Mitä sanoi Santeri Alkio – (seuraava teksti sisältää lainauksia)
Kristityn tuntomerkeistä ja velvollisuuksista
Ihminen ei saa paeta elämää. Kaikkein vähimmin sitä saa tehdä kristitty. Jos hän todella tuntee omistavansa Kristuksen, tulee hänen antautua yhteiskunnallista mädätystä suolaamaan. Jos hän sitä karttaa, on hän joko pelkuri tahi ilkeän voiton pyytäjä; menettämisen, persoonallisen lankeemuksen pelosta hän ei uskalla antautua siihen elämänkohinaan, missä juuri häntä tarvittaisiin.
Todelliselle kristitylle alkaa passiivinen suhtautuminen yhteiskunnan aineellisiin ym. ristiriitoihin käydä omaatuntoa levottomaksi tekeväksi synniksi, ja lähimmäisenrakkauden suuri käsky muuttua velvoittavaksi.
Käy vain minkä kirkkokunnan tai lahkon kokouksissa, ja epäile kaikkia muita harhaoppisuudesta, - sinun uskontosi on lopulta vain tuttavaseuran henkiyhteyttä, jolta Kristuksen käytännöllinen maailmanvalloitusajatus on karkoittunut ihmeitten maailmaan. Pysy vain aina kotona, usko, että sinulta ei Jumalasi voi vaatia maallisia suorituksia muita kuin oman etusi kaikkein visuinta valvomista, - se alkaa lopulta näyttää uskonnolliselta totuudelta.
Mutta nämä kaikki tapaukset osoittavat, kuinka vakava ja syvä oli Kristuksen ajatus silloinkin kun hän lausui: ”Valvokaa ja rukoilkaa, ettette kiusaukseen joutuisi!” Sillä syvin kiusaus, mikä meitä vaanii, on uni. Välinpitämättömyyden, itsekylläisyyden, itsekkäisyyden uni.
Mutta yhtä välttämätöntä kuin on itselleen säilyttää arvosteluvapaus, yhtä välttämätöntä on myöskin kuulua ihmiskuntaan, yhteiskuntaan toimivana, elämään osaa ottavana jäsenenä.
Santeri Alkon tekstin lainaus päättyy.
Tuolla lisää Alkion ajatuksia:
http://seppohautaaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/96913-paavo-väyryselle-–-näin-sanoi-santeri-alkio
Kristityn tuntomerkeistä ja velvollisuuksista
Ihminen ei saa paeta elämää. Kaikkein vähimmin sitä saa tehdä kristitty. Jos hän todella tuntee omistavansa Kristuksen, tulee hänen antautua yhteiskunnallista mädätystä suolaamaan. Jos hän sitä karttaa, on hän joko pelkuri tahi ilkeän voiton pyytäjä; menettämisen, persoonallisen lankeemuksen pelosta hän ei uskalla antautua siihen elämänkohinaan, missä juuri häntä tarvittaisiin.
Todelliselle kristitylle alkaa passiivinen suhtautuminen yhteiskunnan aineellisiin ym. ristiriitoihin käydä omaatuntoa levottomaksi tekeväksi synniksi, ja lähimmäisenrakkauden suuri käsky muuttua velvoittavaksi.
Käy vain minkä kirkkokunnan tai lahkon kokouksissa, ja epäile kaikkia muita harhaoppisuudesta, - sinun uskontosi on lopulta vain tuttavaseuran henkiyhteyttä, jolta Kristuksen käytännöllinen maailmanvalloitusajatus on karkoittunut ihmeitten maailmaan. Pysy vain aina kotona, usko, että sinulta ei Jumalasi voi vaatia maallisia suorituksia muita kuin oman etusi kaikkein visuinta valvomista, - se alkaa lopulta näyttää uskonnolliselta totuudelta.
Mutta nämä kaikki tapaukset osoittavat, kuinka vakava ja syvä oli Kristuksen ajatus silloinkin kun hän lausui: ”Valvokaa ja rukoilkaa, ettette kiusaukseen joutuisi!” Sillä syvin kiusaus, mikä meitä vaanii, on uni. Välinpitämättömyyden, itsekylläisyyden, itsekkäisyyden uni.
Mutta yhtä välttämätöntä kuin on itselleen säilyttää arvosteluvapaus, yhtä välttämätöntä on myöskin kuulua ihmiskuntaan, yhteiskuntaan toimivana, elämään osaa ottavana jäsenenä.
Santeri Alkon tekstin lainaus päättyy.
Tuolla lisää Alkion ajatuksia:
http://seppohautaaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/96913-paavo-väyryselle-–-näin-sanoi-santeri-alkio
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hengen täyteys tarvitaan uskoksi ja toivoksi ja rakkaudeksi ja Opetajaksi ja Puolustajaksi ja Isän Jumalan lähettäminen palvelustyöhön tarvitaan myös tunnusmerkein ja teoin sillä niin on kirjotiettu merkkien seuraavan Jeesuksen lähettämiä. Omassa voimassa ei kannata paljon vaivaa nähdä, vaikka ei olekaan kielletty. Ensin Hengen täyteys ja johdatus, kenties kaksittain kuten Paavalikin Herran Hengen johdatuksessa Barnabaan kanssa, sillä Jumala on sama eikä muutu. Myös Jeesus lähetti omansa kaksittain, eikä kolmilankainen helposti katkea verrattunan yhteen.