En tajua, miksi se poistettiin? Vai olenko puusilmä?
Minne Intti avaus katosi?
,,,,?????????
1270
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
On se härskiä kun viedään alusta alta, kun minä vasta ajattelin panna parastani tänä iltana .....
Jonnekin pimeään ja löysään?
armeija-aloitukset on harvinaista herkkua palstalla. se on kuin sienestäjä löytäisi miljoona kanttarellia siistissä rivissä valohehkuisella metsäaukeella.
Joo, mutta ei tästä tule mitään, minun viestini nyt pistuu heti tästä ketjusta vaikka yritän olla kuinka diplomaattinen. :)) Ainoastaan panoviestini on jäänyt :DD
jopas on kriteerit :-)
Inttijutuista tulee mieleen.....poikien "sotamuisteloista" juttuja....
Alokas Mikko kirjoitti tytölle.
tulen lomalle jos saan.
Tyttö vastasi Mikolle:
tule vaan kyllä saat
PLÄÄH.....mutta harmittoman viattomia
Onko tämä avaus poistajan ?????
ytimeen ;DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
Aina iloisen työvuoro
antti ivuis?????????
Aika yllättävää. Siellä oli pari ihan asiallista vastaustakin, ja muutkin jutut ainakin muodollisesti olivat kunnollisia.
Täytyypä nyt tähän sitten vastata, kun lupasin omiakin kokemuksiani tilittää.
Noissa kahdessa vastauksessa oli kummassakin samoja kokemuksia kuin itsellä, eli armeijassa viimeistään huomaa, kuinka erilaisia ihmisiä Suomessa on. Eikä tämä pahalla. Kuten sanonta kuuluu, meitä on moneen junaan.
Toinen, selviytymisen ja mukavuuden kannalta tärkeä asia, jonka oppi, oli ikävien tilanteiden väistäminen. Jotkut voisivat kutsua sitä lusmuamiseksi, mutta itse en niinkään hakenut mitään vapautuksia, vaan päinvastoin kun päiväohjelmassa luki "kaappitarkastus" ja päivystäjä sitten aamulla kysyi vapaaehtoisia, niin käsi pystyyn salamana. Aina ei käynyt hyvä tuuri, mutta useimmiten kyllä.
Kerran olin parin päivän vapaaehtoiskomennuksella varusvarastolla, oli joku sotilasläänin iso pamppu tulossa katselemaan varusvarastoa. Siinä kun sadeviittoja siisteihin pinoihin taittelin, niin tuli sotilasmestari viereen ihastelemaan ja kehui maasta taivaisiin, kuinka ihmeelliset käden taidot minulla on. Minä kiitin hankkimalla tupakavereille puuttuvat rensselit, vähän jäykän näköisesti ehkä palasin illansuussa kasarmille.
Ja oppihan siellä sen, että tykinruokaa ollaan. Kun ilkeät sissit miinoittavat kaikki tiet, niin eipä siinä ehdi kissaa sanoa, kun on reikiä täynnä.
Itseasiassa ihmeen mieleenpainuva aika on armeija, siksi siitä niin paljon miesten kesken juttua riittääkin, vaikka ei niin miehiä siloin vielä oltukkaan.
On vaikea sanoa, mitä siellä oppi niin, että olis valmiutena toiminut sivilissä, varmaan juuri sen ainakin, miten eri lailla ihmiset suhtautuu toisiin ja reakoi ärsykkeisiin. No pari esimerkkiä: Fyysinen rasituskin vie hermot tiukalle, opetus: älä "hoputa" väsynyttä. Olin pääsemässä viikonloppulomalle, kaveri ei. Olimme tulossa juksulenkiltä kasarmille. Aloin innostaa kaveria ottamaan loppukirin,,, ja vielä,,, ja vielä,, vaikenin kun en saanut vastausta ja hölkkäsin kaverin tahtiin kasarmille. Myöhemmin kaveri sanoi, että olisi lyönyt, jos olisin vielä jatkanut hoputtamista.
Sit sotilaspastorin sukupuolikasvatus tunnilla, vai mikähän sen nimi olikaan, jäi mieleen pastorin sanat tyyliin: "ette te pojat vielä osaa naida, nyhräätte vaan". No myöhemmin olen toki tämän valistuksen pohjalta kyllä yrittänyt kehittää taitojani,, oppi ja ikä kaikkia.
Yksi seuraus, mikä on selkeimmin jäänyt mieleen, on se kun siviliin päästyäni huomasin, että olin hiukka laitostunut tuossa 8 kk.:n ajassa. Piti oikein sanoa itselle, että nyt toimintaa. Koko armeijan ajanhan oli minun omaa ajattelua pyritty rajaamaan niin, että toimisin vain annettujen käskyjen mukaisesti. Silloin ja tänä päivänäkin ymmärrän sen, miksi pitkään laitoksessa ollut henkilö on usein menetetty vapaan elämän suhteen. Ei ole tahtoa eikä tavoitteita jos ei niitä toiset aseta. sit mennään siitä mistä rima on matalimmillaan ja tutulla tavalla, ja kohta ollaan taas laitoksessa.