parantuminen ja ahmiminen

itse parantumisprosessi menossa... juuri samanlaisia ongelmia. just tänään vedin arviolta 4000 kcal (kyllä kourallinen kuivattuja hedelmiä > pussillinen, sama karkkien kanssa, 1 keksi > paketillinen, 1 tortilla > 4 kappaletta täytteillä). ja siitä seuraa pari syömättömyyspäivää. haluisin löytää tasapainon :( poika 16

sama ongelma... Joko syön tosi vähän päivässä tai sitten jos annan itselleni luvan syödä vähän enemmän, niin sitten se riistäytyy käsistä ja ahmin ties mitä.. Ja sitten kaduttaa että miks söin taas liikaa.. Tosiaan ärsyttävää kun ei löydä tasapainoa. Toisaalta sitä haluiasi laihduttaa, mutta toisaalta haluaisi syödä ihan normaalisti sen verran kun haluaa tai jaksaa. Tämä on niin rasittavan ristiriitaista että ihan ahdistaa.

Yritän syödä ite normaalisti, mut sit päädyn siihe et vedän jotai 4000kcal joka pvä.. Tarkotus ottaa vaan yks, mut sit otanki monta...

ja jos alkuperänen suunnitelma on että otan yhen kinkkuleivän ettei tee mieli karkkia ja keksiä, nii otanki kinkkuleivän, karkkia, keksiä, vielä yhen leivän ja ehkä vielä kerta kiellon päälle 1 keksi...

haluisin niin tästä eroon.. ehkä se on joku luonnollinen refleksi, kun on ennen kieltäny iteltää kaiken tai on saanu liian vähä energiaa eikä oo normaalissa painossa..

mulla on aivan aivan sama juttu!
tänäänkin joku 3000kcal ja kokoajan odotan että isä lähtee keittiöstä ja pääsen hyökkäämään kanankoipien kimppuun. toisaalta en haluaisi.
tää on niin ristiriitasta ja ahistavaa. välillä tekis mieli kunnon ahmimisen jälkeen oksentaa, mutten onneksi ole siihen ryhtynyt enkä aiokkaan.

esim tänään söin yhden leivän ja päätin etten syö enempää. sitten söin toisen, kolmannen, neljännen sitten vähän mokkapaloja jotka leivoin ensin ajatellen että ''en syö näitä itse'' niitä sitten kolme ja sitten vielä jogurttia kaksi lautasellista.
tämä on niin outoa ja ahdistavaa..

ahmin tänäänki niin vitusti:( ainaki 3500-4000kcal, vaik ei ollu tarkotus! päätin tehä lettui ku tulin koulust, sit söin neljä lettuu, yhes nutellaa ja lopuis mansikkaa ja kermaa.. koulus 2 ja puol jauhelihapihvii, perunamuussii iso kasa, aamul puuroo, leipä, korppu, sit myöhemmin viel muroi, myslii, leipää, paljo juustoo..... AHDISTUS ON SUUNNATON, TUNNEN JO LÄSKIN TULEVAN KIINNI MINUUN :ss

tasapainomissäolet: ihan sama fiilis ku sulla, niin totta toi mitä kirjotit tossa tokassa kappaleessa.... ja ootan aina et keittiös ei oo ketää ni pääsee syömään...

Mulla on myös sama ongelma tavallaan. En ole kyllä kovin paljon alipainoinen, mutta minulla on ollut melko paha anoreksia kun olin ylä-aste ikäinen, nyt jo lähes 25-vuotias ja anoreksia meinaa uusiutua.
Yritän syödä, mutta syöminen ahdistaa todella paljon.

Eilen syötiin roskaruokaa. Että roskaruoka maistuisi niin mun piti sitä ennen syödä kaikenlaista, jotta rasvainen maistuisi. Sen jälkeen vielä jäätelöä, päälle paljon toffee kastiketta ja levyllisen suklaata sekä pipareita. Koko päivältä, veikkaan, noin 4000kcal.

Miten tästä ahmimisesta ja ahdistuksesta pääsee eroon? ja miten pystyn estämään anoreksian uusiutumisen?... :(

tai sitten sairastuu bulimiaan niin kuin minä, syöminen karkasi käsistä totaalisesti...

Tere!

Kuulostaa kuin olisin itse kirjoitellut edellisiä viestejä!
Minulla on täsmälleen samalla tavalla, ensin yksi, toinen, kolmas...

Toivottavasti menee ohi ja tsemppiä teille muille!

P.S. Psygologini, jonka luona käyn keskustelemassa ainakin väitää, että se on enemmän kuin normaalia ja johtuu siitä, että esim. ennen kello 15 en ole syönyt juuri mitään (koska olen pari päivää stten ahminut kunnolla).
Hän väittää, että jos söisin normaalisti, ei minulla olisi tarvetta ahmia.

Itekkin oon just parantumassa ja mulla on täysin sama ongelma! Lisäks syön aivan järkyttäviä määriä normaalia ruokaa. Niin että ruokailujen jälkeen maha on aivan pinkeä. Normaalin ruoan jälkeen tarvitsen usein vielä jotain makeaa, jonka jälkeen meneekin kaikkea makeaa

Lohduttavaa, että meitä on muitakin :) Tsemppiä!

Ihanaa että tämä on normaalia, itselläni juuri sama juttu. Päätän ottaa yhden näkkärin- vaihdan sen tuoreeseen leipään- otan toisen- kolmannen- jatkan pullalla, keksillä, jäätelöllä ym. Ja sitten herkkujen lisäksi menee vuoria normaalia ruokaa.

Tuo ahmiminen ja lähes koko ajan syöminen on normaalia paranemis vaiheessa.
Itselläkin aluksi oli samat oireet. Tuli vedettyä herkkuja ja ruokaa mielin määrin.
Johtuu vain siitä kun elimistö on ollut niin kauan puutostilassa, ettei kroppa oikein hahmota mitä se tarvitsee. Siksi sitä vetää justiin vaikka paketin keksejä kerralla ja muuta siihen päälle. Uskokaa vain, kyllä sekin vaihe menee ohi. :)
mutta nauttikaa nyt nyt siitä ruuasta ja herkuista! Teillä on vara syödä!!!! :)

oon tänäänki ahminu niin helvetin paljo, vaik oon jo pelottavan lähel normaalipainon alarajaa, n. 4-5kg puuttuu, nyt oon 174cm / 51,6 kg.... HYI LÄSKI OLEN! olin vast 174 cm / 46kg mut nyt oon äkkii lihonu noin paljo !!! vihaan itteäni :(
miten opin tulemaan sinut itteni kanssa ku oon tällänen norsu mursu? lihomisen huomaa käsivarsista ja ALLEISTA!

No tämä ei varmaan todellakaan helpota oloanne mutta itse en anoreksiastani koskaan ole parantunut, anoreksia vain muutti muotoaan ja nyt olen joku sekava ahmimishäiriöinen. En oo varma onko mulla bulimia vai bed kun en oksenna mutta psykiatri puhuu bulimiasta ja no niin. Mutta siis joo ei vaan pysty lopettaan. Inhoon itteeni ja oon aika läski nytten.
Pyytäkää apua sanokaa psykiatreillenne/missä käyttekään että tarviitte oikeesti apua. Koska mulle kouluterkkari ei aluks uskonut kun olin tosi laiha ja sit ku rupesin ahmimaan niin sano vaan et hyvä ku paino nousee eikä ottanut vakavissaan...
Tulin vaan sanomaan että tää on ihan perseestä ja tuntuu etten parane koskaan. Ennen sairaalloisen laiha, kohta sairaalloisen lihava.

Ahmimisesta pääsee näin eroon:

Älä ota sitä toista keksiä, älä ota sitä toista piirakanpalaa. Sinä kontrolloit aivoillasi raajojasi.

Hei! Kuinka kauan tämä "ahmimisvaihe" on teillä kestänyt?

"Ahmimisesta pääsee näin eroon:"

"Älä ota sitä toista keksiä, älä ota sitä toista piirakanpalaa. Sinä kontrolloit aivoillasi raajojasi."

huono viesti anoreksiaa poteneelle.... siinähän luisutaan helposti samoihin anoreksia aikoihin. Kokemusta on.

AHMIMINEN JOHTUU SIITÄ, ETTÄ OLETTE OLLEET PITKÄÄN LIIAN VÄHÄLLÄ RAVINNOLLA JA KEHO TAHTOO RUOKAA HETI KUN SITÄ SAA!!! Samoin käy myös esim. kehitysmaissa nälkää näkeville, jotka pitkästä aikaa saavat ruokaa. Ymmärtäkää siis että se on ihan luonnollista ja tarpeellistakin. Jos kuitenkin pelkäätte sitä ja ahdistutte entisestään, niin suosittelen et syötte säännöllisesti 3-4 tunnin välein ja myös riittävästi! Jos olette alipainoisia niin syökää ekstrakaloreita. Älkääkä ainakaan seuraavana päivänä olko syömättä/vähällä ruoalla. Se vain pahentaa kierrettä. Onnea parantumiseen, olette tehneet hyvän valinnan! :)

Kun kestää tota "ahmimista", eikä paastoa sen jälkeen, ni parissa päivässä se tasottuu :) Keho tietää mitä haluaa! Se on ahdistavaa, ja paino saattaa nousta (nesteistä), mutta pian se tasaantuu. Nimim; itellä kesti n. viikon se "ahmimisvaihe" :D

Ajattelen asian ainakin omalla kohdalla niin, että kun itseltäni kielsin jyrkästi kaikki herkut, niin ne himot jäi kytemään tonne jonnekin mielen nurkkaan ja nyt ne se herkkujen panttaaminen sitten kostautuu. Mutta ei se mua ainakaan haittaa, mutta kyl mä yritän katella vähän, että jos tänään syö jotain tosi sokerista tai rasvasta, niin huomenna syö sitten noita hieman säästeliäämmin. Että sokerin hiilihydraatit korvaan kuitupitoisella leivän tai perunan/pastan hiilihydraatilla ja niin ees päin.

Ja yritän myös miettiä, että kaikessa mitä syö on jotain hyvääkin. Et jos tekee itse vaikka pullaa, ni lisää siihen kuitupitoisuutta erilaisilla jauhoilla. Ja juustokin menee hyvin kaupaksi, sillä siitä saa hyvin proteiinia ja kalsiumia, näiden tähden voi antaa anteeksi sen rasvamäärän mikä siinä on.
Keskittykää ihmiset niihin hyviin puoliin ja katsokaa, että ruoassa on tasapainoisesti ''huonon'' rinnalla myös jotain hyvää ja terveellistä. :)

Joo minulla myös ahmimista esiintyy joka päivä ja ruoka koko ajan mielessä.
Miten tästä pääsisi eroon??
Syön kuitenkin kunnon ruokaa ja siihen päälle vielä kaikkea ahmittavaa esim. suklaata menee paljon kerralla, juustoa, leipää, kaurahiutaleita, jne jne.
Masentavaa kun tuntuu etten pääse tavasta eroon.. Alkaa jo vaikuttaa työssäkäyntiinkin kun aamulla vatsa sekaisin illan haminnasta ja itsetuntokin niin maassa, turvottaa jne...:/

Huoh..

Itselläni yltyvää ahmimista kestänyt tämän vuoden alusta. Kiinnostaisi tietää, onko se merkki paranemisesta vai vaan uusi oire...

mulla on kans kestäny tosi kauan tuo vuoristorata, et välil on pakko saada pirusti ruokaa...mulla on auttanu et sillon kun tekee kauheesti mieli ruokaa, niin syön kaikkee terveellistä, vihanneksia ja hedelmiä tai sit iha vaa vettä tai jos ei muuten nii kevytlimpparia :) ja syön säännöllisesti, ja täytyy pitää huoli että syö päivällä kunnol nii ei sit illalla tee enää mieli syödä kauheesti...tsemppiä!(y)

ihan klassinen homma, anoreksiasta parantumiseen melkeenpä "kuuluu" tietynlainen ahmiminen. itellä alko viime vuonna loppukesästä, eli melkeen vuos takana. paras neuvo minkä voin antaa on ehkä se, et älkää ruvetko oksentaa ja ahmikaa sen aikaa ku siltä tuntuu. järjellä ajateltuna jos ahmii vaikka viikon putkeen, ilman et yrittää kontrolloida sitä, ni elimistö rupee pikkuhiljaa uskomaan et sitä ruokaa tulee kyllä. sen sijaan jos teette saman virheen ku minä, eli koitatte rupee laihduttaa niitä muutamaa kiloo, mikä siitä syömisestä seuraa ni se vaan pitkittää koko hommaa. ja se, että ei enää pystykkää siihen niin tehokkaasti ku anorektisena, pahentaa vaan koko hommaa.

joten syökää niin perkeleesti vähän aikaa, kyllä se lopahtaa. ja kun se loppuu se himo ni voi pudottaa ne pari kiloo ihan järkevästi ja hitaasti.

mulla alkoi noin puoltoista vuotta sitten anoreksia ja se loppu viime talvena eli vuosi sitten. Vihdoinkin tajusin että oon aivan liian laih, kuukautiset oli jääny pois ja heräsin kun serkku kerto et lapsettomuus voi olla seurauksena anoreksiasta. Noh sitten aloin ahmimaan tosi paljon ruokaa että paino nousisi. Ja todellakin tarkotan suurien ruokamäärien lähinnä herkkujen syömistä niin paljon etttä mahaan sattuu ja ahistava olla. Parantumisestani anoreksiaan on vuosi aikaa ja ahmiminen on siitä asti ollut ongelmani. Mulla on just se kierre et ahminen-syömättömyys. Välillä on ollu terveellisen elämän viikko tai kaksi, mut sit jos tulee joku houkin esim syntymäpäivä juhlat jossa on paljon herkkuja tms niin ahmiminen lähtee käsistä. En pysty syömään vain yhtä keksiä, jos syön yhen nniin sit tulee se ahmimisen tarve. Sillon vuosi sitten kävin viel psykologilla ja tuntu et se ei jotenkaa ymmmärtäny että tää ahmiminen on oikeesti ongelma. Mua hävettää et ahmin joten en oo oikeen perheellenikään kertonu asiasta vaikka äiti välillä on huomannut. Muutenkin tuntuu että en tuu ikinä parantumaan näistä syömishäiriöistä et en kykene normaaliin suhteeseen ruuan kanssa koskaan...

En ole päässyt ahmimisesta koskaan eroon, syöminen on edelleen kaoottista ja epäsäännöllistä. Kun annoin itselleni luvan syödä, söin alkuun huomattavasti isompia annoksia kuin kukaan läheiseni ja siltikin nälkä vaivasi. Käsittääkseni tällainen vaihe on aika yleinen parantumisvaiheessa oleville syömishäiriöisille, kun elimistö kärsii ns. nälkävelasta ja vaatii energiaa. Joillain tähän liittyy bulimista oireilua, mutta itse lähinnä vain ahmin.. Vaarana kuitenkin on, että ahmiminen johtaa oksentelu-ahmimiskierteeseen, jos syömisiään yrittää kompensoida. Omalla kohdalla ahmimiseni lievenimyöhemmin hieman, mutta söin silti huomattavasti enemmän kuin kukaan tutuistani. Sain painon nostettua normaaliin ja syöminen oli jonkin aika melko normaalia.

Ahmiminen kuitenkin palasi takaisin, kun aloin syödä terveellisemmin. En osaa edelleenkään hallita ruokailutottumuksiani niin kuin muut ihmiset - syön joko terveellisesti ja vähän, jolloin kituutan liian vähällä energiamäärällä, mutta koen hallitsevani kaiken tai päinvastoin ahmin kaiken mitä vain käsiini saan. Ahmiminen ei onneksi näy ulkonäössä, mutta ihmiset kauhistelevat silti ruokahaluani - ja se todellakin hävettää. Luulen, etten koskaan saavuta täysin normaalia suhdetta ruokaan ja syömiseen, joudun aina varomaan kontrollin menettämistä joko syömättömyyden tai järjettömän ahmimisen suhteen. Tasapainon löytäminen tuntuu mahdottomalta tehtävältä.

Olipa helpottavaa lukea tätä.

Toi on niin tuttua, että kun päättää ottaa yhden herkun niin siitä seuraa kunnon penkkarijuhlat.
Ahdistaa nimenomaan se, ettei pysty enää kompensoimaan niin paljon kun pahimpina laihuusaikoina. Kontrollin heikentymisen lisäksi johtuu siitä, että joku sisäinen ääni huutaa et "anna mennä", vaikka muuttuva kroppa hermostuttaakin. Sit tuntuu viel kaiken lisäks siltä et kaikki muutkin itseni lisäks paheksuu mun lihomista.
Olis ihanaa saada lapsia joskus, joten tää on nyt vaan kestettävä. :(

Voimia kaikille ja ois ihana kuulla, mitä tän keskustelun aloittaneille nyt kuuluu, kun vuosia on menny?