Mikä tekee todellisuudesta mielikuvia arvokkaampaa?

Monet meistä ovat pettyneitä ja masentuneita siitä miten he ovat yksinäisiä, taantuneita, elämässä epäonnistuneita, jopa syrjäytyneitä. He kokevat, että heidän elämänsä on jotenkin arvottomampaa ja kokemuksellisesti köyhempää, kuin jonkun toisen, tai kadehtivat asioita, jotka toisille ihmisille ovat arkipäivän realiteettejä, kuten vaikkapa saavutukset, työura, varallisuus, sosiaaliset kokemukset ja varmasti kaikkein tärkeimpänä ystävät, puoliso ja rakkaus. Kaikilla näitä ei ole, eivätkä he välttämättä koe pääsevänsä näistä koskaan osalliseksi.

Moni näitä asioita kokenut on sitä mieltä, että maallisilla asioilla ei ole merkitystä, vaan oikeasti tärkeintä on ns. henkinen pääoma, eli kaikki se mitä on elämässä kokenut, nähnyt ja oppinut. Siis elämässä koetut asiat määrittävät miten hyvä elämämme on ollut, vai määrittävätkö sittenkään? Kun puhutaan elämässä koetuista asioista, elämänkokemuksista, puhutaan siis jostain mikä on ollut. Jostain mikä ei välttämättä ole juuri tässä ja nyt konkreettisesti läsnä, vaan ainoastaan mielessämme tiedämme, että olemme jotain joskus kokeneet ja jostain päässet osallisiksi ja näin ollen voimme tuntea siitä jälkeenpäin mielihyvää, koska tiedämme näiden asioiden tapahtuneen. Mutta mitä merkitystä sillä enää on, sillä sehän on ollutta ja mennyttä, vain historiaa? Yhtä hyvin olisin voinut kuvitella kaiken. Yhtä hyvin olisin voinut kokea yöllä unessa kaikki nämä asiat, jotka joku muu oikeasti kokee. Lopputulos on kuitenkin sama. Ainut mitä meille jää jäljelle on muistikuvat ja tieto meille tapahtuneista asioista ja saavuttamistamme kokemuksista. Mikä tekee oikeasti tapahtuneista kokemuksista sen arvokkaampia kuin unissamme tapahtuneista asioista? Niitä kumpiakaan kun ei enää ole olemassa. On vain olemassa meidän muistikuvamme niistä.

Elämämmehän on vain sarja ohikiitäviä hetkiä ja sen enempää pyrkimyksiämme kyseenalaistamatta tavoittelemme näitä hyviä hetkiä, sisältöä ja rikkautta elämäämme, koska koemme, että sehän elämämme tarkoitus on. Pyrkiä toteuttamaan mahdollisimman paljon itselle mieluisia, hyväksi ja tärkeäksi kokemiaan asioita. Sitten petymme, jos emme saavutakaan näitä asioita.

Loppujenlopuksi nämä kaikki saavuttamamme ja muiden kanssa jakamamme kokemukset ovat kuitenkin vain meidän itsemme muistoissa. Vain me tiedämme mitä olemme elämässämme kokeneet. Koska nämä kaikki ovat
vain muistoja, niin miksi siis oikeasti tapahtuneet asiat olisivat sen arvokkaampia kuin mielikuvamme? Toisistaan niitä ei kuitenkaan erota mikään muu kuin oma halumme pitää ne erillään. Joku herää aamulla hymyssäsuin muistaen selkeästi miten hän viime yön unessa rakastui johonkuhun henkilöön ja vietti hänen kansaan aikaa. Joku toinen taas herää hymyssäsuin muistaen selkeästi miten hän oikeassa elämässä rakastui johonkuhun henkilöön ja vietti hänen kansaan aikaa. Molemmat ovat vain muistijälkiä päässämme. Lopputulema on sama. Mikä tekee todellisuudesta mielikuvia arvokkaampaa?