Marraskuun 25. päivä, kaksi päivää Saksan epäonnistuneen lainahuutokaupan jälkeen jolloin Saksalta jäi myymättä 35% se kaupitsemista 10 -vuoden valtionvelkakirjoista, Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schaüble ilmoitti että Saksa saattaa perääntyä vaatimuksista, joita se oli esittänyt eli että ne yksityisesti omistetut liikepankit joilla oli pulmallisia Kreikan, Italian ja Espanjan valtionvelkoja taseissaan joutisivat ottamaan osan tappioista vastaan alaskirjaamalla osan veloista.
Yksityiset liikepankit haluavat tietenkin välttää tappioita joko pakottamalla Kreikan, Italian ja Espanjan hallitukset maksamaan niin että ne pakottavat kansalaisilleen äärimmäisen niukkuustyrannian leikkausohjelmineen, tai sitten niin että Euroopan keskuspankki EKP painaa kylliksi euroja joilla se ostaa ongelmalliset valtionvelat yksityisiltä liikepankeilta.
Rahan painaminen velkojen lunastamiseksi on vastoin EKP:n omaa sääntökirjaa.
Saksalaiset pelkäävät erityisesti tätä vaihtoehtoa, koska heillä on hyvässä muistissa Weimarin tasavallan aikainen hyperinflaatio.
Selvästikin Saksan hallitus ymmärsi viestin, jonka sille välitti järjestetty lainahuutokaupan epäonnistuminen. Ei ole mitään syytä, miksi Saksa – onhan sillä suhteellisen alhainen velan suhde bkt:een verrattuna pulassa oleviin euromaihin – ei saisi velkakirjojaan kaupaksi.
Jos Saksan luottokelpoisuus on epäilyksen alainen, kuinka voidaan odottaa Saksan takaavan muita maita?
Todiste siitä, että Saksan velkakirjahuutokauppaa manipuloitiin saadaan Italian kaksi päivää myöhemmin olleesta menestyksekkäästä velkakirjahuutokaupasta.
Outoa, eikö totta?
Italia, suurin takauksien tarpeessa oleva EU -maa pystyy yhä myymään velkakirjojaan mutta Saksa, joka ei tarvitse takauksia ja jonka odotetaan kantavan epäsuhtainen taakka Italian, Kreikan ja Espanjan takausvastuista, ei saa omia velkakirjojaan kaupaksi.
Vakaa mielipiteeni on, että Saksan epäonnistuneen velkakirjahuutokaupan takana olivat Yhdysvaltain valtiovarainministeriö, Euroopan keskuspankki ja EU:ssa päättävässä asemassa olevat tahot sekä yksityiset liikepankit, joiden taseissa on valtioiden ongelmaluottoja.
Mielipiteeni perustuu seuraaviin tosiasioihin. Goldman Sachs ja amerikkalaiset liikepankit ovat taanneet kenties biljoonan (one trillion) tai enemmänkin edestä eurooppalaista valtionvelkaa myymällä swappeja ja vakuutuksia joihin ne eivät kykene vastaamaan. Maksut, joita amerikkalaiset pankit saivat, menivät voittoihin ja johdon bonuksiin.
Tämä on se mekanismi, joka romautti amerikkalaisen vakuutusjätti AIG:in ja johti amerikkalaisten veronmaksajien kustannuksella annettuun TARP -pankkitukeen ja Goldman Sachsin hävyttömiin voittoihin.
Jos yksikään eurooppalainen valtionvelka jää maksamatta, swappeja liikkeelle laskeneet ja alirahoitettuja velkatakauksia velkaa vastaan antaneet amerikkalaiset rahoituslaitokset ovat lirissä, koska niillä ei ole tarvittavia summia.
Yhdysvaltain rahataloussektorin maine ei luultavasti kestäisi sen liikkeellelaskemien swappien lunastamisen laiminlyöntiä.
Tästä seuraa, että eurooppalaisen velan ´epäonnistuminen´ aiheuttaisi talouskriisin uusiutumisen Yhdysvalloissa; uuden kierroksen pankkitukia ja/ tai uuden kierroksen ´kvantitatiivista kevennystä ´Yhdysvaltain yksityisesti omistetun keskuspankki Federal Reserven (FED) taholta, siis rahan painamista vastuuttomien rahoitusinstrumenttien aiheuttamien vahinkojen kattamiseksi – joiden rahoitusinstrumenttien liikkeelle laskeminen on rikastuttanut vain pikkuruista pankin toimitusjohtajien joukkoa.
Presidentti Obama – joka on osallistunut tiiviisti eurokriisin ratkaisuun suljettujen ovien takana käydyissä neuvotteluissa -
ei varmastikaan halua lähteä vaalivuoteen tällaisen korkean profiilin rahoitussektorin epäonnistumisen kanssa.
Joten ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Yhdysvallat halua Saksaa pois tieltä neuvoteltaessa eurooppalaisista takausjärjestelyistä.
Yksityiset ranskalaiset, saksalaiset ja hollantilaiset pankit, jotka tuntuvat olevan eniten altistuneita ongelmaluotoille, eivät halua tappioita.
Joko niiden taseet, jotka Wall Streetin vilpilliset johdannaiset jo raunioittivat, eivät kestä enempää tappioita tai ne pelkäävät osakehintojen putoamista alenevien tulojensa takia, jos/ kun ne joutuvat alaskirjaamaan tappiollisia valtionvelkoja.
Yksityiset liikepankit haluavat tietenkin välttää tappioita joko pakottamalla Kreikan, Italian ja Espanjan hallitukset maksamaan niin että ne pakottavat kansalaisilleen äärimmäisen niukkuustyrannian leikkausohjelmineen, tai sitten niin että Euroopan keskuspankki EKP painaa kylliksi euroja joilla se ostaa ongelmalliset valtionvelat yksityisiltä liikepankeilta.
Rahan painaminen velkojen lunastamiseksi on vastoin EKP:n omaa sääntökirjaa.
Saksalaiset pelkäävät erityisesti tätä vaihtoehtoa, koska heillä on hyvässä muistissa Weimarin tasavallan aikainen hyperinflaatio.
Selvästikin Saksan hallitus ymmärsi viestin, jonka sille välitti järjestetty lainahuutokaupan epäonnistuminen. Ei ole mitään syytä, miksi Saksa – onhan sillä suhteellisen alhainen velan suhde bkt:een verrattuna pulassa oleviin euromaihin – ei saisi velkakirjojaan kaupaksi.
Jos Saksan luottokelpoisuus on epäilyksen alainen, kuinka voidaan odottaa Saksan takaavan muita maita?
Todiste siitä, että Saksan velkakirjahuutokauppaa manipuloitiin saadaan Italian kaksi päivää myöhemmin olleesta menestyksekkäästä velkakirjahuutokaupasta.
Outoa, eikö totta?
Italia, suurin takauksien tarpeessa oleva EU -maa pystyy yhä myymään velkakirjojaan mutta Saksa, joka ei tarvitse takauksia ja jonka odotetaan kantavan epäsuhtainen taakka Italian, Kreikan ja Espanjan takausvastuista, ei saa omia velkakirjojaan kaupaksi.
Vakaa mielipiteeni on, että Saksan epäonnistuneen velkakirjahuutokaupan takana olivat Yhdysvaltain valtiovarainministeriö, Euroopan keskuspankki ja EU:ssa päättävässä asemassa olevat tahot sekä yksityiset liikepankit, joiden taseissa on valtioiden ongelmaluottoja.
Mielipiteeni perustuu seuraaviin tosiasioihin. Goldman Sachs ja amerikkalaiset liikepankit ovat taanneet kenties biljoonan (one trillion) tai enemmänkin edestä eurooppalaista valtionvelkaa myymällä swappeja ja vakuutuksia joihin ne eivät kykene vastaamaan. Maksut, joita amerikkalaiset pankit saivat, menivät voittoihin ja johdon bonuksiin.
Tämä on se mekanismi, joka romautti amerikkalaisen vakuutusjätti AIG:in ja johti amerikkalaisten veronmaksajien kustannuksella annettuun TARP -pankkitukeen ja Goldman Sachsin hävyttömiin voittoihin.
Jos yksikään eurooppalainen valtionvelka jää maksamatta, swappeja liikkeelle laskeneet ja alirahoitettuja velkatakauksia velkaa vastaan antaneet amerikkalaiset rahoituslaitokset ovat lirissä, koska niillä ei ole tarvittavia summia.
Yhdysvaltain rahataloussektorin maine ei luultavasti kestäisi sen liikkeellelaskemien swappien lunastamisen laiminlyöntiä.
Tästä seuraa, että eurooppalaisen velan ´epäonnistuminen´ aiheuttaisi talouskriisin uusiutumisen Yhdysvalloissa; uuden kierroksen pankkitukia ja/ tai uuden kierroksen ´kvantitatiivista kevennystä ´Yhdysvaltain yksityisesti omistetun keskuspankki Federal Reserven (FED) taholta, siis rahan painamista vastuuttomien rahoitusinstrumenttien aiheuttamien vahinkojen kattamiseksi – joiden rahoitusinstrumenttien liikkeelle laskeminen on rikastuttanut vain pikkuruista pankin toimitusjohtajien joukkoa.
Presidentti Obama – joka on osallistunut tiiviisti eurokriisin ratkaisuun suljettujen ovien takana käydyissä neuvotteluissa -
ei varmastikaan halua lähteä vaalivuoteen tällaisen korkean profiilin rahoitussektorin epäonnistumisen kanssa.
Joten ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Yhdysvallat halua Saksaa pois tieltä neuvoteltaessa eurooppalaisista takausjärjestelyistä.
Yksityiset ranskalaiset, saksalaiset ja hollantilaiset pankit, jotka tuntuvat olevan eniten altistuneita ongelmaluotoille, eivät halua tappioita.
Joko niiden taseet, jotka Wall Streetin vilpilliset johdannaiset jo raunioittivat, eivät kestä enempää tappioita tai ne pelkäävät osakehintojen putoamista alenevien tulojensa takia, jos/ kun ne joutuvat alaskirjaamaan tappiollisia valtionvelkoja.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Toisin sanoen asiaan sekaantuneilla pankeilla on niilläkin voimakkaat motiivit saada Saksan hallitus pois tieltä häiritsemästä niiden voittotavoitteita.
Euroopan keskuspankki EKP ei halua olla Yhdysvaltain keskuspankkia FED:ia tai Englannin pankkia (BoE) vähäisempi tekijä. EKP haluaa vallan ottaa käyttöön kvantitariivisen keventämisen omillaan.
EKP on turhautunut sille asetetuista ehdoista jotka Saksa vaati omasta valuutastaan luopumisensa ehtona ja Saksan keskuspankin hallinnasta maan rahamäärän suhteen.
Euroopan Unionin johtajat haluavat “enemmän yhtenemistä” millä tarkoitetaan vähemmän suvereniteettia so. itsenäisyyttä EU:n jäsenmaille.
Saksa, joka on EU:n jäsenistä vahvin, on tiellä. Saksa estää EU -johtoa käyttämästä niin suurta valtaa kuin EU -johto halajaa.
Joten: Saksan velkakirjahuutokaupan epäonnistuminen oli orkestroitu tapahtuma, jolla rangaistiin Saksaa ja varoitettiin Saksan hallitusta olemaan häiritsemättä “yhtenäisyyden rakentamista” ja vallan kaappaamista jäsenmailta.
Saksa on ollut lyöty aina sen II maailmansodassa kärsimän tappion jälkeen siinä mielessä että se on kykenemätön omaksumaan vahvaa johtajuutta. Jokainen merkki saksalaisesta johtamisesta tukahtuu muistumiin Hitlerin kolmannesta valtakunnasta.
Seurauksena Saksa on työnnetty mukaan Euroopan Unioniin joka aikoo tuhota jäsenmaidensa hallitusten poliittisen suvereniteetin, aivan kuten Abraham Lincoln tuhosi Amerikan osavaltioiden suvereniteetin.
Kuka tulee hallitsemaan Uutta Eurooppaa?
Selvästikin Goldman Sachs ja yksityiset eurooppalaiset liikepankit.
Euroopan keskuspankin uusi johtaja on Mario Draghi. Mario Draghi oli aiemmin Goldman Sachs Internationalin toimitusjohtaja ja Euroopan osaston varatoimitusjohtaja. Draghi on toiminut myös Italian pankin pääjohtajana, EKP:n hallitusneuvostossa, Kansainvälisen järjestelypankin (BIS), jälleenrakennuspankin (Bank for International Reconstruction and Development), Aasian kehityspankin (ADB) ja rahoitusvakausneuvoston puheenjohtajana.
On selvää, että Draghi aikoo suojella pankkiirien valtaa.
talian uusi pääministeri, joka nimitettiin virkaansa – ei valittu vaaleilla – oli Goldman Sachs´illa kansainvälisten asioiden neuvonantajana. Mario Montin nimitti pääministeriksi Euroopan komissio. Monti on myös trilateraalisen komission Euroopan puheenjohtaja; trilateraalinen komissio on paitsi pankkimaailman valtaliitto, amerikkalainen organisaatio joka edistää Yhdysvaltain hegemonia -pyrkimyksiä ympäri maailmaa.
Monti on Bilderberg -ryhmän jäsen samoin kuin Spinelli -ryhmän jäsen; Spinelli on organisaatio, joka luotiin syyskuussa 2010 johtamaan Euroopan yhdentymistä.
Aivan kuten vaaleilla valitsematon pankkiiri asettettiin Italian pääministeriksi, samoin asetettiin vaaleilla valitsematon pankkiiri Kreikan pääministeriksi.
Tarkoitus on tuottaa pankkiirien haluama ratkaisu velkakriisiin.
Kreikan tuore pääministeri Lucas Papademos oli Kreikan pankin pääjohtaja vuosina 2002 – 2010. Hän toimi myös Euroopan keskuspankin varajohtajana, ja hän on myös Yhdysvaltain trilateraalikomission jäsen.
Jacques Delors, Euroopan Unionin perustajaisä lupasi Britannian ammattiliittojen keskusjärjestölle (TUC) vuonna 1988, että Euroopan komissio tulisi vaatimaan hallituksilta työläisten oikeuksia puolustavaa lainsäädäntöä.
Sen sijaan huomaamme että pankkiirien kontrolloima Euroopan komissio vaatii Euroopan työläisiä takaaman maksun pankeille hyväksymällä matalamman palkkatason, vähemmän sosiaali- ja terveyspalveluja ja myöhäisemmän eläkeiän.
Euroopan Unioni, niin kuin kaikki muukin, on vain jälleen eräs juoni, jolla pyritään keskittämään varallisuus harvojen käsiin Euroopan kansalaisten kustannuksella.
Euroopan kansojen kohtalona on, kuten on amerikkalaistenkin, olla 21. vuosisadan maaorja -luokka.
Kirjoittaja Paul Craig Roberts toimi Reaganin hallinnon aikana Yhdysvaltain varavaltiovarainministerinä.
lähde: Globalresearch: Bankers have seized Europe – Goldman Sachs has taken over
kommentti:
Euroopan parlamentissakin Mario Draghin nimittäminen EKP:n johtoon herätti kysymyksiä.
Varsinkin koska tuhannet ja tuhannet kansalaiset olivat lähestyneet europarlamenttia raivostuneilla kirjeillä kuultuaan nimityksestä.
Parlamentti totesi että “Mario Draghi oli maailman neljänneksi suurimman investointipankin Goldman Sachsin Euroopan-varatoimitusjohtaja vuoden 2002 tammikuusta vuoden 2006 tammikuuhun asti. Tuona aikana kyseinen pankki – sen lisäksi, että se on yksi pääsyyllisistä nykyiseen rahoituskriisiin – osallistui aktiivisesti Kreikan hallituksen kirjanpitohuijausten salailuun ja luultavasti avusti tilien väärentämisessä, velkojen salaamisessa ja julkisen talouden alijäämän peittelyssä.”
Äänestyksen jälkeen tulos oli 499 ääntä puolesta, 72 vastaan ja 89 tyhjää ääntä.
Erittäin arvostettu talousprofessori Michael Pettis summaa hyvin sen, mistä G20 -tapaamisissa ja muissa kriisikokouksissa tosiasiassa neuvotellaan: “Työläiset voidaan panna maksamaan korkealla työttömyydellä ja alennetuilla palkoilla, keskiluokka voidaan panna maksamaan inflaatiolla, joka tuhoaa sen säästöt, yksityisyrittäjät voidaan panna maksumiehiksi veronkorotuksilla ja omaisuuden pakkolunastuksilla tai sijoittajat voidaan panna maksumiehiksi velkojen alaskirjauksilla ja niin edelleen, mutta joku maksaa kuitenkin.”
Poliitikot vain päättävät, keneltä perivät ´vastuullisen politiikan´ kustannukset, Pettis sanoo.
Pettisin mukaan kyseessä on puhtaasti valtioiden velkaantumisen logiikka – mureneva uskottavuus saa sijoittajat pakenemaan, mikä tietenkin murentaa uskottavuutta lisää. Poliittisen uskottavuuden mureneminen on osa prosessia.
Tämä ralli jatkuu, niin kauan kuin veronmaksajat vain nurkuvat mutta maksavat.
http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT WQ E-2011-007006 0 DOC XML V0//FI
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=8&id=1928
Suomi ja muut hyvän luokituksen omaavat Eu maat on selvästi saatava Kreikka kuntoon jotta intergraatio voi edetä.)
vastuuta ja jos kaikki menee kuten pitää niin saadaan muutamia kymmeniä miljoonia voittoa, J Katainen.
Tässä totuus mikä on meneillään.
http://www.youtube.com/watch?v=XWfUSa7_TMQ
Velkatalouden vääristymä
Kun pankki "luo rahan" tilille asiakkaan ottaessa velkaa, se väärentää rahan. Väärennetty raha hyödyttää sitä, joka rahan väärentää, mutta lähtiessään kiertoon yhteiskuntaan väärä raha vääristää rahapohjan. Seurauksena rahan arvo alenee, syntyy krooninen inflaatio, jolloin rahan ostovoima pienenee: pankkijärjestelmä on se, joka tuottaa inflaation, kertoo Murray N. Rothbard.
Rahapohjan laajentaminen "luomalla rahaa" tyhjästä vääristää rahapohjan ja aiheuttaa pysyvän tulonjaon epätasaisuuden.
Rothbardin mukaan pankit ovat myös pankkijärjestelmän fractional reserve -luonteesta (osittaisvarantoperiaate) johtuen kroonisesti maksukyvyttömiä: niillä ei ole koskaan kylliksi omaa pääomaa vastatakseen huutoonsa. Pankkeja joudutaan toistuvasti uudelleen pääomittamaan veronmaksajien rahoilla.
Jatkuva velasta tilikirjauksena luodun rahan määrän lisääminen paitsi alentaa rahan arvoa, siirtää työtätekevien varallisuuden väärentäjille, kun uuden kriisin myötä lainoittajat pääsevät sadonkorjuuseen: omaisuuden uusjakoon.
Velkakriisiä ei voi olla ilman pankkikriisiä ja päinvastoin. Ainoa tapa selvitä kriisistä on ottaa rahanluontioikeus pankeilta takaisin valtioille.