Suomen tasavallan kehityksen prioriteeteista...
Kenraalikuvernööri Anatoli Bobrikov
"Kesäkuun 12. päivä on Venäjän päivä ja kesäkuun 8. päivä on Suomen oma tasavallan juhla. Pidän näiden kahden juhlan rinnakkaista sijaintia kalenterissa hyvin symbolisena.
Viime aikoina yhteiskunnassa on syntynyt eriaiheisia sanakiistoja ja poliittista väittelyä Suomen taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen prioriteeteista. Sen taustalla voi erottaa muutamia perusnäkökohtia.
Tällä hetkellä Suomella ei ole tuotannollisia, teknisiä, henkisiä eikä rahallisia resursseja, jotka takaisivat meille varakkaan ja suhteellisen riippumattoman elämän kasvavan globalisaation oloissa. Se koskee myös koko Venäjää. Hiljattain olen kuullut mietelmän, jonka mukaan Suomen kehityksen pääsuuntana on matkailuala.
Palveluala on kehityksen pääsuuntana jopa taloudellisesti kehittyneissä maissa kuten Yhdysvalloissa ja suurimmassa osassa Euroopan valtioista.
Tämän yhteydessä mietin, että nykyajan Suomessa ei saa yhdenmukaistaa ja yksinkertaistaa tilannetta.
Voimme palauttaa mieleen, että 1990-luvulla tasavallassa kuten koko Venäjällä omaisuutta yksityistettiin. Perinteinen teollisuus ja maatalous ovat kärsineet eniten noista uudistuksista. Tietenkin suuri osa työvoimasta on siirtynyt palvelualalle. Monet ihmiset ovat menettäneet vakituisen toimeentulon.
Sen lisäksi Suomessa ovat joutuneet rappiolle monet lappilaisten ja karjalaisten ja savolaisten tiiviisti asuttamat kylät. Maatalouslaitokset ovat joutuneet konkurssiin. Monien suomalaisten oli pakko lähteä kotiseudultaan uuden työn haussa.
Tasavallan pääkaupungissa (Helsingissä) suljettiin silloin useita tehtaita, Nokian kaikki toiminnat mukaan lukien.
Sanottiin, että 1990-luvulla haluttiin aloittaa Länsi-Saksalaisten (Porshe) autojen tuotantoa Uudenkaupungin autotehtaan pohjalta, mutta tasavallan silloiset vallanpitäjät eivät osanneet käyttää tätä mahdollisuutta tasavallan hyväksi. Vastaavia esimerkkejä voi tuoda esiin vaikka kuinka paljon.
Mitä voitaisiin tehdä nykyisen tilanteen parantamiseksi? Helppoja ratkaisuja ei ole, löytyy vain mielipiteitä ja ehdotuksia.
Ensiksi on välttämätöntä, että valtio puuttuu lopultakin talouden säännöstelyyn. Kilpailun oloissa pinnalle jää kaikkein voimakkain. Pienen Suomen on mahdotonta kilpailla Venäjän ja ulkomaisten suuryhtiöiden kanssa ja se on selviö.
Sen rinnalla harmittaa eniten se, että suuret ja mahtavat kotimaiset yhtiöt ostavat paikallisia tuotantoja luineen nahkoineen.
Hyvänä esimerkkinä siitä on kirjolohen viljely. Pietarissa ja Moskovassa älyttiin, että Suomen vesistöillä voi harjoittaa kirjolohen viljelyä hyvin menestyksellisesti ja saada siitä hyvää liikevoittoa. Ulkopuoliset yrittäjät ovat tehneet kaiken omaksi edukseen.
Tulos on selvä. Suomen tasavalta ei määrää enää tuottavasta toiminta-alasta. Vastaava tilanne on muillakin aloilla metsäteollisuus mukaan lukien.
Aluejohdolla on oikeus käyttää koko valtiokoneistoa Suomen asukkaiden etujen puoltamiseksi. Valtaelimet voisivat osallistua toimekkaammin käänteentekeviin tuotannollisiin ja rahallisiin ratkaisuihin Suomen ja koko Venäjän tasolla.
Siinä tapauksessa, jos joku suuri kaupanteko on ristiriidassa väestön intressien kanssa, täytyy kääntyä avun ja oikeudenmukaisuuden haussa kaikkien paikallisten ja liittokeskuksen virastojen puoleen.
Suomen tasavallan pitää saada määrätty itsenäisyys sitä koskevassa poliittisessa ja taloudellisessa päätöksenteossa. Vasta silloin voidaan puhua tasavallan myönteisestä kehityksestä kaikkien alueella asuvien kansalaisten hyväksi."
.....
Näin siis ajatellaan entisessä Neuvostokarjalassa!
http://www.karjalansanomat.ru/opinion/karjalan-kehityksen-prioriteeteista
Käänsin tekstin senverraan, että sanan Karjala, eri muodoissaan, korvasin sanalla SUOMI!
Tekstin kaltainen tilanne olisi varmaankin juuri NYT myös SUOMESSA, mikäli olisimme SUREN ja MAHTAVAN autonomia, kuten niinä "hyvinä aikoina".
(toivojia on tälläkin sivustolla)
Koittakaahan Koroljohvit ja Huomaavat mieht yms.kääntää tämä fantasia ynnä todellisuus itärajan takana Neuvosto-/Venäjänhistoriassa edulliseen valoon....
Karjalan palautuksen yhteydessä lie hyvä keskustella ainakin Repolan ja Porajärven pitäjien alueen liittämisestä Suomeen.
Ja jos Koko Itä-Karjala haluaa SUOMALAISTUA ... niin olkoon... Aluetta koskevat isota asiat hoidetaan taatusti paremmin Helsingissä kuin Moskovassa.
Siinä NE nousisi kukoistukseen entiset Karjalan laulumaat, Karjalan kannaksen kera.
Kenraalikuvernööri Anatoli Bobrikov
"Kesäkuun 12. päivä on Venäjän päivä ja kesäkuun 8. päivä on Suomen oma tasavallan juhla. Pidän näiden kahden juhlan rinnakkaista sijaintia kalenterissa hyvin symbolisena.
Viime aikoina yhteiskunnassa on syntynyt eriaiheisia sanakiistoja ja poliittista väittelyä Suomen taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen prioriteeteista. Sen taustalla voi erottaa muutamia perusnäkökohtia.
Tällä hetkellä Suomella ei ole tuotannollisia, teknisiä, henkisiä eikä rahallisia resursseja, jotka takaisivat meille varakkaan ja suhteellisen riippumattoman elämän kasvavan globalisaation oloissa. Se koskee myös koko Venäjää. Hiljattain olen kuullut mietelmän, jonka mukaan Suomen kehityksen pääsuuntana on matkailuala.
Palveluala on kehityksen pääsuuntana jopa taloudellisesti kehittyneissä maissa kuten Yhdysvalloissa ja suurimmassa osassa Euroopan valtioista.
Tämän yhteydessä mietin, että nykyajan Suomessa ei saa yhdenmukaistaa ja yksinkertaistaa tilannetta.
Voimme palauttaa mieleen, että 1990-luvulla tasavallassa kuten koko Venäjällä omaisuutta yksityistettiin. Perinteinen teollisuus ja maatalous ovat kärsineet eniten noista uudistuksista. Tietenkin suuri osa työvoimasta on siirtynyt palvelualalle. Monet ihmiset ovat menettäneet vakituisen toimeentulon.
Sen lisäksi Suomessa ovat joutuneet rappiolle monet lappilaisten ja karjalaisten ja savolaisten tiiviisti asuttamat kylät. Maatalouslaitokset ovat joutuneet konkurssiin. Monien suomalaisten oli pakko lähteä kotiseudultaan uuden työn haussa.
Tasavallan pääkaupungissa (Helsingissä) suljettiin silloin useita tehtaita, Nokian kaikki toiminnat mukaan lukien.
Sanottiin, että 1990-luvulla haluttiin aloittaa Länsi-Saksalaisten (Porshe) autojen tuotantoa Uudenkaupungin autotehtaan pohjalta, mutta tasavallan silloiset vallanpitäjät eivät osanneet käyttää tätä mahdollisuutta tasavallan hyväksi. Vastaavia esimerkkejä voi tuoda esiin vaikka kuinka paljon.
Mitä voitaisiin tehdä nykyisen tilanteen parantamiseksi? Helppoja ratkaisuja ei ole, löytyy vain mielipiteitä ja ehdotuksia.
Ensiksi on välttämätöntä, että valtio puuttuu lopultakin talouden säännöstelyyn. Kilpailun oloissa pinnalle jää kaikkein voimakkain. Pienen Suomen on mahdotonta kilpailla Venäjän ja ulkomaisten suuryhtiöiden kanssa ja se on selviö.
Sen rinnalla harmittaa eniten se, että suuret ja mahtavat kotimaiset yhtiöt ostavat paikallisia tuotantoja luineen nahkoineen.
Hyvänä esimerkkinä siitä on kirjolohen viljely. Pietarissa ja Moskovassa älyttiin, että Suomen vesistöillä voi harjoittaa kirjolohen viljelyä hyvin menestyksellisesti ja saada siitä hyvää liikevoittoa. Ulkopuoliset yrittäjät ovat tehneet kaiken omaksi edukseen.
Tulos on selvä. Suomen tasavalta ei määrää enää tuottavasta toiminta-alasta. Vastaava tilanne on muillakin aloilla metsäteollisuus mukaan lukien.
Aluejohdolla on oikeus käyttää koko valtiokoneistoa Suomen asukkaiden etujen puoltamiseksi. Valtaelimet voisivat osallistua toimekkaammin käänteentekeviin tuotannollisiin ja rahallisiin ratkaisuihin Suomen ja koko Venäjän tasolla.
Siinä tapauksessa, jos joku suuri kaupanteko on ristiriidassa väestön intressien kanssa, täytyy kääntyä avun ja oikeudenmukaisuuden haussa kaikkien paikallisten ja liittokeskuksen virastojen puoleen.
Suomen tasavallan pitää saada määrätty itsenäisyys sitä koskevassa poliittisessa ja taloudellisessa päätöksenteossa. Vasta silloin voidaan puhua tasavallan myönteisestä kehityksestä kaikkien alueella asuvien kansalaisten hyväksi."
.....
Näin siis ajatellaan entisessä Neuvostokarjalassa!
http://www.karjalansanomat.ru/opinion/karjalan-kehityksen-prioriteeteista
Käänsin tekstin senverraan, että sanan Karjala, eri muodoissaan, korvasin sanalla SUOMI!
Tekstin kaltainen tilanne olisi varmaankin juuri NYT myös SUOMESSA, mikäli olisimme SUREN ja MAHTAVAN autonomia, kuten niinä "hyvinä aikoina".
(toivojia on tälläkin sivustolla)
Koittakaahan Koroljohvit ja Huomaavat mieht yms.kääntää tämä fantasia ynnä todellisuus itärajan takana Neuvosto-/Venäjänhistoriassa edulliseen valoon....
Karjalan palautuksen yhteydessä lie hyvä keskustella ainakin Repolan ja Porajärven pitäjien alueen liittämisestä Suomeen.
Ja jos Koko Itä-Karjala haluaa SUOMALAISTUA ... niin olkoon... Aluetta koskevat isota asiat hoidetaan taatusti paremmin Helsingissä kuin Moskovassa.
Siinä NE nousisi kukoistukseen entiset Karjalan laulumaat, Karjalan kannaksen kera.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kirjoitus on sekava ja älytön, alkuperäisessä tekstissä ei puhuttu Suomen tasavallasta vaan koko ajan Karjalan tasavallasta.
"...kesäkuun 8. päivä on Suomen oma tasavallan juhla" tämähän on hölynpölyä, ei Suomella ole mitään juhlaa vaan Karjalan tasavallassa joku juhla!
Alkuperäinen Anatoli Grigorjevin kirjoitus on asiantuntematon ja pessimistinen näkemys Karjalan tasavallan tilasta. Sen sijaan yllä oleva Anatoli Bobrikovin fantasia on älytön.
Teen nyt ihan vaan Sinulle ja muillekin vailla mielikuvitusta oleville "rautalankamallin"!
Yritä ajatella asia niin, että Suomi (R. Ryti) ei olisi saanut aikaan sopimusta Saksan kanssa todellisesta ystävyydestä yhteistyöstä ja avunannosta jatkosodan loppukahinoissa SAKSAN kanssa.
Neuvostojoukot olisivat vyöryneet Suomeen, ja nyt olisimme Neuvostotasavallan jälkeen Venäjän osavaltio tai kuuluisimme Leningradin oblastiin. Epäiletkö?
Paikallinen kuvernööri A Bobrikov (nimi keksitty) parkuisi NYT kuorossa Karjalan tasavallan kuvernöörin A. Grigorjev´in kassa Venäjän reuna-alueiden asioiden surkeaa tilaa! Totuudenmukaisesti!
Väität että A.Grigorjev on "asiantuntematon". Millä perusteella? Ent. kuvernööri se katala Kata... mikälie sai kenkää, ja ainakin minun tuttavieni tietojen mukaan tuli aikoinaan valituksi siksi, kun oli ainoa ja hullu, että kuvitteli pystyvänsä johtamaan luhistuvaa Neuvosto-Karjalaa.
Rinnakkaiset kirjoitukset hyvin kuvaavat sitä pessimismiä ja jopa toivotonta tilaa mikä Itärajan takana vallitsee ja mikä olisi tilanne Suomen alueella, mikäli emme olisi saaneet TORJUNTAVOITTOA!
Kannattaa ajatella niin että Suomen ei olisi pitänyt lähteä edes hyökkäämään Neuvostoliittoon -41, niin sinunkin mielikuvitus voisi keskittyä paljon uskottavampiin asioihin. :)
Kuten ehkä nimimerkkisi perusteella huomaat, tässä asiassa ei paljon mielikuvitusta tarvita. Huomaatko?
Itärajan takaisen huolestuneen A. Grigorjev ´in tekstin voi muuttaa kuvitteellista jälki Neuvosto-Suomea koskevaksi asiakirjaksi helposti vain vaihtamalla sana Karjala sanaksi Suomi. Se nyt ei ihan tekstinkäsittelyohjelmalla onnistu kun suomen kielessä on noita sanojen sijamuotoja 14 1.
Sinulla näyttää olevan SE kanta, että rosvo rosvotkoon sen minkä pystyy, eikä tehtyä rikosta voi korjata/korvata? Oletko huomannut että ihan uskottavasti Neuvostojoukot ovat vetäytyneet Baltian maista ja kaikista valloittamistaan alueilta Kanliningradia (Königsberg) ja Karjalaa lukuun ottamatta.
Minä Uskon, että R y s s i e n hallinto ja sekalainen seurakunta saadaan poistetuksi myös EM. alueilta seuraavan venäläisen epäonnisen ja toimimattoman hallintomenetelmän romahtaessa.
Saatpa huomata!