Ei ole

sopan keittäjä

väärin tehdä toinen onnelliseksi ja odottaa tulevansa toisen kautta onnelliseksi.

Onni ei lähde itsestä, eikä ole itsestä kiinni vaan onni koetaan toisen tuoman hyvän olon kautta.

On täyttä soopaa luulla, että ihmisen onni lähtee itsestä. Ihminen ei yksin onnelliseksi voi tulla, eikä yksin onnea voi kokea.

Ihminen kaipaa rakkautta ja rakkauteen tarvitaan aina toisen antama ilo, nautinto, rauha, tyytyväisyys ja kaikkinainen läsnäolo, jota tarvitaan tasapainoisen onnellisuuden tavoitteluun.

Luokaapa tyhjästä onnellinen olotila, kuinkahan moni silloin tietää mitä edes onni on.

137

494

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • lynett

      Onni lähtee itsestä mutta se ei ole sama asia kuin "onni tulee yksin eläen" tai ilman rakkautta tai minkäänlaisia ihmissuhteita.

      On kuitenkin ihan eri asia vastuuttaa kaikki elämässä olevat ihmiset pitämään itsensä tyytyväisenä vaan ne hyvinvointia tukevat kokemukset kerääntyvät terveistä, ei sairaalloisen riippuvaisista,suhteista.

    • sopankeittäjä

      Jahas, mutta oletko miettynyt sitä, että on olemassa myöskin niitä sairaita, luonnehäiröisiä, läheisriippuvaisia, jotka eivät löydä onneaan mistään muualta kuin toisen tuoman ja antaman onnellisuuden kautta. Ei asiat ole niin mustavalkoisia, että ne voidaan määritellä ja jakaa kokemaan vain terveitä tai sairaita. Jokaisella on yhtäläinen oikeus onneen niillä sairaalloisen riippuvaisillakin.

      En ymmärrä tätä nykyajan ihmeen sairas/terve-luokittelua. Kuka onnensa mitenkin saa ja löytää se on tärkeää, ei se onko se joidenkin nipottajien mielestä väärin tai oikein.

      Onni ei todellakaan lähde ihmisesä itsestään, onni ei ole mikään automaattinen sisäinen olotila, joka saavutetaan ihan ilman mitään tai ketään. Onneen tarvitaan aina TEKIJÄ ja on täyttä soopaa väittää, että ihminen on onnellinen vain ja ainoastaan siksi, että onni riippuu yksinomaan hänestä.

      Tunnen tälläkin hetkellä ihmisiä, jotka "tarvitsevat" ja ovat onnellisia vain näissä teidän määrittelemissänne "sairaissa" suhteissa.

      "Tee minut onnelliseksi" ei välttämättä ole ollenkaan huono ajatus tai vaatimus. Jokaisen suhteen perustukselle tärkeää on se, että halutaan tehdä toinen onnelliseksi ja osataan myöskin vaatia siltä toiselta samaa.

      • lynett

        "Tee minut onnelliseksi" -ajatus suoraan tuollaisenaan on mielestäni monen murheen alku...
        Kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan ohjenuorana riittänee.

        Tässä nyt sekoitetaan jotenkin se, että onni pitäisi löytää yksin (?). Eihän siitä ole kyse ainakaan omalta kantiltani.

        Mun henkilökohtainen kokemus on se, että kaikkien vaikeuksien jälkeen se elämänlaadun parantuminen on lähtenyt itsestäni ja omista valinnoistani.
        Jopa pelkkä asenne ratkaisee paljon.

        Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa, että tämä kaikki "muutos" olisi pitänyt tehdä yksin. Ehkä kuitenkin vähän terveellisemmässä seurassa =)

    • 10+19=29

      Onnea voi kokea hyvinkin myös ilman toista ihmistä, siten että se kumpuaa itsestään.

      Ainakin minulle on monesti käynyt niin, lähden lenkille, ykskaks, olo on kevyt, tekis mieli hypellä, syleillä koko maailmaa.

      Sama ilmiö tulee joskus musiikkia kuunnellessa, nukkumaan mennessä kun tulee tunne kaikki on hyvin.

      Joitain esimerkkejä mainitakseni.

      • lynett

        Ja koko onnen määritelmäkin on vähän epäselkeä ja varmaan aika henkilökohtaista kullekin.

        Mutta tuossa esimerkissäsi tulee hyvin esille, kovin arkisesti se, kuinka omaan olotilaansa voi vaikuttaa itse.

        Voin valita seurani.
        Voin valita mennä ulos vaikka lenkille ja parantaa fiilistäni.
        Voin hakeutua mielekkäämpään työpaikkaan.
        Voin hankkiutua jenkkakahvoistani eroon jos ne häiritsee.
        Voin hakea apua ongelmiini kun olen siihen valmis.


        Mitä ikinä.

        Onni on vähän mystinen käsitys muutenkin. Uskon itse, että se lopulta koostuu erittäin arkisista ja pienistä asioista sekä asenteesta elämään (tai ihmisiin) sen vaikeuksineenkin.

      • ap

        Mutta siihenkin olet tarvinnut jonkun TEKIJÄN, joka on saanut sinut tuntemaan tuota onnentunnetta - hyvä fiilis lähtee aina jostakin liikkeelle ja saa meidät tuntemaan onnellisuutta. Kyllä, KAIKEN pitää olla kohdillaan voidakseen tuntea itsensä onnelliseksi, kun jokin tekijä ei ole, tai puuttuu, niin silloin onnentunnetta on vaikea saavuttaa.

        MUSIIKKI on tekijä, joka saa meidät onnelliseksi, se voi myös tehdä meidät ärtyisäksi ja vihaiseksi. Samoin on ihmisten laita. Onnea ei todellakaan voi saavuttaa tyhjästä vaan siihen tarvitaan aina TEKIJÄ, joka on onnentunteen herättäjä ja ylläpitäjä meissä.

      • lynett
        ap kirjoitti:

        Mutta siihenkin olet tarvinnut jonkun TEKIJÄN, joka on saanut sinut tuntemaan tuota onnentunnetta - hyvä fiilis lähtee aina jostakin liikkeelle ja saa meidät tuntemaan onnellisuutta. Kyllä, KAIKEN pitää olla kohdillaan voidakseen tuntea itsensä onnelliseksi, kun jokin tekijä ei ole, tai puuttuu, niin silloin onnentunnetta on vaikea saavuttaa.

        MUSIIKKI on tekijä, joka saa meidät onnelliseksi, se voi myös tehdä meidät ärtyisäksi ja vihaiseksi. Samoin on ihmisten laita. Onnea ei todellakaan voi saavuttaa tyhjästä vaan siihen tarvitaan aina TEKIJÄ, joka on onnentunteen herättäjä ja ylläpitäjä meissä.

        Mä en ymmärrä missä vaiheessa ideana oli se, että onni lähtee tyhjästä ?
        Meneekö nyt vähän ääripäihin taas...jossain mökissä, hiljaisuudessa, ilman mitään virikkeitä ja ihmisiä tai muutakaan eloa. Karussa ympäristössä hiekan keskellä =)

        Nou nou...vaikka se sopii varmaan joillekin.

        Mites siinä onnellisuustutkimuksessa olikaan...

        Että onnellisuudesta puolet olisi geneettisesti määrittynyttä ( ??? ), 10 % ulkoisista olosuhteista johtuvaa ja loput 40 % olisi kiinni omista asenteista ja valinnoista.

        Tiä sitten.
        Ainakin noihin ulkoisiin olosuhteisiin moni pystyy vaikuttamaan (vaikka valitsemalla sitä musiikkia sitten) joten sikäli voisi sitten ajatella Nykäsen logiikalla fifty-sixty.

    • ihmisen onni

      Onni lähtee juurikin itsestä eikä mistään muusta. Jos olemme onnellisia oman itsemme kanssa niin osaamme olla onnellisia toistenkin kanssa.
      Jos vihaamme itseämme niin emme tosiaankaan osaa rakastaa ketään
      siis katsotaan ensin pieliin ja opetellaan rakastamaan sitä ihmistä joka sieltä katsoo takaisin onni lähtee juuri siitä..

      • ap

        Voi tuota soopaa. No, mistä se onni sinusta on lähtöisin? Mistä se onni sinuun on tullut? Mitä olet tarvinnut saavuttaaksesi tuon onnentunteen? Tyhjästäkö tunnet onnea vai siitä, että sinulla on asioita, tekijöitä elämässäsi, jotka tekevät sinut onnelliseksi?

        Rakastaa voi, vaikka ei yhtään olisi sinut itsensä kanssa, toisia voi rakastaa vaikka ei rakastaisi yhtään itseään. On aivan soopaa uskoa noita vanhoja kliseisiä lauseita, jos vihaamme itseämme, niin vihaamme kaikkea/kakkia - ei se noin mene.

        Paljon on teillä vielä opittavaa, ei elämä ole niin mustavalkoista ja kaiken ei aina tarvitse ja saakaan riippua itsestä. Olemme myöskin toisiamme varten täällä ja meidän jokaisen tehtävänä on nostaa toisen onnellisuuden tunnetta, ei tuhota ja tappaa sitä.

      • dizel
        ap kirjoitti:

        Voi tuota soopaa. No, mistä se onni sinusta on lähtöisin? Mistä se onni sinuun on tullut? Mitä olet tarvinnut saavuttaaksesi tuon onnentunteen? Tyhjästäkö tunnet onnea vai siitä, että sinulla on asioita, tekijöitä elämässäsi, jotka tekevät sinut onnelliseksi?

        Rakastaa voi, vaikka ei yhtään olisi sinut itsensä kanssa, toisia voi rakastaa vaikka ei rakastaisi yhtään itseään. On aivan soopaa uskoa noita vanhoja kliseisiä lauseita, jos vihaamme itseämme, niin vihaamme kaikkea/kakkia - ei se noin mene.

        Paljon on teillä vielä opittavaa, ei elämä ole niin mustavalkoista ja kaiken ei aina tarvitse ja saakaan riippua itsestä. Olemme myöskin toisiamme varten täällä ja meidän jokaisen tehtävänä on nostaa toisen onnellisuuden tunnetta, ei tuhota ja tappaa sitä.

        "Olemme myöskin toisiamme varten täällä ja meidän jokaisen tehtävänä on nostaa toisen onnellisuuden tunnetta"

        Kuinka monen ihmisen onnellisuudentunnetta olet nostanut takertumalla toiseen, kuin takiainen?
        Kyllä onnellisuuteen usein riittää vain nätit maisemat...hyvä biisi...kuppi kahvia yms.

        "No, mistä se onni sinusta on lähtöisin? Mistä se onni sinuun on tullut? "


        Eiköhän se ole jo siellä valmiina odottamassa sopivaa hetkeä, aivan kuten mikä tahansa tunne... ( vastasin, vaikka ei minulta kysytty )

      • lynett
        ap kirjoitti:

        Voi tuota soopaa. No, mistä se onni sinusta on lähtöisin? Mistä se onni sinuun on tullut? Mitä olet tarvinnut saavuttaaksesi tuon onnentunteen? Tyhjästäkö tunnet onnea vai siitä, että sinulla on asioita, tekijöitä elämässäsi, jotka tekevät sinut onnelliseksi?

        Rakastaa voi, vaikka ei yhtään olisi sinut itsensä kanssa, toisia voi rakastaa vaikka ei rakastaisi yhtään itseään. On aivan soopaa uskoa noita vanhoja kliseisiä lauseita, jos vihaamme itseämme, niin vihaamme kaikkea/kakkia - ei se noin mene.

        Paljon on teillä vielä opittavaa, ei elämä ole niin mustavalkoista ja kaiken ei aina tarvitse ja saakaan riippua itsestä. Olemme myöskin toisiamme varten täällä ja meidän jokaisen tehtävänä on nostaa toisen onnellisuuden tunnetta, ei tuhota ja tappaa sitä.

        "Olemme myöskin toisiamme varten täällä ja meidän jokaisen tehtävänä on nostaa toisen onnellisuuden tunnetta"

        Oletko onnellinen ?
        Jaatko onnellisuutta tai hyväntuulisuutta eteenpäin ?

      • lynett
        dizel kirjoitti:

        "Olemme myöskin toisiamme varten täällä ja meidän jokaisen tehtävänä on nostaa toisen onnellisuuden tunnetta"

        Kuinka monen ihmisen onnellisuudentunnetta olet nostanut takertumalla toiseen, kuin takiainen?
        Kyllä onnellisuuteen usein riittää vain nätit maisemat...hyvä biisi...kuppi kahvia yms.

        "No, mistä se onni sinusta on lähtöisin? Mistä se onni sinuun on tullut? "


        Eiköhän se ole jo siellä valmiina odottamassa sopivaa hetkeä, aivan kuten mikä tahansa tunne... ( vastasin, vaikka ei minulta kysytty )

        Ja musta tuntuu monesti siltä (sortunut siihen itsekin), että monilla onnellisuuden käsite on vähän "yläilmoissa". Se todellakin koostuu monista pienistä, arkisista ja itsestäänselvistä asioista ja ne helposti unohtuvat.

        Kyllä kumppanin tekee parhaiten tyytyväiseksi onnellinen kumppani, joka on rakentanut elämänsä muuten(kin) siten että kokee tyytyväisyyttä. Näin myöskään ei kumppanille aseteta liian suuria vaatimuksia.

      • ap
        dizel kirjoitti:

        "Olemme myöskin toisiamme varten täällä ja meidän jokaisen tehtävänä on nostaa toisen onnellisuuden tunnetta"

        Kuinka monen ihmisen onnellisuudentunnetta olet nostanut takertumalla toiseen, kuin takiainen?
        Kyllä onnellisuuteen usein riittää vain nätit maisemat...hyvä biisi...kuppi kahvia yms.

        "No, mistä se onni sinusta on lähtöisin? Mistä se onni sinuun on tullut? "


        Eiköhän se ole jo siellä valmiina odottamassa sopivaa hetkeä, aivan kuten mikä tahansa tunne... ( vastasin, vaikka ei minulta kysytty )

        Joidenkin kohdalla tuo takertuminen onnistuu, jotkut jopa suorastaan haluavat, että heihin takerrutaan ja saavat kokea olevansa tärkeitä ja itsekin onnellisia. Kuten tuossa aiemmin kerroin, eivät ihmiset ole joko läheisriippuvaisia tai ei läheisriippuvaisia takertuakseen toiseen, he voivat olla myöskin sokeasti rakastuneita ja haluavat riippua toisessa kiinni ja tuntea tuota huumaavaa onnentunnetta, jonka vain tuo yksi ja ainoa pystyy antamaan. Toisaalta, kuka määrittelee sen, että läheisriippuva ei saa tuntea itseään onnelliseksi juuri takertuessaan toiseen? Jos se hänet tekee onnelliseksi ja toinenkin tuntee olevansa tuolle riippujalle tärkeä ja olevansa onnellinen, niin so what...onni on kutakuinkin saavutettu, ei täydellisesti sinun normiesi mukaan, mutta keneltä se on pois ihmettelen vaan.

        Hyvä biisi tai kupillinen kahvia ei tee ketään onnelliseksi, jos hänellä kaikki muu elämässä on päin vittua. Tuo on täyttä soopaa.

        Just niin. Onnea pitää odottaa. MIKSI? No siksi, että se ei tyhjästä meihin tule, vaan siihen tarvitaan tekijöitä ei vaan yhtä tai kahta vaan kaiken pitää olla kohdallaan.

        Ei rakkauskaan syty itsekseen vaan tarvitsee syttäjän. Samoin kuin tulitikku tarvitsee sytyttäjän.

      • ap
        lynett kirjoitti:

        Ja musta tuntuu monesti siltä (sortunut siihen itsekin), että monilla onnellisuuden käsite on vähän "yläilmoissa". Se todellakin koostuu monista pienistä, arkisista ja itsestäänselvistä asioista ja ne helposti unohtuvat.

        Kyllä kumppanin tekee parhaiten tyytyväiseksi onnellinen kumppani, joka on rakentanut elämänsä muuten(kin) siten että kokee tyytyväisyyttä. Näin myöskään ei kumppanille aseteta liian suuria vaatimuksia.

        Onhan se elämä helpompaa silloin molemmille, kun molemmat ovat tyytyväisiä ja onnellisia, mutta siihenhän suhteessa pyritäänkin ja siihen on molempien tähdättävä. On osattava myös vaatia onnellisuutta itselleen parisuhteessa, on osattava kertoa toiveensa ja pettymyksensä. Kukaan ei ole ajatustenlukija ja ketään ei voi tehdä onnelliseksi, ellei tiedä mitä hän haluaa. Kun tiedetään toisen toiveet tai tiedetään miksi toinen ei koe olevansa onnellinen voidaan lähteä asiaa työstämään ja siihen tarvitaan molempien halu. Ellei toisen onnellisuus kiinnosta, niin silloin on parempi kävellä suhteesta ulos.

      • dizel
        ap kirjoitti:

        Joidenkin kohdalla tuo takertuminen onnistuu, jotkut jopa suorastaan haluavat, että heihin takerrutaan ja saavat kokea olevansa tärkeitä ja itsekin onnellisia. Kuten tuossa aiemmin kerroin, eivät ihmiset ole joko läheisriippuvaisia tai ei läheisriippuvaisia takertuakseen toiseen, he voivat olla myöskin sokeasti rakastuneita ja haluavat riippua toisessa kiinni ja tuntea tuota huumaavaa onnentunnetta, jonka vain tuo yksi ja ainoa pystyy antamaan. Toisaalta, kuka määrittelee sen, että läheisriippuva ei saa tuntea itseään onnelliseksi juuri takertuessaan toiseen? Jos se hänet tekee onnelliseksi ja toinenkin tuntee olevansa tuolle riippujalle tärkeä ja olevansa onnellinen, niin so what...onni on kutakuinkin saavutettu, ei täydellisesti sinun normiesi mukaan, mutta keneltä se on pois ihmettelen vaan.

        Hyvä biisi tai kupillinen kahvia ei tee ketään onnelliseksi, jos hänellä kaikki muu elämässä on päin vittua. Tuo on täyttä soopaa.

        Just niin. Onnea pitää odottaa. MIKSI? No siksi, että se ei tyhjästä meihin tule, vaan siihen tarvitaan tekijöitä ei vaan yhtä tai kahta vaan kaiken pitää olla kohdallaan.

        Ei rakkauskaan syty itsekseen vaan tarvitsee syttäjän. Samoin kuin tulitikku tarvitsee sytyttäjän.

        Ei onnea tarvitse välttämättä odottaa...Ei sitä kukaan tuo naaman eteen.
        Sille voi myös itse luoda otollisen maaperän omalla asenteellaan ja teoillaan.

        "Hyvä biisi tai kupillinen kahvia ei tee ketään onnelliseksi, jos hänellä kaikki muu elämässä on päin vittua."


        No silloinhan se juuri tekeekin onnelliseksi...
        Itse ainakin kykenen unohtamaan ikävät asiat esim. yhdeksi illaksi ja nauttia siitä hetkestä, vaikka tietäisin seuraavana päivänä lähtevän kämpän alta, tai vastaavaa ( ei ole tapahtunut, mutta esimerkiksi ) En vain ajattele asioita juuri etukäteen...
        Eräs kaverini, joka kauheasti stressailee kaikkea etukäteen usein ihmettelee, että miten voinkin olla niin helvetin rauhallinen ja ottaa vain rennosti huolimatta tulevista ikävyyksistä... :)

      • ap
        lynett kirjoitti:

        "Olemme myöskin toisiamme varten täällä ja meidän jokaisen tehtävänä on nostaa toisen onnellisuuden tunnetta"

        Oletko onnellinen ?
        Jaatko onnellisuutta tai hyväntuulisuutta eteenpäin ?

        Onnellisuus ei ole mikään jatkuva jana, joka aina jatkuu samanlaisena päivästä toiseen, se vaihtelee.

        Olen
        Jaan

      • lynett
        ap kirjoitti:

        Onnellisuus ei ole mikään jatkuva jana, joka aina jatkuu samanlaisena päivästä toiseen, se vaihtelee.

        Olen
        Jaan

        Huomasin tuon positiivisuutesi heti, siksi mainitsin =)

      • höh,
        lynett kirjoitti:

        Huomasin tuon positiivisuutesi heti, siksi mainitsin =)

        ei aivottomaksi nimittely ainakaan mun onnellisuutta lisää... :-[

      • lynett
        ap kirjoitti:

        Onhan se elämä helpompaa silloin molemmille, kun molemmat ovat tyytyväisiä ja onnellisia, mutta siihenhän suhteessa pyritäänkin ja siihen on molempien tähdättävä. On osattava myös vaatia onnellisuutta itselleen parisuhteessa, on osattava kertoa toiveensa ja pettymyksensä. Kukaan ei ole ajatustenlukija ja ketään ei voi tehdä onnelliseksi, ellei tiedä mitä hän haluaa. Kun tiedetään toisen toiveet tai tiedetään miksi toinen ei koe olevansa onnellinen voidaan lähteä asiaa työstämään ja siihen tarvitaan molempien halu. Ellei toisen onnellisuus kiinnosta, niin silloin on parempi kävellä suhteesta ulos.

        Samaa mieltä siitä, että pitäisi osata kertoa mitä haluaa/toivoo parisuhteelta jne eikä sitä varmaan ainakaan liikaa tehdä.
        Mutta onko tuo sama asia kuin ajatella että "vaadin kumppanin tekevän minusta onnellisen" ? Vai käytätkö tarkoituksella tuollaisia ääripään sanoja ?

        Minä toivon että...minä haluaisin että...minun arvomaailmaani...

        kuin...

        Minä vaadin että teet minut onnelliseksi ?

    • nisse & co

      Joskus tuntuu kyllä että olen kaikkein onnellisimmallani yksi, ne muut ihmiset vain häiritsee sitä onneani ellei vastaan tule sitten vähintään yhtä onnellinen tapaus.

      • ap

        Tuo on itsensä pettämistä. Itsensä kanssa voi viihtyä, mutta täysin onnellinen ei kukaan ole yksinään, ja joka niin väittää saahaa itseään linssiin pahasti. Sinun onnellisuutesi yksin ei ole onnellisuutta vaan se on yksistään valinta, jonka olet pakostakin ehkä halunnut itsellesi suoda, koska onnellisuuteesi vastaavaa vaatimustasoa ei kukaan tällä hetkellä sinulle ole pystynyt tarjoamaan. Kun löytyy tarpeeksi "tasokas" tai sinun vaatimuksiasi vastaava kohde, joka pystyy sinulle antamaan kaiken sen mitä yksin et voi saavuttaa on onnellisuutesi silloin hänestä riippuvainen.

      • dizel
        ap kirjoitti:

        Tuo on itsensä pettämistä. Itsensä kanssa voi viihtyä, mutta täysin onnellinen ei kukaan ole yksinään, ja joka niin väittää saahaa itseään linssiin pahasti. Sinun onnellisuutesi yksin ei ole onnellisuutta vaan se on yksistään valinta, jonka olet pakostakin ehkä halunnut itsellesi suoda, koska onnellisuuteesi vastaavaa vaatimustasoa ei kukaan tällä hetkellä sinulle ole pystynyt tarjoamaan. Kun löytyy tarpeeksi "tasokas" tai sinun vaatimuksiasi vastaava kohde, joka pystyy sinulle antamaan kaiken sen mitä yksin et voi saavuttaa on onnellisuutesi silloin hänestä riippuvainen.

        Ahahahaa!

        "Kun löytyy tarpeeksi "tasokas" tai sinun vaatimuksiasi vastaava kohde, joka pystyy sinulle antamaan kaiken sen mitä yksin et voi saavuttaa on onnellisuutesi silloin hänestä riippuvainen. "


        No provohan tämä olikin, näkihän sen nyt heti, mutta tämä viimeistään sen todisti. :D

      • lynett
        dizel kirjoitti:

        Ahahahaa!

        "Kun löytyy tarpeeksi "tasokas" tai sinun vaatimuksiasi vastaava kohde, joka pystyy sinulle antamaan kaiken sen mitä yksin et voi saavuttaa on onnellisuutesi silloin hänestä riippuvainen. "


        No provohan tämä olikin, näkihän sen nyt heti, mutta tämä viimeistään sen todisti. :D

        Tod., mutta aihe on varmaan ihan hyvä.
        Monilla saattaa olla tuollaisia odotuksia.

      • ap
        dizel kirjoitti:

        Ahahahaa!

        "Kun löytyy tarpeeksi "tasokas" tai sinun vaatimuksiasi vastaava kohde, joka pystyy sinulle antamaan kaiken sen mitä yksin et voi saavuttaa on onnellisuutesi silloin hänestä riippuvainen. "


        No provohan tämä olikin, näkihän sen nyt heti, mutta tämä viimeistään sen todisti. :D

        Jahasjahas, vai että provo. No, eihän kuka vaan voi sinua tai minua tehdä onnelliseksi vai voiko? Kyllä minä "vaadin" tiettyä "tasoa" ja sellaisen ihmisen kumppaniksi, joka voi tehdä minut onnelliseksi. Sinulle tietysti kelpaa kuka vaan.

        Ei muuten ole provo, etkä sinä tajua yhtikäs mistään mitään.

      • dizel
        ap kirjoitti:

        Jahasjahas, vai että provo. No, eihän kuka vaan voi sinua tai minua tehdä onnelliseksi vai voiko? Kyllä minä "vaadin" tiettyä "tasoa" ja sellaisen ihmisen kumppaniksi, joka voi tehdä minut onnelliseksi. Sinulle tietysti kelpaa kuka vaan.

        Ei muuten ole provo, etkä sinä tajua yhtikäs mistään mitään.

        "Kyllä minä "vaadin" tiettyä "tasoa" ja sellaisen ihmisen kumppaniksi, joka voi tehdä minut onnelliseksi."


        Onnea etsintään...Tai "onni" lienee väärä sana tässä tapauksessa...kuitenkin.

      • ap
        dizel kirjoitti:

        "Kyllä minä "vaadin" tiettyä "tasoa" ja sellaisen ihmisen kumppaniksi, joka voi tehdä minut onnelliseksi."


        Onnea etsintään...Tai "onni" lienee väärä sana tässä tapauksessa...kuitenkin.

        Mitä sanaa sitten käyttäisit onnen sijaan?

      • dizel
        ap kirjoitti:

        Mitä sanaa sitten käyttäisit onnen sijaan?

        Njaa en tiedä...Eihän sinulla onnea ole, ennenkuin sen onnen löydät, joten tuollainen onnentoivotus on aika turha...eikö?

      • nisse & co
        ap kirjoitti:

        Tuo on itsensä pettämistä. Itsensä kanssa voi viihtyä, mutta täysin onnellinen ei kukaan ole yksinään, ja joka niin väittää saahaa itseään linssiin pahasti. Sinun onnellisuutesi yksin ei ole onnellisuutta vaan se on yksistään valinta, jonka olet pakostakin ehkä halunnut itsellesi suoda, koska onnellisuuteesi vastaavaa vaatimustasoa ei kukaan tällä hetkellä sinulle ole pystynyt tarjoamaan. Kun löytyy tarpeeksi "tasokas" tai sinun vaatimuksiasi vastaava kohde, joka pystyy sinulle antamaan kaiken sen mitä yksin et voi saavuttaa on onnellisuutesi silloin hänestä riippuvainen.

        "Kun löytyy tarpeeksi "tasokas" tai sinun vaatimuksiasi vastaava kohde, joka pystyy sinulle antamaan kaiken sen mitä yksin et voi saavuttaa on onnellisuutesi silloin hänestä riippuvainen."

        No sellaista jään sitten mielenkiinnolla odottamaan, siihen asti on kai näillä eväillä pärjättävä. En vaan yksinkertaisesti kestä tarvitsevia ihmisiä, lapset on eri asia mutta siinäkin on liika liikaa. Toiset ovat jo pienestä pitäen kuin loputtomia kaivoja joille ei mikään riitä ja toiset on vähään tyytyväisiä. En tiedä mikä geenitekijä tai muu se on, ehkä vain luonnekysymys.

      • tärkeysjärjestys
        ap kirjoitti:

        Tuo on itsensä pettämistä. Itsensä kanssa voi viihtyä, mutta täysin onnellinen ei kukaan ole yksinään, ja joka niin väittää saahaa itseään linssiin pahasti. Sinun onnellisuutesi yksin ei ole onnellisuutta vaan se on yksistään valinta, jonka olet pakostakin ehkä halunnut itsellesi suoda, koska onnellisuuteesi vastaavaa vaatimustasoa ei kukaan tällä hetkellä sinulle ole pystynyt tarjoamaan. Kun löytyy tarpeeksi "tasokas" tai sinun vaatimuksiasi vastaava kohde, joka pystyy sinulle antamaan kaiken sen mitä yksin et voi saavuttaa on onnellisuutesi silloin hänestä riippuvainen.

        siis kun löytyy lähde. Juuri niinhän narsisti tekee hän ei voi olla onnellinen ilman lähdettään.
        Normaalilla järjellä varustettu tasapainoinen henkilö osaa kyllä olla onnellinen pienistä asioista ilman toista ihmistä/lähdettä.
        Jos ihminen ajattelee aina negatiivisesti niin ei ole onnellinen. Jos kokoajan aliarvioi itseään niin sekään ei tuo onnea. Silloin on kysymys itsensä kiduttamisesta.
        Pitää oppia ajattelemaan positiivisesti ja olemaan onnellinen pienistäkin asioista niin se onni lahtee todella itsestä eikä kenestäkään toisesta ihmisestä.

        Katso peiliin joka aamu ja sano itsellesi että tykkään itsestäni olen hyvä, minä kelpaan. Niin huomaat kohta että tykkäät itsestäsi terveesti ja alat tuntea itsesi onnelliseksi..

        Minä jos joku tiedän tuon, on senverran kauhukokemukset lapsuudesta että luulis minun hakevan piilopaikkoja elämältä. Olen joutunut opettelemaan itsekunnioitusta, itseni arvostusta ja olen tosiaan huomannut että olen ihan kiva tyyppi, olen onnellinen siitä että elän ja kaiiki asiat ovat hyvin. OLen tasapainoinen ihminen ja se toinen ihminen/ rakkaus tulee sitten kun on tullakseen. En tarvi lähdettä tunteakseni itseni ja ollakseni onnellinen.

    • dizel

      Kuulostaa läheisriippuvaisen höpinöiltä...

      Kyllä se onni lähtee vain ja ainoastaan itsestä.
      Kaikki eivät ole myöskään sosiaalisia ihmisiä, eivätkä nauti sosiaalisista tilanteista...tai ihmisten seurasta ylipäänsä.
      Tuskinpa he ovat kovinkaan onnettomia.

      • dizel

        Onni lähtee siitä, että tekee asioita mistä pitää...
        Joillekin se on ihmisten kanssa oleskelu, juttelu, kun taas toisille se on yksinäinen koti-ilta omassa rauhassa, ehkä jonkun hyvän kirjan, tai elokuvan parissa...
        Sitten pitää muistaa vielä ne lemmikit, jotka tekevät myös monet ihmiset onnelliseksi pelkällä olemassaolollaan.
        (

      • lynett

        Ehkä läheisriippuvaisenkin tai jatkuvaa peilausta tarvitsevan... mutta tuollainen ajattelu liippaa hyvin läheltä uhriutumisen dynamiikkaa.

      • dizel
        lynett kirjoitti:

        Ehkä läheisriippuvaisenkin tai jatkuvaa peilausta tarvitsevan... mutta tuollainen ajattelu liippaa hyvin läheltä uhriutumisen dynamiikkaa.

        "onni koetaan toisen tuoman hyvän olon kautta."

        Tämä on jotain niin typerää...
        Noin ajattelee varmaan valtaosa läheisriippuvisa ja narsisteistakin.

        "Luokaapa tyhjästä onnellinen olotila, kuinkahan moni silloin tietää mitä edes onni on. "

        Tyhjästä?
        Onko ihminen tyhjä ilman toista ihmistä?
        Mielestäni ei...Jos noin ajattelee kannattaisi miettiä mistä tuo tyhjyys johtuu, sen sijaan, että hakeutuisi muiden seuraan epätoivoisesti onneaan etsien ja yhä uudestaan pettyen, kun se toinen nyt ei täyttänytkään niitä jo valmiiksi mielessä laadittuja odotuksia...Kyllä ihmisen pitäisi pystyä olemaan onnellinen ihan yksinkin.

      • lynett
        dizel kirjoitti:

        "onni koetaan toisen tuoman hyvän olon kautta."

        Tämä on jotain niin typerää...
        Noin ajattelee varmaan valtaosa läheisriippuvisa ja narsisteistakin.

        "Luokaapa tyhjästä onnellinen olotila, kuinkahan moni silloin tietää mitä edes onni on. "

        Tyhjästä?
        Onko ihminen tyhjä ilman toista ihmistä?
        Mielestäni ei...Jos noin ajattelee kannattaisi miettiä mistä tuo tyhjyys johtuu, sen sijaan, että hakeutuisi muiden seuraan epätoivoisesti onneaan etsien ja yhä uudestaan pettyen, kun se toinen nyt ei täyttänytkään niitä jo valmiiksi mielessä laadittuja odotuksia...Kyllä ihmisen pitäisi pystyä olemaan onnellinen ihan yksinkin.

        En osaa nähdä tuollaisia odotuksia mitenkään muuten kuin hyvin vaarallisina... siinä alkaa helposti toinen osapuoli näyttäytymään kuspäänä.

        Unohtamatta sitä, että kuvatulla tavalla käyttäytyvä ihminen on ihmissuhteessa kovin rasittava/raskas. Sillä tavalla eläen voi olla vaikeaa saada minkäänlaista kunnioitusta.

        Mutta tuollain provona esitettynä aihe on varmaan ihan ... noh, aiheellinen ja koskettaa varmaan yllättävän monia. Elämä kyllä pitää huolen siitä että tuo ajattelutapa tulee ravistelluksi ja kyseenalaistetuksi ja silloin siitä olisi aika ns napata kiinni.

        Kun siirtää vastuun omasta hyvinvoinnistaan ja muutenkin toisille ihmisille, heittäytyy mahdollisen myrskyn riepoteltavaksi.

      • ap

        Ihminen on sosiaalinen eläin ja vaikka hän ei kykene, halua tai jostain syystä voi olla sosiaalisissa suhteissa muihin, niin se ei tarkoita, että hän on onnellinen. Hän vaan on joutunut elämässään sellaisten tekijöiden kanssa tekemiseen, joka sillä hetkellä on parempi vaihtoehto kuin sosiaaliset suhteet. Silti, jokainen sisimmässään kaipaa tulla huomatuksi, huomioiduksi, haluaa rakkautta, läheisyyttä ja kokea yhteenkuuluvuutta lajitovereihinsa. Ihminen voi jonkun aikaa tyytyä olemaan itsensä kanssa ja ajattelevansa olevansa onnellinen, mutta onnellisimmaan ihminen on ainoastaan, kun hänet joku voi olemassaolollaan tehdä onnelliseksi, tukea, auttaa, antaa rakkautta, huolehtia, tyydyttää tarpeemme.

        En ole lähellekään läheisriippuva, enkä höpötä vaan yritän teille aivottomille opettaa, että onni ei asu sisällämme vaan sen synnyttämiseen ihminen tarvitsee aina ONNELLISUUS TEKIJÖITÄ.

      • ap
        dizel kirjoitti:

        Onni lähtee siitä, että tekee asioita mistä pitää...
        Joillekin se on ihmisten kanssa oleskelu, juttelu, kun taas toisille se on yksinäinen koti-ilta omassa rauhassa, ehkä jonkun hyvän kirjan, tai elokuvan parissa...
        Sitten pitää muistaa vielä ne lemmikit, jotka tekevät myös monet ihmiset onnelliseksi pelkällä olemassaolollaan.
        (

        Voi ähs! Voitko muka nauttia hyvästä kirjasta tai elokuvasta ihan aina??? (huono seura, kurja olo jne..) Mieti, mitä tarvitset, jotta voit yleensäkin tehdä asioita, joista pidät. Ei onni ole aina mahdollista toteuttaa, mutta sitä voi ja saa vaatia. Eihän kysymys olekaan siitä mikä tai kuka tai mitkä asiat meidät tekee onnellisiksi vaan voimmeko vaatia onnellisuutta itsellemme toisten kustannuksella ja mielestäni sen voi tehdä, sillä teemme sitä kaiken aikaa ja kaikessa elmämme osa-alueilla. Onni lähtee meistä itsestämme vain siten, että osaamme sitä vaatia elämäämme.

      • ap
        lynett kirjoitti:

        En osaa nähdä tuollaisia odotuksia mitenkään muuten kuin hyvin vaarallisina... siinä alkaa helposti toinen osapuoli näyttäytymään kuspäänä.

        Unohtamatta sitä, että kuvatulla tavalla käyttäytyvä ihminen on ihmissuhteessa kovin rasittava/raskas. Sillä tavalla eläen voi olla vaikeaa saada minkäänlaista kunnioitusta.

        Mutta tuollain provona esitettynä aihe on varmaan ihan ... noh, aiheellinen ja koskettaa varmaan yllättävän monia. Elämä kyllä pitää huolen siitä että tuo ajattelutapa tulee ravistelluksi ja kyseenalaistetuksi ja silloin siitä olisi aika ns napata kiinni.

        Kun siirtää vastuun omasta hyvinvoinnistaan ja muutenkin toisille ihmisille, heittäytyy mahdollisen myrskyn riepoteltavaksi.

        Lakkaa inttämästä siitä provosta. Tämä ei ole provo, jos yhtään ajattelet, niin onhan asia niin kuten olen sanonut jo alussa. Sinä nyt et taaskaan ymmärtänyt, että ei tässä mistään vastuusta ollut kysymys vaan aivan yksinkertaisesti siitä, että onnellisuuteen tarvitaan useita tekijöitä ja ne yleensä ovat ja tulevat meidän ulkopuoleltamme.

      • entäpä...
        ap kirjoitti:

        Lakkaa inttämästä siitä provosta. Tämä ei ole provo, jos yhtään ajattelet, niin onhan asia niin kuten olen sanonut jo alussa. Sinä nyt et taaskaan ymmärtänyt, että ei tässä mistään vastuusta ollut kysymys vaan aivan yksinkertaisesti siitä, että onnellisuuteen tarvitaan useita tekijöitä ja ne yleensä ovat ja tulevat meidän ulkopuoleltamme.

        jos meidän kaikien muiden onnellisuus tuleekin sisältämme, et sä voi sitä kieltää.

      • lynett
        ap kirjoitti:

        Lakkaa inttämästä siitä provosta. Tämä ei ole provo, jos yhtään ajattelet, niin onhan asia niin kuten olen sanonut jo alussa. Sinä nyt et taaskaan ymmärtänyt, että ei tässä mistään vastuusta ollut kysymys vaan aivan yksinkertaisesti siitä, että onnellisuuteen tarvitaan useita tekijöitä ja ne yleensä ovat ja tulevat meidän ulkopuoleltamme.

        Mää lakkaan jos lakkaan, kahtotaan tuntuuko siltä.

        Mää myös kirjoitin, että onni koostuu monista asioista joten se siittä... mutta ihmisellä on vaikutusmahdollisuuksia niiden tekijöiden valinnassa ja siinä miten elämään suhtautuu. Vaikkakin masiksissa ja vaikeissa tilanteissa.

      • dizel
        ap kirjoitti:

        Voi ähs! Voitko muka nauttia hyvästä kirjasta tai elokuvasta ihan aina??? (huono seura, kurja olo jne..) Mieti, mitä tarvitset, jotta voit yleensäkin tehdä asioita, joista pidät. Ei onni ole aina mahdollista toteuttaa, mutta sitä voi ja saa vaatia. Eihän kysymys olekaan siitä mikä tai kuka tai mitkä asiat meidät tekee onnellisiksi vaan voimmeko vaatia onnellisuutta itsellemme toisten kustannuksella ja mielestäni sen voi tehdä, sillä teemme sitä kaiken aikaa ja kaikessa elmämme osa-alueilla. Onni lähtee meistä itsestämme vain siten, että osaamme sitä vaatia elämäämme.

        "Voitko muka nauttia hyvästä kirjasta tai elokuvasta ihan aina???"


        Itseasiassa voin. Millainen on huono seura?

      • ap
        dizel kirjoitti:

        "Voitko muka nauttia hyvästä kirjasta tai elokuvasta ihan aina???"


        Itseasiassa voin. Millainen on huono seura?

        Elokuvanautinnon vievä lärpättäjä esim. Et sinä hyvästä kirjasta nauti, jos ajatuksesi puntaroivat jossain kinkkisessä asiassa tai lapsesi kiehnaa kimpussasi, kumppani vaatii sinua tekmään osasi taloustöistä tai eturauhasesi vaivaa.

      • elisakettu
        ap kirjoitti:

        Voi ähs! Voitko muka nauttia hyvästä kirjasta tai elokuvasta ihan aina??? (huono seura, kurja olo jne..) Mieti, mitä tarvitset, jotta voit yleensäkin tehdä asioita, joista pidät. Ei onni ole aina mahdollista toteuttaa, mutta sitä voi ja saa vaatia. Eihän kysymys olekaan siitä mikä tai kuka tai mitkä asiat meidät tekee onnellisiksi vaan voimmeko vaatia onnellisuutta itsellemme toisten kustannuksella ja mielestäni sen voi tehdä, sillä teemme sitä kaiken aikaa ja kaikessa elmämme osa-alueilla. Onni lähtee meistä itsestämme vain siten, että osaamme sitä vaatia elämäämme.

        Nyt pitää olla tarkkana tuo sanan "vaatia" kanssa.

        *Minä VAADIN sinua tekemään itseni onnelliseksi*. Kuulostaa kunnon narskulta.

        Pieni vauva tai lapsi voi vaatia, esimerkiksi perustarpeidensa tyydyttämisen. Aikuisilla taas onnellisuus - antaminen ja vastaanottaminen - perustuu vastavuoroisuuteen. Saa mitä antaa jne. Mutta kysymys on vapaasta tahdosta ja halusta.

      • dizel
        ap kirjoitti:

        Elokuvanautinnon vievä lärpättäjä esim. Et sinä hyvästä kirjasta nauti, jos ajatuksesi puntaroivat jossain kinkkisessä asiassa tai lapsesi kiehnaa kimpussasi, kumppani vaatii sinua tekmään osasi taloustöistä tai eturauhasesi vaivaa.

        Stressaako ihmiset oikeasti noin pienistä...No huh huh.


        "Elokuvanautinnon vievä lärpättäjä"

        Ei häiritse...

        " jos ajatuksesi puntaroivat jossain kinkkisessä asiassa"

        Mikään asia ei ole niin tärkeä, etten voisi unohtaa sitä muutamaksi tunniksi.

        "lapsesi kiehnaa kimpussasi"

        Ei ole lapsia, eikä tule, mutta jos tuon korvaa koirilla, niin sitä tapahtuu jatkuvasti, eikä se minua haittaa, päinvastoin...Nehän vain haluaa huomioa ja ainahan voi laittaa elokuvan 'pauselle', tai kirjan pois siksi aikaa, että koira saa rapsutuksensa, tai mitä ruokaa nyt sitten onkaan vailla...kuten usein teenkin.
        Ihme tiukkapipoja, jos tuollaisesta hermot menee...Toinenhan vain osoittaa välittämistään, harvemmin ne eläimet ( tai lapset ) kimpussa kiusallaan pyörii...

        "kumppani vaatii sinua tekmään osasi taloustöistä"

        Sanoisin, ettei ne tiskit varmaan karkuun juokse, jos tässä nyt leffan katson loppuun...

        "eturauhasesi vaivaa"

        No sitten voisin kyllä oikeasti jo vähän huolestua. :D

        No ei, mutta jos tuon korvaa jollain muulla tereydellisellä seikalla, niin eipä ne minua huoleta.

      • ap
        entäpä... kirjoitti:

        jos meidän kaikien muiden onnellisuus tuleekin sisältämme, et sä voi sitä kieltää.

        Onnen tekijänä on tyytyväisyys. Sitä taustaa vasten voi ajatella onnellisuuden tulevan sisältä. Onnellisuus on tunne ja tunteen kokeminen todella tulee sisältä, mutta onnentunteen saavuttamiseksi me tarvitsemme muutakin kuin vain omat ajatuksemme, tarvitaan konkreettisia asioita. Onnellisuus tunne tulee sisältämme, mutta sinunkin onnellisuutesi on riippuvainen muistakin tekijöistä kuin vain sinusta itsestäsi. Koirasi tekee sinut onnelliseksi, kumppanisi tekee sinut onnelliseksi tmv. Onnellisuuteesi tarvitset muita. Pidät koiraa, koska se tekee/saa sinut onnelliseksi jne..

      • dizel
        ap kirjoitti:

        Onnen tekijänä on tyytyväisyys. Sitä taustaa vasten voi ajatella onnellisuuden tulevan sisältä. Onnellisuus on tunne ja tunteen kokeminen todella tulee sisältä, mutta onnentunteen saavuttamiseksi me tarvitsemme muutakin kuin vain omat ajatuksemme, tarvitaan konkreettisia asioita. Onnellisuus tunne tulee sisältämme, mutta sinunkin onnellisuutesi on riippuvainen muistakin tekijöistä kuin vain sinusta itsestäsi. Koirasi tekee sinut onnelliseksi, kumppanisi tekee sinut onnelliseksi tmv. Onnellisuuteesi tarvitset muita. Pidät koiraa, koska se tekee/saa sinut onnelliseksi jne..

        Pelkät omat ajatuksetkin riittää...

      • ap
        lynett kirjoitti:

        Mää lakkaan jos lakkaan, kahtotaan tuntuuko siltä.

        Mää myös kirjoitin, että onni koostuu monista asioista joten se siittä... mutta ihmisellä on vaikutusmahdollisuuksia niiden tekijöiden valinnassa ja siinä miten elämään suhtautuu. Vaikkakin masiksissa ja vaikeissa tilanteissa.

        Vaikutusmahdollisuuksia ei kaikilla ole ja siihen miten elämään suhtautuu on riippuvainen juuri näistä vaikutusmahdollisuuksista. Mitä vähemmän voit vaikuttaa elämääsi ja kaventuneet mahdollisuudet ovat suoraan riippuvaisia suhteessa siihen miten suhtaudut elämään.

      • M.B.
        dizel kirjoitti:

        Pelkät omat ajatuksetkin riittää...

        Samaa mieltä. Sitäpaitsi, mites masentuneet? Tämän päivän nettilehden jossakin epämääräisessä linkissä oli että on olemassa ihmisiä, jotka eivät koskaan ole masentuneita. Määriteltiin ihminen olevaksi janalle, jonka jossakin kohdassa sijaitsevat ihmiset yksinkertaisesti vaan selviävät olosuhteista riippumatta suhteellisen onnellisina ja tyytyväisinä ja että kuvaava sana heille olisi tietynlainen psyykkinen joustavuus ja sitkeys sekä sopeutumiskyky.

        Itse ainakin olen sitä mieltä, että ei onnellisuus suuria ympäristöltä vaadi ja että itse olen onnellinen KUN olen onnellinen ja jos en jostakin syystä ole onnellinen, niin ei ne minua onnellistuttavat asiatkaan tee siinä hetkessä sitten onnelliseksi. Onnellistuminen vaatii tavallaan sitä sisäisen asenteen ja mielenmaiseman uudelleenasemointia onnellisuuden puolelle, jotta se onni ja onnen tunne olisi mahdollista tavoittaa. Ja se on aina valinta jaksamisen mukaan. Joskus kunnon apeus tekee tehtävänsä paremmin kuin se rauhallinen hetki kahvikupposen kera, ikkunasta ulos katsellen..

        Minua on myös tituleerattu äärimmäisen tylsäksi ihmiseksi, koska tunnun olevan niin ylenpalttisen tyytyväinen aina kaikkeen. Tosin siitä on aikaa.. :D Nykyisin hepakoin helpommalla..

      • M.B.
        ap kirjoitti:

        Ihminen on sosiaalinen eläin ja vaikka hän ei kykene, halua tai jostain syystä voi olla sosiaalisissa suhteissa muihin, niin se ei tarkoita, että hän on onnellinen. Hän vaan on joutunut elämässään sellaisten tekijöiden kanssa tekemiseen, joka sillä hetkellä on parempi vaihtoehto kuin sosiaaliset suhteet. Silti, jokainen sisimmässään kaipaa tulla huomatuksi, huomioiduksi, haluaa rakkautta, läheisyyttä ja kokea yhteenkuuluvuutta lajitovereihinsa. Ihminen voi jonkun aikaa tyytyä olemaan itsensä kanssa ja ajattelevansa olevansa onnellinen, mutta onnellisimmaan ihminen on ainoastaan, kun hänet joku voi olemassaolollaan tehdä onnelliseksi, tukea, auttaa, antaa rakkautta, huolehtia, tyydyttää tarpeemme.

        En ole lähellekään läheisriippuva, enkä höpötä vaan yritän teille aivottomille opettaa, että onni ei asu sisällämme vaan sen synnyttämiseen ihminen tarvitsee aina ONNELLISUUS TEKIJÖITÄ.

        Tämä aivoton ainakin on useimmiten onnellisempi ilman niitä onnellisuustekijöitä. Ihan issekseen..

      • elisakettu
        M.B. kirjoitti:

        Tämä aivoton ainakin on useimmiten onnellisempi ilman niitä onnellisuustekijöitä. Ihan issekseen..

        Mie luulisin niin että ihmisestä tulee onneton, jos hän alati hakee niitä onnellisuustekijöitä. Mikään ei enää riitä, eikä saavutettu enää maistu erityislaatuiselle, vaan sille.... jollekin....*jahas, tätä kaipasin, sen sain, mutta entäs sitten?*

      • dizel
        elisakettu kirjoitti:

        Mie luulisin niin että ihmisestä tulee onneton, jos hän alati hakee niitä onnellisuustekijöitä. Mikään ei enää riitä, eikä saavutettu enää maistu erityislaatuiselle, vaan sille.... jollekin....*jahas, tätä kaipasin, sen sain, mutta entäs sitten?*

        Nimenomaan...Onni on pienissä hetkissä. :)

      • M.B.
        elisakettu kirjoitti:

        Mie luulisin niin että ihmisestä tulee onneton, jos hän alati hakee niitä onnellisuustekijöitä. Mikään ei enää riitä, eikä saavutettu enää maistu erityislaatuiselle, vaan sille.... jollekin....*jahas, tätä kaipasin, sen sain, mutta entäs sitten?*

        Saattaapi vain olla totta. Tänään mietiskelin myös sellaista, että riippuvaisuuksia itselleen helposti luovat ihmiset saattavat olla enemmänkin niitä sellaisia, joiden kiintiö vaatii aina enemmän jotakin täyttyäkseen sinne onni-tasolle.

        Itselläni on välillä niin epätodellinen olo itseni suhteen kun tuntuu, että saatan onnellistua liian vähästä ihan liian nopeasti ja aivan liian pitkäksi aikaa. Yliekstremekokemukset veisivät varmasti hengen, tosin onnellisessa olotilassa mikäli onniyliekstremestä olisi kysymys :D

      • dizel
        M.B. kirjoitti:

        Saattaapi vain olla totta. Tänään mietiskelin myös sellaista, että riippuvaisuuksia itselleen helposti luovat ihmiset saattavat olla enemmänkin niitä sellaisia, joiden kiintiö vaatii aina enemmän jotakin täyttyäkseen sinne onni-tasolle.

        Itselläni on välillä niin epätodellinen olo itseni suhteen kun tuntuu, että saatan onnellistua liian vähästä ihan liian nopeasti ja aivan liian pitkäksi aikaa. Yliekstremekokemukset veisivät varmasti hengen, tosin onnellisessa olotilassa mikäli onniyliekstremestä olisi kysymys :D

        Itse saan toisinaan kummallisia hyperonnellisuus kohtauksia ja olen huomannut, että ihmiset eivät kovin ilahdu näistä...
        En tiedä miksi...
        Saatan tuolloin innoissani selittää jostain asiasta, juosta ympyrää ja käyttäytyä muutenkin hullusti. :D
        Kai se on sitten jotenkin niin, että se happaman naaman näyttäminen on hyväksytympää, kuin hyväntuulisuus...Tämä jälkimmäinen katsotaan sitten jonkunlaiseksi lapsellisuudeksi, tai muuksi...Tylsiä ihmisiä...

        Jos haluan vaikka käydä kiipeämässä puuhun kesken työpäivän, niin se on minun asiani...ei tarvitse katsoa paheksuvasti prkl. Istukoon muut sitten harmaassa asukokonaisuudessaan, harmaan työpöydän ääressä, puhuen viimeöisestä selkäkivustaan, perhehuolistaan, tai ukkovarpaan syylästänsä, mutta miksi pitää olla varta vasten masentava, kun voi olla hyväntuulinen?

        Tuollaiset kuivat ihmiset oikein levittävät sitä ankeaa olotilaa ympäristöönsä ja kuvittelevat sitten olevansa jotenkin aikuisia...phyi.

        http://www.youtube.com/watch?v=3YEIZ9qsu-E ;P

      • M.B.
        dizel kirjoitti:

        Itse saan toisinaan kummallisia hyperonnellisuus kohtauksia ja olen huomannut, että ihmiset eivät kovin ilahdu näistä...
        En tiedä miksi...
        Saatan tuolloin innoissani selittää jostain asiasta, juosta ympyrää ja käyttäytyä muutenkin hullusti. :D
        Kai se on sitten jotenkin niin, että se happaman naaman näyttäminen on hyväksytympää, kuin hyväntuulisuus...Tämä jälkimmäinen katsotaan sitten jonkunlaiseksi lapsellisuudeksi, tai muuksi...Tylsiä ihmisiä...

        Jos haluan vaikka käydä kiipeämässä puuhun kesken työpäivän, niin se on minun asiani...ei tarvitse katsoa paheksuvasti prkl. Istukoon muut sitten harmaassa asukokonaisuudessaan, harmaan työpöydän ääressä, puhuen viimeöisestä selkäkivustaan, perhehuolistaan, tai ukkovarpaan syylästänsä, mutta miksi pitää olla varta vasten masentava, kun voi olla hyväntuulinen?

        Tuollaiset kuivat ihmiset oikein levittävät sitä ankeaa olotilaa ympäristöönsä ja kuvittelevat sitten olevansa jotenkin aikuisia...phyi.

        http://www.youtube.com/watch?v=3YEIZ9qsu-E ;P

        Suomalaisen aikuisen määritelmä lienee sanoissa: Nolouden välttelyn maksimointi.. =D

        *Juu, en ole vieläkään onnistunut aikuiseksi asti..pikkuhiljaa, pikkuhiljaa..*

      • dizel
        M.B. kirjoitti:

        Suomalaisen aikuisen määritelmä lienee sanoissa: Nolouden välttelyn maksimointi.. =D

        *Juu, en ole vieläkään onnistunut aikuiseksi asti..pikkuhiljaa, pikkuhiljaa..*

        Mulla ei ole edes minkäänlaista halua aikuistua...Aion olla täsmälleen tällainen hautaan saakka ja muiden ei auta, kuin kestää...Heh. ;P

      • elisakettu
        dizel kirjoitti:

        Mulla ei ole edes minkäänlaista halua aikuistua...Aion olla täsmälleen tällainen hautaan saakka ja muiden ei auta, kuin kestää...Heh. ;P

        *nakkaa onnellisille tytöille lelulaatikon ja kehoittaa näitä leikkimään aamuun asti*

        Mutta huomenna on sitten työpäivä. :)

        Onnellisuus tai sen kokeminen sisältää paljon rohkeutta ja kykyä itsenäisiin ajatuksiin.

      • dizel
        elisakettu kirjoitti:

        *nakkaa onnellisille tytöille lelulaatikon ja kehoittaa näitä leikkimään aamuun asti*

        Mutta huomenna on sitten työpäivä. :)

        Onnellisuus tai sen kokeminen sisältää paljon rohkeutta ja kykyä itsenäisiin ajatuksiin.

        En ole koskaan varsinaisesti leikkinyt leluilla. Ihmettelin vain pienenä, että mitäs näillä nyt muka pitäis tehdä. Se oli vain sellaista tyyliin: "Kokeillaanpa miten hyvin tämä lentää..." :D

      • elisakettu
        dizel kirjoitti:

        En ole koskaan varsinaisesti leikkinyt leluilla. Ihmettelin vain pienenä, että mitäs näillä nyt muka pitäis tehdä. Se oli vain sellaista tyyliin: "Kokeillaanpa miten hyvin tämä lentää..." :D

        =D *hillitöntä*

        Mutta keksitpä jotain tekemistä.

        Minä en osaa oikein leikkiä leluilla vielä tänäkään päivänä.

        *konttaa itse lelulaatikon luo, nakkaa barbit hevonkuuseen ja alkaa väsätä legotornia*

        Koskaan ei ole liian myöhäistä.

      • ap
        elisakettu kirjoitti:

        Nyt pitää olla tarkkana tuo sanan "vaatia" kanssa.

        *Minä VAADIN sinua tekemään itseni onnelliseksi*. Kuulostaa kunnon narskulta.

        Pieni vauva tai lapsi voi vaatia, esimerkiksi perustarpeidensa tyydyttämisen. Aikuisilla taas onnellisuus - antaminen ja vastaanottaminen - perustuu vastavuoroisuuteen. Saa mitä antaa jne. Mutta kysymys on vapaasta tahdosta ja halusta.

        Tuolla tavalla esitettynä tuo kuulostaa todella itsekkäältä ja VAATIVALTA, mutta eihän se noin ollut tarkoitettukaan esitettäväksi. Ajan takaa sitä, että jokaisella ihmisellä on oikeus odottaa ("vaatia") tulevansa rakastetuksi, toisen tekevän hänet onnelliseksi. Miksi muuten menisimme naimisiin tai eläisimme yhdessä rakastamamme ihmisen kanssa, jos hän ei saisi meitä tuntemaan itseämme onnelliseksi.

      • M.B.
        elisakettu kirjoitti:

        =D *hillitöntä*

        Mutta keksitpä jotain tekemistä.

        Minä en osaa oikein leikkiä leluilla vielä tänäkään päivänä.

        *konttaa itse lelulaatikon luo, nakkaa barbit hevonkuuseen ja alkaa väsätä legotornia*

        Koskaan ei ole liian myöhäistä.

        *ajelee lelulaatikolla*

        BRUMmmm..

      • elisakettu
        ap kirjoitti:

        Tuolla tavalla esitettynä tuo kuulostaa todella itsekkäältä ja VAATIVALTA, mutta eihän se noin ollut tarkoitettukaan esitettäväksi. Ajan takaa sitä, että jokaisella ihmisellä on oikeus odottaa ("vaatia") tulevansa rakastetuksi, toisen tekevän hänet onnelliseksi. Miksi muuten menisimme naimisiin tai eläisimme yhdessä rakastamamme ihmisen kanssa, jos hän ei saisi meitä tuntemaan itseämme onnelliseksi.

        Yritän hahmottaa mitä takaa-ajat tällä ketjulla. Sullon mielessä selvästi mielessä jokin juttu.

        Puhutko rakastamisen kautta tulevasta onnellisuudesta? Kun ihminen välittää toisesta; osoittaa sen - tavallaan lahjoittaa ja toinen vastaanottaa - samoin vastavuoroisuuden perusteella odotamme takaisin välittämistä ja siitä syntyneitä tekoja.

        Se on ideaalia.

        Rakastunut on onnellinen ja toimii noin. Mutta rakkaus ei ole onnellisuuden tae. Eikä rakastaminen estä olemasta onneton. Se on tiedostettava ennen sitoutumista että toinen ei koskaan voi luvata itselle jatkuvaa onnea, eikä sitä voi itsekään toiselle luvata. Koska maailmamme ei pyöri yksin parisuhteen tai rakkaan ihmisen ympärillä. Se on vain pieni osa tätä elämää. Onnellisuuden kokemiseen vaikuttaa lukemattomat tekijät. Rakkautta kyllä voi vaalia ja sen parisuhteen eteen on tehtävä oikeasti työtä, jotta onnellisuustila koetaan tai se on jälleen saavutettavissa.

      • elisakettu
        M.B. kirjoitti:

        *ajelee lelulaatikolla*

        BRUMmmm..

        *heittää legot narikkaan ja tunkee Bään kanssa samaan lootaan*

        *Elä viitti olla noin omissa maailmoissa, mihkään karkuun pääse kuitenkaan...

      • A
        M.B. kirjoitti:

        Samaa mieltä. Sitäpaitsi, mites masentuneet? Tämän päivän nettilehden jossakin epämääräisessä linkissä oli että on olemassa ihmisiä, jotka eivät koskaan ole masentuneita. Määriteltiin ihminen olevaksi janalle, jonka jossakin kohdassa sijaitsevat ihmiset yksinkertaisesti vaan selviävät olosuhteista riippumatta suhteellisen onnellisina ja tyytyväisinä ja että kuvaava sana heille olisi tietynlainen psyykkinen joustavuus ja sitkeys sekä sopeutumiskyky.

        Itse ainakin olen sitä mieltä, että ei onnellisuus suuria ympäristöltä vaadi ja että itse olen onnellinen KUN olen onnellinen ja jos en jostakin syystä ole onnellinen, niin ei ne minua onnellistuttavat asiatkaan tee siinä hetkessä sitten onnelliseksi. Onnellistuminen vaatii tavallaan sitä sisäisen asenteen ja mielenmaiseman uudelleenasemointia onnellisuuden puolelle, jotta se onni ja onnen tunne olisi mahdollista tavoittaa. Ja se on aina valinta jaksamisen mukaan. Joskus kunnon apeus tekee tehtävänsä paremmin kuin se rauhallinen hetki kahvikupposen kera, ikkunasta ulos katsellen..

        Minua on myös tituleerattu äärimmäisen tylsäksi ihmiseksi, koska tunnun olevan niin ylenpalttisen tyytyväinen aina kaikkeen. Tosin siitä on aikaa.. :D Nykyisin hepakoin helpommalla..

        > Minua on myös tituleerattu äärimmäisen tylsäksi ihmiseksi, koska tunnun olevan niin ylenpalttisen tyytyväinen aina kaikkeen.

        Sama vika rahikaisella, mutta lienen syntymästäni asti onnellisuuteni humalluttamana tulkinnut ohimennen vain että tituleeraajat ovat kohdehäiriöisiä. Itse asiassa onnellisuus tai sen mahdollinen puute ovat minulle käsittämättömiä abstraktioita. Sama koskee myös vaikkapa persoonallisuutta, itsetuntoa ja läheisyyttä. Kai ne ovat koska en niitä miellä, mikä kertoo etten ole miettinytkään.

        *Ryhmähali kaikille harrstajateatterin näyttelijöille, kaikille kaakaot keittiössä*

      • A
        ap kirjoitti:

        Ihminen on sosiaalinen eläin ja vaikka hän ei kykene, halua tai jostain syystä voi olla sosiaalisissa suhteissa muihin, niin se ei tarkoita, että hän on onnellinen. Hän vaan on joutunut elämässään sellaisten tekijöiden kanssa tekemiseen, joka sillä hetkellä on parempi vaihtoehto kuin sosiaaliset suhteet. Silti, jokainen sisimmässään kaipaa tulla huomatuksi, huomioiduksi, haluaa rakkautta, läheisyyttä ja kokea yhteenkuuluvuutta lajitovereihinsa. Ihminen voi jonkun aikaa tyytyä olemaan itsensä kanssa ja ajattelevansa olevansa onnellinen, mutta onnellisimmaan ihminen on ainoastaan, kun hänet joku voi olemassaolollaan tehdä onnelliseksi, tukea, auttaa, antaa rakkautta, huolehtia, tyydyttää tarpeemme.

        En ole lähellekään läheisriippuva, enkä höpötä vaan yritän teille aivottomille opettaa, että onni ei asu sisällämme vaan sen synnyttämiseen ihminen tarvitsee aina ONNELLISUUS TEKIJÖITÄ.

        > ihminen tarvitsee aina ONNELLISUUS TEKIJÖITÄ.

        Siinä näkijä missä tekijä. ITE-taide kunniaan.

      • A
        dizel kirjoitti:

        Itse saan toisinaan kummallisia hyperonnellisuus kohtauksia ja olen huomannut, että ihmiset eivät kovin ilahdu näistä...
        En tiedä miksi...
        Saatan tuolloin innoissani selittää jostain asiasta, juosta ympyrää ja käyttäytyä muutenkin hullusti. :D
        Kai se on sitten jotenkin niin, että se happaman naaman näyttäminen on hyväksytympää, kuin hyväntuulisuus...Tämä jälkimmäinen katsotaan sitten jonkunlaiseksi lapsellisuudeksi, tai muuksi...Tylsiä ihmisiä...

        Jos haluan vaikka käydä kiipeämässä puuhun kesken työpäivän, niin se on minun asiani...ei tarvitse katsoa paheksuvasti prkl. Istukoon muut sitten harmaassa asukokonaisuudessaan, harmaan työpöydän ääressä, puhuen viimeöisestä selkäkivustaan, perhehuolistaan, tai ukkovarpaan syylästänsä, mutta miksi pitää olla varta vasten masentava, kun voi olla hyväntuulinen?

        Tuollaiset kuivat ihmiset oikein levittävät sitä ankeaa olotilaa ympäristöönsä ja kuvittelevat sitten olevansa jotenkin aikuisia...phyi.

        http://www.youtube.com/watch?v=3YEIZ9qsu-E ;P

        > Itse saan toisinaan kummallisia hyperonnellisuus kohtauksia ja olen huomannut, että ihmiset eivät kovin ilahdu näistä...
        En tiedä miksi...
        Saatan tuolloin innoissani selittää jostain asiasta, juosta ympyrää ja käyttäytyä muutenkin hullusti. :D

        - Rakas puolisoni oppi 1980-luvulla tunnistamaan tämän minullakin ilmenevän piirteen ja laskemmekin nykyisin hulluina leikkiä yhdessä ja käyttäydymme iloisina omituisesti, pidämme sellaista vakavastiotettavana.

      • ap
        elisakettu kirjoitti:

        Yritän hahmottaa mitä takaa-ajat tällä ketjulla. Sullon mielessä selvästi mielessä jokin juttu.

        Puhutko rakastamisen kautta tulevasta onnellisuudesta? Kun ihminen välittää toisesta; osoittaa sen - tavallaan lahjoittaa ja toinen vastaanottaa - samoin vastavuoroisuuden perusteella odotamme takaisin välittämistä ja siitä syntyneitä tekoja.

        Se on ideaalia.

        Rakastunut on onnellinen ja toimii noin. Mutta rakkaus ei ole onnellisuuden tae. Eikä rakastaminen estä olemasta onneton. Se on tiedostettava ennen sitoutumista että toinen ei koskaan voi luvata itselle jatkuvaa onnea, eikä sitä voi itsekään toiselle luvata. Koska maailmamme ei pyöri yksin parisuhteen tai rakkaan ihmisen ympärillä. Se on vain pieni osa tätä elämää. Onnellisuuden kokemiseen vaikuttaa lukemattomat tekijät. Rakkautta kyllä voi vaalia ja sen parisuhteen eteen on tehtävä oikeasti työtä, jotta onnellisuustila koetaan tai se on jälleen saavutettavissa.

        Mitä mieltä sitten olet tästä?

        http://keskustelu.suomi24.fi/node/10418535

        Täyttä soopaa minusta. Tätä ajatusta en ymmärrä enkä voi jakaa.

        "Onnellisuuden kokemiseen vaikuttavat lukemattomat tekijät"

        Tätä olen juuri yrittänyt täällä jankuttaa, mutta eipä vaan ole mennyt perille. Lisäksi...

        "koska maailmamme ei pyöri yksin parisuhteen tai rakkaan ihmisen ympärillä"

        Hmm...eikö se aika pitkälti ole se ainoa asia, jonka takia ihminen täällä elää ja on? ja eikö se ole aika pitkälti valinta kysymys minkä laittaa onnellisuutensa etusijalle ja veikkaan, että aika monelle se tärkein on rakkaus ja parisuhde. Yritys tehdä itseään onnelliseksi muilla rakkauden korvikkeiden avulla ( työ, raha, harrastus tms) johtaa jossain vaiheessa ihmisen tyytymättömyyteen. Näin se vaan on.

        Mieti miksi ihmiset hakevat salarakkaita ja on perustettu sivustoja, jossa naimisissa olevat voivat hakea seuraa kokeakseen itsensä onnelliseksi. Niin,...miksi? Ei aivan pieni osa tätä elämää, ei todellakaan. Näille sivustoille on ollut suoranainen ryntäys, mikä siis voisi olla ihmisen elämän ja onnellisuuden kannalta suurempi tekijä kuin kokea olevansa rakastettu ja hyväksytty ja sitä kautta olevansa TOISEN IHMISEN "tee minut onnelliseksi" kautta onnellinen.

        Näinkin tämän voisi nähdä.

      • lynett
        ap kirjoitti:

        Mitä mieltä sitten olet tästä?

        http://keskustelu.suomi24.fi/node/10418535

        Täyttä soopaa minusta. Tätä ajatusta en ymmärrä enkä voi jakaa.

        "Onnellisuuden kokemiseen vaikuttavat lukemattomat tekijät"

        Tätä olen juuri yrittänyt täällä jankuttaa, mutta eipä vaan ole mennyt perille. Lisäksi...

        "koska maailmamme ei pyöri yksin parisuhteen tai rakkaan ihmisen ympärillä"

        Hmm...eikö se aika pitkälti ole se ainoa asia, jonka takia ihminen täällä elää ja on? ja eikö se ole aika pitkälti valinta kysymys minkä laittaa onnellisuutensa etusijalle ja veikkaan, että aika monelle se tärkein on rakkaus ja parisuhde. Yritys tehdä itseään onnelliseksi muilla rakkauden korvikkeiden avulla ( työ, raha, harrastus tms) johtaa jossain vaiheessa ihmisen tyytymättömyyteen. Näin se vaan on.

        Mieti miksi ihmiset hakevat salarakkaita ja on perustettu sivustoja, jossa naimisissa olevat voivat hakea seuraa kokeakseen itsensä onnelliseksi. Niin,...miksi? Ei aivan pieni osa tätä elämää, ei todellakaan. Näille sivustoille on ollut suoranainen ryntäys, mikä siis voisi olla ihmisen elämän ja onnellisuuden kannalta suurempi tekijä kuin kokea olevansa rakastettu ja hyväksytty ja sitä kautta olevansa TOISEN IHMISEN "tee minut onnelliseksi" kautta onnellinen.

        Näinkin tämän voisi nähdä.

        Jotenkin mun mielestä noissa viesteissä on jokin ristiriita.

        Ensin tulee esiin minä vaadin, siis minä vaadin toisen ihmisen tekevän minut onnelliseksi ikään kuin itse olisi sen osalta passiivinen mutta sitten aletaankin puhumaan ihan perusasioista yhtäkkiä.

        Noilta perusasioilta ymmärrän kyllä mitä haet ja näin varmasti onkin suurimman osan ihmisten kohdin (ei tietenkään kaikkien), että parisuhde lisää onnellisuutta mutta jos esität asian "minä vaadin sinua tekemään minut onnelliseksi", asetat asian vähintäänkin kummalliseen valoon.

        On eri asia puhua omista toiveistaan tms parisuhteessa tai vaatia kunnioittavaa kohtelua mutta tuo "minä vaadin sinua" -asenne korkein vaatimuksin...noh, on vähän jotenkin ... joo...

        Miten tuo asenne on toiminut kohdallasi ?

      • lynett
        ap kirjoitti:

        Vaikutusmahdollisuuksia ei kaikilla ole ja siihen miten elämään suhtautuu on riippuvainen juuri näistä vaikutusmahdollisuuksista. Mitä vähemmän voit vaikuttaa elämääsi ja kaventuneet mahdollisuudet ovat suoraan riippuvaisia suhteessa siihen miten suhtaudut elämään.

        Miten mä jotenkin ajattelin että tällä parisuhteeseen viittaavalla jutulla kuitenkin tarkoitettiin lähinnä aikuisia pariutumisikäisiä ihmisiä... heillä lienee suomessa aika hyvät vaikutusmahdollisuudet elämässään vai keskustelemmeko nyt jostain erityisryhmästä ?

      • eli..
        ap kirjoitti:

        Mitä mieltä sitten olet tästä?

        http://keskustelu.suomi24.fi/node/10418535

        Täyttä soopaa minusta. Tätä ajatusta en ymmärrä enkä voi jakaa.

        "Onnellisuuden kokemiseen vaikuttavat lukemattomat tekijät"

        Tätä olen juuri yrittänyt täällä jankuttaa, mutta eipä vaan ole mennyt perille. Lisäksi...

        "koska maailmamme ei pyöri yksin parisuhteen tai rakkaan ihmisen ympärillä"

        Hmm...eikö se aika pitkälti ole se ainoa asia, jonka takia ihminen täällä elää ja on? ja eikö se ole aika pitkälti valinta kysymys minkä laittaa onnellisuutensa etusijalle ja veikkaan, että aika monelle se tärkein on rakkaus ja parisuhde. Yritys tehdä itseään onnelliseksi muilla rakkauden korvikkeiden avulla ( työ, raha, harrastus tms) johtaa jossain vaiheessa ihmisen tyytymättömyyteen. Näin se vaan on.

        Mieti miksi ihmiset hakevat salarakkaita ja on perustettu sivustoja, jossa naimisissa olevat voivat hakea seuraa kokeakseen itsensä onnelliseksi. Niin,...miksi? Ei aivan pieni osa tätä elämää, ei todellakaan. Näille sivustoille on ollut suoranainen ryntäys, mikä siis voisi olla ihmisen elämän ja onnellisuuden kannalta suurempi tekijä kuin kokea olevansa rakastettu ja hyväksytty ja sitä kautta olevansa TOISEN IHMISEN "tee minut onnelliseksi" kautta onnellinen.

        Näinkin tämän voisi nähdä.

        ihan vakavissas olet, kun väität, että ilman rakastavaa parisuhdetta ihminen ei voi olla onnellinen? Tai jos niin joku väittää, niin valehtelee? Tai ainakaan sellainen onnellisuus ei voi kestää kovin kauaa?

      • ap
        eli.. kirjoitti:

        ihan vakavissas olet, kun väität, että ilman rakastavaa parisuhdetta ihminen ei voi olla onnellinen? Tai jos niin joku väittää, niin valehtelee? Tai ainakaan sellainen onnellisuus ei voi kestää kovin kauaa?

        Aina on poikkeustapauksia ja erikoistapauksia ja tietenkin joukko poikkeuksenpoikkeustapauksia, mutta jos ajatellaan noin valta osaa ihmisiä ja normi kansalaisia, niin kyllä elämän ja onnellisuuden perusasioita on hyvät ihmissuhteet, yhteisöllisyys ja hyvä parisuhde. Tyytyväisyys ja onnellisuus ovat hyvin lähellä toisiaan, mutta siltikin pelkkä tyytyväisyys ei vielä riitä välttämättä ihmistä tuntemaan itseään onnelliseksi. Onnellisuus on jotain, jota jokainen haikailee, etsii läpi elämänsä, haluaa pohjattomasti kokea. Onnellinen ihminen on energinen, kaunis, aikaansaava, iloinen ja hyvin kadehdittava.

        En usko, että kukaan tai ainakin hyvin, hyvin harva voi toiselle sanoa noin suoraan "vaadin sinua tekemään minut onnelliseksi". Se ei toimisi, eikä toimi. Tuo on noiden parisuhdeoppaiden hapatusta, jolla on tarkoitus kärkevästi tuoda asioita esille. Minun ajatukseni tuossa aloituksessa on se, kuten olen sen jo täällä moneen kertaan sanonutkin, että jokainen haluaa olla onnellinen ja jokainen etsii elämäänsä onnea ja jokaisella on oikeus olla onnellinen ja oikeus haluta sitä. Onni ei lähde itsestä, mutta se on subjektiivinen kokemus/tunne, joka erilaisten kokemusten, asioiden ja tekijöiden kautta koetaan, jokainen omalla tavallaan.

        Onnellisuuden kokemiseen me tarvitsemme muutakin kuin omat itsemme ja ajatuksemme. Onnea on toisen ihmisen ajatukset, läheisyys, kosketus. Yksin et voi onnea saavuttaa.

      • jahas,
        ap kirjoitti:

        Aina on poikkeustapauksia ja erikoistapauksia ja tietenkin joukko poikkeuksenpoikkeustapauksia, mutta jos ajatellaan noin valta osaa ihmisiä ja normi kansalaisia, niin kyllä elämän ja onnellisuuden perusasioita on hyvät ihmissuhteet, yhteisöllisyys ja hyvä parisuhde. Tyytyväisyys ja onnellisuus ovat hyvin lähellä toisiaan, mutta siltikin pelkkä tyytyväisyys ei vielä riitä välttämättä ihmistä tuntemaan itseään onnelliseksi. Onnellisuus on jotain, jota jokainen haikailee, etsii läpi elämänsä, haluaa pohjattomasti kokea. Onnellinen ihminen on energinen, kaunis, aikaansaava, iloinen ja hyvin kadehdittava.

        En usko, että kukaan tai ainakin hyvin, hyvin harva voi toiselle sanoa noin suoraan "vaadin sinua tekemään minut onnelliseksi". Se ei toimisi, eikä toimi. Tuo on noiden parisuhdeoppaiden hapatusta, jolla on tarkoitus kärkevästi tuoda asioita esille. Minun ajatukseni tuossa aloituksessa on se, kuten olen sen jo täällä moneen kertaan sanonutkin, että jokainen haluaa olla onnellinen ja jokainen etsii elämäänsä onnea ja jokaisella on oikeus olla onnellinen ja oikeus haluta sitä. Onni ei lähde itsestä, mutta se on subjektiivinen kokemus/tunne, joka erilaisten kokemusten, asioiden ja tekijöiden kautta koetaan, jokainen omalla tavallaan.

        Onnellisuuden kokemiseen me tarvitsemme muutakin kuin omat itsemme ja ajatuksemme. Onnea on toisen ihmisen ajatukset, läheisyys, kosketus. Yksin et voi onnea saavuttaa.

        "Onnellisuus on jotain, jota jokainen haikailee, etsii läpi elämänsä, haluaa pohjattomasti kokea."

        Jos ihminen ON onnellinen, ei sitä tarvitse etsiä mistään eikä kenestäkään.

      • M.B.
        jahas, kirjoitti:

        "Onnellisuus on jotain, jota jokainen haikailee, etsii läpi elämänsä, haluaa pohjattomasti kokea."

        Jos ihminen ON onnellinen, ei sitä tarvitse etsiä mistään eikä kenestäkään.

        Jos ihminen ON onnellinen niin mistä se on lähtöisin kun lukemani perusteella vaikuttaisi siis siltä, että täällä yritetään väittää, että onni ei ole lähtöisin itsestä..?

        Vaikka valitettava tosiasiahan se on, että osa ihmisistä on p*skassa räpiköidessäänkin vain ja ainoastaan onnellisia ja toiset eivät koskaan, eivät edes asioiden ollessa hyvin päin ja mallillaan ja kaikkien "onnellisuuskohtien" täyttyessä...

        Niin mistä ON kysymys? (paitsi tietenkin siitä osaltaan, että eri todellisuus käsityksien edustajat harvoin ymmärtävät toisiaan oikeasti)

      • M.B.
        elisakettu kirjoitti:

        *heittää legot narikkaan ja tunkee Bään kanssa samaan lootaan*

        *Elä viitti olla noin omissa maailmoissa, mihkään karkuun pääse kuitenkaan...

        *kaivaa taskusta lähmiintyneen karkkipussin*

        Ei tässä maailmassa karkuun pääse ei, pitää vain ottaa ilo irti rinnakkaistodellisuuksista silloin kun niitä tarjoutuu näytille.. :)

      • elisakettu
        ap kirjoitti:

        Mitä mieltä sitten olet tästä?

        http://keskustelu.suomi24.fi/node/10418535

        Täyttä soopaa minusta. Tätä ajatusta en ymmärrä enkä voi jakaa.

        "Onnellisuuden kokemiseen vaikuttavat lukemattomat tekijät"

        Tätä olen juuri yrittänyt täällä jankuttaa, mutta eipä vaan ole mennyt perille. Lisäksi...

        "koska maailmamme ei pyöri yksin parisuhteen tai rakkaan ihmisen ympärillä"

        Hmm...eikö se aika pitkälti ole se ainoa asia, jonka takia ihminen täällä elää ja on? ja eikö se ole aika pitkälti valinta kysymys minkä laittaa onnellisuutensa etusijalle ja veikkaan, että aika monelle se tärkein on rakkaus ja parisuhde. Yritys tehdä itseään onnelliseksi muilla rakkauden korvikkeiden avulla ( työ, raha, harrastus tms) johtaa jossain vaiheessa ihmisen tyytymättömyyteen. Näin se vaan on.

        Mieti miksi ihmiset hakevat salarakkaita ja on perustettu sivustoja, jossa naimisissa olevat voivat hakea seuraa kokeakseen itsensä onnelliseksi. Niin,...miksi? Ei aivan pieni osa tätä elämää, ei todellakaan. Näille sivustoille on ollut suoranainen ryntäys, mikä siis voisi olla ihmisen elämän ja onnellisuuden kannalta suurempi tekijä kuin kokea olevansa rakastettu ja hyväksytty ja sitä kautta olevansa TOISEN IHMISEN "tee minut onnelliseksi" kautta onnellinen.

        Näinkin tämän voisi nähdä.

        En ota kantaa tuohon tarjoamaasi ketjuun, koska en ole ehtinyt perehtyä siihen. Mihinkään asiaan ei ole myöskään yhtä totuutta.

        "Onnellisuuden kokemiseen vaikuttavat lukemattomat tekijät." Selitän miten itse näen sen. Ensinnäkin oma tasapaino, johon liitetään ympäristön asettamat odotteet ja tarjoamat edut, ihmissuhteet sisältäen perheen, ystävät ja sosiaalinen piiri, työ (ei tarvitse olla palkkatyötä), harrasteet, toiveet jne. , subjektiivinen terveys on merkittävä seikka.

        Ihminen useimmiten nauttii vastavuoroisuudesta - annetusta ja saadusta - näiden kaikkien osatekijöiden alueella. Ihmiselle tekee hyvä olla tärkeä ja arvokas, kyetä tekemään yhteisöllisesti merkittäviä asioita, olivatpa ne mitä tahansa kenelläkin. Jos jokin tekijä ei toimi, hän osaa kompensoida sen muilla iloa tuottavilla asioilla. Yleensä. Mutta voi tulla aika, jolloin se ei mene niin. Syitä on monia.

        Vaikka ihmisellä olisi nämä kaikki kunnossa, hän ei välttämättä ole onnellinen. Jokin osatekijä tai nimetön syö hänen sisäisen maailmansa hyvinvointinsa, hän ahdistuu saamatta siitä riittävästi tyydytystä. Mikään ei riitä. Kaikki saatu ja annettu on menettänyt merkityksensä. Vaikka olisi elämällään saavuttanut kaiken sen, minkä on halunnut, ei näe sitä, koska sisäinen tyhjyys tai tyydyttömyys odottaa aina jotain muuta. Mikään rakkaus, parisuhde tai osatekijä ei korvaa silloin tätä asiaa. Vaikka toinen tekisi kaikkensa, hän ei pysty tekemään toista silloin onnelliseksi.

        Ihmiseltä puuttuu vastaanottokyky.

        Olen itse elänyt tuon vaiheen elämässäni. Nähnyt onnettoman. Ollut itse sitä. Kysymys on lopulta vain omasta sisäisestä maailmasta, mitä se kätkee syvyyksiin.

        Tyytymättömyyessään ja loputtomassa nautinnon tavoittelussaan ihminen alkaa hakea tuota mainitsemaasi seuraa ja muita virikkeitä. Addiktioita. Mikä vain helpottaa sisäistä tuskaa saadakseen lohtua (joka on onnellisuuden välikappale) jostain ulkopuolisesta tekijästä. Yhä uudelleen ja uudelleen.

        Palaan tähän asiaan tuonnempana, kun olen valmis. Ihan vielä en ole.

      • elisakettu
        M.B. kirjoitti:

        *kaivaa taskusta lähmiintyneen karkkipussin*

        Ei tässä maailmassa karkuun pääse ei, pitää vain ottaa ilo irti rinnakkaistodellisuuksista silloin kun niitä tarjoutuu näytille.. :)

        *kyhnöttää vieressä ja napsii namuja Mään tahmaisista tassuista *

        Kuule Karitsa, jos laitat silmät kiinni, niin näetkö maailman? Missä se maailma silloin on?

      • M.B.
        elisakettu kirjoitti:

        *kyhnöttää vieressä ja napsii namuja Mään tahmaisista tassuista *

        Kuule Karitsa, jos laitat silmät kiinni, niin näetkö maailman? Missä se maailma silloin on?

        Maailma on minussa niin että minä olen maailma. Ja samalla tavalla sinä olet maailma ja maailma on sinussa :)

        *ojentaa pussin ainoan keräilytarran ketulle*

        Mutta ei sellaista aina tajua. Kun avaa silmät, maailma on ympärillä ja aina ei tunne edes olevansa maailmassa... Asia on hieman hämärä ja olisi hyvä saada hieman valaistusta.

        *napsauttaa diskopallon pyörimään*

        Tähtiä seinillä. :)

      • M.B.
        A kirjoitti:

        > Itse saan toisinaan kummallisia hyperonnellisuus kohtauksia ja olen huomannut, että ihmiset eivät kovin ilahdu näistä...
        En tiedä miksi...
        Saatan tuolloin innoissani selittää jostain asiasta, juosta ympyrää ja käyttäytyä muutenkin hullusti. :D

        - Rakas puolisoni oppi 1980-luvulla tunnistamaan tämän minullakin ilmenevän piirteen ja laskemmekin nykyisin hulluina leikkiä yhdessä ja käyttäydymme iloisina omituisesti, pidämme sellaista vakavastiotettavana.

        Hauskuus ja onnellisuus ovat kuolemanvakavia asioita erityisesti ilmetessään niin, että muutkin huomaavat, että missä mennään. Hyppelehtivät onnnnellisina, saattavat kateelliset silmät sirrillään vastatuuleen ajatella ja kiiruhtaa kohti kiireisempää arkea. Toisinaan hauskinta on yrittää esittää uskottavasti kuolemanvakavaa. Harvat onnistuvat. Itselläni tuppaa naurattamaan pidemmän päälle. Pitänee ruveta kirjaamaan ylös vakavuusennätyksiä.

      • elisakettu
        M.B. kirjoitti:

        Maailma on minussa niin että minä olen maailma. Ja samalla tavalla sinä olet maailma ja maailma on sinussa :)

        *ojentaa pussin ainoan keräilytarran ketulle*

        Mutta ei sellaista aina tajua. Kun avaa silmät, maailma on ympärillä ja aina ei tunne edes olevansa maailmassa... Asia on hieman hämärä ja olisi hyvä saada hieman valaistusta.

        *napsauttaa diskopallon pyörimään*

        Tähtiä seinillä. :)

        Voisit piirtää kuun, auringon ja osan maailmankaikkeudesta seinälle tähtien seuraksi. Jos haluat.

        Mutta ymmärrän maailmannäkemyksesi. Joskus vaan, kun suljen silmäni, en näe mitään ; maailma on kadonnut. On vain itse. Mitään muuta ei ole jäljellä.

        *rutistelee tarraa käpälässään liikuttuneena, eikä tiijä liimaako sen etu- vai takajalkaan*

        Kiitos.

      • ap
        jahas, kirjoitti:

        "Onnellisuus on jotain, jota jokainen haikailee, etsii läpi elämänsä, haluaa pohjattomasti kokea."

        Jos ihminen ON onnellinen, ei sitä tarvitse etsiä mistään eikä kenestäkään.

        No, miten vitussa voit ilman SYYTTÄ vaan olla onnellinen, siinä sitä paradoksia sulle. Jostain sinun pitää saada sitä mielihyvää, joka johtaa onnellisuuden tunteeseen, ja se on RAKKAUS, UUSI KOTI, HYVÄ TERVEYS, HYVÄT YSTÄVÄT, UUSI AUTO, ONNISTUMINEN TYÖSSÄ tai MUUSSA jne,..

        Ei onnellisuus ole mikään perustunne, kuten ei mikään tunne, eikä sitä "opettelemalla onnelliseksi" voida saavuttaa. Sitä pitää tavoitella, mutta se ei tule itsekseen. Mistä ihmeestä revit näitä ihmeellisyyksiä. Vihaan tarvitaan sen synnyttämä tekijä, samoin kaikkiin muihinkin tunteisiin ja onnellisuustunne ei poikkea tästä mitenkään.

        Onnellisuutta pitää tavoitellla, se ei tule itsekseen.

      • 20+18=38
        M.B. kirjoitti:

        Maailma on minussa niin että minä olen maailma. Ja samalla tavalla sinä olet maailma ja maailma on sinussa :)

        *ojentaa pussin ainoan keräilytarran ketulle*

        Mutta ei sellaista aina tajua. Kun avaa silmät, maailma on ympärillä ja aina ei tunne edes olevansa maailmassa... Asia on hieman hämärä ja olisi hyvä saada hieman valaistusta.

        *napsauttaa diskopallon pyörimään*

        Tähtiä seinillä. :)

        Niin kaikilla meillä on se oma maailmamme, katselemme sitä erilaisin silmin tietoisena siitä, että toisella on erilainen maailma johon voimme ajatusten vaihdolla joskus kurkistella, mutta emme voi mennä sinne sisään ja koskaan täydellisesti ymmärtää/kokea sitä.
        Onnea voimme kokea silloin kun omassa pikku maailmassamme kaikki tuntuu sillä hetkellä olevan hyvin, vaikka muu maailma ympärillämme pyöriikin, eikä se pysähdy vaikka meidän maailmamme joskus pysähtyisikin.

      • aijai,
        ap kirjoitti:

        No, miten vitussa voit ilman SYYTTÄ vaan olla onnellinen, siinä sitä paradoksia sulle. Jostain sinun pitää saada sitä mielihyvää, joka johtaa onnellisuuden tunteeseen, ja se on RAKKAUS, UUSI KOTI, HYVÄ TERVEYS, HYVÄT YSTÄVÄT, UUSI AUTO, ONNISTUMINEN TYÖSSÄ tai MUUSSA jne,..

        Ei onnellisuus ole mikään perustunne, kuten ei mikään tunne, eikä sitä "opettelemalla onnelliseksi" voida saavuttaa. Sitä pitää tavoitella, mutta se ei tule itsekseen. Mistä ihmeestä revit näitä ihmeellisyyksiä. Vihaan tarvitaan sen synnyttämä tekijä, samoin kaikkiin muihinkin tunteisiin ja onnellisuustunne ei poikkea tästä mitenkään.

        Onnellisuutta pitää tavoitellla, se ei tule itsekseen.

        vaikka kuinka asiaa toistelet toiseksi, niin minulle ja monelle, monelle muullekin onnellisuus tulee mitään tekemättä, ihan itsekseen, täysin ilamiseksi. :)

      • M.B.
        aijai, kirjoitti:

        vaikka kuinka asiaa toistelet toiseksi, niin minulle ja monelle, monelle muullekin onnellisuus tulee mitään tekemättä, ihan itsekseen, täysin ilamiseksi. :)

        Lisäisin tuohon onnea tavoittelevaan kommenttiin vielä sellaisen asian, että onneako oikein PITÄÄ tavoitella??

        Onni on kuin liukas saippua... Parhaiten sen saa käsiinsä odottamalla oikeaa hetkeä, toisin sanoen saippuan kuivumista. Eniten turhautuu sellainen, joka saippuan livettyä yrittää epätoivon vimmalla saada saippuaa takaisin käsiinsä. Pahimmillaan astuu päälle ja liukastuu omaan onneensa päänsä lyöden....

        Toki toisilla on saippuateline suihkun seinässä nestemäiselle saippualle. Riittää kun kättä viuhauttaa vähän sinne päin ja muistaa ajoissa täyttää säiliön uudella saippuatonkalla..

        Suurin mahdollinen harha on harha onnen tavoitettavuudesta tavoittelemalla. Mikäli ei osaa pitää päätään kylmänä, kohta onkin jo oravanpyörässä omakotitaloineen, autoineen, veneineen, koirineen, kissoineen ja keskimääräisen lukumäärän lapsia kanssa harrastuksineen ja tekemisineen jokaiselle päivälle. Asia on ihan ok, jos kaikki tulee ikäänkuin kaupan päälle, mutta jos tuon kaiken ottaa velaksi kuvitellen, että onni on taattu - niin aika nopeasti se lähtölaskenta on alkanut..

        Tuota kaupanpäälle kohtaa tarkentaakseni, niin on olemassa ihmisiä, jotka ollessaan hyviä siinä mitä tekevät, myös nauttivat suunnattomasti tehdessään sitä, missä ovat hyviä, niin tällaisen seurauksena saattaa yht'äkkiä olla muutama nolla ylimääräistä pankkitilillä, ikään kuin vaivaantumatta väkisin sen tavoitteluun. Tällaisen ihmisen on ehkä helpompi nauttia oikeasti kaikesta rahalla saatavasta materiasta kuin sellaisen, joka hampaat irvessä on vakuuttunut siitä, että kaikkea tuota PITÄÄ tavoitella, jotta onni olisi taattu.

      • M.B.
        A kirjoitti:

        > Minua on myös tituleerattu äärimmäisen tylsäksi ihmiseksi, koska tunnun olevan niin ylenpalttisen tyytyväinen aina kaikkeen.

        Sama vika rahikaisella, mutta lienen syntymästäni asti onnellisuuteni humalluttamana tulkinnut ohimennen vain että tituleeraajat ovat kohdehäiriöisiä. Itse asiassa onnellisuus tai sen mahdollinen puute ovat minulle käsittämättömiä abstraktioita. Sama koskee myös vaikkapa persoonallisuutta, itsetuntoa ja läheisyyttä. Kai ne ovat koska en niitä miellä, mikä kertoo etten ole miettinytkään.

        *Ryhmähali kaikille harrstajateatterin näyttelijöille, kaikille kaakaot keittiössä*

        :) Ehkä toisinaan toisten toteaminen kohdehäiriöisiksi on suurta viisautta itseä kohtaan..

      • M.B.
        20+18=38 kirjoitti:

        Niin kaikilla meillä on se oma maailmamme, katselemme sitä erilaisin silmin tietoisena siitä, että toisella on erilainen maailma johon voimme ajatusten vaihdolla joskus kurkistella, mutta emme voi mennä sinne sisään ja koskaan täydellisesti ymmärtää/kokea sitä.
        Onnea voimme kokea silloin kun omassa pikku maailmassamme kaikki tuntuu sillä hetkellä olevan hyvin, vaikka muu maailma ympärillämme pyöriikin, eikä se pysähdy vaikka meidän maailmamme joskus pysähtyisikin.

        Katsoin eilen nettiJimiltä jakson sitä maailman ihmeellisyyksiä käsittelevää ohjelmaa ja siinä oli yksi mies, joka "kärsi" siitä harvinaislaatuisesta kaikenmuistamisen vaivasta. Maailmalta on tiedossa parikymmentä vastaavaa tapausta.

        Kiinnitin psykologien kommentointiin huomiota, joista erityisesti erään naispsykologin kuvaus vaivasta oli aika avartava kaikin tavoin. Eli hän arveli tämän kaikenmuistamisen oireyhtymän eräänlaista aika ja avaruusjatkumo synestesiaa ja selitti asian niin, että kaikenmuistava ikäänkuin oikeasti kokee ja näkee ajan kolmiulotteisena ympärillään, päivineen, viikkoineen ja vuosineen ja että kaikki elämän tapahtumat ovat siinä vain löydettävissä.

        Kolmiulotteisuus ja sisäänmeneminen ovat niitä "käsitteitä", joita yritän tavoittaa. Empatia on ikäänkuin hyppäys toisen kokemaan tunnemaailmaan niin voisiko samanlainen hyppääminen toisen maailmaan olla mahdollinen? Jos osaisi visualisoida itselleen "kolmiulotteisena" sen maailman, jossa toinen on ja hiljentyisi kokemaan maailmaa hieman oikeammin toisen silmin, niin lisäisikö se ihmisten välistä ymmärrystä??

        *sekoittaa hopeanharmajaan kyyhkysen sinisiä varjoja ja valkoisia valokohtia*

        Silmäilee Elisakettusen kuononpäätä ja keltaista maalipönttöä.. Hmm.. taidan maalata EK:lle henkilökohtaisen auringon polkuja valaisemaan.... Elisaaaa... kettuuu.. tuituituitelitui..

        *viheltelee viattoman näköisenä*

      • ap
        M.B. kirjoitti:

        Lisäisin tuohon onnea tavoittelevaan kommenttiin vielä sellaisen asian, että onneako oikein PITÄÄ tavoitella??

        Onni on kuin liukas saippua... Parhaiten sen saa käsiinsä odottamalla oikeaa hetkeä, toisin sanoen saippuan kuivumista. Eniten turhautuu sellainen, joka saippuan livettyä yrittää epätoivon vimmalla saada saippuaa takaisin käsiinsä. Pahimmillaan astuu päälle ja liukastuu omaan onneensa päänsä lyöden....

        Toki toisilla on saippuateline suihkun seinässä nestemäiselle saippualle. Riittää kun kättä viuhauttaa vähän sinne päin ja muistaa ajoissa täyttää säiliön uudella saippuatonkalla..

        Suurin mahdollinen harha on harha onnen tavoitettavuudesta tavoittelemalla. Mikäli ei osaa pitää päätään kylmänä, kohta onkin jo oravanpyörässä omakotitaloineen, autoineen, veneineen, koirineen, kissoineen ja keskimääräisen lukumäärän lapsia kanssa harrastuksineen ja tekemisineen jokaiselle päivälle. Asia on ihan ok, jos kaikki tulee ikäänkuin kaupan päälle, mutta jos tuon kaiken ottaa velaksi kuvitellen, että onni on taattu - niin aika nopeasti se lähtölaskenta on alkanut..

        Tuota kaupanpäälle kohtaa tarkentaakseni, niin on olemassa ihmisiä, jotka ollessaan hyviä siinä mitä tekevät, myös nauttivat suunnattomasti tehdessään sitä, missä ovat hyviä, niin tällaisen seurauksena saattaa yht'äkkiä olla muutama nolla ylimääräistä pankkitilillä, ikään kuin vaivaantumatta väkisin sen tavoitteluun. Tällaisen ihmisen on ehkä helpompi nauttia oikeasti kaikesta rahalla saatavasta materiasta kuin sellaisen, joka hampaat irvessä on vakuuttunut siitä, että kaikkea tuota PITÄÄ tavoitella, jotta onni olisi taattu.

        Hitto mikä jäärä! No,..kun opit jotain uutta, vaikka kutomaan sukkaa tai lapaset, niin koet onnellisuutta onnistumisestasi. Olet silloin TAVOITELLUT onnentunnetta. Ei ihminen turhaudu, jos se tavoittelussaan on realistinen ja tietää, että hän voi saavuttaa sen mikä hänet tekee onnelliseksi.

        Sinulla taitaa olla se harvinainen 5H-onnellisuus geeni, kun sinun ei tarvitse tehdä mitään ollaksesi onnellinen, kaikki putoaa eteesi kuin manulle illallinen. Ole ONNELLINEN, että tekemättä mitään olet jatkuvasti onnellinen :)

      • M.B.
        ap kirjoitti:

        Hitto mikä jäärä! No,..kun opit jotain uutta, vaikka kutomaan sukkaa tai lapaset, niin koet onnellisuutta onnistumisestasi. Olet silloin TAVOITELLUT onnentunnetta. Ei ihminen turhaudu, jos se tavoittelussaan on realistinen ja tietää, että hän voi saavuttaa sen mikä hänet tekee onnelliseksi.

        Sinulla taitaa olla se harvinainen 5H-onnellisuus geeni, kun sinun ei tarvitse tehdä mitään ollaksesi onnellinen, kaikki putoaa eteesi kuin manulle illallinen. Ole ONNELLINEN, että tekemättä mitään olet jatkuvasti onnellinen :)

        Ei kaikki putoa eteeni kuin manulle illallinen.

        Ja sukkaa olen opetellut kutomaan oppiakseni kutomaan sukkia. Ja kieltämättä aikanaan sen taidon oppiminen onnellistutti minua. Mutta en opetellut taitoa ollakseni enemmän onnellinen. Ja kyllä turhauduin matkalla sukkaan. Lapasista puhumattakaan. Mutta se oli turhautumista ylivoimaiselta tuntuvan asian edessä, eikä heilauttanut muuta tyytyväisyyttä tai onnellisuutta sen kummemmin.

        Se, että on onnellinen, ei tarkoita sitä, että olisi tekemättä mitään. Onnistuneella tekemisellä saavuttaa vain sen tyytyväisyyden tunteen, että on tehnyt asian, saanut sen tehdyksi.

        Toisaalta se, että on tylsän tyytyväinen ja toistuvasti onnensa kukkuloilla saattaa aiheuttaa tavoitteissa kestävyyden lopahtamista ja syödä sitä kunnianhimoa, joka on niin suosittua.

        Olen iloinen aikoja. Hyvin aiottu on jo melkein tehty. :)

        Noin muuten, geeniperimäni varmaan ilahtuisi jos saisi tietää sisältävänsä muitakin harvinaisuuksia kuin sairauksia aiheuttavia...

      • ap
        M.B. kirjoitti:

        Ei kaikki putoa eteeni kuin manulle illallinen.

        Ja sukkaa olen opetellut kutomaan oppiakseni kutomaan sukkia. Ja kieltämättä aikanaan sen taidon oppiminen onnellistutti minua. Mutta en opetellut taitoa ollakseni enemmän onnellinen. Ja kyllä turhauduin matkalla sukkaan. Lapasista puhumattakaan. Mutta se oli turhautumista ylivoimaiselta tuntuvan asian edessä, eikä heilauttanut muuta tyytyväisyyttä tai onnellisuutta sen kummemmin.

        Se, että on onnellinen, ei tarkoita sitä, että olisi tekemättä mitään. Onnistuneella tekemisellä saavuttaa vain sen tyytyväisyyden tunteen, että on tehnyt asian, saanut sen tehdyksi.

        Toisaalta se, että on tylsän tyytyväinen ja toistuvasti onnensa kukkuloilla saattaa aiheuttaa tavoitteissa kestävyyden lopahtamista ja syödä sitä kunnianhimoa, joka on niin suosittua.

        Olen iloinen aikoja. Hyvin aiottu on jo melkein tehty. :)

        Noin muuten, geeniperimäni varmaan ilahtuisi jos saisi tietää sisältävänsä muitakin harvinaisuuksia kuin sairauksia aiheuttavia...

        Milloin ihminen on onnellisimmillaan? Niin, tekemällä, saavuttamalla jotakin. Elämä on juuri näiden tavoitteidemme yhteissumma, josta onnellisuutemme on riippuvainen. Onnellisuus ei tule tyhjästä, eikä ilman aktiivista toimintaa. Sinkku lähtee baariin iskeäkseen itselleen naisen/miehen ja kokee onnellisuutta siitä, että löysi hyvää seuraa - tämä on AKTIIVISTA ONNEA PITÄÄ TAVOITELLA-toimintaa.

        Toimettomuus johtaa yleensä turhautumiseen samoin vastoinkäymiset ja silloin ihminen ei koe olevansa onnellinen.

        Olemalla AKTIIVINEN, TAVOITTELEMALLA asioita, tekijöitä itselleen elämäänsä, joita häneltä puuttuu ollakseen onnellinen hänen PITÄÄ tehdä onnellisuutensa eteen jotain ja VAATIMUS "tee minut onnelliseksi" on myös yksi tapa taata oma tyytyväisyys ja onnellisuus mm. parisuhteessa. Ihminen voi tietty jäädä vaan odottamaan, että josko se onnentunne sieltä vaikka joskus tulla tupsahtaisi.

      • M.B.
        ap kirjoitti:

        Milloin ihminen on onnellisimmillaan? Niin, tekemällä, saavuttamalla jotakin. Elämä on juuri näiden tavoitteidemme yhteissumma, josta onnellisuutemme on riippuvainen. Onnellisuus ei tule tyhjästä, eikä ilman aktiivista toimintaa. Sinkku lähtee baariin iskeäkseen itselleen naisen/miehen ja kokee onnellisuutta siitä, että löysi hyvää seuraa - tämä on AKTIIVISTA ONNEA PITÄÄ TAVOITELLA-toimintaa.

        Toimettomuus johtaa yleensä turhautumiseen samoin vastoinkäymiset ja silloin ihminen ei koe olevansa onnellinen.

        Olemalla AKTIIVINEN, TAVOITTELEMALLA asioita, tekijöitä itselleen elämäänsä, joita häneltä puuttuu ollakseen onnellinen hänen PITÄÄ tehdä onnellisuutensa eteen jotain ja VAATIMUS "tee minut onnelliseksi" on myös yksi tapa taata oma tyytyväisyys ja onnellisuus mm. parisuhteessa. Ihminen voi tietty jäädä vaan odottamaan, että josko se onnentunne sieltä vaikka joskus tulla tupsahtaisi.

        Jaa-ha, no ihan miten vaan. Itse olen onnellisimmillani kun en tavoittele asioita, joiden kuvittelen tekevän minut onnellisemmaksi. Koska tiedän, että se ei kohdallani pidä paikkaansa, vaan pahimmillaan saatan hurahtaa huuman tunteeseen, joka luo pohjaa valheelliselle onnen tunteelle. Sitä samaa tunnetta, jota monet shoppailijat tavoittelevat shoppaillessaan ihan himona..

        Itseäni toimettomuus ei johda turhautumiseen muuta kuin silloin kun haluan tehdä jotakin, mutta en juuri sillä hetkellä voi tehdä sitä, mitä haluan. Turhautuminen taas ei ole onnellisuuden poissaoloa. Onnellisuus ei estä kokemasta muita tunnetiloja, onnellisuus vain nopeuttaa niistä palautumista takaisin perustasolle.

        Ihminen on onnellinen tehdessään jotakin, mutta silloinkaan ei ole aivan samantekevää, että mitä se tekeminen on. Jos pitäisi valita tekemättömyyden ja huonon tekemisen väliltä, valitsisin heti tekemättömyyden, koska olen laiska ja laiskuudessani onnellinen. Jos olisi pakko tehdä, luultavasti tekisin sen mitä pitää tehdä, olematta sen kummemmin onneton.

        Itse en näe tässä mitään paradoksaalista millään tavalla, vaan asia on niin.

      • ap
        M.B. kirjoitti:

        Jaa-ha, no ihan miten vaan. Itse olen onnellisimmillani kun en tavoittele asioita, joiden kuvittelen tekevän minut onnellisemmaksi. Koska tiedän, että se ei kohdallani pidä paikkaansa, vaan pahimmillaan saatan hurahtaa huuman tunteeseen, joka luo pohjaa valheelliselle onnen tunteelle. Sitä samaa tunnetta, jota monet shoppailijat tavoittelevat shoppaillessaan ihan himona..

        Itseäni toimettomuus ei johda turhautumiseen muuta kuin silloin kun haluan tehdä jotakin, mutta en juuri sillä hetkellä voi tehdä sitä, mitä haluan. Turhautuminen taas ei ole onnellisuuden poissaoloa. Onnellisuus ei estä kokemasta muita tunnetiloja, onnellisuus vain nopeuttaa niistä palautumista takaisin perustasolle.

        Ihminen on onnellinen tehdessään jotakin, mutta silloinkaan ei ole aivan samantekevää, että mitä se tekeminen on. Jos pitäisi valita tekemättömyyden ja huonon tekemisen väliltä, valitsisin heti tekemättömyyden, koska olen laiska ja laiskuudessani onnellinen. Jos olisi pakko tehdä, luultavasti tekisin sen mitä pitää tehdä, olematta sen kummemmin onneton.

        Itse en näe tässä mitään paradoksaalista millään tavalla, vaan asia on niin.

        Eihän onnea tarvitsekaan jatkuvasti tavoitella, jos kerran on tyytyväinen jo elämäänsä ja siihen tilaan minkä on saavuttanut. Kyse onkin siitä, JOS emme ole onnellisia ja meiltä puuttuu jotakin, jonka tunnemme kuuluvan elämämäämme, mutta joka loistaa poissaolollaan ja saa meidät tuntemaan itsemme vajaiksi ja ehkä onnettomiksikin.

        On olemassa vääränlaista onnen tavoittelua sen myönnän, ja se on juuri tuota mistä kerroit, kun odotukset on liian korkeat ja realismi on häipynyt taka-alalle, vastassa on silloin pelkkä pettymys onnen sijaan.

      • M.B.
        ap kirjoitti:

        Eihän onnea tarvitsekaan jatkuvasti tavoitella, jos kerran on tyytyväinen jo elämäänsä ja siihen tilaan minkä on saavuttanut. Kyse onkin siitä, JOS emme ole onnellisia ja meiltä puuttuu jotakin, jonka tunnemme kuuluvan elämämäämme, mutta joka loistaa poissaolollaan ja saa meidät tuntemaan itsemme vajaiksi ja ehkä onnettomiksikin.

        On olemassa vääränlaista onnen tavoittelua sen myönnän, ja se on juuri tuota mistä kerroit, kun odotukset on liian korkeat ja realismi on häipynyt taka-alalle, vastassa on silloin pelkkä pettymys onnen sijaan.

        Mielestäni tuo haluaminen juurikin vaikuttaa siihen todella paljon, että miten kokee asioiden poissaolon. Siinä haluavuudessaan helposti hurahtaa siihen ulkoaohjautuvuuden maailmaan, jonka myötä kokee olonsa onnettomaksi suhteellisen usein.

        Omaa elämäänsä ja olemistaan pitäisi kyetä tarkastelemaan totuudenmukaisesti omista lähtökohdista käsin, jotta se oikea onnellisuus-onnettomuus taso selkiintyisi, eikä juokse turhaan valheiden perässä.

        Noin muuten parisuhdehan onnellistuttaa ihmistä, mikäli se on oikeanlainen. Sinänsä mielikuva parisuhteesta onnellisuuden takeena on hieman aikansa elänyt ja johtaa usein liian nopeasti epärealistisella pohjalla olevien onnellisuusunelmien ja lopulta itselle aivan vääränlaisen ihmisen kanssa solmittuihin suhteisiin, joista ei sitten osata irrottautua.

        Oikeasti onnelliset parisuhteet ovat aarteita, joita jokaisen tulisi vaalia parhaan kykynsä mukaan :) Ja onhan niitäkin, jotka ovat työstäneet parisuhteensa onnelliseksi sitkeydellä ja tinkimättömyydellä ja osaltaan se taistelu sen parisuhteen puolesta on se onnellisuuden ydin joillakin. Mikä ei sekään ole väärin.

      • ap
        M.B. kirjoitti:

        Mielestäni tuo haluaminen juurikin vaikuttaa siihen todella paljon, että miten kokee asioiden poissaolon. Siinä haluavuudessaan helposti hurahtaa siihen ulkoaohjautuvuuden maailmaan, jonka myötä kokee olonsa onnettomaksi suhteellisen usein.

        Omaa elämäänsä ja olemistaan pitäisi kyetä tarkastelemaan totuudenmukaisesti omista lähtökohdista käsin, jotta se oikea onnellisuus-onnettomuus taso selkiintyisi, eikä juokse turhaan valheiden perässä.

        Noin muuten parisuhdehan onnellistuttaa ihmistä, mikäli se on oikeanlainen. Sinänsä mielikuva parisuhteesta onnellisuuden takeena on hieman aikansa elänyt ja johtaa usein liian nopeasti epärealistisella pohjalla olevien onnellisuusunelmien ja lopulta itselle aivan vääränlaisen ihmisen kanssa solmittuihin suhteisiin, joista ei sitten osata irrottautua.

        Oikeasti onnelliset parisuhteet ovat aarteita, joita jokaisen tulisi vaalia parhaan kykynsä mukaan :) Ja onhan niitäkin, jotka ovat työstäneet parisuhteensa onnelliseksi sitkeydellä ja tinkimättömyydellä ja osaltaan se taistelu sen parisuhteen puolesta on se onnellisuuden ydin joillakin. Mikä ei sekään ole väärin.

        Kyllä, juuri noin se on. Parisuhteen tuomasta pitkästä iästä ja onnellisuudesta on tehty tutkimuksia ja kaikissa niissä vakuutetaan, että ihminen on onnellisempi, tyytyväisempi ja pitkäikäisempi ( tutkimuksissa varsinkin miehet hyötyvät ) parisuhteessa kuin sinkkuna tai leskenä.

        Mikään parisuhde, se täydelliseltä tuntuvakaan ei ole mikään itseselvyys, että se loputtomiin niin jatkuisi ja voihan sekin loppua - elämä on, mutta niin kauan kuin on rakkautta, suhteen eteen kannattaa tehdä kaikkensa. Jos rakkaus loppuu, niin sitä ei mikään saa enää elpymään. Uskottomuus ja valehteleminen ovat tehokkaita rakkauden tappajia ja nostan hattua niille, jotka sellaisen vaikeuden jälkeen pystyvät unohtamaan ja elämään normaalia elämää, minä en siihen koskaan pystyisi.

      • A
        M.B. kirjoitti:

        Katsoin eilen nettiJimiltä jakson sitä maailman ihmeellisyyksiä käsittelevää ohjelmaa ja siinä oli yksi mies, joka "kärsi" siitä harvinaislaatuisesta kaikenmuistamisen vaivasta. Maailmalta on tiedossa parikymmentä vastaavaa tapausta.

        Kiinnitin psykologien kommentointiin huomiota, joista erityisesti erään naispsykologin kuvaus vaivasta oli aika avartava kaikin tavoin. Eli hän arveli tämän kaikenmuistamisen oireyhtymän eräänlaista aika ja avaruusjatkumo synestesiaa ja selitti asian niin, että kaikenmuistava ikäänkuin oikeasti kokee ja näkee ajan kolmiulotteisena ympärillään, päivineen, viikkoineen ja vuosineen ja että kaikki elämän tapahtumat ovat siinä vain löydettävissä.

        Kolmiulotteisuus ja sisäänmeneminen ovat niitä "käsitteitä", joita yritän tavoittaa. Empatia on ikäänkuin hyppäys toisen kokemaan tunnemaailmaan niin voisiko samanlainen hyppääminen toisen maailmaan olla mahdollinen? Jos osaisi visualisoida itselleen "kolmiulotteisena" sen maailman, jossa toinen on ja hiljentyisi kokemaan maailmaa hieman oikeammin toisen silmin, niin lisäisikö se ihmisten välistä ymmärrystä??

        *sekoittaa hopeanharmajaan kyyhkysen sinisiä varjoja ja valkoisia valokohtia*

        Silmäilee Elisakettusen kuononpäätä ja keltaista maalipönttöä.. Hmm.. taidan maalata EK:lle henkilökohtaisen auringon polkuja valaisemaan.... Elisaaaa... kettuuu.. tuituituitelitui..

        *viheltelee viattoman näköisenä*

        > Kolmiulotteisuus ja sisäänmeneminen ovat niitä "käsitteitä", joita yritän tavoittaa. Empatia on ikäänkuin hyppäys toisen kokemaan tunnemaailmaan niin voisiko samanlainen hyppääminen toisen maailmaan olla mahdollinen? Jos osaisi visualisoida itselleen "kolmiulotteisena" sen maailman, jossa toinen on ja hiljentyisi kokemaan maailmaa hieman oikeammin toisen silmin, niin lisäisikö se ihmisten välistä ymmärrystä??

        En tiedä. Ymmärryksen tulisi olla molemminpuolista, jotta "ihmisten välinen ymmärrys", inter-ymmärrys(?:) lisääntyisi. Lisääntyykö se yhden ihmisen ymmärryksen lisääntymisellä, en tosiaan tiedä.

      • elisakettu
        M.B. kirjoitti:

        Katsoin eilen nettiJimiltä jakson sitä maailman ihmeellisyyksiä käsittelevää ohjelmaa ja siinä oli yksi mies, joka "kärsi" siitä harvinaislaatuisesta kaikenmuistamisen vaivasta. Maailmalta on tiedossa parikymmentä vastaavaa tapausta.

        Kiinnitin psykologien kommentointiin huomiota, joista erityisesti erään naispsykologin kuvaus vaivasta oli aika avartava kaikin tavoin. Eli hän arveli tämän kaikenmuistamisen oireyhtymän eräänlaista aika ja avaruusjatkumo synestesiaa ja selitti asian niin, että kaikenmuistava ikäänkuin oikeasti kokee ja näkee ajan kolmiulotteisena ympärillään, päivineen, viikkoineen ja vuosineen ja että kaikki elämän tapahtumat ovat siinä vain löydettävissä.

        Kolmiulotteisuus ja sisäänmeneminen ovat niitä "käsitteitä", joita yritän tavoittaa. Empatia on ikäänkuin hyppäys toisen kokemaan tunnemaailmaan niin voisiko samanlainen hyppääminen toisen maailmaan olla mahdollinen? Jos osaisi visualisoida itselleen "kolmiulotteisena" sen maailman, jossa toinen on ja hiljentyisi kokemaan maailmaa hieman oikeammin toisen silmin, niin lisäisikö se ihmisten välistä ymmärrystä??

        *sekoittaa hopeanharmajaan kyyhkysen sinisiä varjoja ja valkoisia valokohtia*

        Silmäilee Elisakettusen kuononpäätä ja keltaista maalipönttöä.. Hmm.. taidan maalata EK:lle henkilökohtaisen auringon polkuja valaisemaan.... Elisaaaa... kettuuu.. tuituituitelitui..

        *viheltelee viattoman näköisenä*

        Minusta Mää tavoitit merkittävän ajatuksen tuolla kolmiuloitteisella toiseen sisäänmenemisellä. Ehkäpä tietynlaiset Indigo- tai muun värinlapset kykenisivätkin tähän? Jostain syystä sinä tavoitit minun, vaikken taatusti sitä ole kertonut sinulle.

        Mutta lisääntyisikö ihmisten välinen ymmärrys? Kyllä, jos se on vuorottaista.

        Itse olen luullut kykeneväni tarkastelemaan toisen mieltä yksisuuntaisesti. Kuten narsistisen mielen. Mitä hän ajattelee, miksi toimii kuin toimii, mitkä motiivit ovat milläkin. Hölynpölyä. Minä en ole sen paremmin kyennyt menemään hänen mieleensä kuin en ole käynyt kuussakaan. Olen vain ajatellut. Kuinka itse toimisin, ja mitkä tekijät siihen johtaa.

        *sivelee hajamielisenä keltaista aurinkoa kuononsa ympärillä. Minä pidän sen väristä. Ja taatusti tulen sen antamaa valoa tarvitsemaan seuraavilla poluillani, seuraavalla matkallani*

    • aforismi:

      onni on kuin lippalakki, jonka joku mulle antaa. Mutta se ei saa olla ihan mikä tahansa hankkiajlippis, vaan laatua ja kestävyyttä on oltava! Jos tuuli sen päästäni pois lennättää, ei minulla enää ole onnellisuutta, vaan on etsittävä uusi lippis.

      • ap

        Hah, keksitkö tuon ihan äsken omasta onnellisuuspäästäsi :D

      • joo,
        ap kirjoitti:

        Hah, keksitkö tuon ihan äsken omasta onnellisuuspäästäsi :D

        tätä on se sun kuvaama onnellisuus.

      • ap
        joo, kirjoitti:

        tätä on se sun kuvaama onnellisuus.

        Ei, se on sinun ennakkokuvitelmasi siitä mitä minä ajan takaa. Ei sinne päinkään.

      • eiku,
        ap kirjoitti:

        Ei, se on sinun ennakkokuvitelmasi siitä mitä minä ajan takaa. Ei sinne päinkään.

        ihan noiden tekstiesi mukaan se on laadittu. Sinulle onni on jokin, jonka toinen antaa ja aina tarvitaan jokin ulkopuolinen onnea tuova asia ja ilman sitä ei ole onnea.

      • ap
        eiku, kirjoitti:

        ihan noiden tekstiesi mukaan se on laadittu. Sinulle onni on jokin, jonka toinen antaa ja aina tarvitaan jokin ulkopuolinen onnea tuova asia ja ilman sitä ei ole onnea.

        No, entä jos menetät onnen, niin MITÄ silloin MENETÄT? ..jos onni on sinulle stabiili tila sisälläsi, johon et ulkopuolisia tai muita itsestäsi riippuvia tekijöitä tarvitse? Mieti mitä sinussa silloin tapahtuu, mikä on se menetys, josta sinun onnesi on riippuvainen???

        Uskon, että onnentunnetta ei voida saavuttaa ilman, että ihmisessä täyttyy jotain sellaista, johon hän tarvitsee jonkun asian, joka synnyttää hänessä mielihyvän ja onnentunteen.

        Jostain sinunkin onnesi on riippuvainen, eikä vaan? Jos menetät rakkaasi, koirasi, terveytesi tms, niin eikö onnellisuutesi ole silloin muodostunut näistä tekijöistä?

      • M.B.
        ap kirjoitti:

        No, entä jos menetät onnen, niin MITÄ silloin MENETÄT? ..jos onni on sinulle stabiili tila sisälläsi, johon et ulkopuolisia tai muita itsestäsi riippuvia tekijöitä tarvitse? Mieti mitä sinussa silloin tapahtuu, mikä on se menetys, josta sinun onnesi on riippuvainen???

        Uskon, että onnentunnetta ei voida saavuttaa ilman, että ihmisessä täyttyy jotain sellaista, johon hän tarvitsee jonkun asian, joka synnyttää hänessä mielihyvän ja onnentunteen.

        Jostain sinunkin onnesi on riippuvainen, eikä vaan? Jos menetät rakkaasi, koirasi, terveytesi tms, niin eikö onnellisuutesi ole silloin muodostunut näistä tekijöistä?

        Siihen olisi hyvä pyrkiä, että näin ei ole. On sitäpaitsi monia sellaisiakin ihmisiä olemassa, joiden onnellisuus jatkuu läheistenkin menettämisestä huolimatta, koska heidän tapansa olla ei sisällä sitä läheisen menetystä menettämisenä samalla tavalla kuin "mistä onni riippuu"-ihmiset.

        Toisaalta se mihin ihminen uskoo on myös jotakin, joka muovaa sitä ihmistä olemaan niin, että asia on niin kuin ihminen uskoo :) Joten.. Ehkä ei kannata yrittääkään tulla onnelliseksi tai onnellisemmaksi tai pelätä, että menettää onnensa, vaan kannattaa keskittyä olemaan onnellinen mahdollisimman useasti.. ja mitä useammin se onnistuu, sitä helpommin se vaan muuttuu pysyväisemmänpuoleiseksi olotilaksi.

        Kokeilemisen arvoinen juttu ;)

      • ap
        M.B. kirjoitti:

        Siihen olisi hyvä pyrkiä, että näin ei ole. On sitäpaitsi monia sellaisiakin ihmisiä olemassa, joiden onnellisuus jatkuu läheistenkin menettämisestä huolimatta, koska heidän tapansa olla ei sisällä sitä läheisen menetystä menettämisenä samalla tavalla kuin "mistä onni riippuu"-ihmiset.

        Toisaalta se mihin ihminen uskoo on myös jotakin, joka muovaa sitä ihmistä olemaan niin, että asia on niin kuin ihminen uskoo :) Joten.. Ehkä ei kannata yrittääkään tulla onnelliseksi tai onnellisemmaksi tai pelätä, että menettää onnensa, vaan kannattaa keskittyä olemaan onnellinen mahdollisimman useasti.. ja mitä useammin se onnistuu, sitä helpommin se vaan muuttuu pysyväisemmänpuoleiseksi olotilaksi.

        Kokeilemisen arvoinen juttu ;)

        Mikä on ihmisen elämän tarkoitus? Eikö se ole onnellinen ja hyvä elämä?

        Miksi haluta koira, omakotitalo, vene, mottoripyörä, kesämökki, etelämatkat, elämyksiä ja hyvää ruokaa? ? JA RAKAS, jonka kanssa jakaa kaikki tämä.

        Kerro minulle miten "keskityt" olemaan onnellinen mahdollisimman useasti?

        "mitä useammin se onnistuu, sitä helpommin se vaan muuttuu pysyvämmänpuoleiseksi olotilaksi". Tiedätkö miten paradoksiselta tuo kuulostaa? Voit miettiä sitä hetken.

      • M.B.
        ap kirjoitti:

        Mikä on ihmisen elämän tarkoitus? Eikö se ole onnellinen ja hyvä elämä?

        Miksi haluta koira, omakotitalo, vene, mottoripyörä, kesämökki, etelämatkat, elämyksiä ja hyvää ruokaa? ? JA RAKAS, jonka kanssa jakaa kaikki tämä.

        Kerro minulle miten "keskityt" olemaan onnellinen mahdollisimman useasti?

        "mitä useammin se onnistuu, sitä helpommin se vaan muuttuu pysyvämmänpuoleiseksi olotilaksi". Tiedätkö miten paradoksiselta tuo kuulostaa? Voit miettiä sitä hetken.

        Olemalla onnellinen mahdollistuu onnellisena olo ja oleminen :)

        Voit kokeilla sitä hetken ;)

        Elämän tarkoituksesta en tiedä yhtään mitään. Annanko taas sen estää itseäni olemasta onnellinen? Ehkä toisinaan annan, juuri nyt en.

        Paradoksi sulla on housuissas. Onnellisena olo on samanlainen taito kuin pyörällä ajo. On hyvin vaikeaa opetella pois pyörällä ajon taidosta sen kerran opittuaan. Ja mitä useammin ajaa pyörällä, sitä paremmin se useimmilta sujuu... Niin missä on paradoksi, itse en sellaista näe, joten se ei sitten ole minulle esteenä?

        Tuota haluamis kohtaa en kertakaikkiaan ymmärrä... siis kysymyksenä??

    • YAK-42

      Minulla tulee tästä mieleen eräs Jari Sarasvuon kirja. Hän sanoi kirjassaan jotain samantapaista. Ajatus siitä, että toinen ihminen tekee oman itsen onnelliseksi on kuitenkin mitä epäkypsin. Miten ihmeessä toisessa ihmeessä olisi niin paljon rakkautta (= voimaa), että hän jaksaisi kantaa sekä itsensä että kumppaninsa? Niin voi ja pitääkin olla vanhemman ja lapsen välisessä suhteessa, mutta ei parisuhteessa. Siinä kummankin pitää kantaa ensiksi itsensä. Jos ei ole onnellinen oman itsensä kanssa ei voi tulla onnelliseksi parisuhteessakaan.

      • Tärkeysjärjestys

        YAK-42 totta puhut. Parisuhden onneen tarvitaan kaksi tasavertaista ihmistä.
        Kaksi omaan elämäänsä tyytyväistä onnellista ihmistä kokevat yhteisen onnen ja osaavat tukea toista tasavaertaiseina kumppaneina.
        Sellaisessa suhteessa ei ole riippuvuutta, hyväksikäyttöä. valehtelua ym.

    • ap

      "Miten ihmeessä toisessa ihmisessä olisi niin paljon rakkautta (=voimaa), että jaksaisi kantaa sekä itsensä että kumppaninsa"?

      Aina missä on todellista rakkautta siellä on todellista voimaa rakastaa ja välittää.

      Miksi parisuhde olisi sen huonompi suhteessa lapsen ja vanhemman suhteeseen kysyn vaan?

      Molemmissa ollaan sitoudutta rakastamaan tai sitten ei. Mikään ei takaa vanhemman rakkautta lapseen eikä tietenkään myöskään parisuhteessa tuota takuuta ole.

      Rakkaus on halun, uskollisuuden ja päätöksen tahto kantaa omalla rakkaudella toista ja odottaa sitä samaa kumppaniltaan. Kukaan ei halua elää liitossa/suhteessa, jossa ainainen pelko on tulla hylätyksi.

      "Jos ei ole onnellinen oman itsensä kanssa ei voi tulla onnelliseksi parisuhteessakaan"

      Mistä tuollaista moskaa olet lukenut/kuullut????? Tuossa ei ole mitään järkeä. Parisuhteesi voi nostaa sinut pois onnettomasta tilasta, se voi olla ainut asia mikä tekee sinut onnelliseksi vaikka kaikki muu olisi paskaa.

      • ja..

        jos vaikka tuo onnen tuova kumppani kuolee, niin sitten on sama kuolla itsekin?

      • YAK-42

        Parisuhde ei voi nostaa ihmistä pois onnettomasta tilasta, vaikka kovin moni niin ajattelee, ja etsii toista ihmistä korjaamaan omaa elämäänsä. Jos mahdollista kumppania arvioi ajatuksella "Mitä tuo toinen voi minulle antaa?", niin silloin homma on ihan väärillä raiteilla.

      • YAK-42
        ja.. kirjoitti:

        jos vaikka tuo onnen tuova kumppani kuolee, niin sitten on sama kuolla itsekin?

        Justiin tuo on vaarana, jos pitää toista ihmistä onnensa lähteenä.

      • ap
        YAK-42 kirjoitti:

        Parisuhde ei voi nostaa ihmistä pois onnettomasta tilasta, vaikka kovin moni niin ajattelee, ja etsii toista ihmistä korjaamaan omaa elämäänsä. Jos mahdollista kumppania arvioi ajatuksella "Mitä tuo toinen voi minulle antaa?", niin silloin homma on ihan väärillä raiteilla.

        Mikä on se sisäinen onni sinussa, joka nostaa sinut pois masennuksesta, epätoivosta, yksinäisyydestä, pelosta tmv ? Millä se sinun sisäinen onnentunteesi toimii ja mistä saa voimansa?

        Jokainen tarvitsee ihmisen korjaamaan omaa elämäänsä, niin se vain on vaikka kuinka väität olevasi vahva ja tuntevasi itsesi ja selviäväsi yksin itsesi kanssa.

        Kun rakastutaan ja halutaan olla yhdessä, niin homma toimii ilman ajattelematta, "mitä tuo toinen voi minulle antaa" ei siitä ole kysymyskään. Mutta ethän edes valitse kumppania sen perusteella, vaan valintaasi vaikuttavat alussa aivan muut seikat. Kun ollaan parisuhteessa, niin silloin on lupa odottaa toiselta, että hän tyydyttää sinun onnentunteesi, tekee sinut onnelliseksi, tyytyväiseksi ja tasapainoiseksi. Muuten parisuhde ei toimi ellet koe saavasi toiselta mitään.

      • tärkeysjärjestys
        YAK-42 kirjoitti:

        Parisuhde ei voi nostaa ihmistä pois onnettomasta tilasta, vaikka kovin moni niin ajattelee, ja etsii toista ihmistä korjaamaan omaa elämäänsä. Jos mahdollista kumppania arvioi ajatuksella "Mitä tuo toinen voi minulle antaa?", niin silloin homma on ihan väärillä raiteilla.

        Kyllä jokainen joutuu itse taistelemaan oman henkisen hyvinvointinsa puolesta. VAikka olisi hyvä parisuhdekin niin oman henkisen kehityksen vastuu on jokaisell a itsellä. Siinä ei hyvä parisuhdekaan autta.

      • YAK-42
        ap kirjoitti:

        Mikä on se sisäinen onni sinussa, joka nostaa sinut pois masennuksesta, epätoivosta, yksinäisyydestä, pelosta tmv ? Millä se sinun sisäinen onnentunteesi toimii ja mistä saa voimansa?

        Jokainen tarvitsee ihmisen korjaamaan omaa elämäänsä, niin se vain on vaikka kuinka väität olevasi vahva ja tuntevasi itsesi ja selviäväsi yksin itsesi kanssa.

        Kun rakastutaan ja halutaan olla yhdessä, niin homma toimii ilman ajattelematta, "mitä tuo toinen voi minulle antaa" ei siitä ole kysymyskään. Mutta ethän edes valitse kumppania sen perusteella, vaan valintaasi vaikuttavat alussa aivan muut seikat. Kun ollaan parisuhteessa, niin silloin on lupa odottaa toiselta, että hän tyydyttää sinun onnentunteesi, tekee sinut onnelliseksi, tyytyväiseksi ja tasapainoiseksi. Muuten parisuhde ei toimi ellet koe saavasi toiselta mitään.

        Vastaukseni kysymykseesi "Millä se sinun sisäinen onnentunteesi toimii ja mistä saa voimansa?" on se, että Jumalasta. Kristillisen käsityksen mukaan onnellisen parisuhteen edellytyksenä on se, että molemmat puolisot rakastavat ensiksi Jumalaa ja sitten vasta toisiaan. Kun toinen tai molemmat puolisoista pitävät toistansa onnensa/voimansa lähteenä (= Jumalana), se johtaa pahimmillaan itsetuhoihin ja/tai perhesurmiin.

    • 11+17=28

      No edelleenkään onnellisuus ei mikään pysyvä olotila, eikä mitään sellaista jonka voi toiselle antaa tyyliin ota tästä sinäkin ja tule onnelliseksi.

      Tietyllä lailla omaa onnellisuuttaan voi kyllä jakaa siten, että oma onnellisuus näkyy olemuksessa, toisen ilo, nauru, kepeys, hyväntuulisuus kyllä on tarttuvaa ja saa ympärillä olevatkin vetämään suutaan hymyyn, mutta ei välttämättä tee heitä onnellisiksi.

      Kyllä se onnellisuus kokemuksena lähtee omasta itsestä, syntyy joskus ihan tyhjästäkin, se sitä elämisen riemua, minä olen, minä elän, vaikka ympärillä ei mitään merkittävää tapahtuisikaan.

    • ap

      Voi pyhä sylvi! Mä luovutan! Tyhjästäpä kaikki syntyy, niinpä niin...

      • M.B.

        Mmm-m. Kyllä. Ihminenkin ;)

      • 7+8=15

        No ehkä on väärin sanoa että tyhjästä, mutta jostain sieltä omasta sisimmästä se kumpuaa, ajatuksista, olemisesta, kokemisesta, omasta mielentilasta, ei siihen välttämättä tarvitse toista ihmistä kokeakseen onnen tunteita.

    • temppuilija

      Hyvinnukutun yön jälkeen A4 arkki ja kynänpätkä. Siinäpä onnellinen olotila. Flow.

    • 16+19=35

      Noh..tässäkin joitain ajatuksia siitä mistä onni tulee, miten sitä voi yrittää lisätä tai mitkä tekijät vähentävät sitä.

      Viimeaikaisen onnellisuustutkimuksen mukaan jopa 40 % ihmisen onnellisuudesta on hänestä itsestään kiinni. Onnellisuus on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen pitää elämäänsä mielekkäänä, näkee tulevaisuuden valoisana ja kokee voivansa rikastuttaa muiden elämää. Onnellinen voi olla vaikka ei olisi täysin tyytyväinen senhetkisiin olosuhteisiin. Onnellisuuden taidot liittyvät vahvasti onnellisuuteen, ja taitoja voi myös harjoitella ja oppia. Usein seurauksena on entistä onnellisempi, terveempi ja pitempi elämä

      Onnellisuuteen positiivisesti vaikuttavat tekijät

      Lemmikit
      Musiikki
      Positiivinen ajattelu
      Tunnehallinta
      Oikeaoppinen viestintä ihmisten välillä
      Uskonnollisuus
      Työhyvinvointi
      Terveet elämäntavat

      Onnellisuuteen negatiivisesti vaikuttavat tekijät

      Ihmissuhdeongelmat
      Mielenterveyden häiriöt
      Kielteiset tuntemukset
      Stressi ja työuupumus
      Kielteiset elämäntapahtumat

      http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=onn&p_selaus=9518&p_osio=#9518

      • 2+13=15

        Edelliseen lisäten, että vanha sananlasku pitänee hyvinkin paikkansa.

        Jokainen on oman onnensa seppä'.

        Tämä vanha sanonta tarkoittaa sitä, että jokaisen meistä on kannettava vastuuta itsestämme ja luotava oma menestyksemme ilman, että odotamme muiden tekevän sen.

        Vaatimus, että joku tekisi meidät onnelliseksi on kohtuuton.

    • ap

      Ensin luettelet pitkän liudan tekijöitä, joita ihminen tarvitsee tullakseen onnelliseksi/tunteakseen onnellisuutta, sitten kumoat sen toisella väitteellä, että on kohtuuton vaatimus, että joku/mikä tekisi meidät onnelliseksi. ?

      Yhtä soopaa,kuten tämä tutkimuskin, että onnellisuusgeeni olisi joillakin ihmisillä heidän geeneissään ja syy heidän onnellisuuteensa.

      http://jpheiskanen.posterous.com/onnellisuuden-salaisuus-loytyi-se-on-pitka-s

      Luettelit pitkän listan, mitkä tekijät vaikuttavat onnellisuuteemme, eli...tähän pätee juuri se mitä sanoin "onnea pitää tavoitella" se ei synny meissä itsekseen vaan se saavutetaan jonkin tekijän avulla. Koiran, kissan tai muun lemmikin hankkiminen on itsekästä onnen tavoittelua samoin kuin minkä tahansa muun tekijän; moottoripyörän, seksisuhteen, omakotitalon, veneen, uusi kampaus, vaatteet, korut, meikit. Kumppanilta odotamme ja vaadimme samoja onnellisuus fiilareita kuin edellä mainitsemiltasi tekijöiltä.

      Vaikka kannammekin vastuun itsestämme, niin onnellisuutta emme vaan saa syntymään yksiksemme vaan tarvitsemme siihen muita tekijöitä, joita jokainen elämässään himoitsee ja haluaa tullakseen onnelliseksi.

      Meillä on oikeus vaatia kummppaniltamme onnellisuuteemme vaikuttavia tekijöitä ja ei ole yhtään kohtuutonta vaatia toiselta hellyyttä, huomota ja kaikkea sitä mikä parisuhteessa tuo onnellisuutta.

      • M.B.

        =D Onnea matkaan.. Muista kuitenkin esittää vaatimuksesi tavalla, joka saa toisen haluamaan niiden vaatimusten täyttämistä. Saattaa muuten tuo reitti lopahtaa nopeammin kuin alkaakaan... Vastavuoroisuutta unohtamatta. Eli kumppanisi vaateet on myös täytettävä hänen onnensa takeeksi :)

        Kaikkea sitä mikä tuo parisuhteessa onnellisuutta... Onko parisuhde oikeasti ainoa paikka, missä ihminen voi olla onnellinen?? Siis mielestäsi, minähän olen edelleen eriä mieltä..

      • 1+3=4

        No kaikilla meillä on oma totuumme...tuo esimerkkini totuus ja pitkä lista onnellisuuteeen vaikuttavista tekijöistä ei ole omani, kuten ei myöskään tuo onnellisuuteen negatiiviset vaikuttaja tekijätkään...

        Nuo kaikki tekijät jotka tuossa luetellaan, sisältävät myös ala otsikon...otetaan esimerkiksi vaikka positiivinen tekijä...tunnehallinta, kun onnellisuuskin on tunne, ei mikään konkreettinen asia.

        klikkaamalla otsikon...tunnehallinta löytyy taas koko joukko siihen vaikuttavia tekijöitä

        Nauramisen mahtavat muskelit
        Tunteet, tunneäly ja vuorovaikutus
        Mitä tunteet ovat?
        Tunneälyn alkeet - tunteiden tulkinta on vaikeaa
        Proaktiivisuus - reaktiivisuus
        Tunneälyn määritelmiä
        Oman tunneälyn kehittäminen
        Onko vihan höyryt hyvä päästää ulos?
        Rentoutuminen
        Rentoutuminen auttaa kehoa rauhoittumaan
        Mihin rentoutumista tarvitaan?
        Mieli ja keho ovat yhteydessä toisiinsa
        Mielikuvat ja suggestiot
        Rentoutuminen

        jos jatkamme klikkaamalla kohdasta, mitä tunteet ovat niin pääsemme taas tarkastelemaan asiaa hieman monipuolisemmin.

        Otsikon kysymys on vaikea niin filosofisesti, psykologisesti, kuin lääketieteenkin kannalta. Tunteet ohjaavat osaltaan ihmisen toimintaa, ne muovaavat valintoja, ja kuuluvat psyykkiseen toimintaamme. Ihmisen biologinen tila, fyysinen toiminta, ajattelu sekä tunteet luovat perustan kaikelle käyttäytymiselle. Nämä neljä osatekijää ovat keskenään jatkuvassa vuorovaikutuksessa, ja muutos yhdessä saa aikaan muutoksen kaikissa muissakin.

        Tältä pohjalta voidaan ajatella, että tunne muodostuu:

        fysiologisesta tilasta
        yksilön ajatuksista ja asennoitumisesta
        fyysisestä toiminnasta ja sosiaalisista tapahtumista.

        Tunne syntyy niistä sosiaalisista merkityksistä, joita annamme edellä mainituille kolmelle komponentille joko tietoisesti tai tiedostamatta. Tunteet eivät siis suinkaan ole kaikille yhteisiä, universaaleja biologisia faktoja (vaikka tutkijat muutamia tällaisiakin tunteita ovat pystyneet apinatutkimusten avulla nimeämään). Jokaisen ihmisen tapa kokea tunteita on yksilöllinen ja se on sidoksissa hänen kieleensä, kulttuuriinsa, kasvuunsa ja kehitykseensä. Kun joku sanoo olevansa surullinen, emme koskaan varmuudella voi tietää, miltä juuri hänen surunsa tuntuu, vaikka varmasti kaikki olemme suruksi kutsuttua asiaa tunteneet. Koko yksilön elämänhistoria vaikuttaa siihen, miten ja minkälaisia tunteita kukin kokee.

        No tässä yksi totuus...onnellisuuskin yksilön kokema tunne...siinä kuin surukin...sinun totuutesi on toisenlainen.

        Mutta erilaisita mielipiteistä huolimatta, kullakin ihmisellä on oikeus omiin tunteisiinsa, myös oikeus olla onnellinen ihan itsessään...ilman ulkoisia tekijöitä.

      • 3+20=23
        1+3=4 kirjoitti:

        No kaikilla meillä on oma totuumme...tuo esimerkkini totuus ja pitkä lista onnellisuuteeen vaikuttavista tekijöistä ei ole omani, kuten ei myöskään tuo onnellisuuteen negatiiviset vaikuttaja tekijätkään...

        Nuo kaikki tekijät jotka tuossa luetellaan, sisältävät myös ala otsikon...otetaan esimerkiksi vaikka positiivinen tekijä...tunnehallinta, kun onnellisuuskin on tunne, ei mikään konkreettinen asia.

        klikkaamalla otsikon...tunnehallinta löytyy taas koko joukko siihen vaikuttavia tekijöitä

        Nauramisen mahtavat muskelit
        Tunteet, tunneäly ja vuorovaikutus
        Mitä tunteet ovat?
        Tunneälyn alkeet - tunteiden tulkinta on vaikeaa
        Proaktiivisuus - reaktiivisuus
        Tunneälyn määritelmiä
        Oman tunneälyn kehittäminen
        Onko vihan höyryt hyvä päästää ulos?
        Rentoutuminen
        Rentoutuminen auttaa kehoa rauhoittumaan
        Mihin rentoutumista tarvitaan?
        Mieli ja keho ovat yhteydessä toisiinsa
        Mielikuvat ja suggestiot
        Rentoutuminen

        jos jatkamme klikkaamalla kohdasta, mitä tunteet ovat niin pääsemme taas tarkastelemaan asiaa hieman monipuolisemmin.

        Otsikon kysymys on vaikea niin filosofisesti, psykologisesti, kuin lääketieteenkin kannalta. Tunteet ohjaavat osaltaan ihmisen toimintaa, ne muovaavat valintoja, ja kuuluvat psyykkiseen toimintaamme. Ihmisen biologinen tila, fyysinen toiminta, ajattelu sekä tunteet luovat perustan kaikelle käyttäytymiselle. Nämä neljä osatekijää ovat keskenään jatkuvassa vuorovaikutuksessa, ja muutos yhdessä saa aikaan muutoksen kaikissa muissakin.

        Tältä pohjalta voidaan ajatella, että tunne muodostuu:

        fysiologisesta tilasta
        yksilön ajatuksista ja asennoitumisesta
        fyysisestä toiminnasta ja sosiaalisista tapahtumista.

        Tunne syntyy niistä sosiaalisista merkityksistä, joita annamme edellä mainituille kolmelle komponentille joko tietoisesti tai tiedostamatta. Tunteet eivät siis suinkaan ole kaikille yhteisiä, universaaleja biologisia faktoja (vaikka tutkijat muutamia tällaisiakin tunteita ovat pystyneet apinatutkimusten avulla nimeämään). Jokaisen ihmisen tapa kokea tunteita on yksilöllinen ja se on sidoksissa hänen kieleensä, kulttuuriinsa, kasvuunsa ja kehitykseensä. Kun joku sanoo olevansa surullinen, emme koskaan varmuudella voi tietää, miltä juuri hänen surunsa tuntuu, vaikka varmasti kaikki olemme suruksi kutsuttua asiaa tunteneet. Koko yksilön elämänhistoria vaikuttaa siihen, miten ja minkälaisia tunteita kukin kokee.

        No tässä yksi totuus...onnellisuuskin yksilön kokema tunne...siinä kuin surukin...sinun totuutesi on toisenlainen.

        Mutta erilaisita mielipiteistä huolimatta, kullakin ihmisellä on oikeus omiin tunteisiinsa, myös oikeus olla onnellinen ihan itsessään...ilman ulkoisia tekijöitä.

        Tuossa tuo kohta, että tunteet muodustuvat yksilön ajatuksista ja asennoitumisesta.

        Meillä kaikilla on omat ajatuksemme ja asenteemme...

        Sinun ajatuksesi ja asenteesi onnellisuudesta ovat, että onni tulee toisen ihmisen/asian kautta, joten et koe onnen tunteita ilman tuota toista tekijää

        Kun taas joku muu ajattelee ja asennoituu toisella tapaa, hänelle riittää hetki , jossa tuntuu, että kaikki on hyvin...siinä hetkessä, vaikka ketään toista/konkreettista tekijää ei vierellä olisikaan...

        Onnellisuus on vain yksilön tunne ja mielentila, ei sen enempää...ja tunteet ja mielentilat nyt tunnetusti vaihtelevat sen mukaan millaisia ajatuksia mielessämme viriää syystä tai toisesta.

        ja ihminen ajattelee silloinkin kun on yksin ja suurimman osan aikaa ihminen ajattelee itseään, omaa elämäänsä...

      • lynett
        3+20=23 kirjoitti:

        Tuossa tuo kohta, että tunteet muodustuvat yksilön ajatuksista ja asennoitumisesta.

        Meillä kaikilla on omat ajatuksemme ja asenteemme...

        Sinun ajatuksesi ja asenteesi onnellisuudesta ovat, että onni tulee toisen ihmisen/asian kautta, joten et koe onnen tunteita ilman tuota toista tekijää

        Kun taas joku muu ajattelee ja asennoituu toisella tapaa, hänelle riittää hetki , jossa tuntuu, että kaikki on hyvin...siinä hetkessä, vaikka ketään toista/konkreettista tekijää ei vierellä olisikaan...

        Onnellisuus on vain yksilön tunne ja mielentila, ei sen enempää...ja tunteet ja mielentilat nyt tunnetusti vaihtelevat sen mukaan millaisia ajatuksia mielessämme viriää syystä tai toisesta.

        ja ihminen ajattelee silloinkin kun on yksin ja suurimman osan aikaa ihminen ajattelee itseään, omaa elämäänsä...

        Mä oon itte rypenyt aika epäonnellisessa suossa enkä väitä sieltä nousemisen tapahtuneen "yksin" eli ilman mitään kontakteja koskaan tai ilman mitään muita tekijöitä kuten vaikka harrastuksia, töitä, kirjoja, mitä ikinä.

        Vaikka istuisi rinteessä keskellä korpea ja kokee onnellisuutta, voidaan ajatella sen rinteen ja ympäristön olevan tekijä jne. Se on ymmärrettävä ajatus.

        Mutta suurin tekijä oli se, että joutui itse (!) aktiivisesti harjoittamaan omaa asennettaan.
        Se ei tapahdu hetkessä.

        En silti näe tai koe onnellisuutta (musta se on kokonaisuudessaan vähän hämärä sana...) minään jatkuvanana tilana vaan totta kai se vaihtelee.
        Se on mielestäni normaalia. Ei kai kukaan 24/7 kulje "pää pilvissä" ?
        Tai no jaa, oikealla lääkityksellä varmaan =)

        Onnellisuus tai mikä lie tyytyväisyys olisi parasta oppia hakemaan siitä mitä on, pienistä asioista arjessa ja lisätä elämäänsä sellaista mikä sitä tukee. Se ei kuitenkaan tarkoita mitään erityistä tilaa hymyssä suin, mielestäni. Ne hype-tilat nyt on erikseen mielihyvineen.

        Ihan yksinkertainenkin asia lisää onnellisuutta.

        Opettele erottamaan toisistaan ne asiat joihin voit vaikuttaa asioista joihin et voi vaikuttaa.
        Elä päivä kerrallaan.
        Jokainen on oman onnensa seppä eli ihminen ei ole passiivinen.
        Onni ei ole tila joka tuntuu koko ajan 24/7 ympäri vuoden "jonain tilana" vaan se on asenne.

    • ap

      Katso ylempänä oleva onnea PITÄÄ tavoitella kommenttini sinulle edelliseen kommentiisi.

      Mitä sellaisella kumppanilla ja suhteella sitten on virkaa, joka ei anna mitään, eikä sinua tee onnelliseksi? En sanonut, että vaatimuksen kuuluisi olla yksipuolista, ei tietenkään, mutta hyvään parisuhteeseen kuuluu täyttää toisen tarpeet myötä,-ja vastoinkäymisissä.

      Homma perustuukin juuri vastavuoroisuuteen, kun itse omalla käyttäytymiselläni teen toisen onnelliseksi ( hieron kipeää selkää ja jalkoja, keitän kahvit ja teen hyvää ruokaa ja olen halukas sängyssä :) niin toisenkin on helppo tehdä vastavuoroisesti minut onnelliseksi esim. yllättämällä minut tuomalla minulle ruusukimppu vain, koska olen niin ihana :)

      On hyvä katsoa mitä aloituksessa olen sanonut. Onni ei lähde itsestä.

      • entäs..

        kun sitten eräänä päivänä et olekaan enää ihana, vaan joudut vaikka onnettomuuteen ja menetät hieronta- ja kahvinkeittokykysi, onko puolisolla silloin oikeus mennä hakemaan se onnellisuutensa jonkun muun peiton alta, kun sinä et sitä hänelle voi antaa?

      • lynett

        Eli kohtele toista niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan ?

        Khylli.

        Ihmistä ei kuitenkaan voi tehdä onnelliseksi ellei tämä itse ole asiassa aktiivinen.

        Vastavuoroisuudesta olen samaa mieltä kunhan muistaa sen osalta jättää ritsikirjan kotiin eikä tee niistä vaateita.

        Mun mielestä noi kuvaamasi tilanteet liittyy parisuhteeseen, vastavuoroisuuteen, huomioimiseen jne eikä niitä huonossa parisuhteessa taida tapahtua. Toimiva parisuhde lisää onnellisuutta ja huono vähentää sitä. Samoin muidenkin elämänalueiden kanssa.

        Mutta jos ihminen ei muuten huolehdi itse omasta hyvinvoinnistaan, hänestä tulee riippuvainen esim tästä kumppanistaan. Tällä viittaan siihen, että joissain viesteissäsi tuli kuva sellaisesta, että ihminen voisi ilman omaa aktiivisuutta ja muutoksia itsessään tai elämässään tulla onnelliseksi toisen tekemänä.

        Esim yksinäinen ja masentunut joka löytää jonkun toisen, ihastuu ja nousee jaloilleen, ei ole mikään passiivi.

      • M.B.

        Jos parisuhde on huono, ei siinä auta onnen tavoittelu vaatimuksilla ja vastavuoroisuuden odottelulla. Silloin onni on aika pitkälle omissa käsissä. Ja itse en odota parisuhteen olevan se, joka minut tekee onnelliseksi. Olisin aika onneton jos siihen sortuisin. Olen mielummin onnellinen siinä onnellisuudessani mikä on sulkematta pois sitä mahdollisuutta, että joskus olen yhtä onnellinen toisenlaisessa tilanteessa. Mutta sen kummemmin onnellisuutta ei mielestäni tarvitse eikä PIDÄ tavoitella. Oikeasti uskon, että tuollainen uskomus on aika monen onnettomaksi itsensä tuntevan ihmisen lähtökohta siihen tunteeseen, että tuntee itsensä onnettomaksi.

      • lynett
        M.B. kirjoitti:

        Jos parisuhde on huono, ei siinä auta onnen tavoittelu vaatimuksilla ja vastavuoroisuuden odottelulla. Silloin onni on aika pitkälle omissa käsissä. Ja itse en odota parisuhteen olevan se, joka minut tekee onnelliseksi. Olisin aika onneton jos siihen sortuisin. Olen mielummin onnellinen siinä onnellisuudessani mikä on sulkematta pois sitä mahdollisuutta, että joskus olen yhtä onnellinen toisenlaisessa tilanteessa. Mutta sen kummemmin onnellisuutta ei mielestäni tarvitse eikä PIDÄ tavoitella. Oikeasti uskon, että tuollainen uskomus on aika monen onnettomaksi itsensä tuntevan ihmisen lähtökohta siihen tunteeseen, että tuntee itsensä onnettomaksi.

        Itse en haluaisi alkaa edes tapailemaan ihmistä joka ei ole jo rakentanut elämäänsä "onnelliseksi" . Parisuhde olisi siihen sitten onnellisuutta lisäävä tekijä mutta ei sen tekijä. Ottaisin siinä aika omituisen ja haastavan tehtävän itselleni...

      • M.B.
        lynett kirjoitti:

        Itse en haluaisi alkaa edes tapailemaan ihmistä joka ei ole jo rakentanut elämäänsä "onnelliseksi" . Parisuhde olisi siihen sitten onnellisuutta lisäävä tekijä mutta ei sen tekijä. Ottaisin siinä aika omituisen ja haastavan tehtävän itselleni...

        Aivan. Ja turhan moni lähtee mielestäni parisuhteeseen sillä ajatuksella, että se on se onnen tae... vaan jotta turhautuu ensimmäisen mutkan taakse siihen toiseen, joka ei tehnytkään onnelliseksi ja sitten ollaan onnettomia.

        Parhaimmillaan ajatukseni parisuhteesta muistuttaa kahden onnellisen ihmisen yhdessä kulkemaa matkaa. Ja se on niin kaunis ajatus, että en halua sitä itseltäni tässä vaiheessa pilata hyppäämällä suhteeseen vaatimuksineni vastaanottaakseni toisen vaatimuksia.. Matkan kauneus taas ei häviä mihinkään, vaikka kulkisinkin sen yksin. Haluamalla jonkun siihen väkisin jakamaan sitä kanssani, luultavasti saisi minut onnettomaksi, koska se haluaminen usein jo sisältää niitä ennakkoasenteita odotusten muodossa, että pettymykset olisivat väistämättömiä. Toisaalta perusonnellisena sopeutuisin niihin ainakin siksi aikaa kunnes toinen huomaisi oman onnettomuutensa johtuvan minun itseriittoisesta onnellisuudestani.. =D

        *far fetched but possible*

        Itsekin rämpinyt siinä "onnellisuuskadoksissa" - suossa, että tasan pidän kiinni onnellisuudestani kynsin ja hampain, enkä päästä sitä livahtamaan hyppysistäni uskomalla kaiken maailman "onnellisempi olisit JOS" - hapatuksiin.. Olen riittävän onnellinen ja jos olen vielä onnellisempi joskus, en aio väittää vastaan siinä tilanteessa, vaan luultavasti nautin hetkestä täysin siemauksin sen aikaa kun se kestää.

      • ap
        M.B. kirjoitti:

        Jos parisuhde on huono, ei siinä auta onnen tavoittelu vaatimuksilla ja vastavuoroisuuden odottelulla. Silloin onni on aika pitkälle omissa käsissä. Ja itse en odota parisuhteen olevan se, joka minut tekee onnelliseksi. Olisin aika onneton jos siihen sortuisin. Olen mielummin onnellinen siinä onnellisuudessani mikä on sulkematta pois sitä mahdollisuutta, että joskus olen yhtä onnellinen toisenlaisessa tilanteessa. Mutta sen kummemmin onnellisuutta ei mielestäni tarvitse eikä PIDÄ tavoitella. Oikeasti uskon, että tuollainen uskomus on aika monen onnettomaksi itsensä tuntevan ihmisen lähtökohta siihen tunteeseen, että tuntee itsensä onnettomaksi.

        Ei tietenkään auta, kukaan niin väittänytkään phm...Onni mitään omissa käsissä vielä siinä kohtaa ole, jos ollaan eroamassa tai päätetään päättää suhde, se on onneton tragedia.

        Ellet odota parisuhteeltasi mitään tai, että se tekisi sinut onnelliseksi se on myöskin eräänlainen tragedia ja hyvin surullista. Kyllä meidän pitää odottaa, että olemme saavuttaneet parisuhteessamme sen onnellisuus tavoitteemme, joka meillä on tavoitteena ollut. Huonossa mitäänsanomattomassakin suhteessa voi olla ja elää ja korvata rakkauden ja yhteekuuluvuuden ja siitä koetun onnen vaikka jatkuvaan työntekoon, harrastuksiin tai hakea "sijais"-rakkautta lemmikiltä.

        Mitä sortumista siinä on, että odottaa kumppanin näyttävän minulle taivaan, haluta elää ja hengittää hänen antaman rakkautensa varassa, saada nauttia ja on lupa nauttia toisen antamasta energiasta. Sen varassa on ihan kellua ja sitä on ihana aina kaivata. Onneton on minusta sellainen, joka ei uskalla heittäytyä toisen varaan ja uskoo ainoastaan olevansa/tulevansa onnelliseksi vain oman itsensä kautta.

        Kerron sinulle salaisuuden. Kun en tavoitellut onnellisuutta ja onnea itselleni omassa edellisessä suhteessani vaan tyydyin siihen mitä sain, mitä minulle annettiin, olin valtavan onneton ja tunsin itseni tyhjäksi. Vasta, kun uskalsin myöntää itselleni, että minulla on lupa olla onnellinen ja vaatia tätä itselleni, niin sain sen mitä halusin..ONNEN.

        Onnea pitää ja saa tavoitella, jopa vaatia. Ellei toinen tee sinua onnelliseksi, niin hän on väärä ihminen sinulle ja tuhlaat vain aikaasi häneen elämällä vailinaista elämää.

        Edelleen minulla on vaikeuksia itsetuntoni kanssa, joka murentui edellisessä liitossa, mutta saanut siihen suunnatonta hoitoa nykyisessä suhteessani, jossa molemmat ovat yhtä mieltä siitä, että on oltava itsekäs oman onnellisuutensa suhteen ja pystyä vaatimaan itselleen vain parasta.

      • 20+4=24
        ap kirjoitti:

        Ei tietenkään auta, kukaan niin väittänytkään phm...Onni mitään omissa käsissä vielä siinä kohtaa ole, jos ollaan eroamassa tai päätetään päättää suhde, se on onneton tragedia.

        Ellet odota parisuhteeltasi mitään tai, että se tekisi sinut onnelliseksi se on myöskin eräänlainen tragedia ja hyvin surullista. Kyllä meidän pitää odottaa, että olemme saavuttaneet parisuhteessamme sen onnellisuus tavoitteemme, joka meillä on tavoitteena ollut. Huonossa mitäänsanomattomassakin suhteessa voi olla ja elää ja korvata rakkauden ja yhteekuuluvuuden ja siitä koetun onnen vaikka jatkuvaan työntekoon, harrastuksiin tai hakea "sijais"-rakkautta lemmikiltä.

        Mitä sortumista siinä on, että odottaa kumppanin näyttävän minulle taivaan, haluta elää ja hengittää hänen antaman rakkautensa varassa, saada nauttia ja on lupa nauttia toisen antamasta energiasta. Sen varassa on ihan kellua ja sitä on ihana aina kaivata. Onneton on minusta sellainen, joka ei uskalla heittäytyä toisen varaan ja uskoo ainoastaan olevansa/tulevansa onnelliseksi vain oman itsensä kautta.

        Kerron sinulle salaisuuden. Kun en tavoitellut onnellisuutta ja onnea itselleni omassa edellisessä suhteessani vaan tyydyin siihen mitä sain, mitä minulle annettiin, olin valtavan onneton ja tunsin itseni tyhjäksi. Vasta, kun uskalsin myöntää itselleni, että minulla on lupa olla onnellinen ja vaatia tätä itselleni, niin sain sen mitä halusin..ONNEN.

        Onnea pitää ja saa tavoitella, jopa vaatia. Ellei toinen tee sinua onnelliseksi, niin hän on väärä ihminen sinulle ja tuhlaat vain aikaasi häneen elämällä vailinaista elämää.

        Edelleen minulla on vaikeuksia itsetuntoni kanssa, joka murentui edellisessä liitossa, mutta saanut siihen suunnatonta hoitoa nykyisessä suhteessani, jossa molemmat ovat yhtä mieltä siitä, että on oltava itsekäs oman onnellisuutensa suhteen ja pystyä vaatimaan itselleen vain parasta.

        Noh, ehkä mielipiteitten ero tulee siitä, että toinen puhuu onnellisuudesta sinällään ja toinen liittää onnellisuuden vain parisuhteeseen...

        mutta edelleen olen sitä mieltä, etteä vaatimus...tee minut onnelliseksi...parisuhteessa on kohtuuton, syystä, ettei kukaan voi tunteita toiselle antaa, ne synytvät omista kokemuksista.

        vaikka toinen miten pitäisi hyvänä niin se ei auta asiaa jos ei tunne mitään...

        Mutta keskustelun myötä mieleeni tuli vanha sentimentaliinen biisi aiheesta...jos olet onnellinen...se mulla myös onnen takaa...

        Siinäkin ensin toinen ON onnellinen...ja toisen onnellisuus tekee toisenkin onnelliseksi...

        se mikä alkujaan on tehnyt ensimmäisen onnelliseksi jää tuossakin laulussa epäselväksi...mutta jälkimmäisen tekee onnelliseksi pelkästään se että toinen on onnellinen, se riittää, hän ei tarvitse onnellisuuteensa muuta...

        Ei taloa, tavaroita, huolenpitoa, seksiä...
        http://www.youtube.com/watch?v=H6lhj5p5n_E

      • M.B.
        ap kirjoitti:

        Ei tietenkään auta, kukaan niin väittänytkään phm...Onni mitään omissa käsissä vielä siinä kohtaa ole, jos ollaan eroamassa tai päätetään päättää suhde, se on onneton tragedia.

        Ellet odota parisuhteeltasi mitään tai, että se tekisi sinut onnelliseksi se on myöskin eräänlainen tragedia ja hyvin surullista. Kyllä meidän pitää odottaa, että olemme saavuttaneet parisuhteessamme sen onnellisuus tavoitteemme, joka meillä on tavoitteena ollut. Huonossa mitäänsanomattomassakin suhteessa voi olla ja elää ja korvata rakkauden ja yhteekuuluvuuden ja siitä koetun onnen vaikka jatkuvaan työntekoon, harrastuksiin tai hakea "sijais"-rakkautta lemmikiltä.

        Mitä sortumista siinä on, että odottaa kumppanin näyttävän minulle taivaan, haluta elää ja hengittää hänen antaman rakkautensa varassa, saada nauttia ja on lupa nauttia toisen antamasta energiasta. Sen varassa on ihan kellua ja sitä on ihana aina kaivata. Onneton on minusta sellainen, joka ei uskalla heittäytyä toisen varaan ja uskoo ainoastaan olevansa/tulevansa onnelliseksi vain oman itsensä kautta.

        Kerron sinulle salaisuuden. Kun en tavoitellut onnellisuutta ja onnea itselleni omassa edellisessä suhteessani vaan tyydyin siihen mitä sain, mitä minulle annettiin, olin valtavan onneton ja tunsin itseni tyhjäksi. Vasta, kun uskalsin myöntää itselleni, että minulla on lupa olla onnellinen ja vaatia tätä itselleni, niin sain sen mitä halusin..ONNEN.

        Onnea pitää ja saa tavoitella, jopa vaatia. Ellei toinen tee sinua onnelliseksi, niin hän on väärä ihminen sinulle ja tuhlaat vain aikaasi häneen elämällä vailinaista elämää.

        Edelleen minulla on vaikeuksia itsetuntoni kanssa, joka murentui edellisessä liitossa, mutta saanut siihen suunnatonta hoitoa nykyisessä suhteessani, jossa molemmat ovat yhtä mieltä siitä, että on oltava itsekäs oman onnellisuutensa suhteen ja pystyä vaatimaan itselleen vain parasta.

        :) Hienoa, että sinulla on lupa itsellesi annettuna olla onnellinen. Kyllä se itsetuntokin siitä varmasti asettuu kohdilleen ajan kanssa.

        Asiat vain eivät aina ole niin yksioikoisia. Toiset todellakin vaativat itselleen aina parasta ja monet heistä ovat onnettomia huomatessaan joutuvansa vaatimaan, toisia ei hetkauta. Me ihmiset olemme niin erilaisia pienissä yksityiskohtiin menevissä asioissa ja kuitenkin samalla niin valtavan samanlaisia.

        Itse olisin valtavan onneton jos joutuisin vaatimaan itselleni vain parasta. Mikä ei tarkoita sitä, ettenkö olisi kiitollinen kun törmään siihen vain parhaaseen. Mutta se, että en vaadi itselleni parasta, ei tee minua onnettomaksi millään tavalla. En kuitenkaan suostu sylkykupiksi parisuhteeseen ja se on asia, joka ei saa minua olemaan heittäytymättä. Se saa minut vain katsahtamaan hieman tarkemmin, että mihin olen heittäytymässä. Jos epäilyttäviä yksityiskohtia on liikaa, en heittäydy, mutta en ole sen takia yhtään onnettomampi.

        Tämä kaikki taas johtuu siitä, että olen silmät kiinni heittäytynyt niin monta kertaa vain saadakseni sen opin, että sillä mitä minä haluan, ei ole mitään merkitystä oikeasti. Ja koska olen ympäripyöreästi, vaikkakin sen tarkemmin haluamatta mitään erityistä, eri mieltä asiasta, voin vain todeta, että olen ihan onnellinen näinkin.

      • M.B.
        20+4=24 kirjoitti:

        Noh, ehkä mielipiteitten ero tulee siitä, että toinen puhuu onnellisuudesta sinällään ja toinen liittää onnellisuuden vain parisuhteeseen...

        mutta edelleen olen sitä mieltä, etteä vaatimus...tee minut onnelliseksi...parisuhteessa on kohtuuton, syystä, ettei kukaan voi tunteita toiselle antaa, ne synytvät omista kokemuksista.

        vaikka toinen miten pitäisi hyvänä niin se ei auta asiaa jos ei tunne mitään...

        Mutta keskustelun myötä mieleeni tuli vanha sentimentaliinen biisi aiheesta...jos olet onnellinen...se mulla myös onnen takaa...

        Siinäkin ensin toinen ON onnellinen...ja toisen onnellisuus tekee toisenkin onnelliseksi...

        se mikä alkujaan on tehnyt ensimmäisen onnelliseksi jää tuossakin laulussa epäselväksi...mutta jälkimmäisen tekee onnelliseksi pelkästään se että toinen on onnellinen, se riittää, hän ei tarvitse onnellisuuteensa muuta...

        Ei taloa, tavaroita, huolenpitoa, seksiä...
        http://www.youtube.com/watch?v=H6lhj5p5n_E

        Onnea kauneimmillaan :)

      • ap
        entäs.. kirjoitti:

        kun sitten eräänä päivänä et olekaan enää ihana, vaan joudut vaikka onnettomuuteen ja menetät hieronta- ja kahvinkeittokykysi, onko puolisolla silloin oikeus mennä hakemaan se onnellisuutensa jonkun muun peiton alta, kun sinä et sitä hänelle voi antaa?

        Uskon näin olevan, jos toisesta silloin siltä tuntuu ja minä en häntä pysty enää onnelliseksi tekemään. Rakkautta on myöskin päästää toisesta irti, eikä väkisin voi ketään pitää. En huolisi sellaista ihmistä saman katon alle asumaan kanssani, joka jakaa osan itsestään minulle ja toisen osan jollekin muulle, sen verran itserakkautta,-ja kunnioitusta minulla itseäni kohtaan on. Minulle on olemassa vain kaikki tai ei mitään.

    • ap

      Kun rakastutaan ja rakastetaan toisiaan sydämestä, ei ole väärin olla sillä hyvällä tavalla vaativa. Se vaatimus on rakkauden perään huutamista, halua toisen olevan tietoisesti länsä, vaatimusta ja tietoa siitä, että voin ja saan toivoa, pyytää ilman, että minut torjutaan.

      Minun ei tarvitse olla valmiiksi onnellinen, jotta se toinen voisi minun kanssani olla onnellinen, tai tekisi minut onnelliseksi. Tuollainen onnellisuus- ehto ei ole pyyteetöntä rakkauden ja onnen antamista vaan se pitää ansaita...tyyliin..."en voi auttaa sinua, enkä halua lähestyä sinua, kun et ole yhtään onnellinen ja innostunut vaan murjotat"

      Iloitsen siitä, että toisella on tapa saada minut nauramaan, ulos masennuksestani, tuntemaan onnentunnetta hänen kanssaan pienistä yhdessä koetuista hetkistä. Vastavuoroisesti tunnen olevani vastuussa hänen onnellisuudestaan ja haluan tehdä ja saada hänet tuntemaan itsensä minun kanssani onnelliseksi. Yleensä olemalla oma itseni ja antamalla itsestäni toiselle saan takaisin sitä rakkautta ja onnentunnetta, jota toinenkin sanoo kokevansa.

    • 1+15=16

      No kukin tulee henkilökotaisesti onnelliseksi/autuaaksi niistä seikoista jotka kokevat itselleen merkityksellisiksi.

      Mutta sekin pitää hyväksyä etteivät ne asiat ole kaikille samoja, toisille onnellisuuteen riittää vähempikin.

      mutta jos oma onnellisuus on pelkästään tekemisen tai toisen varassa niin miten käy sitten jos sitä toista ei enää ole tai ei enää itse kykene tekemään.

      Aika ja aavistamattomat tapahtuvat kohtaavat kaikkia, sanoo iso kirjakin.

      • ap

        Joskus kuulee/näkee juttuja sellaisista vanhoista pareista, jotka ovat vuosikymmeniä olleet avioliitossa ja ovat rakastaneet, hoitaneet ja hoivanneet loppuun saakka toisiansa, ja kun toinen kuolee ei mene kauaakaan, kun toinenkin kuolee. Toinen puolisko voi olla toiselle se elämän halu, elämisen syy, ja kun se kaikkein rakkain ja kallein otetaan pois, niin ymmärrän, että sitä on vaikea alkaa rakentamaan tyhjän tilalle mitään vastaavaa.

        Elämä todella on ankaraa ja arvaamatonta, siksi jokainen päivä sen rakkaan kanssa kannattaakin olla täysillä, vaatia, antaa, iloita, rohkaista, helliä, hoivata, jakaa, riidellä rakentavasti, kerjätä huomiota, himoita, hekumoida. Toisin sanoen elää kuin viimeistä päivää, eikä miettiä mitä saan, mitä en saa tehdä, mitä voin, mitä en voi tehdä, antaa ja vastaan ottaa rakkautta ja suoda toiselle sitä samaa, mitä itsellekin haluaa.

        Tärkeintä on rakkaudessa luvata, että toistansa ei hylätä, kun on vaikeaa. Sairasta rakastaankin jaksaa hoivata, kun hän on itselle se oikea rakas. Samanlainen huumorintaju ja molempien empaattinen luonne on pitkälle kantava voima rakkaudessa ja jaksamisessa. Kun tietää toisen sitoutuneen rakastamaan kaikkina aikoina voi rauhallisin mielin keskittyä elämästä nauttimiseen ja siihen, että voi antaa itsestään kaiken tietäen, että se tulee moninkertaisena takaisin.

    • 20+3=23

      Niin tuo kai on se ideaali tilanne, mutta nykyinen todellisuus on useimmiten vallan muuta. useimmat avioliitot päättyvät eroon, on salarakkaita, narsismia, hyväksikäyttöä.

      Omassakin lähipiirissäni on tuttavapariskunta, jossa ulkoiset kulissit ovat kunnossa, vaimo rakastaa, palvoo miestään...mutta mitä mies tekee...pettää salassa minkä ehtii vaikka kotona näyttelee rakastavaa aviomiestä.

      Tunteita, onnellisuuttakin voi näytellä. kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää...

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ei se mene ohi ajan kanssa

      Näin se vaan on.
      Ikävä
      130
      2245

    2. Ajattelen sinua nyt

      Ajattelen sinua hyvin todennäköisesti myös huomenna. Sitten voi mennä viikko, että ajattelen sinua vain iltaisin ja aamu
      Ikävä
      26
      1958

    3. Vaistoan ettei sulla kaikki hyvin

      Odotatko että se loppuu kokonaan ja avaat vasta linjan. Niin monen asian pitäisi muuttua että menisi loppu elämä kivasti
      Ikävä
      12
      1489

    4. Yritys Kannus

      Mää vaan ihmettelen, julkijuopottelua. Eikö tosiaan oo parempaa hommaa, koittas saada oikeasti jotain aikaiseksi. Hävett
      Kannus
      12
      1337

    5. Olen huolissani

      Että joku päivä ihastut/rakastut siskooni. Ja itseasiassa haluaisin, ettei hän olisi mitenkään sinun tyyppiäsi ja pitäis
      Ikävä
      70
      1231

    6. Oletko täällä mies?

      Mitä mietit? ❤️ varmistan vielä, että onhan kaikki ok meidän välillä?
      Ikävä
      93
      1048

    7. Mies kadonnut

      Kukas siellä kolarissa on kadonnut
      Kolari
      17
      967

    8. Eikö ole jo ihan sama luovuttaa

      Meidän suhde ei ikinä toimisi.
      Ikävä
      88
      913

    9. Kuin sonnilauma

      Taas on Virkatiellä kova meteli keskellä päivää. Ei siinä kyllä toisia asukkaita yhtään ajatella. Tullaan yhden asuntoon
      Kuhmo
      17
      800

    10. Syrjintäskandaali Lieksan kaupungin johdossa

      Ylen valpas toimittaja kirjoittaa: Lieksan kaupunki kieltäytyi hyväksymästä Vihreiden venäläistaustaista ehdokasta Lieks
      Lieksa
      115
      752
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt