Oma vastaukseni asettamaani kysymykseeni, mikä on tämä voima, on varsin samansuuntainen kuin Martti E. Miettisen. Mielestäni aikanamme uskovien eksyttämiseksi demoniset ja okkultistiset vallat ovat saaneet ja niille on annettu erikoinen taito ottaa käyttöönsä kaikki Raamatussa mainitut ns. yliluonnolliset armolahjat, karismat.
Itse näen, että käsittämättömällä tavalla tällaiset "piirteet" ja niiden takana olevat vallat osaavat jäljitellä elävää kristillisyyttä ja pettää vanhojakin uskovia. Niille on annettu suuri lumoamisvoima. "Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen" (2 Tess 2:11). "Ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin" (Matt 24:24). "Ja se tekee suuria ihmeitä, niin että saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden. Ja se villitsee maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä, joita sen sallittiin tehdä" (Ilm 13:13-14a).
Nämä henkivallat osaavat mitä uskottavimmin jäljitellä Kristus-uskon näkyviä tunnusmerkkejä ja sen ilmenemismuotoja. Eksytys tulee yhä hienosyisemmäksi. Nuo henget ovat tavattoman notkeita, mukautumiskykyisiä ja rohkeita. "Eikä ihme, sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi" (2 Kor 11:14). Ne eivät edes pelkää käyttää kristillisen uskomme ydinsanoja kuten ristiinnaulittu Jeesus, Jeesuksen veri, Jeesuksen ylösnousemus, sillä nämä sanat kertovat historiallisesta tapahtumasta. Pakkohan riivaajienkin on pitää niitä totena "ja vapisevatkin" (Jaak 2:19). Nämä vallat eivät pelkää myöskään käyttää Raamatun lauseita, jolloin Raamatun ulkonaisen käytön pohjalta tulee entistä vaikeammaksi erottaa, mikä on se voima, valta ja henki, joka nyt käyttää näitä raamatunlauseita.
Väitän, että okkultistiset ja demoniset henget ovat erittäin kiinnostuneita sellaisesta uskovasta, joka on avannut sielunsa ovet hurmoksellisuudelle. Ne haluavat livahtaa sisään vartioimattomasta ovesta. Vain valvovalla omallatunnolla vaeltava uskova, joka suostuu koko ajan Raamatun sanan tutkivaan ja koettelevaan kontrolliin pysyy hengellisesti terveenä ja raittiina puhuessaan kielillä tai profetoidessaan. Vain silloin hän todella rakentaa oikein uskonelämäänsä ja seurakuntaa. Armolahjojen sokea, arvostelukykyä vailla oleva käyttö meidän ajassamme vie aina harhaan.
10. Joitakin uskovien silmiä avaavia tämän vaikuttavan voiman näytöksiä nuo henget ovat kuitenkin tehneet. Yksi sellainen antoi vakavan varoituksen koko kristikunnalle jo vuonna 1979. Silloin amerikkalaisen arvostetun saarnamiehen, evankelistan, sielujenvoittajan, rukouksella parantajan ja köyhien auttajan Jim Jonesin lumoamina lähes 900 uskovaa teki syankaliumilla itsemurhan Guyanan viidakkoplantaasilla. He olivat menneet sinne pakoon tätä pahaa maailmaa odottamaan Kristuksen pikaista paluuta.
Itse uskon, että tammikuussa 1994 alkanut Toronton nauruherätys avasi varsin monen uskovan silmät näkemään helluntailiikkeen, karismaattisen liikkeen ja kolmanneksi aalloksi nimitetyn Wimberin aikaansaaman voimaevankelioimisen todellisen syväluonteen. Kaikesta hälyttävyydestään huolimatta yllättävän moni uskova lumoutui Suomessakin Toronton nauruherätykseen.
Jos koskaan, niin juuri tänä aikana on huutamalla huudettava Paavalin tavoin: "Oi te älyttömät.... kuka on lumonnut teidät, joiden silmien eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna" (Gal 3:1).
Uskon, että Jumala ei enää tahdo antaa eikä käyttää näitä ihmeenkaltaisia armolahjoja juuri siksi, että ne sotkevat niin pahasti uskovien mielet nykyisessä lopunajallisessa tilanteessa.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/teemat1h.htm
Itse näen, että käsittämättömällä tavalla tällaiset "piirteet" ja niiden takana olevat vallat osaavat jäljitellä elävää kristillisyyttä ja pettää vanhojakin uskovia. Niille on annettu suuri lumoamisvoima. "Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen" (2 Tess 2:11). "Ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin" (Matt 24:24). "Ja se tekee suuria ihmeitä, niin että saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden. Ja se villitsee maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä, joita sen sallittiin tehdä" (Ilm 13:13-14a).
Nämä henkivallat osaavat mitä uskottavimmin jäljitellä Kristus-uskon näkyviä tunnusmerkkejä ja sen ilmenemismuotoja. Eksytys tulee yhä hienosyisemmäksi. Nuo henget ovat tavattoman notkeita, mukautumiskykyisiä ja rohkeita. "Eikä ihme, sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi" (2 Kor 11:14). Ne eivät edes pelkää käyttää kristillisen uskomme ydinsanoja kuten ristiinnaulittu Jeesus, Jeesuksen veri, Jeesuksen ylösnousemus, sillä nämä sanat kertovat historiallisesta tapahtumasta. Pakkohan riivaajienkin on pitää niitä totena "ja vapisevatkin" (Jaak 2:19). Nämä vallat eivät pelkää myöskään käyttää Raamatun lauseita, jolloin Raamatun ulkonaisen käytön pohjalta tulee entistä vaikeammaksi erottaa, mikä on se voima, valta ja henki, joka nyt käyttää näitä raamatunlauseita.
Väitän, että okkultistiset ja demoniset henget ovat erittäin kiinnostuneita sellaisesta uskovasta, joka on avannut sielunsa ovet hurmoksellisuudelle. Ne haluavat livahtaa sisään vartioimattomasta ovesta. Vain valvovalla omallatunnolla vaeltava uskova, joka suostuu koko ajan Raamatun sanan tutkivaan ja koettelevaan kontrolliin pysyy hengellisesti terveenä ja raittiina puhuessaan kielillä tai profetoidessaan. Vain silloin hän todella rakentaa oikein uskonelämäänsä ja seurakuntaa. Armolahjojen sokea, arvostelukykyä vailla oleva käyttö meidän ajassamme vie aina harhaan.
10. Joitakin uskovien silmiä avaavia tämän vaikuttavan voiman näytöksiä nuo henget ovat kuitenkin tehneet. Yksi sellainen antoi vakavan varoituksen koko kristikunnalle jo vuonna 1979. Silloin amerikkalaisen arvostetun saarnamiehen, evankelistan, sielujenvoittajan, rukouksella parantajan ja köyhien auttajan Jim Jonesin lumoamina lähes 900 uskovaa teki syankaliumilla itsemurhan Guyanan viidakkoplantaasilla. He olivat menneet sinne pakoon tätä pahaa maailmaa odottamaan Kristuksen pikaista paluuta.
Itse uskon, että tammikuussa 1994 alkanut Toronton nauruherätys avasi varsin monen uskovan silmät näkemään helluntailiikkeen, karismaattisen liikkeen ja kolmanneksi aalloksi nimitetyn Wimberin aikaansaaman voimaevankelioimisen todellisen syväluonteen. Kaikesta hälyttävyydestään huolimatta yllättävän moni uskova lumoutui Suomessakin Toronton nauruherätykseen.
Jos koskaan, niin juuri tänä aikana on huutamalla huudettava Paavalin tavoin: "Oi te älyttömät.... kuka on lumonnut teidät, joiden silmien eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna" (Gal 3:1).
Uskon, että Jumala ei enää tahdo antaa eikä käyttää näitä ihmeenkaltaisia armolahjoja juuri siksi, että ne sotkevat niin pahasti uskovien mielet nykyisessä lopunajallisessa tilanteessa.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/teemat1h.htm
Vastaukset 7
Vanhimmat
Osuitpa arkaan aiheeseen. Vaikka puhutkin asiaa ja totta, niin silti monet vilpittömät kristityt tulevat syyttämään sinua perkeleellisestä Pyhän Hengen vastustamisesta.
Niin monta vuotta on odotettu herätystä ja mummot ja muut ovat kuulleet opetettavan, että Pyhä Henki tulee ihmein ja merkein. Ja kun viimein alkaa jossain jotain karismaattista tapahtumaan, niin "kukaan" ei enää rohkene käydä tutkimaan sen oikeallisuutta, kun vanhatkin lähtevät onnesta soikeana uskossa mukaan.
Oikeata Pyhän Hengen näkyvää toimintaa on, enkä myöskään voi mennä kiistämään armolahjojen todellisuutta, sillä itsellänikin on armolahjoja.
Kuitenkin kirkkohistoriassa on niin monesti ammuttu yli karismaattisen toiminnan kanssa, että lopulta on kirkon piirissä pyritty tukahduttamaan kaikki Hengen työ. Luonnollisesti karismaatikot ovat saaneet tästä aiheen syyttää kirkkoa Pyhän Hengen vastustamisesta.
Mistä minä sitten tiedän onko karismaattisuus aitoa? En ole monestikaan hengessäni voinut yhtyä karismaatikkojen julistukseen ja tekoihin.
Meille on annettu käsky koetella ja tutkia. Useinkaan tällainen toiminta ei tuo lähemmäs Kristusta. He kyllä kiistävät väitteeni. Korostuuko siellä kristuksen työ syntisen vuoksi? Eipä juuri. Toiminta johtaa yleensä tunteen ja kokemuksen hakemiseen ja luulen, että nämä tunteet eivät monestikaan ole armon kokemisen tunteita. Armolla ymmärrän tässä nyt syntien anteeksisaamisen.
Jeesuksesta kyllä puhutaan, mutta lakia siellä ei ole. Jos joku siellä itsensä Jeesukselle antaa, niin epäilen, onko Jumalan laki ja evankeliumi ollut vaikuttajana.
Jos asia on kuin puhun, niin epäilen voiko usko syntyä ja levätä fiilisten varassa.
Vaimoni on aina ollut hienolla tavalla karismaattisuuden kannattaja. Hänellä on henkienerottamisen armolahja. Hän ei enää pysty olemaan monessakaan karasmaattisessa kokouksessa. Se tarkoittaa, ettei siellä ole kaikki kunnossa...
Jos nyt joku toteaa minun olevan jossakin asiassa väärässä, niin toivon, että hän ilmaisee sen järkevästi ymmärrystä ja tietoa käyttäen, eikä kirjoittele tunnekuohun vallassa asiattomuuksia.
Kun hän näin tekee, niin minäkin voin rakentua lisää muiden uskonrikkaudesta.
On hyvä tutkia henget ovatko ne Jumalasta.
Mutta kuka kykenee arvostelemaan Pyhän hengen jakamia armolahjoja? - Mielestäni vain sellainen, jolla itselläkin on armolahjoja.
Yleensä armolahjojen toimintaa arvostelevat sellaiset, joilla ei itsellä niitä ole. He eivät ole saaneet Pyhän hengen kastetta, vaan uskottelevat saaneensa. Sellainen, jos mikä on todella suurta harhaa ja apostolisesta uskosta luopumista. Apt.10:43-48. 1 Kor. 12:31.
Itse rukoilen joka päivä kielillä (1 Kor. 14:2). Tahtoisin olla Pietarin tavoin myös hurmoksissa, mutta siihen ei Pyhä henki vielä ole johtanut (Apt. 10:9-10 ja 11:5).
- - -
Kielillä puhuminen ei ole varsinaisesti armolahja, vaikka se ihmisen paineita helpottaakin.
Alitajunta vain pääsee purkautumaan, kun ihminen (alitajunta)voi puhua sellaista ääneen, mitä kontrolli ei normaalisti sallisi.
Paavalikin yrittää varovasti toppuutella aikalaisiaan, kun nämä kuvittelivat kielillä puhumisen olevan jotain merkityksellistä yms.
Pienet lapsetkin sitä harrastavat, ja itsekkin olen huvikseni kokeillut, joten kuka tahansa voi sitä tehdä, ja myös tekeekin, sillä tekniikka on käytössä muissakin kuin uskovaisissa piireissä.
Pitää vain antaa hieman aikaa itselleen, että alitajunta pääsee vapaasti ilmaisemaan itseään. Joiltain ihmisiltä se onnistuu nopeammin kuin toisilta. Jotkut jarruttelevat itseään, tai vierastavat sitä tapaa; eivät koe omakseen.
Kielillä puhuminen ei siis ole hengellinen asia, vaan sielullinen, ja tämänhän Paavali totesikin omalla tavallaan. Varsinaiset armolahjat ovat ihan muuta.
Lopuks sanon, että tapa millä uskovaiset jakavat kielillä puhujat ja ne, jotka eivät puhu kielillä eriarvoisiksi hengellisessä mielessä, on valheellinen, eikä perustu todelliseen hengelliseen arvostelykykyyn.
Mutta kielillä puhuminen laukaisee ihmisen sisäisiä paineita, joten siinä mielessä se on arvokas, kuten Paavalikin totesi. Hengellisyyden kanssa sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä.
Lisään vielä sen, että kun olen tutustunut nuoriin uskoviin, enemmistö naisia, niin en ole voinut olla panematta merkille, että nämä rupeavat rakentamaan egoa siitä, että he puhuvat kielillä. Ja myös suhtautuvat hieman halveksivasti ja pienoisella ylenkatseella niihin uskoviin, jotka eivät sitä kykyä "omaa".
Tämän valinnan seurauksena heidän hengellinen ylpeytensä kasvaa(ovat korottaneet itseään suhteessa toisiin), ja Jeesuksen henki aina hieman heistä väistyy, joten kehitys on epäsuotuisa tältä osin.
Joten ainakin tämä haitallinen tekijä kielillä puhumisessa on, joskaan se ei johdu käytetystä tekniikasta, vaan ihmisen tarpeesta ja taipumuksesta rakentaa egoaan mitä hulluimmilla tavoilla.
En löydä tekstistäsi mitään perusteluja muita kuin kehälogiikkaa tyyliin: s voi jäljitellä armolahjoja, kaikki armolahjat ovat siis s:sta. Ja Jim Jonesillahan ei ole asian kanssa mitään tekemistä.
Ei ole mitään syytä pelätä Jumalan Henkeä, kun pitäytyy tukevasti Raamattuun eikä avaa itseään mille tahansa vipellykselle.
Olin pari vuotta sitten aikeissa pistäytyä iltakirkossa eräänä sunnuntaina. Istuuduin penkkiin ja odotin tilaisuuden alkamista. Kirkkoväen joukossa oli paljon nuorehkoja ja keski-ikäisiä naisia ja vain muutama mies.
Tilaisuuden alussa alettiin laulaa laulun yhtä jaetta mantranomaisesti..ainakin se minulle erään vanhemman herätysliikkeen piirissä kasvaneelle tuntui siltä.
Puhuja nousi korokkeelle ja aloitti puheensa suureleisesti kertoillen mukavia juttuja, saaden suuren osan yleisöstä nauramaan...olin ymmälläni ja minusta kaikki tuntui teatterilta.....
Tilaisuuden loppupuolella mentiin alttarille puhujan avustajien rukoiltavaksi..sinne mentiin penkkiriveittäin ja menin muiden mukana...syytä siihen en tiedä.
Monet kaatuivat kun heidän puolestaan rukoiltiin ja heitä varten oli varattu vastaanottajia...kaatuminen taisi siis olla yleistä...
uhujan tullessa kohdalleni, katseemme kohtasivat ja tunsin kuinka minua yritettiin hienovaraisella liikkeellä saada kaatumaan....
Jälkeenpäin tajusin sen, ettei minun olisi lainkaan pitänyt mennä alttarille, koska koin sen vastenmielisenä jo sinne mennessäni.
Olen aivan vakuuttunut siitä, että siinä tilaisuudessa oli paljon väärää, sellaista, joka koskettaa meidän psyykeämme, hoitaakin sitä ehkä hetken verran. Jumalan Hengen vaikutus on aivan toisenlaista. Se kyllä paljastaa minun suuren syntisyyteni ja alastomuuteni, kaikenlaisen avuntarpeeni. Mutta se kokoaa minut täysin armon alle, turvallisesti ja varmasti, ilman konsteja ja kokemuksia.
Tarvitsin tämän kirkkoillan ymmärtääkseni oikean ja väärn hengellisyyden eron, olin sinä iltana taitekohdassa ja Jumala armossaan varjeli minut eksymästä.
Tervehdys.
Alkukirkon aikoina nk "Karismaattisuus" oli vallalla alkukirkossa yleisemmin.
Kaikki me teemme jumalan työtä omalla tavallaan. Miksi hyväksyt toisen tavan, mutta hylkäät toisen.
Jos kaikki ovat oikeassa, hylkäätkö jumalan sanan ja hyväksyt toisen sanan, varsinkin kun molemmat pohjaavat raamattuun ja yksikään sieltä lainattu sana on 100% totta.
St Morningstar.
"100% totuus.!"