Sanoisin niin että kummassakin ehdokkaassa on puutteensa mutta toinen on yhteiskunnallisesti Suomen kannalta vaarallisempi, eli Niinistö.
Niinistö joka puheissaan hyökkää muka ahneutta vastaan, mutta suosii kaikkein ahneimpia optiomiehiä kampanjansa rahoittajina. Heidän etujaan Niinistö oikeasti ajaa, ei kansan. Niinistön rahoittajalista paljastaa tämän karulla tavalla.
Siinä missä Haavisto edustaa hyvätuloista keskiluokkaa kaikessa rasittavuudessaan, Sauli Niinistö on ollut johdonmukaisesti rikkaiden ja ns. suurpääoman luottomies suomalaisessa politiikassa.
Useimmille ihmisille ero hyvätuloisen keskiluokan ja oikeasti rikkaiden välillä on aika hämärä, pitkälti siksi että aidot miljonäärit liikkuvat niin toisessa maailmassa kuin tavallinen kansalainen.
Niinistön rahoittajalista on kuitenkin muistutus siitä että tämä todellinen yhden prosentin tai pikemminkin promillen miljonääriklubi on Suomessa olemassa ja häärää varsin aktiivisesti sellaisessakin asiassa kuin Suomen presidentinvaalit.
Heille ei suinkaan ole yhdentekevää kenestä tulee presidentti, ja he ovat päättäneet että se on Niinistö.
Heillä on rahaa ja vaikutusvaltaa tehdä se kuten haluavat.
Niinistön noin miljoonan euron kampanjabudjetin ovat rahoittaneet pääosin joukko suuria yksityis- ja yrityslahjoittajia. Viisikymmentäkahdeksan suurinta lahjoittajaa, jotka ovat antaneet 10 000 euroa kukin, vastaavat yli puolesta kampanjan rahoituksesta. Jos mukaan lasketaan 5000 euroa tai sitä suuremmat lahjoitukset, 88 suurlahjoittajaa ovat antaneet yhteensä 734 500 euroa, eli lähes ¾ kampanjabudjetista.
Koska kellä tahansa taviksella työssäkäyvällä ei löydy 10 000 euroa taskun pohjalta, suurlahjoittajien lista lähes yksinomaan liikemiehistä, joille moinen summa saattaa olla jopa pikkuraha. Listalla ovat esimerkiksi kiinteistösijoittaja Heikki Vaiste (pääomatulot 7,6 miljoonaa euroa v. 2010), Nokian Olli-Pekka Kallasvuo(tulot 8,7 miljoonaa v. 2010) ja yhtiöittensä kautta suursijoittaja Henrik Kuningas (pääomatulot 2,7 miljoonaa) sekä Planmecan omistaja Heikki Kyöstilä (pääomatulot 15,2 miljoonaa).
Vaikka 88 lahjoittajan joukko vaikuttaa pieneltä ja 10 000 euron kertalahjoitus isolta, jotkut taustatahot näyttävät lapioineen Niinistölle vielä isompiakin summia kanavoimalla lahjoituksia taitavasti pelaillen eri tahojen nimiin.
Niinpä esim. JOT Automationilla rikastunut Veikko Lesonen on lahjoittanut 10 000 sekä henkilökohtaisesti että myös yhtiönsä Head Invest Oy:n kautta.
Jyrki Laakkonen (pääomatulot 1,1, miljoonaa euroa) puolestaan on kanavoinut 10 000 euron lahjoitukset sekä Kauppahuone Laakkosen että tytäryhtiö Pohjois-Karjalan kirjapaino Oy:n kautta.
Kiviainesyhtiö Seepsula Oy:n omistava Sjöblomin perhe (Seppo, Juhani ja Karl Sjöblom) on lahjoittanut kampanjaan yhteensä 30 000 euroa. Muidenkin lahjoittajien välillä on monia bisnes- ja sukulaisuusyhteyksiä joiden takia rahoittajapiiri alkaa tarkemmalla tutkimisella näyttää varsin läheisesti verkottuneelta hyvävelikerholta.
Lahjoittajalistan valossa Niinistön kampanjan julistus ”ahneuden vastaisesta kampanjasta” näyttäytyy lähinnä irvokkaana.
Niinistöä ovat 10 000 euron lahjoituksilla tukemassa mm. Stora Enson entinen johtaja Jukka Härmälä jonka 58 000 euron kuukausieläke lienee Suomen suurin. Ahneutta jos mikä.
Samoin kymppitonnin tukimiehenä on häärännyt Peter Fagernäs joka Fortumin hallituksen puheenjohtajana tuli tunnetuksi Mikael Liliuksen jättioptioiden puolustajana.
Ja optioista puheen ollen, kymppitonnin tukijoiden listalla on myös Erkki Helaniemi, osakas Alexander Corporate Financesta jonka kerrotaan ”laatineen valtaosan Suomen optio-ohjelmista”. Hän on rikastunut sillä että yritysjohtajat ja varsinkin valtionyhteiöidne hallintoneuvostojen jäsenet ovat saaneet laatia itselleen hulppeita palkitsemisjärjestelmiä! Eikä tämä ole Niinistön mielestä muka ahneutta?
Niinistön kampanjan rahoitus paljastaa että hänen vaalipuheensa on tyhjää puhetta, etten sanoisi petosta äänestäjiä kohtaan.
Niinistö joka puheissaan hyökkää muka ahneutta vastaan, mutta suosii kaikkein ahneimpia optiomiehiä kampanjansa rahoittajina. Heidän etujaan Niinistö oikeasti ajaa, ei kansan. Niinistön rahoittajalista paljastaa tämän karulla tavalla.
Siinä missä Haavisto edustaa hyvätuloista keskiluokkaa kaikessa rasittavuudessaan, Sauli Niinistö on ollut johdonmukaisesti rikkaiden ja ns. suurpääoman luottomies suomalaisessa politiikassa.
Useimmille ihmisille ero hyvätuloisen keskiluokan ja oikeasti rikkaiden välillä on aika hämärä, pitkälti siksi että aidot miljonäärit liikkuvat niin toisessa maailmassa kuin tavallinen kansalainen.
Niinistön rahoittajalista on kuitenkin muistutus siitä että tämä todellinen yhden prosentin tai pikemminkin promillen miljonääriklubi on Suomessa olemassa ja häärää varsin aktiivisesti sellaisessakin asiassa kuin Suomen presidentinvaalit.
Heille ei suinkaan ole yhdentekevää kenestä tulee presidentti, ja he ovat päättäneet että se on Niinistö.
Heillä on rahaa ja vaikutusvaltaa tehdä se kuten haluavat.
Niinistön noin miljoonan euron kampanjabudjetin ovat rahoittaneet pääosin joukko suuria yksityis- ja yrityslahjoittajia. Viisikymmentäkahdeksan suurinta lahjoittajaa, jotka ovat antaneet 10 000 euroa kukin, vastaavat yli puolesta kampanjan rahoituksesta. Jos mukaan lasketaan 5000 euroa tai sitä suuremmat lahjoitukset, 88 suurlahjoittajaa ovat antaneet yhteensä 734 500 euroa, eli lähes ¾ kampanjabudjetista.
Koska kellä tahansa taviksella työssäkäyvällä ei löydy 10 000 euroa taskun pohjalta, suurlahjoittajien lista lähes yksinomaan liikemiehistä, joille moinen summa saattaa olla jopa pikkuraha. Listalla ovat esimerkiksi kiinteistösijoittaja Heikki Vaiste (pääomatulot 7,6 miljoonaa euroa v. 2010), Nokian Olli-Pekka Kallasvuo(tulot 8,7 miljoonaa v. 2010) ja yhtiöittensä kautta suursijoittaja Henrik Kuningas (pääomatulot 2,7 miljoonaa) sekä Planmecan omistaja Heikki Kyöstilä (pääomatulot 15,2 miljoonaa).
Vaikka 88 lahjoittajan joukko vaikuttaa pieneltä ja 10 000 euron kertalahjoitus isolta, jotkut taustatahot näyttävät lapioineen Niinistölle vielä isompiakin summia kanavoimalla lahjoituksia taitavasti pelaillen eri tahojen nimiin.
Niinpä esim. JOT Automationilla rikastunut Veikko Lesonen on lahjoittanut 10 000 sekä henkilökohtaisesti että myös yhtiönsä Head Invest Oy:n kautta.
Jyrki Laakkonen (pääomatulot 1,1, miljoonaa euroa) puolestaan on kanavoinut 10 000 euron lahjoitukset sekä Kauppahuone Laakkosen että tytäryhtiö Pohjois-Karjalan kirjapaino Oy:n kautta.
Kiviainesyhtiö Seepsula Oy:n omistava Sjöblomin perhe (Seppo, Juhani ja Karl Sjöblom) on lahjoittanut kampanjaan yhteensä 30 000 euroa. Muidenkin lahjoittajien välillä on monia bisnes- ja sukulaisuusyhteyksiä joiden takia rahoittajapiiri alkaa tarkemmalla tutkimisella näyttää varsin läheisesti verkottuneelta hyvävelikerholta.
Lahjoittajalistan valossa Niinistön kampanjan julistus ”ahneuden vastaisesta kampanjasta” näyttäytyy lähinnä irvokkaana.
Niinistöä ovat 10 000 euron lahjoituksilla tukemassa mm. Stora Enson entinen johtaja Jukka Härmälä jonka 58 000 euron kuukausieläke lienee Suomen suurin. Ahneutta jos mikä.
Samoin kymppitonnin tukimiehenä on häärännyt Peter Fagernäs joka Fortumin hallituksen puheenjohtajana tuli tunnetuksi Mikael Liliuksen jättioptioiden puolustajana.
Ja optioista puheen ollen, kymppitonnin tukijoiden listalla on myös Erkki Helaniemi, osakas Alexander Corporate Financesta jonka kerrotaan ”laatineen valtaosan Suomen optio-ohjelmista”. Hän on rikastunut sillä että yritysjohtajat ja varsinkin valtionyhteiöidne hallintoneuvostojen jäsenet ovat saaneet laatia itselleen hulppeita palkitsemisjärjestelmiä! Eikä tämä ole Niinistön mielestä muka ahneutta?
Niinistön kampanjan rahoitus paljastaa että hänen vaalipuheensa on tyhjää puhetta, etten sanoisi petosta äänestäjiä kohtaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oletpa tehnyt töitä selvittäessäsi em. asiat! Loistavaa, että Niinistön kannatus on kunnossa.
Kerropa, miten Haavisto pystyisi presidenttinä auttamaan pientä, heikkoa, työtöntä suomalaista muulla tavoin kuin olemalla mukava ja empaattinen? Sillä empaattisuudella kun ei vuokria makseta, jos rahat on loppu. Paskanjauhantaa myös sieltä leiristä, etten sanoisi petosta! Samalla hetkellä jos Haavisto saisi pressan mandaatin, hän unohtaa just pienen heikon suomalaisen ja lähtee valloittamaan maailmaa ecuadorilaisen kampaaja-toyboynsa kanssa niihin maihin, joihin homopari nyt vierailulle hyväksyttisiin. En iki maailmassa tule äänestämään Haavistoa tämän maan johtoon. Ja onneksi on em. selvittämäsi rahoittajat, jotka pitävät siitä huolen, ettei Haavistopainajainen toteudu!
Presidentin tulee osata ennen kaikkea ulko- ja turvallisuuspolitiikka.
Tästä Haavistolla on vakuuttava näyttö.
Ulkopolitiikka-lehti pyysi viime vuoden maaliskuun lopulla neljääkymmentä suomalaista asiantuntijaa nimeämään ja listaamaan 10–20 tärkeintä suomalaista kansainvälistä vaikuttajaa politiikassa ja talouselämässä.
Heillä tuli olla työnsä tai verkostojensa kautta poikkeuksellista vaikutusvaltaa maailmalla.
Pekka Haavisto sijoittui tässä vertailussa sijalle 5, korkeammalle kuin istuva tasavallan presidentti.
Sauli Niinistö ei 26 enemmän kuin yhden maininnan keränneen vaikuttajan joukkoon mahtunut lainkaan.
Listan ykkönen, presidentti Martti Ahtisaari on nimennyt Pekka Haaviston ”seuraajakseen” ja kertonut mm., että YK:n pääsihteeri Ban-Ki Moon pyysi häntä esittelemään Haaviston tälle. (http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/66195-han-on-ahtisaaren-valinta-”seuraajakseen”)
Haaviston kokemus kansainvälisistä tehtävistä onkin omaa luokkaansa: hän johti YK:n ympäristöohjelman UNEP:n tutkimusryhmiä mm. Kosovossa, Afganistanissa, Irakissa, Liberiassa, Palestiinassa ja Sudanissa, vastasi YK:n köyhdytettyä uraania koskevista kenttätutkimuksista Kosovossa, Montenegrossa, Serbiassa ja Bosnia-Hertzegovinassa, toimi UNEP:n edustajana selvittämässä Romaniassa Baia Maren kaivosonnettomuutta, Euroopan unionin erityisedustajana Sudanissa ja Darfurissa 2005–2007, YK:n erityisasiantuntijana Darfurin rauhanprosessissa 2007 ja ulkoministerin erityisedustajana Afrikan kriiseissä 2009–.
Näihin tehtäviin hänet on nimetty ensisijaisesti asiantuntemuksensa, ei poliittisen taustansa vuoksi. Vihreät on pienpuolue, jolla ei ole poliittista muskelia nimittää ihmisiä kansainvälisiin palkkiovirkoihin.
Niinistön kansainvälinen kokemus painottuu vahvasti pankkipuolelle: Hän on toiminut Euroopan investointipankin varapääjohtajana ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin hallintoneuvoston puheenjohtajana ja itse pankin puheenjohtajana, sekä Kansainvälisen valuuttarahaston valuutta- ja rahoituskomitean jäsenenä. Yhtään väheksymättä tämän merkitystä, presidentin kansainväliset tehtävät ovat pääosin muualla kuin rahoitusmarkkinoiden toiminnan piirissä.
Jatkan juttua vielä vertailulla Niinistöön.
Pekka Haavisto on toki siviilipalvelusmies, kun Sauli Niinistö on sotilasarvoltaan reservin kapteeni. Mutta siinä missä Niinistö on tavallinen reserviläinen, Haavistolle on kuitenkin myönnetty sotilasansiomitali hänen työstään kriisialueilla. Hän on lisäksi toiminut vierailevana luennoitsijana Nato-koulutuskeskuksessa. Haaviston kansainvälisen turvallisuuspoliikan tuntemus on huomattavasti laajempaa, kuin mitä pelkän RUK:n käymällä saa.
Jotain kertonee sekin, että Haavisto on eduskunnassa sekä ulkoasiainvaliokunnan että puolustusvaliokunnan jäsen, kun taas Niinistö on ollut ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä vain yhden viikon vuonna 1995.
Sauli Niinistön kokemus kotimaisen politiikan huipulla on toki Haavistoa laajempi. Hän on toiminut niin oikeusministerinä (vajaan vuoden) kuin kaksi kautta valtiovarainministerinä, sekä yhden kauden eduskunnan puhemiehenä.
Haavisto puolestaan on toiminut yhden kauden ympäristö- ja kehitysyhteistyöministerinä. Tulee muistaa, että Haavisto on Niinistöä 10 vuotta nuorempi ja pienemmän puolueen edustaja, joten potentiaalisia ministerinpaikkoja on ollut vähemmän tarjolla. Kunnallispolitiikassa ehdokkaiden kokemus lienee suunnilleen samaa luokaa. Haavisto on myös mukana ollut perustamassa kokonaan uutta puoluetta.
Mitä sitten tulee ehdokkaiden kirjalliseen tuotantoon, Pekka on julkaissut 6 kirjaa, paljon puhuttujen Interrail-oppaiden lisäksi kokemuksistaan Balkanilla, Afrikassa ja muilla kriisialueilla. Sauli Niinistöllä julkaistuja kirjoja on kaksi, molemat omaelämäkerrallisia.
Sauli Niinistöllä on takanaan komea ura niin juristina kuin kotimaan politiikassakin, mutta Pekka Haaviston ulko- ja turvallisuuspoliittiset näytöt ovat aivan eri kaliiperia.
Talouselämästä haetulla analogialla: presidentti ei ole Suomen toimitusjohtaja, vaan pikemminkin viestintäpäällikkö, myyntimies (tai -nainen) ja bisnesguru joka lietsoo innostusta ja tuo uusia ajattelutapoja taloon. Näiden tehtävien hoidon kannalta on samantekevää, onko presidentti varatuomari vai ylioppilas, reservin kapteeni vai siviilipalvelusmies. Osaaminen ratkaisee, eivät tittelit.
Taidat kuulua Haaviston kampanjaporukkaan. Hyvin olet läksysi lukenut. En silti tätä sivari homoylioppilasta äänestä, jolla on "puolisona" ecuadorilainen kampaaja. Hävettää, että se on edes ehdokkaana Suomen tasavallan presidentin virkaan.
Tiesitkö myös että, Haavisto nimittäin esitteli vielä jokin aika sitten itseään "professorina" ehdokassivuillaan olevassa CV:ssä, ja nimitys on ollut esillä hänen nimensä perässä monissa yhteyksissä mm. EU:ssa. Tämän taustalla on se, että hän piti aikanaan yhden esitelmän viran puolesta Bristolin yliopistossa nimikkeellä Benjamin Meaker visiting professor 2002. Hän sai siitä muistoksi jonkinlaisen stipendin eli diplomin. Bristolin yliopisto on kuitenkin virallisesti ilmoittanut, että ”Herra Haavisto on pitänyt meille luentosarjan globaalista ympäristöpolitiikasta 2002. Häntä ei ollut nimitetty vierailevaksi professoriksi, vaikka hänen cv:nsä niin väittää”. Ongelma johtuu siitä, että nimitys "visiting professor" pitäisi kääntää "vieraileva luennoitsija", ei professoriksi.
Tämähän ei muuten olisi mikään iso juttu, mutta taustalla on koplaus Haaviston nimitykseen Sudan-suurlähettilääksi, epäpätevänä. Koska häneltä puuttui puuttui korkeakoulututkinto, joka virallisesti vaaditaan EUSR-Sudan -virkaan (A 16 kategoria), häntä ei periaatteessa olis pitänyt valita.
Haaviston vierailevan luennoitsijan "Benjamin Meaker-professuuri" -titteli ei itsessään siis olisi mikään kovin vakava juttu, mutta sen käyttäminen CV:ssä viranhoitomerkintänä oli väärin ja tekee siitä tahallisen petoksen. Kyseessähän stipendi (award) eli käytännössä lähinnä matka-apuraha, mutta Haavisto on kai halunnut EU:n ulkoministereiden uskovan hänellä olleen korkeakoulututkinnon.
Hän on mitä ilmeisimmini halunnut hälventää "professuurillaan" epäilyjä, että hänellä ei olisi ollut Darfur-tehtävään soveltuvaa korkeakoulututkintoa. Nämä epäilythän olivat syntyneet, kun hän ei ollut virallisessa EU:n Consiliumin ansioluettelossaan ilmoittanut koulutustaan. Ja siihen lieenee syynsä.
Nimittäin jos hän olisi ilmoittanut, ettei hänellä ole korkeakoulu-tutkintoa, hänen hakemuksensa Darfur-tehtäviin olisi hylätty. Samoin olisi käynyt jos hän olisi ilmoittanut virallisessa Consiliumin ansioluettelossa olevansa professori. Se olisi nimittäin virallisesti tarkistettu, ja "matka-apuraha"-professuuria ei olisi tietenkään virallisesti hyväksytty tehtävään valittavalta vaadituksi korkeakoulu-tutkinnoksi.
Kaikesta huolimatta hänet siis nimitettiin, todellisuudessa muodollisesti epäpätevänä, EU:n lähettilääksi Sudaniin. Ja tämä neuvottelijana Darfurissa pyöriminen on sitten markkinoitu Suomessa jonkinlaisena "miniahtisaarena" toimimisena. Yleisesti Haaviston työtehtäviä EU:ssa on kuvattu "avustaviksi rutiinitehtäviksi". Siis tyyliin "reipas nuori mies linjalla".
Arvaa äänestänkö tätä reipasta nuorta miestä Suomen seuraavaksi pressaksi....EN!
Itse aloittelevana yliopistotutkijana tunnen noiden nimikkoprofessuurien vierailu-luennoitijakäytntöjä. On vain normaalia että professor- nimitystä käytetään kun on kutsuttu joku asiantuntija pitämään ko. luentosarjasa vierailuluento.
Itsekin saan lähes aina tutkijavaihdoissa tittelikseni "professor" varsinkin USAssa ja Aasian yliopistoissa, se on siellä käytäntö. Siitä huolimatta että en ole mikään professori enkä edes väitellyt.
Paljon melua tyhjästä.
Mutta sinulel tuo sepustus varmaan tuli suuressa hädässä mieleesi kun päätit aloittaa lokakampanjan.
Kiitos että selvensit oman kokemuksesi kautta asiaa.
Tuota samaa "professorihuijausjuttua" on levitetty täällä kyllästymiseen asti, ja moni on kai päättänyt olla äänestämättä Haavistoa, koska hän on epärehellinen. :(
Vahvistan tämän. Ulkomaisissa yliopistoissa vieraileva tutkija joka pitää jonkin kurssin, saa usein nimensä eteen tittelin professori, tai Dr. Tämä on Euroopassakin eräissä maissa hyvin tavallista.
Minkä sille mahtaa, ihmiset ovat idiootteja. Ei Suomi edes ansaitsisi näin hyvää presidenttiehdokasta kuin Haavisto. Niinistö ne äänet kahmii tylsillä jutuillaan, sellaista on helppo äänestää, joka tuskin tulee tekemään yhtään mitään urallaan.