Huonoin lukemasi kirja?

Kovin huonoihin en onneksi ole törmännyt. Yläasteella pakkoluetusta Jules Vernestä, maasta kuuhun taisi olla kirja, jäi kyllä huono mielikuva. Todella pitkästyttävä kirja, vaikka ei näin jälkeenpäin ajatellen silloin lukemani tusinafantasiakirjatkaan erityisen häikäiseviä olleet :).

Huh...olen todella yrittänyt lukea sen kirjoja...mutta ne on niiiin tylsiä ja piiiitkäveteisiä että kynnet tippuu. Paljon niitä ostettiin lahjoiksi...luettavaksi tuskin kukaan.

Selkeä ykkönen. Yksinkertaisesti vain todella HUONO teos, jonka kaunokirjallisia ansioita kömpelö suomennos ei ainakaan lisännyt. Oli suorastaan pakko lukea loppuun asti, sillä halusin nähdä, kuinka alas kirjailija voikaan vajota. Lukukokemusta sävytti kauttaaltaan syvä myötähäpeän tunne.

"Hyvänä" kakkosena Jari Tervon Poliisin poika, joka oli huonosti kirjoitettua muka-hauskaa paskaa. Nauraako joku oikeasti tällaiselle???

Kolmantena on jonkinlaisen new age-friikin "Rama-dr." Fredrick Lenzin kirjoittama Snowboarding to Nirvana, joka oli kuin ö-luokan versio Kerouacin Dharmapummeista.

Aivan käsittämättömän huono. En ymmärrä edelleenkään, miksi kyseinen kirja on kirjoitettu. Luen kyllä sotakirjoja, siitä ei nyt kiikasta...

Minä ja Morrison oli kyllä myöskin aika kamala, ei päätä eikä häntää...

Joku ton niminen kirja, takateksti lupaili jotain Douglas Adamsin tapaista.. Voin sanoa, että ei todellakaan ollut lähelläkään Adamsia. Paitsi, että kyseessä oli scifi huumoria. Helvetin huonoa huumoria.

Pakko oli lukea, koska muuten olis nukahtanu vartioon..

Puolessa välissä tunsin sääliä kirjailijaa kohtaan, lopussa taistelin pakottavaa tarvetta vastaan, halusin hetimiten metsästää kirjailijan käsiini ja tappaa hyvin, hyvin hitaasti ja kivuliaasti. Se oli oikeasti NIIN paska kirja.

Kyseessä oli Ahvenanmaalla asuvan, ruotsinkielisen, noin 35-vuotiaan naiskirjailijan esikoisromaani, joka voitti joko JH Erkon tai Helsingin Sanomien palkinnon parhaasta esikoisesta noin vuonna 1990-93. Oli karmeaa, latteaa roskaa. Yllätyksekseni havaitsin olevani asiasta samaa mieltä arkkistalinisti Leif Salmenin kanssa, jonka ajatuksia en yleensä arvosta. Kai meistä jokaisessa on jotain hyvää.

Siis kirja oli niin huono, etten edes Google-haun avulla kyennyt palauttamaan mieleeni sen tai sen tekijän nimeä. Osaisko joku auttaa varoittamaan kanssalukijoita. Mikä nimi, mikä tekijä?

Oskar Reposen kirjat ovat melkoista roskaa. Onkohan mies joutunut maksamaan, että niitä julkaistaan?

kirjat on ihan hirvittäviä, oli kuinka Finlandia-palkittuja tahansa. Ei voi mitään. Täyttä sontaa. Ja Anja Kauraset kanssa.

Koulussa lukupakko kirjat olivat mielestäni suurilta osin pakkopullaa, ja niistä ylivoimaisesti hirveimmäksi kirjoiksi kohosi kaksikko Skeittarin kesäloma sekä Robinson Crusoe. Näitä lukiessa ainoana ajatuksena päässä oli "voiko lukeminen olla näin inhottavaa?"...

humisevan harjun lyhennetty painos kyllä tosi surkea. liika henkilöitä liian lyhyessä ajassa. painajainen.

Juan Pablo Gutierrez: Etelän peto
Tommy Taberman: Fatiman neljäs ennustus
Walter C. Langer: Adolf Hitler - mies ja myytti

...näitä en suosittele kenellekään ihmisrotuun kuuluvalle. Täyttä potaskaa ja kelttua.

http://www.nakokulma.net/keskustelu/index.php?board=8;action=display;threadid=3177

En ihan jaksanut ymmärtää Arto Paasilinnan ajatuksen juoksua Ihmiskunnan loppulaukassa. Sitä jaksoin lukea sivulle 50. Tutut ylistää kyseisen kirjailijan tuotantoa kyllä niin, että ehkä vielä joskus kokeilen häneltä jotain muuta.

Virpi Hämeen-Anttilan myyntimenestys "Suden vuosi" oli perkeleellisen tuskastuttava ja punastuttava lukukokemus. Vieläkin puistattaa.

Reidar Palmgrenin Jalat edellä.

Mika Waltarin "Tanssi yli hautojen".

Kirjassa ei ole mitään muuta hyvää, kuin kanteen painettu Waltarin nimi.
Kokeilkaapa kuinka pitkästytte hitaasti kuoliaaksi "hovimäen" meiningeissä!

Huonoin lukemani kirja on Kaarle Nordenstrengin oppikirja "Tiedotusoppi". Täydellistä paskaa ja pakollista luettavaa Tampereen yliopistosta valmistuville tuleville toimittajille.

Humiseva on kamalaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa

Terhi Rannelan kirjat ovat hirveätä paskaa. Tuollaiset tervehenkiset nuorisokirjailijat pitäisi ampua.

Kumma kun jotkut eivät perustele vastauksiaan. Vaikea uskoa että joku kirja on huono, kun ei kerrota miksi.

Näemmä jos tässä ketjussa haukutaan huonoksi, niin se onkin oikeastaan kohteliaisuus, kun haukutaan huonoiksi aivan loistavia kirjoja ja kirjailijoita.

Kyllä Reijo Mäen Huhtikuun tytöt on aivan hirveää soodaa, niinkuin muutkin Varekset.Käsittämätöntä että moinen roska myy isoja määriä.

Charlaine Harrisin True Blood-kirjat on jotain niin hirvittävää saissea ettei oo tosikaan. Fan fictionkin on parempaa. Harris kirjoittaa ihan tyhmistä yksityiskohdista, kuvailee sivukaupalla vaatteita ja kampauksia ja luoja ties mitä, hehkuttaa JOKA KIRJASSA sitä kuinka hyvännäköinen ja luonnostaan uhkea Sookie on (joo, myönnetään, kirjasarjoissa täytyy aina kuvailla joka kerta hahmo uudestaan mutta keksis ny uudet jutut kuin ne samat kopypastatut "olen luonnostani isopovinen ja vaaleatukkainen sinisilmä) ja Harris takertuu pikkujuttuihin. Kuten ne Sookien ainaiset rahahuolet. Ja "yhyy tapoin juuri semmoisen ja tämmöisen hahmon, toivottavasti Eric tajuaa maksaa minulle mutta kauheeta kun en kehtaa laittaa laskua sille ja yhyy mun talo kaipaa maalia ja pihatiekiviä, onko pakko käydä säästötilillä...) Argh kun miettiikin niitä kirjoja niin tulee vihaiseksi. Ja joo, mun on pakko lukea niitä (onneks siinä ei mee kauaa, sekin on huonon kirjan merkki kun mulla menee sellaset 4h lukea koko paska) sillä lupasin parhaalle kaverilleni, joka suorastaan jumaloi noita kirjoja ja sarjaa, että jos luen kirjat niin se ei pakota mua kattomaan sitä sarjaa..

Oilgate.

Kirjoittelija Christian Lönnqvist.

Dekkareitten huonouslistalla on yks ylitse muiden ja se yks on Ari Paulov ns. jännityskirjoineen.
Sanonpa vaan että kamalampaa roskaa ei ole dekkareina Suomen tasavallassa julkaistu.
Kirjailija kirjoittajakurssille äkkiä ja maailmankatsomustakin vois tarkistaa niin paljon ettei kaikki uusi ja outo ole tuomittavaa.

Ari Paulov on aliarvostettu. Johtuuko kulttuurin heikosta tilasta?

Paulowia ei arvosta kuin Paulow itse. Pari ekaa kirjaa on vielä siedettäviä, mutta sitten alkaa ihme itsekehuskelu ja kaverieden ylistäminen ja persu-jutut rupeavat tulemaan turhankin läpi

Ensimmäinen ja viimeinen lukemani Leena Lehtolaisen kirja on Kuparisydän. Huono dekkari. Ehkä Lehtolainen on kehittynyt ja petrannut ajan myötä, mutta Kuparisydämen jälkeen ei ole tehnyt mieli tarttua hänen kirjoihinsa.

Twilight :D

Rosa Liksom: Hytti numero 6.
Sanoinkuvaamatonta roskaa.

Nimimerkki Rosa Liksom on lukenut jonkun vanhan venäläisen kirjailijan matkakuvauksen Siperiasta ja muuttanut troikan tilalle junan ja tehnyt vähän muitakin muutoksia. Ja ainakin kolmessa kohdassa on rannattomalla peltoaukeamalla yksinäinen korkea kerrostalo. Ja kaikkialla muualla on harmaita luhistumaisillaan olevia tönöjä.
Ja Mongoliankin mennään Habarovskin kautta...

Ei järjen häivääkään koko kirjassa!
Ehdottomasti huonoin koskaan lukemani kirja. Ja minä sentäänb olen lukenut niitä noin 65 vuotta...

Olen tuon matkan tehnyt vuosikymmenteen mittaan kolmesti...

Hannele Laurin elämänkerta "Diiva" on surkeinta koskaan lukemaani.
Sisältö on n o l l a.
Tyhjästä ei voi nyhjäistä ? Ei todellakaan.
Kuinka tyhjänpäiväinen voi ihminen olla ja kuinka tyhjänpäiväisen kirjan voi joku olevinaan toimittaja kirjoittaa ?
Mutta ko. kirjaa e i voikaan ollenkaan laskea kirjallisuuteen kuuluvaksikaan.
Se on seiska-lehden liite.
Sattui vaan kirjastossa eteen ja ajattelin, että lukaisenpa tuonkin, kun uutta löytyy niin vähän, täytyy aina tilata.
Tämä on toisinto, pikaistuksissani avasin "uuden keskustelun", koska vasta ihan huomasin tällaisen kirjallisuuspalstan ja hetkeä myöhemmin, että aihe elää täällä jo.

Tervon kirjat ovat kuplia ja myyntiä tulee tuttujen toimittajien ja tv-pestin avulla.

Mauri Sariolan tuotanto kokonaisuudessaan. Heppu harrasti kirjojensa kirjoittamista muutamalta istumalta sen kummempia taustatutkimuksia tekemättä. Omien käsikirjoitusten oikolukeminenkaan ei kuulunut herran rutiineihin, mikä totisesti on helppo uskoa hänen opuksia lukiessa. Hänen kerrontansa etenee nimittäin juuri senkaltaisena vapaana ajatusvirtana, johon vääjäämättä sekoittuu mukaan enemmän epäolennaisuuksia kuin olennaisuuksia.

En halua tuomita brain stormingia inspiraationsynnyttämismenetelmänä sinänsä, mutta salapoliisiromaanien kirjoittamismenetelmänä kyseessä on luvalla sanoen katastrofaalinen lähestymistapa, varsinkin jos se kulkee käsi kädessä kirjoittajan vakaumuksellisen kannan kanssa sen suhteen, että käsikirjoituksen oikolukeminen ja korjaaminen ei ainoastaan ole tarpeetonta, vaan suorastaan haitallista tekstin laadulle.

Moneen kertaan olen yrittänyt lapsesta lähtien noin 50 vuotta lukea Mika Waltarin Sinuhea, mutta koskaan en ole päässyt loppuun, parhaimmillaan puoliväliin asti. Niin pitkäveteistä ja epärytmikästä että... Ja silti olen lukenut kaikki Kalle Päätalon kirjat enkä ole kärsinyt pitkästymisestä, vaikka KP suoltaa tekstiä mittavasti, mutta se sisältää niin rikasta kieltä, että siihen ei kyllästy. Siis KP 9 , MW 6- arvosanat.

Lehtolaisen Kun luulit unohtaneesi oli yksi pahimmista. Epäuskottava ja tylsä, eikä siinä ollut mitään mikä olisi miellyttänyt.

Minusta Sofi Oksasella on oudot kirjat. En syttynyt enkä ymmärrä miten niitä voi kehua.
Ihan oikeasti outoja.

En jaksa Sofin kirjoja lukea. Ovat yhtä huonoa kirjallisuutta kuin Mikan (W).

Tutustupa Päätalon tuotantoon! Et tule pettymään. Monet tykkää enemmän isästä kuin pojasta.

Huonoja on tullut vastaan pilvin pimein. "Juoppohullun päiväkirja" on kuitenkin ainoa kirja jonka olen vienyt divariin ostoa seuraavana päivänä.

Onki tosi seko kirja! Ei ihme ettet kestänyt. Paskaa on!

Kauranen ja Tervo, siinä ovat heikoimmat. Myös Remeksen uusi Omerta on tosi kehno.,

Raamattu

miksi te luette kotimaisia kirjailijoita, jos ne eivät miellytä? Itsellä ainoat kotimaiset, joista voin sanoa tykkääväni ovat Helena Wariksen Uniin piirretty polku, Sudenlapset ja Talviverinen.
En millään jaksa innostua suomalaisesta kerronnasta, juonista, suomalaisista hahmoista ja suomalaisista nimistä, maisemista jne.
Joitakin kotimaisia olen koittanut Wariksen lisäksi lukea, oikeasti tosi vähän, ja nekin ovat olleet virhe. Jopa ruotsalaiskirjailijat sytyttävät enemmän.
En koe olevani huono ihminen, vaikken tunne kiinnostusta Väinö Linnaa, Kalle Päätaloa, Sofi Oksasta ja kumppaneita kohtaan. Tuskin koskaan tulen tuntemaankaan. Minulla on siitä huolimatta itsellä kirjahylly täynnä kirjoja ja vierailen ahkerasti kirjastossa, eli aina on jotain luettavaa.

Kauranen-Snellmanin tekotaiteilu ärsyttää ja varstenkin hänen itsensä puffaaminen ja kehuskelu joka lehdessä saa jo ennalta karvat pystyyn.

On oikea linssilude. Psykoterapeutti, pyh!

Kauranen kehuu aina itseään kaikissa haastatteluissa ja on mielestään kai ainakin parin nobelin arvoinen. Heh!
Kyllä kai hän yhdessä Jari Tervon kanssa edustaa nykykirjallisuutemme pohjanoteerausta.
Ulkokirjalliset ansiot ovat mittavat mitä tulee esillä olon määrään kummankin kohdalla.

Luin juuri kirjan joka oli jos nyt ei ehkä kaikkein huonoin lukemani niin ainakin yksi huonoimmista: Laila Hirvisaaren Minä, Katariina. Ällistyttävää että kirja on ollut jopa Finlandia-ehdokkaana ja sitä on kehuttu maasta taivaisiin - mikä ei voi selittyä muulla kuin Hirvisaaren erinomaisilla suhteilla arvovaltaisimpiin kriitikkoihin ja sen jälkeen ihmisten laumasieluisuudella. Kirja on tylsä, siinä on lapsellinen kehystarina, se on täynnä epäuskottavuuksia ja sen kieli on jahnaavaa ja toistavaa. Edes kustannustoimittaja ei ole tajunnut karsia sitä kunnon kädellä. Ylipitkä herttakirja kehnoinen pornovihjauksineen - ei se käy edes eroottiseksi romaaniksi.

Aivan ala-arvoinen tekele. Mitä tästä opin: vältän edelleenkin suomalaista nykykirjallisuutta. Sofi Oksasen ja muutaman dekkaristin ohella suomalaisella kirjakentällä ei ole mitään lukemisen arvoista. Kirjailijat pusaavat jonkinnäköisiä pidennettyjä koosteita siitä mitä taustatietoja ovat keräilleet kirjojaan varten (vrt. Terminaali, Ketun kirjat, viimeiset Lehtolaiset) varmaankin verottajaa varten? että verottaja ymmärtää kaikki verovähennysehdotukset tulonhankkimiseen liittyen... Muutakaan selitystä näille nippelitietojen luetteloinnille en voi keksiä, koska ainakaan kirjojen taiteellista arvoa ne eivät lisää.

Lukekaa ihmiset maailmankirjallisuutta. Eipä se tietysti ihmekään ole, että taso ei näin pienellä kielialueella voi olla kovin korkea. Eihän täällä ole montaa ihmistäkään, ja kirjoja kuitenkin julkaistaan paljon..

Juutalaiten ja niistä eronneen lhkon kootut teokset eli raamattu. Sekava ja ristiriitainen, samat asiat kääntyvät ympäri monta kertaa.

Rosa Liksomin Hytti 6 on ainoa kirja, jonka olen jättänyt kesken, tai paremmin sanottuna koitin harppoa sitä loppuun. Ja kirja on sentään kovin ohut, mutta en pystynyt lukemaan moista mur mur....

No olen lukenut Sofi Oksasen kiljat ja en ole saanut niistä kiinni, ovat yli ymmällyksen.
Valmaankin kuvailee hienosti, mutta punaista lankaa en löytänyt. En voi mitenkään ymmältää miten esimelkiksi Puhdistuksesta voisi tehdä musikaalin tai ooppelan.

Kun en ymmällä!
Minun mielestä kaikki kohu johtuu siitä, että aihe on salainen Neuvostoliitto, se mistä ihmisillä ei ole talpeeksi tietoa.
Sitä pelättiin ja siitä on ylitetty ulkkia tietoa, miten vain.
Eivät ne kiljat minusta Suomen ykkösiin kuulu, onhan meillä Waltali ja Utlio ja Remes ja monta muuta oikeasti hyvää!

Tervot on tosi surkeita, kesken ne jää vaikka kuinka yrittäs lukea.

Tervon tuotanto on syvältä. Kyllähän se jotain kertoo suomalaisista lukijoista jos Tervo ansaitsee kirjoillaan 300 tonnia vuodessa, mutta raapustukset eivät kelpaa ulkomaille. Eli sontaa kirjoitetaan, sontaa luetaan ja sontaa lapioidaan. Joku voisi antaa Tervolle Finlandia-palkinnon, niin se voisi jäädä eläkkeelle.

Tervot kuvastavat kansan tyhmyyttä, ostetaan sellaisen sällin kirjoja joka on tuttu, toisin sanoen naama on näkyvissä telkkarissa. Sama ilmiö puree esim. Anna-L Härkösen kirjoissa. Nehän ovat viihdettä pahimmillaan vai väittääkö joku löytäneensä niistä syvällisiä elämänviisauksi?
Missä ovat uudet veijo meret ja väinö linnat? Älkää vaan sanoko että onhan meillä Sofi!!!

Julkkikset ovat onnettomia kirjailijoita ja vain julkkikset ovat kirjailijoita Suomessa. Sama koskee elokuvaa, säälittävän huonoa ja kallista - valtion tukemana vielä.

Varmaan Stephen Kingin Uneton yö. Yksi iso pettymys.

anjushka tushka kaurasen itsepaljastelukirjoitelmat ovat todellakinaivan omaa kevytluokkaansa, yhtä tush..

Heidi Köngäksen Dora, Dora on aika huonosti kirjoitettu ja historiallisesti epäuskottava, mutta onnistuu olemaan jotenkin koskettava kaikessa naurettavuudessaankin.

Riikka Pulkkinen. Totta.

Tyhjää, tekotaiteellista kulttuurissoosia.

Ehdottomasti tylsin kirja on Antti Hyryn Maatuuli. On niin arkinen, kuin tiskirättiä puristaisi.

Läpi luettu? Huonojahan ei lue loppuun. Vuorisen Kakkonen.

Tommi Liimatan Jeppis. Tylsää ja pitkäveteistä luettavaa.

Olen yrittänyt lukea Ari Paulowia, en kuitenkaan ole pystynyt yhtään kirjaa loppuun asti lukemaan, valitettavasti.

Ylivoimaisesti huonoin suomalainen jännityskirja on ehdottomasti Arttu Tuomisen Muistilabyrintti.

Finlandia-palkituista osa on täyttä soopaa.

Stinke Itäniemen kirja . Ei mitään juonta ei mitään

Anja Kaurasen alkupään tuotanto (myös se Tushka) on vielä sellaista tekstiä jota jaksaa lukea, mutta hänen uudemmat kirjansa ovat selvästi huonompia.