Kosketuksessa helvettiin

Kuka Helvettiin uskoo, sinne joutuu ;D

Jehovan todistajien mukaan ihmisellä ei ole kuolematonta sielua tai henkeä, vaan kuollessaan ihminen lakkaa olemasta (”Mitä Raamattu todella opettaa?” s. 58). Ylösnousemuksen päivänä kuolleet herätetään takaisin maanpäälliseen elämään, paitsi ne, jotka Jehova toteaa jumalattomiksi – he jäävät ikuisesti kadoksiin (s. 72–73). Taivaaseen puolestaan pääsee vain 144 000 uskollisen kristityn ”pieni lauma” (s. 74).

Raamattu ei suinkaan opeta, että ihminen lakkaa olemasta kuoleman hetkellä. Pietari kertoo, kuinka Jeesus laskeutui tuonelaan: ”niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille…niillekin, jotka ovat kuolleet, on julistettu evankeliumi” (1. Piet. 3:19, 4:6).

Evankeliumin saarnaaminen kuolleille olisi ollut melkoisen turhaa, jos heitä ei olisi ollut olemassa.

Myös Jesaja kirjoitti tuonelassa olevista: ”Tuonela tuolla alhaalla on kiihdyksissä, siellä odotetaan sinun tuloasi.
Sinun vuoksesi on ajettu liikkeelle kuolleitten henget: kaikki jotka kerran olivat maan mahtavia ja kaikki jotka olivat kansojen kuninkaita, kaikki ovat nousseet istuimiltaan.
Kaikki he puhkeavat puhumaan ja lausuvat sinulle: ’Nyt siis sinäkin olet voimasi kadottanut niin kuin me, olet yksi meistä…’ (Jes. 14:9–10) ja ”Jokainen, joka sinut näkee, jää katsomaan, tuijottaa sinua ihmetellen: ’Tämäkö on se maailman järkyttäjä, valtakuntien vapisuttaja, joka hävitti maanpiirin autioksi ja murskasi sen kaupungit eikä päästänyt vankeja koskaan kotiin?’” (Jes. 14:16–17)

Paavali kirjoitti: ”Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto…Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo” (Fil. 1:21,23).

Jos kuolema olisi olemattomuutta, Paavali olisi tuskin pitänyt sitä voittona – hän nimittäin tiesi, että kun tulee meidän aikamme ”muuttaa pois ruumiistamme”, menemme ”kotiin Herran luo” (2. Kor. 5:8).
Jeesus itse sanoi vierellään kuolevalle ristiinnaulitulle: “Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” (Luuk. 23:43)
Jae on muutettu Uuden maailman käännöksessä Jehovan todistajien teologiaan sopivaan muotoon: ”Totisesti minä sanon sinulle tänään: sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa” (Luuk. 23:43 UM).

Mitä taivaaseen pääseviin tulee, Johannes kertoi taivaallisesta näystään: ”näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä…” (Ilm. 7:9)

Kyseinen joukko on selvästi taivaassa (ks. esim. Ilm. 19:1), eikä mikään viittaa siihen, että pelastetut kuuluisivat kahteen erilliseen (taivaalliseen ja maanpäälliseen) kastiin.
Jehovan todistajien mukaan vain 144 000 joukkoon kuuluvilla on ”taivaallinen toivo”, muilla pelastuvilla ”maallinen toivo”. Paavali kuitenkin opettaa, että ”se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi” (Ef. 4:4) ja että taivas on kaikkien kristittyjen koti (Fil. 3:20, Ef. 2:6, Kol. 1:5, 2. Kor. 5:1).

Kasteja on kylläkin kaksi – pelastettujen ja tuomittujen – ja toiseen kastiin kuuluvien kohtalo on Raamatun mukaan hyvin erilainen kuin se, mitä Jehovan todistajat asiasta opettavat.
Taivaaseen pääsevät ne, ”joiden nimet on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan” (Ilm. 21:27), kun taas jokainen, ”jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta”, heitettiin ”tuliseen järveen” (Ilm. 20:15).
Jehovan todistajien mukaan tuomittujen kohtalo on ikuinen hävitys ja tiedottomuus eikä helvetti, jossa koetaan kärsimyksiä.
Raamatun mukaan kuitenkin tuliseen järveen joutuvia ”kidutetaan yötä päivää, aina ja ikuisesti” (Ilm. 20:10). ”Tulesta, joka ihmisiä kiduttaa, nousee savu aina ja ikuisesti. Heillä ei ole päivän, ei yön lepoa” (Ilm. 14:11). Onpa outo vertauskuva tiedottomuudesta.

Jeesus itse puhui helvetin kärsimyksistä usein: ”Minä sanon teille, että niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Mutta ne, joiden oli määrä periä valtakunta, heitetään ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.” (Matt. 8:11–12)
Kyseinen raamatunkohta on mielenkiintoinen myös siinä mielessä, että se on mitä selvimmässä ristiriidassa sen Jehovan todistajien opin kanssa, että yksikään Vanhan testamentin aikana elänyt ihminen ei voi olla 144 000 taivaaseen pääsevän joukossa.

jatkuu

Yhtä Helvettiä on elämä,
ja pahemmaksi menee kun kuolee.
Kaikki hornanheget rääkyy silloin tuskissaan kautta ikuisuuksien .