Uskonnolla on aina käyty politiikkaa,
ja sitä on käytetty vallan välineenä.
Niin nytkin.
Kristillisiä arvoja ei kuitenkaan aina edusta muodollisesti "kristitty" eli
jonkun kirkkokunnan jäsen.
Kuuluminen johonkin kirkkokuntaanhan on ihan helppoa.
Paljon enenmmän vaatii eläminen kristillisten arvojen mukaan.
Suurin ja tärkein kristillinen arvo on Jumalan rakastaminen mikä näkyy
lähimmäisen rakastamisena,
josta taas seuraa lähimmäisen
kunnioittaminen ja hyväksyminen.
2
ja sitä on käytetty vallan välineenä.
Niin nytkin.
Kristillisiä arvoja ei kuitenkaan aina edusta muodollisesti "kristitty" eli
jonkun kirkkokunnan jäsen.
Kuuluminen johonkin kirkkokuntaanhan on ihan helppoa.
Paljon enenmmän vaatii eläminen kristillisten arvojen mukaan.
Suurin ja tärkein kristillinen arvo on Jumalan rakastaminen mikä näkyy
lähimmäisen rakastamisena,
josta taas seuraa lähimmäisen
kunnioittaminen ja hyväksyminen.
2
Vastaukset 12
Vanhimmat
Oletteko lukeneet näitä viisaita sanoja "Rivipapin päiväkirjasta" ????
Antaa paljon ajattelemisen aihetta.
"maanantai, 23. tammikuuta 2012
Aina se sattuu
Aina se sattuu, kun joku kertoo eronneensa kirkosta. Oli syy mikä hyvänsä, se sattuu. Kirkosta, jonka uskoon on tullut kastetuksi. Kirkosta, jonka uskon varaan voi heittäytyä, kun oma usko horjuu, kirkosta, joka julistaa rauhan ja armon sanomaa. Kirkosta, joka muistuttaa täydestä ihmisarvosta ja olemassaolon oikeutuksesta jokaiselle. Kirkosta, joka on puolustanut ja monin paikoin yhä puolustaa tasa-arvoisia mahdollisuuksia hyvinvointiin ja koulutukseen.
Kirkko, siinä epätäydellisten ihmisten omalla vajavaisella ymmärryksellään organisoimassa rujoimmassakin muodossa, on Kristuksen ruumis. Ja vaikken uskokaan, että kasteessa saadusta armosta voi irtautua eroamalla Suomen evankelis-luterilaiseksi kirkoksi kutsutusta julkisoikeudellisesta yhteisöstä, on kirkon hylätessään sen jättänyt kuitenkin arvioinut sen joko itselleen yhdentekeväksi tai arvomaailmansa vastaiseksi.
Usein jään pohtimaan, mistä kumpuaa maailmankatsomus, jota halutaan kiihkeästi nimittää kristilliseksi. Koko elämäni tiiviissä yhteydessä kirkkoon kasvaneena tunnustan, että omaan maailmankatsomukseeni ovat kuitenkin vaikuttaneet useat tekijät, todennäköisesti eniten äidiltäni saama kasvatus. Vaikka monia itselleni tärkeitä arvoja voisin perustella Raamatusta käsin, pitäisin älyllisesti epärehellisenä julistaa omaa maailmankatsomustani sillä tavalla kristilliseksi, että pitäisin tavalla tai toisella siitä poikkeavaa arvomaailmaa ateistisena tai jostain muusta uskonnosta kumpuavana.
Näissä presidentinvaaleissa ensimmäisten joukossa ehdolle asettui henkilö, jonka arvomaailman katson tulevan lähelle omaani. Kaikista ehdokkaista katson Pekka Haaviston maailmankatsomuksen olevan omasta näkökulmastani katsottuna kristillisin, koska sen ytimessä ovat rauha, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvoisesti jakautuva hyvinvointi. Ja kuitenkin, juuri tämä ehdokas on – ja tässä kohtaa sattuu – eronnut kirkosta.
Yhden uskonnonopettajan näkemykset jättäisi kypsä aikuinen todennäköisesti omaan arvoonsa, nuoruuden ehdottomuudessa tehty johtopäätös kirkon jättämisessä on ymmärrettävä. Vaikeampi on puolustaa sitä, että kirkko ei ole ollut rohkea edelläkävijä vähemmistöjen oikeuksien puolestapuhujana niin kuin siltä olisi pitänyt voida odottaa. Siksi ei voi kohtuudella odottaa paluuta jäseneksi kirkkoon, jossa loukkaavaa puhetta yhä siedetään liikaa.
Presidentin viran hyvä hoitaminen ei riipu viranhaltijan uskonnosta tai uskonnollisuudesta. Siksi minun ei ole vaikea äänestää kirkkoon kuulumatonta ehdokasta. Mutta jossain hyvin syvällä minussa elää toivo siitä, että kirkko olisi myös hänelle tärkeä. Niin tärkeä, että kaikesta huolimatta hän haluaisi olla sen jäsen."
Kyllä saa aika paljon aivonsa sulattaa, jotta homo- ja aborttipuolue vihreiden ehdokkaasta P. Haavistosta saadaan "kristitty".
Minä taas eroan kirkosta jos tuollainen on kristillisyyttä.
Amen.
Nythän tänne on tultu propagoimaan luterilaista maailmankuvaa.
Me katoliset emme hyväksy, emme ole koskaan hyväksyneet, emmekä tule koskaan hyväksymään homoseksiä, joten tuosta asiasta on turha yrittää väitellä enempää tällä palstalla.
Kristillistä on mielestäni se, mikä on Jumalan ilmoituksen mukaista elämää. Kristillistä taas ei ole sellainen elämäntapa, joka on vastoin Raamatun selkeätä opetusta ja kirkkomme opetusta.
Katolisessa kirkossa asiat ovat harvinaisen selkeitä, toisin kuin siellä luterilaisessa maailmassa, jossa jokainen voi omaksi ilokseen poimia omia raamtunjakeita, tulkita niitä oman mielensä mukaan ja rakentaa niistä mieleisensä elämänkatsomuksen. Meillä Vatikaani rohkenee vielä sanoa, mikä on oikein ja mikä ei.
Jumalan ei olisi pitänyt antaa meille ihmisille aivoja ollenkaan, niin olisimme kaikki
perässävedettäviä aaseja ja lampaita, ja kait silloin otollisia =)
Näinkö se on : Paavi sanoo, me uskomme??
En usko siihen, ettei itse tarvi ajatella, ystäväpiiriini kuuluu kaksi katolista ja kyllä he pohtivat elämää ja maailmaa hyvin monipuolisesti ja laajasti. Enemmän ortodokseissa on silmät ja korvat elämältä sulkevia fundamentalisteja.
Siis numero 2 edustaa kristillisiä arvoja
toinen numero rahan ja ahneuden arvoja.
Kristilliset arvot ovat itse kunkin luettavissa Raamatusta (joka tuomitsee jyrkin sanoin homoseksuaaliset teot) sekä katolisen kirkon opetuksesta (joka ei ole ollenkaan sopusoinnussa vihreiden ns. arvomaailman kanssa).
Viestisi loppuun kirjoitit valheen. Niinistö on moneen otteeseen puhunut ahneuden kulttuuria vastaan.
"Niinistö on moneen otteeseen puhunut ahneuden kulttuuria vastaan. "
NO PUHUA soppii, mutta mitäs hän on TEHNYT hillitäkseen tätä syntiä???
Jättänyt ottamatta eläkettä ei riitä.
"Jättänyt ottamatta eläkettä ei riitä"
Sinulle ei riitä? Niinistö jättää joka kuukausi ottamatta yli 7000 euroa veronmaksajilta kerättyä rahaa, joka hänelle kuuluisi kansanedustajan, puhemiehen, ministerin ja hovioikeudenneuvoksen eläkkeenä. Vuodessa jotain 90 000 euron luokkaa. Minulle tämä on hieno, harvinainen ja esikuvallinen osoitus ahneuden vastustamisesta. Näytäpä, missä Haavisto henkilökohtaisesti tekee enemmän.
Mitä Haavisto on tällä ahneuden vastustamisen alueella tehnyt? Mieleen tulee vain, että hän pakkolunasti Natura-hankkeeseen m u i d e n maata melkoiset alueet. Periaatteessa epäilemättä hyvä asia luonnonarvojen säilymisen ja luontoelämysten yleisen saavutettavuuden kannalta, mutta ahneuden vastustaminen ei tässä koskenut Haavistoa itseään. Ja nuo pakkolunastukset hoidettiin niin huonolla valmistelulla, että entiset omistajat tuntevat monin paikoin yhä katkeruutta Haavistoa kohtaan.
Äänestin tänään viimeisenä ennakkopäivänä...........Haavistoa.
Pitkään mietin, sitten katsoin aamutvn keskustelun ja en voi mitään,
kyllä tuli niin vahva tunne, että se on Haavisto.
Sittenkin, vaikka ajattelin, että Sauli Niinistö.
Suurissa päätöksissä pitää luottaa intuitiohon, se kertoo enemmän kuin tietoinen minä tietää. Nyt on hyvä olla, voi painaa päänsä tyynyyn hyvällä omallatunnolla.
Teko oli puolesta - ei vastaan!
Unessani näin, että Kekkonen on Kakkonen =)
Olikohan se enne. Voesti? Sunnuntaina menen piirtämään oman numeroni.
Luottakaa sydämren ääneen,
se ei ole mikään pedon luku vaan
muistuttaa pitkäaikaista presidenttiämme Kekkosta,
on siis kakkonen =)