkkaa ylistystä Pohjois-Korean tyyliin…)
Siis: olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka ovat todenneet tämän olevan korostetusti henkilövaali; juuri sen vuoksi äänestän Niinistöä v a s t a a n !
Enemmistö kristillisdemokraattien, kokoomuksen, keskustan, perussuomalaisten ja rkp:n kannattajista tukee Niinistöä, Yle kertoo. Haavisto on vihreiden, vasemmistoliiton ja Sdp:n äänestäjien suosikki.
Taloustutkimus haastatteli tutkimukseensa yhteensä 1 492 henkilöä. Haastattelut tehtiin 25.1.–1.2.2012, ja mittauksen virhemarginaali on noin 2,5 prosenttiyksikköä.
Ehdokkaiden kannatusosuudet ovat olleet hyvin samankaltaisia viimeksi julkaistuissa mielipidemittauksissa. MTV3:n keskiviikkona julkaiseman mittauksen mukaan Niinistö saisi 63 prosenttia äänistä ja Haavisto 37 prosenttia. Tiistaina julkaistussa Helsingin Sanomien gallupissa Niinistöä kannatti 64 prosenttia ja Haavistoa 36 prosenttia vastaajista.
Toinen mielenkiintoinen osio oli Petteri Sihvosen kysymys Sauli Niinistöltä, joka poltti päreensä totaalisesti. Valitettavasti päätoimittaja Merja Ylä-Anttila meni väliin todeten ettei ”kysyjä saa alkaa kinastella ehdokkaan kanssa.” Eihän se näin mennyt. Niinistö hermostui kysymykseen ja esitti vastakysymyksen. No, tuokin pieni episodi paljasti paljon ehdokkaan sisäisistä tunnereaktioista, jonka tarkkaavainen katsoja huomasi ja teki johtopäätöksiä.
Kolmas ”helmi” ohjelmassa oli toimittaja Haapalan oivallus, että ”Tarja Halonen on puhunut 12 vuotta eriarvoisuuden kasvusta, mutta mitään muutosta ei ole tapahtunut.” Asia on juuri näin. Talouspäätökset tehdään hallituksessa ja eduskunnassa, joihin ei presidentti kykene vaikuttamaan vaikka olisi kuinka paljon arvovaltaa. Idealismi on idealismia, se on kivaa, mutta realismi (lue ideologia) ratkaisee politiikan suunnan ja vaikutuksen kansalaisten elämään.
Niinistö on surkuhupaisa haastaessaan Haaviston talouskasvun tarpeellisuudesta. Virtaset ja korhoset tajuavat selkärangassaan ettei talouskasvu merkitse samaa, kuin miten siitä koituva hyvä jaetaan. Kun Niinistön yksi pääteema on ollut syrjäytyminen, luulisi hänen ymmärtävän kumisevan tyhjyytensä puhuessaan sokeasti talouskasvun kaikkivoipaisuudesta. Valitettavasti Haavisto vain ei rohkene haastaa häntä vielä selkeämmin asiasta. Siinä olisi ollut yksi tilaisuus todelliseen eroavaisuuteen.
Ehdokkaat ovat sanoneet jo moneen kertaan mielipiteensä, eikä toimittajatkaan halua syvemmälle enää mennä. Totuus on, ettei Niinistöä ole laittanut kiperään paikkaan, kuin Petteri Siivonen. Ja Matti Vanhanen. Niinistö saa puhua lämpimikseen, kunnes hän sanoo jo maneeriksi muodostuneen ”mutta”-sanan. Haavisto on henkisempi, syvällisempi ja mainitsee lähes aina esimerkin käytännön elämästä valaistaakseen esillä olevaa asiaa, mutta sillä ei juurikaan ole merkitystä. Hän kun on homo ja se on liikaa se. Mutta demokratia ei ole koskaan väärässä, äänestäjä on aina oikeassa. Pulinat pois, vaikka kuinka harmittaa.
Haavisto puolestaan oli sama kiltinoloinen ehdokas, johon olemme tottuneet tässä kampanjassa ja kahdenkymmenen vuoden aikana. Kääntyivätkö Niinistön hyökkäykset Haaviston eduksi? Suomalainen on usein alakynteen jääneen puolella, mutta toimiiko sama periaate silloin, kun valitaan tasavallan presidenttiä?
Haavisto on oppinut hyvän kikan. Huomasitteko, kuinka hän piti peukaloa ja etusormea leuallaan, lisäten olemukseensa pohdiskelijaa ja harkitsevaa kuuntelijaa. Tällä keinolla alahuulen ja poskien hermostunut nykiminen ei enää näy ruudussa! Mitään muuta ei asialle oikein voisi tehdäkään. Pisteet menevät taitavalle esiintymiskouluttajalle!
Vaalikeskustelut on pian taputeltu, kuten urheilutoimittaja Antero Mertaranta tapaa sanoa. Siksi lintsasin ja urheilutoimittaja Petteri Sihvosen esiintyminen meni ohi korvien, silmien¨. Vahinko sillä jääkiekkokiihkoilija Petteri on aivan ainutlaatuinen ilmiö. Häneen pitää tottua ensin.
Haavisto on parempi ihmisen puolustajana, Niinistö ymmärtää
paremmin talouden realiteetit. Tämä asetelma on säilynyt koko ajan. Päälle 40, selvästi, tulee olemaan Haaviston prosenntti.
Tapasin Haaviston ensimmäisen kerran Turussa keväällä 2010 televisiohaastattelussa. Hän oli rento, rauhallinen, puhelias ja läsnä oleva ihminen. Hän on tutustunut jopa Somalian asioihin paremmin kuin minä. Tuntui kuin olisin tuntenut tämän henkilön jo kauankin eli häntä oli tosiaankin helppo lähestyä.
Ulkomailla käytti äänioikeuttaan presidentinvaalin toisella kierroksella ennätykselliset yli 50 000 äänestäjää.
Äänestäjämäärä ylittää lähes kuudella prosentilla ensimmäisen kierroksen äänestäneiden määrän noin 48 000, joka oli aiempi kaikkien aikojen ennätys.
Ulkomailla vakinaisesti asuvia äänioikeutettuja oli tänä vuonna yli 230 000, mutta äänestäjien joukossa oli myös matkailijoita.
Eniten äänestäjiä eli 11 949 oli jälleen Ruotsissa. Toiseksi eniten äänestäjiä oli Espanjassa, 8 308.
Seuraavaksi vilkkaimmin äänestettiin Yhdysvalloissa, 3 568 äänestäjää, Britanniassa, 3 239 äänestäjää, Saksassa, 3 096 äänestäjää, Thaimaassa, 2 676 ja Belgiassa, 1 536 äänestäjää.
Mielestäni on kuitenkin ristiriitasta, että toisaalta ostamme tuotteita Kiinasta koska voimme kuluttaa enemmän ja halvemmalla, mutta toistaalta kannamme huolta Suomen ja Euroopan hyvinvoinnista – eritoten kun emme ole valmiita luopumaan viikonlopuista, lomista, eläkkeistä, puhtaista järvistä, ja lähettämään lapsiamme töihin. Toisaalta alempien tuotantokriteerien hyväksyntä rapauttaa meidän töypaikojamme, ja toisaalta (kun velkaantumisestakin on puhuttu) negatiivinen kauppatase on rahoitettava – Kiinallahan varoja riittää millä sitten ostaa Euroopan velkaa ja varallisuutta. Samalla myös siiräämme innovaatioita ja teknolgogiaa, kun voimme kilpailla vain laadulla tai tietotaidolla. Saabin tilanne on tässä suhteessa hyvä muistaa. Mielestäni nämä laatukriteerit eivät ole tyhmää puhetta: työntekijöiden tai ympäristön riistolla hankittu kilpailuetu ei ole pidemmän päälle hyvä asia meillekään.
Demokraatteja vai republikaaneja, riippuu kai mittarista, millä asiaa tarkkaillaan. Onko näkökulmana talous vai ulkopolitiikka? Jos mittarina on ulkopolitiikka, vastaus on yksiselitteinen: kumpikaan ei todellakaan ole minkäänlainen haukka vaan silkkoja puluja molemmat. Amerikkalaisesta näkökulmasta tarkastellen siis ääriliberaaleja demokraatteja.
Minua on kylläkin hieman häirinnyt, kuinka vähän lopulta on puhuttu ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, mikä kuitenkin on presidentin ensisijaista toimintakenttää. Molemmat ehdokkaat vakaasti ilmoittavat EI Natolle ja että Nato-optio on voimassa, jos sitä tarvittaisiin.
Molemmat ehdokkaat ovat torjuneet ehdottomasti, että Suomea kohtaan olisi näkyvissä minkäänlaista ulkopuolista uhkaa. Historia ei toki toista itseään – ainakaan aina – mutta vuonna 1938 Ison Birtannian pääministeri Chamberlein palasi Müncheistä neuvotteluista huiskuttaen sopimustekstiä: Rauha meidän sukupolvellemme! Ja varmemmaksi vakuudeksi: Hitler on mies, johon voimme luottaa!
Näkyvissä ei todellekaan ole mitään suurta uhkaa. Mutta ulkopolitiikan tehtävä on aina varautua kaikkiin mahdollisuuksiin. Ilmeisesti siitä ei vain saa keskustella, että kansa ei pelästyisi? Vasta eilen ensimmäisen kerran vaalikeskustelussa vilahtivat sähköjärjestelmien mahdollinen kaatuminen, tietoliikenteen kaatuminen, kyberhyökkäykset ja niihin vastaaminen. Kaikki vain yhdessä sivulauseessa, vaikka vähemmälläkin sotilaspoliittisella ymmärryksellä tietää, että tulevaisuuden sodanäynti varmaan pitäisi sisällään myös tällaisia tekijöitä. Eikä tällaisten tekijöiden tarvitsisi todella tulla vain raajanaapureidemme toimesta.
Ihmettelen suuresti, mikä ns. kirkon työntekijöitä oikein riivaa. Heidän palkkansa maksavat kirkollisveroa maksavat kirkon jäsenet. Mm. taannoinen joukko eroaminen kirkosta on heikentänyt tätä palkanmaksu kykyä ja siksi eri seurakunnat ovatkin joutuneet vähentämään henkilökuntaansa.
Nyt kuitenkin jälleen kerran suuri joukko kirkontyöntekijöitä julistaa kannattavansa ateistia ja siis kirkkoon kuulumatonta henkilöä presidentiksi. No, kyllähän Haavistokin sanoi ehkä liittyvänsä kirkkoon jos hänet vihitään avioliittoon miespuoliskonsa kanssa. Eli ei olisi kyse mistään uskonnollisesta vakaumuksesta, vaan vain tästä homojärjestöjen ”tasa-arvo” vaatimuksesta. Ei siis mikään ihme, että kirkolla menee heikosti, kun työntekijätkin ovat näin huonosti sitoutuneet työnantajansa vakaumukseen.
12 vuotta sitten Kotimaa lehti ja näyttävä osa silloisia kirkon työntekijöitä tuki Halosen valintaa. Protestoin silloin tilannetta jäämällä myöskin vapaamatkustajaksi eli erosin kirkon jäsenyydestä. Pari vuotta sitten liityin paikkakunnan muuton yhteydessä takaisin. Halosen toisella kierroksella monet mummot luulivat Halosen liittyneen kirkkoon, kun oli kerran mennyt naimisiinkin, eikä tätä juuri oikaistu tiedotusvälineissä.
Tässä kaksivaiheisessa kansanvaalissa on se ominaispiirre, että on pakko ylittää keskiviiva, piirretään se minkä asian suhteen tahansa. Tämän tietävät molemmat ehdokkaat ja ovatkin hyvin kotiläksynsä tehneet. Ainakin tähän asti molempien voi katsoa onnistuneen. Mutta miten onnistuu kolmas kierros, joka koitui aikanaan Esko Aholle kohtalokkaaksi?
Asian vierestä, sallittaneen: Haavistolta tulee pitkä, etukäteen kohistu TV-mainos lauantaina.
Jos haluatte tietää tarkan ajankohdan, jolloin se näkyy, katsokaa tämän päivän Hesarista, ei mainoksista vaan uutispuolelta. Jos lehti ei ole tallella, veikkaan, että se kerrotaan huomisessakin.
Journalismin historiaa?
Jos kampanja olisi jatkunut vielä viikon, olisivat ehdokkaat olleetkin kaikista asioista ilmeisesti samaa mieltä tai peräti vaihtaneet paikkaa. Mutta kannattajat pitävät omansa puolta, tapahtui mitä tapahtui. Kun Niinistö kertoi antavansa rahaa romanikerjäläiselle aina sellaisen tavatessaan, mutta Haavisto ei, keksittiin ainakin somen keskustelussa se, että Haavisto on tehnyt hyviä asuntokauppoja niin, että hän onkin parivaljakosta se ahne miljonääri eikä Niinistö, joka hyvyyttään antaa pyytäjälle vähästäänkin. Jälleen kerran mielikuvat heittivät kuperkeikkaa.
Ehdokkaat ovatkin kuin herkkulautasia, joista jokainen äänestäjä ottaa sen oman namupalansa ja korostaa sen maukkuutta samalla kun karvastellaan kilpailevan lautasen tarjontaa. Lopullisen äänestyspäätöksen saattaakin ratkaista se paljon puhuttu pullan rusina.
Minun päällimmäinen mielikuvani on eilisen ruotsinkielisestä TV-tentistä, jossa oli leppoisa tunnelma. Ehdokkaat olivat saaneet valita toisilleen musiikkikappaleet. Niinistön valinta oli ”All You Need Is Love” ja hän lausui Haavistolle kannustavia sanoja. Haavisto oli valinnut Niinistölle kappaleen ”Money Makes the World Go Round” ja kyseenalaisti taas kerran Niinistön arvot ja prioriteetit. Niinistö totesi, että Haavistohan on häntä rikkaampi (miljoonatalokaupat). Tätä tosiasiaa Haavisto ei kieltänyt, vaikka on sitä visusti piilotellut koko kampanjan ajan.
Presidenttitenttaukset on menneet vähän tylsäksi. Itse en jaksanut niitä edes juuri katsoa. Formaatti vain ei oikein muuksi veny. Jos aiheita venytettäisiin, keskiarvokatsojat putoaisivat pois, eikä kanavat sitä halua. Puolisokysymys taisi nyt olla sittenkin liian arka, kun ei ollut mitään leikkimielisiä ”pressanperhe” visailujakaan. Syvemmälle menevät pohdinnat pitäisi siirtää vaikka nettistriimeiksi asianharrastajien ja ammattilaisten seurattavaksi. Harmi, että YLEkin on näissä asioissa perässälykkijä, eikä pysty vanhoista massaformaateista irtautumaan.
Jos Väyrynen haluaisi historiaan, hän astuisi huomenna lauantaina julkisuuteen vaimonsa kanssa, kehoittaisi keskustalaisia äänestämään ja kertoisi itse päätyneensä äänestämään Pekka Haavistoa. Sanoisi selväsanaisesti, että on eri asia olla Nato-johtoisissa rauhanturvatehtävissä YK-mandaatilla kuin hivuttaa Suomea Naton täysjäseneksi sotimaan USA:n sotia ja puolustamaan USA:n intressejä.
Sehän ehdokkaiden ero Nato-kannoissa on?
Väyrynen voisi myös kertoa, että myös maaseudun "asuttuna pitäminen" tuli Haaviston suusta, vaikka Niinistö sitä heti lähtikin myötäilemään. Kokoomuslainen sanelupolitiikka, maaseudun unohtaminen ja kuntien pakkoliitokset painavat kuitenkin vaa´assa karulla tavalla.
Jos Paavo Väyrynen haluaisi historiaan tuhoamalla Sauli Niinistön kuningastien ja Kokoomuksen tulevan elvistelyn ja ylimielisyyden alkuunsa, hän astuisi esiin ja vielä kerran komentaisi joukkonsa yhteen. Se olisi myös palvelus puolueelle, joka loistavasta kampanjasta huolimatta ei aio käyttää miestä vaan siirtää kunniapuheenjohtajaksi muistojen alhoon. Onnistuessaan manööveri olisi Paavolta nerokas.
Kuka kertoisi tämän Paavolle? Suomi tarvitsee Sinua vielä.
Suhtaudun suurella varauksella presidenttiehdokkaiden tyypittelyihin demokraatti/republikaaniksi tai liberaali/konservatiiviksi. Tiedän esimerkiksi, että kannattamani Sauli Niinistö on huomattavasti monipuolisempi ja moniarvoisempi kuin ”republikaani” tai ”konservatiivi”. Uskon saman koskevan myös Pekka Haavistoa. Ei hänkään ole vain ”demokraatti” tai ”liberaali”. Itsenäisesti ajattelevia ihmisiä on ylipäätään turha yrittää maalata nurkkiin, joihin he itse eivät halua tai luontevasti sovi.
TIPUTA NIINISTÖ, SIINÄ ON PROTESTIA.
EI ÄÄNESTÄMÄTTÄ JÄTTÄMISESSÄ TAI TYHJÄSSÄ LAPUSSA.
Kokoomuksen presidenttiehdokas Sauli Niinistö puolisoineen äänesti Espoossa.
Niinistö ja hänen puolisonsa Jenni Haukio saapuivat Lähderannan kouluun Espoossa kahden aikaan sunnuntai-iltapäivänä.
Onko voitto jo varma, Sauli Niinistö?
- Ei ole varma. Katsotaan loppuun asti.
Jenni Haukio, gallupien perusteella näyttää siltä, että sinusta on tulossa presidentin puoliso. Miten olet valmistautunut?
- En ole valmistautunut mitenkään.
Kun Niinistöltä kysyttiin, äänestikö hän itseään, hän totesi naureskellen, että kyseessä on vaalisalaisuus.
Kokoomuksen presidenttiehdokas Sauli Niinistö puolisoineen äänesti Espoossa.
Niinistö ja hänen puolisonsa Jenni Haukio saapuivat Lähderannan kouluun Espoossa kahden aikaan sunnuntai-iltapäivänä.
Onko voitto jo varma, Sauli Niinistö?
- Ei ole varma. Katsotaan loppuun asti.
Jenni Haukio, gallupien perusteella näyttää siltä, että sinusta on tulossa presidentin puoliso. Miten olet valmistautunut?
- En ole valmistautunut mitenkään.
Kun Niinistöltä kysyttiin, äänestikö hän itseään, hän totesi naureskellen, että kyseessä on vaalisalaisuus.
Hienoa! Tässä lisää näkökulmia:
Haavisto, toisin kuin Niinistö, uskoo että yhteiskunnan kasvavia kuiluja voi tasoittaa sisäpoliittisin keinoin, kuten sosiaali- ja aluepolitiikalla, verotuksella, työnteon rakenteilla ja rakentamalla naisten ja miesten välistä tasa-arvoa. Niinistön mukaan lisää rahaa köyhien ja syrjäytyneiden auttamiseen ei tarvita.
Haavisto uskoo, että presidentti voi avata suomalaisille yrityksille uusia polkuja uusilla markkinoilla kansainvälisestikin, mutta että tämä ei saa tapahtua ihmisoikeuksien kustannuksella ja muistuttaa, että myös yritysten toimintaedellytykset ovat paremmat markkinoilla, joilla työelämän normit ja ihmisoikeudet ovat kunnossa. Hän visioi esimerkiksi luomutuotannosta vientihittiä, ja tämä toisaalta auttaisi pitämään koko Suomen asuttuna (mistä Niinistö ei paljon piittaa, kiinnostavia vertailuja kts http://www.mtv3.fi/uutiset/presidentinvaalit2012/index.shtml/arkistot/kotimaa/2012/01/1470230/katso-kannattaako-presidenttiehdokkaasi-kuntien-pakkoliitoksia - Niinistö ehdokkaista vähiten sitä mieltä, että on tärkeää pitää koko Suomi asuttuna) Haaviston lähestymistapa työpaikkojen luomiseen on visioissa ja luovuudessa: hänen takanaan ovat uuden ajan innoviaatiot, startup-yritykset ja korkeasti koulutettu teknologiaväki, jotka luovat työpaikkoja ja mainetta. Niinistön suurpääoma ja suursijoittajat edustavat perinteistä mallia, Haaviston tätä päivää ja tulevaisuutta.
Googlatkaa muuten kiinnostava vertailu Niinistön ja Haaviston aloitteista eduskunnassa; Niinistön 34:stä aloitteesta sitten vuoden 89 jopa 23 on raha-aloitteita Salon ja Halikon suunnalle. Mistäs hän olikaan kotoisin... Haaviston aloitteet koskevat mm. nuorten hyvinvointia, kulttuuria, koulutusta, kansalaisjärjestöjä, liikuntarajoitteisten palvelujen kehittämistä, ympäristöasioita, uuden energiateknologian kehittämistä ja laittomia aseita. http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1549232/kiinnostava_vertailu_niiniston_ja_haaviston_aloitt
Että kummasta näistä tulisikaan koko Suomen presidentti?
Tarvitsemme Uuden Suomen. Niinistö edustaa vanhaa. Hänen aikansa presidentiksi ei koskaan tullut. Väyryselle kävi samoin, mutta Väyrynen on tämän jo ymmärtänyt ja hyväksynyt sekä suunnannut uutta kohti. Niinistö on yhä tyrmistynyt.
Asiaa.
Olen suvaitsevainen ihminen ja tiedän että useimmat suomalaiset ovat samoin. Maailmalla asiat eivät ole kuitenkaan näin yksinkertaisia, homous on rikos useissa maissa, toisissa sitä pidetään sairautena joten Pekkaa ei oteta vakavasti kun hän liikkuu maailmalla uuden maan äidin kanssa. Joissakin maissa heillä on jopa todellinen uhka joutua vankilaan tai kuolemaan tuomituksi.
Yllä mainituista syistä Pekan äänestäminen on suomelle vahingollista, jopa suoranainen maanpetos.
Demokraatteja vai republikaaneja, riippuu kai mittarista, millä asiaa tarkkaillaan. Onko näkökulmana talous vai ulkopolitiikka? Jos mittarina on ulkopolitiikka, vastaus on yksiselitteinen: kumpikaan ei todellakaan ole minkäänlainen haukka vaan silkkoja puluja molemmat. Amerikkalaisesta näkökulmasta tarkastellen siis ääriliberaaleja demokraatteja.
Minua on kylläkin hieman häirinnyt, kuinka vähän lopulta on puhuttu ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, mikä kuitenkin on presidentin ensisijaista toimintakenttää. Molemmat ehdokkaat vakaasti ilmoittavat EI Natolle ja että Nato-optio on voimassa, jos sitä tarvittaisiin.
Ihmettelen suuresti, mikä ns. kirkon työntekijöitä oikein riivaa. Heidän palkkansa maksavat kirkollisveroa maksavat kirkon jäsenet. Mm. taannoinen joukko eroaminen kirkosta on heikentänyt tätä palkanmaksu kykyä ja siksi eri seurakunnat ovatkin joutuneet vähentämään henkilökuntaansa.
Nyt kuitenkin jälleen kerran suuri joukko kirkontyöntekijöitä julistaa kannattavansa ateistia ja siis kirkkoon kuulumatonta henkilöä presidentiksi. No, kyllähän Haavistokin sanoi ehkä liittyvänsä kirkkoon jos hänet vihitään avioliittoon miespuoliskonsa kanssa. Eli ei olisi kyse mistään uskonnollisesta vakaumuksesta, vaan vain tästä homojärjestöjen ”tasa-arvo” vaatimuksesta. Ei siis mikään ihme, että kirkolla menee heikosti, kun työntekijätkin ovat näin huonosti sitoutuneet työnantajansa vakaumukseen.
12 vuotta sitten Kotimaa lehti ja näyttävä osa silloisia kirkon työntekijöitä tuki Halosen valintaa. Protestoin silloin tilannetta jäämällä myöskin vapaamatkustajaksi eli erosin kirkon jäsenyydestä. Pari vuotta sitten liityin paikkakunnan muuton yhteydessä takaisin. Halosen toisella kierroksella monet mummot luulivat Halosen liittyneen kirkkoon, kun oli kerran mennyt naimisiinkin, eikä tätä juuri oikaistu tiedotusvälineissä.
Äänestä Kakkosta, se on ihmiselle parempi!
Ennemmin nahkuri-Lipponen kuin kumpikaan noista EU barbeista.
Viher-porvarit saa telakoitua keskenään, eipähän synny keeniperimää :D
Islannin pääministeri Jóhanna Sigurðardóttir on naimisissa toisen naisen kanssa
Belgian pääministerinä on avoimesti homo Elio di Rupo
Saksan ulkoministeri Guido Westerwelle elää rekisteröidyssä parisuhteessa
Tuomioja homoudesta:
http://www.hs.fi/politiikka/Tuomioja syyttää päätoimittajaa loanheitosta/a1305554198606
Homous - etu vai haitta:
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194712186783/artikkeli/puheenaihe homous voisi olla presidentille valttikin.html
Blogissa homoseksuaalisuudesta:
http://kaikki-elamasta.blogspot.com/2012/01/tama-aihe-pitaisi-olla-jo-kasitelty.html
Haavisto puolestaan oli sama kiltinoloinen ehdokas, johon olemme tottuneet tässä kampanjassa ja kahdenkymmenen vuoden aikana. Kääntyivätkö Niinistön hyökkäykset Haaviston eduksi? Suomalainen on usein alakynteen jääneen puolella, mutta toimiiko sama periaate silloin, kun valitaan tasavallan presidenttiä?
Haavisto on oppinut hyvän kikan. Huomasitteko, kuinka hän piti peukaloa ja etusormea leuallaan, lisäten olemukseensa pohdiskelijaa ja harkitsevaa kuuntelijaa. Tällä keinolla alahuulen ja poskien hermostunut nykiminen ei enää näy ruudussa! Mitään muuta ei asialle oikein voisi tehdäkään. Pisteet menevät taitavalle esiintymiskouluttajalle!
Molemmat ehdokkaat ovat torjuneet ehdottomasti, että Suomea kohtaan olisi näkyvissä minkäänlaista ulkopuolista uhkaa. Historia ei toki toista itseään – ainakaan aina – mutta vuonna 1938 Ison Birtannian pääministeri Chamberlein palasi Müncheistä neuvotteluista huiskuttaen sopimustekstiä: Rauha meidän sukupolvellemme! Ja varmemmaksi vakuudeksi: Hitler on mies, johon voimme luottaa!
Näkyvissä ei todellekaan ole mitään suurta uhkaa. Mutta ulkopolitiikan tehtävä on aina varautua kaikkiin mahdollisuuksiin. Ilmeisesti siitä ei vain saa keskustella, että kansa ei pelästyisi? Vasta eilen ensimmäisen kerran vaalikeskustelussa vilahtivat sähköjärjestelmien mahdollinen kaatuminen, tietoliikenteen kaatuminen, kyberhyökkäykset ja niihin vastaaminen. Kaikki vain yhdessä sivulauseessa, vaikka vähemmälläkin sotilaspoliittisella ymmärryksellä tietää, että tulevaisuuden sodanäynti varmaan pitäisi sisällään myös tällaisia tekijöitä. Eikä tällaisten tekijöiden tarvitsisi todella tulla vain raajanaapureidemme toimesta.
Topias (blogissa Kaikki elämästä) kirjoittaa asiaa!
Aika outo perustelu Haavistoa vastaan on tuo, että häntä ei hyväksyttäisi kaikissa maissa. Eihän kaikissa maissa hyväksytä sitäkään, että nainen on määräävässä asemassa, tai ylipäätään muualla kuin kotona hellan ja nyrkin välissä. Jos koko historian ajan oltaisiin niin hysteerisesti pohdittu sitä, mitä kaikkein ahdasmielisimmät maat Suomesta ajattelevat, Suomi ei olisi koskaan itsenäistynyt eikä yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta (myös naisille!) olisi annettu vuonna 1906, tai ehkä ei koskaan.
Keksikää parempia perusteluja!
Vaalikeskustelut on pian taputeltu, kuten urheilutoimittaja Antero Mertaranta tapaa sanoa. Siksi lintsasin ja urheilutoimittaja Petteri Sihvosen esiintyminen meni ohi korvien, silmien¨. Vahinko sillä jääkiekkokiihkoilija Petteri on aivan ainutlaatuinen ilmiö. Häneen pitää tottua ensin.
Haavisto on parempi ihmisen puolustajana, Niinistö ymmärtää
paremmin talouden realiteetit. Tämä asetelma on säilynyt koko ajan. Päälle 40, selvästi, tulee olemaan Haaviston prosenntti.
Ne jotka ovat niin tuon homouden kannalla voivat ottaa mies puolison ja sillä hyvä. Itse en kyllä jaksa koko homo keskustelua. Olkoon kuka haluaa homo, lesbo tai transu tai ihan mitä vaan, muttei sellainen henkilö sovi mitenkään presidentin virkaan. Ihme kun ei ehdokkaaksi valittu Sisko-Marjaa, vai Marja-Sisko tai mikä se pappi nyt olikaan joka halusi muuttua naiseksi.
Jos haluamme presidentin, niin äänestämme Niinistöä. Ei siihen oikein muuta kantaa tarvita.
Otsikko sanoo kaiken. Ei minulla muuta.
Ehdokkaat ovat sanoneet jo moneen kertaan mielipiteensä, eikä toimittajatkaan halua syvemmälle enää mennä. Totuus on, ettei Niinistöä ole laittanut kiperään paikkaan, kuin Petteri Siivonen. Ja Matti Vanhanen. Niinistö saa puhua lämpimikseen, kunnes hän sanoo jo maneeriksi muodostuneen ”mutta”-sanan. Haavisto on henkisempi, syvällisempi ja mainitsee lähes aina esimerkin käytännön elämästä valaistaakseen esillä olevaa asiaa, mutta sillä ei juurikaan ole merkitystä. Hän kun on homo ja se on liikaa se. Mutta demokratia ei ole koskaan väärässä, äänestäjä on aina oikeassa. Pulinat pois, vaikka kuinka harmittaa.
Koska minulla on lapsia ja jälkikasvua niin minun valintani on tietysti NIINISTÖ sillä hän myös ajattelee tietysti lapsiaan (mahd. hankkii vielä lisää ?) . Siksi hänelle on tärkeää lasten ja nuorten tulevaisuus (esim että emme tee enään lisää valtionvelkaa lastemme maksettavaksi).
Koska vastapelurilla ei ole jälkikasvua niin tuskin hänen kannattakaan ajatella kovin pitkälle jos olen oikeassa.
Lisäksi Haavistolla ei ole mitään KONKREETTISTA NÄYTTÖÄ estämään esim nuorten syrjäytymistä kun taas Niinistöltä niitä löytyy esim :
Esim :
a)120 000 e hyväntekeväisyyteen :
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010102512579414_uu.shtml
b) Veikko/Pekka Hursti (leipäjonojen auttaja HKI:ssä) :
"- Kunnioitan häntä poliitikkona, koska monet muut ovat luvanneet olla mukana, mutta kukaan ei ole lähtenyt toteuttamaan lupauksiaan yhtä konkreettisesti kuin Sauli. Sanansa mittainen mies."
http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=71453:heikki-hursti-sauli-niinistoe-tehnyt-arvokasta-tyoetae&catid=6:politiikka-paeaeuutinen-&Itemid=30
Tässä Taloustaito-lehden taloudenpidosta :
http://www.taloustaito.fi/fi-FI/u/taloustaidon-uutiset/niinisto-sailas-ja-korkman-talouden-luotetuimmat
Valitettavasti Haaviston TEOT siis vain SANAN HELINÄÄ jos olen oikeassa, no joku luottaa sanoihin ja joku Joulupukkiin !
Eli , itse äänestäsin :
1) Haavistoa , jos minulla ei olisi lapsia ja en olisi kiinnostunut ajasta kuolemani jälkeen maan päällä
2) Niinistöä, jos ja kun minulla on lapsia ja haluan että lapsillankin "noin tulevaisuus"
No, sunnuntaina olen viisaampi valitsinko oikean ja voittajan !
Haaviston opinnot Helsingin yliopistossa hyytyivät lähtötelineisiin. Iltalehden kaivaman opintorekisteriotteen mukaan hän sai 1970-luvulla kasaan vain kahdeksan opintoviikkoa eli 16 opintopistettä.
Haavisto on tehnyt paluuta opintoihin 1990-luvulla ja 2000-luvulla, mutta yhtä heikolla menestyksellä. Kaikkien vuosikymmenten opinnot yhteen laskemalla kertyy 56 opintopistettä. Reipas opiskelija saa enemmän kasaan yhdessä vuodessa.
Harmi ettei rehtori-Isä ei päässyt yliopistoon kertomaan nössöpojalleen etukäteen tehtävien tuloksia, kuten lukiossa!
Kokoomuksen presidenttiehdokas Sauli Niinistö puolisoineen äänesti Espoossa.
Niinistö ja hänen puolisonsa Jenni Haukio saapuivat Lähderannan kouluun Espoossa kahden aikaan sunnuntai-iltapäivänä.
Onko voitto jo varma, Sauli Niinistö?
- Ei ole varma. Katsotaan loppuun asti.
Jenni Haukio, gallupien perusteella näyttää siltä, että sinusta on tulossa presidentin puoliso. Miten olet valmistautunut?
- En ole valmistautunut mitenkään.
Kun Niinistöltä kysyttiin, äänestikö hän itseään, hän totesi naureskellen, että kyseessä on vaalisalaisuus.
allekirjoitan pohdinnat myös.