Miten auttaa hieman yksinäistä pienituloista miestä?

Sulla on hyvä sydän. Se on sellanen pääoma, jota ei rahalla mitata. Itse aattelen tosta tilanteesta, että miten ois ihan suora puhe. Aluks tietysti voit kysyä, ett haluaisko mies niitä sinun huonekalujasi. Jotkut tykkäävät askeettisesta elämästä. Mitä tulee noihin lahjoittajiin, voisit käydä juttelemassa, vaikka punaisen ristin kanssa ja kertoa tilanteesta. Saattas olla hyvä myös "udella" hakeeko mies etuuksia, jotka hänelle kuuluisivat. Se on jo vaikeampaa saada selville. Vois olla, että mies on myös yksinäinen ja ei siten viihdy asunnossaan. Tsemppistä teille-olisi kiva kuulla päivitys tilanteeseen.

Onko mies köyhä ?
Pankkitilin saldo on ?
Enpä lähtisi noilla antamillasi juttueväillä tärvelemään naapurisopua.
Onko miehellä asumusero meneillään tai naisystävä jonka luona
majailee ,eikä näin ollen tarvitse muuta kuin oman katon päänsä päälle.
Kenties mies haluaa elää vaatimattomasti ?
Ja kuinka pääsisit miehen iholle toteuttaaksesi omaa auttamusviettiäsi
täyteen kukoistukseen .Sinun tulee ansaita miehen luottamus ,samaten
miehen tulee olla luotettava sinua kohtaan pyrkiessäsi sistuskonsultiksi
miehen talouteen.
Etkö mielestäsi auttanut häntä riittävästi vai missä vika ?
Kun lähdet auttamisen tielle kasvatat samalla kiitollisuuden velkaa
naapurillesi.
Halpakorkoinen laina toimii paremmin .Kiitollisuutta on vaikeampi
kuitata .
Jos kuitenkin mieli tekee puuttua miehen elämän kulkuun ja hänkin
kaipaa seuraa itselleen piipahda kylässä jos vain hänelle sopii.
Yksinäisyyden poisto ei synnytä kiitollisuuden velkaa.Vielä parein
jos kaksi yksinäistä saisivat toisistaan seuraa.
Jos aloittaja on mies pyydä johonkin miesten juttuun mukaan.

Yksi tapa kohdata asia .Ajattele miltä sinusta itsestäsi tuntuisi ,jos sinulla
olisi asunnossasi niukalti tavaraa .Haluatko naapurin auttavan sinua
jos taloudellisista syistä et kykenisi kalustamaan kotiasi?

Mitä vastaat .Olisi kiva saada oma mielipiteesi asiasta, jos tilanne
olisi toisinpäin.

Ei varmaan ole yhtään liian tunkeilevaa kysyä mieheltä haluaisiko hän muutamia vanhoja huonekaluja ja muuta kodin tavaraa.
Itse olen nais-ihminen mutta jos olisin tuossa tilanteessa että en saisi itse kalustettua kotiani ottaisin mielelläni vastaan tavaraa.
Tyttäreni muutti muutama vuosi sitten omilleen ja hän ei heti saanut hankituksi kaikkia tarvittavia kalusteita niin kaverit lahjoittivat keittiön pöydön ja tuolit sekä vuodesohvan. Hänellä on ne vieläkin käytössä eikä ikinä unohda miten ihania jotkut ihmiset voivat olla.
Viime syksynä eräs ystäväni kävi meillä ja tarjoutui kuskaamaan autollaan minut kauppaan jos haluaisin. Sanoin että ihan hyvä ajatus muuten mutta nyt ei ole tilillä kuin alle kaksi euroa eikä tule ennen kuin ensi viikolla. Hän sanoi antavansa lainaa jos haluasin. En halunnut vaan sanoin hyvin pärjääväni seuraavaan viikkoon. Seuraavana päivänä hän ilmestyi ovelleni kaksi kassillisa ruokaa mukanaan. Ei suostunut ottamaan mitään rahaa niistä vaan sanoi että just siksi ystävät ovat olemassa.
Häntä en unohda koskaan!

Mielestäni tuttavien ja ystävien antama apu on aivan eria asia ,
mitä jonkun hyvää päivää tutun naapurin asioiden "tonkiminen",
Vaikkakin tarkoituksena olisi tuottaa lähimmäiselleen helpotusta
asioissa , jotka itse kokee puutteellisiksi ,niin naapurisi ei välttä-
mättä ajattele laillasi.
On mielestäni tunkeilevaa rynnätä utelemaan naapureiden huushollien
puutteita yhden tuttavuuuden jälkeen .
Naapuri kykeni itse pyytämään apua .miksei jatkossakin ?.
.
Hyviin tapoihin kuuluu ensin tehdä tuttavuutta naapuriin,ennen kuin
astuu naapurin" tontille" avustustyöntekijän virkaa hoitamaan.

Aloittajan kuvaamassa tapauksessa apu lähti liikkeelle naapurin
omasta toimesta .Toinen naapuri pääsi eroon tarpeettomasta kierrätys-
kamasta ,näin ollen tilalle saatiin ainakin toimiva tv..


Kun tuttavuus on hierottu voidaan ryhtyä" kaupantekoon ."
Jotkut ihmiset muutaessaan pois laittavat kerrostaloissa seinälle
ilmoituksen tarpettomasta tavarsta sohvasta tai mistä
milloinkin .Nimi ja huoneiston numero mistä voi tarpeettomiksi
käyneet huonekalut kuitata iselleen maksua vastaan tai ilmaiseksi.

Ystävysty ensin. Älä tunkeile, koska monet ihmiset haluavat pärjätä sillä mitä on. Askeettisestikin.

Olet hieno ihminen ja kaltaisiasi on maailmassa ihan liian vähän. Opettele silti kuulemaan herkin korvin ja sydämellä :)

itse kyllä ottaisin mielelläni vastaan huonekaluja jos tuntisin lahjoittajan tai sitten se olisi täysin tuntematon mihin en ikinä törmäisi. Jotenkin semmoiselta puolitutulta olisi vaikea ottaa almuja vastaan kun tulisi valtava epäonnistumisen tunne. Ideana kyllä hyvä. Olis ittelläkin ylimääränen tv taso minkä voisi lahjoittaa jollekkin.

"Tästä päästäänkin itse asiaan eli miten voisin kysyä mieheltä että huoliiko hän lisää huonekaluja esim sohvan ja tv-tason mattoja jne. niin etten ole liian tunkeileva tai holhoovan oloinen."

Ensi kerralla nähdessänne voit kysäistä siitä telkkarista siihen suuntaan, että kai se toimii kunnolla kun sillä ikääkin jo on. Ettei romua ollut tarkoitus antaa tjsp. Ja samalla tai myöhemmin sanoa, että tuli siitä televisiosta mieleen, että kelpaisiko tv-tasokin, joka on turhaksi jäänyt.

Henkilöä tapaamatta on kuitenkin vaikea sanoa, mitä sopii sanoa ja mitä ei. Jos telkkaritaso kelpaa ja edelleen tuntuu luontevalta jatkaa, niin ehkä voi mainita kaikenlaista muutakin kertyneen vuosien aikana niin kuin tuo sohvakin, joka pitäisi saada pois että keksisikö hän tuollaiselle käyttöä... Varminta olisi kuitenkin jättää tarjoamiset siihen tv-tasoon, kelpaa tai ei.

"Miehellä ei ole vissiin varaa eikä kuljetus mahdollisuutta huonekaluille niin ajattelin itse kerätä miehelle huonekaluja ja kuljettaa ne hänelle jos vaan huolii."

Tämä ei ole enää luontevaa. Anteliaisuutesi ja välittämisesi ovat hyviä piirteitä, mutta kolmansien tahojen tavaroiden kerääminen hänelle on todennäköisesti hänen ylpeytensä loukkaamista. Omia turhia kamoja voi ehkä näyttää ja tarjota, ei yhtään toisten tavaroita. Hän on pärjännyt elämässä nykyiseen ikäänsä asti ja pärjännee jatkossakin ilman apuasi. Miehellä kuin miehellä on ylpeytensä, hänellä ei ehkä juuri muuta olekaan.

Oletettavasti hänelle on tärkeämpää olla hyvissä väleissä naapurin kanssa kuin kerätä kamaa kotiin. Jokainen antamasi tavara muistuttaa häntä sinusta. Lienee parempi sinun mennä johonkin vapaaehtoishommaan auttelemaan kuin se, että pilaat välinne puuttumalla liikaa naapurisi elämään.

Voihan sitä kysyä kiertoiteitse rapussa:"Hei taas, tiedätkö ketään joka voisi huolia vanhoja käyttökelpoisia tavaroitani? En viitsisi niitä roskiinkaan heittää kun joku voisi niitä tarvita..."

"Siitä se ajatus sitten lähti..."
- Tikkurila :)

Sinä teet juuri niinkuin sinun sydämesi sanoo, etkä kuuntele näitä "viisaita" jotka sanoo "pitää ensin tutustua.." ei vanha mies ajattele sellaista, on vain tyytyväinen josko joku ajattelee hänelle jotakin hyvää. Ja hienotunteisesti voi myös lähestyä.
Sinulla on hyvä sydän, arvosta sitä itse jos toiset eivät sitä osaa.

Oikeastaan ei voi mennä kenenkään tupaan "mitä oma sydän " on asiasta
mieltä periaatteella Mielestäni on hyvä tutkia toisen tunnetahtoa.
Oliko alkuperäisen tarkoitus kartuttaa omaa hyväänsä ja saada kiitosta
osakseen palstalaisilta? Ei suinkaan ,
Monet hyväntekijät laittavat hyvän kiertoon välikäsien kautta .
Haluavat esiintyä kasvottomina ,eivät halua vastiketta hyvälleen.
Kotirauhaa ei voi kukaan mennä rikkomaan oman mielensä mukaisesti.
Hänen kotonaan määrää täysin asukkaan sydämmen tahto
Asukas päättää omasta kodistaan.
Hän kutsuu sinut kylään .Et voi kutsua itseäsi naapuriin kylään.

Mulla on asunnossani sänky, pöytä, pari jakkaraa, halpa telkkari ja minimimääräastioita. Olen kuitenkin vakinaisessa työssä käyvä, entinen työtön, yksinäinen kyllä. En halua tuhlata kaikkia rahojai kerralla, vaan hankin pikkuhiljaa tarvikkeita. Tunnistamisen vuoksi en halua kertoa kaikkea itsestäni. Kuitenkin haluan itse päätää mitä hankin.

Kolikon toinen puoli, kirjoitin tästä joskus viime vuonna. Veljeni on sairaeläkeläinen, joka ei oikeastaan ole köyhäkään vaan elää pihisti, tämä selvisi itselleni äskettäin, että tilillään on ihan mukava pesämuna. Se hänelle suotakoon. Mutta hän on hyväsydämisten lahjoittajien kaatopaikka. Veimme kierrätykseen viisi tv:tä, ja maksoimme kierrätysmaksun. Veljeni asuu kotitaloamme;autotallissa on iso kasa huonekaluja, joille ei ole mitään käyttöä, kun hyviä entisiäkin on. Mitä pelkistetympi poikamiehen asunto on, sitä helpompi se on siivota. Minua jossain määrin ärsyttää muutama sukulainen, jotka piristävät asuntoaan koriste-esineillä = keräävät pölyä.

Viestini pointti on, että älä lahjoita jos ei tarvitse. Ei vähävarainenkaan tarvitse tavaravuoria turhaa roinaa. Ei kyse ole nirsoudesta, vaan siitä, että joku muu on jo ko. tavaran lahjoittanut. Aloittajalla on ehkä hyvä sydän, mutta moni lahjoittaja ei lahjoita tavaraa vilpittömästi hyvästä sydämestään, vaan päästäkseen roinasta eroon ja säästäkseen kierrätysmaksut.

Suomessa on paljon ihmisiä, kuten nytkin huomaa, jotka ovat sitä mieltä, ettei auttaminen kuulu toisille. Eräissä muissa kulttuureissa mentäisin avoimin sydämin auttamaan. Sinulla on hyvä sydän. Papalla on taitanut olla rankka elämä takanaan. Tietääkseni sossustakin on mahdollista saada pientä apua kalusteisin, jos kerta ei mitään ole hänellä. Mutta myös SPR on hyvä apu ja heidän kanssaan voisi neuvotellla. Sinä, Reijo olet hyvä ihminen. Onneksi olet olemassa täällä kylmässä Suomessa.

Eräissä muissa kulttuureissa toimitaan toisin mitä suomessa.
Siellä voit toteuttaa heidän tapojaan, näin ollen et polje
heidän ihmisarvoaan.
Hyvänä tapana pitäisin ensin tutustumisen naapuriin lenkkeilyn
tai muun toiminnan kautta .
Pelkkä tavaran vienti on kylmää ja tunteetonta touhua.
Tavara ei ole yksinäisyyden korvike, saati välittämisen.,varsinkaan
siinä vaiheessa kun tutstuminen ihmisyyteen on naapureiden
välillä alkumetreillä.
Tavara ei kylläkään sido kiinni naapuriin yhtä lailla mitä pysyvämpi
tuttavuus .
Huonekalut ovat neutraali vaihtoehto väistää muuten sitoutumista
naapuriin ja hänen kauttaan tuleviin ehkä mahdollisiin vaikeuksiin.
Naapurin yksinäisyyden poistaminen olisikin haastavampi tehtävä.
Itse autan mielelläni kanssaihmisiä mutta ensin haluan tutustua heidän
omaan tahtoonsa arvostaen myös heidän toiveitaan .
Tavaraa ei tungeta kuin postimyyntiluettola naapureiden postiluukusta
sisään.

ainakin netin myyntipalstoilla (esim tori.fi) annetaan ihan hyviäkin huonekaluja, kun vaan itse hakee pois. Kirpparien läheiset roskikset ja mahdolliset roskalavat on yleensä täynnä ihmisten sinne hylkäämiä kirppiskamoja (itselläni sieltä pelastettuja astioita yms).

Ei se tavaran paljous tee välttämättä kotoisaa ja rikasta oloa. Asiallisin asumus, minkä olen eläessäni nähnyt, oli Joensuussa, kun menin soitteleen puolitutun ovikelloa: hän ryömi avaamaan ovea ( jalassa hoitamaton avomurtuma, ei voinut kävellä). Asunnon
Sisustuksena nurkassa sohvanraato, keskellä lattiaa keppanapullo, ei mitään muuta;
Ei mattoja, ei verhoja ymsmyms. Ei mene päivä hukkaan kämpillä tavaroita etsiskellessä!
Tyyppi kuoli muutaman kk päästä, olen muutenkin ollut huomaavinani monesta kaveristani kuoleman Lähetessä, kuinka kaikki turhan näpertely jää pois, otteet tulevat ikään kuin jämäköiksi ja asiallisiksi!

AIKA OUTOA

Mielestäni voisi olla ihan asiallista vaan mennä koputtamaan ovelle ja kysyä muina miehinä että minulla kun on tuota ylimääräistä tavaraa nurkissa niin kelpaisiko ... (sohva, hylly tms-)