Nuori ja ujo

Minäkin. Opiskelen lukiossa toista vuotta ja vaikka asun koulun asuntolassa en ole juurikaan tekemisissä kenekään kanssa :< Samassa asuntolassa kanssani asuu vain 'hulttioita' jotka eivät selvinpäin sano edes "hei" ja muihin asuntoloihin en vain kehtaa mennä kun olen liian ujo. Ikäisteni, varsinkaan muiden tyttöjen, kanssa en oikein osaa luontevasti olla ja mietin vain "mitäköhän nekin minusta ajattelee? Näytän varmaan ihan tollolta"

Et ole yksin :)

Itsellä lähes sama tilanne kuin sinulla! Tosin nykyään ei enää noin pahasti, mutta yläasteaikoina (nyt olen lukiossa) olin aina se luokan hiljainen hissukka josta vitsailtiin ja jolla oli vain ne muutamat kaverit jotka olin tuntenut pienestä saakka, enkä heidänkään kanssaan vapaa-ajalla ollut.
Muistan vieläkin sen päivän kun nuo "ongelmat" alkoivat, olin silloisen kaverini kanssa kaksistaan (olimme 6-luokalla) rannalla ihan normaalisti kunnes tuli hiljainen hetki. Minua se ei kamalasti haitannut mutta kaveri huomautti siitä aika pahasti ja sen jälkeen aloin aina jännittää jos jäin jonkun kanssa kaksin, ja mietin aina mitä sanon ja pelkäsin etukäteen sosiaalisia tilanteita. Homma meni aika pahaksi ja lopulta en koulun lisäksi käynyt oikeastaan missään, itkin ja hermoilin vain kotona. Kun lukio alkoi tein päätöksen että tutustun uusiin ihmisiin. Vieläkään minulla ei ole ystäviä joiden kanssa olla vapaa-ajalla, mutta koulussa minulla on jonkun verran kavereita. Sinun tapaasi pelkäsin itsekin kampaajakäyntejä, TET harjoitteluja, sukulaisten vierailuja ym. Koska pelkäsin etten keksi mitään sanottavaa ja olevani huonoa seuraa.
Yläasteella minulla oli äärimmäisen huono itsetunto, olin epävarma, masentunut ja hiljainen, ja yritin vain miellyttää kaikkia, koska minulla ei muuten kavereita ollut. Lukiossa vahvistuin ja opin olemaan "huono ihminen". Nykyään en mielistele ihmisiä ja olen hiljaa jos en keksi puhuttavaa, ja kyllä siten pärjää elämässä, vaikka puheliaat suositumpia ovatkin.
Ihmisten pitäisi oikeasti miettiä mitä muille sanovat.. itsekin olisin varmaan ihan eri ihminen nykyään jos olisin ollut vahvempi nuorena, enkä välittänyt niin paljon muiden sanomisista. Olin niin monta vuotta yksin etten nykyään osaa oikein olla muiden kanssa, varsinkaan vapaa-ajalla. En oikestaan tiedä miten ihmisten kanssa tulisi toimia, että pitääkö puhua jatkuvasti vai saako olla hiljainen.. Olen aina ollut paljon omissa oloissani ja niin jatkan varmaan tulevaisuudessakin, ei sen pitäisi muiden ongelma olla. Haaveilen kuitenkin että joskus löytäisin jonkun jonka kanssa käpertyä sohvalle, mutta tuskin tuo tulee toteutumaan, kun en pojillekkaan en osaa niin mitään puhua...
Pahoittelut sekavasta tekstistä mutta tuli hieman kiire :p

Tuttua juttua kaikilla. Vaikka ujous onkin laaja käsite, johtuu se mielestäni ainakin omalla kohdallani sosiaalisten kykyjen puutteesta, joka taas johtuu pitkäaikaisesta koetusta ulkopuolisuudesta. Ala-asteella ei ollut ongelmaa, olin kaikkien kaveri ja puuhailtiin kaikenlaista välitunneilla ja vapaa-ajalla, mutta sen jälkeen tuntuu ettei ole juurikaan ollut saman ikäisten kanssa mitään yhteistä. Tämä taas on johtanut vapaaehtoiseen eristäytymiseen joka johtaa sosiaalisten taitojen puutteeseen ja taas ujouteen.

Asiaa ajoittain pohtineena olen tuollaisen noidankehän saanut mielessäni muodostettua, mutta vaikeapa siitä on irtikään päästä. Se saattaisi olla mahdollista, mikäli löytyisi jokin mielenkiintoinen asia, jonka ääressä voisi tavata muita samanhenkisiä ja mieluusti pääasiassa samanhenkisiä, etteivät he hukkuisi sinne muunhenkisten massaan kuten helposti käy. Ongelmana vain tahtoo olla, ettei sellaista asiaa ole vielä löytynyt.

Suosittelen myös omaan kotiin muuttoa. Kun nuorempana asuin porukoilla, mietin aivan liikaa miten käyttäytymiseni vaikuttaa heihin ja mitä he mahtavat ajatella jos satun joskus tulemaan myöhään kotiin. Omassa asunnossa porukat-muuttujan voi suosiolla unohtaa ja alkaa miettimään mitä oikeasti haluaa tehdä. Toivottavasti keksitte, itse en ole vaikka monenlaista on koitettu ja ulkomaillakin asuttu :)

Aika hassua kun luin tuon sinun kirjoittaman tekstin, aivan kuin se olisi minun kirjoittama, oli niin paljon samaa miten itsellä tällä hetkellä asiat myös on. :D
Olis mukava tutustua enemmän, ties vaikka löytyis paljonki samoja asioita? :)