Miksi maailmassa erotellaan hyvä ja paha, mistä nämä ovat tulleet?. Kuka keksi mikä on hyvää ja mikä pahaa?. Meidän luontomme automaattisesti ajattelee että hyvä on parempi, se ajattelee niin koska meidät on luotu siten että jokaisella on sisimmässään joskus ikävä hyvää- Luojaansa. Ja sen ikävän voi paaduttaa. Ikävä tulee esiin siinä kun alkaa kyselemään, alkaa miettimään mitä elämä on, mitä minä olen missä minun tekijä. Tämä on Jumalan hiljaista kutsua luoksensa. Usein paadutetaan sydän kutsua vastaan. Moni tekee sen vain siksi koska maailmassa puhutaan pahaa uskovaisista, usea ei perehdy asiaan, riittää että kuulee muiden puhuvan, moni jättää asian koska ei ymmärrä (kuvitelkaa kuinka omahyväistä, mun tarvii tietää kaikki ennenkuin voin uskoa). mutta siitä sen näkee joku puhuu pahaa, toinen uskoo sen ja näin ollen ei saa koskaan sitä kaipaamaansa hyvää vain sen takia kun ei itse jaksa perehtyä. Ja menee massan mukana, mitä muut sitä minäkin perässä. MUTTA kuinka moni todellisuudessa perehtyy itse tähän kirjaan joka kertoo aiheesta, raamattuun! Ei kovin moni. Tai ehkä pari sivua sieltä täältä, mutta ei kokonaisuutena. Perehtykää.. Onko uskossa kyse todella siitä mitä maailma puhuu, maailma joka EI TODELLAKAAN ole perehtynyt siihen mitä usko tarjoaa! Ja ihmiset jotka uskovat eivät ole täydellisiä, eivät todellakaan, he tekevä väärin ihan samoin kuin muutkin KOSKA HEKIN OVAT IHMISIÄ! vain Jumala on täydellinen, miksi ihmiset odottavat uskovaisilta täydellistä käytöstä. Uskovaisten pointti on siinä että saadaan anteeksi kaikki se paha mitä tehdään, koska Jeesus on kuollut puolesta ja sovittanut meidät Jumalan kanssa, kuitenkin uskovaisen on taisteltava pahaa vastaan ja yrittää voittaa paha hyvällä, mutta se on taistelua, koska paha saatana on sotkemassa ja yrittää kaikkensa viedä pois Jumalan käsistä.
mitä on hyvä ja paha?
sorryteksisotku
167
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
(Tiivistä, lisää kappaleenjakoja.)
Ihmisten maailmassa erottavat tekijät liittyvät aina siihen, että ihmiset ovat vahvasti ryhmäeläimiä. Luomme joukkoja ja joukkoeita.
Ihmisen maailmassa ilmeneviä joukkojen rajoja: minä ja sinä, me ja he, nainen ja mies, ystävä ja vihollinen, uskova ja ei-uskova, puolesta ja vastaan, lainkuuliainen ja rikollinen jne..
Yksilökohtaisesti joukko rajataan vähintään kahteen osaan: joukkoon kuuluva ja joukkoon kuulumaton.
Hyvä vastaan paha on vain yksi erottelujoukko muiden mukana. Hyvän ja pahan erottelu on subjektiivista, joukko kohtaista. Lähes aina oma joukko mielletään hyväksi ja vastajoukko pahaksi. Yhteiskunnassa hyvän ja pahan määrää yleisesti valtaapitävät, vallitseva mielipide tai kulttuuri.
Hyvä ja paha eivät ole millään tavalla absoluuttisia arvoja tai totuuksia, kuten eivät ole oikeudenmukaisuus ja vääryyskään. Ne ovat aina suhteellisia joukkoja.
Jos haluat tietää lisää, lue Elias Cannettin Joukko ja valta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Joukko_ja_valta