Ei oman ylistämisen ylistystä

Mikä olisi seurakunta Helsingissä, jossa ei ole ns. "ylistystä"?

Tarkoitan sellaista, jossa "ylistyksenjohtaja" silmät kiinni ja kävet kohotettuina johtaa muita jauhamaan samaa laulua loputtomasti toistaen, kauan ja puuduttavasti. Suoraan sanoen en voi sietää tällaista oman ylistyksensä ylistämistä. Tuollainen käytös loukkaa ainakin minua. En ole koskaan päässyt "ylistyksen henkeen" tällaisessa muodossa, hiljaisuudessa ja ihanassa palvonnassa kylläkin.

Haluan sellaiseen kristittyjen uskovien raamatulliseen yhteisöön, jossa palvellaan Jumalaa ja Jeesusta nöyrästi ja suloisesti. Tottakai musiikkia, laulua ja karismaattisuuttakin saa olla sopivasti, mutta jotain rajaa ja käytöstapoja.

Kertokaa rakkaat ihmiset, mikä sellainen srk olisi, niin menen heti tutustumaan!