Väite:1. teistit väittävät uskovansa jumalaan ja hänen olemassaoloonsa.
Väite 2. teistit väittävät, että he päätyvät kuoleman jälkeen taivaaseen.
Väite 3. teistit väittävät, että elämä taivaassa on parempaa kuin maallinen elämä
Kysynkin mikä saa uskovan tarttumaan elämään kuoleman sijasta? Miksi valita kahdesta vaihtoehdosta huonompi?
Tällä logiikalla yhdenkään uskovan henkeä ei kannattaisi pelastaa lääkkeillä tai elämää pitkittää. Onhan taivas aina maallista elämää parempi.
Väitänkin, että 99% uskovista tarttuu elämään, koska he epäilevät taivaan olemassaoloa. Jos ei ole taivasta ei taida olla jumalaakaan ja teistien koko elämänkatsomus romuttuu.
Uskovatkaan eivät usko, vaan heilläkin on epäilyksen siemen sydämessään.
Väite 2. teistit väittävät, että he päätyvät kuoleman jälkeen taivaaseen.
Väite 3. teistit väittävät, että elämä taivaassa on parempaa kuin maallinen elämä
Kysynkin mikä saa uskovan tarttumaan elämään kuoleman sijasta? Miksi valita kahdesta vaihtoehdosta huonompi?
Tällä logiikalla yhdenkään uskovan henkeä ei kannattaisi pelastaa lääkkeillä tai elämää pitkittää. Onhan taivas aina maallista elämää parempi.
Väitänkin, että 99% uskovista tarttuu elämään, koska he epäilevät taivaan olemassaoloa. Jos ei ole taivasta ei taida olla jumalaakaan ja teistien koko elämänkatsomus romuttuu.
Uskovatkaan eivät usko, vaan heilläkin on epäilyksen siemen sydämessään.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Uskovaisuus ja ateismi on niille, jotka eivät tiedä.
Validi väite. Lisäkysymyksenä esittäisin: jos tietäisi kaikesta kaiken, onko muut vaihtoehdot edes mahdollisia kuin teismi tai ateismi?
Oma vastaukseni on, että jos tietäisi kaikeasta kaiken, kaikkitietävä ei olisi ainakaan teisti.
Perustelut:
Uskontojen perus kysymys kuuluu: uskotko, että jumala on olemassa? Jos sanot kyllä, olet uskovainen; jos sanot ei, olet ateisti.
Kaikkitietävällä ei ole mitään mitä hän voisi uskoa, koska hän kaikkitietävänä tietää kaiken. Tieto on korvannut uskon. Jos siis kaikkitietävä tietää jumalan olevan olemassa, jumala on olemassa eikä siihen uskoa tarvita. Jos kaikkitietävä tietää ettei jumala ole olemassa, jumala ei ole olemassa eikä siihen uskoa tarvita.
Kaikkitietävä olisi siis joko ateisti tai ei kumpikaan.
"Kysynkin mikä saa uskovan tarttumaan elämään kuoleman sijasta?"
Se on kaikilla alitajuinen eloonjäämisvaisto (kuolemanpelko) riippumatta uskomuksista. Ja saattaahan syynä siihen olla myös tiedostamaton sielusta heijastuva muistikuva aikaisempien elämien välillä vietetyistä 'taivaselämistä', jotka eivät ole olleet ollenkaan ihan sitä, mitä nyt saatamme mielessämme kuvitella siitä.
Ketjun aloittaja kysyy mielenkiintoisen kysymyksen mutta ylestää samalla aivan liikaa. Tuollainen asetelma on toki tuttu kristityille mutta ei todellakaan koske kaikkia uskovaisia. Esimerkiksi muslimien joukosta löytyy paljon ihmisiä jotka ovat valmiita aktiivisesti itse päättämään elämänsä varmoina siitä, että pääsevät paratiisiin jossa heitä odottaa neitsyet joiden kanssa iloita.
Joillain sentään on vielä niin vahvaa uskoa.
Harmi vaan meidän rationalistien kannalta sellainen toiminta.
On totta, että yleistin, mutta se on pakko. Uskovia näkökulmia tuntuu olevan yhtä monta kuin on uskovaa. Joillekin uskonnollisille/syvästi uskonnollisille ihmisille mainitsemani skenaario on kuitenkin mahdollinen.
En viitisinyt lähteä Islamin näkökulmaan, jossa jopa oman hengen riistäminen vie taivaaseen. Käsittääkseni evankelisluterilaisessa uskossa itsemurha on synti. Tällöin voi pitää ymmärrettävä, että kukaan ei aktiivisesti halua kuolla, mutta sen sijaan kuoleman hidastaminen on tästä näkökulmasta tarpeetonta.
Olen toki kuullut syvästi uskovista, jotka eivät käytä lääkkeitä tai modernia sairaanhoitoa nimenomaan uskonnollisista syistä. Tämä lienee kuitenkin äärimmäisen marginaalinen ryhmä.
Itse en kuitenkaan ymmärrä miksi syvästi uskova pelkäisi kuolemaa, koska se on vain tie parempaan paikkaan. Jos tähän aidosti uskoo niin miksi haluaisi elää. Itse ateistina en pysty kyseistä ajatusmaailmaa kuitenkaan ymmärtämään.
Hän, ken todella uskoo Jumalaan, ei pelkää missään vaiheessa kuolemaa, koska jumalan löytänyt tietää, mitä kuolema on. Ateisti kuten myös teisti pelkäävät kuolemaa, koska kumpikaan heistä ei tule koskaan löytämään tietoisuutta.
On kuitenkin myönnettävä, että ateistilla on paremmat edellytykset löytää tietoisuus, koska ateistit ovat kriittisiä jumalan suhteen, ja kriittisyys nimenomaan on avian jumalan löytäimiseen. Paradoksi lienee siinä, että hän, joka jumalan kieltää, voi sen vain löytää. Uskominen ei kannata, jos ei tiedä, miksi uskoo. Kun "näkee" asioita tarpeeksi, tietää myös, mikä jumala on (painottaen sanaa 'tietää').
Otsikossa: "Jokainen uskova kyseenalaistaa Jumalan olemassaolon" on tietyltä kannalta oikein sanottu, mutta perustelu hutera, koska jumalan löytänyt ei usko tuonpuoleiseen elämään. Vastausta ei tarvitse etsiä kirjoista, eikä sitä tarvitse etsiä rukouksista. Kun jumala löytyy, niin se on todellakin looginen ja aina olemassa. Jumala on kriittisyyden esikuva.
Ensinnäkin on sanottava se, että miten uskovainen voi suhtautua kriittisesti omaan uskoonsa. Jos hän suhtautuu kriittisesti uskoonsa, niin miten hän voi edelleen uskoa, vaikka ei pysty perustelemaan uskoansa? Jos hän ei suhtaudu lainkaan kriittisesti omaan uskoonsa, niin silloin hän ei edes yritä ymmärtää, miltä epäuskovaisista tuntuu. Uskovaisella ei voi siis olla edes teoriassa ymmärrystä tai tietoutta siitä, mitä ateistilla potentiaalisesti on, sillä kriittisyys on jumalan löytämisen perusta.
Kun on kriittinen, niin on mahdollista, että näkee myös itsensä kriittisest, jota uskovaiset eivät kykene tekemään (edes teoriassa).
"Jumala on kriittisyyden esikuva."
Ehkä naurettavin väite mitä olen kuullut, menee top-10:iin.
Kriittisen määritelmä: arvosteleva, epäilevästi suhtautuva, pessimistinen
Jos keskustelet tosiuskovan kanssa, huomaat nopeasti, että hän on jääräpäisyydessään kaikkea muuta kuin kriittinen. Uskova ei arvostele tai epäile uskoaan. Piste.
Jumala saattaa olla aina mielessä, mutta jumala ei ole looginen. Jos jumala olisi looginen, uskova voisi iloisin mielin tutkia tieteellisin keinoin jumalkäsitettä ja hyväksyä jumalan olevan mielikuvituksen tuotetta. Ei, jumala ei ole looginen.
Martti Luther kiteytty teistisen maailmankatsomuksen:
"Järki on uskon pahin vihollinen."
Uskovaisiakin on moneksi. Jumalan voi unohtaa hetkeksi, koska se sitoo liikaa ihmisten ajatuksia. Jumalalla en tarkoita nykyaikaisen kirkon määrittelemää ulkopuolisesta "voimasta".
Kun olet tarpeeksi looginen ja järkevä, et voi myöntää itsellesi muuta kuin sen, että olet uskovainen. Kaikki toimintasi perustuvat uskoon asioista.
Suuri ero uskovaisissa löytyy siitä, että "tietää sen, miksi uskoo" vs. "uskoo sen, mitä ei tiedä".
Ja sen vuoksi sanon sinulle, että kun olet tosiuskovan kanssa, hän ei järkähdä uskossaan, sillä hän tietää, minkä vuoksi uskoo. Hän ei tunne ahdistusta, vaikka häntä painostetaan. Ja olet oikeassa siinä, että "todellinen uskova ei arvostele tai epäile uskoaan". Se on niin looginen, ettei hänen tarvitse.
Sen vuoksi kriittisyys on ainoa tie löytää todellinen usko.
Kuten aiemmin jo kirjoitin. Usko on järjen käytön seuraamus. Ja Martti Luther oli täysin väärässä väittäessään, että "järki on uskon pahin vihollinen", koska järki on edellytys uskomiselle.
Aiemminkin jo mainitsin, että se ken varmasti väittää Jumalan olevan olemassa, eikä osaa asiaa sen kummemmin perustella, ei poikkea lainkaan uskoltaan ateistista. Teismi, ja ateismi ovat molemmat "totuuksia", joita ei osata perustella. Poikkeuksena se, että vain ateistilla on mahdollisuus löytää todellinen usko.