Thales, Anaximander, Empedokles, Epikuros Agrigenttiläinen (492 - 430 e.Kr) uskoivat tietyn tyyppiseen kehitysoppiin ja luonnonvalintaan. Anaximander Miletolainen (610 - 547 e.Kr) uskoi maapallon elämän kehittyneen merissä. Hänen teoriansa mukaan merissä asui valtavia suomukaloja jotka muuttivat kuivalle maalle ja ryhtyivät maaeläimiksi. Kyseinen filosofia elää yhä.
Renessanssin aikana filosofit työnsivät kapulaa tieteen oven väliin ehdottamalla, että eläimet ovat jonkin tuntemattoman kehityksen tulosta. G. W. Leibniz (1656 - 1716) uskoi kaikkien eläinlajien olevan välimuotojen kautta toisiinsa yhteydessä. Immanuel Kant (1724 - 1804) pohti, että eliöt ovat kehittyneet yksinkertaisista eliöistä. Kuitenkin hän mainitsi tulkintaansa "järin rohkeaksi seikkailuksi", jota mikään empiirinen tutkimus ei tue.
Kehitysopillisia ajatuksia esittivät myös F. W. von Schelling (1775 - 1854) sekä G. W. F Hegel (1770 - 1831). J. Swammerdam (1637-1680) esitti puolestaan teorian jonka mukaan kaikki lajit polveutuisivat yhdestä ainoasta luodusta eläimestä.
Charles Darwinin isoisä Erasmus Darwin (1731-1804) sekä Georges Buffon (1707 - 1788) Pitivät polveutumisopin lippua ilmassa. Sitten surullisen kuuluisa mies joka nai serkkunsa; Charles Darwin kirjansa Lajien synty v.1859 kanssa antoi lopullisen kipinän kulovalkealle joka tunnetaan kehitysoppina. Tosin hän ei mainitse liki 1000- sivuisessa eepoksessaan sanallakaan siitä mistä ne lajit sitten syntyivät, mutta ei anneta sen häiritä, onhan jokaisessa mielikuvitustarinassa aina jokin kömmähdys.
Joka tapauksessa tästä H. M. S Beagle-laivan matkan aikana (1831 - 36) inspiroidusta kirjasta nousi lyhyessä ajassa "kehareiden iso-kirja". Tosin mies kirjoitti sitä 20-vuotta, mutta tuon 5-vuotisen maailmanmatkan aikana kerätyt havainnot ovat kirjan punaisena lankana, eli eliöiden kehittyminen yhä kehittyneimmiksi. Tuo surullisen kuuluisa kirja myytiin loppuun julkaisupäivänään 24.11.1859.
Charles Darwin kirjoitti omaelämänkerrassaan seuraavasti:
"On äärimmäisen vaikeaa tai suorastaan mahdotonta ajatella tämän suunnattoman ja ihmeellisen maailmankaikkeuden, mukaan luettuna ihminen joka pystyy katselemaan kauas menneisyyteen ja kauas tulevaisuuteen, syntyneen sokean sattuman tai välttämättömyyden seurauksena. Pohtiessani tätä asiaa tunnen, että minun on pakko etsiä Ensimmäistä syytä, jolla olisi älykäs, jollakin tavalla ihmismieleen verrattava mieli, ja siten minua voidaan nimittää teistiksi."
Renessanssin aikana filosofit työnsivät kapulaa tieteen oven väliin ehdottamalla, että eläimet ovat jonkin tuntemattoman kehityksen tulosta. G. W. Leibniz (1656 - 1716) uskoi kaikkien eläinlajien olevan välimuotojen kautta toisiinsa yhteydessä. Immanuel Kant (1724 - 1804) pohti, että eliöt ovat kehittyneet yksinkertaisista eliöistä. Kuitenkin hän mainitsi tulkintaansa "järin rohkeaksi seikkailuksi", jota mikään empiirinen tutkimus ei tue.
Kehitysopillisia ajatuksia esittivät myös F. W. von Schelling (1775 - 1854) sekä G. W. F Hegel (1770 - 1831). J. Swammerdam (1637-1680) esitti puolestaan teorian jonka mukaan kaikki lajit polveutuisivat yhdestä ainoasta luodusta eläimestä.
Charles Darwinin isoisä Erasmus Darwin (1731-1804) sekä Georges Buffon (1707 - 1788) Pitivät polveutumisopin lippua ilmassa. Sitten surullisen kuuluisa mies joka nai serkkunsa; Charles Darwin kirjansa Lajien synty v.1859 kanssa antoi lopullisen kipinän kulovalkealle joka tunnetaan kehitysoppina. Tosin hän ei mainitse liki 1000- sivuisessa eepoksessaan sanallakaan siitä mistä ne lajit sitten syntyivät, mutta ei anneta sen häiritä, onhan jokaisessa mielikuvitustarinassa aina jokin kömmähdys.
Joka tapauksessa tästä H. M. S Beagle-laivan matkan aikana (1831 - 36) inspiroidusta kirjasta nousi lyhyessä ajassa "kehareiden iso-kirja". Tosin mies kirjoitti sitä 20-vuotta, mutta tuon 5-vuotisen maailmanmatkan aikana kerätyt havainnot ovat kirjan punaisena lankana, eli eliöiden kehittyminen yhä kehittyneimmiksi. Tuo surullisen kuuluisa kirja myytiin loppuun julkaisupäivänään 24.11.1859.
Charles Darwin kirjoitti omaelämänkerrassaan seuraavasti:
"On äärimmäisen vaikeaa tai suorastaan mahdotonta ajatella tämän suunnattoman ja ihmeellisen maailmankaikkeuden, mukaan luettuna ihminen joka pystyy katselemaan kauas menneisyyteen ja kauas tulevaisuuteen, syntyneen sokean sattuman tai välttämättömyyden seurauksena. Pohtiessani tätä asiaa tunnen, että minun on pakko etsiä Ensimmäistä syytä, jolla olisi älykäs, jollakin tavalla ihmismieleen verrattava mieli, ja siten minua voidaan nimittää teistiksi."
Vastaukset 4
Vanhimmat
A. R Wallace (1823 - 1913) puolestaan kehitteli oman teorian, jonka mukaan alkuperäisillä muodoilla voi olla kyky muuntua miksi tahansa muuksi. Mies julkaisi kirjan vuonna 1858. Jo ennen tätä filosofi Herbert Spencer (1820 - 1903) oli soveltanut evoluutiota yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Sinänsä mielipuolinen ajatus, sillä jos esim. kaupan kassajonossa saisi murskata kaikki heikot, vammaiset ja vanhat asiakkaat niin ruumiita tulisi päivittäin melkoinen nippu. Tästä on evoluutiossa kyse. Vahvemman oikeuksista. Herbert Spencerin evoluutiofilosofian mukaan köyhien-, vanhusten- ja terveydenhoito tuli ehdottomasti hylätä. Mitä olisikaan tapahtunut jos hän itse olisi sairastunut?
Prof. Ernst Haeckel (1834 - 1919) oli luonnontieteilijä, filosofi ja taiteilija joka myös nai serkkutyttönsä kuten Darwinkin, loi evoluutiota omasta päästään siveltimellä tai kynällä. Haeckelin opit Arjalaisesta super-rodusta otettiin innolla käyttöön korpraali Aadolf Hitlerin luotsaamassa natsi-Saksassa kolmekymmenluvulla. Vaikka Darwinilla ja Haeckelilla oli todistettavasti kirjeenvaihtoa aktiiviaikoinaan niin Haeckelin metodit eivät ehtineet vaikuttamaan Charles Darwinin pääteokseen. Prof. Haeckel tuli tunnetuksi nisäkkäiden sikiöväärennöksien luojana. Näissä sikiökuvissa prof. Haeckel oli piirtänyt kalojen, lintujen, liskojen ja nisäkkäiden sikiöt saman näköisiksi kuin ihmisen sikiö. Tästä riemastuneena ihminen julistettiin osaksi eläinkuntaa. Sikiöväärennöksiä käytettiin yliopistotason koulutuksessa mm. Suomessa vielä 1960-luvulla täysin tietoisena siitä, että ne edustivat evoluution hyväksi valmistettuja petoksia.
Evoluutiokriittisiin tahoihin suhtaudutaan yleensä varauksella, sillä hehän voivat olla hihhuleita tai muuten vaan epäsivistyneitä luusereita jotka ovat pinnanneet biologian kurssit tyystin. Puolentoistasadan vuoden ajan lanseerattua uljasta makroevoluutioteoriaa ei sovi "kabineteissa" ainakaan ääneen kritisoida. Ja mikäli näin tekee niin on aivan varmaa, että ura (tutkijana) nousee 90 asteen kulmaan. Tästä pitävät huolen kaikki "Nalle-Puh kerhoihin" kuuluvat tahot jotka kuuluvat perinteisiin "evoluutikoihin".
Perinteisiin kuuluu harjoittaa 'kehitysoppi'-nimistä uskontoa. Alussa oli alkuräjähdys, josta sitten syntyi sokean sattuman kautta äärimmäisen tarkkaa makromolekyylitason biomekaniikkaa, bio-informaatiota, alkuaineiden jaksollinen järjestys ja älyä miljardien vuosien saatossa. Heitä jotka ymmärtävät että pitkä aika (miljardit vuodet) ei lisää, kehitä, tai paranna biologisia järjestelmiä (informaatiota) kutsutaan kreationisteiksi. Kreationistitutkijan analyysit voidaan aina kumota nolla-argumentilla joka kuuluu seuraavasti: -Joo, mutta hänhän on kreationisti.
Maailmamme biologisissa konstruktioissa vallitsee redusoimaton monimutkaisuus. Käytännön esimerkkinä tästä voidaan mainita viidestä komponentista koottu hiirenloukku. Mikäli siis redusoimme tätä hiiriparkojen ansaa ja otamme yhden osan pois siitä, niin paraneeko loukun funktio tästä? Ei parane, ei. Hiiri saa Disneyn lanseeraaman juustonpalasensa ja on tästä varmasti onnellinen, mutta loukku ei toimi sille tarkoitetulla tavalla. Käytännössä koko loukku on tarpeeton romu tällaisen operaation jälkeen. Sama koskee niin ikään vaikkapa bakteerimoottorin monimutkaisia komponentteja. Toisaalta voimme myös kysyä löydämmekö maastosta hiirenloukkuja. Jos löydämme, niin sen pohjassa lukee varmasti jotakin yleispätevää sen valmistajasta.
Loppujen lopuksi meille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin todeta, että bakteerimoottori on syntynyt maailmaan toimivana kokonaisuutena magneettiantureineen, kulmakappaleineen, ulkomembraaneineen, vetokappaleineen, ohjauselementteineen, akseleineen, laakereineen, siimoineen ja kemosensoreineen. 125 mV jännitteisen bakteerimoottorin "EU-kulutus" on n. 1200 protonia per kierros. Tämä maailman tehokkain peräprutku saavuttaa 100 rpm:n kierrosluvun, eikä 3x10-18 newtonin vääntömomentti kalpene minkään venemessujen tiloista löytyvän motin rinnalla. teholtaan tämä bionanoteknologinen pörisijä on 10-16 W 20:n kierroksen kohdalla.
Lue loput naturalistisesta petoksesta ja tieteen suurimmasta kömmähdyksestä http://www.evoluutio.com/?o=2&a=0&st=0
Ja kaikki tulevat kopioviestisi meinaat edelleen lähettää jokaisen eri nimimerkillä vai? Luuletko että se hämää jotakuta?;)
Ajatella, että jo antiikin aikana nerokkaat mielet kykenivät päättelemään elämän kehityksen ja yhteyden vaatimattomista todisteista, kun nykyisin kreationistit eivät siihen kykene edes valtavasta koulutuksestaan huolimatta verrattuna noiden muinaisten ajattelijoiden koulutukseen.
"Heitä jotka ymmärtävät että pitkä aika (miljardit vuodet) ei lisää, kehitä, tai paranna biologisia järjestelmiä (informaatiota) kutsutaan kreationisteiksi. Kreationistitutkijan analyysit voidaan aina kumota nolla-argumentilla joka kuuluu seuraavasti: -Joo, mutta hänhän on kreationisti."
Heh. He ovat denialisteja, jotka selittävät luonnonilmiöt koskaan havaitsemattomilla yliluonnollisilla mahdottomilla taikatempuilla. Ei mikään ihme, että rationaalisesti ajattelevat ihmiset nauravat heidän taikauskolleen.
"Loppujen lopuksi meille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin todeta, että bakteerimoottori on syntynyt maailmaan toimivana kokonaisuutena magneettiantureineen, kulmakappaleineen, ulkomembraaneineen, vetokappaleineen, ohjauselementteineen, akseleineen, laakereineen, siimoineen ja kemosensoreineen."
Juu, on syntynyt, mutta ei yliluonnollisilla luonnonlakeja rikkovilla mahdottomilla taikatempuilla hokkus pokkus, vaan todisteiden mukaan muuntelun ja valinnan avulla eli evoluutiolla.