Kannattaako exää lähestyä ja miten?

Itselläni sama tillanne, mutta exäni (nainen) otti minuun yhteyttä ihan itse. Kyllä sinunkin kannattaisi, ei siitä mitään haittaa pitäisi olla :)

Tutulta kuulostaa. Aikaa on kulunut jo vuosia.

Eikä mitä pojat, kuin uusia naisia tapailemaan! Vanhaan ei kannata enää palata, ei tule onnistumaan.

Kannattaa jos on tunteet tallella itsellä ja sen toisenhan saa selville kysymällä.

Mielestäni ei kannata ottaa yhteyttä, mikään ei muutu tulevaisuudessa kuitenkaan. Jollei hän nyt rakastanut sinua, tuskin tekee syvällisesti myöhemminkään. Etsii uutta naista samaan aikaan, kun on kanssasi.

Jatka elämää, avaat silmäsi, uusia, ihania ihmisiä on vaikka kuinka paljon. Muuta omaa kuviota, etsi uusista paikoista ja tilanteista, tsemppiä! :)

Tein päätöksen ja otan yhteyttä, mutta vain välien korjaamiseksi, koska itse olen ne rikkonut. Aloitteen yhteenpalaamiseen saa tehdä hän, koska hän suhteen rikkoikin.
Jos mitään ei tapahdu, pidän kyllä silmät auki ja ei yhtään pöllömpää olla vaik yksinkin:D

Kannattaa jos on tosissaan, mutta ei huvikseen ja päissään :/
Tietenkin voi ottaa rohkaisua, jos kovasti jännittää..

Ei kannata,kippasin jo vanhan pois

Ei todellakaan kannata ottaa yhteyttä. Ihan turhaa.
Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen, ota sellainen nainen joka tykkää sinusta.

Unohda. Jos ei toinen tiedä mitä tuntee, on peli selvä. Ei se tunne kerjäämällä synny. Jos hän ei arvosta, hän ei ole "arvoisesi". Toinen ottaa yhteyttä, jos ottaa. Tuskin ottaa. Äläkä sitä jää odottamaan, kun maailmassa on miljardeja muita naisia.

Olet ihastunut ja luulet kaikenlaista. Kannattaa tiedostaa tunteiden vaarat. Melankoliassa ja vihassa ihminen on päinvastaisesti pessimistinen ja kyyninen, kun sinä olet ylioptimistinen ja toiveikas. Toivot asiaa, joka luultavasti on omalla laillaan mahdoton. Haluat kuitenkin uskoa siihen, koska siitä kuvitelmasta tulee hyvä fiilis. Et siis siksi, että se olisi oikeasti realistinen, kuten totesitkin.

Siinä missä aika parantaa haavat, siinä sinäkin "paranet" ja unohdat naisen ja löydät sopivamman, kun aika on. Juuri se toisen epävarmuus tunteistaan on tavallaan hyvä tärkeä merkki antaa jutun olla. Tärkeää on olla hyvä, erinomainen, keskusteluyhteys. Se tuo varmuuden tunteisiin.

Tutki itseäsi. Mistä ero johtui, siis todella johtui? Miten me teemme valintamme? TIlanne kertoo heti, että sinulla itselläsi on ristiriita mielessä, et tahdo ja sitten tahdot. Olen lukenut erästä kirjaa, jonka mukaan tuon ristiriidan aiheuttaa opitut arvot ja ajatukset, ja niistä tulisi päästä eroon mikäli tahtoo selkeyttä mieleensä, ja sitä kautta elämäänsä.

Tutustu kirjaan Alkuajatus - Elämän pieni käsikirja. Se kuvailee mielen ja ajatusten toiminnot erittäin tarkalla tavalla, ja sen avulla oppii tarkastelemaan omia ajatuksiaan ja selkeyttämään mielensä. Mielen selkeytyessä toimintakin selkeytyy, eli elämä muuttuu toimivaksi kaikin osin. SIvulla www.alkuajatus.org on muuten ilmainen nettiopintopiiri jossa voi tutustua aiheeseen, käy kokeilemassa.

Itsellä ero tuli lähes vuosi sitten, aikalailla omasta vaikutuksesta.. olin itse muka eroamassa monesti, ruoho oli vihreämpää jne enkä panostanut suhteeseen millään lailla. Otin suhteen itsestäänselvyytenä. Tuntuu että elin ihan horroksessa, sillä eron jälkeen (jonka loppujenlopuksi toinen osapuoli päätti) en ole muuta osannut tehdä kuin kaivata häntä ja tekisin mitä vain, että saisin hänet takaisin. Hän oli elämäni nainen, mutta en tajunnut sitä ajoissa - nyt en voi muutakuin harmitella elämäni suurinta virhettä koko loppuelämäni.

Eli jos jotain ohjetta tästä voisi rakentaa, niin tunne oma itsesi ja mitä lopulta haluat. Vasta ero herätti minut ja silloin asioita oli jo liian myöhäistä korjata.

Kuulostaa, että ei kannata haikailla perään. Itse olen nainen ja samassa tilanteessa miehen suhteen. Erottiin eri asuntoihin muistakin syistä ja nyt mietin, mikä tämä juttu on. Mies ei puhu ja osoita mitään hellyyttä, vaikka sovittin että jatketaan vaikka asutaan eri asunnoissa.
Tunteet ovat kaikonneet jo silloin yhteisasumisessa ja olen sinnikäs kuitenkin yrittämään ja haluaisin, että palattas yhteen. Vaan meiltä puuttuu kaikki parisuhteen elementit. Ei puhu, ei näytä tunteita, ei mitään..
Nyt sitten ollaan kuin ei oltaskaan! Näin ei voi jatkua, luottamus rakoilelee jo pahasti ja toista ei ymmärrä.
Parisuhteessa toisen ymmärtäminen on tärkeintä.

Loppuko leipä pöydästä, joudutko nyt ite keittämään puuron ja siivoomaan?

Näköjään tästä tuli ihan etusivun juttu, niin pitää sanoa, etten ole ottanut yhteyttä, enkä aio ottaa.
Joskus vaan sattuuu heikkoja hetkiä.

Voithan laittaa hänelle Facebookin kautta, tekstarilla tai vaikka sähköpostilla varovaisen viestin, jossa kerrot kaipaavasi häntä ja olet tullut katumatuulelle ja jos hän tuntee sinua kohtaan tunteita, jotka voisivat kehittyä rakkaudeksi ajan myötä, niin ehkä hän voisi antaa uuden mahdollisuuden sinulle vielä kerran.

Olen itsekin ollut siinä tilanteessa, että minä kerroin parin kuukauden seurustelun jälkeen rakastuneeni häneen, mutta mieheltä sain muistaaksen vasta 2-3 vuoden päästä tekstarin, jossa hän tunnusti rakastavansa minua. Ihmiset ovat erilaisia ja meidät on kasvatettu eri tavoin. Jos joku tulee kaltoin kohdelluksi esimerkiksi siksi, että hänen tunteilleen on naurettu tai jos ei ole lapsuudenkodistaan saanut sellaista kasvatusta, jossa rakkaudesta ja tunteista puhutaan, niin silloin joutuu aikuisena opettelemaan tunteiden tunnistamista ja niistä puhumista.

Voi olla, että suhteenne onnistuisi tai sitten ei. Et voi pakottaa häntä suhteeseen. Jos hän ei ole valmis (nyt tai ei koskaan), niin sitten on vain surtava ja mentävä kohti uusia tuulia.

Eipä kai. Ota itsellesi, kuin minäkin useita tyttöjä/ naisia, ja vekslaa heidän kanssa, miten parhaaksi katsot. He tekevät hyvää niin mielelle kuin muutenkin.

No eiköhän ex-horatsusi vaihtanut omistajaa siinä vaiheessa kun jätit hänet, kärkkymässä oli varmaan jono miehiä jotka on sinua parempia joten kannattaa suosiolla vaihtaa jonoa.

elä helkkarissa palaa vanhaan takasi

Niinkö vähän tunnemme itseämme...Ja rakkautta. ¨
aika on oppia.

Kannattaa ottaa yhteyttä, jos sydän niin sanoo kerran. Sydänsuruilla ei kannata leikkiä, ne vaikuttavat ruumiintoimintoihin ja voivat aiheuttaa monenlaisia sairauksia myöhemmin ja aiheuttaa noidankehän, varsinkin jos on kovettunut sydän, joka vaikuttaa ihmisen itse huomaamatta emotionaalisiin tunteisiin. (Katkeruus, välinpitämättömyys, narsismi jne.)

Yhteyttä kannattaa ottaa vaikka nykyisillä mahdollisilla viestimillä, kuten matkapuhelin, facebook, sähköposti ja kertoa miten kaipaa.

Minä jäpitän sitä jo, joten pysy poissa kupilta.

Exäni otti eron minusta ja muutti pois. Nyt hän kokeiltuaan muutamia miehiä yllättäen haluaa viettää aikaa kanssani ja olemme meuhkanneet sängyssäkin.
Tiedän että tämä on vain tilapäinen comeback ja löydämme ne sopivammat jossakin vaiheessa mutta ihan kivaa huomata ettei sitä nyt ihan niin inhottava ole kuin jossakin vaiheessa ajattelin.

Winner takes it all, loser standing small.

Rakkaus itsessään on simppeliä ja helppoa, mutta kun alkaa vaatia ja "rajoittaa" se voi jotain sorttia ahdistaa. Ja sitten alkavat ongelmat.

Kun joskus kaksi ihmistä nainen ja mies kohtaisivat juuri siinä pisteessä, että he voisivat rakastaa ehdoitta ilman kumpaisenkaan kipuja ja entisiä historioita vailla malleja, rooleja etc. Mitä se olisikaan.

Mutta elävä elämä on, että noita kaikkia löytyy ja niitä on, joko toisella tai molemmilla enemmän tai vähemmän. Usein nuo asiat pitää parannella siinä sivussa tai ihastuu järjettömästi ja noi asiat sitten tulevat kuvioihin joisssai mutkassa jos ovat kesken. Voiko toista silti rakastaa niine kipuineen päivineen vai rakastaako toista juuri senkin tähden, koska hän on juuri se paketti sen tähden.

Aito rakkaushan on sitä, että laittaa toisen itsensä edelle viimepelissä.
Täydellisessä rakkaudessahan ei ole peloa ja se on laadultaan kuitenkin uhrautuvaa.

Entäpä jos vain otat yhteyttä ja kyselet vaikka kuulumisia. Kysy, mitä mieltä hän on/oli suhteesta jne. Pääset ehkä helpommalla niin, kuin mietit tuota samaa asiaa pahimmassa tapauksessa monia vuosia. Rohkea rokan syö. Voit sitten tehdä päätöksesi.

älä ota yhteyttä.menny mikä menny.uusia löytyy kyllä ja parempia.

Löytyy uusia entistäkin parempia naisia, vain epätoivoiset haikailevat exiensä perään. Tv: Aikuinen mies.

KUUNTELE SYDÄMESI ÄÄNTÄ.
Jos on niin että et osaa oikein erilläkään olla hänestä niin ota pikaisesti yhteyttä
ja kerro tunteesi ja ajatuksesi.

Itseänsähän on osattava ensin rakastaa, että on mistä ammentaa kumppanilleen.

Itsetunto mahdollisesti alhaalla ollut sinun kaipauksesi kohteella..eikä ole osannut/luottanut yhdessäoloonne... kun ei kyennyt vastaamaan vaatimuksiisi tunteiden näyttämisestä.

Voithan sinä kysyä kuulumisia ja kertoa tunteesi, vaikka ette jatkaisikaan. Nämä ovat niin herkkiä ja hienoviritteisiä asioita, että selvittäkää tilanne kuitenkin.

Kuulostellen..koska hänkin on nyt etäisyyttä ottaessaan kyennyt hahmottamaan ehkä paremmin ja selkeyttämään kokonaisuutta..

Ole itse jämpti ja TIEDÄ MITÄ HALUAT, niin epävarmemman on mahdollisuus löytää itseään vahvemmaksi suhteessa.. tunteiden ollessa yhteneväiset kanssasi.

Ainakin selvität itsellesi missä mennään ja voit sitten jatkaa sen mukaan eteenpäin uusiin haasteisiin kanssaan tai löydät uuden. Mutta niin kauan kun kaipaat tiettyä, ei uusikaan pääse lähellesi.

Rohkeutta kysyy, mutta elämä on..TÄSSÄ JA NYT

TYYNEN RAUHALLISESTI ..riskillä

Aina voi yrittää. Et sinä sillä mitään menetä, jos kysyt kuulumisia ja sitä mitä nainen on mietlä yhteenpaluusta. Jos uudelleen on esim. koeajan yhdessä ja mietitte sitten onko asiat hyvin molempien kannalta, onko nainen yhä yhtä kylmä.

Oma suhteeni päätyi omiin ongelmiini. Olen aina ollut se tunnevammainen osapuoli, jättänyt miehiä surutta, kiusannut, vältellyt sitoutumista jne. Tavattuani erään miehen kaikki muuttui. Aloin tuntemaan tunteita, joita en ollut koskaan tuntenut (perhettäni en rakasta, eikä minulla ole läheisiä tai luotettavia ystäviä, vain liuta kavereita) ja pelästyin. Aloin käyttäytymään välillä hyvin kylmästi miestä kohtaan, leikittelin vähän tunteilla ja yritin saada miehen mukaan ajatusleikkiin siitä millaista elämä olisi sinkkuna, aloin pelkäämään, olemaan salaisesti mustasukkainen. Silti ulospäin piti esittää tyyntä, mikä etäännytti minua miehestä entisestään. Toisin kuin muut, mies huomasi aina, jos minua vaivasi jokin. Jos sisälläni kiehui, se ei jäänyt hältä huomaamatta. Sen takia oli vaikea esittää kylmää ja koitin vain vältellä miehen katsetta ja kosketusta.

Mies oli hämillään ja jossain vaiheessa aloimme puhumaan erosta. Itkin yöt ja lopetin syömisen. Luulin, että ero huojentaisi oloa, mutta se vain pahensi asioita. Menin ihan sekaisin, olin entistä kylmempi, välinpitämättömämpi, en jaksanut tehdä juuri mitään. Yksin vietetyt yöt oli tuskaa ja toisten miesten kanssa vietettyjen öiden aikana exäni tunki mieleeni koko ajan.
Pikkuhiljaa aloin ymmärtämään, että olin menettänyt tärkeimmän elämässäni. Sattumalta tapasimme yhtenä iltana ja se oli sitten menoa.. Tunteet nousivat pintaan täysin uudella tavalla ja olimme jälleen toisissamme kiinni. Pian palasimme yhteen ja asenteeni on muuttunut totaalisesti. Mieskin on ollut onnellinen, kun olen oppinut puhumaan minua vaivaavista asioista ja näyttämään tunteet. Olen minä yhä ailahtelevainen, mutta.. Noh. Nyt osataan molemmat suhtautua asiaan oikein ja arvostaa sitä mitä meillä on, puhua asiat selviksi, jos on jotai mikä vaivaa mieltä.

Älä roiku entisessä elämässä ja tee hankalaksi toisenkaan elämää!
Kun lähdetään niin se siitä ja antakoon sattuma tuoda teidät uudelleen yhteen jos tullakseen, ei ruinaamalla...

kannattaa: röymi sen eessä polvillas ja ano.

tässä sulle neuvo------> hakkaa hanskaa!!!

mies rakastaa aina nainen ei ikinä..

Akka on selvästi laskelmoinut ja ollut katselemassa mitä kaikkea sun kauttasi ja ympärilläsi on, johon se pääsee osille ollessaan sun kanssasi. Rakastanut se ei ole ollenkaan, ja sen takia se ei ole voinutkaan tunteistaan puhua tai näyttää, KOSKA TUNTEITA EI OLE SILLÄ HETKELLÄ OLLUT! Akka on ajatellut että jos kaikki on oikein mukavaa se VOISI EHKÄ ajanmittaan vaikka koittaa olla rakastunut, mutta se ei ole ollut valmis. Sen takia kärttämisesi on vain ottanut sitä aivoon kun et ole antanut akalle rauhaa katsella mitä se voi voittaa jos se sinun kanssasi olisi.
Olin itse aivan samanlaisen nartun kanssa. Akka kärtti omakotitaloa ja halusi vielä testamenttiä jos jotain minulle sattuisi että se saa jatkaa asumista talossani.
Todella läpinäkyviä paskoja tuollaiset hutsut.

http://www.youtube.com/watch?v=QN1yy9QCElM

älä koske enää edes pitkällä tikulla !!!!

Eiköhän se pallo hänellä ole, tuleeko meistä mitään vai ei.
Hauska olla yövuorossa ja katsoa, miten tää ketju on kehittynyt
Kiitos vastauksista!.

Jos olette alle 25v niin ota yhteyttä, naiset eivät tiedä mitä haluavat alle 25v, vasta sen jälkeen ne ovat "löytäneet itsensä, naisena".

Jos taas olette 30v tai yli niin unohda koko juttu, ei vanha koira enää opi uusia temppuja joten se tilanne joka johti eroon, tulee olemaan sama jatkossakin.

Kannattaa ainakin sanoa, mitä tuntee.
Todennäköisesti tulet katumaan lähinnä menetettyä mahdollisuutta ja sitä, ettet kertonut.

Ainakin voit jatkaa eteenpäin ja päästä yli, jos vastaus on se mitä et halua kuulla.
Jos vastaus on sitten se mitä haluat kuulla, niin.......tarvitseeko mitään sanoakkaan :-)

Lässyn,lässyn on joutavaa porukaa!:D

Pysy kaukana tuollaisesta naisesta, suhteen jatkaminen saattaisi kohtua todella kohtalokkaaksi sinulle satuttamalla sinua pahasti. Ei riitä että toinen rakastaa, sinä et häntä kiinnosta kuin seuran tai "sen" puutteessa.

vähän saman tyyppinen tilanne päällänsä..
kaipuu on suuri miehen luo ja syliin mutta tiedän että etsii jo uutta vaikka hänkin toisinaan haikailee takaisin päin. mutta vain kännissä. ei taida mies itsekään tietää mitä haluaa, mutta ei periaatteeestakaan anna periksi vaikka haluaisi itsekin takasin.
mies laittoi eron vireille,minulle asia tuli täytenä yllätyksenä.
asioita muutaman kk nyt mietittyäni olen tullut lopputulokseen ettei kyseinen mies taida osata rakastaa laisinkaan, mahdollisesti lapsen traumaattisten asioiden takia joita ei ole vieläkään käsitellyt ja selvittänyt itselleen vaan rakastaa vain sitä ihastumisen tunnetta ja rakkauden ensi huumaa..
haluaisin palata yhteen mutta en ikinä enää voisi luottaa 100%:sti mieheen koska aina olisi ajatuksena milloin hän seuraavan kerran pistää poikki ihan tosta noin vaan. ja jos luotto ei pelaa ni eihän silloin suhdekaan toimi. järki sanoo että näin paras mutta sydän huutaa kaipuuta aina vaan. rakastin , ja rakastan vieläkin miestäni sydämeni pohjasta mutta siihen ei auta kuin aika. ehkä se helpottaa ajan kanssa ehkä ei.. jää nähtäväksi..

Näyttää siltä että nuoret alunperinkään ota selvää omista ja toisen tunteita tosissaan,sänky houkuttelee enempi.

Jos sanoisi näin yksitotisesti että ei kannata, mutta sinun kannalta voisi olla hyvä katsoa se loppuun. Mitähän odotat siitä saavasi? Miksi se toimisi kun se ei toiminut tähänkään asti kysyy minä.
Mitä nopeammin unohdat sen parempi. ja kun et voi unohtaa niin ikävämpi juttu se sinun täytyy selvittää.
Teet mitä teet, mutta kunhan unohdat

Naisia ja metroja tulee uusia !! eli uutta matoa kokkuun tai sitten olet

loppu elämäsi puudeli joka on anellut takaisin!!

Siis sinä olet mies ja tuo toinen oli nainen? Ei ihme, että lähti haneen :DD, sulla on joku persoonallisuushäiriö, läheisriippuvuus tai joku muu vika.

Entinen ei koskaan enää palaa!

Ei kannata. Itse olen nainen ja haikailin ihmisen perään jonka kanssa luulin seurustelleeni. Palasimme muka yhteen..eise kestänyt. Ei tää mies ollu muuttunu mihinkään ja minä en edelleenkään ollut se love of the life hänelle. Mie nielin katkerasti sen, että vaikka itse olen edelleen häneen täysin rakastunu, jokaista varpaan päätä myöten, hän ei välitä minusta. Jos eine tunteet ole valmiina alusta asti niin ei ne siitä tulla tupsahdakkaan eikä kehity.
Ota uus mato koukkuun...:D no joo. Eipä kukaan tunnu miltään kun mielessä pyörii vain ex. :)

Minä olen ollut suhteessa, jossa toinen meni ajan myötä juurikin tunteettomaksi. Erosimme jo aikaisemmin kertaalleen ja palasimme takaisin yhteen. Ongelmatkin palasivat, hän oli tismalleen sama mies, kuin ennen eroa. Lisäksi tuli pitkä kirjo uudenlaisia ongelmia.
Pitkän yrityksen ja toisen vakuuttelun jälkeen, jouduin hänet taas jättämään. Tämän eron jälkeen hän roikkuu minussa, vaikka en häntä takaisin halua. Voihan sitä kokeilla, mutta harvempi toisella kertaa enää onnistuu....

rt mitään

Ensinnäkin, vuosi on vielä aika lyhyt aika edes oppia toista osapuolta kunnolla tuntemaan. Jos itsellä on tunteita pelissä, haluaa usein rakentaa kumppanistaan kuvan, joka ei mitenkään vastaa todellisuutta. Tämän tosin havaitsee vasta, kun tunnetaso on ns. normalisoitunut ja pystyy tarkastelemaan asioita rauhallisesti ja ilman tunnekuohua. Päätellen kertomastasi, ei ko. nainen kuitenkaan ollut sinulle "se oikea", vaan sinä vain halusit hänestä sellaisen tehdä. Ja ilmeisesti haluat vieläkin.

Toiseksi, lienet vielä aika nuori ja elämää on edessä, samoin mahdollisuuksia uusiin suhteisiin, jopa siihen kestävään ja "oikeaan." Oletko ottanut huomioon, että eroonkin on aina syynsä? Sinulla saattaa hyvinkin olla se elämäsi nainen vielä kaukana edessäpäin, eikä kannata aikaa tuhlata entisten haikailuun. Joskus tosin voi kestää vuosia, ennenkuin pääsee yli suhteesta, johon on tunnetasolla panostanut, mutta, karavaani kulkee ja koirat haukkuvat. Katse on suunnattava eteenpäin.

Joka kolmas ero johtuu tutkimuksen mukaan facebookista. Sosiaalinen media antaa kuvan että muilla on ihanaa ja rikasta elämää ja kauniita kuvia matkoista yms.
Oma elämä saattaa tuntua tylsältä ja kumppani surkealta kun näkee sinne "aidan toiselle puolelle" koko ajan.

Tiedän lukemattomia tapauksia joissa verkon kautta otetaan yhteyttä vanhoihin ihastuksen kohteisiin ja tyrkytetään itseään. Sairasta hommaa. Omaan elämään ei keskitytä enää vaan tutkitaan koko ajan uusia vaihtoehtoja.

Minunkin exäni oli yhteyksissä kaikkiin entisiinsä ihailua hakien ennen eroamme.

antaa palaa, me exän kanssa erotu molemmilla uudet mutta toinen mielessä vain nyt ihmetellää miten tähän on tultu ja molemmat haluaa yrittää, mutta nyt on pieni etäisyysongelma vaan....

minulla samanlainen kohtalo...tosin mun exäni otti ritolat puolen vuoden välein ja oli pari kk omillaan eli sossun harteilla....olimme 3 vuotta yhdessä , ja exä siis otti kimpsunsa ja kampsunsa 4 kertaa tänä aikana....mutta tuli aina takaisin...lopulta otti ja teki eropaperit, joihin minä hölmö panin nimeni, mutta sillähän ei ole vaikutusta, onko yhden vai molempien nimi. On ollut pari viikkoa nyt omissa oloissaa helsinkgissä sossun harteilla. Ja hän on filippiiniläinen 50 nainen. Hänen ainoa sukulaisensa suomessa olen minä. Sai viisuminkin perhesiteiden perusteella. Kuinkahan hänen nyt käy, kun on ilman perhesidettä ? Mahtaako ulkomaalaisvirasto hyväksyä hänet jäämään Suomeen ilman pätevää perustetta. Hänhän on ts. heitteillä tällä hetkellä.
Ja kuinka paljon tällaisissa tapauksissa sossu maksaa ja hyysää maahanmuuttajaa, jolla on ollutkin pohjimmiltaan tarkoitus hyötyä suomalaisesta miehestä ja päästä taloudellisesti parempaa asemaan, mitä filippiineillä ? Ollaanko sossussa niin höveleitä, että tutkimatta perusteita maksetaan, mitä vain ?
Minä en sinuna ottaisi häneen yhteyttä. Naiset on niin ihmeellisiä. Toiset kun päättää, niin sitähän ei muuta mikään. Ei, vaikka hirteen vetäisi.
Jos on takaisin tullakseen, niin tulee. Sen näyttää harkinta-aika. Minulla on hieman toivoa aikaisempien pakomatkojen kokemuksesta. Mutta toisaalta saattaa olla tulemattakin. Minä ainakin katselen uusia laitumia, vaikka ikää on 65 v...Onneksi niitäkin on.
Ölä ota yhteyttä. Routa porsaan kotiin tuo, jos on tuodakseen.
terv. toijalasta reino

Kannattaa ottaa rohkeesti yhteyttä jos sydän niin sanoo. Et tule koskaan löytämään toista saman vertaista.

Kannattaa ottaa rohkeesti yhteyttä jos sydän niin sanoo. Et tule koskaan löytämään toista saman vertaista.

Tästä on tullut jo sen verran suosittu, et mut saatetaan tästä jopa tunnistaa.
Eksälle, jos oot tätä päätynyt lukemaan:
Emmä sulle osaa vihanen olla, mutta hommat ois voinut hoitaa pari pykälää nätimminkin. Se on sun tehtävä sit saattaa meitä yhteen, jos se on kohtalo.
Mä yritän jatkaa eteenpäin.

SOITA HÄNELLE! Voi olla hän luulee, että sinä olet vieläkin vihainen hänelle.

Itsellä samanlainen tilanne. Olen nainen ja lähdin suhteesta. Muutin toiselle paikkakunnalle ja nyt on mennyt kaksi vuotta erosta.. Ikävä viiltää ja kaipaus on kova.. Missään väleissä ei olla eron jälkeen oltu. Erosin liian hatarin perustein loppujenlopuksi. Mitä tehdä? Kovasti tekisi mieli ottaa yhteyttä, mutta miten ja mitä sanoa kun ei tiedä toisen tilanteesta mitään.

No ehdottomasti otat yhteyttä jos sydän niin sanoo! Mitä siinä voisit menettää? Tavatkaa ja jutelkaa kunnolla. Aivan varmasti nainen myös haluaa selvittää välinne, hänelläkin voi olla ikävä, vaikkei sitä sinulle sanoisikaan.

On lupa kaivata toista niin kauan kun tarve vaatii..

Voiskohan se pamauttaa ilmaan C4:llä?

"Saatoin hänet myös omalla vaatimisellani karkoittaa, koska ainut asia mistä tappelimme on se, että hän ei osannut näyttää tunteitaan. "



ei se kukko käskien kaakata

Kuuntele sydäntäsi ja ota yhteyttä. Ei siinä mitään menetä.

Sinun on hyväksyttävä hänet sellaisena kuin on, kaikki eivät osaa näyttää/kertoa tunteistaan, eikä pakottaa voi.

Nainen ei rakastaa sinua, eikä tule rakastamaan. Period.

Maailmassa on paljon naisia, joku niistä rakastaa sinua.

Ehkä olis ensiks hyvä antaa itselleen aikaa aikuistumisprosessiin ja varmaan myös sille ex:lle. Jutusi kertoo selvästi, että olette vielä tunteissa ja elämänkokemuksessa keskenkasvuisia kakaroita. Ilmeisesti sänkyhommat ovat toimineet ainakin toisen mielestä riittävän hyvin, kun kaipuu on jäänyt.

Täällä minä jyystän ex-tyttöystävääsi, juuri vedin 5 varvin. Aika lailla viikossa se on mennyt väljäksi,aivan sama kuin polkis tulpatonta mopedia.

Ei helevata..uutta kiertoon vaan mitä noiden exien perään huokailee..höpöhöpö

Otappa yhteyttä siihen exään, vaikkapa ihan vaan kuulumisien kyselyllä ekana.
Kyllä se siitä sitten lähtee jos on lähteäkseen ja jos on vielä yksin.
Toiset on vaan sellaisia "vauhdikkaita jotka pelkäävät yksin oloa ja takertuvat heti seuraavaan mahdolliseen ihmiseen kiinni.
Tappavat sillä tavalla tunteensa heti 'uudelleen rakastumalla' ja unohtamalla vanhat, mun työkaveri on justiin tällainen, yleensä jo pitkään jatkunut tapa.

Next!

Turhaa haikailla menneitä. Lähinnä vain romanttisessa viihdeteollisuudessa entinen nainen palaa takaisin ja vaikeuksien jälkeen he saavat toisensa.

Tosielämässä näin käy vain harvoin.

Ajan myötä unohdat hänet ja luultavasti uusikin löytyy.

"ero tuli ennalta aavistamatta ainakin minulle"
"itseppä katkaisin välit"
"välien korjaamiseksi, koska itse olen ne rikkonut"
"koska hän suhteen rikkoikin"

Minun on pakko tunnustaa, että olen hieman hämmentynyt. Kirjoitustesi perusteella ensimmäinen ajatukseni on, että tilanteenne on ollut jotenkin sekava. En ole edes ihan varma, miten tämä ero oikein on mennyt. Välillä saa kuvan, että nainen lähti "ovat paukkuen" ja välillä, että sinä itse katkaisit välit. Kummin asia oikeastaan on? Ehkä tämä on ensimmäinen asia, joka täytyisi selvittää?

Ja yhteydenottokysymykseen: jos asia vaivaa sinua todella, ota yhteyttä. Ei siihen kuole. Eipä tarvitse asiaa sitten enää pähkäillä. Eihän se helppoa ole, mutta eihän kenenkään muun tarvitse sitä tietää, jos se sinua jännittää. Forrest Gumpin sanoin "elämä on kuin suklaarasia, koskaan ei tiedä mitä saa". :-) (Ei päde välttämättä enää suomalaisiin suklaarasioihin, joissa on takana tarkkaan selvitetty konvehtien sisältö. :-D)

Ei kannata jättää itselleen epävarmaa oloa tai mitään hampaankoloon, sillä väsyttää vain itseään! Asiat selviksi ja eteenpäin! Kyllä onni sinuakin odottaa tavalla tai toisella, varsinkin kun näyttää, että olet valmis oppimaan myös virheistäsi, etkä vain porskuta asioita miettimättä eteenpäin. JA UNOHDA IHMEESSÄ C4:T YMS. VASTAAVAT, ellet sitten tarkoittanut Citroën C4:ää.

Kävi miten kävi, onnea matkaan! Elämän vuoristoradassa on monia mutkia, mutta se on silti ihana vuoristorata.

T. nimim. "ero 19 vuoden ja 2 lapsen jälkeen" - ja silti suosta noussut ja romahduksen jälkeen onnellinen. Välien selvittely kannattaa. (Huom. Emme ole palanneet yhteen, mutta välit ovat hyvät. Eikä minulla ole uutta kumppania, ja olen silti onnellinen, että saan elää!)

Täällä ihan sama tilanne, paitsi olin itse se joka pakkasi kamat ja lähti. Nyt kokoajan vaan eksä mielessä ja vatsassa outo solmu. Kaikki tuntuu turhalta. Kolme kuukautta on nyt mennyt ja sama fiilis jatkuu.. Kuitenkin olen niin ylpeä, etten pysty palata vaikka mieli tekisi, odotan vain että eksä pyytäisi takaisin. Tiedän, naurettavaa ja säälittävää mutta minkäs voit...

Ei kannata ottaa yhteyttä. Se on jo unohtanut sinut ja sillä on luultavasti parempi "lohduttaja" tai "lohduttajia".

Joo, toi c4 ei sitten ole mun juttu. Joku on vaan varastanut nimimerkkini.

Ehkä olen vain koira, jota on satutettu liikaa.
Jos mulle ojennetaan käsi, saatan murista tai purra.
Tääkin on vain ulvontaa tyhjyyteen joka kuullaan tai ollaan kuulematta.
Kuitenkin samalla toivoin salaa, että olisit nähnyt taivaalla saman kuin minä tänään.

Mutta kuitenkin oon päättänyt kanssa, että enää en aio olla suhteessa, jossa ei rakasteta. Luulin tietty tässäkin, että tilanne olisi jotenkin toisin, mutta kumppani ei vain osaisi sitä sanoa. Enää en tuollaista usko kenenkään suusta. Jos jotakin tuntee, kyllä sen sanoo.
Tää nyt menee vähän monologiksi...

Voihan kaveri leikisti sanoa sinulle rakastavansa vaikka ei oikeasti rakastakaan ;)
Lähesty, lähetä emailia, laita tekstiviestiä, soita ellei sähköpostiin vastaa (tiedän ettei sähköpostit mene aina perille).

Olet oivaltanut tärkeimmän asian! Toimivan parisuhteen ydin lähtee lämpöisestä, aidosta ja rakastavasta sydämestä, joka on valmis hakemaan vaikka kuun taivaalta toisen hyväksi. Jos tuota lämpöistä lähdettä ei ole, ei ole mitään. Ei ole yhtään mitään. Kaikki muu on feikkiä ja materiamismia, mikä ei kanna pitkälle. Se romahtaa ensimmäiseen vastoinkäymiseen. Jos toinen rakastaa, sen kyllä tietää ja tuntee. Olen onnellinen puolestasi, että olet päätynyt omissa pohdinnoissasi vastaavanlaiseen lopputulokseen! Olet jo todella pitkällä! Pidä silmäsi auki ja anna todelliselle rakkaudelle mahdollisuus. Ei elämää kannata haaskata menneen miettimiseen vaan täysillä eteenpäin ja tartu heti lämpöiseen hymyyn, jos semmoisen kohtaat, sillä niitä on nykyään harvassa;)

Laitetaas viel loppuun osuvan biisin sanat.
Täähän ei ole rakkauslaulu vaan kertoo erosta.

One

Is it getting better
Or do you feel the same
Will it make it easier on you now
You got someone to blame
You say...

One love
One life
When it's one need
In the night
One love
We get to share it
Leaves you baby if you
Don't care for it

Did I disappoint you
Or leave a bad taste in your mouth
You act like you never had love
And you want me to go without
Well it's...

Too late
Tonight
To drag the past out into the light
We're one, but we're not the same
We get to
Carry each other
Carry each other
One...

Have you come here for forgiveness
Have you come to raise the dead
Have you come here to play Jesus
To the lepers in your head

Did I ask too much
More than a lot
You gave me nothing
Now it's all I got
We're one
But we're not the same
Well we
Hurt each other
Then we do it again
You say
Love is a temple
Love a higher law
Love is a temple
Love the higher law
You ask me to enter
But then you make me crawl
And I can't be holding on
To what you got
When all you got is hurt

One love
One blood
One life
You got to do what you should
One life
With each other
Sisters
Brothers
One life
But we're not the same
We get to
Carry each other
Carry each other

One...life

One

Mieluummin ottaisin ihmisen joka ei sano kenelle tahansa mitä tahansa joku odottaa ja haluaakin kuulevansa kuin sellaisen joka julistaa kelle tahansa rakastavansa vaikkei tätä tarkoitakaan. Se, ettei jotain sano, ei tarkoita ettei näin ajattele eikä se että joku sanoo jotain tarkoita että tarkoittaa sitä.

Mutta tietty on sitten näitä tapauksia, jotka ovat seurustelleen esimerkiksi viidenkin kumppanin kanssa ja sitten ei ole yhdellekään sanonut tuota maagista sanaa, niin kyllä sitten saatta olla ongelmia kyvyssä kiintyä normaalisti,

Ei, vaan ongelma ilmaista itseään. Kiintymyksen tasosta sanat eivät kerro mitään.

Näitähän on jotka siirtyy nopeasti seuraavaan ja kuvittelevat suhteen joksikin on/ off jutuksi, vaikka olisi kysymys pelkästään suhteen siitä vaiheesta kun se alkuhuuma poistuu ja alkaa vakavampi seurustelu.
Ne elää kokonaan sen toisen elämää ja sen ehdoilla ja sellaista ei varmaan kannata lähestyä, se elää jo niin sen seuraavan ihmisen elämää ja ajatuksia.
Läheisriippuvuutta ja yksinolon pelkoa, huonoa itsetuntoa ym. potevia ihmispoloisia.

Kyl tää nainen pyörii vieläkin päässä, mutta ei enää niin positiivisessa valossa.
Tarkemmin ajtellen hänestä löytyy aika montakin narsistista piirrettä. Esimerkiksi ei osaa asettua toisen ihmisen asemaan, ei osaa puhua heikkouksistaan ja lisäksi peilaa omaa käyttäytymistään muisen odotusten suhteen. Tästä esimerkkinä kun tapasimme baarissa, kertoi että on vanhanaikanen eikä pidä yhdenillanjutuista, niin tästä puolentunnin kuluttua olikin toisen miehen kanssa sängyssä.

En itse väitä olevani herra täydellinen ja omat vikani tiedostan. Hänen kanssaan kuitenkin yritin parhaani.
Taitaa tää olla pitkllä tähtäimellä parempi vaan näin.
Tää olkoon jonkinlainen oppitunti, että kannattaa tutustua tarkkaan, eikä vain suinpäin ihastua.

Kyllä se tulee takas, jos on tullakseen.

Aina kannattaa lähestyä jos vaan on "puhtaat jauhot pussissa" eli rehellisellä pelillä.
Varsinkin silloin jos eron syy ei ole ollut mikään kovin ratkaiseva ja ette millään tulisi toistenne kanssa toimeen.
Pienet epäkohdat on hiottavissa ja kun tunnette jo toisenne se on helpompaa, ei tarvitse ihan aluku huumaa kokea, huumaa tietenkin mutta nyt molemmat järki ja sydän mukana.
Veikkaan että aika monella onnistuis eikä karkaisi eteenpäin tuntemattomaan..

Ehkä se, mikä hänet karkotti, että odotin hänen rakastavan minua enemmän mitä hän pystyi. Mut ei tää näinkään kovin hyvältä tunnu:/

Rakastamme toisiamme..toinen perhekeskeinen ja toinen haluaa olla vapaa...erosta 5 vuotta. Valitettavasti yksi rakkaudella tehty yhteinen lapsi! Eletään omilamme ja lapsesta huolihdemme parhaan mukaan ja sovusaa (useimiten).

Tottakai kannattaa jos on jotakin asiaa.
Vaikkapa näin: "Hei, muistatkos xxxxxxxxx vielä minua?
Tuli mieleen, että mitähän sinulle kuuluu, ei olla aikoihin nähty tai kuultukaan toisistamme. Onko sinulla perhettä? Minä vielä vapaana ja erehdyksistäni toivottavasti viisastuneena harkitsevampi kuin koskaan.
Silloin kävi kuin kävi, harmi..
Jos tuntuu siltä niin kirjoita jotakin.. : )
Mukavaa päivää sinulle, terveisin xxxxxxx

Ei kyl tää juttu on jo taputeltu ja on hyvin näin.
Mul on jo ihan hyvät fiilikset yksin, mielummin näin kuin epävarman ihmisen kanssa.
Eikä sitä paitsi mulla ole enää mitään sanottavaa hänelle.