Olisikohan tällä osastolla henkilöä joka kertoisi Kansanhuollosta? Toimi 1939 - 1950. Ruohonjuuritaso kiinnostaa, mitenkä karjanomistajille ja viljanviljelijöille määräytyivät luovutusvelvollisuuden määrät? Luetteloista ei saa oikein tolkkua. No villan luovutus tapahtui niin että alle vuoden ikäisestä lampaasta katsottiin saatavan 300 grammaa villaa ja yli vuosikkaasta 700 g, mutta vähennettiin luovutettavasta määrästä omaan tarpeeseen tuleva. Mutta miten paljon henkeä kohti, aikunen ja lapsi?
Sitten tärkein tuo viljan luovutus, samoin heinien, kananmunien jne? Vain hevosten pakko-otto on selvinnyt ja autojen.
Kertoisiko joku tai antaisi vihjeen mistä kysellä?
Sitten tärkein tuo viljan luovutus, samoin heinien, kananmunien jne? Vain hevosten pakko-otto on selvinnyt ja autojen.
Kertoisiko joku tai antaisi vihjeen mistä kysellä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nyt on ihan eri määräykset kuin silloin. Ei niitä lihoja ja villoja silloinkaan ihan ilmaiseksi tarvinnut antaa vaikka hintataso oli matala. Kansanhuollon tarkoitus olikin tasata puutetta kaikille. Valtio määräsi ostohinnat ja myyntihinnat. Samaten valtio määräsi tuotteita luovutettavaksi myyntiin sieltä, missä oli tuotantoa.
Kulutus oli kortilla, sai ostaa vain määrätyt määrät niitä tuotteita joista oli pula.
Nyt mennään ainakin aluksi suosituksilla ja resepteillä. Lihan tuotantoa vähennetään, koska lihakilon tuottamiseen menee paljon sellaista viljaa ja muuta kasvista, jota ihminen voi keittää ja paistaa itse syötäväkseen. Tuotantoketju lyhenee ja tuotantoaika lyhenee, kun esim kauran syö ihminen, eikä sitä anneta hevosille, lehmille, kanoille, jne. Kaurapuuro ja -keksit on oikein hyviä ihmisen syötäviksi, samaten monet muut kasvituotteet.
Kansanhuolto toimii tulevina kriisiaikoina. Valtio (Elinkeinoministeriö) kerää tietoa tuotannosta ja menekistä. Jos esim. ruuan tuotanto on pienempää kuin menekki olisi, niin menekkiä aletaan säännöstellä ja tuotantoa yritetään lisätä. Se tapahtuu aluksi niin, että niukasti saatavien tuotteiden hinta nousee, mutta helpommin tuotettavien tuotteiden hinta säännöstellään määrätylle tasolle. Siten esim ulkomailta tulevien tuotteiden hinta todennäköisesti tulee olemaan korkea, kahvi, hedelmät, jne. Kotimaassa tuotettavien viljan, kasvisten, marjojen, perunoiden y.m. hinta pidetään tyydyttävällä tasolla valtion hintasäännöstelyn avulla. Jos tuottajat eivät meinaa myydä kauppaliikkeille, niin valtio märää luovutusvelvollisuuden, ei silti ilmaiseksi tarvitse antaa, mutta kohtuulliseksi määrätyllä hinnalla. Kansalle pannaan ostokatto määrien suhteen niistä tuotteista, joista on pula , ostokortit käyttöön. Jos pulaa ei ole niin ei tarvita säännöstelyäkään, vaan kauppaa käydään normaalilla tavalla.
Ruuan tuotantoaikoja ja tuotantoketjua pyritään lyhentämään, niin että satokauden aikana saadaan tarvittava vilja, hedelmät, vihannekset y.m. seuraavaksi talvikaudeksi. Myös siemenet seuraavalle kaudelle täytyy säästää. Lihan tuotanto vaatii mm viljaa, jota ei siihen saata riittää, koska se tulee nopeammin ja tehokkaammin käyttöön ihmisten ruokana. Kunnat järjestävät paikalliset kansanhuoltotoimistot ja maataloustoimistot ja niille henkilöstön. Henkilöstöä on koulutettu jo pari vuosikymmentä mahdollista tarvetta varten. Toivottavasti sitä tarvetta ei koskaan tulisi.